Vettä rannoille asti

Aamulla oli ongelle lähtiessä selvästi syksyn merkit voimakkaammin ilmassa. Ensimmäistä kertaa piti nimittäin raapata autonlaseja eli pakkasyö oli taustalla. Toinen varma merkki on punanuttuisten taistelijoiden ilmestyminen "katukuvaan". Hieman haikeuttakin oli heitä katsellessa. Metsästin joskus aiemmin aktiivisesti itsekkin noita sarvipäitä ja kolme olen päässyt ampumaan. Sittemmin into hommaan on lopahtanut vaikka siitä kyllä saa aivan omanlaisensa jännityksen jota ei kalastuksesta saa. Enkä tarkoita nyt jännityksellä, että ampuuko passikaveri selkään vaan sitä odottelua ja risahduksien kuulostelua. Eritoten tykkään kovasti ajomiehillä metsästystyksestä jossa passit ovat järkimittaisia ja itse metsästykseen pääsee osallistumaan paljon enemmän porukkaa kuin koiran kanssa. Taas kerran näköjään sitten lipesin vähän aiheesta eli palaillaan ruotuun. Luvassa oli siis 6h lupa Viannalle ja mukaan oli tulossa Iiro, joku hänen kaverinsa sekä koskivesien adhd-mies Häkkinen

Saavuin koskelle about 10.30 ja paikalla oli kaksi autoa. Toinen kalamiehistä olikin tuttu ja oltiin tavattu aiemminkin. Hänelle oli lupa tullut täyteen virvelillä ja perholla oli pyydetty tyhjää. Varmasti osin johtuen vesitilanteesta. Sitä nimittäin oli ihan tarpeeksi. Pääsin kuitenkin kahlaamaan kivivallille ja pian siellä tälläsikin kirre alempaa virranreunasta kiinni. Syöksy ja komea korkea hyppy. Pysyi vielä. Siitä spurtti "sumpulle" rantaan ja toinen korkea hyppy salakavalasti ja irti. Samoihin aikoihin saapuivat myös Iiro & co. Iiro aloittikin kalastuksen loistavasti. Ehkä 10min ja huolimaton kahlaus vallille kostautui uintireissulla. Eikun vehkeitä vaihtoon ja virppahommiin.

Sitten alkoikin taas kerran patomestarin piip-piip-piip show. Kolmesti nosteltiin luukkuja peräkkäin ja vettä oli niin paljon ettei päässyt enää vallille. Meni virvelihommiksi, koska aivan rannalta ei kovin mielekästä ole heittää. Nimittäin normaalisti heittopaikkana toimiva kivivalli verottaisi perhorasiaa liikaa. Myöhemmin paikalle tuli vielä yksi perhokalastaja, joka kuulemma on mäkimiehiä. Sen verran oli kaverilla v-tyyli kohdallaan heittäessä ja telemarkki haavitessa, että kaksi kirreä ronkki parkkipaikan kohdalta. Itsekkin kävin siinä kokeilemassa, mutta niin kylmää vettä oli olla vyötärösyvyydessä, että turhan paljon tuli mieleen ajatus lääkärisedästä sormi pyllyssä, omassa pyllyssä vieläpä, että jäi enemmälti kahlaamatta

Tästä reissusta ei jäänyt paljon kerrottavaa. Yhden kirren sain ruokakalaksi virpalla, Häksy taisi kanssa saada yhden special-spoteiltaan perholla sekä Tommikohan se oli kaveri joka multa lipan lainasi sai sillä yhden. Iiro karkuutti jonkun ja taisi yksi kirre hypätä pää edellä betoniseinäänkin leikkisästi. Esan kanssa turistiin päivällä ja kertoi Hannun saaneen alajuoksulta paremman taimenen sekä manaili noita juoksutuksia, että kun ne tehtäisiin etenkin näin syksyllä viikolla, kun ei ole kalamiehiä silloin juurikaan. No nyt ne tehtiin näin ja jäi kyllä perhohommat aika nollaan tällä reissulla ensimmäisen tunnin jälkeen. Mukava oli kuitenkin kuulla, että edellisellä reissulla vallilla haavinsa hukannut kalamies oli saanut omansa takaisin eli nuotta oli löytynyt alajuoksulta. Saapa nyt sitten nähdä vieläkö jossain tulee käytyä tälle vuodelle. Montaa reissua ei jokatapauksessa ole enää edessä ennen "talviunia"