Viime vuotinen jatkuva epäonnistuminen eritoten kesäaikaan Nokisella ajoi päätökseen keskittää reissut todella aikaiseen aamuun, koska toissa kesänä aamuyö tuntui olevan sekä hiljaisin kalastajien suhteen, että myöskin tapahtumarikkain ajankohta. Nytkin kello oli soimassa 3.45, mutta toki kalamiestä aina sen verran jännittää, että pää nousi tyynystä jo tasan kolmelta. On se vaan luonto kaunista aamulla ja ulkona sai kuulla lintujen laulua sekä suht harvinaista hiljaisuutta, kaunista auringon nousua jne. Luontomami pisti parastaan. Tällä kertaa tuli myös Iisveden kupeessa nähtyä harvinaisempi asukki tienposkella näillä kulmin eli fasaani. Telkillä oli myös koskella aika kovasti kevättä rinnassa ja siipien suhinaa sekä pään kallistelua oli mukava seurata.
Nokisenkoskella oli edelleen kahluukielto ja onneksi asia tuli Laakkosen Laurin kanssa puheiksi, koska olin täysin siinä käsityksessä mitä Nokisenkosken sivuilla sanottiin eli sen mukaan kielto olisi loppunut 11.5. Samalla Laurin kanssa sovittiin, että aamulla nähtäisiin koskella ja keräiltäisiin mätirasiat koskesta pois (toki edellyttäen, että ovat tyhjiä). Noh, aamun aikana ei valitettavasti Lauria näkynyt eikä kuulunut ja puhelinkaan ei miehellä tuntunut mukana olevan. Syykin tähän myöhemmin selvisi, kuten oletinkin, eli oli oma aamun suht aikainen poistumispakkoni palkkatöihin mennyt häneltä ohi puhelun aikana. Paikalle myöhemmin tulleen Huopanankosken sumarispesialistin (http://www.perhokalastajat.net/kuvagalleria/displayimage.php?pos=-21165) kanssa olivat rasiat saaneet myöhemmin päivällä pois. Hyvä näin! Kuulemma yksi saaren rannassa olleista rasioista oli jonkun vatipää-kahlaajan toimesta rikottuna. Kirotut lättähatut!
Kahluukieltohan Nokisella vaikeuttaa kalastusta jonkun verran etenkin jos ei ole venettä käytössä. Aloittelin omaa kalastusta sillan alta larvastelemalla sekä syvän uoman niskaa tinselillä pommittaen. Kovin hiljaista oli. Siirryin veneellä saaren taakse ja siellä päätin vaihtaa yön timppaa kehiin (alla kuvassa) ja suorittaa veneellä matalan uoman loppuliu'ussa laskuja samalla heitellen samoin kuin edellisenä keväänä jolloin sain sieltä ko. systeemillä 54cm taimenen
Tällä kertaa ensimmäisellä laskulla jo tärähti ja niinhän sieltä vanha eväleikattu 51cm kala haaviin pujahti. Mittailin nopeasti ensin haavilla ja sitten tarkastusmittaus (vissun mitta-asteikko haavissa on metsässä), nopea kuvaus ja laihahko kala takaisin jatkamaan matkaansa. Likimain pakko oli tuo kala ylhäällä käyttää tuolla haavilla yksin ja montaa sekuntia pidempään ei mennyt mittaillessa ja kuvatessa (lähinnä tiedoksi niille ketä ahdistaa kuitenkin tuo kuva). Tuota loppuliukua olisi helppo kalastaa jos veneen ankkurointi olisi sallittu tai olisi kaveri matkassa. Itsekseen ei ehdi kuin ehkä 4 heittoa heittää ennenkuin huomaa olevansa jo järvellä
Kävin saaresta käsin myös syvää uomaa lirkkimässä sekä pohjasta, että pinnemmasta, mutta eipä sieltä kalaa löytynyt. Piakkoin palasinkin jo rannalle odottelemaan Laakkosta josta nyt ei mitään tullut väärinkäsitysten johdosta. Muutaman tunnin kalastelin ympäriinsä koskea eri tekniikoilla ja mitään muita kosketuksia muuten kuin pohjaan ei tullut. Pohjaan jäikin sitten mukavasti perhoja ja pitää spigotin laulaa todennäköisesti ennen tulevaa Huopanankosken reissua. Aamupäivästä oli koski varsin tyhjän oloinen sekä kalastajista että kaloista eikä silloin vielä tuoreita nousukaloja läheisestä poikastuottoalueelta ollut vielä koskeen kumipyörillä tullut tälle kaudelle. Esimerkiksi niskalla ei näkynyt yhtään kalaa, mutta Hiltusen Ville oli sillan alapuolelta yhden mukavamman harjuksen bongannut. Tätä kirjoittaessa ei ole illan tapahtumista tarkempaa tietoa. Omat kalastukset jatkuvat nyt mahdollisesti jollain nopealla hauen jahtaukseen liittyvällä pistolla lähijärvelle sekä sitten on puolentoista viikon päässä se odoteltu Huopanankosken valloitus savolaisittain
Nokisenkoskella oli edelleen kahluukielto ja onneksi asia tuli Laakkosen Laurin kanssa puheiksi, koska olin täysin siinä käsityksessä mitä Nokisenkosken sivuilla sanottiin eli sen mukaan kielto olisi loppunut 11.5. Samalla Laurin kanssa sovittiin, että aamulla nähtäisiin koskella ja keräiltäisiin mätirasiat koskesta pois (toki edellyttäen, että ovat tyhjiä). Noh, aamun aikana ei valitettavasti Lauria näkynyt eikä kuulunut ja puhelinkaan ei miehellä tuntunut mukana olevan. Syykin tähän myöhemmin selvisi, kuten oletinkin, eli oli oma aamun suht aikainen poistumispakkoni palkkatöihin mennyt häneltä ohi puhelun aikana. Paikalle myöhemmin tulleen Huopanankosken sumarispesialistin (http://www.perhokalastajat.net/kuvagalleria/displayimage.php?pos=-21165) kanssa olivat rasiat saaneet myöhemmin päivällä pois. Hyvä näin! Kuulemma yksi saaren rannassa olleista rasioista oli jonkun vatipää-kahlaajan toimesta rikottuna. Kirotut lättähatut!
Kahluukieltohan Nokisella vaikeuttaa kalastusta jonkun verran etenkin jos ei ole venettä käytössä. Aloittelin omaa kalastusta sillan alta larvastelemalla sekä syvän uoman niskaa tinselillä pommittaen. Kovin hiljaista oli. Siirryin veneellä saaren taakse ja siellä päätin vaihtaa yön timppaa kehiin (alla kuvassa) ja suorittaa veneellä matalan uoman loppuliu'ussa laskuja samalla heitellen samoin kuin edellisenä keväänä jolloin sain sieltä ko. systeemillä 54cm taimenen
Tällä kertaa ensimmäisellä laskulla jo tärähti ja niinhän sieltä vanha eväleikattu 51cm kala haaviin pujahti. Mittailin nopeasti ensin haavilla ja sitten tarkastusmittaus (vissun mitta-asteikko haavissa on metsässä), nopea kuvaus ja laihahko kala takaisin jatkamaan matkaansa. Likimain pakko oli tuo kala ylhäällä käyttää tuolla haavilla yksin ja montaa sekuntia pidempään ei mennyt mittaillessa ja kuvatessa (lähinnä tiedoksi niille ketä ahdistaa kuitenkin tuo kuva). Tuota loppuliukua olisi helppo kalastaa jos veneen ankkurointi olisi sallittu tai olisi kaveri matkassa. Itsekseen ei ehdi kuin ehkä 4 heittoa heittää ennenkuin huomaa olevansa jo järvellä
Kävin saaresta käsin myös syvää uomaa lirkkimässä sekä pohjasta, että pinnemmasta, mutta eipä sieltä kalaa löytynyt. Piakkoin palasinkin jo rannalle odottelemaan Laakkosta josta nyt ei mitään tullut väärinkäsitysten johdosta. Muutaman tunnin kalastelin ympäriinsä koskea eri tekniikoilla ja mitään muita kosketuksia muuten kuin pohjaan ei tullut. Pohjaan jäikin sitten mukavasti perhoja ja pitää spigotin laulaa todennäköisesti ennen tulevaa Huopanankosken reissua. Aamupäivästä oli koski varsin tyhjän oloinen sekä kalastajista että kaloista eikä silloin vielä tuoreita nousukaloja läheisestä poikastuottoalueelta ollut vielä koskeen kumipyörillä tullut tälle kaudelle. Esimerkiksi niskalla ei näkynyt yhtään kalaa, mutta Hiltusen Ville oli sillan alapuolelta yhden mukavamman harjuksen bongannut. Tätä kirjoittaessa ei ole illan tapahtumista tarkempaa tietoa. Omat kalastukset jatkuvat nyt mahdollisesti jollain nopealla hauen jahtaukseen liittyvällä pistolla lähijärvelle sekä sitten on puolentoista viikon päässä se odoteltu Huopanankosken valloitus savolaisittain
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti