Tärppien puuttumista ihmettelemässä, mutta palvelu sentään pelaa!

Olin naputellut tähän blogin alkuun etukäteen alkuviikosta jo kolmen kappaleen mittaiset "aika" kärkässävyiset pohdinnat nettikirjoittelusta ja sen kommentoinnista jne. Olkoot kuitenkin se. Mikään ei siellä muutu eikä taustalla. Asioita ymmärretään niin pirusti väärin, kun ei puhuta kasvotusten ja etenkin jos ollaan omilla aroilla aiheilla. Silloin jopo karkaa herkästi lapasesta metsähallituksen puolelle joko julkisesti ja/tai kulisseissa. Syyllistyn siihen itsekkin. No se nyt näistä eli lauantai-aamuna oli vuorossa Heinävedelle lampihommia. Edellisestä kalastuksesta olikin pari viikkoa ehtinyt kulua, kun meni reisille yritys lähteä Viannalle reilu viikko takaperin. Tällä kertaa oli siis tarkoitus hakea revanssia Bomanista, kun viimeksi kyykytti aika sata-nolla lammella. Sen verran tein taktisia muutoksia, että palasin käyttämään pintasiimaa vaikka en jaksa uskoa, että sillä suurta merkitystä oikeasti oli. Mutta kuten usein, niin aika paljonhan kalastukseen liittyvistä valinnoista on uskosta kiinni. Tämä taas näkyy onginnassa siten, että jos siiman päässä on perho johon ei luota tai uintisyvyys on mielestään väärä, niin kalastus tuppaa olemaan sellaista hosumista kuin nuorella miehellä toiminta rintsikoiden hakasta ensi kertaa avatessa...

Nyt mennään kuitenkin takaisin lammelle ennenkuin ollaan liian jännän äärellä noitten ihanaisten maitorauhasten kannattimien kanssa. Eli tällä kertaa piti käväistä aamulla mutka vielä kaupungissa ja viedä tyttäret hoitoon, mutta sen sijaan ei tarvinnut lupia ostella, koska tämä oli hoidettu ystävällisesti Varkauden ihmeen toimesta. Lammelle saavuttiin aikalailla samoilla kellonlyömillä eli kello 8.50.27. Olin ottanut etulyöntiaseman kasaamalla vavan valmiiksi ja näin pääsin heti valtaamaan ykköspaikat laiturilta. Lampi oli tyyni ja pari-kolme pintakäyntiäkin nähtiin heti. Yksi ihan laiturin edessä. Odotukset korkealla, koska kaksi viikkoa sitten oli tapahtumia pirusti ja nyt oltiin vielä aikaisemmin liikkeellä.















Ne odotukset karisi nopeasti. Mykkää, mykkää ja vielä mykempää. Ei vetoakaan. Ei koko päivänä. Ei pinnasta, ei pohjasta eikä edes indikaattoreilla uitetuilla perhoilla. Mistä johtui sitä ei tiedä tarinan kertoja. Paras arvaus on kuitenkin heti tultuamme alkanut ajoittain varsin ravakkakin tuuli. Se on tullut huomattua, että tänä vuonna menee kaikki päin v#ttua paitsi muna ja sen lisäksi toinen huomio on, että kun kirbeli pistää suun kiinni, niin se on myös kiinni. Mikan kanssa pohdittiin, että olisi ollut pirun kiva jos olisi ollut muutama kilpamies mukana lampi-experteistä ja olisi nähty onnistuvatko kaivamaan kaloja ja etenkin kun varmastikkin onnistuvat, niin mitkä olisi olleet tekniikat. Nyt sen sijaan tyydyttiin toteamaan yhden tahnakalan haavitseminen sekä lammella ensikertalais-pariskunnan kalansaanti pellillä. Toki Mikan piti elvistellen viedä voitto kalatapahtumista yhdellä särjellään. Tärpit meni sen sijaan tasan 0-0

Reissu sopi hienosti koko vuoden jatkuneeseen teemaan. Mutta jotain hyvääkin eli Visionin kanssa käytiin keskusteluja nepparivapaista kahlureista ja palveluhan pelasi aivan mahtavasti. Uudet pöksyt odottavat testiään eli Ikonit modatuilla sukilla. Vissu oli kyllä tässä tapauksessa maineensa arvoinen eli iso käsi siihen suuntaan. Näin pitäisi asiakaspalvelussa olevien ihmisten työskennellä!

Pitää nyt yrittää nuo housut vielä koeajaa vaikka Viannalla syksyllä, koska onhan se hyvä tarkistaa ettei ole lapsusta käynyt tehtaalla, joka tietysti minun tuurillani olisi täysi mahdottomuus. Muuten en oikein osaa loppusyksyn onkimisista sanoa mitään. Ehkä vielä kerran Heinävedellä ja Viantaa. Saa nähdä...