lauantai 15. huhtikuuta 2017

Perinteiset pilkkikisat

Pitkänä perjantaina on ollut hirviporukalla pilkkikisat vissiin jo melkein ammoisista ajoista lähtien. Itse en ole niihin hetkeen taas päässyt, kun on ollut mm. Veikko Nieminen cuppia Vuorelassa salibandyn parissa ja milloin mitäkin. Nyt kuitenkin pääsin ja kalallakin käytiin tutussa paikassa Nilakalla riivikon tien päässä. Porukkaakin lopulta saatiin varsin mukavasti vaikka myöhässä oleva kevät ei ihan parastaan pistänyt ja etenkin viima oli varsin jäätävä. Aurinkokin meni mokoma piiloon heti aamun jälkeen. Ja vanha totuushan on aina hyvä muistaa eli Nilakalla tuulee aina...

Omalta osalta ei kauheasti jäänyt kerrottavaa. Pari isompaa ahventa karkuutin, yhden paremman sain sekä bonuksena pienen lahnan ja muutamia normiahvenia. Sijoitus n. puolivälissä 14 hengen seassa. Päivää väritti ylipäätään varsin isot ahvenet joita saivat useat. Taisi kisan isoin olla puolen kilon kantturoissa. Voitto miehissä meni vanhemmille enoilleni joista Ilpo tällä kertaa parempi n. 70g erolla Urpoon. Olisiko kokonaissaalis ollut karvan auki 2kg jos muistan oikein. Vierestä pääsin näkemään, kun Ilpo isompia ahvenia taitavasti morrilla jallitteli. Huonolla syönnillä oli kala. Naisten sarjan vei Ilpon rouva Riitta ja ei tainnut ehkä ensimmäinen kerta olla, kun molemmat kiertopalkinnot löysivät paikkansa Syvänniemeltä. Lasten sarjan vei Allun tyttärentytär ja mukava, että nuoriakin vielä lajinsa mukana oli. Lisääkin toki sopisi. Ehkä nostetaan vielä päivästä tapetille niemen Pekka, joka oli hyvällä saaliilla kisan kolmas. Itse pääsin ensimmäistä kertaa kättelemään virkani puolesta kaikki osallistujat.

Käväistiin myös samoilla tulilla paviljongilla seuran johtokunnan kokous ja nyt on valittuna koko porukka millä tätä vuotta viedään eteenpäin. Katseltiin sekä päiviteltiin myös jäsenlistat sun muut asiat ja oma riista -palveluunkin sain meidän vuokra-alueet lisättyä. Kyllä tällä porukalla saadaan homma toimimaan ja nyt muutamien muodollisuuksien ja pienten talkoohommien kautta odotellaankin jo syksyä ja tositoimien alkamista metsästyksen muodossa.

Pääsiäinen on henkilökohtaisella tasolla ollut useita vuosia myös aika jolloin olen käynyt Viannalla avaamassa perhokalastuskauden. Nyt siihen ei aika riittänyt ja jotenkin kyllä motivaatiokin vähän hukassa. Perhojen sidonta ollut tosi vaikeaa, kun pieni jäpikäinen on melkoinen termiitti kotona ja hänen ollessa valveilla on turha yrittää spigottia pyöritellä. Mutta jotain kuitenkin olen saanut sidottua eli tutulle kattauksen perusperhoista...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti