Utrianlahden Metsästäjät 50 vuotta

Eilen juhlittiin illalla Utrianlahden Metsästäjien puolikkaan vuosisadan kestänyttä matkaa missäpä muualla kuin hirvipeijaisissa Lohimaassa. Kun tuossa noin vuosi sitten allekirjoittanutta kysyttiin seuraan puheenjohtajaksi, niin ei kyllä kukaan tainnut näistä muistaa mainita mitään. Pientä painetta löi niskaan etenkin puheen osalta. Järjestelyistä ei niin kauheaa stressiä ollut. Niissä oli tehtäviä jaettu ja haluan kiittää Lappalaisen Aulista erittäin hyvästä työstä peijaisten osalta. Toki kiitokset kuuluvat myös Niemen Pekalle ruokahuolto-puolelle myös, Mirkolle kaljan valmistuksesta sekä Ilpolle DJ-hommista ja metsästyskronikan luennasta. Nämä peijaisetkaan, kun eivät ilman aktiivista porukkaa synny. Se olisi hyvä aina muistaa, että siellä taustalla tehdään kovasti hommia.

Juhlat oli mukavat ja erityisesti omaa mieltäni lämmitti hieno ilmapiiri missä niitä käytiin. Lisäksi oli mahtava nähdä, että saatiin mukaan yhteislupa-alueen seuroja sekä naapuriseuroja ja tietysti riistanhoitoyhdistys. Väkeäkin paikalla oli hyvin lähelle 100 ihmistä. Muistamisiakin saatiin ja niistä isoimpana seuroilta saatu iso lämminsavustuslaatikko. Ja painotus sanalla iso, se tuotiin peräkärryllä paikalle.

Jos ilmapiiri lämmitti, niin lämmitti myös muutama muukin asia. Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Reijo Huttunen kiitteli meitä kovasti ja muistutti, että Utrianlahti tunnetaan rehtinä seurana alueella ja meidän kanssa on mukava tehdä yhteistyötä. Se on äärimmäisen tärkeä asia ja sille pohjalle on hyvä lähteä rakentamaan seuraavaa 50-vuoden matkaa. Kävin seurojen kanssa epävirallisia keskusteluja peijaisissa ja varovaista kannatusta tuntui saavan ehdotukseni jahtikautta edeltävät tai heti perään pidettävistä seurojen välisistä pienemmän porukan "kehityskeskusteluista" joissa mietittäisiin mitä tehdään huonosti ja mitä paremmin sekä lisättäisiin vuoropuhelua seurojen välillä.



Hienoa oli myös, että paikalla oli viimeinen elossa olevista seuran perustajajäsenistä eli Liimataisen Raimo. Hänen kanssa käytiinkin keskustelu ja hän oli vilpittömästi hyvillään, että seuralla menee hyvin. Hepolan Rami totesikin minulle suurinpiirtein näin: "kyllä se on vaan hyvä, että me tämä seura perustettiin". Ja juuri näinhän se on. Lopuksi vielä mainintana, että tuore ukki, seuran pitkäaikainen puheenjohtaja, takavuosina Vuoden Pohjois-Savolaiseksi erämieheksi valittu Urpo F Tolonen piti hienon puheen tiivistäen seuran historian. Lisäksi hän oli tehnyt valokuvakansion jossa oli paljon nostalgisia kuvia, niin metsältä kuin muualtakin. Sieltä näin mukamas huumorimiehenä eniten aina huvittaa kuvat jossa pidetään "missikilpailuja" Utrianlahden koululla. Voin kertoa, että ne kuvat missä naiseksi pukeutuneet ja roolin täysillä yliampuneet Urpo, Eero, vanhanpihan Saku ja taisi muitakin olla ovat aika hersyviä. Itsekkin hämärästi tuon tapahtuman muistan.



Oma puheeni oli myös kirjoitettuna ja laitan sen tähän alle jos joku haluaa lukea. Peijaisissa en paperiin kuitenkaan turvautunut eli ihan 1:1 tämä ei ole verrattuna siihen mitä paikan päällä kuultiin

Arvoisat juhlavieraat!

Tervetuloa juhlistamaan Utrianlahden Metsästäjien 50-vuotta kestänyttä taivalta. Pari sanaa niille, ketkä eivät allekirjoittanutta tunne tai muista eli olen Tolosen Ismo, täältä Utrianlahdesta lähtöisin ja nykyään kortteeria pidän Pihkainmäessä vaimon ja kolmen lapsen kanssa. Oma taipaleeni näissä hommissa alkoi joskus, olisikohan peräti 70-luvun puolella, jolloin pienellä sangolla vein Urpo-enon kanssa hirville suoloja. Siitä sitten ajomiehenä, passissa ja aika monta välivuottakin tuli tuossa opiskelujen ja perheen perustamisen vuoksi. Nyt kuitenkin taas mukana pari vuotta ja on suuri kunnia ollut nyt toimia puheenjohtajana viime keväästä saakka. Tässä kohtaa on hyvä kiittää seuran aikaisempia puheenjohtajia eli pitkän ja ansiokkaan ajan seuraa johtanutta palkittua erämiestä Tolosen Urpoa sekä lisäksi Lappalaisen Petriä sekä viimeisimpänä Jääskeläisen Pekka-Jussia. Teidän työlle on helppo rakentaa tulevaa. Lisäksi haluan nostaa esille Liimataisen Raimon, joka on viimeinen elossa olevista perustajajäsenistä. Koko tämä porukka on tehnyt ison työn Utrianlahden Metsästäjien eteen, siitä iso kiitos!

Urpo kertoo kohta tarkemmin historiaa läpi ja tuntee aiheen paremminkuin ehkä kukaan meistä. Kerron kuitenkin näkemykseni Utrianlahden Metsästäjistä seurana. Eli me on saatu yhdistettyä pientä kylää sosiaalisesti ja etenkin takavuosina ajometsästyksen aikaan osallistujia oli iso määrä kokoontumassa aamuisin Hiilhaataharjulla. Se mikä oli erityisen hienoa, niin mukana oli tasapuolisesti miehiä, naisia ja lapsia ja kaikista ikäluokista. Monia legendaarisia nyt jo eläkkeellä olevia tai autuaammissa metsästysseuroissa olevia muistellaan usein vieläkin makkaratulilla ja tarinoissa. Vanhanpihan Saku, Hiltusen Helvi ja Pertti, Sundvallin Arvi , Tolosen Topi, Jäntti Tapsa perheineen, Lappalaisen Nikke, Kiteen Manu, Lappalaisen Tuure, Hepolan Kalevi ja tietysti unohtamatta Pulkkisen Untoa, joka ei taatusti jättänyt jutuillaan ja teoillaan ketään kylmäksi. Tässä toki vain osa lukuisista värikkäistä ja hienoista ihmisistä. Aika ei riitä kaikkia luetella ja keitä ei tässä mainittu ovat vähintään yhtä tärkeä osa seuramme historiaa. Toivottavasti tulevaisuudessa myös meitä nykyisin toiminnassa olevia muistellaan lämmöllä vaikkapa kynsitulilla.

Nykyisellään toimitaan pienemmässä mittakaavassa vaikka lupamäärät isompia ovatkin, mutta sellainen parisenkymmentä meitä aina aamuisin tuolla paviljongilla istuskelee jahtiin lähtöä odottamassa. Metsästys on pääsääntöisesti hirvien koirametsästystä kuten alueen muissakin seuroissa nykypäivänä. Tänä vuonna on ollut hirviä ehkä jopa harvinaisenkin paljon ja välillä on ollut vaikeuksia sopia koiramiehen hirvien sekaan. Tänä syksynä välillä on mennyt metsästys hienosti kuin oppikirjoissa ja toisinaan taas ollut vaikeampiakin päiviä. Joka tapauksessa meillä on tiivis ja tehokas porukka jota Eero ansiokkaasti tuolla metsästyshommissa johtaa. Muutakin toki tehdään kuin passissa tai makkaratulilla istutaan ja siitä kertoo esimerkiksi talkootöillä tehty lahtivaja, Hirviharju, joka on nyt täydessä iskussaan ja antaa hyvät eväät meillä riistan jälkikäsittelyyn. Tänä kesänä sille saatiin hyväksyntä rakennustarkastuksesta ja pojat rakensivat vielä liiterin sekä kaivon. Iso kiitos kuuluu talkooporukalle ja ylipäätään meidän seuran väelle sujuvasta toiminnasta, niin metsällä kuin muissa aktiviteeteissa!

Seurana ollaan tehty vuosien saatossa ja tullaan tekemään yhteistyötä alueen muiden seurojen sekä tietenkin riistanhoitoyhdistyksen kanssa. Tätä yhteistyötä toivottavasti pystytään vielä entisestään parantamaan. Meillä on varmasti seuran sisäisestikin tekemistä avoimuudessa ja se on teema mitä haluaisin tuoda Utrianlahden Metsästäjiin. Tätä samaa avoimuutta liputtaisin myös seurojen välille ja pyrittäisiin käymään avointa vuoropuhelua ja välttämään mieluummin tilanteita joissa keskustelua käydään epävirallisesti erilaisten hevosmiesten tietotoimistojen kautta. Sitä varten meillä ja muissakin seuroissa on yhteyshenkilöt ja puhemiehet. Jutellaan asioista ajoissa ja niiden oikeilla nimillä, niin yhteistyötä helppo rakentaa. Mutta jotta ei mene liian vakavaksi, niin yhteistyöhän on sujunut hyvin ja haluamme seurana siitä kiittää kaikkia yhteislupa-alueen seuroja, naapuriseuroja sekä riistanhoitoyhdistystä. Jatketaan näin ja pyritään toki aina parempaan tervolaisen metsästyksen eduksi.

Mitä tulevat 50v sitten tuovat tullessaan, niin sitä ei varmaan kukaan voi ennustaa. Lyhyellä tähtäimellä metsästellään toki kuten ennenkin hirviä, mutta toivoisin tuonne pienpeto-puolelle aktiivisempaa otetta. Se on tärkeä asia riistanhoidollisesti. Ehkä isoin asia kuitenkin on, että meidän huomioitava seuran sisäinen ikärakenne. Olen itse karvan yli 40 vuotias ja silti seuran nuorimpia. Ukkoontuminen on haaste tulevaisuudessa ja siinä on meille työn sarkaa miten tämä asia hoidetaan eli saataisiin hallittua uusiutumista tapahtumaan. Sitten vielä pidemmällä tähtäimellä näen haasteena yksityisten alueiden vuokrauksen, kun omistajuuksia siirtyy kaupunkeihin sukupolvien vaihtumisen myötä. Kun seuran keskeisellä paikalla oleva vaikkapa 200 ha alue ei olekaan enää esim. aatteellisista syistä saatavissa vuokralle, niin se voi ollakkin vaikea paikka onnistuneiden jahtien kannalta. Tälle ei toki paljoa mahdeta, mutta se voidaan, että pidetään metsästäjät hyvästä maineestamme kiinni, niin Utrianlahdessa, Tervossa kuin koko suomessa.

Lopuksi, niin tämä 50v on ollut pitkälti koko kylän yhteinen taival. Ilman myötämielisiä maanomistajia ei meillä olisi jahtiakaan. Siitä teille iso kiitos. Olette meille seurana erittäin tärkeitä ja jatketaan hyvin sujunutta yhteistyötä myös tulevaisuudessa. Nyt pidemmittä puheitta, niin tervetuloa kaikille hirvipeijaisiin ja pidetään mukava ilta!

Kiitos!