Loman starttia päiväkalassa

Moninaisien vaiheiden jälkeen lähdettiin Varkauden paperitehdasmiehen kanssa päiväkalalle eli käytännössä omalta osalta klo 10-17 Nokiselle omien kesälomien starttiin. Oli muitakin vaihtoehtoja, mutta vähän meni nyt pipariksi taas kerran suunnitelmat ja kun oli lupaillut mukavan sateista, niin päivällä onkiminen oli varteenotettava vaihtoehto, koska vettä oli koskivesissä nyt paljon. Ja olihan sitä kyllä ihan riittävästi ja rannoille asti eli pikkaisen olisi ehkä kaivannut siirtymää myös saareen jossain välissä

Viime kesänä ei tullutkaan "kahluukaudella" käytyä Nokisella joten siksikin oli mukava pistäytyä koskella josta aina muistaa ensimmäisen mitallisen perhokalan. Mikalle tuli reissun alkuun takapakkia, kun kiska ei ollutkaan auki ja joutui lupansa metsästämään Laakkoselta. Itse ehdinkin jo kalaan kympiltä ja ennen Varkauden ihmeen saapumista ehdin saada remontissa olevan sillan alta kalan kiinni caddikseen. Olisiko 10-15s ollut kiinni ja tukisteli itsensä irti. Pikkuperhot oli muutenkin teemana, koska edellisenä päivänä oli, jälleen kerran, Heinosen Ville käynyt koukuttamassa taimenia urakalla joelta. Joskus pitää kyllä Heinosen ja Jokelan mukaan lähteä katsomaan miten sitä tonkoa nousee ja jättää kalavehkeetkin kotio. Sen verran on haussa vielä tuo homma

Mikan kanssa havainnot jäi päivältä meikän aamun kalaan ja matalan uoman saaresta sain pinturiin yhden potkun verran kalan kiinni. Samoilla askelmerkeillä paperboy hyppyytti yhtä pienehköä taimenta. Muuten oli hiljaista. Pari muuta kommunistikaupungin kalastajaa oli aamulla pidellyt syvässä uomassa alempana kalaa kiinni ja päivällä makkaratauolla jututettiin kaveria, joka oli pari harria ja pari alamittaista taimenta larvalla saanut. Mittakalat siis päivän osalta hukassa joskin ei mikään ihan kauhean suuri yllätys ollut, kun keli jäi kuitenkin varsin kirkkaaksi ja sadekuurot pilvineen kiersivät Nokista. Mika oli saanut harjuksen vielä kun jäi toviksi koskelle lähdettyäni haavoja nuolemaan ja Varkautelaiset yhdet mieheen. Ilmeisesti 35cm isoin. Makkaratauolla jututettu kaveri oli vielä larvoilla karvannut pari kalaa niskalta joista toinen kuulemma mukavan kokoinen istari.



Perusvarma mp Nokiselta siis ja länsi-rintamalta ei siis mitään uutta. Tosin nyt oli jo oletettavaakin näin käyvän, kun valittiin ehkä Heinäkuulle se huonoin kalastusaika joskin myös ehkä hiljaisin. Kivat hiertymät myös jalkoihin ja entistä pomoani lainaillen loppuillan hommat meni reisien rasvailuksi

Viannalla

Soittelin lauantaina Esalle luvan alkuaikaa varmistaakseni ja samalla rupateltiin vesitilanteesta. Se oli silloin hyvä ja kuulemma kumppareissa olisi päässyt kivivallille. Noh kuinkas kävikään. Koski-isäntä odotteli sunnuntaina klo 15 maissa kulmahousut jalassa ja kravatti kaulassa, kun kurvasin koskelle. Oli sitten avattu luukkuja ja keli oli turhan lämmin ja kirkas. Sinällään muuten olisi pitänyt kai kaikki suht ok olla, kun edellisenä iltana oli seitsemän taimenta saatu ja niistä suurin 2,4kg sekä torstaina oli Tervosta saapunut hopeakylkiä. Lisämausteensa antoi tarina virran reunassa majapaikkaansa pitävästä todella vauraasta taimenesta joka oli useina iltoina näyttäytynyt.

Koskella oli sakkia jonkun verran ja aamulla oli virvelissä ollut pari kirreä kiinni, mutta eivät tulleet ylös. Lisäksi yksi kuha oli saatu. Kuitenkaan mitään tykitystä ei ollut. Eikä ollut alkuillastakaan. Sain heti luvan alkuun perus n. 35cm kirkkaan hoikan tanelin ja siinäpä ne kalahavainnot olivatkin ellei lasketa lahnoja ja ahvenia. Luukuilta ei saanut kukaan muukaan mitään ainakaan klo 20 mennessä.

Alhaalta sai poikiensa kanssa ollut isä saunarannasta arviolta parin kilon kirren ja poikansa säyneitä sekä yhden kolmivitosen taimenen. Tällä reissulla siellä myös näkyi päivystämässä veneitä. Missä lie sitten rajat menee luvalliseen touhuun, mutta lähtiessä oli ilmestynyt kuvassa pisteenä näkyvän paatin lisäksi valkoinen vene joka oli kyllä ihan kiinni loppuliu'ussa. No ei nuo minua kyllä sen kummemmin murheelliseksi tehneet.

















Perusvaikea Viannan reissu takana. Ei kerrottavaa jälkipolville muuta kuin, että perhoja saa taas kymmenkunta sitoa pohjaan jääneiden tilalle. Seuraavaksi sitten ehkä Nokiselle, ehkä jonnekkin muualle. Tiedä häntä...

Kalalla pitkästä aikaa

Kesäkuun on pidellyt hiljaista kalareissujen suhteen, kun normaalitahti on se pisto per viikko. Mm. Huopanankoskella piti käydä yön yli juhannuksena, mutta rapea ranskatar oli eri mieltä eli oli ongelmia turbon ahtopaineitten säätöjen kanssa sekä viimeisimpänä korkkasi boorit vaihdelaatikon ja vetoakselin välisestä liitosholkista jolloin matkanteko loppui tyystin keskelle vilkasta risteystä. Nyt kuitenkin kosla taas liikkuu ja oli tarkoitus mennä Kymölle iltaongelle. Kesken matkan kuitenkin Iiro soitteli, että Kellankoski on tyhjänä peruutusten vuoksi joten vaihdettiin sinne ja saatiinkin kahdestaan kalastella

Iiro oli unohtanut pikkuperhot kotiin joten streamereilla aloitteli hän ja samoin tein itse. Niskalla olikin heti muutamat tukistukset, mutta kiinni asti ei kalat jääneet. Vesi oli onneksi laskenut sen verran, että nyt pääsi "heittokivelle" kahlaamaan ja sai niskan alueen aika tarkasti haravoitua. Streamereihin tosiaan tuli muutama selvä tärppi ja vaihdoinkin sitten valmiiksi kasatun pinturisetin. Reippaasti ylävirtaan heittoon pyörähtikin paremman oloinen taimen Nyblomin caddikseen kiinni, mutta kahden potkun jälkeen tapsi poikki. Oli näitä Freditiltä ostettuja valmisperukkeita ja en tiedä sitten oliko tuulisolmu, kun katkesi aika ylhäältä perukkeesta. Aika rehellisen terävä perkele särähti huulilta tässä kohti

Lähdin tämän jälkeen katselemaan, että mitäs Iirolle kuuluu mutkan peilien lirkinnässä. Siellä olikin ollut useita kaloja kiinni/pomppineet surffista ohi, mutta joku ihme oli kun otit olivat kovin varovaisia. Palasin itse niskalle pinturoimaan. Nyt ei noussut enää pinturiin paitsi, että nielussa viistätin uiton lopuksi caddista, niin siihen mulahti kala jäämättä kiinni. Vaihdoin skateria, mutta ei kelvannut se ollenkaan. Meinasin kahlata jo pois, mutta päätin nelosen kepukkaan vaihtaa pienen Kuusinkijoella kovassa maineessa olevan streamerin jota tuo Sonikki jaksaisi heittää ja siihenpä tälläsikin kala melkein heti. Nopea mittailu vedessä osoitti mittaa olevan 40-41cm. Veikeä homma laitella tämän kokoisia eväleikattuja

Reissun "kliimaksi" oli kuitenkin, kun niskalla alkoi perhosta vähin löytymään vedestä ja yhtä isompaa räpiköivää jäin seurailemaan. Senhän kävi taimen hakemassa. Eikun vaan äkkiä 0.20 tapsia ja caddista kehiin. Sain kalan nousemaan pärskäyksen kera, mutta ei ottanut edes leuoilleen. Alkoi tuntua, ettei nouse enää, mutta nousipas kuitenkin ja alla olevan kuvan eväkäs haaviin. Ja taas sama just +40cm. Pikkasen pienenlivakkaa istaria

Iiro karkuutteli illan aikana pitkän rivin kaloja ja jotenkin oli outoa miten haluttomasti kalat ottivat. Mutta mukavahan tuo oli ongella käydä pitkästä aikaa ja pintaperholla saadut onnistumiset ovat aina isoa plussaa sekä pistävät suuta messingille. Nyt onkin jatkon suhteen sellainen tilanne, että seuraavaksi katsomaan Viannalle mikä on meininki sunnuntaina klo 15 alkaen

Aika vaikeaksi vetää...

...nimittäin tämän kalastuksen. Nyt levisi nimittäin tänään rellun pimputin ja muutenkin vähän koskella vietetyn alkukesän odotetun huomisen Huopanan yöreissun vei mukanaan se. Muutenkin on ollut tyttären terveydellisten syiden myötä sekä vaimon (onneksi) täydellä höyryllä alkaneiden töiden kanssa isoja haasteita päästä koskelle. Blogi siis ei ole kuollut ja päivityksiä tulee jahka siimat taas kastuvat. Joskus kaikki ei vaan mene kuin elokuvissa

Perhoja on kuitenkin sidoskeltu tässä keväällä&alkukesästä ja mukava kuulla sekä nähdäkkin kuvien kautta, että niillä kaloja saadaan kun osataan onkia. Toivottavasti pääsen pian tämän blogin pariin myös kalajuttujen merkissä. Sitä ennen tuo minulla varmasti viimeinen ranskatar vaan pitäisi saada ajokuntoon, kun tänään sanoi sopparin irti kiihdytyksessä keskellä risteystä vaihdelaatikon ja vetoakselin kulmilta

Kellankoskella

Edellisestä kalareissusta ehtikin vierähtää pari viikkoa, kun Vuokatin lomalle suunniteltu Jormaskosken kopaisu jäi väliin kosken ollessa kiinni. Iiro oli sen sijaan varannut 1-2.6 (pe-la) väliseksi yöksi luvat Kellankoskelle. Itsellä meinasi pitää aika kiirusta, kun tultiin reissusta torstaina ja työhommat oli myös kiireisenä. Kotiinpaluu oli muutenkin näyttävä. Käytiin hakemassa Karttulasta puudelssonia hoitopaikasta kotiin, niin ensin huoltoaseman pihassa puhelin tonttiin ja lasi rikki. Seuraavaksi levisi sitten piinattu rellu eli alkoi polttelemaan hehkun valoa kesken ajon ja vedot hävisi. Kaiman suosikkiviisua oli helppo hyräillä taas. No piti sitten tyrkätä bentsiiniä vanhan Carinan tankkiin ja sillä koskelle. Sehän ei tietenkään pettänyt. Mutta joo eli meitä oli kalalla myös nykyinen oloneuvoksen virkaa hoitava isä minun ja Iiron lisäksi sekä alunperin piti myös Petrin päästä, mutta työt sotkivat kolmannen veljeksen osallistumisen tällä kertaa. Koskella oli myös vuorokausilupaa heittämässä yksi kalamies jolla oli aiemmin päivällä niskalla joku kalatapahtuma ollut sekä lopppuliu'usta oli harjuksen saanut eli loppusummana neljästään ilta ja alkuyö paiskottiin.

Isä ei ole hirveästi perholla kalastanut joten alussa piti Iiro lyhytmuotoisen evästyksen heittämisen saloihin. Sitäkautta painuttiin sitten ongelle. Vettä oli koskessa omaan makuun ihan liikaa ja niskaa ei pystynyt niin tehokkaasti kalastamaan kuin normaalisti. Siitä kuitenkin pikku hiljaa laskua alaspäin ilman tapahtumia ja kohtahan se Iiro jo sieltä tuli kera 46cm taimenen ja parin tällin. Itsellä piteli hiljaista ja kalastus oli streamereiden paiskomista virtaan. Kummallisen hiljaista vaan piteli.
















Eipä mennyt aikaakaan, kun Iiro nappasi jo toisen taimenen niskan alta. Isäkin pääsi tässä välissä kalan makuun kun oli taimen tällännyt heittoon nostaessa. Ei vaan kovin pitkää vapaa valitettavasti puistellut. Aika haastavat kelit oli aloittelevalle kalastaa, kun virtaus oli pirullinen ja takaheittotila nollassa. Hyvinhän tuo silti pärjäili eikä ollut perhoja juurikaan puissa eikä silmissä eikä persauksissa.
















Seuraavaksi sain itse mutkan pitkistä peileistä tukevan tällin mustaan streameriin. Vapa pystyyn, no prkl eihän se noussutkaan vaan parempi kala ja kova virta yllätti kalamiehen. Uusi yritys ja samalla lipsahti ote vavasta ja siima suoraksi sekä taimen Seppo Rätymäisesti pyrstöllään näytti "v#ttuillakseni heilutin". Ja taas soi päässsä Alangon musiikki. Ihan oma moka koko karkuutus. Ei varmasti mikään jättiläinen olisi ollut, mutta mittakala kuitenkin.
















Näissä peileissä oli kalaa enemmänkin ja sieltä Iiro nappasi nelivitosen komealla hyppytärpillä surffilla ja itsekkin sain kauden ekan mitallisen tinselillä. Mittaa tosin vain 41cm eväleikatulla joten ruokakala jäi taas saamatta. Myöhemmistä tapahtumista voisi kertoilla parit selvät tukistukset perhoon ja Iiroa piinanneen taimenen niskalla joka taisi 6-7 kertaa iskeä streameriin tarttumatta ja myöhemmin vielä pärskäytti pankkisedän tarjoilemaan surffiin ihan allekirjoittaneen jaloissa tarttumatta silloinkaan. Vuorokausilupaa heittämässä ollut taisi illan aikana saada muutamia tällejä sekä yhden about mitallisen niskalta joka livahti mitatessa omille teilleen. Niin joo ja Iiro sai myös yhden hyväkokoisen harjuksen larvalla keskikoskesta. Taisi sankarille pitkälti toistakymmentä kalatapahtumaa kertyä siihen mennessä, kun lähdin kotiin aamuneloselta ja jäi vielä laskua tekemään. Isä sen sijaan jäi vetelemään hirsiä pakettiauton konttiin, kun oli pitkä matka Näätämöön vielä tänään edessä.
















Mukavahan tuo oli käydä kalalla likimain omalla porukalla ja näitä reissuja ei ole koskaan liikaa. Vettä tosin oli vähän runsaasti, mutta kalastamaan pystyi eikä nyt tuulet sun muut sotkeneet. Kaloja oli lähinnä kahdessa paikassa eli niskalla sekä mutkassa. Loppuliukua taas ihmeteltiin, että on se kumma miten siellä ei ole taimenta ikinä. Kalastettiin sekin Iiron kanssa monesti ja tätä samaa olen muiltakin kalamiehiltä kuullut. Hirveän jännä on se.

Seuraavat reissut täysin auki. En tiedä pitäisikö joku aamu käydä heittämässä mp Nokisella vai mitä tässä nyt keksisi...

PS: Iiro oli vielä jallittanut 45cm taimenen niskalta luvan loppuun

Revanssia hakemassa

Ei ole kevään reissut menneet kuin Strömsssössä ja tähän tuli lähdettyä hakemaan revanssia Heinävedeltä. Boman oli jo maanantai-aamuna käynytkin lammella ja kahdeksan kappaletta oli kirrejä haavissa käyttänyt. Joskin syönti oli loppunut kuin seinään tuulen alettua. Jahka lammelle pääsin itse, niin sainkin siellä melkein koko ajan yksin kalastaa. Ja ylläri pylläri, skädääm sekä ananasakäämä, niin taas tuuli niin pirusti. Tänä keväänä onkin aika ikävästi tuulet ja tulvat kalamiehiä kiusanneet ja olosuhteethan on kaikille toki samat. Velipoika oli Vihalla edellisen viikonlopun aikana ja yhteen mitalliseen taimeneen jäi sielläkin kolmen saldo ja varmasti tulvavesi ei auta tilannetta nyt oikein missään. Toisaalta jospa saataisiin sitten hyvä heinä-elokuu tätä kautta

Mutta joo nopeasti takaisin lammelle. Homma lähti käyntiin kuin elokuvissa. Ensimmäinen heitto ja kuvan kala haaviin. Pinkkiliitsi on keväällä erittäin maistuva eväs talven jäljiltä olleille kaloille tummassa vedessä. Mikakin taisi kaikki kalansa ko. kamppeella saada. Sitten vähän hiljeni ja tuskailin tuulen ja laiturin raoissa olevan heittosiiman kanssa. Yksi kala kävi tukistelemassa eikä mitään sen ihmeellisempää



Käppäilin tyynenpuoleiseen päähän lampea pitkospuita pitkin ja eipä sielläkään mitään ollut paitsi sammakoita. Niitä oli ihan kivasti kyllä. Lyhyesti tyhjää sieltä ja paluu alkuperäisille pelipaikoille toi haaviin pienen kirren joka nyt tuolla tirisee savustuslaatikossa. Tuuli ei oikein tuntunut tyyntyvän ja lampi vaikutti aika kuolleelle. Eikä sieltä kyllä mitään sen kummempaa sitten löytynytkään



No kuitenkin pari kalaa tällä kertaa haaviin. Itse tykkään kohteena paljon Mustanlammesta. Siellä on nörttimäisesti sanoen infrastruktuuri kunnossa eikä tarvitse veneen kanssa pelleillä. Nyt sitten mietiskellään mitä seuraavaksi. Varmaankin tulee pieni tauko onkihommista johtuen jo noista tulvistakin. Toivottavasti sitä vettä olisi myös silloin kun allekirjoittaneen kesälomat on eli joskus heinäkuun puolesta välistä eteenpäin nelisen viikkoa. Päätän täältä tähän ja alan syömään savukalaa...

Kuravettä

Ei löydetty oikein Varkauden sellun pilaajan kanssa yhteistä aikaa Mustanlammen reissulle joten piti suunnitella jotain muuta. Tällä kertaa valinta osui viime keväiseen tapaan Kivilammelle. Vene oli vuokrattava etukäteen johtuen järjestävän seuran omista liikekuvioista ja eipä tullut sitä kysyessä huomioitua, että mitä Erkki Nysten oli lauantaille luvannut. Kappasta vaan, kun taas sitä tuulta ja vesisadetta. No eipä auttanut valittaa, kun lupa oli ostettu ja venevuokrat maksettu. Sitten pitikin alkaa metsästämään seuraa kalalle ja siinä toimii aina pk.net. Tällä kertaa mukaan ilmoittautui mr Sly nikkiä käyttävä kalamies (ei tämä sama suu vinossa oleva Brigitte Nielsenin ex kuitenkaan, joka tunnetaan suurista luonnerooleistaan mm. Rambo-elokuvissa)

Hänen kanssaan tehtiin puolille päivin treffit Kivilammelle. Kävin hakemassa airot ja veneeseen tapin seikkailupojilta ja heti rantaan tullessa oli ikävä näky. Vesi oli värjääntynyt täysin maitokahviksi sateitten ja sulamisvesien myötä. Ei hyvä, ei yhtään. Hetken päästä paikalle saapui myös kalakaverini ja siinä heitettiin Martti Servomaiset välitassut ja pikkuhiljaa lähdettiin ongelle. Painuttiin suoraan "myllylahukkaan", josta Myöhäsen Eetun kanssa viime keväänä kalat saatiin. Nyt vaan ei saatu kuin kokemusta. Paitsi toki olin unohtanut ankkurin solmun tarkastaa eli saatiin se edes jäämään lammen pohjaan. Ei paha taas. Kaveri kommentoikin osuvasti tähän "kyl me tietysti voidaan uistellakkin"

Heiteltiin pari tuntia lammella ja ei havaintoa kaloista. Pari nuorta perhomiestä nähtiin lisäksi ja paikalle oli tulossa ponttoonilautalla tutun näköisiä kavereita talvisilta ajoilta eli jotkut Puijon Pilkin "kairan kuivattajaiset" tai miksi ikinä olivatkaan nämä zembalot nimenneet. Ei kyllä oikein napannut touhu kyllä yhtään tuulen takia ja ei oikein riittänyt muovipussista tehty laahusankkurikaan hidastamaan menoa tarpeeksi. Vesi oli tosiaan todella sameaa ja perhosiiman osuttua veteen jäi heti kuvio pinnalle siitä. Kalojahan lammessa varmasti olisi ollut, mutta nyt ei huumori eikä into riittänyt niitä etsimään. Reissun parasta antia oli ehdottomasti oppia tuntemaan uusi kalamies ja sovittiinkin mahdollisista yhteisistä tulevista reissuista jolloin voidaan näppärästi jakaa polttoainekuluja sekä pienenä miinuksena kaverille toki, että joutuu meikäläisen lässytystä kuuntelemaan

Semmosta, turhan tuttua, settiä tänään. Seuraavaksi ei ole havaintoa, että minne ongelle. Voisi yrittää kyllä jallitella haukia tuosta lähijärveltäkin perholla. Ei vaan ole kyllä mitään käsitystä milloin hauen kutu on siellä ohi...

Kauden ensimmäinen pilkullinen haaviin

Kolmas vuosi peräkkäin tuli lähdettyä Vappu-päivänä kalalle. Viime vuonna oltiin lammella Heinävedellä ja kaksi vuotta sitten oltiin Kymöllä Iiron kanssa yhdellä oman lyhyen perhosteluajan parhailla reissuilla. Nyt oltiin lähdössä Kiuruveden paikallisen Harri "Höylä" Soikkelin kanssa jälleen Kymölle. Oma parin viikon takainen reissu sinne meni täysin reisille tuulen ja vesisateen takia. Lisäksi nyt kun aloin kamoja katsomaan, niin kasettikelani on jossain paikassa X ja tuo X ei ole minun karttoihin merkattuna. Eniten harmittaa, että siinä oli puolattuna firmalta 10v palveluksen kiitoksena saadulla lahjakortilla ostettu suht vähän käytetty Vissun Vibe. No toivottavasti kela vielä löytyisi jostain. Eikä mennyt tämäkään reissu ihan hienosti kelien suhteen. Tuuli vielä kovemmin kuin viimeksi jo aamulla ja pohdittiin reissuun lähtöä, mutta oli muitakin intressejä tavata kuin kalastus, eikä nyt oltu näiden suhteen homoeroottisilla asioilla liikkeellä, niin lähdettiin kuitenkin vaikka tiedettiin kalastuksen tulevan olemaan vaikeaa. Edellisellä viikolla, kun luvat varattiin, niin lupasi 11 astetta auringonpaisteessa. Toisaalta myös motivoi lähtemään tieto varsin messevästä taimenesta ko. vesiltä lähipäiviltä josta ei sen enempää kuin, että nyt on kuvatkin nähty eikä ole ote HTT:n sähkeuutisista

Muiden ihmetellessä aaton rientojen jäljiltä aamulla kotonaan, että mikä ovi oli auki mistä tuli se kissa joka pissi suuhun yöllä tai yrittämässä uuteen nousuun, niin oltiin jo Hujasen kanssa Kymön parkissa. Viriteltiin settejä siinä ja itse olin vähän siipirikkoinen niiden suhteen. Hyvin pian totesin, että parempi vaihdella upposetit ja Kiuruveteläinen taisi pintasiimalla syytää. Niska huusi mykkyyttään ja tuuli oikeasti aika järkyttävästi. Nyt kuitenkin tuuli "kyläkaupalta" eikä järven selältä, niin pystyi kohtuullisesti heittämään Vesannon suuntaan sekä upposiimalla kohtuu mukavasti myös vastaiseen, kun odotti mäkihyppääjämäisesti sopivia tuulirakoja. Niska kuitenkin oli aamusta täysin mykkä ellei yhtä tärpin poikasta Hujaselta lasketa

Seuraavaksi käytiin sillan alunen kokeilemassa molemmin puolin. Opettajalle tälli siellä, mutta muuten hiljaista piteli. Palattiin niskalle ja sinne ilmestyi joku paikallinen kaveri ideanaan kyttäillä milloin kalasääski/sääksi/en minä kele ikinä muista mikä se on viralliselta nimeltään, tulisi kuvattavaksi. Siinä rupateltiin niitä ja näitä alueen menoista sekä meiningeistä. Niskalla hivenen tyyntyi toviksi ja kuin vahingossa kala kiinni allekirjoittaneelle streameriin. Sieltähän tuli tottakai perinteisellä mitalla varustettu 35cm varsin kirkas eväleikattu eväkäs. Tämä kuvattiin tällä kertaa nopeasti vaikka lasken kyllä normaalisti kaikki alamitat takaisin turhia kuvia räpsimättä

Kansankynttilä pisti seuraavaksi indikaattorisetit läjään ja ilmestyi vierelle kalastamaan. Sanoinkin hänelle, että "siinäpä ei kauaa mene kun tuut siihen ja ongit sen vähän isomman kalan ihan vaan ärsyttääksesi, että voit kiittää jo minua etukäteen, että sain tuon yhden". No meni ehkä 5min ja 44cm taimen hänelle haaviin jota alla olevassa kuvassa väsyttää hän vetten päällä seisten kuin eräs tunnetumpi kaveri parisen tuhatta vuotta sitten kansantarinoiden mukaan. Nyt ei tarvittu kuitenkaan pyhää henkeä mukaan, vaan mustaa nymfiä puri kohon alla tämä eväleikattu

Muuten ei sitten näkynyt mitään. Lyhyelle aikaa tuli tapahtumat. Paikalla ollut "kameramies" kertoi, että pintakäyntejä on näkynyt aiempina päivinä, kun tyynempää ollut. No nyt ei näkynyt kuin vissiin yksi joka jäi minulta kyllä huomaamatta ja tuuli oli niin kovaa ettei sokkonakaan voinut pintureita edes ajatella heittävänsä. Muutenkin kevään reissut taimenen suhteen ei hirveästi käteen jättäneet. Ei yhtään nähtyä pintakäyntiä, ehkä 5 korria bongasin vedessä. Pitäisi vaan olla mahdollisuuksia ja aikaa käydä silloin kun kelit on kohdallaan, valitettavasti vain ei ole vaan on mentävä ennakkoon sovitelluilla päivillä. Nyt ei tänä keväänä vaan oikein natsannut säät omille reissuille. Kalojahan varmasti olisi ollut vesissä, mutta mm. keväinen nymfi-kalastus on meikällä yhtä hyvin lapasessa kuin Lomanin Teuvolla laulaminen ja naisten kanssa vehtaus.

Tästä mennään nyt sitten kesää kohden. Seuraavaksi ehkä Mustanlammelle Bomanin kanssa. Taimenten jahtauskin pyörähtää käyntiin hiljalleen aktiivisemmin. Ei aavistustakaan, että missä ja milloin seuraavan kerran. Jotain kuitenkin on varmaa eli jos en kelaa löydä, niin joudun siima&kela ostoksille ja se ei hymyilytä yhtään. No tyhmästä päästä kärsii koko ruumis...

PS: ennenkuin joku pikkunäppärä anonyymi-viäräleuka aloittaa räksytyksen, niin Kymöllä ei ole kahluukieltoja. Siellä on erikseen joku poikastuotantoalue jossa kalastus on kielletty. Sen alueen toimivuuteen en osaa sanoa juuta enkä jaata

Typerä reissu

Oli tarkoitus lähteä Hujasen kanssa Kymölle 22.4. No pari päivää sitten tuli vähän samanlainen tunne kehiin kuin Kiimalaisella ja hoksasin, että nehän on oman nuoremman tytön 9-vuotis synttärit silloin. Piti sitten muuttaa lennosta suunnitelmia ja varasin taktisesti Kärnälle luvan lauantaille vaikka aikomus olikin Kymölle mennä. Aivan mieletön taktikko ja strategisti sekä ehkä pohjois-korean propagandaa lainaillen "nerojen nero" siis aamuisin peilistä katselee. Paitsi ettei katsele vaan ihan uskomaton tampio. Heräilin aamulla jo kutoselta ja keli näytti luvalla sanoen ihan paskalle. Vettä tuli, tuuli ja sadetutka näytti samaa koko päivälle. Päätin jo olla lähtemättä Kymön suuntaan, mutta perinteisesti taas vatkattuani päätöstä tarpeeksi olin jo ajelemassa sinne

Kymön ruokapuodilla oli taas kiva meininki ja meikäläinen tykkää kovasti näistä pienistä kaupoista joissa on ilmettä sekä tunnetta eikä sitä väkisellä opintorahojaan tienaavaa Prisman kassaa joka säikähtää jos sanoo, että Moro!. Siksipä tuleekin tuossa Pihkapuodilla oltua vakioasiakas ja ainakin vaimon mielestä liikaa menee siellä aikaa. Palataan taas kuitenkin nopeasti asiaan eli Kymöllä oli yksi kalamies eilisestä. Tapasin hänet sinne mennessä ja oli tulossa lämmittelemään kun oli kylmä ja mykkää oli aamusta ollut. Ja olihan se kylmä kuin ryssän h#lvetissä. Järveltä tuuli ja vettä tuli vaakaan. Vettä oli myös toooooooodella vähän aiempiin pariin kevääseen verraten joskin toki myöhemmin on käyty.
















Hyvin nopeasti selvisi, että pinturoinnin voi unohtaa. Koetin testailla uutta Vissun Vibe 125 #5/6 siimaa, jonka ostin varta vasten Häkkiseltä hommattuun vapaan. Jos kalamies on ylipainoinen, niin siima ei sen sijaan ollut. Menee myyntiin eli ihan liian kevyt eikä four-fouria jaksanut ladata yhtään. No vaihto Vibe 85 #6/7 ja alkoi sinne vastatuuleen jo streamerkin poistua. Keli vaan oli tympeä eikä kaloja löytynyt vaikka rannan kertaalleen aika hyvin kalastin aina likimain niemenkärkeen asti kaislikon reunaan. 2h kalastusta riitti ja eikun kotiin. Todella typerä veto oli lähteä kalalle ja jos joku joskus tietää meikäläisen tuollaisia suunnittelevan, niin hakekaa autonavaimet pois. Paljon järkevämpi olisi ollut jäädä kotiin sidontapenkin ääreen. Tuli mieleen se yksi tuulinen reissu pari vuotta sitten Nokiselle. Ihan yhtä epäonnistuneita reissuja molemmat eikä voi kuin itseä syyttää...

 


Nyt menee sitten ensi viikonloppu tytön synttereissä, wuhuuuu!!!, ja sitten alkaakin olla aika lähellä jo hetki, kun tulevaisuudessa Varkauden aikamiespoikien seuran puheenjohtajan pallin perivän Bomanin kanssa mennään jo lammelle ongelle. Ei jäänyt taas näistä kevään reissuista paljoa lapaseen. Tosin oli sitä varmaan ilmassa muillakin ja katsellaanpa sitten ensi keväänä josko sattuisi sinne kunnon hätseille koskelle. Näillä kalastusmäärillä tosin voi olla helpompi löytää Sillanpään Jarille tyttöystävä. Nyt kuitenkin päätän täältä tähän ja tilanne vaatii jallua...

Tuulisella kotiseudulla

Kyttäilin sumarireissulle ajankohtaa Äyskoskelle ja kun näytti, että maanantaina voisi ehkä olla ihan let's go keli ja työt painaa suht pahasti niskaan eikä viikolle saane talvilomapäivää järjestettyä päädyin varaamaan luvan. Ajelin aamukasiksi Patolaan, jossa muuten joskus vuonna kypärä ja kilpi tuli majoitettua Kokkarisen Eeron pitämällä kalastusleirillä. Leirin lopuksi käytiin onkimassa kirrejä kasvatusaltaista Nilakkalohelta (nykyinen RKTL ainakin toistaiseksi) ja oikein maikkarin ( vai oliko se kolmostelevisio vielä silloin) kuvausryhmä kävi tätä ihmettä todistamassa. Piti tulla loppukevennykseen ja toki automaattisesti orkesterin naurettavinta sälliä kuvattiin eli meikäläistä. Pettymys oli kyllä melkoinen, kun ei se lopulta kuitenkaan telkkarista tullut lupauksista huolimatta. Aika räyhäkkä meriitti olisi kuitenkin CV:ssä jos voisi sanoa olleensa kymppiuutisten loppukevennyksessä. No nyt ei oltu ja mennessä kävin tuikkaamassa terveiset Perälän Timolle postilaatikkoon huomaamattomassa kirjekuoressa. Hivenen yllätyin, että kalamiehiä ei näkynyt. Kohottelin pääasiassa aamun ensimmäiset pari tuntia ja hermohan siinä vähän meinasi mennä. Vaparenkaat oli umpijäässä ja perjantaina huomasin, että mulla ei olekkaan kuin 0,16 ja 0,30+ perukkeita. Hitto kun sitä pitää olla reikäpää. Varmaan johonkin kirrepilkkionkeen olin ne laittanut. No tyhmästä päästä kärsi taas koko ruumis eli kohottelu oli suht perhoille hubaa hommaa 0,16 tapsilla



No siinä kun olin jonkun kymmenkunta sutturaa pohjaan temponut ja niskalla pinturia syytänyt paikalle saapui toinen kalamies, joka pienen tunnistelun ja jutustelun jälkeen paljastui Hiltusen Teemuksi. Oli vaan kasvattanut sellaisin himoköyrijä Gyntterin parran, että vaikeutti tunnistamista. No Teemun kanssa juteltiin siinä niitä ja näitä. Kohta paikalle tulivat myös Söde ja Masa sekä heidänkin kanssa kuulumisia vaihdeltiin ja kävi ilmi, että suht vähän oli porukkaa paikalla. Teemun kanssa jatkettiin kalastusta Patolassa laihoin tuloksin. Ei pintakäyntejä ja Teemu painuikin kosken alaosiin. Jonkun ajan päästä kyllästyin pintakäyntien sekä korrien puutteeseen ja painuin myös kalasatamaan



Siellä olikin pari kaveria loppuliu'ussa ja laiturille tepastellessani toisella heistä olikin jo vapa mutkalla. Ilmeisesti mittataimen sieltä nousi ja aiemmin kai parempikin muistaakseni 55cm kala oli käynyt haavissa. Söde kertoilikin myöhemmin, että alaosissa oli korreja vähin ollut. Laiturilla ei sen sijaan korreja näkynyt vaan lähinnä joutsenia ja tuuli todella navakasti järveltä. Tovin paiskoin synkillä painoilla liitsejä, mutta usko loppui aika nopeasti kesken ja en halunnut poikien sekaan ängätä vaan palailin Patolalle.



Patolassa oli edelleen hiljaista. Mukavaa vaihtelua toi eräkirjailija ja kosken valvoja Juha Jormanaisen pistäytyminen. Tai taisipa siinä tunti mennä turistessa. Tästä miehestä huokui kokemus sekä eritoten hillitty herrasmiesmäisyys ja oli todella mukava kuulla vinkkejä kalastukseen sekä muitakin tarinoita. Jatkoin rupattelun jälkeen kalastusta Patolassa ja hiljaista piteli. Ainoa tapahtuma oli, kun Teemu sai ilmeisesti pinturiin hetkeksi vastarannalla kalastaen kalan kiinni. Itsellä ei tärppiäkään koko päivänä ja Patola on kuulemma ollut varsin hiljainen tänä keväänä. Paitsi, että sieltä oli saatu aika messevä taimen ja näin Jormanaisen kännykästä kuvan kalasta. Jäätävän komea eväkäs ja kannattaa bongailla Äyskosken blogia, koska sinne on juttua kuulemma tulossa.



No tämä oli taas perinteisen vaikea reissu ja ei ihan kelitkään suosineet. Kalojahan varmasti oli ja ne on erikaverit ketkä niitä saa. Opettelua siis riittää ja hyvä niin. Tympeää olisi jos osaisi jo kaiken. Toisaalta olisi kiva edes jotain osata. Mukava oli kalastella ja keli oli tuulta lukuunottamatta ihan ok. Kolme korria näin vedessä ja ehkä viisi hangella enkä ainuttakaan pintakäyntiä 9 tunnin aikana jonka koskella olin. Toivottavasti tilanne paranee kelien lämmittyä ja kalamiehet saisivat mukavia elämyksiä. Sitä pintaperho-kalastustahan sitä näille reissuille lähdetään kuitenkin ensisijaisesti hakemaan. Velipoika Iiro sekä Häkkinen olivat pääsiäisen Huopanalla ja yhden päivän Keihärillä ja mitään aivan kaameaa tykitystä ei sielläkään. Kaloja kuitenkin haaviin asti. Heillä viimeisen kalastuspäivän sotki tuulen lisäksi Iiron sairastuminen
















Tulomatkalla pistäydyin pitkästä aikaa Eijan baarissa Tervossa huuhtomassa murheet tuopillisella alas. Viimeksi olen käynyt ehkä 15v sitten. Sinällään meininki ei ollut 20 vuoteen juuri muuttunut eli Pulkkisen Risto edelleen siellä päivysti kuten ennenkin. Mummon ja äidin haudalla pistäydyin myös ja kovin oli nostalginen olo ja tunsi taas sen Tervolaisuuden sydämessään hautausmaalta autolle kävellessä. Lisäksi piti käydä pankkiautomaatilla kannatuksen vuoksi, koska Tervon otto-automaattihan oli jo lopetusuhan alla. Käykäähän muutkin kalamiehet nostamassa kaljarahukat, niin säilyy palvelut pienillä kylillä.

Nyt onkin sitten auki seuraava reissu. Kymöllä pitää kerran käydä pintureita uittamassa tässä kuussa ja jahka lampi aukeaa Heinävedellä, niin sinne suuntaamme Varkauden ihmeen kanssa kuten aiempinakin vuosina.

Vaparenkaita rapsuttelemassa

Talviloma-päivää pukkasi ja Esan purolle tieni kävi. Aamulla meinasi jo piinattu rellu lähteä lapasesta mutkaisilla metsäteillä ja sitä hieman ihmettelin. Tulomatkalla Karttulassa asia selvisi eli toinen takakumi oli likimain tyhjä. Saunalahdeltako näitä tyhjiä renkaita tulee, kun tämä ei ainut tapaus ollut eli viime syksynä oli Viannalla parkissa takakumi tyhjänä tikun mentyä renkaan sivusta läpi. No paikka-aineet on sisuksissa ja jospa lopputalvi menisi. Mutta joo-o, siis aamupakkasissa tuli köröteltyä Viannalle jonne nousuparvi oli saapunut kuten aina ennenkin pääsiäisenä ellei juoksutukset estä. Edellisenä iltana bongailin pk.netistä, että sieltä oli nykykiintiö eli 2 kalaa ongittu täyteen. Esa kertoili, että kalastaja oli ollut ainoa joten odotukset oli kovat. Paikalla oli myös maakuntien lahnamiesten ykkönen komeissa nepparipöksyissään. Liekkö seura-asu kuten vaikkapa intin kurssiverkkarit, kun kovin tutulta näyttivät verraten Seppäsen Akun kahlureihin. Jannen kanssa siinä muutama sananen vaihdettiin ja eikun tositoimiin.

Pakkastahan oli rapiat 10 astetta joten hyvin montaa heittoa ei päässyt koskiemme vilkasliikeiseltä Häkkiseltä varta vasten Viannalle ostettua Vissun GT fourfour #5 vispaamaan ennenkuin oli vaparenkaat jäässä. Ja renkaat oli jäässä koko päivän vaikka hieman taisi lämpötila plussallekkin kammeta. Aamupäivästä alkoi myös tuulla varsin vilihakkaasti. No siinäpä paiskottiin patoluukkujen edustaa ja parkkipaikalta lähtevää pikkulirun reunaa. Pehkoselle tärppi patoluukuilta ja itsellä kala kiinni pari potkua virranreunassa parkkiksen alla. Tai ehkä se oli kivi. Tiedä näistä, sitä on niin monenlaista tuota kiveä kuin on tärppiäkin

Lahnatykki kalasteli myös kosken alaosan ja sai sieltä kuulemma erittäin laihan juuri mitallisen tanelin. Muuten piteli todella hiljaista. Päivä kuitenkin alkoi kirkastua ja kalamiehiä tuli lisää. Siinä rupattelin yhden aiemmin Nokisella tavanneen kaverin kanssa ja mukava oli turista kuulumisia. Viannalla on kyllä aina ollut mukavia kalamiehiä niillä reissuilla, kun siellä olen käynyt. Kohta puoliin saapui myös ilmeisesti "hissimies" työautollaan ja kuudeskin kalamies. "Hissimies" kävi heti kaivamassa patoluukun alta lipalta kirren valkealla zonkerilla. Helppoa kun osaa. Kahlailin Hujasmaisesti itsekkin tällä kertaa keskelle josta pääsi pommittamaan joka suuntaan. Ei sitten mitään. Tässä välissä Pehkonen ja aamun toinen kalamies poistuivat takavasemmalle.

Iltapäivästä painuin itse lipalle ja jotenkin en vaan osaa siitä patoluukkujen edestä kalastaa. En saa mitään tuntumaa siihen ongintaan. Ajattelin kuitenkin, että kun ei tässä virtaa ja hiljaa pitäisi uitella, että tyrkätään boobya kehiin. Siinä kun katselin makkaratulilla jututtamani kalamiehen kantavan kalaa haavissa parkkikselle, niin samalla omakin siima kiristyi. Booby kelpasi ehkä aavistuksen rapiat 1,5kg kirrelle. Väsyttelystä kyllä paistoi miten paljon pelkäsi karkuutusta ja oli muutenkin tuntuma hukassa. Kala kuitenkin haaviin ja oli muuten ensimmäinen kirre, jonka sain patoluukun edestä lipalta kalastaen














Aiemmin lipalta kalan saanut zonker-veijari palasi sinne ja eipä aikaakaan kun vapa oli taas mutkalla. Näkyy olevan homma lapasessa! Sieltä antautui toinen kirbeli siniselle zonkerille. Veikeä valinta, mutta tässä näki taas että voisi vähän yrittää avarammin mielin miettiä näitä juttuja. Tovin vielä kalastelin lipalta itsekkin, mutta yhteen epävarmaan tukistukseen jäi. Hieno oli keli ja jos ei pakkasta olisi ollut, niin todella mukavaa kalastelua. Nyt meni aikaa ja hermoja jäitä rapsutellessa eikä itselle uudesta toiminnaltaan nopeasta vavasta oikein mitään kuvaa saanut. Jos kalalle jääneet luette näitä höpinöitä, niin laitelkaa halutessanne kommenttia miten se ilta meni

Pikkasen vähänlaisesti tuli kalaa siihen nähden mitä odotukset vesitilanteeseen nähden, mutta kuitenkin haavi kastui. Pääsiäiselle tulee myös jatkossa varattua luvat Viannalle. Samaan aikaan oli työelämätuttavat Äsyllä ja heiltä pitää vielä selvitellä miten siellä on mennyt jahka tässä ehtii. Nyt omalta osalta jatkan kyttäilyä sumarikeikasta säiden suhteen ja kalapaikkojen suhteen. Yhden talvilomapäivän olen siihen vielä ajatellut käyttää arkena jos vaan keliä nyt yhtään tulee.

Muuten alkaakin olla kaikki lapasessa kesää ajatellen. Viimeistelin hankinnat Vissun Vibe 125 siimalla tuohon GT fourfour vapaan. Se hoituikin mainiosti vanhalla kunnon vaihdannais-taloudella, kun Oulusta eräs kalamies osti sen meikäläiselle ja pistin vaihdossa setin liitsejä sinnepäin. Tilailin myös FREDitiltä puuttuvat kartioperukkeet pinturointia varten. Laitoin kyssäriä, että onko niiden laadussa ollut ongelmia, kun itsellä koko kauden kalastuslaukussa auringolta suojassa ollut katkeili käsiin, kun virittelin sitä edelliselle reissulle. Sieltä tuli heti nopeasti palaute ettei ole ollut ja tilauksen kylkiäisinä perukesiimaa ja tippet-rinkuloita kompensaationa. Näin se asiakaspalvelu toimii! Ei ollut kallista varmasti heille ja nyt on molemmilla hyvä mieli. Mutta sepäs nyt näistä kun menee muuten ihan jaaritteluksi eli eikun kesää kohden mennään, rai rai!

Sidontaa, sidontaa ja vielä kerran sidontaa

Viime aikoina on tullut vietettyä paljon aikaa perhonsidontapenkin ääressä. Sieltä onkin pukannut ulos noin 700kpl sutturoita. Pientä rutiinia alkaa siis löytymään perusperhojen sidontaan. Samalla sain myös innostusta siivoilla omaa streamer-rasiaa ja viskoa ne ihan pahimmat sötökset roskiin. Ihan hirveitä turauksia osa. Nyt on tullut sidottua muddlereita, tinseleitä, surffilautoja jne. Yhteen itselleni uuteen marabou-runkoiseen viritykseen mulla on jo ohjeet ja odottelen mistpoolista materiaaleja siihen. Samalla tein myös isomman tilauksen Bogdanille Puolaan, josta saa volframi-kuulat suomen messinkikuulien hinnoilla ja chenillet on suorastaan naurettavan halpoja. Sen sijaan esim. koukkuja ei kyllä sieltä mielestäni kannattanut tilata vaan lähinnä tuossa olivat itseä kiinnostavat setit sieltä

Samalla on tullut päivitettyä myös sidontavälineistöä spigottien osalta. Ostin Rialinnasta, tuosta työmatkan varrella olevasta mainiosta putiikista, Riten spigotin ja se tuntui kyllä todella mukavalle. Siitä innostuneena tilailin myös Tiemcon vastaavan. Nämä on kuitenkin välineitä joiden pitäisi kestää pitkälle tulevaisuuteen. Saksetkin ostin uudet Riaskista ja niissä päädyn aina suht halpoihin. Perusteluina on, että en hirveästi jaksa sääliä sakseja tai käyttää kaksia erillisiä enkä myöskään sido sellaisia perhoja joissa vaadittaisiin erityistä tarkkuutta saksien osalta. Yhden uuden perhorasian aion myös ostaa tälle vuodelle ja se on tulossa kirrejahteihin eli spekseinä on, että sinne pitäisi sopia joku about 30 liitsiä ja 20 pikkuperhoa. Yksi malli on mielessä ja sitä pitääkin tänään vilkaista Rialinnalla



Nyt on sidontasessiot hivenen hiljentyneet ja säätiedotusta pitää pollata jatkuvasti, että mille päivälle ottaisi talvilomapäivän ja suuntaisi jonnekkin maakunnan koskista. Kotona tilanne on onneksi paranemassa eli vaimo palaa töihin 6kk sairasloman jäljiltä. Tämä tosin tuo sitten vuorotyön muodossa omat haasteensa kalastukseen lastenhoitoteknisistä syistä. Mutta sillä ei ole väliä vaan pääasia on, että parempi puolisko on toipumassa takaisin työelämään ja tulisi rahukkaakin. Nythän KELA:n "viisaat" lääkärit päättivät etteivät alkuvuodesta maksa euroakaan korvauksia. Mutta sepäs siitä...

Varmoja reissuja ei ole kesän ja kevään osalta kuin ehkä kaksi. Toinen niistä suuntautuu pääsiäisviikolla Viannalle ja toinen on sitten toukokuun lopussa Jormasjoelle Vuokatin loman yhteydessä. Muuten on mieli avoin kaikille mahdollisille. Kirrepilkitkin alkaa olla pikkuhiljaa finaalissa. Lauantaina kävin vielä Kivilammella ja siellä saaliina yksi varsin jäätävä tärppi sekä sight fishing -hengessä liitsiin 40cm vedessä tällännyt kirre, joka lopulta katkotti siimat. Tai eipä se kala niitä katko varsinaisesti vaan vika löytyy aina vavan toisesta päästä.













Vielä tähän loppuun asia joka on mieltä painanut ajoittain eli tuossa alkutalvesta, kun sain kiintiön nettihommia kalastuksen osalta täyteen, niin poistelin jonkun verran kavereita tuolta sosiaalisesta mediasta. Isoon osaan ei ollut mitään henkilökohtaista syytä vaan lähinnä en halunnut elämäni huolia ja murheita jakaa sellaisten ihmisten kanssa joita en ole koskaan tavannut tai ei muuten mitään yhteistä ole ollut. Nou hard feelings mihinkään suuntaan. Mutta näillä mennään nyt kohti kevättä ja kireitä kaikille sumarivesille!

Hakkarais Teuvon kulmilla

Jos ei mene Kymönkosken sahurilla lujaa, niin ei mennyt kyllä itselläkään. Reissua kuvastaa muutamat avainsanat: koski liian jäässä, koski liian sula, liitsirasia kotona, liian pilvistä, liian tuulista, perhoja pohjassa pitkä rivi, taito ei riitä, vesi kylmää, karsean makuista Olvin juhlaolutta (yök) ja kaikki menee päin v#ttua paitsi muna. Näissä tunnelmissa tuli käytyä ongella ja happea haukattua sekä aamulla pirun liukkailla teillä huonoilla nastarenkailla kurvailtua. Kerrotaan kuitenkin pari sanaa mitä tuli taas tehtyä tyhjän pyytämisen lomassa jottei jää turhan negatiivissävyinen-pläjäys tästä

Eli olin suunnitellut meneväni Kymölle kalalle perustuen keskusteluun viime viikonloppuna Kärnällä mainiosti kalastelleen Sipposen Pietun kanssa. Pietu ei Kymöllä ollut käynyt eli ei missään nimessä hänen vikansa ja tosiaankin esim. Kellan loppuliuku oli hyvin auki ja samoin Kärnä. Kymön niska sen sijaan oli jäässä siten, että järkevää kalastettavaa ei ollut kuin muutamia metrejä eli piti vaihtaa lennosta kohde Kärnälle. No sehän vaan passasi vaikka onkin jostain syystä ollut mulle se varmin mp paikka näistä kolmesta koskesta. Siinä glögit kyläkaupalla ryyppäsin sekä kuuntelin jonkun kylähullun örinöitä ja tempaisin rellun Kärnälle.

















No Kärnällä näytti tilanne hyvälle. Pienimuotoisen huussille edestakas-tetsauksen jälkeen aloin kalastamaan sillan yläpuoleista suvantoa. Streameria virtaan ja samalla tutkailin, että tarvitseeko käyttää kasattua pinturisettiä eli näkyykö korreja/pintakäyntejä. Korreja ei näkynyt yhtään, mutta sepä nyt ei vielä ylläri ollut. Kaksi tai kolme pintakäyntiä näkyi päivän aikana suvannossa ja loppuliu'ussa yksi. Suvannon rantojen jää oli jo heikentynyt niin paljon, että sen reunoille ei ollut mitään asiaa. Se pikkaisen karsi heittopaikkoja. Loppuliu'ussa jonne marssin jälkeen ei taas tarvinnut ihmetellä saamaani titteliä suomen hikisimmästä miehestä, niin oli jään reuna myös siinä kunnossa, että siitä irtosi isoja laattoja kun vaatimattoman painoni sinne yritin ängätä. Yksin kun olin, niin en uskaltanut urheilla enempää. Loppuliu'un kalastuksesta tuli siis likimain fiasko. Harmi homma, kun tästä Iironkin kanssa juteltiin ja varmasti kevään parhaita kalapaikkoja tuolla.

















Mutta tosiaan valtaosan kalastelin sillan yläpuoleista suvantoa streamerilla sekä yritin myös pinturilla ja nymfillä sieltä missä pari pintakäyntiä näkyi. Ei vedon vetoa eikä tärpin tärppiä. Keli oli kalastukseen ihan jees joskin elättelin toiveita auringostakin. Yritin myös maantisillan alapuolelta hiljaisemmasta virrasta, mutta sitä en kyllä rehellisesti sanoen osannut kalastaa ja edelleen kohottelemisessa on opettelua. Jännä oli, että yhtään tälliä ei streamereihin tullut vaikka monensorttista tarjoilin hitaalla uitolla ja perhomenekistä päätellen varmastikkin ihan tarpeeksi pohjasta.

Mutta tämmönen keikka tämä ja seuraavia odotellessa. Kiirastorstain kalastus Viannalla meni reisille perunkirjoituksen takia ja varasin keskiviikolle sinne luvan. Saa nyt nähdä miten sen homman kanssa käy. Muuten on onkimiset suht auki. Kirrepilkillä pitäisi ehkä yksi reissu vielä Kivilammen kevään hotspoteille tehdä.

Keväistä päivää Viannalla

Oli tarkoitus alunperin lähteä kirrepilkille Kivilammelle,  mutta perjantaina pyörähdin erään mielenkiintoisen perhonsidonta-projektin tiimoilta Rialinnassa ja kuulin huhuja, että oli saatu jopa kala Viannankoskelta viikko takaperin ja siimojakin katkottu jonkun kanssa. No siitähän se ajatus sitten lähti eli vavan mittaa pidennettiin huomattavasti pilkkiongesta ja eikun Esan luokse. Vesitilannehan koskella oli perhokalastuksen suhteen suorastaan loistava. Jo ennen reissua tiesi, että röytöähän tästä ei tule, kun talvella tuppaa taimenet loistamaan poissaolollaan ja kirrejä on laitettu viimeksi syys-lokakuun vaihteessa. Mutta eipä tässä ollut odotuksetkaan korkealla. Esan kanssa turistiin tovi muuttuneista lupahinnoista ja kiintiöistä. 6h luvan nostaminen 15e/2 lohikalaa & 2 kuhaa oli kuulemma heti näkynyt siten, että porukka on varannut 12h lupia. Itselläni ei oikein ole mielipidettä asiasta, koska mulle on enemmän kuin jees jos joskus saa 2 kalaa vahingossa. Ymmärrän kuitenkin vaikkapa Kuopiosta kalalle ajavan lottolipan/liitsin heittäjän ja hyvänä päivänä on sitten kiintiö täysi 30min aikana. No ei siitä enempää, mutta tällaiset on muutokset jos joku blogia lukeva ei niistä vielä tiennyt. Tarkempi info täältä
















Oli kuitenkin pirun mukava käydä oikomassa siimoja. Seppäsen Aku oli kaverinsa kanssa myös ja ilmeisesti yhtä kalaa pääsi pitelemään jos ymmärsin oikein. Jos Aku luet tätä, niin pistä kommentti miten se iltapäivän loppu meni jos haluat. Lisäksi tuli myös yksi sekakäyttäjä (virveli, perho) koskelle n. klo 13 aikaan ja sunnuntaillekkin oli tulijoita. Polttelee, polttelee kalamiehiä kesän tulo. Itse lähinnä yritin tällä reissulla keskittyä nautiskelemaan kalastuksesta ja mukava oli kyllä ulkoilla sekä siimoja oikoa, kun keli oli kohdallaan. Alaselkä vaan ei kestä tällä hetkellä juurikaan yli 4h seisoskelua eli se on vähän tympeä homma ja oli pelipaikat jätettävä vähän kesken

Pääsääntöisesti kalastelin larva-larva, larva-liitsi, liitsi-liitsi -yhdistelmillä ja välillä indikaattorillakin. 4h saldona oli ihan älyttömän lähellä varmastikkin ollut tärppi. Yllättävän vähänkin jopa oli ekalle reissulla ominaista siimojen kanssa sekoilua vaikka toki välillä sitäkin oli ja setit puussa. Kausi on avattu nyt hiljaisissa merkeissä ja jospa ei koko kesä mollissa. Tämä oli kuitenkin odotettavissa, mutta pääsiäisviikolla pitäisi kyllä sitä kirjavaa lohta jo sitten kiirastorstaina Esan purolta nousta. Tässä blogissa on sitten esimakua miten huonoja tulee kuvat jatkossa olemaan ellen kännyllä kuvaa eli viime syksynä viimeisellä Viannan-reissulla hajonnut Olympus (ei hyvä sekään) on korvattu todellisella halpiksella eli 70e Kodakin vedenpitävällä mallilla. Pitää katsoa nyt jos kuvat vähän paranisivat kesää kohti valon lisääntyesssä. Jos ja ehkäpä kun ei, niin ensi kesälle sitten parempi kamera. Nyt on tällä mentävä tuleva suvi ja jospa noista se olennaisin selviäisi mikä kiinnostaa eli vesitilanne ja kalojen koko jos niitä sattuu tulemaan...

Sumari-hommia suunnitellessa

Sumukorento, tuo keväisten koskivesiemme työmyyrä. Näin aloittaisi tämän jutun Alfonso, mutta nyt ei ole Studio Julmahuvi -juttuja luvassa vaikka ne ovatkin tv-historian helmiä. Nimittäin pitäisi pohdiskella, että missäs sitä keväällä kävisi ne vähät sumari-reissut. Viannalle on perinteinen pääsiäisen reissu jo varattu, mutta siellä on varmasti liitsien lillutusta luvassa kirjolohia kiusaten ja mieli tekisi myös päästä pintaperhoa syytämään virtaan. Siitä kai tässä perhokalastuksessa on kyse ainakin osittain eli jonkin sortin önniäiseen saadaan kala nousemaan ja tärppi nähdään silmin ja jos perhokin on itse sidottu, niin voi onnitella itseään olemalla viisaampi kuin kala jolla on ehkä tsiljoona kertaa pienemmät aivot. Kala toisaalta ei kirjoittaisi noin ylipitkiä lauseita kuin tuo edellinen. No oli miten oli, mutta näin on, niin se ruoja se osaa vaan pitää pilkkanaan ja tietyllä tapaa vähästä saa ihminen lopulta suuren elämyksen. Näin myös allekirjoittanut

Olen sumari-reissuni aiemmin suunnannut lähinnä Äyskoskelle ja Nokiselle. Nyt tekisi mieli hakea ehkä jotain muuta. Mutta mitä? Vähissä tuppaa paikat olemaan. Nurmijoella oli ollut viime keväänä mukavasti kalaa ja vanhat istarit olivat oppineet myös syömään pinnasta. Ehkä kuitenkin itse tykkäisi päästä mahdollisesti sen jättipotin kanssa painimaan eli yli 60cm taimenen. Siihen parhaat mahdollisuudet tarjonnee lähiseudulta Äsy ja siellä on kuitenkin kotikonnuillaan jossa harvemmin enää tulee käytyä. Joskin tänään kuulemani mukaan hinta luvalle ilman majoitusta on aika suolainen eli 50e. Aika kipurajan ylärajoilla mennään omalta osalta, mutta ehkä sumariaikana tuon raskii ja kun voin reissuni ajoittaa toivottavasti hiljaisemmalle ajalle eli keskelle viikkoa. 

Nokisenkoskella taas tarvitsisi olla vene ja siellä on porukkaa nurkuen passissa jo muutenkin ihan tarpeeksi. Ei kiitos. Viitasaarella on kyllä kalaa mukavasti Kymö&Kärnä -akselilla. Sinne taas tulee matkaa paljon eikä luvat ole halpoja. Lisäksi kala on pääosin sitä 40-50cm istaria. Huopanalle lienee luvat jo myyty. Aika vahvasti näyttää, että omat reissut on perinteinen Äsy ja pikkaisen sumariajan jälkeen Kymö, jossa on helppo kalastaa ja kalaa kuitenkin nousee niskalta pinturiin ja nymfiin mukavasti. Näillä päätelmillä mennään kevättä kohden eli vähiin jää reissut virtavesille. Lammelle lähdettäneen taas Heinävedelle Bomanin kanssa jahka siellä jäät sulavat paitsi että aamulla kuitenkin kivasti jäässä ovat äs juusual

Spigotti kävi kuumana

Sain pk.netin kautta pyynnön sitoa yksinkertaisia pieniä perhoja kirjolohien ja taimenten jahtaukseen. En ole missään aiemmin myyntiin ilmoitellut sitovani, mutta suostuin kuitenkin. Lopulta sidottavaksi tuli ihan mukava 46kpl erä. Sinällään teki ihan hyvääkin vähän spigottia pyöritellä, koska koko talven aikana olin omiin rasioihin sitonut ehkä puolenkymmentä erilaista sutturaa. Samalla tuli ennätys kun päivässä pyörittelin näitä yksinkertaistakin yksinkertaisimpia toivottavasti ottipelejä 40kpl. Niskahan siinä kipeäksi tuli, mutta tulipahan samalla vähän rutiinia. Pitäisi kuitenkin vielä muutama sumaripinturi ehkä sitaista ennen kevättä.

Näitä pienehköjä eriä voin jatkossakin sitoa jos joku välttämättä haluaa ostaa. Kovin monimutkaisiin sidoksiin meikäläisellä ei ole materiaalia eikä oikein taitoakaan. Lähinnä noita kirrepupia, larvoja, jänökuulia jne. Ei kuitenkaan ole kiva jos perho on ennen ensikastautumistaan sen näköinen että siitä paistaa joko a: vahva itsetekemisen leima tai b: sen olettaisi olleen jo usean kalan hampaissa

Kivilammen kisat ja Lokinlammen reissu

Kirrepilkit jatkuvat tässä talven edetessä ja aika heikostihan ne on menneet mikä nyt ei hirveä uutinen ole. Kävin itä-suomen lohicupin kisassa Kivilammella ja keli oli todella ravakasti pakkasella. Rapiat 20 astetta oli, mutta porukkaa oli silti varsin paljon. Keskitin oman kalastukseni uimarannan suunnalle ja hiljaista oli. Yhden kirren karkuutin paksut rukkaset kädessä avannon reunalta ja siinäpä ne tapahtumat olivatkin. Jälkikäteen kyllä yllätyin podiumin vallanneiden kalansaaliista, koska uimarannan alueelta näin max 5 kalaa saatavan ja nekin meni eri henkilöille ja valtaosa porukasta kuitenkin siellä kalasteli. Liekkö sitten ottipaikat olleet vanhan myllyn luona olevassa lahukassa. Olipa missä oli, mutta tässä tulokset kisasta: http://www.telemail.fi/kari.kuikka/lohipil.htm

Eilen lauantaina käytiin sitten Iiron kanssa Nurmeksen maineekkaalla Lokinlammella. Siellä oli normaaliin tiuhaan istutustahtiin tuonut taukoa paukkupakkaset, mutta kalaahan niissä lammissa aina on. Iiro sai kaksi lätkällä ja lisäksi yhden ootto-ongella. Omalta osalta saaliiksi jäi yksi eväkäs pellillä ja kesken loppunut jallu. Lisäksi reissulla testailtiin Petrin ja Iiron isälle ostamaa uutta hienoa pilkkikaikua. Varsin hauskaa oli muuten seurata meininkiä, kun paikanpitäjä kävi avaamassa istutusavannon ja vähitellen puolijuoksua ukot riensivät ympärille reikiä kairaamaan ja sitten ihasteltiin porukalla, kun kaloja laskettiin tynnyristä järveen ja saivathan ne vajaan puolenkymmentä "lohta" siitä heti ylös. Hassua menoa.

Kävin pitkästä aikaa myös kirjautumassa pk.nettiin ja siellä olikin yksityisviestejä pukannut. Saapa nähdä joutuuko tässä sitomaan ensimmäiset myyntiin tulevat perhotkin. En ole ilmoituksia kyllä laittanut minnekkään, mutta jos joku nyt väkisin haluaa ostaa, niin onhan se autettava hädässä. Muuten ei ole kyllä perhokalastuksen suhteen tullut mitään tehtyä paitsi välillisesti kyllä selän treenaamisen suhteen. Viime kaudella alkoi olla selkä jo ihan rikki 6h kalaluvan lopulla ja nyt aktiivinen treenaus ja etureisien venyttely ovat toistaiseksi pitäneet kivut loitolla. Jospa sitä tulisi sitä kautta mukavampi kesä kalastella, kun ihottumatkin on parantuneet todella hyvin ja nepparivapaat kahlurit roikkuvat tuossa odottamassa kalastusten alkamista

Ongelle suuntaan seuraavan kerran todennäköisimmin Kivilammelle pilkille. Sumarihommia pitäisi kanssa nyt miettiä jo vähän aktiivisemmin. Ajatuksena olisi pitää talvilomapäivä joskus pääsiäisviikolla ma-ti jolloin jossain voisi käydä. Tosin kelithän näyttelee ko. hommassa isoa osaa. Kiirastorstaina joka tapauksessa Esan purolle ottamaan löysiä pois olipa keli sitten mikä tahansa

Vuosi 2012 alkoi surullisesti

Vuosi 2012 sai ikävän alun kun mummoni nukkui pois hieman vajaan 85 vuoden ikäisenä ja hänet kannoimme eilen 22.1 Tervon hautausmaalle ikuiseen lepoon äitini, tätini ja vaarini vierelle. Hän kasvatti minut vauvasta asti siihen, kun käytännössä muutin ammattikoulun asuntolaan 15 vuoden vanhana ja sitä tehden maailma vei nuoren miehen mukanaan. Mummon kanssa ehdittiin kalahommiakin harrastaa sillä enoni olivat tiukkoja kasvattajia eikä veneelle poikasena ollut yksin asiaa ja niin asian tietysti piti ollakkin. Näinpä pidimme yhdessä katiskoita läheisellä järvellä ja niitä kävimme kokemassa monet monituiset kerrat. Saalistakin saatiin vaihtelevasti, lähinnä kuitenkin ahventa, särkeä ja haukea. Hämärästi muistelen eräällä reissulla ehtineeni venettä siirtää sen verran liukkaasti, että mummo tippui laiturilta veteen. Hyvin Ismomaisesti meni reissut siis jo silloin. Muutenkin varmasti kalastus sekä metsästys tulivat mummolle väkisinkin läheiseksi kotipaikalla. Esimerkiksi tuulastuksesta eli "tuulaalta" varmasti monesti odotteli sydän syrjällään, että vieläkö sieltä pimeältä järveltä kotiin tullaan laisinkaan ja tietenkin eritoten syksyiset hirvenmetsästykset olivat varsin kiihkeää aikaa, kun ukkoa ravasi tuvan ovista suuntaan jos toiseenkin. Oikein levollista ja rauhallista unta haluan hänelle toivottaa myös tätä kautta ja muistaa mummoa näin myös kalastuksen näkökannalta.

Mutta elämä kuitenkin jatkuu eikä pidä jäädä tuleen makaamaan eli palataan asiaan. Perhokalastuksen suhteen olen hieman täydennellyt toukkarasiaa lähinnä perussötöksillä eli jänönymfiä yms. on tullut sidoskeltua. Uutena "hittinä" omaan rasiaan on kesää varten ilmestynyt pinkillä kuulilla olevia larvoja "normilla" oliivilla jänödubbauksella selkäkilpineen kuin vinylribistäkin väsättynä. Näihin tuli uskoa viime kesänä Huopanankoskella, kun eräs nuori jantteri sai niihin paljon tapahtumia. Mielikuvituksellisesti köyhänä tapauksena tuli heti sitten ideaa omittua. Jotenkin olen vaan kovasti vierastanut pinkin värin käyttöä taimenen kalastuksessa vaikka surutta kyllä kirrelle tulee tarjoiltua. Tuohon rasistiseen pinkkien syrjimiseen ei kyllä mitään järkevää syytä ole kuten harvaan muuhunkaan asiaan elämässäni mukaan lukien tämä tipaton tammikuu joka onneksi on jo voiton puolella.















Ensimmäisen kevään kalaluvan varailin perinteisesti Viannankoskelle kiirastorstaille. Kuten aiemminkin, niin koski on jo täynnä pitkäperjantaina ja lauantaina. Tänä vuonnahan pääsiäinen on aikaisemmin joten toivottavasti nyt pääsisi myös ongelle, kun viime keväänä oli jo täysi tulva kiirastorstaina eli reissu peruuntui silloin. Villi Pohjola oli myöskin tarkistellut hintoja ylöspäin ja pudotellut saaliskiintiötä. Omalta osalta ei herneet menneet asiasta nessukkaan. Päivitetyt tiedot löytyvät täältä. Varsinaisen sumarikalastuksen suhteen paikat ovat auki. Perinteisesti olen Äsyllä yhden reissun käynyt, mutta pitää nyt vähän katsoa mitä hinnat ovat. Omalta osalta kyllä viime vuotinen 40e/päivä oli jo kipurajan yläpäässä vaikka paikka hieno toki onkin. Voi olla, että Kymö tai Kärnä ovat suuntana keväällä ja mikäli Nurmijoellakin on ruokailevia kaloja viime vuoden tapaan pintaperhojen ulottuvissa, niin eipä ole poissuljettu sekään kohde. Nokinen toki myös harkinnassa. Pitää tuota miettiä keväämmällä tarkemmin.

Kirrepilkeistä sen verran, että kausi tuli avattua Kivilammella about kuukausi "avajaisista" tammikuun alkupuolella. Ukkoa ja akkaa oli niin pirusti ja hiippalakkejakin pyöri sesongin mukaisesti eli laskeskelin jotain n. 30 kalahenkilöä päivän aikana. Kaloja näin saatavan tasan 2 kpl. Tosin kuulin muutamasta muustakin. Omalta osalta saaliiksi jäi silloin yksi pieni hauki ja heti sen perään lenti vapa kädestä tärpissä, kun rupattelin puolihuolimattomasti erään pariskunnan kanssa. Se kala jäi saamatta siis ihan omaa hölmöyttä. Muuten pitelikin sitten hiljaisempaa koko valoisan ajan.

Toisen piston tein Iso-Valkeiselle moottoritien kupeeseen viikko ko. lammen avajaisten jälkeen. Avajaisissa oli ollut 80-90 henkeä ja kalaa oli lammelle istutetusta 500kg erästä noussut hyvin. Ilmeisesti oli noussut viikollakin tai sitten oli suut kiinni, kun itselle ei tullut kuin perinteinen hauki reilun neljän tunnin aikana ennenkuin vilu alkoi turhan kovasti kapajamaan. Eikä tullut kaverin puolen kilon siikaa lukuunottamatta muillekkaan noin 20 kalastajalle mitään. Harmi kun se saalisvarma Lokinlampi on niin kaukana päiväreissuja silmälläpitäen. Nämä "harvoin, mutta enemmän kalaa" -tyyliset istutukset kyllä antavat varmasti heti istutuksesta tapahtumia, mutta siihenpä se valitettavasti sitten likimain jääkin etenkin alkutalvesta. Tähän harrastukseen etenkin talvisydämellä toivoisi niitä tapahtumia. Keväällä jo taasen onkii tyhjää mielellään, kun auringon mollukka lämmittelee kivasti.

Nyt olisi tulevana viikonloppuna Itä-Suomen lohicupin pilkkikisat Kivilammella. Saapa nähdä lähtisikö sinne nöyryyttämään itseään edellisvuoden tapaan. Viime vuonnahan 4h värjöttelystä saaliina ei ollut tärpin tärppiä...

Mitäs sitten tehtäisiin?

Talvi yrittää tehdä tuloaan, mutta huonolle näyttää. Vuosi sitten oli jo kirrepilkilläkin käyty, mutta toistaiseksi en ole jäihin pudonnut koskaan enkä aio nytkään eli niitten hommien aloittaminen odottelee pakkasia. Siivoilin sidontapöydän valmiiksi, että jos aloittaisi muutamia sutturoita väsäilemään. Kurkkaus rasioihin kuitenkin kertoi, että ei ei tarvitse kuin ehkä puolenkymmentä sumaripinturia sitoa laskuvarjohäkilällisenä eli taimenen kalastukseen on sutturoita ihan riittävästi jemmassa. Menneen kesän perhojen menekki oli kuitenkin niin vähäistä.

Tulevalle suvelle ei myöskään ollut juuri välinehankintoja. Poikkeuksena oli kahluukengät ja niistä tehtiinkin kaupat Rialinnalla Villen kanssa kuluneella viikolla eli tulevana kesänä könytään Scierran popoilla. Halusin nimenomaan huopapohjalliset ja nuo vaikuttivat ihan ok hinta-laadultaan sekä kuulemma kesän aikana monia ei ollut liikkeeseen palauteltu. Toinen vaihtoehto olisi ollut Loopin Waimea joita oli spesiaalibuutsit tarjolla huopapohjalla, mutta olen mietiskellyt, että jos joskus yli 100e kengät ostan, niin ne on sitten Simmsit. Nyt on käytännössä kalusto siinä kunnossa, että ensi kesä pitäisi pärjäillä. Ehkä jotain kartioperukkeita tulee tilattua, mutta siimat, vavat jne. on omaan kalastukseen sopivassa iskussa

Palautan tähän blogiin kuitenkin tuon kommentointi mahdollisuuden, koska noita kalapaikka kyselyitä yms. on vuosien varrella aina joitain ollut. Tämä lienee viimeinen päivitys tälle vuodelle eli oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua sekä kireitä siimoja vuodelle 2012 kaikille kalamiehille tasapuolisesti!