Sateenkaaren tuolla puolen

Jostain syystä huomasin taas olevani Viannankoskella vaikka piti olla jossain ihan muualla. Koetan tiivistää nyt juttua ko. kohteesta suht lyhyeen, kun näitä reissuja syksyn mittaan varmasti tulee vielä lisää. Vesitilanne oli vielä ennallaan eli aika kuivilla mennään. Taivaalta sen sijaan tuli vettä ajoittain ja legendaarisen Rainbow Islands tietokonepelin teemassa näkyi myös sateenkaari (kuvassa vasemmalla). Paikalla oli pari kalamiestä, kun aloittelin oman luvan ja toinen heistä oli jo uuden luvan ostanut eli kirre oli syönnillään vaikkei sitä ollut äskettäin lisää kipattu. Ja näimpä tämä samainen kalamies sai vielä yhden kalan, kun aloittelin omaa urakkaani.

No sitten kävi kuin Nykäselle naisasioissa eli muunnellen voisi sanoa, että se on 7s, kun meikä aloittaa kalastuksen ja loppuu se hyvän olon tunne. Nimittäin kalan tulo lakkasi täysin. Aamun röytömieskään ei enää kaloja saanut. Itsellä oli yksi ravakka tärppi patoluukulta ja yksi kala pyörähti miedossa virrassa perhoa maistamassa jäämättä kiinni. Sain parin tunnin kalastuksen jälkeen kuitenkin Pielaveden puolelta pari n. 33-38cm taimenta keltaisella liitsillä. Muilla piteli hiljaista. Paikalla oli myös pitkästä aikaa virvelikalastajia eli pariskunta oli tullut viettämään romanttista iltaa aika vahvasti lehmänlannalle tuoksuvaan iltaan. Kolmen tunnin kalastuksen jälkeen sain yhden about kiloisen kirren miedosta virrasta laavun edestä valkoisella liitsillä. Ei sentään mennyt pilit pataan

Sain myös pari lippaa illan aikana. Aika paljon tuntuu noita siimoja pohjassa olevan. Loppuillasta pariskunta saapui laavun edustalle syytämään virvelillä ja sieltä kauniimpi osapuoli saikin mukavan kirren kiinni. Aika villin näköistä on kun parin kilon kala nostetaan raakana ylös ilmassa vaikka haavikin oli miehellä mukana. No mies sai heti perään ilmeisesti ihan mukavan taimenen ja sama homma. Ilmeisesti havasta säästeltiin jälkipolville. Uskaltaisin väittää, että viimeisen kalan jonka näin saatavan oli reilusti alamittainen taimen, mutta en oikein ole ihmistyyppiä joka jaksaa lähteä näitten kanssa riitaa haastamaan. Ikävää touhua silti jos alamitta oli.

Aika paljon tuli Esan ja Unskin kanssa turistua. Unski onkin aika kettu, kun se uittelee rapalaa perhovavalla. Mukava mies on silti ja varmasti mukava se muutama minuutti lillutella kelluvaa vaappua perhovavalla. Ei mene multa herneet nenään vaikka kuulemma joitakin perhomiehiä kovasti häiritsee. Lisäksi paikalla kävi stealth-ambulanssipakettiautohässäkällään Häiväläis Harri jonka kanssa edellisenä iltana pitkät tovit puhelimessa maailmaa parannettiin. Sen puhelun tiimoilta sain viimein tänään tilatuksi vedenpitävät Sealskinz-sukat josta toivon löytyvän apua nepparivaivoihin. Lopuksi sitten vielä isälliset neuvot Juhani Ahon perhokerhon nuorisokaartille jotka viikonloppuna olivat kalassa Viannalla. Ei oikein Esa lämmöllä muistanut. Koskilla ja yleensä luonnossa käyttäydytään tahdikkaasti eikä siellä tarvitse elämöidä ja mekastaa. Lisäksi on syytä ilmoittaa jos ei ota sitä määrää lupia kuin on varannut. Sepäs siitä. Kuitenkin no hard feelings kuten engelsmanni tähän sanoisi