Tänä vuonna hirvihommat alkoivatkin likimain samoihin aikoihin kuin joskus vanhaan hyvään aikaan, kun aloitettiin lokakuun 15 päivä. Tosin eipä tämä syksy nyt kovin pitkälle vielä ole edennyt jos ei pimeyttä lasketa. Ei ole paljoa nimittäin näkynyt kuulaita ja kirkkaita hienoja aamuja. Pilvistä taivasta ja vesisadetta. Sitä on piisannut. Mutta nyt piisasi metsästystäkin, kun kokoonnuttiin niihin hommiin. Se on aina mukava nähdä kylän väkeä liikkeellä ja hyvissä tunnelmissa jahtia startattiin. Taisi olla 4+3 luvat alkuvaiheeseen eli metsästettävääkin riittää. Tosin on hirviäkin nähty eli tyhjiin metsiin ei tarvitse lähteä koluamaan. Omalta osalta syksyn metsästykset jäävät huomattavasti vähemmälle kuin vuosi takaperin. Tämä johtuu suoraan vaimon työvuoroista ja lastenhoitoteknisistä syistä.Mutta tänään startattiin ja heti aamusta Jannen koiran edessä liikahti hirvet ja sieltä vasa saatiin nurin erinäisten vaiheiden jälkeen. Emä pääsi kuitenkin karkuun ja itseltäni aamun jahdin loppu meni vähän ohi, kun onnistuin mokeltamaan puhelimen väärälle kanavalle. Lappalaisen Perttihän sen vasan kaatoi, kukapas muukaan...
Iltapäivällä ei saatu sitten valmista aikaan, mutta kuitenkin hyvä startti vasan myötä. Huomenna jatkuu ja itse en tosiaan pääse paikalle. Jos ihmeitä ei tapahdu, niin Pertti varmaan jonkun hirven silloinkin ampuu. En malta olla kommentoimatta, että olen ollut johtotehtävissä aika monenlaisissa hommissa työelämässä, harrastuksissa ja sotaväessäkin. Käytännössä aina porukasta nousee joku esille johon voi luottaa kuin muuriin. Yleensä nämä eivät itsestään ääntä pidä. Tekevät sen mitä sanotaan ja aina tietää ettei perään tarvitse kysellä. Sellaisia tekijöitä tarvitaan aina olipa kyse sitten töistä tai harrastuksista. Siksi olen äärimmäisen tyytyväinen ja ylpeä, että meillä on seurassa Pere siellä passilinjassa...
Jotta ei mene liian syvälliseksi, niin jatketaanhan jahteja ja kirjoitellaan taas jahka mukaan ehditään. Toivottavasti huomenna kaatuu hirviä lisää....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti