Toisenlainen Vappu

Vuosi sitten olin tehnyt 8 kpl kalareissuja verrattuna samaan päivään kuin nyt. Tänä keväänä olen päässyt kahdesti kalalle. Tämä mietintä pohjusti pitkälle vappu-viikon kovan tason ratkaisun eli jätetään lähikioskin huippujätkä on huippujätkä, elä tykkee pahhoo -tyyppiset karaoket välistä vapun aattona ja suunnataan kalalle vappu-päivänä. Alun perin suunnittelin käyväni Korpilohella lampihommissa. Paljon hyvää kuullut paikasta ja varta vasten omin kauniin pikkukätösin sidoskelin pieniä #18 nymfejä sitä reissua varten. Mutta sittempä tulikin takapakkia kuin aikanaan itselle illan viimeisten hitaitten kyselyissä, kun lampi olikin vielä jäässä. Nokinen kävi suunnitelmisssa mielessä, mutta viidakkorummut kertoivat Kymönkoskelta tulleen mukavasti niskalta kalaa. Näimpä varailin sinne 6h luvan ja viime kesäinen kotiseutu tutuksi -teema sai jatkoa eli kauden ensimmäinen uusi koskikohde. Kolima-Keitele -koskireitin muut Kärnä ja Kellankoski olivatkin ennestään jo tuttuja.

Kun isän ylpeydeksi myös toinen kolmesta veljeksestä eli taimen pehtoori Iiro päätti pitää selvän vapun ja lähteä mukaan, niin oli hyvä reissu tiedossa. Lisäksi vielä scouttailin ottipelejä koskivesien pisimmän haavin (ainakin viime kesänä Huopanalla) omaavalta Pielaveden ihmeeltä, niin näiltäkin osilta oli ennakkovalmistelut kohdallaan.

Kävin hakemassa luvat Kymönkosken ruokapuodilta sovitusta paikasta ja ilokseni sain huomata, että saamme kahden kalastaa koko päivän. Lupahan meillä alkoi klo 9. Sinällään kalastajien vähyys ei yllätys, kun vettä tuli ravakasti luvatun mukaisesti ja olihan vappu-aamu. Näimpä siitä sitten laavua kohden ja pelit tulille. Selkeästi oli tiedossa niskan olevan hotspot aluetta. Kasailin pari settiä erilaisilla streamer virityksillä ja aloittelin kalastuksen. Hyvin pian saapui Iirokin paikalle sekä niskalla näkyi paremman kalan pintakäyntejä sateen rikkomassa virrassa. Kala ei tuntunut hyväksyvän sen paremmin caddis-nymfi settiä kuin steamereitakaan. Eikä sille tuntunut Iiron tarjoilutkaan kelpaavan sen paremmin.

Ensimmäisen tunnin jälkeen oli kalakontaktit nollassa. Sitten alkoi kuitenkin tapahtua. Iiro nimittäin hallitulla ja harkitulla uittelulla tyyliin "oho mulla on kala!" sai sumaripinturiin 43cm taimenen kiinni ja allekirjoittaneen haaviin. Ei ihan tyypillisin pinturikeli ehkä ollut. Kalalla oli rasvaevää tallessa ja vapaus koetti hänelle.


Heti perään vaihdoin itsekkin sumaripinturia ja niskalta kiven juuresta kala kiinni. Ehkä about 25cm harjus. Mietin Vicky Rostin tutuksi tuoman laulun sanoja mukaillen: "näinkö mulle täällä aina näin käy, käy käy". Heti perään Iirolta katkesi tapsi pinturiin tulleessa tärpissä. Itse keskityin jahtaamaan niskalla näyttäytynyttä parempaa taimenta. Lopulta cdc-sumari kelpasi ja kala näytti paljon suuremmalta kuin lopulta oli. Etenkin hypyssä. 0.15 kaapeleilla hennolla pitelyllä kala haaviin ja oli todella kaunis yksilö. Kuvasta ei valitettavasti rasvaevän kokoa näe, mutta hieno kala oli. Mittaa 46cm. Vapaus koetti tällekkin. Se oli muuten meikäläisen ensimmäinen mitallinen taimen pinturilla.


Sitten alkoikin röytämään aika reippaasti. Suht rannasta saatiin sumaripintureilla sekä white marabou muddlerilla useita kaloja. N. klo 13 lähdettiin paistamaan makkaraa saldona oli 11 kpl n. 35cm-46cm taimenia sekä allekirjoittaneen pieni harjus. Itseltänikin yksi kala katkotti tärpissä perukkeen. Iirolle lukumäärällisesti enemmän eli 4 mitallista ja 35,36&39cm ja meikälle 46cm,43cm sekä pari alamittaa. Toki kovin kalamies on se joka saa reissun isoimman kalan. Näissä kaloissa oli etenkin rasvaevältään monenlaista yksilöä. Selkeitä eväleikattuja oli kaksi joista toinen oli mitallinen ja toinen oli saamani todella virkeä about 35cm kaveri. Iiron saama eväleikattu 42cm jolta oli toinen etuevistä rikki oli ainut mikä otettiin reissulta mukaan.

Iltapäivällä loppui sade ja hiljeni myös kalantulo. Yksi taimen kävi katsomassa sumaripinturiani ja totesi, että vielä pitäisi sidoksia parantaa jos meinaat että kelpaa. Selkeästi kalat passivoituivat ja kävivät varovaisemmeksi vesisateen loputtua. Mutta olipahan mukava tapa viettää vappua tämäkin. Paljon tapahtumia ja eritoten pintaperhoissa on aina miellyttävää. Etenkin kun uutta kalaa ei tälle keväälle ole vielä laitettu eli talvehtineita kokeneempia kettuja jallitettiin.

Nyt on sitten reissukalenteri taas levällään. Tarkoitus olisi päästä yksi reissu Korpilohelle tekemään ja ehkäpä myös Nokiselle. Sitten on tarkoitus lähijärvellä kokeilla millaista on hauen perhokalastus. Kuun loppupuolella on sitten odotettu Huopanankosken viikonloppu. Mukavissa tunnelmissa mennään kohti alkavaa kesää. Niin joo sitähän sitä piti vielä, että Kymön laavulla oli ennakkotietojen mukaan oikein sähkötkin sekä kahvinkeitin. Ylläripylläri, että sitä oli jotkut lättähatut halunneet sitten käyttää syöpäkääryleiden tumppien varastointiin ja huuhtelunkin jälkeen vempain oli tukossa. Länsirintamalta ei mitään uutta, valitettavasti.