Juhannuskalat

Piiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa ehti kalalle juhannuspäivän aamuna. Viannalle oli helppo lähteä tutuille mestoille ja eipä tuo ruokakalakaan olisi harmittanut. Kauden kolmatta reissua pukkasi siis ja taas kerran on sanottava, että kyllä suomalainen aamu on kaunis ja taianomainen. Ja pirun kylmä! +1 oli lämmintä. Aamun erikoisuutena oli Tuovilanlahdessa ilmeisesti juhannuspirskeistä kotiutuva nuori neitokainen joka moikkasi iloisesti ohi ajaessani. 15 vuotta sitten olisi jarrut mennyt pohjaan, peruutus, ikkuna auki, kulmakarvaa ylös, paras Frendien Joey hymy ja kysymys: "mitä sinulle kuuluu?". No nyt ei ehtinyt hameväen perään ilakoimaan, kun kalalle piti päästä

Pieni ylläri oli, että kalassa oli jo yksi mies, kun vitoselta olin koskella. Vesitilanne oli kohtuullinen, ei mikään nappi, mutta ihan jees. Pikkasen olisi saanut vähemmän mun makuun olla jotta keskelle olisi viitsinyt kahlausta yrittää. Ahventa oli tullut koskeen älyttömästi ja niitä oli kiinni koko ajan. Ilmeisesti vihernieriät oli seuranneet niitä ja jotkut valopäät oli 4kpl jättäneet rannalle mätänemään. Heikkisen Kalle, sähkövoimatekniikan opettaja amiksella, olisi sanonut takavuosina, että "jumaliste minä mukutan teidät sinisiksi" jos olisi tuon nähnyt. Esan kanssa olimme yhtämieltä, että joko hauet vapautetaan tai sitten otetaan ruokakaloiksi. Tappamisen huvista niitä ei pidä listiä. Niille on oma paikkansa luonnon kiertokulussa ja meidän kalamiesten tulisi muistaa kunnioittaa tätä.













No kalan makuunkin pääsin, kun parkkipaikan alapuolisesta kovasta virrasta sain peruskirren haaviin mustalla liitsillä. Muuten ei ollut havaintoa kuin ahvenista. Ronkin siltamonttua, kahlailin maantiesillan pilarille sekä kalastelin alaosan, mutta sieltä ei mitään. Virvelikaveri oli yön kalastanut 01 alkaen ja hiljaista oli pidellyt. Pari perus n. 35-40cm taimenta oli saanut ja joku parempi kiinni. Lisäksi hänelle komia n. 2kg hauki patoluukuilta aamulla.

Kolmas kalamieskin ehti välissä saapua ja ilmeisesti taimenen penikan käytti ylhäällä sillan alla. Itse sain toisen kirren samoilta jalansijoilta kuin ensimmäisen ja sittenhän se lupa olikin täynnä. Oma periaate on, että en lisälupia osta kuin erikoispoikkeuksena, eikä yleensä ole tarvekkaan ja Esa ei kirjojen c&r kalastuksesta pidä joten kotiinpa siitä jouti kasin maissa ajamaan. En kyllä minäkään suurin kirbelssonien c&r rintaman kärkimies ole. Vähän monisyinen juttu ja eiköhän tuosta liene väännetty tarpeeksi. Kuitenkin itse kun vieraana on koskella, niin kohteliaisiin tapoihin kuuluu kunnioittaa järjestävän tahon toiveita kalastuksesta...












Semmosta settiä. Kolme reissua ja kaikilla saanut kalaa, jotain on pielessä siis. No eiköhän tilanne korjaudu seuraavalla kerralla. Tietäisi vaan milloin se on ja missä...

Niin joo ja kaloista ylipäätään, niin aika hiljaista oli Esan mukaan ollut niin kuha kuin taimen rintamallakin. Kylmä keli vaikuttaa. Pienempää taimenta oli noussut nyt koskeen ja sitä tullut. Lisäksi viime viikolla oli iso ankerias ollut kiinni, mutta karannut. Hrrr.....toivottavasti ei oman siiman päähän sellainen eksy ettei mene köntsät housuun!

Nykyaika, kiire, priorisointi..huoh sentäs

Blogi on ollut hiljainen siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole kalalla käynyt lainkaan edellisen Viannan reissun jälkeen. Allekirjoittaneelle kesäkuu on aina kiireisin työkuukausi ja muut harrastukset sekä vaimon työvuorot vieneet peliaikaa ja ehkäpä jotain muita harrastuksia on tullut priorisoitua kalastuksen ohi. Pakko myös myöntää, että alamittasekoilu ei koskikalastuksen kiinnostavuutta omalta osaltani ole lisännyt. Mutta nyt sentäs juhannuspäivän aamuun on reissu Viannalle luvassa ja varattu. Saapa nähdä löytyykö kuhiakin jo koskesta. Tosin sitä ennen pitäisi kyllä yrittää jo käydä haukeakin uistelemassa. Kalapihvejä tekisi mieli ja vaaleampi kalakin välillä maistuisi...