Kalareissuilta poimittua...

Kivilammen kisat ja Lokinlammen reissu

2012-02-12T16:45:00.005+02:00

Kirrepilkit jatkuvat tässä talven edetessä ja aika heikostihan ne on menneet mikä nyt ei hirveä uutinen ole. Kävin itä-suomen lohicupin kisassa Kivilammella ja keli oli todella ravakasti pakkasella. Rapiat 20 astetta oli, mutta porukkaa oli silti varsin paljon. Keskitin oman kalastukseni uimarannan suunnalle ja hiljaista oli. Yhden kirren karkuutin paksut rukkaset kädessä avannon reunalta ja siinäpä ne tapahtumat olivatkin. Jälkikäteen kyllä yllätyin podiumin vallanneiden kalansaaliista, koska uimarannan alueelta näin max 5 kalaa saatavan ja nekin meni eri henkilöille ja valtaosa porukasta kuitenkin siellä kalasteli. Liekkö sitten ottipaikat olleet vanhan myllyn luona olevassa lahukassa. Olipa missä oli, mutta tässä tulokset kisasta: http://www.telemail.fi/kari.kuikka/lohipil.htm

Eilen lauantaina käytiin sitten Iiron kanssa Nurmeksen maineekkaalla Lokinlammella. Siellä oli normaaliin tiuhaan istutustahtiin tuonut taukoa paukkupakkaset, mutta kalaahan niissä lammissa aina on. Iiro sai kaksi lätkällä ja lisäksi yhden ootto-ongella. Omalta osalta saaliiksi jäi yksi eväkäs pellillä ja kesken loppunut jallu. Lisäksi reissulla testailtiin Petrin ja Iiron isälle ostamaa uutta hienoa pilkkikaikua. Varsin hauskaa oli muuten seurata meininkiä, kun paikanpitäjä kävi avaamassa istutusavannon ja vähitellen puolijuoksua ukot riensivät ympärille reikiä kairaamaan ja sitten ihasteltiin porukalla, kun kaloja laskettiin tynnyristä järveen ja saivathan ne vajaan puolenkymmentä "lohta" siitä heti ylös. Hassua menoa.

Kävin pitkästä aikaa myös kirjautumassa pk.nettiin ja siellä olikin yksityisviestejä pukannut. Saapa nähdä joutuuko tässä sitomaan ensimmäiset myyntiin tulevat perhotkin. En ole ilmoituksia kyllä laittanut minnekkään, mutta jos joku nyt väkisin haluaa ostaa, niin onhan se autettava hädässä. Muuten ei ole kyllä perhokalastuksen suhteen tullut mitään tehtyä paitsi välillisesti kyllä selän treenaamisen suhteen. Viime kaudella alkoi olla selkä jo ihan rikki 6h kalaluvan lopulla ja nyt aktiivinen treenaus ja etureisien venyttely ovat toistaiseksi pitäneet kivut loitolla. Jospa sitä tulisi sitä kautta mukavampi kesä kalastella, kun ihottumatkin on parantuneet todella hyvin ja nepparivapaat kahlurit roikkuvat tuossa odottamassa kalastusten alkamista

Ongelle suuntaan seuraavan kerran todennäköisimmin Kivilammelle pilkille. Sumarihommia pitäisi kanssa nyt miettiä jo vähän aktiivisemmin. Ajatuksena olisi pitää talvilomapäivä joskus pääsiäisviikolla ma-ti jolloin jossain voisi käydä. Tosin kelithän näyttelee ko. hommassa isoa osaa. Kiirastorstaina joka tapauksessa Esan purolle ottamaan löysiä pois olipa keli sitten mikä tahansa

Vuosi 2012 alkoi surullisesti

2012-01-23T15:59:00.000+02:00

Vuosi 2012 sai ikävän alun kun mummoni nukkui pois hieman vajaan 85 vuoden ikäisenä ja hänet kannoimme eilen 22.1 Tervon hautausmaalle ikuiseen lepoon äitini, tätini ja vaarini vierelle. Hän kasvatti minut vauvasta asti siihen, kun käytännössä muutin ammattikoulun asuntolaan 15 vuoden vanhana ja sitä tehden maailma vei nuoren miehen mukanaan. Mummon kanssa ehdittiin kalahommiakin harrastaa sillä enoni olivat tiukkoja kasvattajia eikä veneelle poikasena ollut yksin asiaa ja niin asian tietysti piti ollakkin. Näinpä pidimme yhdessä katiskoita läheisellä järvellä ja niitä kävimme kokemassa monet monituiset kerrat. Saalistakin saatiin vaihtelevasti, lähinnä kuitenkin ahventa, särkeä ja haukea. Hämärästi muistelen eräällä reissulla ehtineeni venettä siirtää sen verran liukkaasti, että mummo tippui laiturilta veteen. Hyvin Ismomaisesti meni reissut siis jo silloin. Muutenkin varmasti kalastus sekä metsästys tulivat mummolle väkisinkin läheiseksi kotipaikalla. Esimerkiksi tuulastuksesta eli "tuulaalta" varmasti monesti odotteli sydän syrjällään, että vieläkö sieltä pimeältä järveltä kotiin tullaan laisinkaan ja tietenkin eritoten syksyiset hirvenmetsästykset olivat varsin kiihkeää aikaa, kun ukkoa ravasi tuvan ovista suuntaan jos toiseenkin. Oikein levollista ja rauhallista unta haluan hänelle toivottaa myös tätä kautta ja muistaa mummoa näin myös kalastuksen näkökannalta.

Mutta elämä kuitenkin jatkuu eikä pidä jäädä tuleen makaamaan eli palataan asiaan. Perhokalastuksen suhteen olen hieman täydennellyt toukkarasiaa lähinnä perussötöksillä eli jänönymfiä yms. on tullut sidoskeltua. Uutena "hittinä" omaan rasiaan on kesää varten ilmestynyt pinkillä kuulilla olevia larvoja "normilla" oliivilla jänödubbauksella selkäkilpineen kuin vinylribistäkin väsättynä. Näihin tuli uskoa viime kesänä Huopanankoskella, kun eräs nuori jantteri sai niihin paljon tapahtumia. Mielikuvituksellisesti köyhänä tapauksena tuli heti sitten ideaa omittua. Jotenkin olen vaan kovasti vierastanut pinkin värin käyttöä taimenen kalastuksessa vaikka surutta kyllä kirrelle tulee tarjoiltua. Tuohon rasistiseen pinkkien syrjimiseen ei kyllä mitään järkevää syytä ole kuten harvaan muuhunkaan asiaan elämässäni mukaan lukien tämä tipaton tammikuu joka onneksi on jo voiton puolella.

Ensimmäisen kevään kalaluvan varailin perinteisesti Viannankoskelle kiirastorstaille. Kuten aiemminkin, niin koski on jo täynnä pitkäperjantaina ja lauantaina. Tänä vuonnahan pääsiäinen on aikaisemmin joten toivottavasti nyt pääsisi myös ongelle, kun viime keväänä oli jo täysi tulva kiirastorstaina eli reissu peruuntui silloin. Villi Pohjola oli myöskin tarkistellut hintoja ylöspäin ja pudotellut saaliskiintiötä. Omalta osalta ei herneet menneet asiasta nessukkaan. Päivitetyt tiedot löytyvät täältä. Varsinaisen sumarikalastuksen suhteen paikat ovat auki. Perinteisesti olen Äsyllä yhden reissun käynyt, mutta pitää nyt vähän katsoa mitä hinnat ovat. Omalta osalta kyllä viime vuotinen 40e/päivä oli jo kipurajan yläpäässä vaikka paikka hieno toki onkin. Voi olla, että Kymö tai Kärnä ovat suuntana keväällä ja mikäli Nurmijoellakin on ruokailevia kaloja viime vuoden tapaan pintaperhojen ulottuvissa, niin eipä ole poissuljettu sekään kohde. Nokinen toki myös harkinnassa. Pitää tuota miettiä keväämmällä tarkemmin.

Kirrepilkeistä sen verran, että kausi tuli avattua Kivilammella about kuukausi "avajaisista" tammikuun alkupuolella. Ukkoa ja akkaa oli niin pirusti ja hiippalakkejakin pyöri sesongin mukaisesti eli laskeskelin jotain n. 30 kalahenkilöä päivän aikana. Kaloja näin saatavan tasan 2 kpl. Tosin kuulin muutamasta muustakin. Omalta osalta saaliiksi jäi silloin yksi pieni hauki ja heti sen perään lenti vapa kädestä tärpissä, kun rupattelin puolihuolimattomasti erään pariskunnan kanssa. Se kala jäi saamatta siis ihan omaa hölmöyttä. Muuten pitelikin sitten hiljaisempaa koko valoisan ajan.

Toisen piston tein Iso-Valkeiselle moottoritien kupeeseen viikko ko. lammen avajaisten jälkeen. Avajaisissa oli ollut 80-90 henkeä ja kalaa oli lammelle istutetusta 500kg erästä noussut hyvin. Ilmeisesti oli noussut viikollakin tai sitten oli suut kiinni, kun itselle ei tullut kuin perinteinen hauki reilun neljän tunnin aikana ennenkuin vilu alkoi turhan kovasti kapajamaan. Eikä tullut kaverin puolen kilon siikaa lukuunottamatta muillekkaan noin 20 kalastajalle mitään. Harmi kun se saalisvarma Lokinlampi on niin kaukana päiväreissuja silmälläpitäen. Nämä "harvoin, mutta enemmän kalaa" -tyyliset istutukset kyllä antavat varmasti heti istutuksesta tapahtumia, mutta siihenpä se valitettavasti sitten likimain jääkin etenkin alkutalvesta. Tähän harrastukseen etenkin talvisydämellä toivoisi niitä tapahtumia. Keväällä jo taasen onkii tyhjää mielellään, kun auringon mollukka lämmittelee kivasti.

Nyt olisi tulevana viikonloppuna Itä-Suomen lohicupin pilkkikisat Kivilammella. Saapa nähdä lähtisikö sinne nöyryyttämään itseään edellisvuoden tapaan. Viime vuonnahan 4h värjöttelystä saaliina ei ollut tärpin tärppiä...

Mitäs sitten tehtäisiin?

2011-12-17T16:53:00.000+02:00

Talvi yrittää tehdä tuloaan, mutta huonolle näyttää. Vuosi sitten oli jo kirrepilkilläkin käyty, mutta toistaiseksi en ole jäihin pudonnut koskaan enkä aio nytkään eli niitten hommien aloittaminen odottelee pakkasia. Siivoilin sidontapöydän valmiiksi, että jos aloittaisi muutamia sutturoita väsäilemään. Kurkkaus rasioihin kuitenkin kertoi, että ei ei tarvitse kuin ehkä puolenkymmentä sumaripinturia sitoa laskuvarjohäkilällisenä eli taimenen kalastukseen on sutturoita ihan riittävästi jemmassa. Menneen kesän perhojen menekki oli kuitenkin niin vähäistä.

Tulevalle suvelle ei myöskään ollut juuri välinehankintoja. Poikkeuksena oli kahluukengät ja niistä tehtiinkin kaupat Rialinnalla Villen kanssa kuluneella viikolla eli tulevana kesänä könytään Scierran popoilla. Halusin nimenomaan huopapohjalliset ja nuo vaikuttivat ihan ok hinta-laadultaan sekä kuulemma kesän aikana monia ei ollut liikkeeseen palauteltu. Toinen vaihtoehto olisi ollut Loopin Waimea joita oli spesiaalibuutsit tarjolla huopapohjalla, mutta olen mietiskellyt, että jos joskus yli 100e kengät ostan, niin ne on sitten Simmsit. Nyt on käytännössä kalusto siinä kunnossa, että ensi kesä pitäisi pärjäillä. Ehkä jotain kartioperukkeita tulee tilattua, mutta siimat, vavat jne. on omaan kalastukseen sopivassa iskussa

Palautan tähän blogiin kuitenkin tuon kommentointi mahdollisuuden, koska noita kalapaikka kyselyitä yms. on vuosien varrella aina joitain ollut. Tämä lienee viimeinen päivitys tälle vuodelle eli oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua sekä kireitä siimoja vuodelle 2012 kaikille kalamiehille tasapuolisesti!

Vaienneen viulun kausianalyysi 2011

2011-11-22T15:27:00.006+02:00

Talvi saapui viimein myös Pohjois-Savoon eli on aika palautella mieliin, että mitenkäs ne perhokalastukset menivät vuonna 2011. Käsittelen kuitenkin yhden asian ennen sitä eli kuten ehkä jotkut ovat huomanneet, niin täältä blogista on poistunut mahdollisuus kommentointiin. Sille on syynä se, että allekirjoittaneen malja on täyttynyt nettikirjoittelussa liittyen perhokalastukseen ja sen mukanaan tuomiin lieveilmiöihin. Siinä ei sen suurempaa dramatiikkaa ole eli mistään yksittäisestä tapauksesta ei ole herneet nokkaan menneet ja täällä blogissahan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on ollut ihan mukavat ja eritoten asialliset kommentit. Samaa mieltähän ei asioista tarvitse koskaan toki olla. Jokatapauksessa toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella itseni kanssa en kirjoita enää yhtään riviä kalastukseen liittyvää minnekkään muualle kuin tänne blogiin, jonka päivittämistä jatkan kuten ennenkin enkä tähän aiheeseen palaa tämän jutun jälkeen. Eniten alkoi ärsyttää taustalla selaimen F5-näppäintä painelevat joiden päätehtävänä tuntuu olevan pollata kirjoituksia ja hypätä sitten jos joku aihe sattuu pistämään sydäntä, niin jotain viestintä pitkin heti silmille vähän samalla ideologialla kuin Brandon väijyy torin nurkalla. Ja toinen ilmiö mikä on ottanut kupoliin iät ja ajat on nimettömänä räksytys, josta hyvä esimerkki löytyy nyt vaikkapa Nokisenkosken vieraskirjasta

Toki nyt siellä kotikatsomoissa naureskellaan, että kuka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön, mutta onneksi nämä on niitä leikkejä jonka voi jättää kesken toisin kuin esimerkiksi vaikkapa vattumaisesti rääkyvän koliikkivauvan hoitamisen, joka on mielekkyydessään joskus verrattavissa netissä tapahtuvaan "keskusteluun". No sepä tästä ja jos jotain asiaa on kalastukseen liittyen, niin meilillä tavoittaa edelleen (löytyy ylänurkasta Kuka mitä häh! -osiosta) ja Facebookin kautta viestillä. Se siitä ja sitten asiaan eli pohdinnat menneestä kaudesta 2011 perinteisellä jaotuksella

Kevät:
Pääsiäisen seutuun oli tarkoitus käydä Viannankosken "avajaisissa", mutta myöhäisestä ajankohdasta johtuen se meni juoksutusten takia mönkään. Sen sijaan Huhtikuun alussa tuli heitettyä yksi lupa Äsylle korrikalojen perässä. Sieltä niitä tekijämiehille joku haaviin vaikka sumareita ei juuri näkynytkään. Itselle pari nousua pinturiin, mutta ei tartutuksia. Reissua varjosti haaroista vuotaneet kahlurit

Seuraavaksi käytiinkin edellisvuoden innoittamana Kymöllä Huhtikuun lopulla Hujasen kanssa. Sieltä saaliiksi 43cm taimen streamerilla ja pari pienempää nymfillä joista toinen oli kauden ainut kroppakala ollen pyrstöstään kiinni eli jäi päätyperhoon iskiessään ohi/hylätessään pinturin. Sitten olikin luvassa pari reissua seisovaa vettä eli ensin Mustanlammelta Heinävedeltä 4 kirreä Bomanin kanssa ja sen jälkeen Myöhäsen Eetun kanssa tutustuttiin Kivilampeen Kuopiossa ja sieltä saatiin kirret mieheen.

Toukokuussa tuli käytyä myös perinteinen pilit pataan reissu Nokiselle päivää ennen kahluukiellon loppua sekä yllättävän mykkä reissu Mustanlammelle. Kuun lopussa oltiin perheen kanssa lomailemassa Vuokatissa ja silloin tutustuin paikalliseen Jormaskoskeen. Sieltä yksi äkäinen kirjolohi karkasi ja toinen päätyi lopulta folion sisään grilliin.

Kesä:
Kesäkuun alussa tuli tehtyä reissu Viannalle veljesten voimin. Petri ja Iiro pitivät pilkkanaan ja itselle napsahti mp. Samoissa tunnelmissa jatkettiin ennen niin varmalla saalispaikalla eli Kellankoskella. Pielaveden pitkävartisten koskihaavien markkinamies väsytetteli taimenia vähän väliä, kun itselle oli saldona vain kaksi karkuutusta. Sitten olikin vuorossa jo Haihunkoski Tampereen kupeella työreissulla lähempänä Juhannusta. Siellä tuli saatua mukavasti opastusta kalastukseen ja yhden kirren käytin haavissa. Mukava paikka jonne palaan ensi kesänä jos ei ihmeitä tule. Kesäkuun loppuun sopi myös yksi pisto Konnekoskelle, josta ei muuta tullut kuin alamittaisia taimenia useampia

Heinäkuun alussa taas yksi mp Viannalle ja sitten Iiron kanssa Huopanalle. Sekin reissu vaikutti todella hiljaiselle jos ei lasketa 99 särkeä, mutta aivan lopussa sain sentään yhden 44cm eväleikatun tanelin. Huopanan jälkeen kävin yön Kymöllä, josta heti luvan alkuun sain 47cm taimenen ja sitten olikin loppuyö mykkää. Tarina tosin kertoi, että seuraavana päivänä olisi saatu kauhea mötkö sieltä, mutta sille ei nyt vahvistusta ole tullut. Heinäkuulle sopi vielä yksi mitallisten suhteen mp Huopanalle sekä tulvavetinen reissu Viannalle, jossa Hujanen loisti varttitunnin ajan, mutta muuten oli vienti samaa kuin aikanaan illan viimeisillä hitailla

Syksy:
Elokuun alussa käytiin Bomanin kanssa taas Mustanlammella ja laihat oli saaliit. Lopussa tuli onneksi päivää piristänyt reilu 500g ahven yllärinä. Sitten taas Viannalle ja nyt oli vesitilanne kohdallaan. Kosken alaosista tuli lupa täyteen yllättävän nopeasti mustalla liitsillä. Seuraava reissu Esan purolle ei mennyt ihan niin putkeen eli mp ja rengas rikki autosta

Syyskuu aloiteltiin Hujasen kanssa tulvassa olevalta Viannalta ja tulos mp. Nuo tulvat kiusasivat koko ajan ja joutui ajoittain turvautumaan myös virveliinkin vuosien tauon jälkeen. Sitten käytiinkin katsomassa Varkauden pojan näytöstä Mustanlammella. Tuli pataan aika selvästi, mutta onneksi nyt edes yksi kirre vältti mp-reissun. Tosin heti parin viikon perään tehtiin täysin mykkä keikka samalle lätäkölle. Tämän jälkeen taas Viannalle, josta patoluukku-shown tahdissa kuitenkin lupa täyteen. 35-v synttäreitä juhlistin tutustumalla Palokkiin Heinävedellä ja sieltä yksi kirre sekä karkuutus

Lokakuussa reissu Viannalle aivan järjettömään tulvaan ja sieltä virpalla yksi kala. Sitten pitivät seuraavaksi pintovat kirjolohet pilkkanaan Riistavedellä ja saaliiksi jäi yksi pikkuinen liitsillä. Kuun lopussa vielä kerran Palokkiin ja aivan lopussa Mikan gtfourilla tuli saatua liki 2.8kg possu. Kauden viimeinen reissu tuli tehtyä 12.11 Viannalle ja jälleen oli yöllä patoluukut avautuneet. Reissun alussa yksi kiinni ja siinäpä ne kalakontaktit

Summa summarum:
Edelleen on ensimmäinen taimen näkemättä joka ruokailee korreilla (tosin eipä tuo ihme näillä sumari-reissujen määrillä) ja kesän osalta kalastus oli perinteisen vaikeaa. Syksyllä sotki taas Viannan suhteen tulva monta reissua. Mutta toisaalta kaloja tuli ihan ok ja painopiste säilyi ennallaan eli muutamia taimenia ja kirrejä sitten vähän enemmän. Kauden mittaan yksi asia sai varmuuden eli neppari-allergia varmistettiin testeillä KYS:n ihotautipolilla ja sitä kautta on nyt Vissun Ikonit neopreenivapaana hommattu mittatilauksena. Visionille todella iso kiitos aivan loistavasta palvelusta tässä asiassa!

Talveksi blogi taas hiljenee jonkun verran ja kelaa vauhtia kevättä kohden kuin vanha diesel. Perhoja on tulevalle suvelle mukavasti jäljellä. Kalustoa ei tarvitse kahluukenkiä lukuunottamatta hankkia lisää. Nyt on hyvä siirtyä etsimään kirrepilkki-välineitä varastosta ja seuraava kalareissu lieneekin liitsin lilluttelua Kivilammella jahka siellä on avajaiset. Mukavaa talvea kaikille kalamiehille!

Lämpimän syksyn päätöstä Viannankoskella

2011-11-12T16:09:00.000+02:00

Kuukausi taukoa kalastuksesta ja vielä oli kelit sen verran lämpimiä, että poltteli ongelle. Jutut kertoivat, että Viannankoskella oli vedenkorkeus tippunut runsaasti ja kalaakin oli tullut edelleen mukavasti. Esimerkiksi Iisalmen pissiksien kuuma päiväuni Tommi oli saanut niin ison kirren, että oli pitänyt yhdistelmäajoneuvo tilata kotiinkuljetusta varten. Olvi-pitäjän Luigin saaliiden lisäksi myös siikaa oli noussut koskeen. Näitten innoittamani ja osittain vähän senkin takia ettei repsahda taas pelit seis naapurin isännän kanssa perjantaina,niin tuli varattua lupa Viannalle aamukahdeksaan. Koskelle ajaminen piti suorittaa ulkomuistista, sillä niin pirun sumuinen oli aamu. Ei olisi kyllä ehtinyt sitä kuuluisaa kissaa sanoa jos olisi hirvi tiellä pojottanut

Koskella olikin tuttu kaveri vastassa eli pk.netissä (jota osa omanarvonsa tuntevista kalastajista leikkisästi töhönetiksikin kutsuu) Ikari nimimerkillä tunnettu kalamies. Hänen kanssaan ollaan koskella törmäilty aiemminkin ja mukava herrasmies on hän. Ja kas kummaa, niin eikös suuri ystäväni mr. Patomestari ollut isontanut luukkuja edellisiltana eli taas oli likimain samanlainen tulva kuin viimeksikin. Yli ei päässyt kahlaamaan alhaaltakaan ja Riaskista erikseen viikolla hakemani indikaattorit kosken alaosien lirkkimiseen osoittautuivat tätä reissua silmällä pitäen turhiksi. No eipä siinä kuin Esan kanssa perusturinat ja kommenteista jäi mieleen, että kalaa oli tullut hyvin ja kävijöitä on ollut paljon. Jos nyt joku ei tiennyt, niin Viannallahan tuo kirren istutustoiminta loppuu lokakuun alkuun, kun Löytynlohi pistää putkan kiinni ja seuraavat istutukset ovat sitten Pääsiäisenä. Nyt kaloja oli kuitenkin säilynyt korkeasta vesitilanteesta johtuen pitkälle syksyyn mukavasti ja isoista taimenista on myös ollut havaintoja

Kalastus oli sitten taas kerran, prkl!, sitä perinteistä patoluukkujen edustaa valtaosan vähän reilusta 4h ajasta mitä selkä ja hermot antoivat myöden. Ihan luvan alussa sain kalan kiinni, spurtti pintaan, pärskäys ja parin potkun jälkeen irti. Siinäpä ne kalahavainnot. Ikari sai virpalla lisäksi yhden pienen taimenen. Lähtiessä tuli vielä esitettyä Joutsenlampea kivoilla ristiaskel-hyppy-ristiaskel-hyppy-hyppy kuvioilla ja turvalleen kivivallille. Ei ole muuten pojat lämmintä vettä. Sepä riitti täysin jumissa olevan alaselän lisäksi lopettamaan reissun likimain niille sijoilleen.

Vähissä oli myös järkevät kalastuspaikat. No aina ei voi voittaa. Mukava oli kyllä keli kalastaa ja kalaakin tarjottiin, mutta ehkä vähän tuli turhaan pelattua sen kanssa kuin kippeen...no tiedätte minkä. Aika tympeää oli kalastus muuten kun vettä oli paljon ja pintasiimalla ongin -> 3-4g koko ajan tapsissa lyijyä. Tällä reissulla sanoi myös vedenpitävä kameranikin sopparin irti. Ei havainnon palaa mikä siihenkin tuli. Tosin nyt tuntuu hajoavan likimain kaikki taas käsiin ja osa mystisestikkin, kun viime viikolla mm. talvirengas hajosi nastan kannan väännyttyä ja suhisi nastan juuresta ilmat veks.

Semmonen setti oli se. Ei kaloja, vettä paljon, mukava keli. Alkaa olla hiljalleen se aika, että voipi siirtyä pilkkien kiillotukseen ja miettimään talvikalastusta. Tulevalla offseasonilla ei onneksi perhoja tarvitse juurikaan sitoa eli viime kesänä taimen-perhojen hävikki oli erittäin pieni.

Vuoden viimeisiä reissuja viedään

2011-10-18T19:59:00.000+03:00

Jos oli lauantaina tähtäimessä pintovat kalat Riistavedellä, niin nyt oltiin isoja porsaita metsästämässä Palokissa Varkauden lahjan valokuvauksen HDR-maailmalle kanssa. Kyseessä siis varmasti yksi viimeisistä kalareissuista tälle vuodelle perhovälinein. Ehkä vielä kerran joko lammella tai Viannalla ja sitten jos kelit sallii, niin Nurmijoella Hujasen kanssa rauhoituksen jälkeen. Tosin silloin on tarkoitus enemmänkin vaan parantaa maailmaa ja testailla Kiuruveden kansankynttilän saunaa sekä ehkä pari siivua neuvoa antavia ottaa ikäänkuin lääkkeeksi.

Mutta nyt oli työpäivä jo mennyt osittain repaleiseksi ja sama oli pistää iltapäivän osalta loputkin. Tosin tämä nyt ei mitään uutta ole, kun aikalailla 24/7 tulee oltua firman käytettävissä eli läppäri laulaa sitä suloista virttään taas jossain välissä. Meillä homma toimii työmaalla hyvin ja eletään mukavassa symbioosissa. Mutta nyt tosiaan Palokkiin, koska siellä oli tietojen mukaan vähän ravakampaa kalaa vaihtelun vuoksi tarjolla. Ostin luvan ja samalla kuulin, että pirusti on sakkia käynyt. On ollut reipasta kahtakymmentä kalastajaa ja tainnut kolmenkymmenenkin raja mennä rikki. Pääosinhan nämä ovat ootto-onkijoita, joita tänään ei juurikaan näkynyt. Luvan ostettuani katselin, että siellä se Mika-poika kivasti ison lammen vastarannalla kirreä jo haavitsee. Ajelin kuitenkin parkkiin pienemmälle lammelle. Siellä oli yksi setä hillittömällä virvelillä paiskomassa peltiä lampeen ja yhden laiturin pätkän varannut ootto-ongellaan. Mika saapuikin pian ja melkoisen lötkön oli saanutkin. Aivan loistavasti arvioi itse sen max 2kg kalaksi, mutta pakko oli puntari kaivaa esille, kun olin vahvasti eri mieltä asiasta. Kirbelssonilla oli painoa kuitenkin varsin ravakat 2700g ja osia päälle.

Virveli-mies kertoi pari n. 2kg kalaa saaneensa ja kirrekalastukselle perinteisesti lyhyellä aikavälillä. Se on muuten yksi ko. lajin kalastuksen rasittavimmista piirteistä etenkin suht tuoreiden istareiden kanssa eli saatat heittää kuusi tuntia ja kala on aktiivinen max 30min. Näin on käynyt monesti etenkin Viannalla. No nyt ei sitten kala ollut vaan aktiivinen missään vaiheessa iltapäivää. Ei tärppiäkään kummallekkaan. Olin jo aika kyllästynyt, kun perhoja jäi lammen pohjaan ajoittain. Ilmeisesti jotain hakoja siellä. Viimeinen setti meni jo pois lähtiessä ja olin kuitenkin jo huudellut Mikalle, että käyn kopaisemassa sillan kupeen josta viimeksi kaloja nappasi. Ei jaksanut enää perukkeita väsätä ja ruinasinkin testiin Varkauden jantterin Vissun GT fourin jota lähdettiin sitten kimpassa ihmettelemään. Siinä lyhyen testijakson aikana möyrähti kala ehkä 2m päässä jaloissa. Eikun liitsit sinne ja "kala kiinni!" kuten eräs legendaarinen jallu-mies tähän sanoisi. Kylmä vesi on alkanut kaloissa tekemään tehtäväänsä, joten tästä väsyttelystä ei hirveää spektaakkelia tullut ja pian Mika koukkasikin 2775g kirjolohta haaviin. Alla olevassa kuvassa näkyykin lihavat porsaat (saamamies ja kala)

Siihen olikin sitten hyvä pistää päivä pakettiin. Tuuli haittasi kalastusta paljon ja varsinkin sen takia, kun suunta vaihtui kuin nuorella morsiamella hääjärjestelyt. Nyt alkaa sitten tosiaan olla perhohommat tältä kaudelta suht lähellä finaalia. Jahka varmuudella viimeinen keikka on heitetty, niin sitten onkin perinteisen kausi-analyysin paikka

Pintovia kaloja jahtaamassa Riistavedellä

2011-10-15T17:28:00.000+03:00

Työelämästä tuttu Maki oli käynyt kaverinsa Niton (nimet muutettu) ja heidän seurueen kanssa Kangaslammella. Siellähän olikin muutama kirre buzzerilla noussut pintakalvosta ja liitseihinkin oli purrut pinnan alta. Tämä sai itsenikin innostumaan nimenomaan noista pintovista kaloista, koska liitsiä on tullut viskottua jo niin maan perusteellisesti kuluvalla kaudella. Näistä tietolähteistä viimeistään oli tiedossa, että nykyään Riistaveden Perhokalastajien ylläpitämä lampi tarjoaisi pitkään lammessa olleita kaloja, jotka osaavat ruokailla. Kirret ei kuulemma koollaan päätä huimaa, mutta laatu on sen sijaan hyvä. Juttelin vene-politiikasta sähköpostitse ko. kerhon puheenjohtajan kanssa ja samalla sain tietooni, että lampeen on istutettu myös siikaa männä viikolla. Talvelle on myös tulossa mahdollisesti ehkä muutoksia sääntöihin eli nykyäänhän ootto-onget on kiellettyjä (iso plussa) ja 10e hintaan saa c&r onkia ja 15e korvauksella voi kalastaa siten, että saa ruokakalan mukaan. Otin itselleni jälkimmäisen luvan. Yleisestikkään en ole kirjolohen c&r kalastuksen puolestapuhujia, mutta tämä lampi tekee poikkeuksen ainakin toistaiseksi, koska siellä on näitä pinnasta ruokailevia vaikeita veijareita kuten tuli tänäänkin huomattua

Aamusta siis juuri leiman saaneen rellun nokka kohti Riistavettä. Menomatkalla piti Haminalahdessa sanoa poliisisedälle Huugo, mutta tämä ei vielä varikolle liputtanut. Rantaan veneelle kävellessä näkyi jo ensimmäinen pintakäynti heti uimarannassa. Hyvä merkki. Suunnistin edellisen reissun, joka on parin vuoden takaa, tutuille ottipaikoille lammen vasempaan reunaan. Nyt ei ollut Iivosen Anatoli mukana ja ei ollut kirrejäkään siellä pinnassa. Olin kasaillut pari settiä jossa kevyemmässä oli #14 superpupa ja sen perässä koukunmutkasta #16 buzzer. Ei kelvannut nämä. Toisessa setissä oli hillitty musta&valkoinen liitsi-yhdistelmä intteri-siimassa, mutta ei näitäkään kalat kelpuuttaneet. Parisen tuntia viskoin niillä seuduilla ilman kalahavaintoja. Joku sattumakala näkyi pinnassa.

Palasin uimarannalle ja siellä oli paljon lehteä lammessa rannalla olevan ison koivun pudottamana. Siellä pintoi kaloja a silloin, b tällöin, mutta ei niille meikäläisen tarjoilut kelvanneet. Hakattuani siellä tovin päätä seinään suunnistin uimarannalta katsoen oikealle suojaiseen lahukkaan josta sain liitsillä reissun pelastaneen pienen, mutta varsin mallikkaan kirren.

Palasin vielä takaisin uimarannalle ja siinä pintoi kaloja suht säännöllisesti. En vaan saanut niitä ottamaan millään. Ehkä mulla oli liian paksut tapsit (0.16) ja liian isot perhot. Kirret vei tämän erän enkä pinnasta saanut kalaa toisinkuin ensimmäisessä lauseessa mainittu bambu-mies. Mutta ne on tekijät erikseen. Reissu jätti paljon mietittävää ja opittavaa pinnasta kalastukseen seisovassa vedessä. Päällimmäiset ajatukset ovat, että pitäisi olla ehdottomasti ohuemmat tapsit vieläkin eli 0.12/0.14. Pituutta oli perukkeessa minusta riittävästi eli pari vavan mittaa eli 16 jalkaa. Lisäksi oma perhoarsenaalini on hävyttömän huono pienten perhojen suhteen. Se menee täysin laiskuuden piikkiin. Lammella on aiemmin ainakin toiminut Jyhis-tyyppinen pupa ja sen kanssa kuten vähän buzzerinkin oli mulla upotusongelmia eli tuppasi perho vaan jäämään pintakalvoon kyljelleen vaikka kuinka sitä lillutteli. Etenkin tuo Jyhis, kun siinä on thorax aukiharjattua pupujussikkaa.

Mukava reissu oli silti ja pitkästä aikaa joutuu taas vähän miettimään oikeasti mitä tein väärin tai parhaimmillaankin vähemmän oikein. Kaloja oli hollilla, mutta tällä kertaa ei ollut mitään saumaa niihin. Tämä oli kuitenkin yksi parhaista syksyn reissuista. Kirjolohi on haastava kala jos on saanut olla lammessa pidempään eikä todellakaan tule kuin Manulle illallinen. Lisää tällaisia paikkoja lähistölle, kiitos nam!

Vettä rannoille asti

2011-10-09T18:26:00.000+03:00

Aamulla oli ongelle lähtiessä selvästi syksyn merkit voimakkaammin ilmassa. Ensimmäistä kertaa piti nimittäin raapata autonlaseja eli pakkasyö oli taustalla. Toinen varma merkki on punanuttuisten taistelijoiden ilmestyminen "katukuvaan". Hieman haikeuttakin oli heitä katsellessa. Metsästin joskus aiemmin aktiivisesti itsekkin noita sarvipäitä ja kolme olen päässyt ampumaan. Sittemmin into hommaan on lopahtanut vaikka siitä kyllä saa aivan omanlaisensa jännityksen jota ei kalastuksesta saa. Enkä tarkoita nyt jännityksellä, että ampuuko passikaveri selkään vaan sitä odottelua ja risahduksien kuulostelua. Eritoten tykkään kovasti ajomiehillä metsästystyksestä jossa passit ovat järkimittaisia ja itse metsästykseen pääsee osallistumaan paljon enemmän porukkaa kuin koiran kanssa. Taas kerran näköjään sitten lipesin vähän aiheesta eli palaillaan ruotuun. Luvassa oli siis 6h lupa Viannalle ja mukaan oli tulossa Iiro, joku hänen kaverinsa sekä koskivesien adhd-mies Häkkinen

Saavuin koskelle about 10.30 ja paikalla oli kaksi autoa. Toinen kalamiehistä olikin tuttu ja oltiin tavattu aiemminkin. Hänelle oli lupa tullut täyteen virvelillä ja perholla oli pyydetty tyhjää. Varmasti osin johtuen vesitilanteesta. Sitä nimittäin oli ihan tarpeeksi. Pääsin kuitenkin kahlaamaan kivivallille ja pian siellä tälläsikin kirre alempaa virranreunasta kiinni. Syöksy ja komea korkea hyppy. Pysyi vielä. Siitä spurtti "sumpulle" rantaan ja toinen korkea hyppy salakavalasti ja irti. Samoihin aikoihin saapuivat myös Iiro & co. Iiro aloittikin kalastuksen loistavasti. Ehkä 10min ja huolimaton kahlaus vallille kostautui uintireissulla. Eikun vehkeitä vaihtoon ja virppahommiin.

Sitten alkoikin taas kerran patomestarin piip-piip-piip show. Kolmesti nosteltiin luukkuja peräkkäin ja vettä oli niin paljon ettei päässyt enää vallille. Meni virvelihommiksi, koska aivan rannalta ei kovin mielekästä ole heittää. Nimittäin normaalisti heittopaikkana toimiva kivivalli verottaisi perhorasiaa liikaa. Myöhemmin paikalle tuli vielä yksi perhokalastaja, joka kuulemma on mäkimiehiä. Sen verran oli kaverilla v-tyyli kohdallaan heittäessä ja telemarkki haavitessa, että kaksi kirreä ronkki parkkipaikan kohdalta. Itsekkin kävin siinä kokeilemassa, mutta niin kylmää vettä oli olla vyötärösyvyydessä, että turhan paljon tuli mieleen ajatus lääkärisedästä sormi pyllyssä, omassa pyllyssä vieläpä, että jäi enemmälti kahlaamatta

Tästä reissusta ei jäänyt paljon kerrottavaa. Yhden kirren sain ruokakalaksi virpalla, Häksy taisi kanssa saada yhden special-spoteiltaan perholla sekä Tommikohan se oli kaveri joka multa lipan lainasi sai sillä yhden. Iiro karkuutti jonkun ja taisi yksi kirre hypätä pää edellä betoniseinäänkin leikkisästi. Esan kanssa turistiin päivällä ja kertoi Hannun saaneen alajuoksulta paremman taimenen sekä manaili noita juoksutuksia, että kun ne tehtäisiin etenkin näin syksyllä viikolla, kun ei ole kalamiehiä silloin juurikaan. No nyt ne tehtiin näin ja jäi kyllä perhohommat aika nollaan tällä reissulla ensimmäisen tunnin jälkeen. Mukava oli kuitenkin kuulla, että edellisellä reissulla vallilla haavinsa hukannut kalamies oli saanut omansa takaisin eli nuotta oli löytynyt alajuoksulta. Saapa nyt sitten nähdä vieläkö jossain tulee käytyä tälle vuodelle. Montaa reissua ei jokatapauksessa ole enää edessä ennen "talviunia"

Synttärinä suuntana Palokki

2011-09-28T19:30:00.000+03:00

Vuosi sitten olin synttärinä käymässä Viannalla ja siellä sattui luukkujen nostoa ja ekaa kertaa istutusautokin samalle päivälle. Oli kaikenlaista säpinää. Nyt oli Viantaa sen verran kalastettuna, että teki mieli kopaista jotain uutta ja tästä menee osittain kiitokset Joensuun nuoriso-osastolle jotka laittoivat kuvia Palokin lammista Heinävedeltä pk.nettiin. No eikun sinne vaan. Mennessä näin muuten sarjassamme "Luonto on vielä meidän" tapahtuman, kun Palokkiin vievällä tiellä yritti kärppä käydä variksen päälle. Harmi kun ei ehtinyt näkemään loppuun tätä episodia. Unohdetaan kuitenkin nyt kärpät, koska niistä tulee mieleen Oulu ja siitä tulee mieleen työt ja kohta alkaa taas ahistaa. Palataan siis Palokkiin. Kävin hakemassa luvat lammen rannalta vanhemmalta herrasmieheltä. Lupahinta oli edullinen yhdellä vavalla eli 11e/3 kalaa. Yksi sellainen siis, kiitos nam. Samalla rupateltiin istutuspolitiikasta ja kuulemma parin viikon välein laittavat kalaa. Tälläkin kertaa olin perinteisesti päivää ennen uutta satsia. No eikun vaan ongelle ja keskitin kalastukseni pienempään lampeen jotta ei mennyt ihan juoksenteluksi. Alla pari heikkolaatuista videota joissa ylemmästä selviää pienemmän lammen tragediset mitat ja alemmasta isomman lammen jota siis heittelin ehkä pari kymmentä heittoa reissun aikana.

Ruuhkaa näilläkään lammilla ei ollut. Yksi pariskunta oli tullut asuntoautolla tahnaongelle. Muita ei näkynyt. Eikä meinannut näkyä kalojakaan ja tuuli kuin Neuvostoliittolaisissa elokuvissa. Se haittasi paljon tienvarren luona olevien virtapaikkojen ympärystön kalastusta. Tosiaan tapahtumat olivat täysin hukassa kuten pintakäynnitkin. Pitkän laiturin päästä sen sijaan löytyi pohjasta pari hakoa joista löytyy nyt todella mageita liitsejä.

Kalastuksen aikana en nähnyt kuin pari pintakäyntiä. Toisesta sain reissun ainoan kalani valkealla boobylla. Tärppi oli sen verran napakka, että luulin pohjassa olevan ja nykäisin oikein miehekkäästi takaisin ja annoin sitten löysää ja nykäisin uusiksi. Sitten se pohja lähti liikkeelle. Ei iso kirre ollut, mutta kala kuitenkin. Pari mukavaa syöksyä otti. Toinen kalatapahtuma oli, kun aiemmin bongaamani pintakäynnin luota otti kirre kiinni aivan rannasta kiven juuresta, mutta lähti suoraan kohti, hyppäsi ja sanoi, että minä menen nyt puis. Siinäpä ne tapahtumat oli jos lukuisia ahvenia ei lasketa. Se mikä ihmetytti, niin pintakäyntejä ei ollut edes tyyntymisen jälkeen. Täysin mykkää. Pintakäynnit on kuitenkin omasta mielestäni se lampikalastuksen suola. Heittelipä niihin sitten pinturia, nymfiä tahi liitsiä.

No tämä oli tällainen tuttavuus. Suht tummaa vettä oli. Ihan ok pärjäsi vaelluskengillä eli kahlurit ei pakolliset ja rannoilla oli ihan kivasti myös takaheitoille tilaa. Säännötkin hintoineen ihan jees. Ehkä kuitenkin itse tykkään enemmän näistä Heinäveden lammista Mustanlammesta useampine laitureineen. Ei kuitenkaan mikään pöllömpi paikka tämäkään ollut jos haluaa kilberttiä ruokapöydän jatkeeksi onkia. Tahnamiesten suosima paikka varmasti kuten Mustanlampikin, mutta minua ei lammella ne veijarit häiritse. Kalat kuitenkin liikkuvat enemmän kuin koskilla joissa jumittava kalastaja sotkee paljon enemmän kalastusta. Vielä kai sitä tälle syksylle pitäisi jossain käydä. Liekkö se sitten Vianta seuraavaksi vuorossa...

Ma tahtoo veivaa, veivaa!

2011-09-21T18:17:00.000+03:00

Joskus yksittäisestä kalamiehestä tuntuu, että Viannankosken patomestarin alter ego on Madagaskarista tuttu kuningas Julien. Sen verran tiuhaan tuntuu luukkua taas veivattavan. Oli aamulla taas isonnettu eilisestä ja mikä ikävintä yhden kalamiehen kumi/silikoni havaksinen haavi oli lähtenyt jontkaan sen myötä kivikolta. Jos joku näkee, niin ilmoitelkaa ja palautelkaa ehdottomasti Esalle! Toisaalta enhän minä noista patoluukkujen liikuttelustakaan mitään ymmärrä, mutta eipä se ole ennenkään hidastanut kommentointia mistään aiheesta ja sitäkautta herneitten nenään vetämistä pitkin maakuntia. Noh, jokatapauksessa tällä kertaa kuitenkin seikkailtiin Viannalla testaamassa uusia kahlureita ja niiden pitävyyttä sekä toki toivomassa kalakontakteja hiljaisen kauden loppumetreille.

Kalakontakteja kyllä tuli. Ensimmäinen 45min ja kaksi kirreä pinkillä liitsillä ylhäällä laavun edustalta. Vettä sen verran (kuvassa vesitilanne ennen viimeistä luukkujen nostoa), että kahlaamaan ei lähde enää kuin Hujanen joka maanantaina oli onkinut kalaa useammankin edestä. Mies jolla on itseluottamusta ja itsesuojeluvaiston puuttumista niin paljon, että moni kamppailulajien edustaja saattaisi olla kateellinen. Ainut mitä ko. sankarilta kahlureista puuttuu varusteena on snorkkeli. Mutta tämä allekirjoittanut virtahevoksikin kehuttu ei nyt kahlaillut vaan tyytyi kalastamaan laavun edustalta kivikolta veden ollessa kovin korkealla. Parin ekan kalan jälkeen juteltiin Esan ja toisen kalamiehen kanssa pitkät tovit heidän luvanmyynti-session yhteydessä. Esa näytti samalla kuvaa puhelimestaan, jossa oli alueen kuuluisa lahnan pyytäjä saanut mukavan käsittääkseni karvan auki 2.5kg taimenen. Varmasti meni oikealle miehelle se ja mukava, että näitä vauraampiakin pilkkukylkiä Viannalla tuntuu jokibroilereitten seassa uivan. Tämän rupattelutuokion jälkeen kävi se jota ei ikinä toivoisi eli luukkujen aukaisusta tiedotettiin (ilmeisesti Julien aukaisi jo toisen tai peräti kolmannen kerran samalle päivälle, liekkö tulospalkkaus). Ohessa kuva jossa ympyröity missä vilkkuu valo ja video josta kuuluu ääni. Naurakaa taas vaan näille (alueen perhopellehän olen jo kuulemma muutenkin), mutta ehkä tätäkin lukee niitä jotka ei tästä tiedä eli taitaa 15min tästä vilkku-sireeni showsta olla kun luukut liikkuu. Keskelle kahlanneena kantsii lähteä kotia kohti likimain heti kun pilli vinkuu (ihan vaan sillä, että joskus on noussut luukut vikatilanteessa välittömästi)

Noh, luukkujen noston jälkeen keskityin patoluukkujen edustaan, koska siellä virtaus ei juuri muuttunut. Sieltä kala kiinni ja otin jopa kelalle siiman. Olin varma, että kirre, mutta lähempänä nousi lahna pintaan. Eikun nopealla strippauksella sisään, mutta kappas kun siellä päätyperhossa olikin kirre kiinni. Hän halusi kuitenkin pysyä vaikka lahna teki kaiken työn karkuuttaaksen päätyperhon asukkin. Ei auttanut se vaan lähtee kirjolohi ihan näillä näppäimillä savustuslaatikkoon. Näin se tuli sitten pitkästä aikaa lupa täyteen aika nopeasti. Välillä kuitenkin kalaakin reppuun vaikka tuntui taas patoluukkujen vatuloinnin kanssa olevan kaikki merkit ilmassa mp-reissuun. Mukava oli saada kaloja, mutta niitä parin syksyn takaisia 2-3kg menijöitä kaipaa jotka veivät pohjasiimoille. Näistä kaloista ei kovin suurta vastusta kyllä ollut

Sen sijaan jotain parempiakin kaloja oli kuulemma väsytelty ja karkuuteltu viimeisen viikon kuluessa, mutta eipä niistä sen enempää ettei mene liikaa HTT-uutiskatsaukseksi. Reissun yksi focus (heh heh sentäs miten nörttiä termiä pukkaa) oli testata noita Vissun Ikoneita. Ai kun ne olikin sitten mukavat kun istuivat hyvin (kiitokset vielä henkseleitten asettelun avusta haavin hukanneelle kalamiehelle). Ei vielä päässyt kahlauksen makuun, mutta sen verran testasin, että ei pitäisi vuotaa. Etenkin housun sisäsauman osalta tuollaiset mittaan tehdyt ovat hyvät. Eivät lötkötä jalassa kuin lippa vinossa kulkevilla hukkatukilla. No vitsi vitsi...Mutta katsellaanpa minne nyt sitten seuraavaksi. Lokinlampikin kiinnostaisi pirusti Nurmeksessa käydä kokeilemassa, että onko niillä istutusmäärillä oikeasti se kala muka tiukassa siellä...

Tärppien puuttumista ihmettelemässä, mutta palvelu sentään pelaa!

2011-09-17T16:23:00.000+03:00

Olin naputellut tähän blogin alkuun etukäteen alkuviikosta jo kolmen kappaleen mittaiset "aika" kärkässävyiset pohdinnat nettikirjoittelusta ja sen kommentoinnista jne. Olkoot kuitenkin se. Mikään ei siellä muutu eikä taustalla. Asioita ymmärretään niin pirusti väärin, kun ei puhuta kasvotusten ja etenkin jos ollaan omilla aroilla aiheilla. Silloin jopo karkaa herkästi lapasesta metsähallituksen puolelle joko julkisesti ja/tai kulisseissa. Syyllistyn siihen itsekkin. No se nyt näistä eli lauantai-aamuna oli vuorossa Heinävedelle lampihommia. Edellisestä kalastuksesta olikin pari viikkoa ehtinyt kulua, kun meni reisille yritys lähteä Viannalle reilu viikko takaperin. Tällä kertaa oli siis tarkoitus hakea revanssia Bomanista, kun viimeksi kyykytti aika sata-nolla lammella. Sen verran tein taktisia muutoksia, että palasin käyttämään pintasiimaa vaikka en jaksa uskoa, että sillä suurta merkitystä oikeasti oli. Mutta kuten usein, niin aika paljonhan kalastukseen liittyvistä valinnoista on uskosta kiinni. Tämä taas näkyy onginnassa siten, että jos siiman päässä on perho johon ei luota tai uintisyvyys on mielestään väärä, niin kalastus tuppaa olemaan sellaista hosumista kuin nuorella miehellä toiminta rintsikoiden hakasta ensi kertaa avatessa...

Nyt mennään kuitenkin takaisin lammelle ennenkuin ollaan liian jännän äärellä noitten ihanaisten maitorauhasten kannattimien kanssa. Eli tällä kertaa piti käväistä aamulla mutka vielä kaupungissa ja viedä tyttäret hoitoon, mutta sen sijaan ei tarvinnut lupia ostella, koska tämä oli hoidettu ystävällisesti Varkauden ihmeen toimesta. Lammelle saavuttiin aikalailla samoilla kellonlyömillä eli kello 8.50.27. Olin ottanut etulyöntiaseman kasaamalla vavan valmiiksi ja näin pääsin heti valtaamaan ykköspaikat laiturilta. Lampi oli tyyni ja pari-kolme pintakäyntiäkin nähtiin heti. Yksi ihan laiturin edessä. Odotukset korkealla, koska kaksi viikkoa sitten oli tapahtumia pirusti ja nyt oltiin vielä aikaisemmin liikkeellä.

Ne odotukset karisi nopeasti. Mykkää, mykkää ja vielä mykempää. Ei vetoakaan. Ei koko päivänä. Ei pinnasta, ei pohjasta eikä edes indikaattoreilla uitetuilla perhoilla. Mistä johtui sitä ei tiedä tarinan kertoja. Paras arvaus on kuitenkin heti tultuamme alkanut ajoittain varsin ravakkakin tuuli. Se on tullut huomattua, että tänä vuonna menee kaikki päin v#ttua paitsi muna ja sen lisäksi toinen huomio on, että kun kirbeli pistää suun kiinni, niin se on myös kiinni. Mikan kanssa pohdittiin, että olisi ollut pirun kiva jos olisi ollut muutama kilpamies mukana lampi-experteistä ja olisi nähty onnistuvatko kaivamaan kaloja ja etenkin kun varmastikkin onnistuvat, niin mitkä olisi olleet tekniikat. Nyt sen sijaan tyydyttiin toteamaan yhden tahnakalan haavitseminen sekä lammella ensikertalais-pariskunnan kalansaanti pellillä. Toki Mikan piti elvistellen viedä voitto kalatapahtumista yhdellä särjellään. Tärpit meni sen sijaan tasan 0-0

Reissu sopi hienosti koko vuoden jatkuneeseen teemaan. Mutta jotain hyvääkin eli Visionin kanssa käytiin keskusteluja nepparivapaista kahlureista ja palveluhan pelasi aivan mahtavasti. Uudet pöksyt odottavat testiään eli Ikonit modatuilla sukilla. Vissu oli kyllä tässä tapauksessa maineensa arvoinen eli iso käsi siihen suuntaan. Näin pitäisi asiakaspalvelussa olevien ihmisten työskennellä!

Pitää nyt yrittää nuo housut vielä koeajaa vaikka Viannalla syksyllä, koska onhan se hyvä tarkistaa ettei ole lapsusta käynyt tehtaalla, joka tietysti minun tuurillani olisi täysi mahdottomuus. Muuten en oikein osaa loppusyksyn onkimisista sanoa mitään. Ehkä vielä kerran Heinävedellä ja Viantaa. Saa nähdä...

On se kone!

2011-09-04T21:16:00.000+03:00

Nimittäin tuo Bomanin Mika. Ensin on alkusyksystä koukuteltu komeita +60cm taimenia useampia ja eipä tuo sen heikommin näyttänyt kirren ongintakaan sujuvan. Käytiin siis lampihommissa ja Mika oli jo pari kalaa ehtinyt saada, kun saavuin paikalle puoliltapäivin. Ei muuta kuin tohinalla liitsiä lampeen ja kohta jo tärppi tulikin ja heti perään ravakampi tälli. Perho jäi kalan suuhun, perskeles. No kaveri jatkoi kirren koukutusta ja itse mietiskelin, että mikähän tässä menee pieleen kun tarjoilut on likimain samanlaiset. Lopulta reilun tunnin kalastuksen jälkeen sain sentään yhden ylös asti. Mika oli tainnut saada pitkälti yli puolenkymmentä jo siinä vaiheessa (sovitut c&r kuviot lammen puuhamiehen kanssa)

Itse onnistuin tämän jälkeen karkuuttamaan yhden kalan haavin kehikon vierestä ja yksi irtosi vaisun tärpin jälkeen. Reissusta jäi mietittävää paristakin eri syystä. Nimittäin kaksi muutakin kertaa jäi perho kalan suuhun eli tapsi poikki. Viimeisellä kerralla sain perhon heitettyä tuikkiin ja samoin tein pam ja siima poikki. Ihan pikkusen rehellisesti sanottuna v#tutti siinä kohti. Nyt lähtee kyllä se parin vuoden vanha stroft-rulla roskikseen. Toinen mikä mietitytti oli, että mitä tuli tehtyä väärin, kun kaveri veti vierestä kalaa ja itsellä oli selvästi vähemmän tapahtumia vaikka aiemmilla reissuilla ollaan aika samanlaisia saaliita saatu. Suurin ero kalastuksessamme oli, että mulla oli intteri ja Mika syyti pintasiimalla mustikan kera.

Päivä oli kalastukseen todella komea ja aika rauhassa saatiin olla. Bomanin muutama kala oli todella kovia menijöitä ja esittivät todella hienoja syöksyjä sekä hyppyjä. Herrasmiehenä varkautelainen vielä antoi omista kiintiökaloistaan kotiin viemistä, kun ei itsellään ollut tarvetta kuin pariin ruokakalaan. Meillä kyllä menee eli kelpasivat mainiosti, kiitokset. Mukava reissu oli kaikinpuolin vaikka vähän pohdittavaa jäikin mitä pitäisi parantaa ja tehdä toisin. Nyt olisi sitten tulevana lauantaina Juhani Ahon perhokerhon jäsentenväliset Nurmijoella ja kuulemma pitäisi Hujasen mökille mennä perjantaina saunomaan ja parantamaan maailmaa. Saapa nähdä tuleeko siitä mitään eli irtoaako iltalomat...vanhempi tyttö on nimittäin ainakin jo äitiinsä tullut. Tänään tuli suora kommennti reissusta tultua "olit sitten yli kahdeksan tuntia. saitko ees kalaa??"

Sekatyömies

2011-09-01T21:30:00.000+03:00

Alkoi Hujasen ja allekirjoittaneen kalareissu Viannalle kuten edellinenkin. Esa nimittäin oli soitellut, että vettä on taas rannoille asti. Siihen kun lisättiin perinteinen "päivää ennen istutusta" -tilanne päälle, niin askelmerkit olivatkin kohdallaan. Tuon vesitilanteen takia toteutin sen mitä olen monesti miettinyt eli kävin etsimässä vajan hyllystä pölyyntyneen koskiviehe-rasiani ja hain mökiltä virvelin mukaan koskelle ensimmäistä kertaa sen jälkeen kuin aloitin perhokalastuksen.

No vettä ei nyt kuitenkaan koskella ihan järjettömästi ollut. Saman verran kuin viimeksi kun kävin. Sen verran kuitenkin ettei kahluuhommiin ollut asiaa paitsi Hujasella jolta puuttuu itsesuojeluvaisto niin kahlauksen kuin vaimoaan kohtaan esitettyjen nettikommenttien suhteen. Kiuruveden sankari nimittäin alakautta kahlasi vallille ja koetti sillan yläpuolista osaa perhoilla tiukasti pommittaa. Taisi olla kolmekin kalaa yhtä aikaa kiinni joskin merkiltään olivat vääriä. Ei löytynyt sieltä kirjolohia

Eikä löytynyt patoaltaaltastakaan eikä siltamontusta eikä loppuliu'usta. Pääsääntöisesti tuli syydettyä perholla, mutta pari eri kertaa kokeilin legendaarista lottolippaa ja ainoa kontakti kirreen taisi sillä tulla. Pari pyrähdystä pysyi kiinni, mutta sitten sanoi heippa. Erikoisin tilanne oli, kun sain lotolla lahnan jonka selässä oli Hujasen kolmen perhon litka ja lippa kiinni niissä.

Mutta eipä tuosta virvelihomman kokeilusta mitään kauheaa nostalgiatulvaa tullut eikä tarvinnut itseä olalle taputella tunnelmissa "tihhhh!! isäs poika". Tuskinpa tulee enää uudelleen kokeiltua koskivesillä. Ylettäähän sitä raskaalla lipalla kyllä paremmin, mutta jotenkin se tuntuma siitä hommasta vaan puuttuu ja kyllähän se aina hieno tunne on tuntea tärppi siimassa ja sitä rataa. Tulipahan samalla selväksi, että paluuta vanhaan ei ole

Mutta joopas. Se oli sellainen reissu. Tekstiviesti kertoi kauden ensimmäisen mp-reissun olevan tosiasia Hujaselle. Tästä tuleekin mieleen nykyisen kapiaisen ja silloisen alikessu-kaveri Hartikaisen viikonloppu varallaolossamme saama postikortti "Guinness is good for you" (pienenä selvennyksenä joille tuo ei avautunut eli guinness = gines karkeasti lausuttuna = kiinniolo viikonloppu intissä). Hyvää se teki kyllä kansankynttilällekkin joskus palata kuolevaisten sekaan. Omalta osaltahan tämä oli ihan normireissu. Mietiskelin kotiin ajaessa tämän kauden kalastuksia ja eipä ole kyllä ollut kuin ehkä toissakertainen Viannan kopaisu sekä keväinen Kymönkosken pinturointi olleet sellaisia mukavasti tapahtumia sisältäneitä sekä sitten lampireissu keväällä jäiden seassa ja sekin osittain tuurilla, kun löytyi luvan lopussa kalat. Tulevista reissuista ei pitäisi sanoa mitään, kun ei näytä ikinä pitävän paikkaansa. Paras arvaus kuitenkin on, että Heinävedelle lammelle

Kumitkin puhki Viannan lahna-sirkuksessa

2011-08-24T22:13:00.000+03:00

Viannankoskelle oli taas kalamiehen mieli. Kalaa oli laitettu edeltävänä perjantaina ja sitä oli sieltä saatukkin mukavasti puskista kuuluneiden huhujen mukaan sekä viikonloppuna, että myös alkuviikosta. Odotuksissa oli vapoja taivutteleva reissu, kun vielä parkkipaikalla oli jantteri Audillaan kertoen ambulanssi-rapalan tuoneen kiintiön täyteen ja Esakin kertoi koskivesien herrasmiehen eli Hannun soitelleen puoliltapäivin lupansa olevan täynnä. Ja hyvällehän se näytti itselläkin. Ehkä viitisen heittoa ja eka kirre kiinni. Laiska kuin pyytäjänsä. Ei paljoa vastaan potkinut. Silti onnistuin melkein haavista ryssimään, kun ehkä liian väkisin kuitenkin koetin nostaa "plaaniin".

Sittenpä alkoikin muitakin kalamiehiä tulemaan ja lahnoja myös siiman päästä löytymään. Lahnoja oli kiinni valehtelematta ainakin 30kpl 6h aikana. Kirrejä ei vaan löytynyt. Yksi virvelijantteri löysi niitä kyllä uskomattomilla painoilla padon keskipilarin luota jonne minun välineillä ja eritoten taidolla ei ollut mitään asiaa. Aikani vallia syydettyä luovutin ja lähdin alajuoksun suuntaan josta viimeksi sain luvan täyteen. Mennessä kopaisin parkkipaikan alapuoleista virtaa ja siitä oli kala about 10s kiinni. Mikälie ollut, mutta irti pääsi sekin hyväkäs, jumalauta! <- kuten Repomiehen Rauno tähän sanoisi

No alakoskessa oli virtaus ihan liian kova mielekkääseen perhokalastukseen ja aurinko paistoi niin kuumasti, että kahluutakki päällä oli koko ukko ihan märkä hiestä. Nopean visiitin jälkeen takaisin parkkikselle. Ensimmäinen havainto siellä, että no prkl kun auton takarengas tyhjä. Alle kahden viikon vanhat kesäkumit. Eipä siinä kuin vaihtamaan vararengasta alle. Mutta kuten reissun luonteeseen sopi, niin viimeistä pulttia avatessa sanoi patongin purijoiden rengasavain sopimuksen rikki eli meni katkipoikki. Ranskalaista v#ttuilua!! Onneksi kuitenkin toisella kalamiehellä oli Peugeot parkissa ja sen avaimella sain vaihdettua vararenkaan paikoilleen. Joku kirottu tikku oli mennyt renkaaseen eli vika löytyi kyllä

Meinasin lopettaa jo onkimiset siihen, mutta kuitenkin päätin yrittää loppuun asti. Ja loppuun asti sain lahnoja. Valtaosa tarttui kun nosti siimaa heittoon. Rasittavia epeleitä. Kirret loistivat poissaolollaan. Itse asiassa 4 kpl näin reissun aikana saavan ja niistäkin yksi virvelillä kalastaneelle rokastamalla. Itse toki sain vielä sen pakollisen about 38cm taimenen joiden suhteen joku kirous leijuu yllä. Toinen virvelijanttereista sai ehkä nippanappa mitallisen ja todella kauniisti vapautti sen saatesanoilla, että kasvahan vielä. Kala oli vedessä käytännössä koko operaation ajan ja oli hyvä osoitus joillekkin tahoille, että kyllä ne haspelin syytäjätkin homman osaavat! Muutenkin oli todella mukavaa ja asiallista porukkaa kalassa eli paikkoja sekä kuulumisia vaihdeltiin.

Mutta omalta osalta tosiaan reissu palautti mp-kantaan. Eipähän siinä. Kun ei osaa, niin ei osaa. Seuraavaksi varmaan sitten lampihommia. Vissulta tilasin muuten viimeinkin ne nepparivapaat pöksyt ja eihän sitä tiedä jos vielä syysrauhoituksen jälkeen koettaisi onnea jossain taimen-kohteessa jos vaan kelit sen sallivat ja ne Ikonit siihen saapuvat

Balsamia haavoille

2011-08-16T21:40:00.000+03:00

Vaikeaa on ollut tänä kesänä(kin) kalantulo. No eikun uutta matosta koukkuun ja Esalle soittoa, että millekkäs se näyttää tilanne Viannalla. Vettä oli kuulemma paljon ja ajattelinkin, että eipä tarvitse sitten kahlailla joten voisi käväistä. No vesi oli vähän tippunut ja pari kahluutestiä tein silläkin uhalla, että olin juuri jalat saanut parempaan kuntoon. Oli vaan virtaa liikaa niihin hommiin meikäläisen makuun ja onneksi kuitenkin säilyin kuivana koko reissun. Nyt odottelen sitten vastausta Visionilta jolta pyysin ohjeita kuinka saisin nepparivapaat Ikonit jolloin uskaltaisi kunnolla mennä virtahepona virrassa.

Sepäs näistä ainaisista kahlauksista ja palaillaan Esan purolle. Kalamiehiä oli yksi 12h lupalainen jolla näytti olevan sekä perho että haspelivälineet, kun saavuin paikalle aavistuksen ennen kello kuuttatoista. Lupien ostot ja perinteisesti vallilta syytämään. Lahnaa ja ahventa pukkaa ja pohjatärppejä. Tätä tuli tunti testailtua ja kuten aiemmin mainitsin, niin pari tunnustelua tein josko virran reunaan uskaltaisi kahlata. Ensimmäisen tunnin aikana alkoi myös satamaan vettä niin maan per..perusteellisesti. Samalla tuli myös iltaan tulevat kolme kalamiestä aloittelemaan ongintaansa. Kävin nauttimassa autolla operatiivisen oluen ja jatkoin siltamonttua kohti synkillä painoilla pupia ja kärjessä olevaa liitsiä syytäen. Ei sitten mitään ellei lasketa kirrepupan erehdyttämää "pientä" jigiä. Vähän pohdin jo, että onkohan mulla vaan liian pienet vehkeet, siis kalavehkeetkin

Sillan alapuolella vaihtelin tarjoiluiksi parit liitsit eli kärkeen mustaa oranssilla kuulalla ja ylemmäs valkeaa. Tarkoituksena oli valita yleiskäyttöisempää settiä jos sieltä taimentakin löytyisi. No taimenia ei löytynyt, mutta sähkölinjan yläpuolelta löytyi kirre jota pitkään luulin taimeneksi. Kala haaviin ilman suurempia sähläyksiä ja pieni Yes!-muotoinen tokaisu monien todella hiljaisten reissujen jälkeen. Tästä jatkoin alaspäin teemalla 90 astetta poikkivirtaan heittoja vapaalla uitolla siiman pituutta heittojen välillä pidentäen. Vissun Vibe 85 on kyllä ihana siima tuossa. Kyllä tykkään! Ja tällä yksinkertaiselle miehelle sopivalla yksinkertaisella tekniikalla sähkölinjan alta löytyi yksi ja vähän alempaa toinen peruspötkylä. Kaikki tulivat mustalla liitsillä. Lupa täynnä 3h kalastuksen jälkeen ja maakunnan mutkaisia teitä pitkin takaisin kotiin Pihkainmäkeen

Mukava oli saada kaloja vaikkeivat isoja olleetkaan. Viannan kaloiksi jopa vähän pieniä eli kilon molemmin puolin. Suht pirteitä kuitenkin vaikkei mitään huimia syöksyjä nähtykkään. Kuitenkin kun edellisestä istutuksesta oli kulunut jo kuukausi, niin ei voinut valittaa. Nyt on seuraavana vuorossa harrastusrintamalla sitten perinteinen sorsanmetsästyksen aloitus lauantaina Keiteleellä. Saapa nähdä onko piiput viileät. Yleensä ei kyllä ole ollut, mutta osumatarkkuus ei kyllä aivan huippua ole ollut joskin syömään on joka kerta päässyt ilman suhdetta 1 tavi - 1 sika. Ehkä pitäisi kuitenkin enemmän kuin kerran vuodessa ampua haulikolla eli käydä kiekkoja ampumassa pari kertaa treeniksi

Kalahommien jatkot on auki. Hyvin todennäköisesti nyt mennään kirre-voittoisissa hommissa syksyä eteenpäin. Ensi vuodelle jäi todella paljon petrattavaa taimenen onginnasta sekä reissujen tekemisestä ylipäätään. Mutta noistapa ei voi ketään syyttää vaan syypää laihoihin saaliisiin ja suht heikkoihin reissuihin löytyy aamulla vessassa hampaita pestessä vastapäiseltä seinältä

Mukava ahven piristi nihkeää lampi-reissua

2011-08-08T21:54:00.000+03:00

Aloitettiin tämän kertainen kalareissu "esinäytöksellä", kun kävin sunnuntaina tytärtä noutaessa anopilta vilkaisemassa menomatkalla Varkauden Ämmänkoskea, jossa Bomanin poika kalastaa likimain jokapäivä. Oletin paikan olevan paljon pienimuotoisempi kuin se oli. Näytti kyllä sellaisella koskipätkälle, että jos patoluukut ovat sopivissa asennoissa, niin paljon on ison taimenen paikkoja ja niitä on sieltä kuulemma ajoittain saatukkin.

Mutta palataanpas tähän keikkaan eli aloiteltiin Bomanin kanssa lampihommia normaalia aiemmin kuin vuosi takaperin eli katselin juuri blogista, että silloin tuli käytyä syyskuun 8 päivä ensimmäistä kertaa. Se oli virhe se lähteä näin aikaiseen. Heinävedellä kodalla saalispäiväkirja näytti kaloja tulleen hyvin 10.7 asti (24.6-10.7 = 55kpl) ja sen jälkeen taisi olla tasan yksi kirre saatu merkintöjen mukaan. Ja samoissa tunnelmissa kalastelimme mekin (itse n. 6h ja Mika 4h). Yksi varma tärppi ja siinäpä ne mahdolliset kirre-havainnot. Ihan satavarmoja pintakäyntejäkään en ainakaan minä nähnyt vaikka vesimittaria olisi pinnassa ollut vaikka mitenkä ja paljon. Yritettiin pienillä perhoilla, isoilla perhoilla, pinnasta ja pohjasta.

Makkaratulia odotellessa reissulle tuli kuitenkin pienimuotoinen pelastus, kun oliivi liitsi erehdytti kovasti pientä kirreä muistuttavan eväkkään kiinni ja piti jo Mikalle hihkaista hätäpäissään, että haavia tänne. Lopulta sieltä paljastui kuitenkin ihan "pannukarkeaan" luokkaan kuuluva ahvenainen jolle meikäläisen digivaaka näytti painoa 535g. Eihän se mikään jättiläs ole, mutta taisi oma ennätykseni mennä uusiksi. Muistelen joskus polvenkorkuisena saaneen Utrianlahdelta kotipaikalta reilun 300g eväkkään ja pilkilläkin isommat, yllätys yllätys, ovat täkyni kiertäneet. Sinällään tämä sopi mukavasti erikoisten saaliiden tyyliin. Tälle kaudelle kiiski, simppu ja tuo ahven, pari kesää sitten made ja pari talvea sitten pilkkiliitsillä sorva. Ankeriaan kun vielä saisi...

Mutta joo...eipä jäänyt reissusta taaskaan hirveästi kertomista. Mukava oli kuitenkin ensimmäistä kertaa eläissään heittää kaksikätisellä perhovavalla ja muutaman kerran tapailla kuinka homma toimii. Varkauden ihme varta vasten otti setit mukaan joten kiitokset. Nyt pitää miettiä missä seuraavan kerran pyytäisi tyhjää. Heinävedelle on lammelle turha lähteä ennen tuoreempia eväkkäitä ja/tai vesi on viilennyt. Ehkä voisi yrittää reissun Konnekoskella käydä. Kahluupöksyjä en tälle kaudelle enää jalkaani laita joten se vähän nyt rajoittaa kalastuskohteita

Päivän huumoripläjäys oli kyllä kun ilmeisesti thaipoimijoita täynnä oleva rämisevä ja ryskävä Saab 9000 (eräät lähteet tietävät tämän kuitenkin olevan täydellinen henkilöauto) pyyhälsi ohi. Ei puuttunut kuin avoimesta takaikkunasta olisi pää työntynyt ulos saatesanoilla: "Kylä Lähtee!!!"

Olipas kapoinen "syönti-ikkuna"

2011-07-26T18:38:00.000+03:00

Kylläpäs oli taas pelikaani turbiinissa jo ennen Viannankosken reissua. Esa oli Hujaselle soitellut, että kalalle voipi tulla ja keskenään saadaan olla, mutta vettä on sitten rannoille asti. Herkässä oli taas patovahdin liipasinsormi ollut. No kuitenkin päätettiin kalalle lähteä ja aamuvitoselta siimoja suoraksi uitella.

Mulla on kalustossa selkeä puute oikeasti synkän siiman osalta. Nyt kalastin sitten käytännössä Vissun Vibellä likimain koko luvan 1-3g mustikoilla, kun sain pidemmälle sillä tavalla siimat kuin vähemmän painottamalla Airflon fast interiä. Kuten Viannalla tapana, niin juoksutus oli taas Pielaveden puolelta eli patoluukkujen eteen ei yletetty kumpikaan kunnolla. Tosin kaloja löytyi laavun tasalta parit kappaleet virran reunasta ja todella lyhyt oli syöntiaika

Ne kalat vaan löytyivät "valitettavasti" Kiuruvetisen koskivesien selällään kellumisen mallisuorittajalle ja kuvassa perhoja lempipuskastaan repivälle eräänlaiseen kirrepupa muunnokseen. Ensin yksi ylös ja heti perään karkuutus puoli seiskan maissa. Yksi ilmeisesti kirre-karkuutus oli vielä tämän jälkeen jota itse epäilen ottipaikasta johtuen, mutta kaipa se on sankaria itseään uskottava. Tapsit pettivät. Alokasmaisia virheitä...

Omalta osaltani saalis oli (taas) lahnaa, ahventa ja särkeä. Nykyisin tuppaa joka reissu joku erikoisuus olemaan, niin tällä kertaa sain pelastettua vahingossa Hujasen supersynkän siiman kärjen joka oli painunut kiven koloon ja katkennut rannaristaan sitä pois repiessä. Kyllä oli mies tyytyväinen tästä. Olisi kirrenkin vielä oikein ihan vähän pyytäen antanut palkinnoksi jos vielä olisi saanut. No eipä tietenkään saanut. Varmaan uitteli pelkkiä mustikoita mokomakin hyväkäs!

Mutta joo. Eipä tässä nyt odotukset olleet kovin korkealla enää sen jälkeen, kun aamuöisen kissaviidakon läpi oli maakuntien mutkaisilta teiltä päässyt koskelle. Luvassa oli 6h syytämistä kivivallilta jolla en muista koskaan olleen noin paljoa vettä omilla reissuilla. Alaosa koskesta samoin kuin siltamonttu saivat jäädä rauhaan ja kahlaamaan ei ollut mitään asiaa, ei edes Hujasella. Mutta mutta...samoissa kovin mollivoittoisissa sävelissä kausi jatkuu. Heinäkuun loppuun sumariajoista taitaa saldo olla 5kpl kirrejä ja 4kpl mittataimenia. Reissuja kuitenkin ihan kohtuullisesti takana. Nyt on kuitenkin katse reilun viikon päähän Äyskoskelle. Sitä ennen tosin pitää pari päivää ensin köllötellä Tampereen kylpylässä ja Särkänniemessä perheen kanssa. Äsylle on jonkinlainen taktiikkakin mielessä. Se ei ole oletuksena mp reissu, mutta se on aika hyvä ja varma backup-pläni...

Sen verran vielä lopuksi Viannasta, että siellä ovat remontoineet turbiineja (ilmeisesti ei pelikaaneista johtuvista vaurioista) ja nyt on käsittääkseni kaksi kolmesta uudella tolalla. Esa kertoili, että oli remppamiehet todenneet, että mitenkähän sitä ensi kesänä ongitte, kun ovat huomattavasti tehokkaammat eli luvassa olisi siis kuivia aikoja patoluukkujen alapuolelle. No nämä asiat selvinnee, mutta remonttia siellä on tehty ja ilmeisesti jotain vaikutusta tällä tulenee olemaan tulevien kesien kalastukseen

Paluu arkeen

2011-07-20T11:22:00.000+03:00

Huopanankoskelle oli tiistai-iltana suunta. Menomatkalla pyörähdin mummoa tervehtimässä Tervon palvelutalolla. Kovasti oli dementia tehnyt tehtäväänsä ja tällä vierailulla oli järkevät jutut kortilla. Koskelle ajellessa tuli sopivasti radiosta Viskarin hitiksi noussut Tuntematon Potilas, jonka hienoja sanoja tuli tällä kertaa kuunneltua hieman normaaliakin tarkemmin. No sepäs näistä, mutta ei ole tuo dementia kaunista katsottavaa rakkaalla ihmisellä jolta on kasvatuksensa saanut

Mutta palataanpa kalastusteknisiin kuvioihin ainakin toviksi. Iiro oli tulossa jälleen hieman myöhemmin koskelle joten kävin hakemassa lupani yssikseen vaille kuusi. Riitta kertoikin melkoisen esikuntakomppaniasta kuultua -tyyppisen tarinan, kun Kymöltä oli kuulemma saatu ja kolkattu sunnuntaina (ilmeisesti päivällä, koska yöllä olin itse siellä) karvan auki 7kg taimen. Oli joku Riitan tuttu nähnytkin kalan. No lukemat varmaan jossain vaiheessa tarkentuvat ja vaikka olisi vain puolet tuosta, niin onpa ollut komea eväkäs normaalisti siitä 45 +-5cm eväleikatusta koostuvalle kohteelle. Jatketaan kuitenkin nyt Huopanalla eli koskihan oli tupaten täyteen varattu, mutta kuitenkin varsin kivasti sieltä tilaa löytyi onkia.

Aloittelin onginnat torikosken loppuliu'usta jossa morjesteltiin tutun oloiselle kaverille kosken yli. Viime kesänä Kellankoskella ollut etelä-suomalainen kaveri oli kyseessä. Alunperin oli tarkoitus mennä kuninkaan väylään, mutta sinne painui "nenäni edestä" kolmen kalamiehen seurue joten oli jäätävä ylempiin kosken osiin. Torikosken loppuliuku ei siinä vaiheessa tarjonnut kuin niitä särkiä joita tuli taas paljon pitkin koskea ja jos mahdollista, niin osa alkoi olla jo pikkulahnan kokoisia. Etenkin tuplatärppinä säikäyttivät kivasti

Loppuliu'un kalastuksen jälkeen lähdin pinturoimaan Riuttakoskeen harjuksen toivossa. Ei tulosta. Iiro saapui paikalle ja siinä kahvit nappailtiin ja samalla Huopanan veteraanikävijää joka oli tuttu parin kesän takaa jututeltiin. Tämän jälkeen vaihdoinkin larva-setit joilla kalastin likimain koko loppuajan. Omalta osalta kalastus tuotti jälleen kerran pari kolmekymppistä taimenta Kuninkaanväylän sillan alapuolelta joita tunnun saavan kyllä mukavasti ja yhden karkuutin. Kuninkaanväylässä karkuutin yläosissa mielenkiintoisen tapauksen. Tuntui tärppi ja vapa pystyyn. Samalla siima lähtee liikkumaan sivuittain muutamia metriä ja tuntui tiukalle ja sitten irti. Mikä lie sitten ollut. Tätä piti miettiä lokin kanssa kimpassa vanhalla sillalla ja varovan melankolisesti jopa tapailla hyräillen hiljaa Junnu Vainion Albatrossia. Lokki kertoi mielipiteensä hyppäämällä välittömästä lentoon. Ei jatkoon!

Eräs nuorempi kalamies sai illan aikana ainakin kolme mitallista ja karkuutti pari isompaa kalaa. Joskin hän jäi kalaan, niin en tiedä lopullista saldoa. Reissun alussa moikkailtu huivipäinen "pupamies" sai paremman tuntuisen kalan kiinni Kuninkaan väylän alaosasta ja erinäisten seikkailujen jälkeen haavitsin tämän kaverina. Eväleikatulla oli pituutta ihan muikeat 51cm. Iiro karvasi samoilta sijoilta 46cm eväleikatun #16 Jyhiksellä. Evästauolla väisteltyjen lepakkojen jälkeen itse sain Torikosken loppuliu'usta ~30cm harjuksen. Vähän yli kolme oli 9 tuntia kalastusta takana ja haalarit vaihteeksi puolillaan vettä könyämisten ansiosta sekä palelsi jo aika mukavasti olon ollen samalla epämukava. Jouti kotiin nuolemaan haavojaan. Siinä kahlureita pois ottaessa Iiro kurvasi rehvakkaasti mersulla paikalle ja ilme paljasti välittömästi jotain tapahtuneen. Sieltä oli Torikosken alaosista larvaan tärpännyt mojova mölli, joka oli kiskaissut pohjasiimoille heti kättelyssä. Kuitenkin vielä jäi Iirolta 60cm rikkomatta tämän vapautensa saaneen lihavan kalan ollessa 57cm. Mutta kyllä se tuo velipoika silti pieksee nykyään reissusta toiseen ihan satanolla. Pakko se vaan on tunnustaa...

Semmosta settiä. Paluu arkeen kahden mittakalallisen reissun jälkeen. Tai no olihan tuo harri ehkä mitallinen mutta silti. Jotenkin täytyy sanoa, että aavistuksen alkanut tympiä tuo larvastelu. Kahdestakin syystä, tai no ehkä useammastakin, mutta ainakin käsi siinä kipeytyy ja joutuu kahlaamaan elukkana. Ei kiva. Todella tehokasta se kyllä on etenkin niillä ketkä sen hallitsevat hyvin. Itsellä on perisyntinä uitella toukkia vähän liian pitkillä siimoilla, kun haluaa minimoida sitä kahlausta. Streamerilla kalastin reissun lopussa about tunnin verran ja olihan se vaihteluna mukavaa ja tuo vissun vibe on ihana siima roimia kalajäljitelmää virtaan. Saaliiksi tästä jäi kuitenkin ainoastaan yksi tukistus Riuttakoskesta ja roiskaisu perään, kun uitin saman kohdan uudelleen

Nyt on sitten pari viikkoa Äyskosken lupavuorokauteen. Saapa nähdä tuleeko ensi viikolla käytyä kalassa missään. Ehkä Esan purolla voisi pistäytyä jos sinne nyt saa lupia. Kovin on suosittu sekin paikka nykyisellään

Salamastartti Kymönkoskella

2011-07-17T06:26:00.000+03:00

Näin se vaan kesälomakausi koetti toimistorotallekkin. Ja hetihän se kalalle teki mieli vaikka tiedossa oli jo tulevan tiistain Huopanan reissu Iiron kanssa. Kohteen kanssa oli taas melkoista arpomista, mutta lopulta valinta osui Kymönkoskeen ja valintaa helpotti Viannankosken täysi varauskirja. Varasin siis luvat klo 23-05 ja kuulosti, että saan yksin yön kalastaa ja näin kävikin. Menomatkalla aiheutti hämmennystä Kymönkosken tiellä ollut väen paljous Myllytupa nimisen pienen kahvilan kulmilla. Ukkoa ja akkaa oli kuin elon pelissä. Tulomatkalla tämä selvisi eli bongasin kyltin Traktori jazzit. Kuulostaapa nimittäin todella koboltin kovilta kinkereiltä. Ilmeisesti kuitenkin sitä olivat jos vertasi siihen miten paljon taksia suihki Kymönkosken sillan yli alkuyöstä

Saavuin koskelle ja siellä oli lopettelemassa pari pääkaupunkiseudun perhokalastajaa ja yksi virvelivälinein kalastava edelleen pommitti koskea. Minulle jäi hieman epäselväksi mitä nämä mukavan tuntuiset etelä-suomen kaverit olivat koskelta saaneet, mutta ilmeisesti ei mitään isompaa. Heikkoa ilmeisesti oli syönti ollut. Joitain kaloja oli kuulemma ilmassa näkynyt. Itsellä sen sijaan oli askelmerkit selvät eli larvastellen aloitin laavun rannan kuohuista. Ja nytpä ei kauaa nokka tohissut, kun samainen oranssikuulainen pupa jolla sain Huopanan pari taimenta tartutti nyt kalan. Olin ajoittain vähän lirissä ko. kaverin kanssa, mutta lopulta sain 47cm eväleikattua veijaria haaviin ja pääsin testamaan Rialinnan pojilta ostettua uutta pappia. Hyvin pakeni taju eväkkäästä. Eli näytti varsin lupaavalta, kun alle vartti kalastusta ja ensimmäinen kala ylhäällä.

Virvelimies lopetti samaan aikaan kun sain kalan eli loppuyö oli sitten kalastusta loistavassa seurassa. Kalastus oli kyllä mukavaa koko loppuluvan, mutta koski oli täysin mykkä. Ei pintomisia, ei hyppyjä, ei tärppejä. Ei kerrassa mitään. Pimeimmän ajan heitin mustaa streameria, mutta larvastelin myös paljon. Niskaa pommitin myös pinturi-pupa yhdistelmällä. Koko loppuluvasta oli ainoat tapahtumat niskalta saatu pieni hauki sekä sillan alta simppu rokastamalla. Hyvä oli reissun alku, mutta kovin hiljaista oli sen jälkeen.

Mutta nyt odotellaankin sitten jo tiistai-yötä ja Huopanankoskea. Ennen sitä voisi kelloa katsoen lainata roudasta rospuuttoon -pätkää toteamalla: "Nyt jos koskaan, Kirsti. Varttitunniksi voisin kallistaa pääni vaikka siihen sohvalle ja vetää pikkusen henkeä ennenkuin jatkan. Älä sano mitään, kyllä minä tiiän perkele!"

Yö Huopanalla

2011-07-09T11:05:00.000+03:00

Iiro soitteli alkuviikosta ja alkoi leuhottamaan kalalle lähdöstä. Pienien selvitysten jälkeen homma onnistui ja sain varattua viimeisen luvan Huopanalle ja samalla sovittiin, että muksut menee yökyläilemään ukkinsa luokse. Kelit eivät kalastuksellisesti mitään parasta luvanneet. Helteet olivat nostaneet vedenlämpötilaa ja se kuului Huopanalla alakosken leidien toisille virran yli huutelun mukaan olevan 24 astetta ja kioskin setä kertoi yöllä lämpötilaksi 23. Oli muuten aika perinteisiä huippujätkä on huippujätkä -juttuja, kun kävivät parin paikallisen kossin kanssa rupattelemassa. Muutakin kuin kansalaisluottamusta nauttinut kaveri muisti muutaman kerran julistaa saavansa aina ruokakalan koskesta ja saavansa vain istareita. No mikäpäs se siinä, toiset ne vaan osaa.

Palataanpas taas aiheeseen eli Riitalta hain omani ja Iiron luvat. Riitta jo vähän varoitteli, että hiljaista saattaa pidellä helteitten takia. Ja eipä tuosta reissusta nyt mitään ilotulitusta tullutkaan. Jotain tapahtumia kuitenkin. Eli ajelin kasailemaan vermeitä ja ruokailemaan sillä aikaa kun Keiteleen Luigi jäi kotiinsa huuhtomaan muniaan. Kun miestä ei näkynyt eikä kuulunut, niin kävin hieman larvastelemassa Torikoskea ristiin rastiin kevennetyssä varustuksessa eli shortseissa. Sillä pistolla jo selvisi, että virta on likimain puolillaan särkeä. Ja seassa isoakin sellaista (ei kuvassa). Sitä tuli koko reissun ajan ihan jokapaikasta. Niin kovimmista kuohuista kuin miedommastakin virrasta.

Iiron tultua alettiin tosissaan onkimaan klo 20-21 välillä ja painettiin sitä rataa aamukolmeen asti. Koskella oli porukkaa aika reilusti etenkin Kuninkaanväylän alaosissa. Keskityttiin omassa kalastuksessamme pitkälti Torikoskeen ja larvasteluun. Larvastelu oli ok, Torikoski tällä kertaa oli sitten väärä valinta. Sen sijaan alhaalta nuoret kuopiolaiset kalamiehet saivat muutamia varsin mukavia kaloja. Eihän se ollut ihme, sillä olihan mukana menossa monilla forumeilla näytillä olleen Äsyltä saadun kirkkaan 70cm saamamies. Voisi jopa sanoa, että mr SuurTaimaani. Erittäin mukavia ja kohteliaita nuoria miehiä olivat ja tosiaan joitakin +50cm kaloja saivat. Taisi isoin olla 56-57cm. Alkuillasta yksi heistä sai myös 51cm kirkkaan ehjäeväisen kalan Saarensalmen alaosista jonka myöhemmin Iiro löysi kuolleena. Lämmin vesi ei ole hyvä juttu. Omaa 19.7 olevaa Huopanan lupaa on harkittava kyllä pari kertaa jos kelit jatkuvat tällaisina.

Tosiaan alkuyön saldo oli meillä Iiron kanssa varsin laiha. Noin miljoona särkeä ja joitain salakoita, allekirjoittaneen about 28cm harjus caddiksella Riuttakoskesta sekä toooooodella perinteinen n. 35cm taimen Kuninkaanväylästä kuulapupalla. Lienenkö ollut yön ainut kuka sai alamitta-tanelin. Etenkin Torikoski oli täysin mykkä. Iiro sai jossain kohti koskea mittakalan hyppäämään surffiin, mutta tässäpä oli meidän tapahtumat ennenkuin lähdettiin possuvartaita paistelemaan. Pitää kuitenkin todeta, että se mikä oli mukava yllätys alkuillasta oli, että kävin kalastamassa Saarensalmen ensimmäistä kertaa. Luulin sitä paljon pienemmäksi puroksi, mutta siellähän oli mukavia paikkoja. Vettäkin oli ihan tarpeeksi ja kahlureihinkin tuli siellä hörpättyä. Alla on myös kuva mitä siitä seuraa allekirjoittaneen tapauksessa, kun vesi ja neopreeni ovat sekaisin pöksyissä.

No ruokailun jälkeen Iiro päätti mennä näkemään unia misseistä (ei kai kiekkoilijat muista näe) ja itse ajelin vielä Kuninkaanväylän kulmille, kun pinturivapa oli siellä odottelemassa. Kävin sillalta katselemassa ja kuulin, että oli juuri saatu +50cm kala ja hyvä eväkäs oli surffista hypännyt ohi. Päätin käydä kalastamassa Kuninkaanväylän kuohun josta sain kolmevitosen aiemmin. Samoista kuohuista napsahti nytkin ja tulihan se mittataimen viimein sekä pääsi edes vähän väsyttelyn makuun. 44cm eväleikattu antautui haaviin ja pääsi ruokapöytään. Samalla oli hyvä lopettaa kalastukset ja lähteä ajelemaan Keiteleelle jossa ehdin 2h torkahtaa ennenkuin porukat palasivat mökiltä ja oli aamupalan jälkeen aika lähteä kohti kotia.

Meinasi tosiaan olla Ismo-pojalla aika iso apina jo selässä mitallisten kalojen saannin suhteen. Onneksi nyt jotain tuli vaikkei mitään röytämistä ollutkaan. Tällä keikalla tuli myös opittua paljon Huopanan kalastuksesta. Lisäksi reissu osoitti ainakin omalta osaltani sen, että vireystaso ja jaksaminen on ihan toista, kun ei ole niitä muutamaa keskihölmöä mukana. Nyt on pari viikkoa oltu absolutisti-linjalla toistaiseksi jatkuvalla sopimuksella. Irtisanomisaika tosin on tarvittaessa lyhyt. Kumman paljon virkeämpi sitä ihminen on ja kalastaakin jaksaa paljon paremmin. Mutta nyt tosiaan odotellaan saako Pode kaiveltua kaloja päivällä vielä ylös ja mietittävä seuraavia reissuja. Jos jokin on varmaa, niin vaivalla täyttämäni liitsirasia kirrejen ongintaa varten tarvitsee uusintakierroksen. Aika kivasti lähti värit ainakin pinkeistä, kun pääsi vesi rasiaan. Pitäisi varmaan hommata vedenpitävä malli...

Kylläpäs tämä nyt on vaikeata

2011-07-04T11:34:00.000+03:00

Nyt piti olla askelmerkit kohdallaan, kun oli aamuneljältä alkava lupa Viannalla ja sieltä oli aiemmin kovin jo taimentakin saatu. Kovasti mielessäni jo kaloja väsyttelin, kun väistelin kissoja ja jäniksiä maakunnan mutkaisilla hiekkateillä aamukolmen maissa. Mukaan kalalle oli tulossa myös kesäparran kasvattanut kahlaushirmu Hujanen

Koskella olikin jo sitten tuttu mies vastassa eli Hannu oli Karttulasta jo kalalle tullut puolille öin ja yhden paremman kirren saanut. No eikun nopeasti vaan koskea kohten ja kahlaamaan pelipaikoille. Virta oli omaan makuuni hieman liian kova kahlaukseen luukkujen lähelle keskempää ja lipallekkin pääsin kastelemalla itseni. No tapahtumia heti aamusta oli myös kalojen muodossa. Hujanen sai hyvässä lihassa olleen 46cm taimenen luukuilta ja miljoona säynettä, kuhan ja mitä lie vielä. Muikkukin löytyi kavalkadista. Itsellä oli kanssa aamun saldona pari alamittaista taimenta, n. 35cm kuha, säyneitä, lahna, ahvenia, särki ja kalastuksen kruunasi kiiski

Aamukutoselta paikalle saapui myös SM-liigassa linjatuomarina viilettävä perhomies, joka kaivoi patoluukuilta nelikymppisen kuhan ja haastoi kahlausinnossaan Kiuruveden ihmeen. Jotain muutakin pienempää kalaa hänellä näkyi vavan kulmakertoimen perusteella aina tasaisin ajoin olevan kiinni. Hannu pinturoi vallin edustaa josta joitain pienempiä taimenia kävi katsomassa perhoa, mutta kiinni asti eivät tainneet ottaa. Perhojakin jätettiin Hujasen kanssa varmaan yhteensä 30kpl Viannan aina niin ihaniin kivikoihin

On tämä kausi vaan ollut todellakin vaikea. Ei nyt edes rouva Fortuna tarjoile osumia. Nyt piti kellonajan olla sopiva ja tuli keskityttyä onkimaan se 6h suht täysillä. Silti ei havaintoakaan paremmista kaloista. Perjantaina oli kuulemma laitettu kalaa reilusti koskeen sisältäen 4kg möykkyjäkin, mutta näitä istukkaita ei juurikaan ollut saatu. Liekkö sitten vedenlämmöllä ollut osuutta asiaan. Esan mukaan lämpötila oli pikkasen rapiat 23 astetta ja kirrejä oltiin nähty uivan parvessa ilman suurempia ottihaluja. Koskella oli ollut pienimuotoinen vaaratilannekkin, kun oli automaattiluukut sekoilleet auki-kiinni-auki ja yksi kalamies oli käynyt uimasilleen. Toivottavasti nuo eivät toistu. Aika ikävä tilanne olisi jos luukku avautuisi heti kun sireeni soi. Aatteleppa ite, aatteleppa omalle kohallesi! Mutta onneksi oli kuitenkin mukava tulla mp-reissusta kotiin, kun kaksi koiraa oli oksentaneet kolmeen huoneeseen ja kolmas oli p#skonut tytön matolle. Sopii hyvin tämän kesän tyyliin. Toivottavasti suunta kuitenkin kääntyisi positiivisemmaksi viimeistään 19 päivä Huopanalla

Paluu Konnekoskelle

2011-06-27T17:26:00.000+03:00

Meni vähän munilleen tuo keskikesän juhla turhan kosteissa merkeissä ja jäi lauantai-yö kalastamatta, kun pukkasi vielä aikamoisia oloja vaikka vesilinjalla silloin jo mentiin. Sunnuntaina soitteli Asikaisen Mikko, tuo entinen pelikaveri säbä-hommista, kysellen sunnuntaille ongelle. Lähdettiin sitten käymään Konnekoskella jonne alunperinkin oli tarkoitus mennä la-su yöksi. Meno matkailla bongailin, että Nokisella olisi ollut varsin tyhjää ja tullessa parkkipaikka oli täysin autio. Tottakai, perustuuri. Konnekoskella sen sijaan ei ihan niin tyhjää ollut vaan sellainen vajaa kymmenkunta ukkoa piiskasi koskea illan. Muutenkin reissusta tuli kuin 99% leffojen jatko-osista eli se alkuperäinen on parempi vaikkei kummoinen olisi sekään

Aloittelin kalastuksen niskan tuntumasta ja larvastellen. Kohta pääsin niskalle viskomaan pinturia. Pieni klinkki ei kelvannut, mutta skaterista räiski useampi taimen ohi. Yksi varsin komealla loikallakin. Tosin ei kauhean isoja nämä kalat olleet. Ilmeisesti yksi kävi kiinni asti ainakin silloin taustapiruna toimineen Kurosen Antin mukaan samalla kun hänen suuntaan jotain huikkasin. Joskus varmaan Anttiakin vastaan tullut pelattua, mutta eipä naama ollut jäänyt mieleen ja ohi olisi mennyt koko juttu jos ei Mikko olisi asiasta huomauttanut

Antti painui alemmas larvastelemaan ja samoille suunnille menin itsekkin painottaen kalastuksen virran reunaan josta viime reissullani eräs kaveri 53cm tanelin kesytti. Alakoskelta saatiin larvoilla erinäinen määrä sitä vakio about 30cm kalaa jota oli myös kaksi vuotta sitten koski puolillaan. Vähän sääliksi kävi näitä veijareita vaikka kuinka väkäsettömillä tuli ongittuakin. Ei varmaan ollut ensimmäiset eikä viimeiset koukutukset. Reissun ehkä parasta antia oli, kun pitkän salskea Asikainen marssi lierihatussaan vastarannan heittolaiturilla. Kovasti tuli siitä väsyneeseen mieleen takavuosien hittipeli Rick Dangerous ja hihittelin mielipuolisesti vastarannalla. Ikäänkuin nyt kuitenkaan vara olisi yhtään kellekkään hihitellä ja aika huono oli koko tämä juttukin, mutta sopii tyyliin onneksi

Myöhemmin illasta tuli paikalle myös itselle ennastaan tuntematon Audi-mies, ei kuitenkaan Esko Kiesi, mutta hän kertoi pidelleensä isoa kalaa pari päivää aiemmin loppuliu'ussa. Oli sitten kuitenkin karannut parin minuutin taistelun jälkeen isosta streamerista. Omalta osaltani oli lopetettava puolilta öin loppuliu'un ja niskan nopean streamer-kalastuksen jälkeen, koska oli tärkeä päivä luvassa töissä.

Eli tuttua munasoppaa taas keiteltiin jos ei paria pienempää taimenta ja muutamaa särkeä lasketa. Mikko laittoi kuvaviestin 45cm istarista aamulla joka oli jäänyt myöhemmän yön suurimmaksi kalaksi. Liekkö sitten viikon takaiset nousulohet jo menneet parempiin suihin, koska niitä ei kellekkään löytynyt alkuillasta vai oliko paikka vaan niin rikki piiskattu vai kalastajat surkeita. Ehkä kaikkien noiden yhdistelmästä oli kyse. Nokiselta sen sijaan olivat saaneet Jussina komean 64cm kalan sekä aamulla saatujen tietojen mukaan taimenta on taas Viannankoskessakin urakalla. Liekkö ne tumppaavat sitä niin paljon järveen, kun aika hurjia tuntuu nuo saaliit olevan. Koskeenhan sitä ei siellä istuteta.

Omista tulevista kalastuksista en nyt tiedä. Vähän ahdistaa, kun ei onnistu tekemään yön yli reissuja jo senkin takia, kun itse ne ryssii. Kun ei tähtimerkitkään satu kohdalle alkuillasta, niin turha odottaa ilotulituksia jos pitää lähteä pois parhaaseen kalastusaikaan. Motivaation kanssa on myös hieman ongelmia. Henkisesti ahdistaa jonkun verran koskelle tullessa, kun sitä piiskaa jo emälauma kalastajia ja ekalla kahluulla kastuu munat. Aika usein on se perinteinen "me ollaan hävitty tää peli!" fiilis ekan 10min jälkeen. Pitää nyt kuitenkin jotain keksiä noiden kahlureiden kanssa ainakin, kun Iiron kanssa varattiin Heinäkuun puolen välin paikkeille vuorokauden luvat Huopanalle ja siellä on tarkoitus jaksaa kalastaa oikeasti ja kunnolla yön yli. Pitää katsoa jos sitä ennen kävisi vaikka kerran kokeilemassa kuhia ja taimenia Viannalta. Siellä saa vavan ainakin mutkalle jos ei muuten, niin pohjatärppien ja lahnojen kanssa

Taivas löi tulta Viialassa

2011-06-20T22:11:00.000+03:00

Aamulla kun kollegan kanssa starttailtiin kalakukkolandiasta kohti mansesteria ei illan kalastusten suhteen hyvälle näyttänyt. Vettä tuli matkalla kuin aisaa ja oli jo pyyhe aika kehiin heitettynä, kun Hervannassa tuli katseltua interwebin kautta sadetutkaa. Mutta päivän myötä kuitenkin keli kirkastui aavistuksen ja työkaveri nopeasti hotellille sekä itse kohti Viialaa ja Haihunkoskea joka tuli arvottua muutaman tunnin piston kohteeksi työmatkan lomassa. Tällä kertaa pk.netin kautta otettiin yhteyttä etukäteen ja olikin todella mukava saada kaveri reissuun mukaan eli tso-nimimerkin taakse kätkeytyvä kalamies. Täytyy nöyränä todeta, että paljon törmää näihin blogin lukijoihin. Toisaalta yksi Kiuruvetinen opettaja totesi osuvasti, että kyllä kaikki apinan tuntee, mutta apina ei tunne ketään. No olipa mistä apinan koijaamisesta tahansa kyse, niin aina on mukava kuulla positiivista palautetta näistä jorinoista. On näillä varmasti myös vihaajansakkin...

Palataanpas taas olennaiseen eli kävin ostamassa lihapiirakan tuoksuiset luvat Viialan torigrilliltä Haihulle, mutta kippasin tällä kertaa paikalliset sitä sun tätä -annokset. Siitäpä sitten koskelle ja kevyet setit kasaan niin vapojen kuin kalastusvarustuksenkin suhteen. Olin etukäteen vähän tutkaillut paikkaa ja lueskellut syvällisesti Kirjo79-nikin kommentit pk.netistä ja koetinkin suunnata yläosan pohjapadolle

Ensin suunnistin vähän harhaan useita uomia sisältävällä koskella ja katselin sieltä miten virvelimiehet saivat ylempää pienet kirret ja painuivat sitten veks. Itsehän lähdin sinne tomerin askelin kuin kapteeni Kaarna jatkosodan alkumetreillä eli "mennäänpäs pojat suon yli että heilahtaa". Tuntemattomasta Sotilaasta tuttu kapteeni pääsi hieman pidemmälle ennen kaatumistaan ryssän luoteihin, mutta itse putosin ensimmäisellä askeleella reiden puoliväliä myöden mutaan kumppari-varustuksessa. Wuhuu!

No siitä ylös ja uudella reitillä saavuin viimein niskalle ja sieltä pääsin mukavasti heittämään liitsi-kirrepupa muunnosta ja eipä montaa heittoa mennyt, kun oli ehkä 700-800g kirjolohta haavissa. Kalaa väsytellessä pk.netin Toni soitteli ja tuli seuraksi sitten niskalle. Jonkun aikaa siinä ehdittiin syytää ilman tapahtumia, kun oli jo juostava autoille ukkosta pakoon ettei käy kuin yhden paikallisen kivijalkaliikkeen janttereille.

Siinäpä autoilla turistiin tovi niitä ja näitä sekä sateen hieman tauottua sain opastusta kosken ottipaikkoihin. Mukava oli nähdä ja kuulla, että mistä täältä kaloja voisi tavoittaa. Kurjemmaksi yltänyt keli kuitenkin pakotti lopulta luovuttamaan kalastuksen varsin ajoissa, kun kyseessä ei etenkään mikään hampaat irvessä tehtävä reissu ollut

Loppuun lisään vielä kalakuvan, koska nämä on harvinaista herkkua tässä blogissa. Nyt kun vielä onnistuin tässä yhdessä räpsyssä näinkin loistavasti, niin koin että olette mahdolliset lukijat etuoikeutettuja näkemään tämän ennenkuin sillä voitetaan vuoden luontokuva. Ja on c&r kirre se. Pussata unohdin, anteeksi.

Tulevista kalastuksista sen verran, että johtuen työreissun kuskina olemisestani, niin tänään ei pilkitä Henkan tiskillä vaan mahdollisesti seuraavat onkimiset on lauantaina yön yli kalastusta jossain päin pohjois-savoa. Ehkä Nokisella, ehkä Nurmijoella, ehkä jossain muualla

Ei menny niinku Strömsössä

2011-06-13T01:26:00.000+03:00

Kellankosken reissua on tullut odoteltua kovasti, koska itse tykkään paikasta kovasti ja se on suopea ollut myös kalojen suhteen. Lisäksi pari edellistä yritystä lähteä sinne on mennyt reisille. Nyt kuitenkin pääsin viimein ongelle sunnuntai-illaksi. Hieman tosin meinasi olla vielä takki tyhjä perjantain jäljiltä jolloin tuli luultua olevansa immuuni alkoholin vaikuttaville ainesosille, kun vietettiin työkavereiden kanssa pokeri-iltamia. Ennen noita ryyppäjäisiä selvisi myös tiukan Kuopion yliopistollisen sairaalan rumban jälkeen, että kumiallergia on tosiasia eikä enää vain arvailua. No, eipä tuo yllätys sinällään ollut, mutta pisti taas kahluuvehkeitten osalta peliä uusiksi. Vedenpitävät sukat ovat toimineet hyvin ja pitäneet nepparin ilmeisesti ihosta sujuvasti erillään eikä oireita siis tule ellei sitten mulase koskeen, kuten viikko takaperin kävi Viannalla. Kaksi päivää oli ihan hullut kutinat jaloissa. Kahluupöksyjen osalta selvittelyt ovat kuitenkin kesken ja jotain on tehtävä jo senkin takia, että "vanhat" alkoivat taas vuotamaan haaroista.

Mutta joo eli Kellankoskelle tuli ajeltua heittämään 6h lupaa. Vakiokalakaverit olivat jokainen omissa menoissaan, mutta tällä kertaa mukaan lähti Kymön taimenia armottomasti kurittanut mies suoraan Lepikontorpan kivijalan kulmilta eli koskivesiemme pisimmän haavin omaava Kokkaris Hannu. Kalatilanteistakin tuli ennakkotietoa, kun Heinosen Ville oli ollut seuruineen pe-la yön koskella. Silloin ei ollut streamereihin nakertanut, mutta larvat olivat maistuneet varsin mainiosti ja kalatkin olivat mukavaa 47-52cm kokoa.

Näillä samoilla eväillä oli tarkoitus alkaa itsekkin hommiin. Ensin tosin nopeasti niskan tsekkaus surffilaudalla. Niska oli varsin mykkä kuten koko illan ellei ihan rannasta saatua Hannun 43cm jänöpupa kalaa lasketa. Routalemmen Pekka Pasilan poliisiasemalta sanoisi tuohon niskan hiljaisuuteen: "Hyvin jännä, usein paljon tapahtumia antanut, nyt ihan mykkä. Jännä homma". Joku taimen siinä niskalla kuitenkin myöhemmin Seppo Rätymäisesti "v#ttuillakseen vilkutteli" eli hyppeli, mutta ei sille meikäläisen tarjoilut kelvanneet. Sen sijaan alempaa koskesta saatiin tapahtumia. Tai no Hannu sai haavin kastumaan sielläkin.

Itse koetin larvastella ja surffaria ja ja..Omat tapahtumat reissulla olivat: surffiin iski ohi, salakkastreamerissa oli potkun verran kala kiinni ja yön timpassa (mustassa streamerissa) ehkä 5s kiinni, irti ja pitkä litania perkeleitä kalamiehen toimesta. Pielaveden seppä sen sijaan koukutti tasaisesti jänökuulallaan kaloja ja yhden ehkä vähän paremman pudotti kovemmasta virrasta. Rannasta tuntuivat kalat ottavan. Myöhemmin illalla sitten jo streamerkin kelpasi. Hannu jäi vielä ongelle, kun itse lähdin eli aivan viimeisintä infoa ei ole saaduista kaloista.

Hieman pettymyshän tämä oli, sitä ei voi kiistää. Mutta toisaalta nyt ei tullut ryssittyä mitään suuremmin. Ei vaan kalat pysyneet. Nyt on sitten vaikea sanoa, että minne seuraavaksi kalaan. Viikon päästä on Tampereelle työreissu ja siellä saattaisi olla edessä Lempäälän koskilla pyörähdys kuten vuosi takaperinkin. Toisaalta nuo kahluritkin vuotaa ja siksi ei oikein hotsittaisi. Uusia ei saa joka tapauksessa nopeasti ja pitää asiaa pohtia huolellisesti nyt muutenkin. Kotiseudun kohteista Äsy tippui nyt pois listalta, koska allekirjoittaneen kipuraja ylittyi kun 6h lupa oli noussut 30e -> 50e. Kermankoskelle pitäisi itsensä eksyttää tässä jossain vaiheessa tutustumaan paikkaan. Toivotaan vaan kuitenkin nyt, että ei nämä helteet palaisi ihan heti. Aika pelottavan lämpöisen tuntuista oli vesi Kellankoskella

Ai niin joo ja lämpöiset onnittelut jammulla kebbailijalle eli Vikille nuorten perhokalastuksen suomenmestaruudesta ja Jusolle pronssista! Kunniakkaasti on savolaiset olleet framilla noissa kinkereissä...

Talviturkki jäi Viannankoskelle

2011-06-04T22:02:00.000+03:00

Lomaviikon jälkeen olin suunnitellut lirkkiväni lauantaina Kellankoskea. No se jäi suunnitelmaksi, koska kosket sillä suunnalla olivat jo koko viikon osalta aivan tukosssa. Viikonloppuna ei ruuhkat kiinnosta lähikoskilla, niin jäi sitten vaihtoehdoksi Vianta. Joka ei kyllä sekään kovin tyhjä ollut eli kuhaa on alettu saamaan ja porukkaa koskella on niiden perässä myös kiitettävästi. Saatiin kuitenkin pitkästä aikaa koko veljessarja kasaan ja käytiin heittämässä lauantai-iltapäivä Esan purolla. Tällä kertaa ei ollutkaan suomen paras koski-isäntä (tätä ei voi toistaa liian usein) paikalla, mutta olikin tuttu mies Karttulasta eli Hannu myymässä lupia. Hieno herrasmies ja kohtelias kalastaja oli Esan "apupojaksi" enemmän kuin nappiin osunut ratkaisu.

Ehdin paikalle aiemmin kuin Petri ja Iiro. Aamulla olivat parit kalat saaneet pari perhomiestä ja tuorettakin kalaa oli virrassa. Aloin paiskomaan vallilta varmoja paikkoja joista ei kunnollista kosketusta kalaan. Olin aika varma kalan saavani niiltä kulmilta, mutta kun ei niin ei. Koko luvan ajan tuuli muuten kuin neuvostoliittolaisissa elokuvissa eikä ollut mitään järkeä valitettavasti lähteä alajuoksulle, kun puhalsi vaahtopäitä järveltä eli tuli syydettyä vaan vallilta. Alkuperäisessä plänissä oli tarkoitus käydä saunarannasta heittelemässä myös. No Pete ja Podekin paikalle saapuivat. Jälkimmäinenhän on rasvaletteineen kuulemma naisten unelma kaupungin yössä. Ja näkyi kelpaavan miehen "lähe lähe lähe" tarjoilut myös kirjaville lohille. Eli vetäistään tämä reissu nyt lyhyenä summana tähän: Pete nappaili lipalla meikän kauniissa kumisissa varahousuissa parit kirret ja Iiro osasi super-hyper-ultimate etsetera uppoavalla siimallaan kaivaa luvan täyteen.

Omalta osalta saldo oli kalastuksesta pari lahnaa (ylläri), yksi kirre tovin kiinni ja Simo Salmisen hienoille pellehypyille kunnianosoitus eli horjahtaminen Peten väsytellessä kalaa selälleen laavunedustan uomaan josta korjausliikkeellä pari potkua koiraa uiden takaisin kivivallia kohden. No näitä sattuu aika usein eikä siinä mitään. "Miten minulle voi aina sattua näin?" oli tuttu fraasi jo nuoruusvuosilta. Silloin se konkretisoitui, kun hyppäsin enon pikku-corollan takapenkille (karvaiset istuinsuojat) maitopurkin päälle ja se ei todellakaan säilynyt ehjänä. Myöhemmin näitä tämän reissun kanssa yhteneväisiä tapahtumia on olleet mm. viileä-jääkaapin alaosaan kumarrus ja avaaminen jääkaapin ovi omaan otsaan sekä takavuosina reipakkaan miehekäs sylkäisy Tuntsa-joella. Harmi vaan että oli hyttyshattu päässä...

Tämä oli siis näitä tuttuja ei ihan putkeen lähteneitä keikkoja. Pitää kokeilla varailla nyt lupa keskiviikolle Kymölle tai Kellalle. Kirreä on tullut ongittua tai no ainakin yritettyä ihan tarpeeksi tälle alkukaudelle.

Pisto Jormaskoskelle

2011-05-30T13:37:00.000+03:00

Niin kiire ei pidä perhelomallakaan olla etteikö lyhyttä pistoa ehtisi koskelle tehdä. Olen siis lasten ja vaimon kanssa viettämässä kauan odotettua Vuokatin viikkoamme. Mukavasti on loma lähtenyt käyntiin eikä helteet kiusaa. Sotkamon koskien suhteen olin prestudyn tehnyt jo 2000-luvun alussa jolloin firmallamme oli mökki rinteen juurella. Silloin oli tilanne se, että Jormaskosket eivät olleet vielä auki ja käytiin Tipasjoella virvelihommissa. Kahta haukea lukuunottamatta tyhjää pyydettiin. Tällä kertaa Jormaskosket ehtivät avautua eli lauantaina oli avajaisia vietetty ja lohta oli nostettu rannalle pk.netin juttujen mukaan ilmeisen ravakasti.

Omalta osaltani tällä reissulla ei saaliilla ollut niin väliä. Halusin nähdä millainen paikka on kyseessä ja pari tuntia siimoja oikoja muun kylpylä yms. hässäkän lomassa. Näinpä sitten maanantai aamuna suuntasin koskelle. Parkkipaikka oli tyhjä ja se on omalla kokemuksella ollut hyvä merkki muillakin koskilla. Näinpä siitä lompsin heti portaat alas ja kalastelin sillan alusta liitsi-kirrepupa virityksillä. Sillan alla pamahtikin kivasti, mutta kappas kutaletta, kun peruke sanoi ylimmästä tapsistaan sopimuksen irti heti tällissä. Olikin ensimmäinen kala aikoihin joka katkoi perukkeen. Vika tosin oli varmasti solmussa.

Kalastelin koskea vähän matkaa ylävirtaan, mutta jotenkin ei luottoa itseltä herunut, että nousukkaat sinne olisivat uineet. Teinkin taktisen peliliikkeen ja siirryin Kajaanin puolelle jokea ja takaisin sillan alusta onkimaan. Hieman heikolla tällillä sieltä tarttui kirre liitsiin ja teki kaksi suht pitkää syöksyä päätyen vastarannalla olevan saunan nurkille. Siellä yhteiselomme loppui ja kalamiehen suusta pääsi perkele. Kyljen näin kalasta pinnassa eikä se mahdottoman iso eväkäs ollut, mutta voimaa veijarilla piisasi kivasti.

Jatkoin koskea alaspäin ja olikin oikein mainiota kalastaa, kun sai koko kosken leveyden ongittua eikä ollut mitenkään syvää tai vaikeaa kahlattavaa. Samalla sain testattua viimein Vissun uutta siimaani ja se pelasi ainakin omasta mielestäni todella mukavasti. Tutkailin aikaisemmin ensimmäistä mainion näköistä nielua sillalta katsoen, että tuolla se kalan on oltava. No ei ollut nielussa, mutta kiventakusesta hieman rannempaa pinkki-iilimato erehdytti eväkkään. Tämäkin oli ihan jees kaveri vääntämään, mutta jäi kuitenkin kakkoseksi ja nyt kypsyy parasta aikaa foliossa grillissä.

Kalastelin vielä koskea alaspäin ilman tapahtumia. Muutamia aika mukavan tuntuisia monttuja tuntui olevan joskin tällä kertaa en rypenyt uimasilleen. Palasin vielä sillan juurelle toviksi heittelemään ja sitten lähdin ajelemaan takaisin Katinkultaa kohden. Nyt ei oltu kalastuslomalla vaan lapsien kanssa koetattava olla mahdollisimman paljon.

Jormaskoskesta jäi oikein mukava kuva. Todella miellyttävä kalastaa, helpot puhelinluvat ja naurettavan halvat eli 6e/vrk/3 kalaa. Erittäin suurella todennäköisyydellä vuoden päästä käyn ottamassa uudet ”tyypit” koskesta samaan aikaan. Nyt on kuitenkin alettava soittelemaan lauantaille kalalupia jonnekkin päin Pohjois-Savoa...

Blobbi testauksien tuloksena floppi

2011-05-22T17:59:00.000+03:00

Kovasti oli taas jännän äärellä kalamies, kun mietiskeli sunnuntain kalastuskohdetta. Nokinen ja Konnekoski liikaa ryysistä. Nurmijoki kiinni, Vaikko ei nykyisellään iske, Vianta täynnä, Kolima-reitin koskilla tulvaa. Sittenpä jäi kaksi vaihtoehtoa eli lampihommiin joko Heinävedelle tai Iso-Valkeiselle. En saanut kalakaveria ja veneellä yksin tuulessa tolskaaminen ilman ankkuria oli tuhoon tuomittu ajatus jo etukäteen.

No näinpä lähdin testailemaan Heinäveden suunnalle perhon irvikuvia eli blobbeja. Nyt kun niihin sai matskua Mistpoolista. Oikein sopivaa koukkua ei mulla ollut ja olisi saanut olla lyhyempi vartinen ja isompikitainen kuin knapekin streamer koukku, jotta sidoksista olisi saanut enemmän pallomaisia. Näihin koukkuihin kuitenkin väsäilin muutamia suteja ja eikun lammelle.

Rannoilla olikin sitten sakkia kuin Elon pelissä ja selvisi, että siellä oli Heinäveden urheilukalastajien jäsenten väliset menossa. Sekaan kuitenkin sopi vispaamaan. Pahoja ennakkoaavistuksia tuli, kun lammella oli toistakymmentä tahna/virvelikalastajaa eikä kukaan ollut saanut yhtään mitään. Lopulta iltapäivällä kisa sitten ratkesi erään rouvashenkilön onkimaan, sanan täydessä merkityksessä eli kansallisromanttisesti mato-ongella, pienehköön kirjoloheen. No se oli täysin lammen sääntöjen mukaista eikä siinä mitään. Hauskan näköistä touhua vaan oli. Talvella osallistuin Kivilammen kirrepilkki kisoihin ja kyllähän sitä vähän huulipyöreänä katseli, kun porukka pistää kaksi tahnaonkea veteen ja alkaa juoruta keskenään. Minulla ei ole mitään tahnalla onkijoita vastaan, mutta luulisi nyt kisahommissa edes vaadittavan pelkkiä aktiivionkia. No sepäs kuitenkin siitä.

Omalta osalta ei kyllä blobeista voinut sanoa juuta eikä jaata. Yksi varma tärppi iltapäivällä eikä muuta. Muutenkin lampi oli täysin kuollut eikä pinnassa kaloja näkynyt. Tämä oli nyt omalta kohdaltani saalisvarmasta kohteesta ensimmäinen mp reissu. Nyt sitten kuitenkin vielä viikko töitä ja sitten lomailemaan Vuokatin suuntaan. Sinne on tarkoitus myös perhovapa mukaan ottaa vaikka oletan, että saattanee kalastuskamat olla ensimmäiset jotka jää kyydistä jos kontti kovin ahtaaksi tuntuu käyvän

Tuttua ja turvallista menoa

2011-05-12T19:19:00.000+03:00

Länsirintamalta ei mitään uutta. Näinhän kirjoitteli Erich Maria Remarque jo vuonna 1929 ja kyseinen opus taidettiin tavailla aikanaan Tervon ylä-asteella Tarotin Hietaloiden äidin käskyttämänä. Nimittäin käväisin perinteisen hiljaisen reissun Nokisenkoskella kahluukiellon viimeisillä metreillä. Samalla tarkkasin reissuni mm-kisojen Norja-pelin aikaan, jotta ei olisi liikaa porukkaa. No ei ollut eli taisi 4 kpl olla kalastajia enimmillään. En tiedä oliko Pete veneellä vai joku muu iltapäivällä, kun tulin koskelle. Ainakaan auto ei ollut tuttu tummanpunainen Ford. No olipa kuka oli, niin yksi mies perhoa veneestä viskoi.

Olin miettinyt etukäteen, että pommittelen matalan ja syvänuoman sillan alapuoleisia niskoja tinselillä. No näin toiminkin. Joskin järveltä puhaltanut tuuli tuppasi viskomaan perhoja silmille. Hiljaista piteli kummallakin niskalla ja samaa settiä tuntui olevan joka puolella koskea. Sillalta näin yhden taimenen ja siinäpä ne kalahavainnot sitten olivatkin. Pääsin kalastamaan esim. matalan uoman loppuliu'un mielestäni varsin hyvin, mutta ei vetoakaan. Kokeilin pinnalla ja syvälläkin uineiden streamereiden lisäksi myös piruittain skateria, mutta ei ollut sekään päivän sana.

Jos oli kalamiehellä synkkää, niin sen sijaan telkillä oli lystiä kosiohommissaan. Muutenkin siivekkäitä veijareita näkyi paljon. Muilla kalamiehillä näytti pitävän myös aika hiljaista. Yksi perhomies oli sen verran vilhakka, että meni kelluntarenkaalla niskan yläpuolelle ja juteltiin lyhyesti niitä näitä. Oli kuulemma edellisenä viikonloppuna ollut ensimmäisen istutuserän kalat aktiivisia ja oli kahteen lupaan kolme saanut ja parit kalat karkuutellut niskan yläpuolelta. Joku oli kuulemma peräti kahdeksan taimenta haavissa käyttänyt. Tuo rengas onkin hyvä tapa päästä väenpaljoutta karkuun ja näin keväällä varmasti olisi ehkä hyvä peli myös sumarihommissa.

Se oli semmoinen reissu. Omalta osalta kalastus oli niin perinteisen vaikeaa kun vaan voi olla. Kädenkin onnistuin saamaan kipeäksi roiskamisellani. Mutta eipähän siinä mitään eikä laiteta suuta mutruun. Kyllähän siellä varmasti kaloja olisi ollut jos vaan olisi löytänyt ja osannut onkia. Nokisen kalastus meni nyt tälle kaudelle sattuneista syistä vaikeammaksi ja veikkaisin painopisteen kalastuksessani siirtyvän Viitasaaren koskille. Seuraavaksi on sitten luvassa ehkä haukihommia lähijärvellä tahi sitten ehkä vielä yksi reissu lammelle eli Iso-Valkeinen tekisi mieli käydä kokeilemassa uutena perhokohteena. Muita tulevia kohteita lienevät Kellankoski Viitasaarella, Jormaskosket lomareissulla Vuokatissa lyhyen tutustumispiston muodossa ja Nurmijoelle olisi tarkoitus mennä kesäkuussa sekä Viannalle jahka kuhaa löytyy koskesta.

Kauden ensimmäisenä uutena kohteena Kivilampi

2011-05-05T22:07:00.000+03:00

Viime kaudella jo teki mieli käväistä perhovehkein testaamassa kirrepilkinnöistä tuttu Kivilampi Rauhalahden kupeessa. Nyt siihen avautui mahdollisuus iltahommina ja mukaan sain Äsyn reissulta tutuksi tulleen Eetun. Kerrankin oli luvassa sellainen kalapaikka jonne ei tarvinnut ajaa kuin 20min kotoa. Itse lammesta löytyy lisätietoa hintoineen ja sääntöineen täältä. Eli paikkaa siis pyörittää SeikkailuKuopio ja varsinainen puuhamies on jämäkkä sälli Tossavaisen Mika. Lampea on talvella pyöritetty "kädestä-suuhun" menetelmällä kalastajille eli lupatuloja on laitettu likimain suoraan kaloina lampeen. Lammen arvo on varmasti järjestävälle seuralle ihan muualla eli yritysvieraitten kautta ja ilmeisesti kalastus on muutenkin Tossavaisen sydäntä lähellä mitä ollaan vähin turistu joitakin sanoja.

Käväisin Eetun koppasemassa kotoaan, haettiin airot&tappi Mikalta ja eikun ongelle. Sain keväällä pilkkiliitsillä viimeisellä reissullani kivasti kirreä Kallaveden puoleisesta lahukasta joten kokan suunta sinne. Eetu toki nuorena miehenä jouti suotamaan. Siellä oli kuitenkin kovin hiljaista. Tarjoilumme olivat koko illan varsin juotikaspainotteiset, koska pintakäyntejä nähtiin vain tasan yksi ja sekin kotiin lähdettäessä kelin tyynnyttyä ja auringonmollukan ilmestyttyä kauniseen kevätiltaan

Valuimme pikkuhiljaa kohti vanhan myllyn muodostamaa lahden poukamaa samalla rantoja tiukasti paiskoen ja ajoittain perhoja pohjassa makaavista puista repien. Yhtään tärppiä ei tällä siirtymätaipaleella lammen päästä päähän saatu. Tarkoituksenamme oli suunnata myllylle laskevan "kuohun" juurelle. Mutta kuinkas kävikään, niin sopivasti siihen ehti juuri nenämme edestä pari rantakalastavaa perhomiestä. Vähän harmiteltiin ja etenkin kun ei ollut ankkuria mukana. Nimittäin tuuli kovin nopeasti meitä liikutteli eikä haluttu toisten kalamiesten pelipaikkoja sotkea. Rantapaikat on kuitenkin varsin kortilla

Eetu halusi tehdä maihinnousun ja meni seurailemaan sillalle toimintaa. Kohta hänelle sieltä kala kiinni. Aiemman särjen koukutuksen jälkeen pettymykset jatkuivat, kun tällä kertaa oli Viannankosken vakiosaalis eli lahna siiman päässä. Hetki tämän jälkeen toinen rantamiehistä sai pupaan hyvän kalan kiinni ja tämä esittikin komean hypyn lisäksi vavan taivuttelua mukavan tovin. Väsyttelyn jälkeen nousi suht karkea 2600g kirre ylös. Eli olihan niitä kaloja siellä ja kookkaitakin. Siinä rupateltiin sitten niitä näitä tämän mukavan veijarin kanssa ja oli edellisenä päivänä pari kirjolohta saanut samoilta kulmilta.

Itse jatkoin veneellä rymyämistä ja ajoin veneen parkkiin rantaan josta pystyin heittämään suht hyvin ilman, että tarvitsi koko ajan vahdata veneen liikkeitä. Olin päättänyt lähteä vastarannalle ja strippailin siimaa sisälle. Kesken uiton vaihdoin kelalle ja kelasin siimaa sisään. Ihmettelin siiman kelalle tullessa, että pohjako tuli vastaan, mutta kirren piruhan sinne oli itsensä löytänyt. Pienen pintamesomisen ja yhden spurtinpoikasen jälkeen 1.55kg eväkäs lähti kermaperunoiden seuraksi huomiseen ruokapöytään. No eipähän mennyt pilit pataan.

Käytännössä kalastimme illan tuota samaa hotspottia. "Pupamies" rannalta sai toisen vähän pienemmän kirren ja kun pistimme hieman myöhemmin airo-köysi viritelmällä veneen keskemmäs matalikolle parkkiin, niin Eetukin sai ruokakalan samoilta kulmilta kuin omanikin tuli. Hieno homma, koska Eetu oli vielä enemmän noviisi lampihommissa kuin allekirjoittanut. Kivilampi ei kuitenkaan ole likimainkaan erityisen helppo kalastettava. Ei pilkillä eikä perholla. Etenkään jos tuntemusta lammesta ei paljoa ole. Kokoa on kuitenkin tällä kertaa aika savisen sävyisellä lammikolla muistaakseni 7ha.

Airoja palautellessa oli vielä Tossavainen paikalla ja kertoili, että intoa olisi kehittää kesätoimintoja lammen suhteen, mutta mutta...Nimittäin tuo lampi on aika otollisella paikalla kaikelle ilkivallalle. On kylän omat räkänokat sekä leirintäalueen kautta ilmestyvät veijarit. Tänä keväänä oli jo kuulemma lättähatut tai hukkatukat jo toisen laitureista irrotelleet ja ajelleet sillä lammella. Varmasti myös salakalastus on pahempi riesa kuin talvella. Omalta osaltani veikkaan, että tulen käymään vielä uudelleen joskus perhovälineinkin ja pilkillä varmasti. Renkaan omistajille ehdottomasti kokeilemisen arvoinen paikka. Nyt on kuitenkin lampihommat paketissa syksyyn asti jos ei ihmeitä tapahdu eli seuraavana sitten tinseliä virtaan jossain päin maakuntaa

Vappuna oiottiin siimoja Heinäveden suunnalla

2011-05-01T16:42:00.000+03:00

Vuosi sitten vappuna oltiin velipojan kanssa vesisateessa Kymönkoskella ja taimenet purivat ahnaasti pinturia. Tänä vappuna kohdekalana olivat kirjolohet Heinäveden lammella. Keli ei sitten nytkään kyllä suosinut. Aamu oli komea (mielestäni muuten ehkä parasta koko suomessa on aikaiset ja hiljaiset valoisat aamut joissa sielu lepää), mutta pakkanen oli jäätänyt lammen kauttaaltaan. Viime keväänä käytiin samoihin aikoihin samalla lammella ja näköjään osataan valita ne pakkasaamut Varkauden veijarin kanssa. Kalakaveriksi saapunut Boman valjastettiinkin heti alkuunsa jollan kanssa jäänsärkijäksi, että saadaan jonkinlaista heittouraa aikaiseksi. Itse olin kasaillut parit setit päivälle eli toisessa normiliitsit väärin sidottuina sekä toisessa pieni #16 klinkki ja vielä pienempi oranssikuulainen nymfi #18. Näitä olin suunnitellut pintoville kaloilla tarjoilla. No ei tarvinnut siihen hommaan valitettavasti juurikaan yhtä testiä enempää ryhtyä. Siitä nimittäin piti aamulla huolen puuttuneet pintakäynnit ja kun lampi vähän suli, niin tuuli todella jäätävästi. Mikakin useaan otteeseen oli kuin varusmiehet nakkisuojassa tuulta karussa kyyryssä jollan takana.

Samoihin aikoihin meidän kanssa tulleet pari kalamiestä "veivät" meidän normaalin päätymme lammesta. Eipä siinä. Saalispäiväkirja kodalla osasi kertoa, että eilen oli saanut pari kaveria luvat täyteen eli 4kpl per lurjus. Nyt aamu kuitenkin oli kovin hiljainen. Ei vetoakaan. Päivän hieman lämmettyä näkyi yksi pintakäynti ja sinne nopeasti liitsi ja aina yhtä ihku pinkki versio lähti nopeasti eri suuntaan. Peruspötkö sieltä nousi ylös ja painoa 1.1kg eli tyypillinen lammen kala.

Samaan aikaan toisesta päästä lampea olivat saaneet myös yhden ootto-ongella. Muuten todella hiljaista. Ei nykyäkään. Myöhemmin päivällä alkoi tuulemaan aikuisten oikeasti suht kovaa sekä pirun kylmästi. Luntakin satoi ajoittain. Paikalle saapui viime syksynä tapaamani isä poikansa kanssa ja kertoi vappu-aaton olleen hiljanen reissu paitsi kahdella jotka tahnoilla onkineet. Mikan kanssa päästiin piakkoin vaihtamaan suosikkipoukamaan aamuisten kalamiesten lähdettyä. Lähinnä perkeleitä siellä lenteli tuulen kanssa temppuillessa, mutta kaloista ei havaintoakaan. Isä&poika kyllästyivät kylmään keliin ehkä vajaan 2h heittelyn jälkeen ja pysäyttivät ohiajaessaan kertoen, että kodan luona käy kaloja pinnassa, mutta pelti ei kelpaa...

No mehän lähdettiin tomerina poikina sinne. Pintakäyntejä ei näkynyt, mutta sieltähän niitä alkoi lopulta oranssiin liitsiin löytymään pohjan tuntumasta valkoisen boobyn pyytäessä tyhjää. Kaikki samaa tuttua 1.1-1.4kg luokkaa. Mika oli jo koukuttanut aiempina päivinä varmaan kymmeniä kirrejä Varkauden virtapaikoissa joten paleleva nuorimies oli tällä kertaa hieman puolivaloilla mukana eikä saanut tärppiäkään. Tosin ei kalastanutkaan kovin aktiivisesti. Itse sain iltapäivän "hätsistä" vielä kolme ja sittenpä sitä olikin valmista kamaa kotiin juuri sopivaan aikaan.

Semmosta settiä työnjuhlan päivänä. Harmi vaan, että kelit oli mitä oli. Ei päässyt pikkuperhoja mielekkäästi uittamaan vaan pohjia kynnettiin liitseillä ja boobyilla. Päivän positiivinen anti oli perinteisesti mukava seura ja kiitokset kalakuvista Mikalle. Myös talvella lampihommia varten ostettu Sixth Sense Fast Inter -siima oli mielestäni todella hyvä. Tästä kiitokset pk.netissä neuvoneelle raadille. Lisäksi iso kiitos myös isukille joka viitsi meille erikseen vinkata kalojen olinpaikat. Olisi tullut varsin laiha reissu ilman tätä. Ei ne kaikki kalamiehet näköjään kuitenkaan niin läpeensä kateellista porukkaa olekkaan! Mutta päätetään tähän, koska kiitoksia on jo kohta kuin ylipitkässä Oscar-gaalan puheessa. Ei tämä nyt lampikeikkaa ihmeellisempi tarina kuitenkaan ollut. Seuraavana kalastuksessa vuorossa ehkä Rauhalahden Kivilampi uutena perhokohteena tai sitten Nokinen. Aika näyttää...

Kevään toisen reissun suuntana Kymönkoski

2011-04-26T17:08:00.000+03:00

Hiljaista on ollut Ismo-pojan kalastukset tänä keväänä. Viannan kauden avauskin meni tulvien takia reisille, mutta se nyt ei kauhean surulliseksi kuitenkaan tehnyt. Mukava olisi kuitenkin ollut Esan kanssa turista ja jokibroilereita jahdata, mutta katsotaanpa ensi keväänä uudellen. Töissäkin on ollut ehkä kiireisintä ja haastavinta useisiin vuosiin ja talvilomillekkin ehti vasta nyt pääsiäisen jälkeen. Nyt kun sain talvilomat viimein käyntiin, niin jokaiselle päivälle tuntui olevan jotain p#skantärkeää menoa vaimon työvuorojen sotkiessa loput. Sentään kuitenkin tiistaille löytyi aamuun vapaa-aika ja erinäisen arvontakierroksen jälkeen kohteeksi tuli valittua viime Vappuna mukavasti tapahtumia antanut Kymönkoski Viitasaaren suunnalla. Tätä ratkaisua tuki myös mystinen polvivamma, joka ei kauheista patikoinneista tykkää.

Tällä kertaa mukaan eksyi Kiuruveden nettipalstojen hellankoukku ja supersankari ilman yliluonnollisia voimia eli salaperäinen juhahujanen. Tosin aika usein on tunne tämän saman salaperäisen sankarin kanssa kalastaessa kuin Burt Reynoldisilla tässä pätkässä http://www.youtube.com/watch?v=yFW-PRNQFXk. Tämä kalareissu myös aiheutti ehkä ensimmäisen myyttisen riitin jota joutuu toistamaan. Nimittäin Klamydian levyä matkalla kuunnellessa ei ilman kaloja näköjään jäädä. Tästä jäänee nyt sitten tapa. Lisäksi tuli nähtyä muitakin luonnon eläviä eli orava, tuo metsiemme työmyyrä, meinasi jäädä alle Tervon lentokentällä, ukkometso lenteli Tervon ja Vesannon paikkeilla, kurki napotti pellolla ja joutsenia oli toki kuten nykyään kuuluu kuvaan likimain joka lammella.

No nyt menee kovin kansallisromanttiseksi eli takaisin asiaan. Uuden Seatin omistajan kanssa oltiin kosken rannalla, tällä kertaa kovin vähävetisen, suunnilleen samoilla kellonlyönneillä. Siinä hän ystävällisesti tarjosi olutta ja ensimmäisen hörpyn jälkeen kertoi päiväyksen olevan vanhaa. Jaa-a, että näinkös tämä reissu nyt menikin. Siirryttiin niskalle kalastamaan ja siellä säännöllisen epäsäännöllisesti pintoi kaloja. Itse jäin tulipaikan puolelle ja Hujanen vastarannalle. Jälkimmäinen ehti siinä melkein heti karkuuttaa yhden streamerista unissaan ja kohta perään meikäläisen sumarinymfi kelpasi pintoneelle kalalla. Kalalla tosin mittaa ehkä 30cm arviolta. Rasvaevää en muistanut tsekkailla. Näitä pintoneita kaloja ja vähemmän pintoneita tavoitettiin siten, että Hujanen pudotti kolme ja itse sain tuon 30cm ja pudotin kaksi. Kuitenkin sain vielä nousemaan yhden taimenen pinturiin ja olin jo onnessani, että nyt on parempi kala kiinni. Pyöritteli itsensä kiveen ja lopulta erinäisen shown jälkeen pikkasen yli 40cm taimen haaviin. Ainoa vika, että oli sitten tarttunut pyrstöstä nymfiin pinturista ohitärpin/hylkäyksen jälkeen. Nopsaan lähti eväleikattu kaveri takaisin uimaan.

Sitten päivä kirkastui ja hiljeni kovin. Kuitenkin niskaa pommittaessa yksi pintakäynti näkyi ja sille nopsaan luottoperho nenän eteen pinturivavan ollessa rannalla ja tämähän kuvassa olevalle 43cm eväleikatulle kelpasi. Kauden ensimmäinen taimen (yllättäen istaripötkö) ja suusta ongittuna oli tosiasia.

Pitkään näytti että Kiuruveden mies jää ilman kalaa, mutta sieltä kaiveli sillan alta 46cm varsin hyvässä lihassa olleen eväleikatun. Siinäpä ne meidän kalatapahtumat pääpiirteittään olivatkin. Toinen kalamies tuli puolisonsa kanssa yhden maissa ja kahdelta alkoi sataa sekä koko viikonlopun vaivannut flunssan tynkä tekivät lihassärkyineen ja heikkoine oloineen selväksi, että nyt on parempi lähteä tekemään kotona keskenään oleville lapsille ruokaa 5h heittelyn päätteeksi.

Ihan mukava reissu oli. Kalat pintoivat aamulla vähin ja käytännössä niskan kalat tulivat niiltä sensseiltä joissa tuikki näkyi. Itse tykästyin pinturi-nymfi yhdistelmällä kalastukseen ja tästä sain taas hyvää uutta oppia jatkoa varten. Hujanen kävi vielä lähtiessään Korpilohella, mutta siellä oli jäät estäneet täysimittaisen kalastuksen. Nyt jos tämä lentsu ei iske päälle, niin seuraava reissu on sovittu omalta osaltani Bomanin Mikan, hyvän ystäväni ja Facebook-kamuni, kanssa Heinävedelle 1.5 sunnuntaina. Eli ei olla laulamassa Työn orjat sorron yöstä nouskaa!, vaan jahtaamassa toivottavasti pirun äkäisiä talvehtineita kirjolohia

Kirrepilkit päätökseen

2011-04-10T18:02:00.000+03:00

Talvinen lampikausi on nyt päätöksessä. Reissut suuntautuivat kahdelle lammelle eli kävin 5 kertaa Kivilammella Kuopiossa ja kerran Mustalammella Heinävedellä. Kauden avauksessa Kivilampi antoi yhden kirjon lätkällä ja yhden karkuutin liitsistä. Silloin ei jaksanut täyttä päivää olla, koska pakkanen piti siitä huolen. Myöhemmin lajia varten ostetut Power bootsit sitten helpottivat tarkenemisen puolesta. Tuon avauksen jälkeen tulikin todella hiljaisia reissuja. Monta reissua putkeen ilman tärpin tärppiä. Sama koski myös Tammikuun lopulla ollutta Itä-Suomen lohicupin kisaa.

Viimein kaloja alkoi tulla, kun käytiin Bomanin kanssa Heinävedellä ja sieltä napsui peltiin kiintiökalat 4 kpl. Nyt 10.4 kävin laittamassa kauden päätökseen Kivilammella. Aamun piti hiljaista, mutta ennalta tuntemattoman kalakaverin kanssa lompsittiin suojaisessa lahukassa olevan puron luokse, niin alkoi tarjoilut maistua kaloille. MA liitsi väriltään valkoinen huijasi kolme kalaa ylös ja aika villiä oli onkiminen, kun vettä oli jään alla max 50cm. Mutta näin se on tämä kausi päätöksessä onnellisesti ja jatketaan ensi talvena taas muutamien reissujen voimin. Kivilampi lienee ykköskohde silloinkin. Mutta nyt on aika keskittyä perhokalastukseen. Saapa nähdä minne seuraava reissu vie...

Kausi avattu keväisessä säässä

2011-04-05T19:43:00.000+03:00

Kerrankin kelit lupasivat hyvää eli oltiin työtuttujen toimesta varattu luvat Äyskoskelle 5.4 eli pukkasi talvilomapäivää. Viikonloppuna jo näytti hyvälle, kun ilmatieteenlaitoksen ennusteessa jaksoi auringonmollukka pysytellä tiistain kohdalla ja asteet plussalla. Lisäksi sosiaalisten medioiden kautta löytyi uusi kalakaveri Eetu Myöhäsen muodossa ja näinpä sain oikein kyydinkin koskelle. Tällä kertaa keli pisti tuulta lukuunottamatta parastaan ja sen näki myös rakkaassa entisessä kotikunnassa, sillä Äyskosken rannoille oli löytynyt runsaasti kalamiehiä. Kaikenkaikkiaan taisi kalastajia olla likimain seuraava orkesteri: allekirjoittanut, työelämätuttavat Timo & Mika, Eetu, Kuopion Mike Tyson eli Häksy, Häksyn kaveri, Juso isänsä kanssa, Pekka Heiskanen, pari tuntematonta jantteria sekä pari niskalla nähtyä joista Pieksämäkeläisen kanssa turistiinkin sillalla tovi iltapäivästä.

Aloiteltiin Eetun kanssa hommat aamuysin maissa Patolasta. Siellä olikin Häksy jo kaverinsa kanssa ja Pekkakin saapui paikalle. Häksy oli ilmeisesti aamulla yhden kalan karkuuttanut ja kohta saikin satunnaisen epäsäännöllisesti pintovista kaloista yhden koukkuun, mutta se pirulainen karkasi varsin pian. Häkkisestä on kyllä sanottava, että armoitetun kova kalamies on kyllä. Vauhtia on kuin sukunimi-kaimallaan McLarenin ratissa takavuosina, mutta pirun tehokkaasti se kaveri onkii. Itsekkin intouduin alakautta kahlaamaan vastarannalle mahdollsimman vähän kalamiehiä häiriten ja samalla totesin sen jota epäilin kahlureitani pelikuntoon aiemmin katsellessa eli haaroista ne pirut vuotaa. Aika mystisesti on sauma kulunut hieman "väärästä" kohtaa minusta, mutta tästä käydään hyvässä hengessä keskustelut Riaskin kanssa lähipäivinä. Vika voi olla toki minunkin eikä housujen

No sieltä vastaranannalta näkyi muutamia tuikkeja ja itse sain sumaripinturiin kalan möyrähtämään kahdesti. Ensimmäisellä kerralla ehdin näinkin hitaaksi kaveriksi viedä ehkä perhon kalan suusta, mutta toisella erää yllätyin kun ei jäänyt kiinni. Siinä olivatkin omalta osalta valitettavasti mahdollisuudet saada kala ko. päivän osalta aktiivisten tärppien suhteen.

Patolassa piti hiljaisempaa, niin lähdettiin Eetun kanssa kyrsän käristyksen jälkeen alaosiin ja samalla käväistiin Perälälle lyömässä euroja kouraan. Varmistelin myös, että onhan äitienpäivälounasta tarjolla jos veisi rouvaa syömään silloin ja kuulemma parit kattaukset on luvassa joista netissä vissiin myöhemmin tietoa. No takaisin asiaan eli alhaaltahan oli Häksy saanut aamulla 50cm tanelin jostain kaikkien kavereiden eli karavaanareitten alueen kupeilta. Steppailin hikipäässä laivasataman laiturille työkaverin seuraksi samalla kun Eetu pommitti loppuliukua. Timon kanssa todettiin, että korreja vähin valuu laivauomassa, kun tuuli malttaa tyyntyä. Ei vaan oikein malttanut. Yksi tuikki nähtiin sinä aikana kun olin siinä. Armoton kengittäjä tiesi kertoa, että about vuosi takaperin kun oltiin, niin silloin oli pintovia kaloja näkynyt koko ajan samoilla sensseillä. No nyt ei näkynyt ja siihen oli varmasti osasyynsä vähällä vedellä ja tuulella.

Loppuliuku vaikutti etenkin tuulen takia varsin kuolleelta, niin palattiin takaisin Patolalle. Samalla tulikin jo puhelu joka kertoi Juson saaneen 58 kalan pinturilla niskalta. Hyvä homma. Loppuaika tuli itseltä kalastettua pääsääntöisesti Patolaa. Siinä tuli todistettua Häksyn 47, Häksyn kaverin 44 ja Juson kohottelemalla saatu n. 45cm harjus. Eetu sai myös oikein mainiosti 54 taimenen haaviin ja ensimmäinen korripinturilla saatu mittakala oli tosiasia. Lopulta kuulin myös, että työtuttu Mika oli saanut 47 laivauomasta ja jonkun pienen pudotellut laivasataman laiturilta. Vaatimattomana miehenä oli vähän pettynyt kun ei kalaa tullut 15 minuutin välein ja sekin olisi kuulemma ajanut tilanteesen, ettei jaksa kalastaa kun kalaa tulee solkenaan. Vaikea mies. Itsellä tuli väsy ja pieni turhautuminenkin ehkä 8h syytämisen jälkeen ja lähdettiin Eetun kanssa kotia kohden. Todennäköisesti jonkun kalan porukka vielä illasta Patolasta koukuttaa.

No nyt on kausi auki. Oli aika perinteistä tolskaamista alku eli perukkeet sekaisin ja välillä perho selässä kiinni jne. Korreja ja aktiivisesti ruokailevia kaloja ei oikein näkynyt, mutta satunnaisia pintakäyntejä oli Patolassa kuitenkin aika mukavasti ja keli oli loistava. Omalta osalta pitänee vielä opetella sitomaan perhoja ja kalastusta harjoiteltava. Kyllä se sitten joskus kuitenkin nappaa. Äyskoski tarjosi kuitenkin hienoa ja monipuolista kalastusta joskin varsin vähällä vedellä sekä kalakaverit saivat hienoja kaloja ja pääosin pintaperhoilla. Nyt pitää selvitellä kahluuhousut kuntoon ja seuraava reissu lienee Viannalle pääsiäisenä ellei siellä ole tulva. Sieltä saa istutettuja kirjolohia. Niitä osaan kuitenkin edes jotenkuten onkia, luulisin...

Kylläpäs polttelee

2011-03-07T15:18:00.000+02:00

Nyt alkaa olla jo kyllä aika kovat sytyt kalalle. Viimeisetkin askelmerkit ovat valmiina kauden avaukseen. Omalta osaltani tarkoitti sitä, että tuli muutama perho vielä sidottua kuten vasemmalla oleva "simputin" sekä Procomp Solutions Oy muisti allekirjoittanutta lahjakortilla 10v yhteisen taipaleemme johdosta. Sen tuhlasin hankkimalla Vissun Vibe 85 siiman (pitkän arvonnan jälkeen päädyin 6-7 luokkaan vaikka vankkoja kokemuspohjaisia päätelmiä tuli muunkinlaisen ratkaisun tueksi) ja pidemmäksi ajaksi muistoksi Marttiinin visakoivu-kahvaisen kääntöveitsen. Pääsääntöisesti mukavaa on noiden vuosien aikana töissä ollut ja kalakavereita on löytynyt myös sitäkin kautta sekä esim. viime kesänä työmatkalla tutuksi tulleet Lempäälän koskikohteet, jotka olisivat varmasti muuten jääneet käymättä. Ei ne toki mitään elämää suurempaa tarjonneet, mutta mukavaa vaihtelua kuitenkin tällaiselle koskikohteiden suhteen vähemmän nirsolle onkimiehelle

Olen kuullut jo juttuja miten Juhani Ahon Perhokerhon nuorisokaarti oli kovasti taimenta saanut Haapakoskesta Nurmijoelta nyt kevään kynnyksellä pakkasten hellitettyä. Mukava homma. Nyt paraikaa kuluvalla hiihtoloma-viikolla on siellä hangessa porkkaamassa Kiuruvetinen koskivesiemme äänekkäin mies. Huuto kuuluu melkein tänne Pihkainmäkeen saakka. Ja eikö sieltä jo pukannut mms-viestiä, kun oli 45cm taimen haavissa pötköttämässä ja kohta soi perään puhelin 50 sentin rajan menneen rikki heti ekalla reissulla. Velipoika Iiro kävi kopaisemassa joku tovi sitten Kärnänkoskea, mutta siellä oli ollut loppuliuku vielä täysin jäässä. Maantiesillan yläpuolinen suvanto oli ollut kalojen suhteen mykkä yhtä epävarmaa tärppiä lukuunottamatta. Itse en koskille ole päässyt, mutta Äyskoskella kävin katsomassa vesitilannetta sunnuntaina 6.3 ja vesi oli aika alhaalla, mutta jäät ei olisi haitanneet kalastusta ainakaan Patolassa tai niskalla. Kalakioskille en erikseen ajellut katsomaan alaosan jäätilannetta

Sen verran kalassa tullut käytyä, että Heinävedellä kirjolohia käytiin Bomanin Mikan kanssa kiusaamassa tutulla lammella pilkkivälinein. Keli oli tuulinen, mutta aurinkoinen valtaosan päivästä. Aamun piteli hiljaista, mutta iltapäivällä Mikan kanssa bongattiin tuikki lammen hapettimen vieressä olleesta ehkä neliömetrin kokoisesta lämpäreestä. Tästä heräsi itsellä epäilys, että uikohan ne evämakkarat pinnassa hapettimen luona. No eikun testaamaan ja ehkä 50cm jään alta alkoi peltiin paukkumaan siten, että itse sain neljän kalan kiintiön täyteen ja Mika sai ruokakalan ja karkuutti kaksi. Hieman ehkä erikoisesti pintakäynti pelasti tuolloin pilkkireissun

Saapa nähdä vieläkö tulee Kivilammella käytyä pilkkihommissa vai joko sitä seuraavan kerran löytää itsensä sumareitten perästä koskivesien ääreltä. Siihen vaikuttaa kyllä myös Kuopion yliopistollisen sairaalan ihotautipolin Jukka Emil Vanajien lausunto 15.3. Melkoisen riesan sain noista jaloista joita komppaa mukavasti vihoitteleva alaselkä sekä polvi joka reistaa myös jostain ihmeellisestä syystä. Mutta eipä anneta näitten häiritä. Kesä tulee ja toivottavasti kohta saisi ensimmäiset kosketukset kaloihin myös perhovälinein!

Keep it simple, stupid!

2011-02-04T16:35:00.000+02:00

Otsikko kuvaa sitä jota hoen yrittäessäni viedä tätä hienoa perhokalastusharrastusta eteenpäin osaltani mieleni kieroissa sopukoissa. Sinällään kyseinen ajatusmaailma ei oikein lajille sovi, mutta allekirjoittaneelle se sopii kuin sialle otsatukka. Monia perhomiehiä varmasti närkästyttää tapani tehdä asiat järkijään niin helposti kuin mahdollista ja yleensä vielä halvimmalla mahdollisella käytettävissä olevalla keinolla. Joskus tuota omaa "tyyliä" tulee ehkä liikaakin tyrkytettyä turuilla ja toreilla kansankeskuudessa eli nykypäivänä interwebissä. Noh, ylipäätään ei mitään pitäisi tuputtaa ja joskus tulisi osata olla myös hiljaa. Edellä mainittu ei ole valitettavasti koskaan ollut vahvin puoleni ja usein olen huomannut, että unohtui kytkeä aivoihin virta ennen suun avaamista. Yksinkertaistamisesta haluan kuitenkin korostaa, että etenkin aloittelevat nuoret kalamiehet, niin oppikaa ja erehtykää, erehtykää ja oppikaa lisää. Älkää myöskään yksinkertaistako liikaa jos virtaa on opiskella ja harjoitella sekä lahjoja sitoa hienoja monimuotoisia perhoja. Tämä oma valitsemani "polku" ei ole välttämättä kovin suositeltava vaikka en nyt miksikään pimeän puolen Sith Lordiksi itseäni koekkaan.

Siinä pieni alkupuhe paatoksella kuin kirkossa konsanaan, johon en muuten edes kuulu, mutta hypätäänpäs viimein itse asiaan eli kausihan se alkaa ovella jo kolkutella. Ei ole enää kauaa, kun sumarit ryömivät hangilla ja vilinää käy veden päällä (kuten kuvassa pari vuotta sitten Nokisenkoskelta bongattu) sekä eritoten rannoilla kalastajien yrittäessä vallata Pohjois-Savonkin vähiä hyviä sumukorentopaikkoja. Niille apajille sitä pitäisi itsekkin ängätä jos vaan kelit sallii ja kaikki tarvittavat muuttujat ovat suotuisissa asennoissa. Noihin reissuun lähtöön vaikuttavia muuttujia ovat eniten omat rakkaat tyttäreni ja he ovat taas vuoden vanhempia eli näin kalalle pääsy on vuosi vuodelta hieman helpompaa. Se on mukava juttu. Enää ei tarvitse pelätä onko toiselta tukka leikattu sinä aikana, kun hetken ovat ilman vanhempia keskenään. Tosin kolmen-neljän vuoden päästä pitänee olla jo alustavasti huolissaan kaikenmaailman Rodrigojen mahdollisesti pyöriessä tontin rajoilla ja alkaa öljyillä haulikkoa

Kuten tuossa alussa jo mainitsin, niin yksinkertainen tekeminen yksinkertaiselle miehelle on teemani. Tälle kaudelle olen jälleen sitonut kohtuullisen vähän perhoja ja käytännössä malleja joita uitan on aika hintsusti. Tinseli, surffilauta, musta streamer, peruslarva, Jyhis, Nyblom caddis, superpupa, punttisalakka ja painoahven. Lammille ja kirrekohteisiin liitsit ja boobyt sekä ärsykepupat ja blobbeihin olen matskua etsinyt Mistpoolin tarjotessa kivasti onneksi auttavaa käteään. Siinäpä ne perhomallit suunnilleen ovat joita käytän. Toki jotain muutakin löytyy, mutta nuo ovat ylivoimaisesti eniten uitetut. Osittain tämä vähäinen sidontamäärä johtuu siitä, että nämä mallit ovat muiden isojen poikien toimesta toimiviksi todettu sekä siitä, että hyönteisravinnolla ruokailevan kalan näkeminen kalastuskohteissani on erittäin harvinaista joten en koe järkeväksi sitoa monia eri kokoja miljoonia eri önniäisiä pölyttymään rasioihin. Puren hammasta tiedostaen edellisen jos omat tarjoilut ei kelpaa joita rasiasta löytyy. Lisäksi olen ohjelmistoalalla työskentelevänä "koodannut pyörän uusiksi" jo niin monta miljoonaa kertaa, että koen paremmaksi pysyä tutuissa ja turvallisissa sidoksissa. Niitäkin pyrin yksinkertaistamaan koko ajan nopeammaksi tehdä etenkin jos ovat herkästi pohjaan jääviä malleja

Jossain jo aiemmin mainitsinkin, niin lampikalastus on varmasti vahvassa roolissa tulevana keväänä & syksynä. Siihen liittyen emmin ja arvoin ja vielä pari kertaa arvoin sekä emmin vielä lisää horoskoopilleni uskollisena, mutta lopulta sain tilattua siiman niihin hommiin. Valinta kohdistui Airflon Sixth Sense 6/7 fast interiin, koska tätä Perhokalastajat.netin asiantunteva raati taisi eniten suositella. Hieman epäilen onko se mitä haluan uppoamisnopeudeltaan, mutta jos ei ole, niin tilaan samaisen valmistajan halvan Trucast siiman uppona tai keksin jotain muuta. Mustikoilla pelaamisen haluaisin kuitenkin tämän vuoden aikana lopettaa lampihommissa ja vähentää koskikohteissakin. Lammella Bomanin Mikaakin saattaisi vähemmän pelottaa jos ei ole 3g lyijyä perukkeessa ja roiskaminen olisi vähemmän hirvittävän näköistä. Olen myös vähän pohdiskellut taktiikoitakin jo miten kalastella ja päätynyt, että isoon osaan kohteista kasaan aina kaksi settiä. Toinen on pinturisetti kevyt Sonikin SK3 #4 8' ohuella tapsilla ja toinen on lammella fast inter siimalla oleva #6 9' keppi ja koskikohteissa samanlainen vapa mutta pintasiimalla. Mentaalitasolla hommat ovat siis jo sillä mallilla, että kauden avauskalat ovat haavissa käyneet useampaan kertaan...

Niin joo ja blogin ulkoasua on taas muokattu. Voi jee, ylläri sentään että yksinkertaisemmaksi. Tässäkin on kuitenkin selkeä tarkoitushakuisuus eli yritän etsiä suht ajatonta selkeää formaattia mitä ei tarvitsisi uusia koko ajan ja päivitystarve kohdistuisi lähinnä julkaistaviin teksteihin. Siksi olen poistanut linkit blogista. Mieluummin ilman linkkejä kuin että en ole varma niiden olevan kunnossa. Anteeksi ammatistani ja sieltä tulevista kokemuksista johtuva lähestyminen asiaan kivojen bling-bling elementtien sijaan ja vuosia useilla muilla sivustoilla näkyvien "uusia uutisia päivitetään heti kun ehditään" ja ikivanhojen "ajankohtaista" juttujen sijaan. Lisäksi rajoituksia ulkoasuun asettaa Nokian puhelinten suht vaatimaton selain joka ei tykkää läpinäkyvistä taustoista. Yritän kuitenkin tulevankin kauden ylläpidollisesti kirjoitella jutun jokaisesta reissusta heti tänne jotta se on myös itseni saatavilla näin talven pimeinä hetkinä toimien eräänlaisena kalapäiväkirjana

Päivä hiljalleen pitenee

2011-01-12T19:46:00.000+02:00

Talvisissa tunnelmissa mennään. Toissa kesänä rakennetun liiterin perukoille heitetyt koivuhalot hupenevat kovaa vauhtia takkaan vaikka toki nyt hieman pakkaset viimein jo hellittivät. Päästiin Iiron kanssa käymään jo kirrepilkilläkin edellisenä viikonloppuna, mutta kohteeksemme valittu Iso-Valkeisen lampi oli suljettuna syystä tai toisesta joten jouduimme menemään Kivilammelle. Siellä oli pojat jo hiljaisen reissun tehneet aiemmin ja nytkin suurinta aktiviteettia tarjosivat kelkkailevat, hiihtävät ja lomailevat hiippalakit idän suunnasta. Siinä olisi veteraaneilla mennyt puurot väärään kurkkuun, kun sen venäläisen posmotuksen olisivat kuusikosta kuulleet. Itsellehän tuli tyylipuhdas mp reissu ilman tärppiäkään, mutta Iiro sai iltapäivän hämärässä yhden mukavan kirren Kuusamon lätkällä ja sitä aiemmin vajaan kiloisen hauen. Omalta osaltani tämän talvikauden toisen kirrepilkinnän suurin anti oli Rialinnasta ostettujen powerbootsien toimiviksi toteaminen eli liekkö ollut ensimmäinen kerta, kun pilkillä ei paleltanut jalkoja.

Perhokalastuksen suhteen elellään suht hiljaisia aikoja. Upposiima seisovan veden kalastukseen on tarkoitus ostaa eli Airflo Sixth Sense Briteistä, Freditistä pitää tilata kartioperukkeita pinturointiin sekä Rialinnalla vieraillaan Stroft-kaupoilla eli perukesiimat tarvitsevat täydennystä. Sidonnassa on ollut hiljaista. Joitain yksittäisiä perhoja olen tehnyt. Käytännössä kuitenkin kaikki on valmista kauden alkuun.

Tulevaa kautta olen miettinyt jonkun verran. Ihottumat alkavat hitaasti, mutta toivottavasti varmasti parantua ja ehkäpä kahlurit saa jalkaan kuitenkin. Ensi kaudella on tavoitteena ehdottomasti käydä Kermankoskella, koska se jäi käymättä viime vuoden helteiden vuoksi. Konnekoskella myös pitää käydä. Nurmijoella pitäisi joskus käyttää perhokerhon jäsenmaksujen etuja hyödyksi ja yöpyä Aittokosken mökillä ja kalastaa siellä muulloinkin kuin heinäkuun helteillä. Eli nuo kolme kohdetta pitäisi kalenteriin upottaa nyt touko-kesäkuulle. Ruunaa käy mielessä ajoittain, mutta en ehkä sinne ruuhkaan halua. On tarjottu kotiväen puolesta mahdollisuutta kesälomalla myös pidemmälle reissulle ja Sipposen Pietulta jo kysyin apuja Finnmarkin suhteen ja sain todella asiallisia sekä loistavia neuvoja. Noitten jalkamurheiden vuoksi en ehkä vielä uskalla lähteä sinne tulevalla kaudella. Voi olla, että käyn Kuusingilla/Kitkalla 3-4 päivän reissun jos se vain on mahdollista ja ei minua se tyhjää pyytäminen pelota. Sen reissun arvomaailma on jossain ihan muualla. Äsyllä on tarkoitus myös käydä. Nokisenkosken kalastus jäänee tulevalla kaudella vähemmälle. Yleisestikkin voisi sanoa, että yritän tulevalle kaudelle ottaa itseäni niskasta kiinni sekä vähentää suorittamisen painetta ja tutustua uusiin sekä vähemmän tuttuihin kohteisiin paremmin taimenen kalastuskaudella

Joulu se tulla jollottaa

2010-12-16T22:37:00.000+02:00

Tässä päässä näppäimistöä on tyttäret kasvaneet jo niin isoiksi, että enää joulupukkia ei odoteta tänä vuonna kuin ainoastaan lahjojen merkeissä. Eikä tarvitse odotella kyllä itsekkään. Seuraava "pukki" lienee kalastusmielessä Procompin toimitusjohtaja joka toivottavasti firman linjan mukaisesti jakaisi lahjakortin 10v palveluksen jälkeen läheiseen alan liikkeeseen kevättalvella, kun ko. virstanpylväs tulee täyteen helmikuun alussa. Enkä tarkoita nyt liha-alan liikkeitä vaan paikallisia kalastustarvike-kauppoja.

No olipa pukit tai toimarit miten anteliaita tahansa, niin talvi on iskenyt vanhan kunnon Korkea Jännityksen tavoin eli kuin miljoona volttia. Vaikkei nyt ollakkaan huudettu "Himmel! Sukeltakaa!", niin talvesta on tulossa sidonnan sekä myös kalastuksen osalta suht tylsä. Itse perhokalastus on voitu haudata jo taka-alalle aikaa sitten. Pari tuoretta perhomallia kehittelin sumarihommiin (kuvassa ylipitkällä häkilällä) sekä toukka-osastolle ärsykeväriin. Muuten viime kausi takasi laiskalle sitojalle sen, että uusia perhoja ei ole juuri tarvinnut sitoa, koska perhohävikki oli mitätön. Jotain simppuviritelmää olen myös sidoskellut, mutta se ei taida päivänvaloa kestää

Ensi kaudesta tulenee muutenkin aika mielenkiintoinen. Makoilin kolme päivää kuluvalla viikolla Kuopion Yliopistollisen sairaalan ihotautipolin osastolla. Se ei ole mieltä ylentävä paikka se suht nuorelle miehelle. Iho-ongelmathan on alkaneet presiis samaan aikaan kuin hengittävien kahlureiden käyttö eli pari vuotta sitten tasaisesti koko ajan pahentuen. Nyt homma on taas aisoissa, mitä se ei todellakaan loppusyksystä ollut, ja on erittäin todennäköistä, että ensi kauden tulen painottamaan lampikalastukseen antaakseni jaloille aikaa parantua ennalleen. Tästä on vielä ihotautipolin kontrollissa juteltava tarkemmin maaliskuussa erikoislääkärin kanssa. Tämä varmasti naurattaa monia turhana valituksena ja tuntuu ainakin erään vastarannalle heittävän, no en sano, no sanon, narsistisen persoonallisuushäiriön omaavan etelä-suomalaisen kalamiehen mielestä akkamaiselta valitukselta, mutta se herkeää välittömästi naurattamasta kun osuu omalle kohdalle. Voin luvata tämän vaikken sitä toki faktana esitä.

Kirrepilkilläkin olen kerran ehtinyt käymään. Kivilammen avauksessa pyörähdin ja sieltä saaliina oli yksi kirbeli lätkällä ja karkuutus liitsistä avannon reunalta alokasmaisesti sekä kohtuu hyvät vapinat kelin kylmyydestä. Säät on nyt turhan jäätäviä sen homman jatkamiseen. Suunnitelmissa touhun parissa turaaminen kuitenkin on jahka Pekka Pouta lupaa lämpöisempiä olosuhteita.

Pohdintaa kaudesta 2010

2010-11-12T15:55:00.000+02:00

Ollaan jälleen siinä pisteessä, kun talvi tekee vahvasti tuloaan, että kuten viime vuonnakin, niin pistän tähän blogiin vähän mietintöjä ehkä jopa hieman merkillisestäkin kalastuskaudesta 2010. Ajatuksia herättävä tämä vuosi on ollut etenkin perhokalastuksen suhteen. Ehkä pientä identiteetti-kriisiäkin havaittavissa.

Jaottelen homman samalla tavalla kuin vuosi takaperin eli kevät, kesä, syksy ja lopuksi yleismaallista pohdintaa asiasta jos toisestakin. Olettaisin, että näitä on kiva jallu-muki kädessä lueskella sitten talven kovilla pakkasilla ja palautella kautta mieleen.

Kevät:

Toisin kuin vuonna 2009 suhteellisen kova talvi jatkui pitkään keväälle eikä sumari-reissuille saumaa tullut omasta kalenterista. Käytännössä kalastus alkoi osaltani vasta pääsiäisenä Viannankoskella. Tällä kertaa oli Ahti armollinen ja aika nopeasti napsahti kiintiö täyteen kolmella kirjolohella. Samalla talven aikana parantuneet jalan ihottumat pahenivat välittömästi, kun kahlureita käytin ja iho-ongelmat vaivasivat koko kauden todella pahasti. Viannankosken keikan aikana olisi ollut loistava sumarikeli ja samaan aikaan oli mm. pk.netin ylläpitäjä Äsyllä ja kalaa oli kivasti tullut. Yhden ns. sumarikeikan kävin Äyskoskellakin, mutta kylmää piti silloin. Joitain yksittäisiä korreja näkyi satamassa ryömimässä, mutta vielä odotuttaa se hetki, että näkisin sumareilla ruokailevan kalan. Tuon reissun tuloksena oli yksi itselleni perinteeksi Äsyllä tullut n. 35cm taimen summassa uitettuun Caddikseen Patolasta.

Vappuna käytiin Iiron kanssa Kymöllä ja se olikin kauden paras keikka. Taimenet purivat pinturia ahnaasti vesisateesta huolimatta. Reissun isoimmaksi jäi oma ensimmäinen mitallinen pintaperholla saatu, vieläpä ehjäeväinen, 46cm kaunokainen. Kaikkiaan taimenia saatiin toistakymmentä 6h aikana. Tämän ensimmäisen mitallisen pintaperholla saadun taimenen kun sai vielä siten, että säännöllisesti pintovalle kalalle sai cdc-sumarin ohuella 0.15 tapsilla hyväksytyksi, niin valkeni jonkun verran lisää perhokalastuksen filosofiasta.

Sitten hommat jatkuivatkin Bomanin Mikan kanssa Mustalammella Heinävedellä josta muodostui suosikkikohteeni järkevän lupapolitiikan sekä hyvien heittopaikkojen takia. Äkäisiä kirjoja nousi mukavasti riitteen seasta joskin tuntui myös tippuvan luvattoman paljon. Myös Nokisen kausi korkattiin ja se oli lähes identtinen aiemman vuoden kanssa. Matalasta uomasta mustaa streameria veneestä syytäen, kiitos Artsi!, puri tällä kertaa hoikka 51cm vanha istari joka jäikin kauden isoimmaksi taimeneksi. Sen verran oppia oli tullut, että tuo sai jatkaa uintiaan, koska aika onneton ruokakala olisi ollut.

Kevään piti huipentua Huopanankosken viikonloppuun josta tuli kauden pisin yhtämittainen kalastustapahtuma. Kalat loistivat poissaolollaan ja reissulla taisi noista ainoastaan 2 tai 3 mitallista taimenta ja Vehviläisen moukarin karkuutus. Tulva ei helpottanut asiaa yhtään eikä myöskään kahluukielto. Reissu oli kuitenkin kaikinpuolin miellyttävä mukavassa seurassa.

Kesä:

Kesäkautta tuli koko veljessarjan voimin aloiteltua Kellankoskelta josta suht pienehköä istaria nousi ylös mukavasti. Kärnälläkin piipahdettiin Iiron kanssa. Sieltä saaliina ainoastaan suvannosta luvan lopussa Iiron saama nippa nappa mitallinen taimen.

Sitten tulikin käytyä kuhaa jahtaamassa Esan purolla ja Vianta viimein ensimmäisen mitallisen yksilön suostui antamaan. Sitten käväisin iltaluvan Äsyllä josta tuli saaliiksi jälleen about 35cm taimen streamerilla ja ehkä kirjolohen karkuutus tinselistä useiden hyppyjen jälkeen. Seuraavaksi olikin ajantappo keikka työreissulla eli kävin tutustumassa Lempäälän koskikohteisiin Hämeessä. Sieltä pari kirjoa sain ja sopivasti sattui kalamiehiä rinnalle jotka saivat niistä ruokapöytiinsä täytettä. Aika huisia oli kalastaa kuravedessä. Ei vastaavia onneksi kuitenkaan täällä Savossa ole vaikka moni joki/koski kovin humuspitoisia ovatkin, kiitos turvetuotannon. Juhannustakin tuli vietettyä kalalla kuten Vappuakin. Juhannus meni Nokisella Bomanin kanssa ja saaliina yksi tärppi. Perussettiä...

Heinäkuu olikin sitten aika legendaarisen helteinen ja rajoitti kalastusta paljon. Yksi reissu tuli tehtyä Kellalle ja sieltä ruokakala löytyi. Sitten tulikin pyydettyä likimain tyhjää Viannalla, Karvionkoskella sekä Nurmijoella eli painotettua reissut mahdollisimman vähän mahdollista luonnonkantaa sisältäviin kohteisiin veden lämpötilan vuoksi. Heinäkuun kalastus tuntuu olevan aika haastavaa ja tarvitsee paljon vielä oppimista sen suhteen. Karvio oli kauden uusia kohteita, mutta ei sytyttänyt eikä tule olemaan listallani jatkossa kuin korkeintaan myöhään syksyllä.

Syksy:

Elokuussa reissut olivat käytännössä Viannankoskea kolmen otannan voimin. Viimein alkoi myös joitain kaloja tulemaan. Mitallinen taimen siellä vaan kiersi edelleen omat pyynnöt vaikka jotkut suharit niitä saivat kymmenittäin. Syyskuussa sitten kävin ennen rauhoitusta vielä Äsyllä. Pinturilla joitain kaloja sain samoin kuin tutulla streamerilla. Mitallinen taimen vaan silti odotuttaa. Nyt taisi isoin olla 39cm Caddiksella kävelysillan alta.

Loput syksyn reissut olivatkin yhtä Viannan keikkaa lukuunottamatta vierailuja Mustalammella josta kalaa nousi varsin mukavasti. Osa reissuista aika lyhyitäkin kiintiön täytyttyä. Kirjolohta tuli syksyllä pyydettyä sekä syötyä aika paljon. Lampikalastus yleensäkkin on sytyttänyt ja se tulee varmasti jatkumaan kaudella 2011.

Summa summarum:

Helle sotki kalastusta kesällä aika paljon ja taimenen pyynti jäi vähiin. Saaliin puolesta mitallisia kaloja tuli samaa luokkaa kuin vuotta aiemmin. Kirjolohia sen sijaan ruokapöydästä löytyi huomattavasti enemmän kuin aiemmin, kiitos lammelle suuntautuneiden reissujen. Kalastusta häiritsi todella pahasti jalkojen ihottuma jonka tutkinta on edelleen niin sanotusti "open case". Toivottavasti jotain ratkaisua löytyisi talvella ja kaudella 2011 voisi keskittyä itse kalastukseen.

Yksi aika tärkeä pointti mikä on mietityttänyt näin loppukaudesta on ollut se, että mitä tältä harrastukselta oikein hakee. PK.netin blogi-listalta bongasin aiemmin syksyllä vastaavaa pohdintaa jossa Pope-nikin omaava käyttäjä oli samaa mietiskellyt. Eli suomeksi sitä, että miksi harrastus on muuttunut suorittamiseksi ja miksi kalaa on pakko saada. Tätä pohdintaa pitää talven pimeinä tunteina jatkaa ja miettiä, että mihin tätä omaa touhua vie. Tällä hetkellä esim. perhonsidonnassa menen sieltä mistä aita on matalin. Sidonta ei vaan ole mun juttu eikä intoa harjoitteluun oikein ole. Kalastus kyllä kiinnostaa, mutta siitä on tullut kyllä liikaa saaliskeskeistä. Se ei ole hyvä juttu se. Onneksi ensi kesälle on laadukas reissu tarjolla jos vaan rouvan lupaukset viikon mittaisesta visiitistä lappiin pitävät loppuun asti...

Ädläys-rintama tulenee olemaan yhtä hiljainen talvella kuin sidontaosastokin. Katselin, että esim. larva-rasiasta taisi mennä perhoja kaudella alle 5kpl. Ensimmäisen vapani onnistuin ryssimään poikki ja sekin on nyt kunnossa. Ehdin vielä Södeltä ostaa myös toisen #6 9' vavan. Vapa ja kela -osasto ovat ihan ok kunnossa. Pari upposiimaa tarvitsisi lampihommiin sekä kartioperukkeita. Siinäpä ne suurimmat hankinnat. Kahluriosasto on vaihdellut kauden mittaan algeeriasta johtuen ja se voi elää edelleen riippuen mikä vaikuttaa hyvälle. Kiintokengälliset hengittävät tuli kokeiltua, mutta en ainakaan testaamaani snowbeen mallia suosittele, koska kenkä on kuin kumppari -> pehmeä kenkä jossa tuntuu kaikki kivet todella ikävästi etenkin varpaissa.

Netissä on tullut aktiivisesti pyörittyä sekä kalastusohjelmia myös katsottua. Niissä on riittänyt monenlaista ihmetystä. Olen mielestäni erittäin suvaitseva persoona ja en kovin monen ihmisen kanssa riitoihin hakeudu tai heitä arvostele, mutta löytyi sieltä netistä yksi sellainen jota ei vaan voi ymmärtää. Ajoittain menee kuppi nurin ihmisen täydelliseen Minä-keskeisyyteen joka on piirre jota en vain voi sietää ellei sitä heitetä läpällä. Mutta siinäkin on hyvä tapaus itselle työstää tulevalle kaudelle talven aikana eli anger managementtia kehiin isommassa määrin.

Lopuksi vielä, että talveksi tämä blogi varmaan hiljenee perhokalastuksen suhteen ellen sitten koe jotain heräämistä ja innostumista perhonsidontaan. Jotain juttuja varmaan päivittelen sitten jahka alkaa kirren pilkinnät. Se osoittautui todella mukavaksi hommaksi viime keväänä ja tykkäsin kovasti. Tarkoitus on kairaa teroitella ja jatkaa liitsien heiluttelua. Tahnahommiin minusta ei ole. Tärppi pitää tuntea vavassa. Siinä on minusta kalastuksen suola. Tavoitteena on pilkki-rintamalla myös osallistua Kivilammella järjestettävään lohicupin-kisaankin tammikuun lopulla jos vaan aikataulut sen sallivat. Näihin kuviin ja tunnelmiin eli eikun hyvää talvikautta arvon kalastajat sekä kireitä siimoja, vähemmän kireitä naamoja, tulevalle kaudelle 2011!

Ensimmäinen mitallinen pinturilla, jebou!

Ei tiedolla, ei taidolla vaan tuurilla

2010-10-31T20:18:00.001+02:00

Alkoi jo näyttää, että kalastukset on kalasteltu, mutta lopulta sen verran oli lämmintä, että pääsi kerran vielä lammelle. Edellisenä päivänä käytiin perheen kanssa Päivärannan marketeilla ja samalla tuli syynättyä Iso-Valkeisen veneet, että vieläkö ovat oikeinpäin jos vaikka sunnuntaina sinne. Sunnuntaina aamulla keli näytti kuitenkin sille, että tuuleksii enkä omista ankkuria veneeseen. Näimpä sitä kuitenkin tuli tehtyä nopea päätös, että käyn Heinävedellä pistämässä kauden pakettiin vaikka en ehdi kuin nelisen tuntia valoisalla kalastaa.

Koko matkan satoi ja koko ajan Leppävirtaa lähestyessä idea reissuun lähdöstä tuntui vaan huonommalle ja huonommalle. Lisäksi joku viikko sitten oli Boman käynyt onkimassa tyhjää lammella. En kuitenkaan antanut periksi vaan Heinäveden Nesteen kautta lammelle. Muita kalamiehiä ei näkynyt paikalla. Kasailin Sharpesin vavan ja löin vaihteeksi kylkeen XDP kelan. Lähinnä siksi, että siinä oli helppoheittoisempi HMT siima paikallaan. Kalastelin nopeasti "perkuupaikan" spotit, mutta todella hiljaista. Pintakäyntejä ei näkynyt, kuten ei koko päivänä. Vaihdoin vanhoille ottipaikoille lammen toiseen päähän ja reilun 30min päästä kalastuksen startista sainkin kirren kiinni. Oli ehkä 10-15s ja irtosi vavan ollessa mutkalla. Kyrsi niin maan penteleesti.

Kohta sotkin heittosiiman heittolaiturin lautojen rakoihin ja perhot laiturin vieressä vedessä. Sitten mentiinkin otsikon mukaisella teemalla eli kuvan pienehkö kirre halusi siitä nielaista mustan liitsin siimojen ollessa sekaisin ja löysällä. Tällä kertaa tuo kala oli vaan tarkoitettu tulevan ylös, koska sillä oli kaikki mahdolliset saumat karata. Mikäpä siinä. Ei mennyt kulkuset pataan. Sain pari tärppiä myös noilta spoteilta. Myöhemmin paikalle tuli myös isä-poika yhdistelmä jotka syysivät valoisan ajan peltiä lampeen tuloksetta. Mukava porukka oli ja juteltiinkin pitkät tovit mm. lammen kehittämisestä jne.

Joskus olisiko ollut kahden maissa iltapäivällä sain toisen kalan heittolaiturilta rantaviivaa mukailevalla heitolla. Hyvin tyypillinen lampikala eli ensin tärppi ja seuraavan strippauksen pysäytyksessä boobya vietiin. Ihan jees reilu kilon kala joka ainakin kolme kertaa esitti komeita hyppyjä. Siinäpä ne kalatapahtumat olivatkin. Lähdin vähän neljän jälkeen ajelemaan kotiin. Koko päivän satoi vettä ja tuuli ikävästi. Onneksi kuitenkaan kylmä ei ollut.

Nyt on 99% kalastukset tältä kaudelta ohi. Seuraavaksi odotellaan sumareita ja seuraillaan talven kehittymistä. Kirjolohia käyn varmasti etenkin kevättalvella pilkkimässä liitseillä ja lätkillä. Se on vaan jotenkin varsin mukavaa puuhaa. Loppuyhteenveto kaudesta olisi tarkoitus julkaista lähiviikkoina.

Sleep mode

2010-10-28T17:56:00.000+03:00

Tämä aika erikoinen kausi saa näköjään myös arvoisensa päätöksen. Nyt elellään nimittäin valmiustilassa, kun syysflunssakin on pahimmoilleen päällänsä. Ilmeisesti lampikalastukset ovat mennyttä ja turha niistä haaveilla. Nyt odotellaan sopivaa keliä ja saumaa käydä vielä jossain kalassa päättämässä kausi. Jotenkin kesken se vielä on ja haluaisi siimat vielä kerran kastella

Jotain kuitenkin tuli ädlättyä eli ostin kohta eläkkeelle jäävän hienon Kuopiolaisen näyttelijän pojalta Sharpesin Gordon 2 vavan perinteisessä #6 9' luokassa ja mitassa. Hommat Hardyn kanssa nytkähtivät myös eteenpäin ja nyt on jo luottokorttia veloitettu uuden kärjen osalta. Yleisvapa-osastolla siis kaikki nyt kunnossa, ainakin toivottavasti. Lisäksi bongasin Tärppi-Japin laittaman ilmoituksen pk.netissä jossa hän möi Vissun Sprinter kahluukenkiä 12e hintaan, tosin ilman nauhoja. Perus Sulo Vilenit ja piti nakitella asiakkaan puolelta kollega hakemaan ne Tampereella. Ainakin mms perusteella ei tuo järkyttävä rahasumma todellakaan hukkaan mennyt. Kuten ylimmästä kuvasta näkyy, niin Orviksen ultra light kengät menivät pirun nopeasti pohjan suhteen huonoon kuntoon. "Nastat" lisäsin valitettavasti peruuntunutta Viannankosken reissua varten. Käytännössä yhdessä kaudessa meni huovat loppuun enkä paljoa edes kalasta saati kävele pitkiä matkoja. Kun kerran löytyi korvaavat kengät edullisesti, niin eipä viitsi enää noihin huopapohjia etsiä. Toivottavasti Vissun kengillä ensi kesä menisi.

Nyt tosiaan odotellaan, että vieläkö oikeasti pääsisi kerran kalalle ja eiköhän se homma sitten ala olla siinä. Omat mystisen ihosairauden vaivaamat jalat on myös aika heikolla hapella. Ihan kaikki ei mene ilmeisesti neppari-allergiankaan piikkiin. No asiaa selvitellään ja salvaa sekä nappia nautiskellaan. Onpahan tässä nyt taas talvi aikaa saada paikkoja kuntoon. En silti kyllä kellekkään näitä vaivoja toivo. On nimittäin todella hanurista. Yhteenvetoa menneestä varsin sekavasta kaudesta on luvassa jahka sleep mode vaihtuu power off -tilaan

Lepopäivän pyhitystä siimaa lypsäen

2010-10-03T22:53:00.000+03:00

Lampihommia oli luvassa tällä kertaa. Viantaa oli sen verran jo syydetty tälle kaudelle ja syksyllä on tunnetusti vähän uupelo kalastuskohteista, että vaihtoehdot on suht vähissä. Kalalle on loppukesästä ja syksystä ollut vaikea saada kaveria, kun omat suunnitelmat muuttuu koko ajan ja velipoika Iirokin aloitti kouluhommat Savonlinnan suunnalla. Nyt kalakaverikin löytyi ja sain menot sovittua vaimon vapaan viikonlopun ansiosta ja sunnuntaina suunnattiin siis Heinävedelle Bomanin Mikan kanssa.

Oltiin likimain yhtäaikaa paikalla puoliltapäivin. Itse vielä hieman yskiskelin tietokone-asennuksista palkkioksi saadun kreikkalaisen luostariviinan tjsp. kohtuu tympeää makua, jota maistelin kalsarit jalassa edellisenä iltana, samalla kun kasailin kalavermeitä tulille parkkipaikalla. Tilanne näytti vähän pelottavalle, kun parkkipaikka oli täynnä autoja. Kuitenkin homman juju selvisi aika pian eli lammella oli ollut ilmeisesti sitä pyörittävän seuran kisat jotka onneksi loppuivat puolilta päivin. Punnitukset oli menossa, kun kyseltiin ettei nyt vaan olla huonoon aikaan paikalla. No ei onneksi oltu jos luvat vaan oli ostettu ja olihan meillä joten näinpä sitä ammuttiinkin siitä viime keväältä tutuille ottipaikoille. Tuuleskeli aika mukavasti eikä kalaa näkynyt pinnassa joten aika perinteisillä juotikas-jäljitelmillä mentiin kuten nykymuodin mukaisesti tulee liitseistä puhua. Sellaiseen erittäin vähemmän suosittuun pinkkillä värityksellä olevaan sai Mika pari kalaa varsin nopeasti laiturin edestä nappaamaan. Mikan kalastaessa 6h/1 kala lupaa nämä olivat kauniisti c&r

Itse koetin taas räiskiä liitsejä lampeen kevyellä Sonikilla ja melkoista tuskaa oli tuulenkin takia. Jonkun tovin päästä kuitenkin 1.5kg kirre erehtyi varsin rannasta maistamaan perhoa ja peli oli avattu omaltakin osalta. Sain vielä toisenkin kirren ehkä parin tunnin kalastelun jälkeen, mutta sitten piti yhtä pientä syöntipiikkiä lukuunottamatta hiljaista jossa yhden karkuutin muutaman potkun jälkeen ja yksi tärppi tuli heti perään

Tuossa n. klo 15-17 tuntui koko lampi hiljenevän ja peli tuntui menetetyltä. Kuitenkin viiden jälkeen sen verran virkosi tilanne, että sain kolmannen kalan (kuvassa komean kalastajan kanssa) ja puoli kutosen jälkeen Mika sai oman ruokakalansa. Tuossa hiljaisen sesongin aikaan saatiin Mikan kanssa yhdet hauet ja ylittäjäluonne Varkaudesta taisi hieman isomman yksilön koukuttaa

Mutta sen verran ylittäjä on oltava itsekkin, että hamusin neljättä kalaa Mikan saatua kolmannen ja tasan klo 18 se tuli haaviin rantamatalasta tärpänneenä. Tuo klo 18 oli itsellä raja jolloin olisin muutenkin lopettanut kalastuksen. Miellyttävä keikka oli ja kiva oli olla kalassa, kun oli mukavaa seuraa. Aika paljon tulee kuitenkin yksin tahkottua kalareissuilla. Mikan "Simo tässä Vaatehuoneelta hei!" hinnalla ostamaa Vissun GTFour SW #6 9' (kaipa tuo meni oikein) vapaa testailin ja hyvin tasapainoisen setin oli hän onnistunut kasaamaan. Oikein miellyttävän tuntuinen kapistus ja tykkäsin kovasti. Hinta-laatu oli varmasti siinä kohdallaan. Tulevista kalareissuista ei osaa sanoa mitään. Voi olla että tulee vähän taukoa nyt. Saa nähdä. Demonin kärkipalan uusiminen on listalla nyt aika kärkipäässä ja toivottavasti se asia selviää eteenpäin tulevalla viikolla

Olipas taas outo reissu

2010-09-28T14:21:00.001+03:00

Se oli 34-vuotis syntymäpäivät, kun aamulla klo 04 nostin pään tyynystä ja rauhallisen aamupalan jälkeen ajelin Viannalle. Alunperin oli tarkoitus käydä torstai-iltana, mutta suunnitelmiin tuli taas muutos. Nyt reissu alkoi jo sillä tavalla perinteisesti etten oikein ollut perillä miten pitkälle syksy oli ehtinyt. Oli nimittäin aamukutoselta vielä aivan sairaan pimeää. Esa toki siellä jo päivysti odottelemassa pakkasaamussa ja sitä kautta sitten kalalle. Minulla oli suunnitelmia käydä lammella kalassa, mutta päädyin kuitenkin Viannalle, koska luukkuja oli avattu eli ei tarvitsisi aivan höperönä enää kahlata. Samalla oli tarkoitus testata lyhennettyä Demonin kärkeä kuinka se toimisi eli olisiko se liian raaka peli heittää saati sitten kalojen kanssa.

Aloittelinkin pimeässä kalastelemaan laavun edustalta ja aika paljon tahtoi perkeleitä lennellä, kun ei nähnyt mitään ja aika Vesku Loirimaiset rempulatkin vetäisin. Meillä on vaan Veskun kanssa se ero, että Vesku näyttää nyt samalta kuin minä kolmikymppisenä. Toivottavasti vanhoilla päivillä muutos on päinvastainen. No aamu kuitenkin pikkuhiljaa valkeni usvaisena ja pian sainkin ensimmäisen kalatapahtuman. Lahna, kappas vaan. Piakkoin myös kävi pienehkö tod.näk. taimen tukistelemassa liitsiä muutaman potkun. Sittenpä kävikin se mitä ei ikinä Viannalla toivoisi omalla luvalla käyvän eli patomestari avasi luukkuja. Nykyinen vesitilanne näkyy alla olevasta videosta (ylimmäinen kuva on ennen luukkujen avausta) eli ei sitä liikaa ole, mutta edellisestä istutuksesta oli jo tovi aikaa ja virtaus koveni, niin vähän tippui rukkaset kädestä.

Sittenpä tulikin rauhassa kahviteltua ja jututettua Esaa. Aamulla tirehtööri kertoi, että istutus tullaan tekemään tänään ja olin ensimmäistä kertaa mukana sellaisessakin tapahtumassa. Täysin sattumalta tosin. Käsittääkseni kyseessä on kauden viimeinen nousuerä. Olin auttamassa kalojen kantamisessa koskeen ja kyllähän siinä jotenkin outo fiilis tuli. Hieman aiemmin paikalle tulleet City-marketin pitkän huiskea Väiski eli Asikais Mikko sekä sählypeleissä järkijään kasetin pihalle sylkevä Nopos Pekka olivat myös todistamassa tätä tapahtumaa. Oli mukava nähdä tuttuja myös entisen harrastuksen parista. Istutuksen jälkeen tunnustan, että yhden kalan kävin onkimassa. Siihen ei varttia pidempää tainnut mennä. Enempää ei ilennyt eikä tehnyt mieli yrittää. Aika laiska eväkäs oli jos vertasi vaikkapa viikko takaperin saatuihin.

Että semmoinen reissu. Sekavat tunnelmat jäi koko touhusta. Yksi päivän oudoista tapahtumista oli, kun sain patoluukuilta virppavavan kärkiosan. Se tuntui minusta pieneltä vattuilulta. Sen sijaan aika vahva fiilis jäi Hardyn Demonista ja sen lyhennetystä kärkikappaleesta. Uuden se ostattaa, ei voi mitään. Liian repivän jäykkä se kärki on. No eipä tuo kokeilu maksanut kuin 2.5e eli kärkirenkaan verran. Esa muuten kiitteli JA kerhon junnuja, että oli viesti mennyt hyvin perille ja oli koskella käyttäydytty ja toimittu erinomaisesti. Hyvä pojat!! Vielä tässä jonkun reissun ehtisi tekemään ennen talvea. Saa nyt nähdä sitten minne...

Sataa sataa ropisee, pili pili pom

2010-09-21T21:51:00.001+03:00

Pari reissua oli kirrelammille takana ja Viannankoski kutsui jälleen. Lammilta oli kivasti kalaa tullut, mutta nyt oli taasen aika epäluuloinen olo reissuun lähdettäessä. Iiro-boyn kanssa oli nimittäin alunperin sunnuntaina tarkoitus käydä pitkästä aikaa yhdessä kalassa, mutta eipä Viannalle silloin sopinut kahta kalastajaa. Savonlinnan naisten märkä päiväuni onnistui omalla reissullaan saamaan yhden kirjon ja pari taisi karata joista yksi vauraampi tapaus (CSI Keitele tutkii kalan lajia vielä tänäkin päivänä). Maanantaina oli ongella olleet myös Kuopion nuoret hulttiot eli Hiltunen ja Häkkinen. Häksy perinteilleen uskollisesti veti jälleen mp Viannalta ja edellisviikolla viisi kalaa haavissa käyttänyt Hiltunen joutui myös tyytymään pariin alamittaiseen taneliin. Näitä lähtökohtia vasten ei ollut kovin hyvä reissu odotettavissa etenkin kun jouduin sen vielä keskiviikon aamureissusta tiistai-illaksi vaihtamaan. Aamu on nyt ollut kuuleman mukaan Esan purolla selkeästi parasta kalastusaikaa

Syksy on kuitenkin hienoa aikaa ja oma reissukin alkoi n.6 km "yksikaistaisella" metsäautotiellä "poekameton" bongaukseen kuten meilläpäin nuoremmasta metso-merkkisestä poikalinnusta sanottaisiin. Siitä sitten vielä eräällä pellolla paimentavien kurkien katselun kautta Viannalle. Siellä ei suurta ruuhkaa ollut, vaan ainoastaan tuttu auto oli parkissa eli ranskalaisten lahja suomen kalastajille Alexis oli siellä heittämässä. Myöhemmin hänen jutuille pääsinkin ja oli kuulemma pari kalaa saanut ja aamulla oli jotain elämää ollut myös virveli-kalastajalla. Ranskan poika on kyllä esimerkki siitä mitä perhokalastajien tulisi olla. Kohtelias, kertoo tapahtumat, hyvä huumori jne. Hieno mies!

Oman reissuni voisi lyhyesti kiteyttää näin. Sain patoluukkujen tuntumasta kaksi kirjoa 1,6kg (kuvassa) ja 1,8kg melkein peräkkäin fl.keltaisella liitsillä n. 16.30. Kovia menijöitä molemmat. Mukavia väsyteltäviä kevyellä Sonikin vavalla. Kivoja spurtteja. About tunnin päästä sain 39-40cm taimenen samoilta sijoilta samoilla vehkeillä. Yhden pienemmän tanen karkuutin. Koetin repiä nuo taimenet aika raakana ylös jotta pääsevät mahdollisimman nopeasti takaisin uimaan

Muutenhan reissu oli ihan jees, mutta vettä tuli kuin..no en sano kun oma mummo on Esteri samoin kuin vaimonkin mummo..no tuli sitä sitä kuitenkin maahan asti koko luvan ajan. Tällä reissulla oli ekaa kertaa testissä tilaamani vedenpitävät sukat ja ensimmäiset vaikutelmat on suht jees. Ainakaan vielä ei kutittele jalkoja pahemmin. Varuste-rintamalla pientä takapakkia on tullut Hardyn vavan kärkiosan vaihdossa. N. 87e kustantaisi posteineen. Aika tarkassa mietinnässä on mitä sen kanssa tekisi. Onneksi tässä ei hätä nyt ole. Talvelle on myös ädläys-listalle lisättävä uudet kahluukengät.

Nyt on sitten taas kalareissut auki. Jotenkin on takki aika tyhjä Viannan suhteen vaikka sinne vissiin isompi nousulastikin olisi tulossa niihin aikoihin, kun kaksi suomalaista suurmiestä viettää syntymäpäiviään. Toinen on Häkkisen Mika ja toista voitte arvailla. En vaan oikeasti tykkää tuosta kahlaamisesta yhtään Viannalla. Tänä vuonna kun vesi on edelleen niin vähissä ettei pääse pelkästään laavun edestä vallilta heittämään siten, että voisi oikeasti odottaa kaloja saavansa. Tai no tiedän minä yhden, joka pystyisi siitä heittämään, mutta ei lähdetä nyt siihen. Voipi lampi-hommat kutsua seuraavaksi, kun siellä pärjää kuivalla kelillä vaikka nappaskengillä

Väärin ongittu

2010-09-13T21:42:00.001+03:00

Perheellisen kalamiehen on ainakin omassa tapauksessa aika tarkkaan suunniteltava kalareissut vaimon epäsäännöllisen kolmivuoro-työn mukaan eli työlistat vaihtuu 3-viikon välein aika randomilla jos tällainen nörttitermi sallitaan. Nyt oli ainoastaan maanantai-ilta vapaa ja sekin vielä siten, että aloitusaika kalalle pääsyyn muuttui myöhemmin epävarmaksi. No näimpä jouduin sitten perumaan Viannalle varatun luvan ja odottelemaan ehtisinkö lampikalalle. Kalalle lähtemisen järkevyys oli vähän fifty-sixty, mutta päätin kuitenkin lähteä. Hommaa ei helpottanut reipas vesisade. Mietin, että laitanko kahluutakin päälle vai varustelekasta pari vuotta sitten ostetun ihka-aidon länsi-saksalaisen maastokuvioidun sadetakin jossa piti olla jonkinlainen kalvo mallia gore-tex olemassa. No jokainen voi arvata, että ei takki oikein toiminut...

Tutulle lammelle kalaan kuitenkin taasen n. klo 17 rapiassa vesisateessa ja oma kalusto-arsenaali oli "aika" vajaa. Käytössä oli tasan yksi #3/4 Sonik SK3 kasijalkaisena. Ja vettä tuli kuin aisaa eli eikun liitsit kehiin. Pari tärppiä sain suht nopeasti, mutta ei mitään kiinni. Yllättäen tuli pari pintomista lähellä ja sieltä "otsikkokuvana" oleva kirbeli haaviin. Oli reissun kovin menijä. Kolme kovaa spurttia otti. Lammelle täysin sopimattomalla lyhyellä ja kevyellä vavalla oli ehkä tämän kauden hienoin taistelu toistaiseksi. Jatkoin samaa väärin onkimista kahdella liitsillä pienellä painotuksella sen sijaan, että olisin käyttänyt 9/10 jalkaista 6/7 luokkaista vapaa ja vieläpä ongin pintasiimalla lyijyllä upottaen. Suht piakkoin tuli toinenkin kirre haaviin ja tämä oli enemmän Patrick Sjöberg -tyyppinen tapaus eli korkealle hypittiin ja usein.

Kolmatta piti metsästää pidempään, mutta rantamatalasta sekin löytyi. Sitten viimein tuli pientä taukoa sateeseen, mutta pintomisia oli vähän. Vaihdoin pohjolan perhokalastajasta tutun barehook-nymfin kehiin, mutta kun se oli siimassa alkoi heti taas sataa reippaasti ja kohta huomasin, että lenkki-lenkki liitokseni olivat aiheuttaneet perukkeessa aivan uskomattoman härdellin -> kartioperuke tai kiinteät solmut toimisivat varmasti paremmin näitten tosi pienten perhojen kanssa ja oikeaisi peruke moitteetta. Sotkua pätkiässäni hieman ehkä yllättäen ukkonen myös jyrähteli. Vaihdoin nopeasti jo ennakkoon perukkeeseen jättämään 0.25 kärkeen liitsiä ja sieltä 5-6 kertaa liitsin pyrstön nyppäisyn jälkeen reissun isoin about 1.2-1.4kg kirre antautui. Ukkonen alkoi olla aika pahasti päällä eikä sateeseen oikein ollut luvassa taukoja, niin päätin lopettaa kalastuksen siihen. Välillä näytti hyvälle, että tulisi pintureiden uittelukeliä, mutta kun ei niin ei. Pintakäynnitkin olivat säännöllisen epäsäännöllisiä ja ei noita oikein tumput suorina jaksanut vesisateessa odotella

Nyt on lampihommia pari reissua takana ja ehkä seuraavaksi Viannalle. Yllä olevassa kuvassa on briteistä tilaamani vedenpitävät sukat joita on tarkoitus testailla silloin. Toivon erittäin suuresti, että ne auttavat kirotussa neopreeni vaivassa. Se mikä vähän lohduttaa, niin en tosiaankaan tunnu yksin tuon ongelman kanssa painivan. Sen verran on yhteyksiä sen aiheen tiimoilta otettu. Tässä samalla on myös ollut menossa Hardyn maahantuojan kanssa keskustelut uuden kärkikappaleen toimituksesta. Ne ovat menneet hyvässä hengessä, vaikkakin prosessi on vielä kesken. Onneksi kausi alkaa olla lopuillaan. Olen ihan pihalla minkä toisen "jämäkämmän" vavan hommaan Demonin rinnalle. Ehkäpä kenties jonkun nopeamman kepin...

Loppusanoina vielä, että blogin ulkoasuun en täysin tyytyväinen ole, mutta toisaalta olen hetero-mies. Antaa sen nyt olla näin. Ilmeisesti tätä nyt pystyy ainakin suht ok lukemaan myös mobiiliselaimilla

Blogin ulkoasu elää

2010-09-09T10:26:00.000+03:00

Sain palautetta ettei nykyinen ulkoasu pelaa mobiiliselainten kanssa joten tässä viilaillaan uutta ulkoasua kuntoon pikkuhiljaa...tässä kävi siis kuten jo aiemmin mainitsin eli ikinä ei pitäisi korjata toimivia vehkeitä

Kolme vuotta siihen meni...

2010-09-08T23:28:00.000+03:00

Ai että mihinkäkö? No siihen, että napsahti ensimmäinen perhovapa poikki. Siitä tarkemmin myöhemmin. Olin jo siis käynyt maanantaina Äyskoskella, mutta keskiviikkona oli aivan mieletön syyssää, kun vein tyttöä aamupäivällä hammaslääkäriin eli tämä osittain ajoi ronkumaan rouvalta iltalomat. Kerrankin eivät tulleet urhomattina takaisin ja eikun lampihommiin keväältä tutuille paikoille Heinäveden suuntaan. Samoilla seteillä oli jo Bomanin Mika käynyt aiemmin ja kalaa oli mukavasti ollut pohjan tuntumassa. Paikalle ehdin joskus hieman ennen klo 17 lupien oston jälkeen ja yksi kaveri lammella ootto-onkea päivysti. Mukana oli arsenaalia perhovavan sekä myöskin virvelin muodossa. Käsittääkseni yhdet kalat oli molemmilla noista saatu. Viimeistä kalaa jo siinä odoteltiin ennen luvan täyttymistä.

Kasailin kamat ja päätin aloittaa liitsi-virityksillä, koska aiemmin ei kuulemma pintureihin ole ollut mielenkiintoa. Alku oli hiljaista ja erilaisten paikan vaihtojen jälkeen palasin takaisin lähtöruutuun yhden tärpin viisaampana, kun paikalla ollut kalamies sai lupansa täyteen. Mukava savolainen kaveri. Juttua piisasi. Ei selvästikkään Oulun suunnalta. Koetin Mikan oppien mukaisesti uitella perhoja aika pohjan tuntumassa eikä oikein mitään tapahtunut. Pintakäyntejä näkyi aika harvakseltaan. Lopulta yhden tuikin viereen ehdin liitsit heittää ja perhoja vietiin. Sieltäpä se lopulta antautui 1,3kg kirre haaviin. Haavinhan ostin päivällä maxin kodintukusta. Hieno peli. Mallia Abu. Maksoi kaikki 9e ja soiva peli näihin hommiin kun laiturilta on vattumainen kyykkiä lyhyt vartisella koskikalastukseen tarkoitetulla haavilla. Tosin Pielavedellä asustelee yksi kaveri jolla on koskivesillä haavin varren mitta samaa kuin Sergei Bubkalla oli aikanaan seiväs.

Tämän jälkeen heti napsuikin toinen kala pinkkiin liitsiin, kun ensimmäinen tykkäsi sivuperukkeen keltaisesta. Tämäkin otti aika lailla heti, kun perhot läsähti veteen. Noh edelleen jatkoin tästä mantralla, että upotellaan lähemmäksi pohjaa. Lopulta vaihdoin taktiikkaa ja sain kolmannen kalan kiinni kun strippasin perhoja aika nopeasti suht pinnassa. Kala haaviin ja kävelin kohti rantaa laiturilta. Näin, että heittosiima on mutkalla laiturin päässä, mutta laiskuus iski. Kokeilin kävellä että jos jarru antaisi periksi ja saisin kalan kuiville. No antoihan se. Jatkoin kävelyä ja kohta jokin ei enää antanut periksi ja se oli vavan kärki. Kolme vuotta perhokalastusta takana ja tuli aika jolloin se "ruks" kuului ensimmäisen kerran. Toivottavasti vähälle aikaa viimeisen. Kyrsi pirusti. Olin vähää aikaisemmin jättänyt superpupan puuhun kevyemmällä setillä ja varoin katkomasta vapaa ja vedin siiman poikki käsin.

Mietin tämän jälkeen, että lähtisiköhän sitä kotiin vaikka kiintiöön vielä yksi kala mahtuisikin. Päätin kuitenkin kasata kevyen setin uudelleen ja liitsit siihen. Sieltä vielä kala löytyi pinnasta ja oli ehkä vanhempaa istutuskertaa. Hienot kyydit tarjosi. Evien reunat olivat jo vaalenneet eikä varmasti ihan tuore istukas ollut vaikka pinkki-liitsi kaikessa ihanuudessaan maistui. Se riitti allekirjoittaneelle eli neljän kalan kiintiö oli täynnä. Päätin lähteä kotiin pohdiskelemaan vapa-ongelmaani eli nyt on ainoastaan yksi #4 käytössä syksylle. Tarvitsisin joka tapauksessa toisen #6 tai #7 vavan rinnalle näitä tapauksia varten. En vaan tykkää ädlätä ylimääräistä ja pitää vapoja nurkissa pölyyntymässä. Pitää nyt tovi sulatella tätä hommaa ja miettiä vaihtoehtoja. Demoni on saatava kuntoon kuitenkin. Sen verran mukava peli se on.

Lammelle ajaessa soittelin myös kuulumisia Kangaslammen suuntaan ja siellä oli pinnasta mukavasti saatu kalaa. Kyllähän syksy on hienoa aikaa kalastaa. Ainakin lammilta. Ikävä vaan, että pimeys laskeutuu jo likimain iltaysiltä. Kotona pistin kaloja "lihoiksi" ja hauska huomio oli, että kahdelta kirbeliltä löytyi tahnat kiduksista. Niin vaan olivat tahnamasoja kurmuuttaneet...

Taimenen kalastuskausi pakettiin Äyskoskella

2010-09-06T21:22:00.000+03:00

Heinäkuusta eteenpäin on aika vahvasti reissut suuntautuneet Viannalle ja nyt alkoi tulla jo kiire tehdä taimenen kalastuksen osalta viimeinen reissu. Siihen sopiva ja hieno ympäristö on toki Äyskoski vaikka tarkoitus oli Konnekoskella käydäkkin. Soittelin sunnuntaina Perälän Timolle ja tilaa koskessa tuntui 6h luvalle olevan. Livahdin härskisti töistä ajoissa ja olin Lohimaassa puoli kolmosen maissa. Perälän kanssa muutama sana vaihdettiin mm. nettimarkkinoinnista ja Lohimaan sivujen kuolleisuudessa oli aika tuttu-puttu syy eli sivuja ei ollut päässyt päivittämään. No sepäs nyt ei ensimmäinen yritys ole jossa näin on käynyt ja eikä tule olemaan myöskään viimeinen, valitettavasti.

Koski oli aika tyhjä jos maantiesillalta virvelöinyttä Vladimiria ei lasketa. Lisäksi about klo 18 aikaan paikalle saapui ilmeisesti kotimaiset virveli ja perhomies. Eipä tarvinnut ruuhkassa syytää, kun virvelimieskin erittäin hienosti kalasti ko. hommaan varatulla alueella. Olin asennoitunut ja laatinut taktiikan reissulle seuraavalla tavalla: kalastan alkuillan pintureilla kevyellä setillä ja myöhemmin vaihdan streamer-hommiin. Larvastelu saa nyt luvan jäädä. Noh tällä taktiikalla aloitin kävelysillan alta ja toisella heitolla pieni harri kiinni. Kohta tuli jo parempi ja nopea vapaa vasten tehty mittaus osoitti pituutta 32,4cm. No en minä sitä oikeasti noin tarkkaan mitannut. Siellä meni jo jollain taas pullat väärään kurkkuun kuitenkin

Kalastelin kävelysillan alapuolta ja sainkin caddikseen siitä mielestäni paremman kalan, mutta eipä sekään lopulta ollut "kuin" 38-39cm taimen. Hieman alempaa sain n. 33cm kuvassa olevan harjuksen ja ottipelikin näyttäisi huulessa olevan. C&r kuvausta tarvitsisi harjoitella kyllä, että saisi räpsyn nopsaan ja olisi parempi laatuisia kuin tämä. Aika usein kun tulee oltua ilman kaveria liikkeellä.

Illemmalla tuossa n. klo 19 kantturoissa vaihdoin puhtaasti streamer-hommiin ja ronkin pitkän peilin ja tein sitten entisen ravintolan tasalla olevalle pikkusaarelle asti laskun patolan puoleista rantaa. Sen puolen rannalla olevan puskan tasalta sainkin yön timppaan kalan kiinni maukkaan oloisesta nielusta. Mutta kuten meikän tyyliin sopii niin sekin oli n. 38cm. Tiukassa on mitallinen perhotaimen Äsyltä. Loppuluvasta ei sitten enää tapahtumia ollut.

Mukava keikka oli ja keli loistava. Tapahtumia oli paljon ja harjusta tuntuu olevan kivasti pitkin koskea. Sain yhden pienemmän myös patolan yläpuolelta. Taimenet tuntuu perhot kiertävän tehokkaasti. No ensi kesänä sitten. Hieno paikka Äsy on. Sitä ei voi kiistää. Nyt on kuitenkin aika antaa taimenille kuturauha ja keskittyä lampihommiin ja varmaan tutulla ja turvallisella Viannallakin ehkä joku reissu tehtyä. Ai niin..pistin vähän bling-bling päivitystä tähän blogiinkin, vaikka inhoan periaatteesta tapaa korjata toimivia vehkeitä.

Sateenkaaren tuolla puolen

2010-08-31T22:24:00.000+03:00

Jostain syystä huomasin taas olevani Viannankoskella vaikka piti olla jossain ihan muualla. Koetan tiivistää nyt juttua ko. kohteesta suht lyhyeen, kun näitä reissuja syksyn mittaan varmasti tulee vielä lisää. Vesitilanne oli vielä ennallaan eli aika kuivilla mennään. Taivaalta sen sijaan tuli vettä ajoittain ja legendaarisen Rainbow Islands tietokonepelin teemassa näkyi myös sateenkaari (kuvassa vasemmalla). Paikalla oli pari kalamiestä, kun aloittelin oman luvan ja toinen heistä oli jo uuden luvan ostanut eli kirre oli syönnillään vaikkei sitä ollut äskettäin lisää kipattu. Ja näimpä tämä samainen kalamies sai vielä yhden kalan, kun aloittelin omaa urakkaani.

No sitten kävi kuin Nykäselle naisasioissa eli muunnellen voisi sanoa, että se on 7s, kun meikä aloittaa kalastuksen ja loppuu se hyvän olon tunne. Nimittäin kalan tulo lakkasi täysin. Aamun röytömieskään ei enää kaloja saanut. Itsellä oli yksi ravakka tärppi patoluukulta ja yksi kala pyörähti miedossa virrassa perhoa maistamassa jäämättä kiinni. Sain parin tunnin kalastuksen jälkeen kuitenkin Pielaveden puolelta pari n. 33-38cm taimenta keltaisella liitsillä. Muilla piteli hiljaista. Paikalla oli myös pitkästä aikaa virvelikalastajia eli pariskunta oli tullut viettämään romanttista iltaa aika vahvasti lehmänlannalle tuoksuvaan iltaan. Kolmen tunnin kalastuksen jälkeen sain yhden about kiloisen kirren miedosta virrasta laavun edestä valkoisella liitsillä. Ei sentään mennyt pilit pataan

Sain myös pari lippaa illan aikana. Aika paljon tuntuu noita siimoja pohjassa olevan. Loppuillasta pariskunta saapui laavun edustalle syytämään virvelillä ja sieltä kauniimpi osapuoli saikin mukavan kirren kiinni. Aika villin näköistä on kun parin kilon kala nostetaan raakana ylös ilmassa vaikka haavikin oli miehellä mukana. No mies sai heti perään ilmeisesti ihan mukavan taimenen ja sama homma. Ilmeisesti havasta säästeltiin jälkipolville. Uskaltaisin väittää, että viimeisen kalan jonka näin saatavan oli reilusti alamittainen taimen, mutta en oikein ole ihmistyyppiä joka jaksaa lähteä näitten kanssa riitaa haastamaan. Ikävää touhua silti jos alamitta oli.

Aika paljon tuli Esan ja Unskin kanssa turistua. Unski onkin aika kettu, kun se uittelee rapalaa perhovavalla. Mukava mies on silti ja varmasti mukava se muutama minuutti lillutella kelluvaa vaappua perhovavalla. Ei mene multa herneet nenään vaikka kuulemma joitakin perhomiehiä kovasti häiritsee. Lisäksi paikalla kävi stealth-ambulanssipakettiautohässäkällään Häiväläis Harri jonka kanssa edellisenä iltana pitkät tovit puhelimessa maailmaa parannettiin. Sen puhelun tiimoilta sain viimein tänään tilatuksi vedenpitävät Sealskinz-sukat josta toivon löytyvän apua nepparivaivoihin. Lopuksi sitten vielä isälliset neuvot Juhani Ahon perhokerhon nuorisokaartille jotka viikonloppuna olivat kalassa Viannalla. Ei oikein Esa lämmöllä muistanut. Koskilla ja yleensä luonnossa käyttäydytään tahdikkaasti eikä siellä tarvitse elämöidä ja mekastaa. Lisäksi on syytä ilmoittaa jos ei ota sitä määrää lupia kuin on varannut. Sepäs siitä. Kuitenkin no hard feelings kuten engelsmanni tähän sanoisi

Jopas oli tapahtumia

2010-08-24T23:20:00.000+03:00

Niin se vaan kävi, että taas siirtyi Konnekosken reissu ja Viannalle Rellun nokka osoitti. Niin jos joltain on mennyt ohi, niin Seat lähti jatkamaan maallista vaellusta mustalaiselle Tampereen suuntaan ja taivaspaikkaa koetan ateistina itselleni hommata ja mikäpäs siihen parempi valinta kuin rapea ranskalainen vuosimallia 2002 Renaultin tehtailta. Tähän kärkeen voisi muuten kertoa heti pienen kaskunkin eli miksi kutsutaan kädetöntä ja jalatonta mustalaista? melko luotettavaksi...no sepäs näistä jutuista. Tosiaan on ollut tarkoitus käydä kalassa Konnekoskella, mutta reissu vaan tuntuu siirtyvän. Toissa viikonloppuna Häksy, Iiro & co olivat siellä olleet ja monia muitakin ja mykkää ollut. Lisäksi huhut kertoivat +60cm taimenen majailevan Esan purolla, niin jopas sitä sinne oli taas helppo lähteä

Oltiin Kiuruveden mökkirakennusta rakastavan kalamiehen kanssa varattu luvat klo 16-22. Tultiin joelle suht yhtäaikaa. Vettä oli tosi vähän ja kalamiehiä näkyi koskessa. Ei oikein hyvälle vaikuttanut. Tosin yksi kalamiehistä oli lähtöä jo tekemässä. Vallilla kalaa sen sijaan väsytteli "ranskan poika" Alexis. Pinturia oli kirre purrut. Eikä ollut päivän ainoa. Lisäksi kalassa oli edesmenneiltä Savo ProTeamin sivuilta tutunnäköinen kalamies jonka nimeä en millään muista sekä Etelä-Kuopion Ilveksen salibandy-joukkueen hyökkäyspään terävämpiä nimiä eli Tiihos Lauri jonka kanssa näköjään törmätään joka paikassa. Ehkä seuraavalla kerralla varovasti jo morjestetaan.

Pelipaikat oli aika vähissä, mutta toki hujanen kahlasi taas elukkana kuohun alle äs juusual. Taisi kolmannella heitolla jo olla kirre tovin kiinni. Sitten hivenen hiljeni. Tiihosella näytti jotain tapahtumia olevan, mutta menivät minulta hieman ohi, että mitä eväkkäitä siellä pyöri. Taimenet esittivät patoluukun alla hyppyrepertuaariaan, mutta nyt näytti vanha viisaus pätevän eli hyppäävä kala ei ota. Puoli kuuden maissa tuntui kalat aktivoituvan ja itselläni oli käytössä Sonikin kevyempi #3/4 kasikinttuinen vapa. Sain kirjon kiinni kirrepupaan ja peräti haaviin. Aika pieni eväkäs tosin oli. Ei kiloakaan. Kohta perään toinen hyppykone kiinni ja jotenkin olin pihalla väsyttelystä ja koetin turhan nopsaan kalaa haaviin saada. Niimpä ryssin sen oikein alokasmaisesti haavitessa ja kirrepupa jäi kalan huuleen. Samoihin aikoihin Hujanen kantoi alhaalta saamaansa about 1.5kg kirjavaa lohta

Sitten hiljenikin aika tehokkaasti ja tapahtumat olivat tiukassa. Illalla sitten kuitenkin tuossa klo 21 maissa alkoi paukkua. Ensin meikälle kirre kiinni. Pieni löysä siima ja kohta tiukalla siimalla kala irti, toinen heti perään kiinni ja irtosi ilman että varmasti sai löysää senttiäkään. Kohta pari potkua samoilta paikoilta yksi kiinni, mutta irti. Hujanen sai myös yhden mukavan kirren kiinni ja muutamien hyppyjen jälkeen vapa mutkalla kala irti. Itse vielä sain yhden kiinni suht matalasta, mutta tämäkin irti kesken väsytyksen vapa mutkalla. Oli tiukasti tapahtumia, mutta jotenkin tuli mieleen kevään mustalammen reissu jossa kalat karkasivat ihmeellisesti vavan ollessa mutkalla. Noh..mikä lie. Mukavaa kuitenkin oli, kun ei tullut edes mulaistua nurin koskeen ja kalakontakteja tuli vaisun kesän jälkeen. Seuraava reissu on sitten jonnekkin, luoja tietää minne. Veikkaisin kuitenkin, että 150km säteelle kohta kuntakartalta häviävästä Karttulasta.

On se sitten niin pirun vaikeeta!

2010-08-10T23:07:00.001+03:00

Hellekesä senkun jatkuu vaikka kesälomatkin loppuivat. Voin kertoa, että tämä on ollut kelien puolesta ehkä aikuisikäni (mittarissa nyt 33v) huonoin. Tosin näyttää jo viimeinkin, että ehkä loppuisi helteet. Lämpöiset kelit ajoivat itsellä tilanteen siihen, että kalastus meni täysin uusiksi siihen nähden mitä olin kesän 2010 osalta miettinyt. Nyt näyttää vähän sille, että kun kerran Viantaa on tullut jo kalastettua näinkin paljon olosuhteiden pakosta ja vielä itsestä toki riippuen heikoin tuloksin, niin syksyllä voisi miettiä ehkä enemmän lampihommia jahka taimenen rauhoitusta puskee niskaan. Mutta sepäs nyt näistä aina muuttuvista spekuloinneista eli tuli tuossa varattua jälleen Viannalle lupa ja käytyä se heittämässä tiistai-iltana. Aiemmista nihkeästi menneistä aamuyön reissuista poiketen nyt tuli varattua iltalupa. Mutta kuinkas kävikään...

Hujanen oli myös tulossa kalalle ja itse arvoin perinteisesti luvan aloitusaikaa monesti. Lopulta olin kalassa klo 15.30. Edellisenä iltana oli kalaa kuulemma mukavasti saatu. Joitakin kalamiehiä pyöri luvan alussa koskella, mutta illemmalla oli enää kolme onkimiestä. Pääsin luvan alkuun heittämään niukkavetisen Viannan kuohuja ja sain ehkä miljardi ahventa ja särkeä. Ei mitään havaintoa kuitenkaan lohikaloista. No niistä alkoi tulla havaintoja, kun Ylä-Savon kovin kahlaaja, mutta ei vaatimattomin eli Hujanen saapui paikalle. Hyvin oli miehellä kahluureitit tiedossa ja näimpä sieltä alkoikin monenlaista eväkästä pitkin iltaa nousta ylös. Parhaaksi jäi mukavan kokoinen kirre jonka pussitus näkyy alempaa löytyvästä heikohkosta videosta.

En saanut omalle kohdalle minkäänlaisia kunnollisia kalakontakteja koko illan aikana aikaiseksi. Hujanen larvasteli varsin tehokkaasti (et ehkä usko jos tätä luet, mutta vilpittömästi hyvin sää vedit) etenkin säyneitä ja sai myös pari pienempää taimenta sekä rokasteli vahingossa yhden mitallisen (c&r). Myöhemmin illalla oli myös karkuuttanut paremman kuhan. Viannalla oli pelipaikat aika vähissä nyt, mutta eipä sitä auta syyttää. Vaikea kausi tämäkin on ollut vaikka startti oli mukava. Pitää toivoa, että syksy menee paremmin.

Omaa reissua väritti myös, että kävin uimassa Viannan liukkaitten kivien ja huonojen kahluukenkien ansiosta ainakin viidesti. Esa on minuakin virtahevoksi tituleerannut joten ongelma ei liene kuitenkaan tasapainossa. Ehkä paras tilanne oli jossa lähti jalat alta kuin Aku Ankalta banaaninkuoren kanssa kaltevalla limaisella kivellä. Jossain välissä en ollut enää varma, onko vettä enemmän housujen ulko vai sisäpuolella. Jotenkin sekin sopi tähän vaikeaan kesään mainiosti. Vielä kun ei päässyt samana iltana ilmeisesti Henry's pubissa esiintynyttä Iken suosikkia (no ehkä enemmän Kanervan mieleen) Tuksua katsomaan ja kotiin ajellessa komeassa maalaismaisemassa auringon laskiessa soi äiti-vainaan suosikki Kari Tapio suomipopilta http://www.youtube.com/watch?v=fteG45pyCeE, niin lähellä oli jo kyyneleen tirauttaminen. Mutta sellaista on kalastus. Reissu ei silti hukkaan mennyt vaan tuli opittua kahluulinjoja matalalle vedelle. Nyt syksy tulee, tulethan!, ja seuraava reissu lienee sitten Nokisen- tai Konnekosken suuntaan aamuyön pisto. Vähiin jää tämän kauden taimenen kalastus. Ei vaan voi mitään.

Mukavalle Nurmijoki-reissulle ikävähkö päätös

2010-07-26T17:45:00.000+03:00

Käväistiin "Hujasen Juhan" kanssa kopaisemassa Nurmijokea ennen joka maanantaista viikkorauhoitusta. Siellä vesi ei ollutkaan aivan niin lämmintä kuin esim. Viannankoskella, mutta eipä tuo toki kylmääkään ollut. Tarkempaa tietoa vaikea pistää, kun ei ole vesilämpömittaria. Ajelin siis suht ajoissa jo Koirakoskelle ja lirkin sen nopsaan läpi ennenkuin n. klo 16 maissa Hujanen saapui paikalle. Koirakoski oli sen ajan muutamaa särkeä lukuunottamatta mykkänä. Tosin ei mikään yllätys tämä ollut. Hujasen saavuttua vaihdettiin Mäkärälle

Mäkärällä sen sijaan sain heti 31cm harjuksen (c&r) oliivilla liitsukalla ja oli rassukka silmän vierestä kiinni. Näytti silmä ehjälle ja takaisin uimaan, koska eipä tuollaisesta kaverista tule kuin paha mieli 4-hengen taloudessa. Koluttiin koskea lisää ja sain pari pienempää lurjusta sekä +30cm tanelin. Enpä näitä sen kummemmin kuvaillut joten taas on tylsä kalakuvista vapaa blogijuttu siis luvassa. Hujanenkin sai parit pienet harjukset, mutta isompia taimenia emme löytäneet.

Joskus iltakasin maissa käytiin katsomassa Kiuruveden ihmeen mökkiprojekti ja mukavalle paikalle oli nätti torppa nousemassa. Kelpaa siellä perheineen aikaa vietellä. Käytiin sen jälkeen tekemässä lasku Päsmärillä ja sieltä tuloksena ainoastaan tärppi. Käytiin vielä perhokerhon mökille mennessä heittämässä Koirakoskea laihoin tuloksin. Hellekalastus on hellekalastusta. Varmaan mitallisen taimenen saaminen olisi ollut todennäköisintä heittämällä koko ilta helposti kalastattavaa Mäkäränkoskea.

Loppuillasta saunottiin kerhon mökillä, grillailtiin makkaraa ja maisteltiin Hujasen Kalle-viinaa sekä kehuttiin itseämme. Olin ostanut ennen tätä reissua uudet kahluuhousut (http://www.rialinna.fi/index.jsp?pid=77&productid=7494) miehekkäässä XXLK-koossa epäonnistuneen kiintokengällisten kaupan jälkeen. Samalla ostin viimein myös erilliset nepparisukat suojaksi jotta ei heti sukka vuotaisi. Housut olivat todella keveät ja mukavat. Sanoisin jopa ihanat. Saa nähdä miten ne kestää.

Mutta se miksi reissu sai ikävän päätöksen oli se, että menin hölmönä kokeilemaan ilman muovipusseja pelkällä allergialääkkellä. Tyhmästä päästä kärsi taas koko ruumis eli jalkoja kutittaa aivan perkeleesti ja toisesta jalasta varpaat vesikelloilla. Homman kruunasi kuumana päivänä janojuomana nautittu olut joka tunnetusti ei parasta janojuomaa ole. Tämän päivän on olleet nesteet kropassa täysin sekaisin ja sitä kautta mies samassa olotilassa vaikka oluen juontimäärät eivät suuria olleetkaan. Mutta virheistäpähän sitä ihminen oppii. Joskus voisi vaan vähän vähemmän hakata päätä savolaiseen mäntyyn...

Huh hellettä sanoi jänis pakkasella

2010-07-20T17:17:00.000+03:00

Tätä otsikon mukaista sanontaa tuli nuorena poikana kuultua varsin paljon. Jäniksen pakkasista en osaa tarkemmin sanoa, mutta omat kesälomat on melkoisessa helteessä menneet. Se on pihahommien lisäksi sotkenut myös kalastusta aika paljon. Helteet kuitenkin hieman alkoivat hellittää, mutta sen verran lämmintä on vesi, että jätin vielä varsinaisen taimenen jahtuun sikseen ja kävin heittämässä luvan tutulla ja turvallisella Viannalla aamuyöstä. Muitakin kutsuja tuli, mutta nyt tällä kertaa näin ja jospa sitä pääsisi vielä pinturiakin syytämään ennen syysrauhoitusta.

Esalta soittelin lupia eilissä päivänä ja kertoili suoran vastauksen, kun kysyin että onko kalaa tullut. Ei ole kuulemma tullut. Viikon takaisista kirre-istukkaista ei kuulemma kovin montaa ollut ylös saatu. Sama ilmiö on ollut myös Löytynlohen sekä Lohimaan lammikoilla. Sen sijaan sillan alapuolelta oli Suonenjokelainen kaveri saanut aika vauraan 6kg kuhan jigillä. Aamuisista kalamiehistä yksi sanoi sen olleen 6.4kg, mutta olipa nyt mitä oli, isolle se kuvassa näytti. Karvan verran isompi se kuitenkin kuin valitettavasti ennen oman lupansa loppumista kotiin lähtenyt "Karttulan mies" sai viime kesänä. Olisi ollut mukava turista...

No aamulla jokatapauksessa olin taas liikkeellä ennen kuin sika pieraisee eli koskella vajaan tunnin ajon jälkeen neljältä. Hiukan säikähdin, kun parhaat paikat oli jo varattuna eli kolmen hengen seurue oli tullut puolilta öin. Nuorehko virvelimies suolisteli pienehköä kuhaa omaa kalastusta suunnitellessani. Vettä oli sen verran vähemmän, että patoluukkujen eteen betotonilipalle pääsi kahlaamaan joten sinne siis mars. Eipä aikaakaan, kun kala kiinni ja olin varma jo kirren olevan, mutta perusylläri eli lahna selkäevästä.

Yöllä tullut seurue luovutti n. 5 aikaan ja heillä oli jokunen karkuutus ollut ja käsittääkseni yksi n. 1.5kg taimen ylös. Kirjot hukassa heilläkin. Pääsin sitten heittämään spoteille virran reunaan pitkäksi toviksi yksin. Sain lukuisia ahvenia, pienen tanen jonka vedin raakana ylös ja c&r sekä chartrause liitsillä 41cm kuhan joka lähti pannulle. "Sartrööse"-vihreä liitsi tuntuu noille kelpaavan.

Myöhemmin aamulla heräili myös vrk-luvalla ollut Tampereelta oleva perhokalastaja teltastaan eli hän oli useamman kosken kiertueella. Hänkin oli edellisiltana pienempiä taimenia muutaman saanut. Rupateltiin pitkät tovit niitä ja näitä sekä todettiin veden olevan todellakin turhan lämpöistä. Aamu heiteltiin kahdestaan ja sain vielä toisen n. 35cm tanen samalla raakana ylös systeemillä. Koetin valita perhot kirrelle ja kuhalle miellyttäväksi samoin kuin teen Viannalla syysrauhoituksenkin aikaan, mutta sattumilta ei voi näköjään välttyä. Virkeinä molemmat tanet kuitenkin uimaan lähtivät.

Olen nyt kolmesti käynyt aamulla kalassa Viannalla ja sateenkaarirautuja ei tunnu silloin löytyvän millään. Tampereelta ollut kalamies sanoi myös selvästi aamun vaikuttavan hiljaisemmalle kuin illan. Mistä johtunee..Tiedä häntä. Nyt odotellaan kelien viilenemistä. En uskalla arvailla enää seuraavista kalapaikoista, koska tuntuvat kohteet vaihtuvan kuin pääministerillä morsiot.

Lopuksi vielä pari sanaa uusista snowbee kahlureista eli kiintokengällisestä hengittävästä mallista. Housut on mulle vähän pienet eikä siitä voi valittaa -> nettiostamisen varjopuolia -> minkäs teet kun ei Suomesta saa. Sen sijaan vaikka housut olisivat millaiset tahansa, niin kenkä on auttamatta huono. Pito on suht ok, mutta kumikenkämäisyys on todella huono juttu. Jokainen voi kuvitella mille tuntuu kahlata jalkapallon ja sitä isompien kivien välissä ja keskellä kumppareilla. Ei hyvä! Saapa nähdä pitääkö tässä vielä toiset kahluritkin ostaa tälle syksylle. Pitänee käydä paikallisessa kivijalka-liikkessä kokeilemassa Scierran cc3-kiintokengällistä ja toivoa ettei niissä oleva vähäinen neppari aiheuttaisi sitten ongelmia jos niihin päätyy...

Karvio kopaistu

2010-07-12T10:50:00.001+03:00

Mukava lomareissu perheen kanssa Vuokatin Katinkultaan oli takana ja aika suunnitella uusia kalareissuja. Helle vielä tuli sotkemaan lomakuvioita eikä sille loppua näy. Perskeles! En tykkää yhtään. Kuitenkin pe-la yöksi meinattiin jo mennä Bomanin kanssa Karvioon, mutta se reissu tuli peruttua ja keskityttyä nestetankkaukseen. Sitten oli jo suunnitelmissa Konnekoski, mutta vaihdoin kuitenkin muutamilla perusteluilla kohteen viime hetkillä takaisin Karvioon. Karvionkoskihan oli itselleni käymätön paikka. Kauhean positiivisia juttuja en kohteesta ollut kuullut vaikkakin kalaa siellä tuntui olevan ja seassa isompiakin sattumamörssäreitä.

No näimpä ajelin Karviollle ja siellä ei kauheaa ruuhkaa vaikuttanut olevan. Villin Pohjolan kohdehan on kyseessä ja koskelle on olemassa mobiililupa. Siitä isot propsit. Ne saisivat yleistyä kyllä kaikille koskille joissa ei kalastajakiintiötä ole. Esim. lyhyemmältä matkalta voi ajaa rantaan ja katsoa mikä on "pössis" eli onko joki täynnä ukkoa ja päättää luvan ostosta sitten. Nyt ei ihan täynnä ollut, mutta ei yksinkään tarvinnut olla. Itseni kanssa samaan aikaan paikalle ilmestynyt kalamies (joka myöhemmin paljastui vanhaksi vastustajaksi epäonnistuneiden jääkiekkoilijoiden lajin parista) tarpoi suoraan niskalle ja sai kalan kiinni heti ensimmäisillä heitoillaan. En tilannetta päässyt näkemään, mutta oli kirkas kylki välähtänyt ja vetänyt kovaan koskeen katkottaen siiman myöhemmin kiveen. Epäilyä oli järvestä nousseesta taimenesta.

Itse tutkailin koskea ja vaikutti, että ainakin nykyisellä vedenkorkeudella larvastelukin kosken keskivaiheilla olisi vaikeaa. Alaosassa koskea oli taasen todella kova virtaus. Kävin kyllä siellä likimain 20cm tinseliä paiskomassa tovin. Katselin jonkun tovin päästä vastapuoleisen niskan olevan tyhjä ja porkkailin sillan yli sinne. Tottakai kaksi kalamiestä meni niskalle suoraan nenän edestä ja eikun takaisin mars. Tänä aikana oli pari kaverusta saanut niskalta ihan kelpo killen, joka oli hieman ehkä yllättäenkin tullut isohkolla caddiksella. Samalla nämä jantterit lähtivät ja tilalle tuli muistaakseni Outokummun suunnalta toinen kaveri ja hänen sekä niskalla kalan karkuuttaneen kanssa pyöritettiin rinkiä. Vastapuolella kolmen hengen rinki pyöri myös ja sieltä perhomies yhden kirren saikin.

Siinäpä ne kalatapahtumat sitten likimain olivatkin. Meidän rannalla kaveri sai pupalla tod.näk. aiemmin monta kertaa ilmassa käyneen n. 30cm taimenen ja toiselle kaverille yksi tärppi. Vastapuolella rinkiä pyörittänyt kolmen hengen rytmiryhmä näkyi myös tyhjää pyytävän. Yöllä keli viileni mukavasti, mutta mitään eloa niskalle ei tullut. Toisaalta ymmärtää senkin, koska paikkaa pommitettiin kahdesta suunnasta jatkuvalla syötöllä. Samalla kauden trendi josta kuulunut muualtakin jatkui eli yöllä on kovin hiljaista kalan tulo.

Karvio on nyt nähty. Ei tulene omiin suosikkikohteisiin kuulumaan vaikka varmasti kalaisa ja mukava paikka voi ollakkin. Etäisyys on jo yksi este, kun matkaa on 106km kotoa ja ei tiedä onko siellä ukkoa kuin pipoa lähtiessä. Myöskin järkevän tuntuiset kalapaikat lyhyessä koskessa rajoittuivat valitettavan harvoihin spotteihin. Harmittaa hieman, kun aamun sessiot jäi näkemättä eli vanha alaselkä vaiva ajoi kotiin siten, että lopetin kalastuksen 02.10. Sen verran siimat ehtivät kyllä kastua, että kalan olisi 5h aikana voinut saada. Ainoaksi tapahtumaksi jäi kuitenkin pienen tanelin pomppu ohi skaterista. Lisäksi uskomattoman sitkeä vamma "peliuran" lopettaneilta sählyiltä maaliskuulta ei pottuvarpaan juuressa tunnu paranevan koskaan eli nyt ollut likimain 5kk kipeä. Nooh..semmosta se on meno välillä. Nätti paikka Karvio kuitenkin oli ja kalamiehessähän se vika on jos ei vapa taivu. Nyt otetaan kuitenkin kalj...eikun happea helteiden yli ja koetetaan parannella selkää kuntoon sinä aikana. Toki tässä huomenissa kuunnellaan juhahujasen mahtisaaliit samasta paikasta, koska jos vanha tuttu trendi jatkuu, niin haavissa käynee likimain 20 kalaa. Omalta osalta seuraavaan kohteen valintaan vaikuttaa aika paljon myös vedenlämpötilat eli ehkä c&r hommat saa ainakin jäädä.

Kesän 2010 pakollinen

2010-07-04T12:47:00.001+03:00

Joka kesä on ollut tapana tehdä yksi reissu joka on kaikinpuolin suht pyllystä. Tänään oli kesän 2010 osalta sellaisen vuoro. Viannankoskelta oli kuulunut juttuja hurjista kalasaaliista ja tarpeeksi kun alkoi viestiä tulemaan monesta suunnasta oli lupa varattava vaikka jo mielessäni vähän reissuja myöhempään syksyyn sinne suunnittelin. Näimpä sitä sitten 02.20 nousi pää tyynystä ja kohti Esan puroa. Kauniissa aamussa ajelun päätteeksi näin, että koski oli tyhjä, kun saavuin paikalle. Äkkiä settiä läjään ja heittämään vallille. Lahnaa heti selästä kiinni ja kirjolohen hotspotilta karkuutus kalasta jonka merkistä ei tietoa. Perhoja alkoi jäämään kivasti kiviin ja loppusaldo luvan päätteeksi oli about 15-20 liitsiä kivien kyljissä.

Aamunelosen jälkeen tuli edellisellä reissullani yhtä aikaa ollut oikein fiksun oloinen nuorempi virppamies kaverinsa kanssa. Hekin totesivat vallilta heittelyn olevan suht tapahtumaköyhää. Itse vielä koettelin ja kun vapauttelin selästä kiinni olleen lahnan ja kun se pudotessaan tarttui toiseen perhoon vetäen knapekin likimain juurta myöten sormeeni, niin aloin olemaan varma, että tästä reissusta ei tule kuin sanomista. Vallilta hetken jo luulin saaneeni kirren kiinni, mutta säynehän sieltä ylös nousi. Ensikertalainen virvelimiehistä sai sähkölinjan alta suht mukavan kokoisen kirren ja toiselle pienempiä taimenia. Itsekkin yhden about 35 taimenen vapauttelin.

Esa kävi lupia myymässä ja sanoi, että niin paljon on ukkoa koskessa käynyt, että loppuu lupapaperitkin. Samalla näytti kännykästään kuvan aiemmin saadusta 2.8kg taimenesta joka oli kyllä komea. Pulskakin kuin mikä. Luvan loppuun kiertelin saunarannassa ja vaikka sun missä ilman mitään suurempia kalakontakteja. Toinen virppamiehistä sai sillan alta yhden kirren. Valliakin he heittivät useamman kerran, mutta ei mitään. Omaa tekemistä alkoi haitata jo myös se, että sormessa ei perhosiimaa tunnu nahka kestävän (ei ole siima sharkskin ennen kuin joku sitä kysyy)

Luvan lopun kruunasi, kun sain paremman kalan kiinni patoluukkujen edestä about puoli kympiltä. Sieltä lopulta näkyville nousi about 1.5-2kg oikein miellyttävä kuha. No kala haaviin. Samalla ihmettely että mit vit! miksi kala ei putoa pussiin. No oli sitten havas lenkillä kehikon ympärillä ja tennismaila-tyyppinen ratkaisu ei ihan paras haavi ole. Kuha hyppäsi, putosi jalkoihin josta epäonnistunut haavitsemis yritys ja tuosta pari heittoa päälle, niin loput liitsit kiveen kiinni. Hieno päätös tälle suht epäonnistuneelle reissulle.

Oli muuten vielä ensimmäinen kala eläissäni jonka ryssin haavista. Noh, tällaista on kalastus välillä. Ei tässä nyt kuitenkaan suuremmin harmita. Muutama päivä sitten oli vesitilanne ollut myös toisenlainen Viannalla. Unski kävi jutuilla ja kertoi automaatin pienentäneen luukkuja eli oli päässyt kahlaamaan yli. Nyt en ollut niin elämääni kyllästynyt, että olisin ilman kahluusauvaa lähtenyt telkkuamaan koskeen vaikka toki sinne himokahlaaja olisi mennytkin. Valitettavasti vain taimenet näkyivät mosuavan kovan virran reunassa ja sinne ei meikäkäisen heittotaidoilla ja dt siimalla ollut lyijyjen kanssa asiaa kiviriutalta.

Nyt sitten lomailemaan Katinkultaan kolmeksi yöksi perheen kanssa. Sieltä kun palaillaan, niin sitten seuraava kohde pohdintaan.

Kellankoski ei petä

2010-07-01T11:36:00.001+03:00

Tapahtumaköyhän Nokisenkosken reissun jälkeen teki mieli lähteä hieman varmemmille kalavesille hakemaan itseluottamusta. Suunnaksi oli helppo valita Kellankoski, koska siellä on aina ollut tapahtumia ja kalastajakiintiö karsii pahimman ruuhkan pois. Tällä kertaa mukaan lähti Iiron lisäksi levoton nuorimies eli Häkkis Ville. Villen kyydillä mentiinkin koskelle ja jäätelötarjoilujen sekä luvan oston jälkeen oltiin valmiit piiskaamaan koskea 19-01 eli kuuden tunnin luvan verran.

Koskella oli aiemmin päivällä tullut mukava mies Oulun suunnnalta. Tai no ei hän Oulusta alunperin ollut, koska mukavat ihmiset ja Oulu ovat kuitenkin vähän kuin päivä ja yö. Anteeksi kaikille antipatiani ko. aluetta kohtaan, mutta saanen pienen ymmärryksen, koska firman pääkonttori sijaitsee siellä. No jokatapauksessa hän oli ehtinyt iltapäivän aikana saada jo 4kpl taimenia, jotka yhtä ilmeisesti vanhaa 48cm istaria lukuunottamatta olivat tätä perus +-40cm istaria. Maantieteellistä kirjoa koskella lisäsi myös keski-suomen kiertueella ollut mukava mies etelä-suomesta, joka saapui kalalle samoihin aikoihin meidän kanssa.

Kalastus oli perinteistä kellankoskea eli saalista saatiin suht mukavasti. Häksy taisi saada 4-5 perustonkoa ottaen yhden puolisonsa kanssa romanttista illallista varten, itse sain pari karvan alle nelikymppistä ja 42cm ruokakalan. Omani sain streamereilla. Häksyn kalat taisivat tulla pupilla. Itse larvastelin myös tovin ja yhden about 20cm taimenen penikan sain sekä perus istarin karkuutin. Etelä-suomen mies sai pupalla 46cm mukaan lähteneen yksilön sekä heti perään pienemmän ja niskalta karkuutti nielusta yhden tinselistä. Myöhemmin yöllä hän kertoi kovasti harmissaan karkuuttaneensa vauraamman kalan mutkasta isojen kivien takusesta pupasta. Mukava kuitenkin, että myös isompaankin kalaan oli edes jollakulla kosketusta. Kempeleen kaveri kävi alhaalta etsimässä harjuksia ja oli niitä pari alamittaista saanutkin loppuliu'usta. Iiron osaksi jäi karkuutella, ihastella pyörähdyksiä tinselissä sekä muiden pussituksia.

Kellankoskella on nyt tullut käytyä neljä kertaa. Jokareissulla on mittakala tullut eli siinä mielessä mukavaa ollut ja tapahtumia on piisannut. Nyt on ikävä tänä kesänä ollut, että istaripötköt-lötköt on olleet turhan pieniä. Myöskin vauraisiin kaloihin ei meidän seurueilla ole ollut kontaktia tai no nyt oli ilmeisesti joku about 50cm kala kiinni Häksyllä. Huomenna alkaa allekirjoittaneella kesäloma ja kalastussuunnitelmat on täysin auki. Ensimmäinen lomaviikko torstaihin asti menee köllötellessä katinkullassa Vuokatissa. Sen jälkeen pitääkin kalareissua alkaa suunnitella. Vihovuonne tai Kerma on listalla loman aikana mahdollisesti käytävistä uusista kohteista. Nurmijoki sekä Konnekoski lienevät muita loman aikana käytäviä paikkoja. Pirusti himottaisi käydä myös pari yötä joko Kuusingilla tai Kitkalla, mutta en ole vielä keksinyt mitä vaimolle moisesta pitäisi luvata...

Toisenlainen Juhannus

2010-06-26T06:14:00.000+03:00

Toisenlainen Juhannus on jatko-osa aiemmin keväällä täällä blogissa ilmestyneelle jutulle Toisenlainen Vappu. Kuten elokuvissakin on usein tapana, niin myös tälläkin kertaa jatko-osa floppasi pahasti. Tosiaan lähtökohtana oli käydä Nokisenkoskella Juhannusyötä viettämässä kalastuksen merkeissä. Tähän vaikutti mm. puolison lauantai-päivän 07-19 työvuoro eli mihinkään isompiin kosteisiin rientoihin ei ollut edes mahdollisuutta. Koska kalastuspainekkin on Nokisella aina melkoista, niin juhlapyhä tuki tätäkin asiaa. Vielä kun sain kalastusseuraa Varkaudesta Bomanin Mikan muodossa oli odotettavissa mukava reissu tuttuun kohteeseen.

Aloiteltiin kalastus n. klo 19 ja meidän lisäksemme oli neljän hengen seurue sekä viime kesänä nähty isä-poika setti joka tosin teki silloin jo pois lähtöä. Valittelivat, että hiljaista oli ollut kalojen suhteen. Neljän hengen seurueesta oli yksi kalamies saanut ensimmäisellä heitolla taimenen siltatolpan juurelta pellillä. No keli näytti mukavalta ja Mikan kanssa alettiin piestä virtaa erilaisilla ratkaisuilla. Sillan ympärystöstä ei tulosta tullut ja käytiin saaressa tovi. Siellä Mikalla epäonnistuneessa heitossa pyörähti muddlerissa taimen, mutta ei pysynyt. Itsellä oli hiljaista. Pinturissa kävi tod.näk pieni harjus näykkäämässä, mutta siinä kaikki. Juhannuskokkokin sai tulet alleen niskalla olevalla mökillä ja suomen suvi näytti parastaan

Tosin suvi ei kovin pitkään parastaan näyttänyt vaan n. 23.30 alkoi tulla vettä kuin aisaa. Kalasteltiin siinä silti tunnin pätkä mantereelta käsin, mutta ei havaintoakaan kaloista. Pidettiin yöllä reipakas vajaan 1,5h tauko makkaratulilla jutellen parin muun kalamiehen kanssa ja samalla odottaen sateen loppumista. Tämän tauon aikana nähtiin hauska episodi, kun etenkin toinen tulilla olleista kalastajista oli hieman ilolientä nauttinut ja tuli parin virvelivavan kanssa laavulle. Noooh...vavat nojaamaan laavuun ja tulille istuskelemaan. Kohta mies lähti jotain hakemaan, jalka tökkää laavun kehikkoon ja mies nutullaan vapojen päällä ja toinen poikki. No menee siihen legendaariseen kategoriaan "no sitä kun humalassa...". Mukavia heppuja olivat kuitenkin eikä ollut mitään ärrinmurrin-viinaksia nautittuna. Itselle meinasi käydä vielä vastaava, kun kompastuin sillan kaiteeseen hieman ennen kotiinlähtöä. Onneksi tällä kertaa vapa ja muut rensselit säilyivät ehjänä

Makkaranpaiston jälkeen painuttiin takaisin kalalle. Matalasta uomasta kävi mustaa streameria mahdollisesti taimen pikkusaaren alapuolella kopaisemassa tyyliin "tum-tum" ja siinäpä ne kalahäppeningit sitten reissulta olivatkin. Heitettiin kuitenkin jotain 8h aika monipuolisia tarjontoja. Joku ihme tuossa Nokisenkosken kesäkalastuksessa tuntuu vaan tökkivän. Mikä sitten lie. Nytkin tuli heitettyä caddista, skateria, larvoja, useaa eri streameria, surffilautaa. Ei ainakaan liian yksipuoleisesta kalastuksesta pitäisi olla kiinni. No kun ei osaa, niin ei osaa.

Nyt on vaikea sanoa, että minne seuraavaksi kalalle. Olisi kiva rehellisesti sanottuna käydä onkimassa joku ruokakalakin välillä. Sen suhteen on sitten paikkavalinnat suht rajalliset. Viikon päästä alkaa kesälomatkin ja pitää vähän nyt pohdiskella, että missä sitä perhoja seuraavan kerran uittelisi...

Hotellikuolemaa karussa Lempäälässä

2010-06-21T20:59:00.000+03:00

Tuli selvitettyä Tampereen työkeikan yhteyteen illaksi kalapaikkaa maanantai-illaksi Mansen kupeelta. Muutamia tarjokkaita tulikin, mutta lähinnä jo sijaintinsa vuoksi Lempäälän koskikohteet veivät voiton http://www.kuokkalankosket.net/. Sinne ei ollut pitkä matka töitten jälkeen Hervannasta ajella. Täytyy muuten sanoa, että jonkun verran korkealle pitää hattua nostaa kalastuskohteiden tienvarsi merkitsemisessä, rauhoitusaikojen sekä kahluukielto-alueiden esille tuonnissa, kotisivuissa ja yleensäkkin jämäkän oloisesta meininingistä kalastuskohteena joka ainakin nopealla silmäyksellä toiminnasta välittyy. Siitä voisi moni kalliimpikin koskikohde ottaa vaikkapa meillä pohjois-savossakin tiedotuksen suhteen mallia. Kohteiden miinusta sitten oli maitokahvin värinen vesi (sitäpä on nyt toki vaikea korjata millään) ja ainakin Herralankoskella suht paljon kalastajia näkyi lyhyen vierailun aikana (joka toki on myös ymmärrettävää, koska koskikohteita on kohtuullisen vähän alueella tarjolla)

Aloitin kalastuksen joskus n. 16.30 Herralankoskelta ostettuani kalaluvan ensin paikalliselta Nesteeltä. Tällöin ei vielä hyvin montaa kalastajaa koskella ollut. Hain tuntumaa kiertämällä heittopaikkoja aika nopealla rytmityksellä ja pian löysinkin itseni Ideaparkin puolelta loppuliu'usta. Sieltä "varma valinta tuntemattomille vesille" eli musta liitsi oranssilla kuulalla haksautti pikkaisen vajaan 1.5kg kirren. Kala tuntui tulevan nätisti haaviin, mutta rannasta vetikin yllättäen melkein koko kosken yli. No tulipahan hupia koko rahalla. Vastapäätä kalastaneelta vanhemmalta perhomieheltä kysäisin väsytyksen lomassa, että kelpaako hänelle ruokakala ja tuntui kelpaavan. Näin meillä oli kaksi hymyilevää kalamiestä yhdellä kalalla. Ihanan nerokasta!

Otin tämän jälkeen kalastuksen varsin lunkisti. Vanhempi perhomies jolle kalan annoin sai laavun kohdalta vielä 32cm harjuksen ja taisipa lopetella kalastuksen siihen. Ensin repi perhoa irti pohjasta ja sitten kävi perinteinen ahaa! -elämys, että minullahan on kala. Taisi tosin olla kivessä siima ensin kiinni. Reissun parasta hupia antoi nuori mies jolla oli ilmeisesti jigi kiinni pohjassa samoilla kulmilla laavun edessä. Jos meidän Iiro saa perhovavan poikki katsomalla sitä, niin täytyy ihmetellä ettei sen jokakodinkendomies-shown (meni kutakuinkin tähän tyyliin http://www.youtube.com/watch?v=BEtIoGQxqQs) jälkeen ollut vapa säpäleinä. Ei vaan ollut. Entinen ammattikouluajan luokkakaveri kävi myös juttelemassa ja siinäkin taisi yksi puolituntinen mennä rupatellessa kalastuksesta sun muusta. Hänellä oli kalastusharrastuksen aloittaminen mielessä. Käytiin niitä kuvioita siinä jokunen tovi läpi ja samalla päätin käydä katsomassa Hakkarinkosken "kotimatkalla". Siellä pari kalamiestä olikin ja toinen kertoili olevansa aloittelemassa perhohommia. Tosin ikää taisi likimain saman verran olla kuin itselläni. Niskan kopaisin nopeasti ilman saalista ja siirryin rautatiesillan alle. Suht synkillä painoilla oranssikuulaista valkoista liitsiä jontkaan ja sieltähän se tälläsi pienehkö kirre ja haaviin. Sai tämäkin perhomies kalan kotiin viemisiksi. Silminnähden oli kaveri iloinen ja siihenpä oli mukava pistää hyvillä mielin kalastus pakettiin kellon ollessa hieman vajaata iltakahdeksan

Ihan mukava ja erilainen tapa oli viettää hotelli-iltaa tämä. Tuota Herralankoskea voisi sanoa leikkisästi "hämäläiseksi Viannankoskeksi". Aika paljon samanlaiset sekalaiset ja kovat virtaukset sekä pakon sanelemat kalastustyylit voimakkaine painotuksineen muistuttavat toisiaan sekä erittäin monipuolinen kalalajisto. Katsellaampa sitten sitä seuraavaa reissua myöhemmin. Veikkaisin sen kohdistuvan Rautalammen suuntaan...

Koijattu apina ja kolmivitosten kirous

2010-06-17T01:01:00.001+03:00

http://www.youtube.com/watch?v=zClGejnhHnE

Kummelin sketsi apinaa koijataan kuvaa aika mainiosti omaa Äyskosken kalastusta. Kalaa on koskessa vaikka kuinka ja paljon, mutta ei vaan tunnu taito riittävän saada niitä kiinni tai ylös. Tällä kertaa olin tosin suorittamassa vasta toista reissuani Äyskoskelle kesäaikaan perhovälinein iltaluvan muodossa. Tällainenkin lupavaihtoehto siis löytyy eli 18-24 ja edellyttää, että koskessa on silloin tilaa yöpymisen ja vrk kalastusluvalla olevilta kalastajilta. Hintaa luvalla 30e ja jos mielii noille luville kannattaa soitella respaan. Erikseen noita ei voi siis varailla. Mietiskelin kuitenkin, että jos 17e/6h on hinta Kymö, Kella & Kärnä akselilla ja ajomatkaa tulee 120km yhteensä enemmän, niin kovin kaukana ei tuo hinta enää Äyskoskesta ole ja onhan kyseessä kuitenkin aivan eritasoiset paikat.

Ajelin hyvissä ajoin Lohimaahan ja nautiskeltiin enon kanssa kalakiskan terassilla kupponen kahvia ja tuoppi olutta. Kumpi nautti kumman, niin sen voitte kotikatsomoissa arvailla. Eno totesi, että painu vaan jo kalalle ja eipä sitä kahta kertaa tarvinnut houkutella. Kun pääsin pienellä varaslähdöllä liikkeelle, niin päätin kopaista loppuliukua ruokakalan toivossa. Sieltä oltiin viikko pari aikaisemmin saatu kirreä ylös köytenään. Tuuli oli perkeleellisen kova, mutta jollain tavalla sai perhoja kuitenkin virtaan syydettyä. Alaosan nopeahkosta laskusta oli tuloksena yksi selvä tärppi. Siitä jatkoin sitten kävelysillalle ja kalastellahan sai aika rauhassa, koska koskessa oli ainoastaan yksi perhomies lisäkseni ja yläkoskella saunomassa ollut virvelimies-orkesteri ei juurikaan edes Patolan laiturilla näyttäytynyt.

Kävelysillan luona tarjoilin tinseliä ja sainkin pienen tällin pitkän peilin reunasta. Tein laskua alaspäin ja meinasin itseni pieneen liemeen saattaa kahlaamalla vähän turhan syvään kovassa virrassa. Virrasta itseni könyttyä ylös siirryin vastarannalle tekemään laskua. Pajupuskan kupeessa kävi ensin tinseliä tukistamassa pienempi kala ja kohta pienemmästä nielusta iski parempi kala kiinni. Kävelysillalle ilmestyneet Antsa ja Vehvis pääsivät näkemään miten kala kolmesti hyppäsi kohti meikäläistä ja kolmannella hypyllä perho irti. Eipä paljoa ehtinyt tekemään eikä vapaa alemmas painamaan. Kovasti tuntui vaan tykkäävän hypellä se kala. Väittäisin vielä, että se oli kirjolohi, koska jokaisella hypyllä erottui punertava kylkiviiva ja kala oli aika kirkkaan oloinen. Olisiko vanhat kirret sitten koskeenkin nousseet, no mene ja tiedä...

Pitkän peilin luona kokeilin myös caddista ja siihen ensin pikkutane hyppäsi ohi ja kohta perään parempi kala otti kiinni. Ilmeisesti kyseessä oli harjus ja pidin tätä 0.20 piuhalla suht tiukalla ja kohta kala irtosi. Alkoi olemaan aika koijatun apinan olo. Kävelysillan alla myöhemmin illalla oli myös jotain perhosta ilmassa niin maan perusteellisesti ja yhden nopean kalojen aktivoinnin ne aiheuttivatkin. Pari mitallista taimenta näin ilmassa likimain yhtäaikaa ja muutama pintakäynti. Se toiminta tosin loppui ihan yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Luvan loppupuolella katsoin, kun perhomies etelä-suomesta näkyi harjusta onkivan hyvällä tuloksella kävelysillan yläpuolelta. Itse olin laskeutunut patolan rantaa pajupuskan alapuolelle ja sieltä viimein otti kala kovasta virrasta tinseliin kiinni. Ensin olin varma, että nyt on parempikin kala, mutta lopulta kyseessä oli kolmivitonen taimen. Jotain sentään ylöskin. Tosin meikän osalta on nyt ainoastaan 3 kpl taimenia Äsyltä noussut ja ne kaikki ovat tuota koko luokkaa. No minkäs teet, kun ei vaan osaa. Samaan aikaan toinen perhomies oli saanut kävelysillan yläpuolelta miellyttävän 55cm yksilön.

Se oli semmoinen reissu se. Olin ajoittain täysin hukassa kalastuksen kanssa. Etenkin kun kalat pintoivat kävelysillan alla olin ihan äimänä, että mitä helvettiä mun nyt pitäisi tuonne heittää suht suppeista pinturirasioista. Nyt isot pojat tänne ja heti kertomaan, kuinka tässä toimitaan. Olin koettanut miettiä etukäteen vähän strategiaa, mutta silti 6h lyhyen ajan vs isohko koski aiheuttama "henkinen paine" sai aikaan kouhotusta. Tuntui välillä, että piti ehtiä sinne ja tänne ja tuonne. Luulisi jo tällä iällä osaavan rauhoittua, mutta ei sitä näköjään vielä. Ikävintä reissussa oli kyllä ehdottomasti aika pahasti vuotavat vanhat kahlurit. Vesi ei edelleenkään kovin lämmintä ole. Kohta kolme viikkoa on odoteltu uusia briteistä ja mulla on sellainen kutina, että niiden housujen kotiin saapumisesta tulee vielä pitkä vääntö.

Mutta lopuksi pitää todeta, että onhan se Äyskoski vaan todella hieno ja monipuolinen paikka kalastaa. Käykäähän perhomiehet kalassa! Kalaa siellä on varmasti ihan riittämiin ja omat taidot ovat sitten rajoite kalan saannille. Omaksi tavaramerkiksi näköjään alkaa tulla näitten parin huippukohteen eli Huopanan ja Äsyn heikot saaliit. Äsylle pitää yrittää vielä tänä kesänä palata. Huopanasta en varma ole. Seuraava reissuni sitten suuntautuu 93,2% varmuudella Konnekoskelle

Kuha on kalloo!

2010-06-10T10:17:00.000+03:00

Kirjoitin edellisen kauden yhteenvedossani 13.12.2009 vuoden 2010 tavoitteista näin: "Tulevan kauden tavoitteina voisi olla mitallinen pintaperhotaimen, läpiyön kestävät kalareissut ja ehkä ensimmäinen perhokuha Viannalta". Tästä oli ensimmäinen osa täytetty, kun sain Vappuna Kymöltä parikin mitallista taimenta pintaperholla. Nyt oli vuorossa kuhien jahtaus Viannalta. Tulvajuoksutukset olivat pikkuhiljaa loppuneet ja kalaa oli tullut koskeen mukavasti. Näin kerrottiin myös perhokalastajat.netin Viannankoski-otsikon alla. Niimpä ajattelin itsekkin varailla luvan ja koettaa sitä ensimmäistä perhokuhaa saada. Muutenkin edellisen kerran olen kuhaa syönyt joskus 2000-luvun alussa. Tuntui vaan olevan aika kortilla löytää vapaita kalastusaikoja eli ukkoa oli liikkeellä kuin meren mutaa. Taisi viime kesänäkin likimain parin viikon jonoja Viannalle olla. Sopiva rako löytyi lopulta, kun herätyskello soi klo 02.50 ja saavuin koskelle torstaina aamulla neljän maissa ja tarkoitus oli kalastella jonnekkin 08-09 ja lähteä palkkatöihin.

Autoa parkkiin laittaessa pystyi heti havaitsemaan, että vettä on edelleen aika reilusti. Ei pärjää kumppareissa ja vettäkin satelee joten muovipussien teippaukseen jalkoihin ja vanhat kahlurit niskaan. Uusien kahlureiden pitäisi myyvän liikkeen mukaan olla minä päivänä tahansa postista noudettavissa. Kysäisin niitä nimittäin edellisenä päivänä tyyliin: "Dear Sör/Mädääm. Aid laik to knou were is mai weiders bicoos there is fishing siison hot äs passipl". Toivottavasti tulisivat tällä viikolla. Tuo korkea vesi tarkoitti myös sitä, että ei tarvinnut miettiäkkään kevyen setin kasaamista. Eli eikun demonia läjään, 3 liitsiä kiinni, 3 grammaa lyijyä ylimmän sivutapsin päälle ja "nauttimaan" heittämisestä. Enpä montaa heittoa ehtinyt tekemään, kun ensimmäinen lahna oli selästään kiinni. Ja kohta toinen. Kuitenkin varttitunnin heittelyn jälkeen pinkki liitsi narautti yhden kirjolohen. Kuten pk.netin keskusteluissa oli sanottu, niin olivat hivenen pienempää kaliiberia ja painoa tällä oli n. 1kg +- 123g. Toiminee kuitenkin kohtalaisesti foliossa grillattuna kera pottusiivujen ja sipulin. Samalla paikalle saapui toinen kalamies joka jigi-virityksiään alkoi laittamaan tulille. Ehdin saada samalta paikalta kuitenkin heti perään chartrause-liitsillä kuhan ja tämä olikin ensimmäinen perhovermein saatu kuha. Kalalla pituutta 41cm ja mukaanhan se lähti vaikkei mikään jätti ollutkaan.

Sitten siinä pari tuntia kivivallilta pommitettiin ja jigillä kaveri sai siitä pari-kolme pienempää kuhaa (c&r). Itse keskityin tahtomattani lahnan pyyntiin. Kirret ja kuhat pistivät suunsa kiinni eikä niitä enää tuon jälkeen näkynytkään ainakaan aamu kahdeksaan mennessä. Hieman ennen aamukutosta paikalle saapui myös lahnan pyytämisen grand old man eli Pehkos Janne kaverinsa Seppäs Akun kanssa. Piakkoin myös Esa saapui lupia myymään ja perinteisten turinoiden jälkeen suuntasin siltamontulle. Esa kertoi sieltä edellispäivänä kirreä hyvin saadun. Itselle ei kirjot suitaan availleet vaan sain hivenen harvinaisemman saaliin Viannalla eli 31cm harjuksen (c&r). Virvelimies sai pari pienempää taimenta (c&r) sillan yläpuolisesta kovemmasta virrasta ja vallilta näkyi lahnoja ajoittain nousevan. Siinäpä ne kalatapahtumat reissulla sitten olivatkin.

No nyt on kesän osalta Vianta kalastettu ja perholla kuha saatu. Sitten on taas aika unohtaa Esan puro elokuun lopulle asti ja keskittyä pääosin taimenen kalastukseen. Seuraavan reissun suunta lienee joko Konnekoski tai Nokinen

Kalastuksen sietämätön keveys

2010-06-07T00:35:00.000+03:00

Tuli edellisen Kellankosken reissun jälkeen pistettyä kamaa kiertoon eli jonkinlaiseen ädläykseen sorruttua. Kahluupöksyt ja streamer-vapa keloineen ja siimoineen lähtivät perjantaina matkahuollon kautta uusiin kotiin. Kahluukengät puolestaan menivät työkaverille. Nyt tässä postista odotellaan kiintokengällä olevaa Snowbee-kahluria ja tuon kengän pitäisi olla neopreenitön. Jos nyt joltain on mennyt ohi, mitä epäilen suuresti, niin olen aika pahasti allerginen "nepparille". Saapa nyt vaan nähdä sopivatko muuten jalkaan nuo Snowbeen pökät. Streamer-setin tilalle ostin kevyemmän paketin ja valintana oli Sonik SK3 #3-4 kasijalkaisena. Kelaksi Okuma Vashon #3-4 ja siimaksi Sonikin SK 3 WF #4. Tätä settiä oli tarkoitus nyt koekalastaa, kun Iiron kanssa varailtiin sunnuntai-illaksi kalaluvat Kärnälle.

Menomatkalla piti hakea Keiteleeltä vanhat Vangenin pöksyni, koska uudet olivat vielä ties missä postin kuljetettavana. Samalla tuli nautittua vanhemman velipojan 22v synttärikahvit oikein maukkaan kakun kera. Iiron ja Peten äiti (eli siis minun äitipuoli) osaa kyllä nämä ruuanlaitto-hommat. Voin kertoa, että mm. jouluiset hirvikäristykset ovat uskomattoman hyviä! Iirohan oli silloin vielä savon taimenella syytämässä rehua mahdollisesti jossain vaiheessa siiman päässä oleville kaloille eli myöhästyisi hivenen luvan alkamisesta eli klo 17. No siitäpä sitten kahvien jälkeen kymönkosken puodille ja taas oli vanhanaikaiset eli lupia ei ollut kirjoitettuna sovitussa paikassa. No meille oli kuitenkin kalastusaika varattu ja jätin lapun, että rahat löytyy lippaasta. Onpahan jotain kättä pidempää jos tulee kyselyä, että miksi ei kalalupaa paperisena kalamiehen taskusta löydy.

Koskella aloittelin kalastuksen ylläolevan kuvan näyttämästä paikasta ja olin sitonut kevyttä settiä varten pienehkön tinselin jossa oli aavistus painoa rungossa. Kyllähän tuo Sonikki sitä jaksoi todella hyvin heittää. Kyllä mun juttu on vaan nuo kevyet vehkeet kalastuksessa. Tein laskun ja kävin kalastamassa myös niskan pinturilla samalla sitäkin testaillen eli tuota pinturointia vartenhan tuo kevyt setti tuli ostettua. Tosi mukavaa oli kyllä heittely. Ei puuttunut kuin kalat. Iirokin ehti koskelle tässä vaiheessa. Sitten voisikin tämän 6h luvan heittämisen kiteyttää aika nopeasti. Kalastettiin 5,5h virtapaikkoja eri tarjoiluilla. Vedessä kävi vaikka mitä. Heitettiin tinseliä, sputikkaa, mustaa streameria, larvojakin, surffilautaa. Ainoa tapahtuma oli Iirolla, kun taimen iski mustasta streamerista hypyn kera ohi. Joku pienempi kala kävi niskalla myös katsomassa meikäläisen Puh Nallea.

Oltiin jo aika pitkälti "me ollaan hävitty tää peli" -tunnelmissa, kun heittelin n. 22.30 niskalla tinseliä. Iiro tuli reilusti suvannon puolelle viskomaan Hardyllaan likimain vastarannalle ja sieltähän se ruoja sitten 40.5cm istarin onki salakka-streamerilla. Ilmeisesti kalat sitten olivatkin suvannossa. Tuon jälkeen ei enää kauheasti heitelty, kun alkoi lupa loppua ja oli kylmä. Toki molemmat perinteisesti kaaduttiin koskeen ja kamat osittain märkänä. Oman kalastuksen olisi kyllä kruunannut jos Hissu Hietalahti olisi jossain välissä ilmestynyt selän taakse heitellessäni tähän tyyliin: http://www.youtube.com/watch?v=5BjBr9tQpIk

No se oli sellainen reissu se. Uskomattoman hiljaista piteli virtapaikoissa. On kuitenkin hyvä palata arkeen ja muistaa ettei niitä kaloja kuokalla aina nosteta joesta. Kevyt setti oli aika lailla sitä mitä odotinkin kalastuksessa. Nyt vaan pitäisi päästä sitä pinturia enemmän viskomaan. Meikästä ei oikein millään tahdo saada streamer-kalastajaa tai ainakaan siitä suuresti nauttivaa. Se on vaan jotenkin puisevaa hommaa. Ehkä...tai no ei siihen mitään ehkää tarvita, vaan olen kai outo kummajainen. Seuraavaksi voisi pohtia reissua parin vaihtoehdon väliltä: Konnekoski & niskan pinturointia tai Viannankoski & kuhaa ja kirbeliä. Yllärivetona voisi olla Vaikko. Mutta nyt on kello sen verran paljon, että seuraavaksi nukkumaan ja kohti uutta työviikkoa...

Istaria, istaria, istaria

2010-05-29T11:42:00.000+03:00

Keksittiin nohevina poikina Iiron kanssa, että järjestettäisiin kerrankin reissu jonne lähdettäisiin koko veljessarjan voimin. Tämä onnistuikin mukavasti, kun tyttäret pääsivät Kari-ukin ja Tuulan hoiviin Keiteleelle yökylään, rouva oli yötöissä ja me pojat sitten suunnattiin heittämään 12h lupaa Kellankoskelle. Tällä kertaa siis oltiin koko trio paikalla, kun mestiksessä SapKon takalinjoilla viihtyvä Petrikin pääsi mukaan. Voisi kuvitella, että kolminkertainen määrä tulee tuhoa särkyneiden vermeiden muodossa, mutta tästä reissusta tuli historiallinen eli mitään ei mennyt rikki eikä hävinnyt. Reissuun liittyi myöhemmin yöstä myös Iiron kaveri Heksu.

Käytiin hakemassa kaupalta luvat ja toki siellä jo ensimmäinen kylähullu nähtiin: "minu ei tarvii lohen onginnasta mittää maksoo!" julisti naama punottaen hivenen sekavan oloinen mies. Niin ja en ollut minä. No näitä aina sopii etenkin pienille paikkakunnille. Itselle ehkä legendaarisimmat vastaavat ovat tulleet nähdyksi Piippolan Shellillä 88-tien varressa. No jokatapauksessa luvat saatiin ostettua ja painuttiin virittelemään vermeitä. Kellalla meitä odottikin tuttu auto ja Niskasen Jukkahan se oli tullut kalalle mukanaan Jääskeläisen Tuomas, joka on isällä ollut ambulanssissa joskus töissäkin. Tuomakselle muuten vielä kiitokset virkistävistä vodka-ryypyistä. Pojilta oli lupa alkanut klo 18 ja meidän odotellessa oman lupamme alkamista klo 19 sai Jukka niskalta pari reilua nelikymppistä kalaa ja vastaavia tapahtumia oli myös kalakaverillaan.

Iiro ja Pete ampuivat luvan aloituksessa alas ja itse jäin syytämään niskaa. Sieltä oli ensimmäisellä kerralla tuloksena ohilyönti tinseliin. Hetken päästä itse painuin alemmas ja pojat ylemmäs ja Iiro nokitti viidellä ohilyönnillään niskalla. Itse kalastelin kosken keskiosaa ja alaosaa ilman mitään kontakteja kaloihin. Vettäkin oli ehkä turhan paljon. Palailin niskalle ja siellä oli ollut edelleen joitain ohilyöntejä. Pohdiskelin taktiikan vaihdosta ja pistin pienen salakan (http://perhorasia.fi/Fly/Fly.thtml?flyID=18966) ja uittelin sitä erittäin hitaasti. Kohta siihen puolivahingossa kahlauslinjaa katsoessa iski kala kiinni. Sieltä nousi eväleikattu 37cm taimen. Heti kohta otti nielun reunasta mitallinen kiinni, mutta se ei pysynyt kuin reilun 10s. Ennen luvan alkamista kävi rannalla joku näitten koskien vakikävijä joka kertoi tapahtuneen jonkinlaisen onnettomuuden Kymön kasvattamolla ja siellä oli sähkölinja kaatunut kala-altaaseen tuhoisin seurauksin jos yhtään käsitin oikein. Tämän vuoksi isompaa istaria ei kai ollut saatavilla ja esim. Huopanan suhteen Riitta kertoi istutusten siellä alkavan vasta juhannuksen kupeessa, koska pyyntikokoista istaria ei saada. Kellallakin oli alamitta ko. syystä laskettu 45cm ->40cm. Tästä toiminnasta sekä 36-39cm istarien tumppaamisesta koskeen voi jokainen olla mitä mieltä tahtoo. Itsellänikin oma mielipide on...

Sitten nähtiin jossain välissä niskalla myös aika erikoinen episodi. Iiro oli paiskomassa "heittokivellä" ja hänen selkänsä takana kävi iso molskaus. Rannalla pari pappaa oli kyyläilemässä ja taisivatpa kivellä viskata. Luikkivat sitten sieltä karkuun. Käsittämätöntä menoa. Onneksi näitä vatipäitä ei nähty sen koommin. Mutta noita pieniä taimenia sen sijaan näkyi myös jatkossa. Niskalla sitä evästä tuntui riittävän. Lopulta saatiin saldoksi "omalla" porukalla seuraavasti ja kaikki kalat olivat eväleikattuja:

allekirjoittanut 37, 38, 39, 40, 41, 42
Petri 39, 40
Iiro 2kpl n. 36-39
Heksu 40 ja reilun kilon hauki

Näistä kaloista eniten mieltä lämmitti Petrin saama ensimmäinen mitallinen taimen jota hartaasti nostettiin ylös. Omista kaloista miellyttävin oli juuri ennen lähtöä saamani 42cm yksilö, jonka sain Yön Timpalla, kuten muutkin mitalliset, josta oli jo kierrekkin kappaleina roikottamalla niskan heittokiveltä likimain pohjasiimoille niskan nielun alle. Nykäisin aina metrin pari siimaa kelalta ja annoin streamerin uida pienin nykäyksin. Tarpeeksi kun oli tavaraa ulkona oli kala kiinni. Okei..Ison kalan kanssa olisi voinut hätä tulla, koska kova koski oli suoraan alla. Ottipelit olivat illan ja yön aikana aika peruskauraa eli mustaa streameria ja tinseliä. Koetin aamulla myös pinturiakin niskalla, mutta ei siihen salakoitakaan edes noussut.

Se oli semmoinen reissu. Hiacen takaosasto patjalla ja makuupussilla ei aikaleimalla 02-04 ole ollenkaan yliarvostettu ratkaisu. Vähän jotenkin höntti olo tuosta taimen istareiden onginnasta jäi ja hivenen harmittaa, kun ei ehjä eväisiä joukossa näkynyt. Mukavaahan noitakin oli onkia ja osa antoi kovassa virrassa ihan kelpo vastuksen. Tyttärillä oli myös ollut hauskaa ja olivat päässeet mönkkäriajelulle jne. Vastaava keikka voitaisiin ottaa uusiksi joskus. Iiron kanssa vähän mietittiin, että jos seuraava reissu tehtäisiin Konnekoskelle. Saapa nähdä sitten toteutuuko se vai onko kohde joku muu...

Hiljainen Huopana

2010-05-23T15:08:00.001+03:00

Kevät oli odoteltu ja paljon puhuttu Huopanankosken viikonlopusta. Odotukset olivat korkealla ja kalaa toivottiin saavan runsaasti. Näitä odotuksia vastaan jouduimme kuitenkin hieman pettymään vaikka reissu muuten loistava olikin. Meitä lähti lopulta reissuun 9kpl, kun yksi lähtijöistä perui viime metreillä "työkiireiden" vuoksi. Näimpä meitä kosken rannalla heilui Söde, Masa, Artsi, Pode, Raksa-Apina (Söden lanseerama ja jatkossa käytettävä nimitys), Antsa, Häivis, Häksy ja allekirjoittanut. Reissu aloiteltiin Niskantalolla virallisella serenomialla jossa Söde ojensi Artsille lahjakortin nelivitosten verkkojen ostoon Riaskilta sekä kurkun huuhdokkeeksi pullon aina yhtä mainiota jallua. Artsilla oli siis synttärit. Reissun alkuun saimme myös varsin mainiota viihdykettä, kun Harri ja Juho saapuivat sa-int mallisella entisellä ambulanssilla ja pyörivät pihassa tovin etsimässä parkkipaikkaa. Ensin meinasi mennä navetta nurin ja sitten ikäänkuin ei tilaa olisi ollut, niin aivan liki Iivosen Antsaa amppari parkkiin ja hyvässä nousussa ollut raksa-apina tempaisi oven suoraan Antsan auton kylkeen/peiliin. Jonkun verran oli "pienimuotoista" repeilyä porukassa havaittavissa..

Jahka siitä sitten joskus lähempänä kasia maltettiin kalalle lähteä nähtiin aika pian, että kalastuksesta tulee aika haastavaa. Kahluukielto ja tulvavesi ovat perhomiehelle aika paha yhdistelmä. Edellisen päivän virvelikalastajien saalistietolomakkeet näyttivät ettei nekään tarjoilut olleet toimineet. Mutta eihän siinä kuin yrittämään ja streameria virtaan. Heti reissun alkuun raksa-apina sai niskalta mitallisen taimenen tinselillä sekä Artsilla oli kala kiinni niskalla. Sitten hiljenikin ja eipä muita kunnollisia tapahtumia perjantai-iltana ollut ellei lasketa homoeroottisia juttuja nuotiolla sekä naapurimökin elämöintiä. Pojat pariinkin kertaan siellä vierailivat ja taisipa sieltä joskus aamuvitosen aikaan pari "leidiä" pyörähtää mökillä, mutta tapahtumista eikä "naikkosista" tainut paljon jäädä kerrottavaa jälkipolville

Lauantai aamuna tuli herättyä ja huomattua vanha vitsaus. Joku kulkukissa oli pissinyt suuhun. No maku lieveni kuitenkin hampaiden pesulla ja keskioluella eli eikun suunnittelemaan kalastusta. Päivän aikana taidettiin Artsin kanssa eniten kalastella ja tuli käytettyä aika monenlaista tekniikkaa. Tuli paiskottua tinseliä, pinturia, larvasteltua ja yleensä kaikkea erilaista kokeiltua, kun ei tuntunut mitään tulevan. Salakka nousi viikonlopun aikana koskeen ja lauantaina niitä nousi jo pinturiin ja yksi tarttui kuninkaanväylästä kroppakalana jäljitelmäänsä. Minkäänlaista lätinää niskalla tai missään koskea ei reissun aikana kuitenkaan käynyt eikä salakka-ajoja näkynyt.

Päivän kalatapahtumaksi jäi Häksyn koukuttama nelikymppinen komea ehjäeväinen kala joka nousi hiiri-jäljitelmään. Illemmalla alettiin paukuttaa koskea koko arsenaalilla ja Iiro saikin pari kalaa torikosken kovan kuohun peileistä jallitettua. Suurin niistä 45cm. Masa sai sillan yläpuolelta tinselillä yhden 43cm yksilön ja karkuutti möykyn sillan yläpuolelta. Monia isoja kaloja pidellyt Matti totesi harmissaan kalan olleen reilusti yli kuusikymppinen. Siinäpä ne kalatapahtumat sitten olivatkin. Sunnuntaina Harri kävi vielä viskomassa aamusta ilman mitään tapahtumia. Valtaosa porukasta itse mukaanlukien kipattiin sunnuntain kalastus ja lähdettiin ajelemaan kotia kohden ajoissa. Iiro sen sijaan jäi kalalle ja illalla kuulee, että vieläkö hälle puri siellä. Perinteistä Iiroakin reissulla nähtiin eli ties monennetko aurinkolasit ovat Huopanan pohjassa. Onnistuin kyllä itsekkin ryssimään pudottamalla täysin omituisesti kelan puolan koskeen ja piti pyydellä kahlurimiehiä auttamaan sen onkimisessa.

Reissu oli kyllä kalantulon suhteen pettymys. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kahluukielto, toki tarpeellinen, rajoitti kyllä kalastusta aika paljon etenkin korkealla vedellä. Kuitenkin kohtuullisesti saatiin koski haravoitua, mutta kalat eivät nyt oikein innostuneet tarjoiluista vaikka salakkaakin koskeen ilmestyi. Kokonaisuudessaan reissu oli kuitenkin varsin mukava ja seura oli hyvää. Niskantalo on tukikohtana tällaiselle reissulle loistava. Kelit suosivat ja itse kalastin koko viikonlopun ilman kahluuhousuja läpökkäissä tai kumppareissa. Ei käynyt mielessäkään vetää kurahuosuja jalkaan. Nyt onkin sitten taas kerran seuraava reissu ihan auki. Kellankoski himottaisi. Saapa nyt nähdä sitten mistä sitä itsensä seuraavaksi löytää...

Aikainen onkimies taimenen nappaa

2010-05-12T11:56:00.000+03:00

Viime vuotinen jatkuva epäonnistuminen eritoten kesäaikaan Nokisella ajoi päätökseen keskittää reissut todella aikaiseen aamuun, koska toissa kesänä aamuyö tuntui olevan sekä hiljaisin kalastajien suhteen, että myöskin tapahtumarikkain ajankohta. Nytkin kello oli soimassa 3.45, mutta toki kalamiestä aina sen verran jännittää, että pää nousi tyynystä jo tasan kolmelta. On se vaan luonto kaunista aamulla ja ulkona sai kuulla lintujen laulua sekä suht harvinaista hiljaisuutta, kaunista auringon nousua jne. Luontomami pisti parastaan. Tällä kertaa tuli myös Iisveden kupeessa nähtyä harvinaisempi asukki tienposkella näillä kulmin eli fasaani. Telkillä oli myös koskella aika kovasti kevättä rinnassa ja siipien suhinaa sekä pään kallistelua oli mukava seurata.

Nokisenkoskella oli edelleen kahluukielto ja onneksi asia tuli Laakkosen Laurin kanssa puheiksi, koska olin täysin siinä käsityksessä mitä Nokisenkosken sivuilla sanottiin eli sen mukaan kielto olisi loppunut 11.5. Samalla Laurin kanssa sovittiin, että aamulla nähtäisiin koskella ja keräiltäisiin mätirasiat koskesta pois (toki edellyttäen, että ovat tyhjiä). Noh, aamun aikana ei valitettavasti Lauria näkynyt eikä kuulunut ja puhelinkaan ei miehellä tuntunut mukana olevan. Syykin tähän myöhemmin selvisi, kuten oletinkin, eli oli oma aamun suht aikainen poistumispakkoni palkkatöihin mennyt häneltä ohi puhelun aikana. Paikalle myöhemmin tulleen Huopanankosken sumarispesialistin (http://www.perhokalastajat.net/kuvagalleria/displayimage.php?pos=-21165) kanssa olivat rasiat saaneet myöhemmin päivällä pois. Hyvä näin! Kuulemma yksi saaren rannassa olleista rasioista oli jonkun vatipää-kahlaajan toimesta rikottuna. Kirotut lättähatut!

Kahluukieltohan Nokisella vaikeuttaa kalastusta jonkun verran etenkin jos ei ole venettä käytössä. Aloittelin omaa kalastusta sillan alta larvastelemalla sekä syvän uoman niskaa tinselillä pommittaen. Kovin hiljaista oli. Siirryin veneellä saaren taakse ja siellä päätin vaihtaa yön timppaa kehiin (alla kuvassa) ja suorittaa veneellä matalan uoman loppuliu'ussa laskuja samalla heitellen samoin kuin edellisenä keväänä jolloin sain sieltä ko. systeemillä 54cm taimenen

Tällä kertaa ensimmäisellä laskulla jo tärähti ja niinhän sieltä vanha eväleikattu 51cm kala haaviin pujahti. Mittailin nopeasti ensin haavilla ja sitten tarkastusmittaus (vissun mitta-asteikko haavissa on metsässä), nopea kuvaus ja laihahko kala takaisin jatkamaan matkaansa. Likimain pakko oli tuo kala ylhäällä käyttää tuolla haavilla yksin ja montaa sekuntia pidempään ei mennyt mittaillessa ja kuvatessa (lähinnä tiedoksi niille ketä ahdistaa kuitenkin tuo kuva). Tuota loppuliukua olisi helppo kalastaa jos veneen ankkurointi olisi sallittu tai olisi kaveri matkassa. Itsekseen ei ehdi kuin ehkä 4 heittoa heittää ennenkuin huomaa olevansa jo järvellä

Kävin saaresta käsin myös syvää uomaa lirkkimässä sekä pohjasta, että pinnemmasta, mutta eipä sieltä kalaa löytynyt. Piakkoin palasinkin jo rannalle odottelemaan Laakkosta josta nyt ei mitään tullut väärinkäsitysten johdosta. Muutaman tunnin kalastelin ympäriinsä koskea eri tekniikoilla ja mitään muita kosketuksia muuten kuin pohjaan ei tullut. Pohjaan jäikin sitten mukavasti perhoja ja pitää spigotin laulaa todennäköisesti ennen tulevaa Huopanankosken reissua. Aamupäivästä oli koski varsin tyhjän oloinen sekä kalastajista että kaloista eikä silloin vielä tuoreita nousukaloja läheisestä poikastuottoalueelta ollut vielä koskeen kumipyörillä tullut tälle kaudelle. Esimerkiksi niskalla ei näkynyt yhtään kalaa, mutta Hiltusen Ville oli sillan alapuolelta yhden mukavamman harjuksen bongannut. Tätä kirjoittaessa ei ole illan tapahtumista tarkempaa tietoa. Omat kalastukset jatkuvat nyt mahdollisesti jollain nopealla hauen jahtaukseen liittyvällä pistolla lähijärvelle sekä sitten on puolentoista viikon päässä se odoteltu Huopanankosken valloitus savolaisittain

Pakkasaamu, Heinävesi & ruokakalat

2010-05-05T13:20:00.000+03:00

Joskus on kalamiehellä edessään tilanne, etenkin hänen ollessaan perheellinen jossa kalakin maistuu, että olisi saatava ruokapöytäänkin eväkästä. Tähänhän on pari vaihtoehtoa. Joko a: ostaa kalatiskiltä tai b: käy onkimassa tarkoitukseen soveltuvasta paikasta samalla yhdistäen huvin ja hyödyn. Koska tosiaan keväiset Viannankosken kirjolohet olivat aikaa sitten hävinneet parempiin suihin ja lampikalastukseen tuntui pientä kytöä oli helppo valita vaihtoehto b. Tällä kertaa kohteeksi tuli valittua hieman eksoottisempi ja perhomiehille ehkä tuntemattomampi Mustalampi Heinävedeltä. Toki kalantulo ei ollut kirkossa kirjoitettua ennen reissua, koska kaloja on laitettu viimeksi talvella pilkkimiesten riemuksi. Lammella on veneen käyttö kielletty ja uskoisin myös saman koskevan kelluntarengasta. Lammen pääkäyttäjinä otaksuttiin olevan tahnakalastajat sekä talvisin että kesäisin. Kohteen valintaan vaikutti vahvasti Varkauden suuri perhomies ja ajoittain kaupungin pitkästyneimmältä kuulostava, mutta komeimmat perhot sitova jantteri eli Bomanin Mika aiemmilla jutuillaan. Näimpä sitä erinäisten sattumusten ynnämuiden kautta pää nousi tyynystä aamulla 3.45, Seatin nokka kohti Heinävettä ja tarkoitus oli käydä kalassa sekä palata vielä takaisin sorvin ääreen. Tämä onnistuikin hyvin.

Lammella tuli oltua hyvissä ajoin puoli kuusi likiman yhtäaikaa Mikan kanssa ja hänellä olikin jo luvat meikäläiselle valmiiksi ostettuna. Eikun vaan kamoja kasaan ja päätin ottaa käyttöön pitkästä aikaa xdp-kelan jossa oli varsin heikolla hapella oleva samaisen valmistajan HMT-pintasiima. Tarkoitus oli kuitenkin varsin tummavetisessä lammessa uitella booby&liitsi -tyyppisiä ratkaisuja ja samalla testailla onko varakelan jarru hengissä. Ja olihan se. Yöpakkanen oli vaan tehdä meille tepposet eli pelipaikat olivat riitteessä ja ainoastaan pieniä aukkoja oli siellä täällä. Näihin aukkoihin alettiin paiskoa ja eipä kauaa mennyt kun Varkauden ihme sai pienen kirren kiinni ja sitä kautta haaviinsa. Kirbeli toimi myös samalla jäänmurtajana heittosiiman avustuksella ja aika erikoisen oloista oli väsytys.

Mikan väsyttelyjen ansiosta saatiin pieni ura riitteen sekaan jonne sopi heittämään. Kohtapa oli itselläkin kala kiinni ja parempi kokoinenkin, mutta puoli metriä ennen haavitsemista karkasi. Kohta Mikalla taas samalta paikalta kala kiinni ja ylös. Ja heittopaikan vaihto ja itselle jonkin ajan päästä kala kiinni. Tovin päästä irti. Ennen tätä reissua luulin olevani hyväkin pitämään kaloja kiinni, mutta aika pahasti rapisi se usko sillä jatkoa seurasi. Kuitenkin onnistuin aamun vähän valjettua ja jäiden hivenen lähdettyä saamaan mustalla boobylla 810g killen, jonka kanssa piti hätäpäissään oikein kuvakin ottaa, kun tuntui kaikki kalat tippuvan.

Sittempä niitä kaloja saatiinkin mukavasti. Silti pudotin kaikkiaan reissussa ainakin 6 kalaa saaden vain luvan sallimat 4 ylös isoimman ollessa aika perus n. 1400g. Mika taisi saada 6-7 kalaa (kalastuksen valvojen kanssa sovittu c&r kuviot) karkuuttamatta yhtään ja taisi noiden joukossa olla jokunen vauraampikin yksilö. Itsellä jäi kyllä miettimistä, että miksi ihmeessä kaloja karkasi niin paljon. No okei, tärpit olivat rauhallisia ja hitaita sekä ainakin yhden karkuutin omaa hölmöyttäni päästäessäni siiman löystymään. Monta kalaa karkasi kuitenkin vapa pystyssä tiukalla siimalla ja samoissa knapekeissa on Viannankoskella kirret pysyneet moitteetta. Ei oikein muuta syytä keksi kuin tärppien varovaisuuden. Ehkä joku muu keksisi...

Reissuhan meni siis mainiosti ja ehti vielä hyvin suunnitellusti palkallisiin hommiin. Mukava täsmäisku aamutuimaan. Paikkana Mustalampi oli miellyttävä joskin matkaa tuli vähän reilusti eli n. 115km kotiovelta. Perhomiehen kannalta selkeähkö kevätpaikka. Kesällä on paikalla olleiden tahnamiesten mukaan hiljaisempaa kalojen suhteen ja veden väristä voisi päätellä, että jokibroilereissa on makuhaittaakin silloin. Kalojen perkaukselle oli varattu oma katos ja jos onkimies epäilee olevansa krapulassa, niin konsti löytyy varmistamaan tämä olotila. Nimittäin nielaisemalla palanen sianihraa jossa on muutama karva pystyssä, päälle aimo tujaus taskulämmintä dry vodkaa sekä perään luukku auki ja syvä nuuhkaisu Mustalammen kalanperkeitä täynnä olevaan kompostiin. Jos ankkuri edelleen pitää, niin ei ainakaan kovin paha kohmelo ole. Pistetään tähän lopuksi vielä melkein 360 astetta kuvaus lammesta videon muodossa.

Toisenlainen Vappu

2010-05-01T16:41:00.001+03:00

Vuosi sitten olin tehnyt 8 kpl kalareissuja verrattuna samaan päivään kuin nyt. Tänä keväänä olen päässyt kahdesti kalalle. Tämä mietintä pohjusti pitkälle vappu-viikon kovan tason ratkaisun eli jätetään lähikioskin huippujätkä on huippujätkä, elä tykkee pahhoo -tyyppiset karaoket välistä vapun aattona ja suunnataan kalalle vappu-päivänä. Alun perin suunnittelin käyväni Korpilohella lampihommissa. Paljon hyvää kuullut paikasta ja varta vasten omin kauniin pikkukätösin sidoskelin pieniä #18 nymfejä sitä reissua varten. Mutta sittempä tulikin takapakkia kuin aikanaan itselle illan viimeisten hitaitten kyselyissä, kun lampi olikin vielä jäässä. Nokinen kävi suunnitelmisssa mielessä, mutta viidakkorummut kertoivat Kymönkoskelta tulleen mukavasti niskalta kalaa. Näimpä varailin sinne 6h luvan ja viime kesäinen kotiseutu tutuksi -teema sai jatkoa eli kauden ensimmäinen uusi koskikohde. Kolima-Keitele -koskireitin muut Kärnä ja Kellankoski olivatkin ennestään jo tuttuja.

Kun isän ylpeydeksi myös toinen kolmesta veljeksestä eli taimen pehtoori Iiro päätti pitää selvän vapun ja lähteä mukaan, niin oli hyvä reissu tiedossa. Lisäksi vielä scouttailin ottipelejä koskivesien pisimmän haavin (ainakin viime kesänä Huopanalla) omaavalta Pielaveden ihmeeltä, niin näiltäkin osilta oli ennakkovalmistelut kohdallaan.

Kävin hakemassa luvat Kymönkosken ruokapuodilta sovitusta paikasta ja ilokseni sain huomata, että saamme kahden kalastaa koko päivän. Lupahan meillä alkoi klo 9. Sinällään kalastajien vähyys ei yllätys, kun vettä tuli ravakasti luvatun mukaisesti ja olihan vappu-aamu. Näimpä siitä sitten laavua kohden ja pelit tulille. Selkeästi oli tiedossa niskan olevan hotspot aluetta. Kasailin pari settiä erilaisilla streamer virityksillä ja aloittelin kalastuksen. Hyvin pian saapui Iirokin paikalle sekä niskalla näkyi paremman kalan pintakäyntejä sateen rikkomassa virrassa. Kala ei tuntunut hyväksyvän sen paremmin caddis-nymfi settiä kuin steamereitakaan. Eikä sille tuntunut Iiron tarjoilutkaan kelpaavan sen paremmin.

Ensimmäisen tunnin jälkeen oli kalakontaktit nollassa. Sitten alkoi kuitenkin tapahtua. Iiro nimittäin hallitulla ja harkitulla uittelulla tyyliin "oho mulla on kala!" sai sumaripinturiin 43cm taimenen kiinni ja allekirjoittaneen haaviin. Ei ihan tyypillisin pinturikeli ehkä ollut. Kalalla oli rasvaevää tallessa ja vapaus koetti hänelle.

Heti perään vaihdoin itsekkin sumaripinturia ja niskalta kiven juuresta kala kiinni. Ehkä about 25cm harjus. Mietin Vicky Rostin tutuksi tuoman laulun sanoja mukaillen: "näinkö mulle täällä aina näin käy, käy käy". Heti perään Iirolta katkesi tapsi pinturiin tulleessa tärpissä. Itse keskityin jahtaamaan niskalla näyttäytynyttä parempaa taimenta. Lopulta cdc-sumari kelpasi ja kala näytti paljon suuremmalta kuin lopulta oli. Etenkin hypyssä. 0.15 kaapeleilla hennolla pitelyllä kala haaviin ja oli todella kaunis yksilö. Kuvasta ei valitettavasti rasvaevän kokoa näe, mutta hieno kala oli. Mittaa 46cm. Vapaus koetti tällekkin. Se oli muuten meikäläisen ensimmäinen mitallinen taimen pinturilla.

Sitten alkoikin röytämään aika reippaasti. Suht rannasta saatiin sumaripintureilla sekä white marabou muddlerilla useita kaloja. N. klo 13 lähdettiin paistamaan makkaraa saldona oli 11 kpl n. 35cm-46cm taimenia sekä allekirjoittaneen pieni harjus. Itseltänikin yksi kala katkotti tärpissä perukkeen. Iirolle lukumäärällisesti enemmän eli 4 mitallista ja 35,36&39cm ja meikälle 46cm,43cm sekä pari alamittaa. Toki kovin kalamies on se joka saa reissun isoimman kalan. Näissä kaloissa oli etenkin rasvaevältään monenlaista yksilöä. Selkeitä eväleikattuja oli kaksi joista toinen oli mitallinen ja toinen oli saamani todella virkeä about 35cm kaveri. Iiron saama eväleikattu 42cm jolta oli toinen etuevistä rikki oli ainut mikä otettiin reissulta mukaan.

Iltapäivällä loppui sade ja hiljeni myös kalantulo. Yksi taimen kävi katsomassa sumaripinturiani ja totesi, että vielä pitäisi sidoksia parantaa jos meinaat että kelpaa. Selkeästi kalat passivoituivat ja kävivät varovaisemmeksi vesisateen loputtua. Mutta olipahan mukava tapa viettää vappua tämäkin. Paljon tapahtumia ja eritoten pintaperhoissa on aina miellyttävää. Etenkin kun uutta kalaa ei tälle keväälle ole vielä laitettu eli talvehtineita kokeneempia kettuja jallitettiin.

Nyt on sitten reissukalenteri taas levällään. Tarkoitus olisi päästä yksi reissu Korpilohelle tekemään ja ehkäpä myös Nokiselle. Sitten on tarkoitus lähijärvellä kokeilla millaista on hauen perhokalastus. Kuun loppupuolella on sitten odotettu Huopanankosken viikonloppu. Mukavissa tunnelmissa mennään kohti alkavaa kesää. Niin joo sitähän sitä piti vielä, että Kymön laavulla oli ennakkotietojen mukaan oikein sähkötkin sekä kahvinkeitin. Ylläripylläri, että sitä oli jotkut lättähatut halunneet sitten käyttää syöpäkääryleiden tumppien varastointiin ja huuhtelunkin jälkeen vempain oli tukossa. Länsirintamalta ei mitään uutta, valitettavasti.

Pinturia Äyskosken virtaan

2010-04-06T19:44:00.000+03:00

Kovasti oli empiminen, että kumpaanko paikkaan menisi lomalla näillä näkymin ainoana mahdollisena kalastuspäivänä. Nokisellekko vai Äsylle. Sattuneista syistä johtuen arpa osui nyt Äyskosken suuntaan vaikkakin oli tiedossa, että mitään ilotulitusta ei varmasti kelin puolesta ole luvassa pintovien kalojen suhteen. Taas nostalgia nousi miehen ajatuksiin öljysoralla lähellä Lohimaata. Mielessä kävivät aikanaan Juha Jokisen ja Aake Kallialan näkeminen Lohimaassa, Pulkkis Unton hirvien ampuminen, että ne kuolevat ilmaan, "juppi" Karhusen hirvikolari 200m Lohimaan portilta sillalle päin ja mieliin painuvimpana ehkä oma sekoilu teinivuosina eli mopolla salaa Tervon kylille iltamyöhään tikapuita pitkin karaten ja solivieteristä levisi katkojan kärjet sillä reissulla. Kotimatkalla kun oli mopoa työnnetty n. 8km "kyliltä", niin kovin hyvää oli Äyskosken vesi talvella jota oli pakko käydä hörppimässä, kun pilkkihaalareissa nuorelle miehelle puski hikeä niskaan...

Onneksi tuli kalapaikat vastaan ettei menty liikaa "tihhh...isäs poika" tunnelmissa. Nyt aloittelin tarkoitushakuisesti, olettaen kalastuspaineen keskittyvän Patolalle, niin onkimisen loppuliu'usta sumaripinturilla ja nymfillä summassa syytäen. Keli oli kaunis ja tyyni. Sen verran oli kuitenkin viileää ettei korreja näkynyt kuin joitain muutamia kalasataman laiturille vieneen polun varrella.

Jonkun tovin päästä alkoi soimaan puhelimesta Kenraali Panchon tunnari ja tämä sai naaman virneelle sekä kertoi samalla siitä, että tuttuja miehiä työelämästä oli Patolaan saapunut. Totesin veden olevan riittävän viileää ja aamukahvin tehneen tehtävänsä joten oli aika siirtyä Patolan huvilan ja huussin tuntumaan. Patolalla vaihdeltiin kuulumisia, niin ennalta tuttujen jamppojen kanssa, kuin yhden ilmeisesti keski-suomen suunnalta olleen pätevän oloisen kalamiehen kanssa. Kovin hiljaiseksi valitteli hän kokemuksia edellisen ja tämän päivän osalta. Myöskin kaksi aikaisempaa päivää oli olleet varsin vaisuja Huopanalla. Aloinkin sitten itse syytämään perinteisellä kohottelulla todella matalalla virtaavaa vettä. Ei havaintoa kaloista. Sillan juurelta tämä keski-suomen (jos nyt oletus meni oikein) jantteri toisen kaverinsa kanssa saivat larva/nymfi systeemeillä pari taimenta. Toinen niistä oli sama 53cm jonka oli nuorempi painos koukuttanut helmikuussa. Nyt oli kokeneemman kaverin vuoro käyttää sama kala haavissa

Velipoikakin pyörähti paikalla ja puitiin niitä näitä. Edellisenä päivänä oli Iiro vaatimattomasti kolme mittataimenta Kärnällä käyttänyt haavissa ja yleensäkkin aika koboltin kovan startin ottanut kauteen useiden mittakalojen muodossa. Käväisin Lohimaan puolen sillanalusen kalastamassa tyhjää kohotellen sekä vaihdoin takaisin pinturihommiin ja ensin pyysin tyhjää päävirran reunasta cdc-sumarilla ja nymfillä, mutta samalla tavalla sokkona uitettuun caddikseen pyörähti taimen kiinni. Aika hellästi pitelin kalaa 0.15 tapsilla, mutta suht nopsaan kuitenkin haaviin. Kauniilla kalalla pituutta tarkalleen silmämääräisesti 36,4cm (minua puri pienenä radioaktiivinen mittarimato ja omaan sitäkautta yliluonnollisia kykyjä). Jonkun tovin jatkoin kalastusta Patolan laiturilta samoilta tulilta, mutta ei tapahtumia. Vaihdoin vastarannalle ja siellä ilmeisesti pienempi harjus kiinnostui myös caddiksesta, mutta ei kiinni asti halunnut jäädä. Kolmesti kuitenkin yritti.

Iltapäivällä oli työelämä-ihmiset nähneet pintoviakin kaloja muutamia alhaalla. Sieltä oli pari pienempää harria sekä Mikan mitallinen taimen olleet saaliit. Patolassa ei sen sijaan koko päivänä näkynyt kuin kaksi kosken ylittänyttä korria eikä yhtään pintakäyntiä. Se nyt ei mikään yllätys ollut. Nuorempi painos keskisuomalaisista sai vielä erittäin miellyttävän kokoisen 47cm harrin pikkutinselillä laiturilta ja vielä yhden about 200-300g hauenkin koukuttivat. Siinäpä ne kalatapahtumat sitten olivat tältä päivältä.

Aivan helvetin mukavaa oli heittää pinturia! Yleensäkkin loistavaa kalastusta, kun edelliset likimain kymmenkunta reissua olen syytänyt kolmea liitsiä jontkaan mustikoiden kera. Airflon Ridgeline siimaa heitin nyt toisen kerran Demonilla. Todella hyvät fibat siitä. Liukas kuin savolainen autokauppias. Samoin nyt vähän jo alkaa Sharpes of Aberdeenin Gordon 2:lla siima oikeamaan. Ei ollu röytämistä reissu, mutta on tullut paljon huonompiakin keikkoja heitettyä. Nyt on sitten seuraava reissu täysin auki. Voi tulla pidempikin tauko. Aika sekä tulvat näyttävät kevätkalastuksen suunnan...

Viimeinkin kausi starttasi!

2010-04-01T16:09:00.000+03:00

Viimeinkin koetti se hetki, että oli aika aloittaa perhokalastus herran vuonna 2010. Tai no en minä siitä herrasta ymmärrä, mutta tulipahan kuitenkin startattua. Olin varannut Viannalle ajoissa luvan pääsiäisen seudulle samoin kuin edellisenäkin vuonna. Vuosi sitten piteli tosi huonoa keliä ja kaloista ei havaintoakaan. Tänä vuonna olikin sitten kaikki toisin. Ei edes yltiöitsevarma ruokaohjelmien katsominen rouvan kanssa edellisenä iltana ja sitäkautta pääsiäisen kirreaterian suunnittelu onnistunut keikkaa vesittämään. Kelikin oli mielettömän komea joten heti aamulla tuntui mukavalle ajella kalalle ja aloitella talvilomat. Muutaman kerran kyllä mietin, että ei tämä nyt kyllä ihan täyspäisen hommaa ole, koska oli sumarikeli parhaimmillaan. Niitä on kuitenkin kovin vähän kevään aikana. No etukäteen kun lupia varailee, niin vaikeapa sitä on Pekka Poutana saati sitten Juha Föhrinä etukäteen kalakelejä lupailla joten lupa Viannalle oli varma valinta.

No jokatapauksessa itse pääsin viimein korkkaamaan kauden ja tämä olikin erittäin suurella todennäköisyydellä ainut reissu kevään aikana ko. kohteeseen. Kesällä en ole juuri käynyt paitsi nyt vähän olen suunnitellut eritoten kuhan jahtaukseen liittyviä keikkoja. Syksyllä kuitenkin Vianta on taas suunnitelmissa mukana. Sepäs siitä ja itse asiaan. Viannankosken tirehtööri ja maailman mukavin mies eli Esa oli valitettavasti estynyt saapumasta paikalle, mutta oli saanut tuuraajan tilalle. Aamulla saavuttiinkin hänen kanssa suunnilleen yhtäaikaa. Samalla kun tyrkkäsin autoa parkkiin, niin vallilla ollut kalamies nyki kirreä haaviin. Jamppa oli aamukutoselta tullut ja oli pieni yllätys, että kalaporraslaskurin mukaan about 100kpl nousuerästä oli vasta yksi noussut ylös. No siitäpä luvanmaksuun ja vallilta patoluukkuja pommittamaan itsekkin. Vallilta kalastus oli sitä samaa mitä myöhään syksylläkin. Jostain syystä X on tullut paksua limaista levää luukkujen edustalle joka tarttuu kuin takiainen perhoihin ja siimoihin. Aika hermoja repivää kalastusta!

Iiro ehti tulla myös paikalle ja kahlasi alemmille pelipaikoille kalastamaan pitkillä heitoilla kohti siltaa. Kohta siellä jo kala haaviin sujahti. Kävin huomenet toivottamassa ja samoihin hommiin itsekkin samoille tulille. Eipä aikaakaan kun oli valkoinen liitsi erehdyttänyt kalan samasta rajavirrasta. Pian oltiin uudelleen samoilla jalansijoilla ja Iiro vaihtoi perhoa jättäen heittolinjan auki ja huikkasin, että taidan ottaa kalan tuosta sun pelipaikoilta. Kerrankin toimi kuin elokuvissa ja toinen kirre haaviin. Samalla kantoi haaviin kirret pari kalamiestä myös vallilla. Itseä ei enää kahlaus kiinnostanut ja meninkin maantietä pitkin sekä lumessa tetsaten sillan alle palkin juureen. Samoilta paikoilta kuin kaksi aiempaakin iski kolmas kala. Tämä olikin yllättävän kova menijä ja räikkää huudatti istutetuksi talvikalaksi mukavasti. Kala kuitenkin haaviin ja lupa oli täynnä parin tunnin kalastuksen jälkeen. Alla kuva perhonsidontataiteen suurimmista helmistä eli päivän ottipeleistä. Ja kyllä..Valehtelin tuosta kuulasta hujanen sinulle. Oli se kuitenkin valkeassa versiossa...

Kalantulo hiljeni muillakin ja itse keskityin makkaranpaistoon sekä kahvitteluun. Ei oikein tuo c&r iske Viannalla joten lopettelin kalastuksen ja suuntasin mutkaisia metsäteitä kohti Äyskoskea jossa oli toveri Söderström & co kalassa. Käväisin ensin toteamassa Patolassa, että tuntuu muuten tuulevan aika reilusti ja kävin loppuliu'ussa, mutta pojat olivat vissiin aivan kosken alaosissa laiturin kupeella jonne ei viitsinyt lenkkareissa porkata. Kaloja olivat mukavasti saaneet pintureilla sekä myöskin kuuleman mukaan eritoten Patolan alaosista oli kalaa saatu hyvin. Iirokin soitteli vielä iltapäivällä ja kertoi Viannalta kolme kalaa pudottaneensa. No kyllä se siitä. Vähän kun treenailee niin alkaa ne pysyä...

Se on nyt kausi auki. Kirret on ongittu ja pääsiäsmenun takia ei tarvitse kauppaan. Seuraava reissu on sitten näillä näkymin tulevana tiistaina. Kohde on vielä hieman auki. Äsy kiinnostaisi kovasti. Se edellyttää, että on oltava aikaa kalastaa ilman häiriöitä (suomeksi vaimo ja lapset hätyyttelemässä). Toinen vaihtoehto on sitten Nokinen. Eli nyt on selkeänä painopisteenä taas taimenen ja harjuksen jahtaus syksyyn asti. Huomenna on kuitenkin luvassa myös kasvatustyötä eli lähdetään Tervoon pilkkikisoihin joissa en aio itse onkia taaskaan laisinkaan vaan koetan perehdyttää tyttäriä kalastuksen jalon ja hienon harrastuksen pariin

Kauden avausta odotellaan ja odotellaan ja odotellaan...

2010-03-23T19:41:00.000+02:00

Viime keväänä tässä vaiheessa oli jo monta reissua Äyskoskella takana. Nyt perhokauden avaus antaa odotuttaa itseään turhankin pitkään myöhässä olevasta keväästä, maasäteilystä sekä pahan silmän katseesta johtuen. Sen vuoksi myös blogini on elänyt aika hiljaista eloa kevään ajan. Osa syy on myös sillä, että perhoja en yhtä villiä ideaa lukuunottamatta ole sitonut tammikuun jälkeen eli ei ole ollut esiteltävää silläkään saralla. Mutta meinaapa pojat vähän sitten ollakkin polttoja kalalle! Ensimmäiset sumariaiheiset unet näin toissa yönä. Tervettä? Ehkei... Kaluston osalta ädläys ollut kerrankin luvatun mukaan nollassa talven osalta. Oikeastaan ainoa päivitys on, kun viimein ymmärsin jättää alasarjasählyt 10v kävelemisen jälkeen, niin sieltä vapautuneen pelikassin otin parempaan käyttöön kuten kuvasta näkyy

Olen tässä viime päivinä kuunnellut kuinka velipoika Iiro käytti viikonloppuna kauden avaavaa mittataimenta haavissa, lueskellut Sipposen Pietun Muuramenjoen kirjoista, Södekin soitteli jo haavinsa kastelleen ja Pielaveden suuri poika on menossa Kärnälle tulevana sunnuntaina. No ei ainakaan vähennä intoa nämä uutiset päästä kalalle. Valitettavasti omalta osalta avaus taitaa olla suht perus kirjojen ongintaa kiirastorstaina Viannalla. Toisaalta mukava aloittaa kausi niinkin vaikkei mitään saisikaan. Tuleepahan heitettyä ainakin paljon. Todellinen korkkaus tulee sitten sumareiden perään mikäli keli sallii pääsiäisen jälkeen tiistaina Nokisenkoskelle. Siinä on vielä monta mutkaa matkassa kuitenkin. Eniten tässä harmittaa, että Äyskosken kalastus jäänee likimain nollaan ja en oikein itse ole sellaisia ihmisiä, että soittelen ja varailen luvat ja sitten perun ne kelien ollessa huonot. Sen verran on myös rahat nyt tiukassa etenkin kun tuli viikko-osake perheen kanssa ostettua Katinkullasta, että ei viitsisi lähteä larvastelemaan 30e hinnalla Patolaan. No aika näyttää miten kevät tästä etenee. Selkeästi vähemmän on kalastusta kuitenkin luvassa kuin viime keväänä.

Kuitenkaan ihan ilman kalastusta ei ole tullut oltua. Kävin Kivilammella nautiskelemassa kevät säästä ja liitsejä liottamassa. Pari kirjoa sain ruokapöytään ja olivatkin varsin nättejä eväkkäitä. Harmi, että paikan säännöt ovat kesän ja perhokalastajien suhteen hieman nihilistiset eli venevuokra kohtuuton ja kelluntarengas kielletty (tosin ei mulla sellaista ainakaan vielä ole muuta kuin vyötäröllä). Ei tarvitse perhokalalle sinne mennä, valitettavasti. Samalla opin taas ties monennenko kerran, että ei pitäisi ostaa halpaa. Ostin nimittäin motonetistä halpaa siimaa pilkkionkeen, temppu jota en tekisi perhoperukkeisiin, ja tästäpä sitä sitten yhden kalan karkuutuksen kärsin siiman katkeamisesta johtuen. No Siperia opettaa...

"Ei ole vuodet veljiä keskenään"

2010-02-22T18:40:00.000+02:00

Näin totesi minulle Lappalaisen Artsi taannoin, kun tuossa mainitsin, että taisi olla helmikuun alkua hänen korkatessaan perhokalastajat.net sivuston "Suuret perhoharrit 2009" -ketjun 48cm kalalla Äyskoskelta. Ja eipä tosiaan ole samanlainen talvi nyt. Eletään Helmikuun 22 päivää parhaillaan ja pakkanen on ollut jo iäisyyksiä parissa kympissä ja sen ympärillä. Äyskoskella olen pari kertaa ajellut ja voisi paikan sanoa olevan ankkajäässä jos vertaa vuoden takaiseen.

Tälläinen talvi ajaa ihmisen kokeilemaan jotain uutta. Tai no omassa tapauksessani jotain vanhaa eli n. 15v tauon jälkeen hommailin kirjojen pilkintään tarvittavat vermeet. Tahnaonkiin en sortunut vaan ostin perusvapoja jotka "tuunasin" jarruiltaan herkäksi ja sopivat siimat laitoin näihin. Toki perhoiluun hurahtaneena oli hommattava liitsejä vieheiksi. Olisin tehnyt itse, mutta sopivia koukkuja en löytänyt nopeasti etsittynä. Ostin motonetistä halpis-versioita ja rapsin niistä jäykän pyrstön pois ja lisäsin marabouta sidontapakista tilalle. Näin sitten heti ensimmäisellä suht nopealla pistolla Iso-Valkeiselle Kuopion moottoritien kupeeseen tuotti yhden vajaan parikiloisen kalan ja yhden karkuutuksen. Sen voi sanoa, että aika halpaa on tämä perhoiluun verrattuna. Nyt maksoi kolme vapaa n. 10e ja näihin siimat about 5e.

Toisen reissun tein ravakassa pakkasessa suht tuoreeseen kohteeseen eli Kivilammelle Rauhalahden leirintäalueen kupeeseen (http://www.seikkailukuopio.fi/fi/kivilammen_uusi_virkistyskalastusalue/) . Sieltä oli saaliina "väärin pyydettynä" papukaija-väritteisellä pellillä 1.6kg sateenkaarirautu. Reissuna tämä oli suht ikimuistoinen, kun ilmeisesti jäämaratonia seuraamaan tulleet Hollantilaiset toimittajat tulivat lammen kalastusta pyörittävän seikkailukuopion mukana sopivasti seuraamaan kalastustani. Ja kuin manulle illallinen sain kalan heidän ollessaan 1om päässä avannosta. Tämän jälkeen oli sitä perinteistä "whot a bjuutiful fish" läppää rally driver englannilla. No se kuitenkin näistä pilkkihommista. Reissuja tulee kuitenkin vielä keväällä myös pilkinnän merkeissä tehtyä. Varsin mukavaa on väsytellä ohuilla siimoilla suht karkean kokoisia kaloja avannosta ylös. Tärppi myös on mukava tuntea "hieman" kesäistä kalastusta lyhyemmässä vavassa.

Nyt sitten perhokalastuksen suhteen odotellaan sumarikelejä. Toivottavasti kelit lämpiäisivät reippaasti. Talvilomani aion pitää pääsiäisen tienoilla ja sinne varailen varmaankin ainakin vuorokauden tai parin luvat varsin sekavassa tilassa ulkopuolisin silmin olevalle Äyskoskelle. Nokiselle on yksi "vapaalippu" vielä lunastamatta ja saa nähdä tuleeko se sumariaikaan käytettyä. Viikolla pitää päästä jos sinne menee. Viikonloppuisin voi saaren takana olla porukkaa kuin vilkkilässä kissoja. Luntakin on taivaalta työntänyt myöhäisemmän kevään kalastusta ajatellen siihen malliin, että saapa nähdä miten reippaat tulvat on luvassa. Tosin ehkä vähän tätä tilannetta kompensoi viime kesän vähävetisyys. Ankkalinnan poikien kanssa tehtävä viikonlopun mittainen reissu Huopanalle Toukokuun loppupuolella jo siintää silmissä ja kalat on jo moneen kertaan yöunissa haavissa käytetty ja mittailtu. No näissä tunnelmissa mennään kohti pikkuhiljaa tulevaa kesää. Sitä ennen on kuitenkin ensi viikolla käytävä viikon verran rymyämässä isänmaan asialla vääpelin jämiä hommaamassa näitten alla olevassa kuvassa olevien vehkeitten kanssa. Tai no pojat ampuilee ja itse juon kahvia komentopaikalla samalla katsoen, että viesti kulkee...