lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannuskalat

Piiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa ehti kalalle juhannuspäivän aamuna. Viannalle oli helppo lähteä tutuille mestoille ja eipä tuo ruokakalakaan olisi harmittanut. Kauden kolmatta reissua pukkasi siis ja taas kerran on sanottava, että kyllä suomalainen aamu on kaunis ja taianomainen. Ja pirun kylmä! +1 oli lämmintä. Aamun erikoisuutena oli Tuovilanlahdessa ilmeisesti juhannuspirskeistä kotiutuva nuori neitokainen joka moikkasi iloisesti ohi ajaessani. 15 vuotta sitten olisi jarrut mennyt pohjaan, peruutus, ikkuna auki, kulmakarvaa ylös, paras Frendien Joey hymy ja kysymys: "mitä sinulle kuuluu?". No nyt ei ehtinyt hameväen perään ilakoimaan, kun kalalle piti päästä

Pieni ylläri oli, että kalassa oli jo yksi mies, kun vitoselta olin koskella. Vesitilanne oli kohtuullinen, ei mikään nappi, mutta ihan jees. Pikkasen olisi saanut vähemmän mun makuun olla jotta keskelle olisi viitsinyt kahlausta yrittää. Ahventa oli tullut koskeen älyttömästi ja niitä oli kiinni koko ajan. Ilmeisesti vihernieriät oli seuranneet niitä ja jotkut valopäät oli 4kpl jättäneet rannalle mätänemään. Heikkisen Kalle, sähkövoimatekniikan opettaja amiksella, olisi sanonut takavuosina, että "jumaliste minä mukutan teidät sinisiksi" jos olisi tuon nähnyt. Esan kanssa olimme yhtämieltä, että joko hauet vapautetaan tai sitten otetaan ruokakaloiksi. Tappamisen huvista niitä ei pidä listiä. Niille on oma paikkansa luonnon kiertokulussa ja meidän kalamiesten tulisi muistaa kunnioittaa tätä.













No kalan makuunkin pääsin, kun parkkipaikan alapuolisesta kovasta virrasta sain peruskirren haaviin mustalla liitsillä. Muuten ei ollut havaintoa kuin ahvenista. Ronkin siltamonttua, kahlailin maantiesillan pilarille sekä kalastelin alaosan, mutta sieltä ei mitään. Virvelikaveri oli yön kalastanut 01 alkaen ja hiljaista oli pidellyt. Pari perus n. 35-40cm taimenta oli saanut ja joku parempi kiinni. Lisäksi hänelle komia n. 2kg hauki patoluukuilta aamulla.

Kolmas kalamieskin ehti välissä saapua ja ilmeisesti taimenen penikan käytti ylhäällä sillan alla. Itse sain toisen kirren samoilta jalansijoilta kuin ensimmäisen ja sittenhän se lupa olikin täynnä. Oma periaate on, että en lisälupia osta kuin erikoispoikkeuksena, eikä yleensä ole tarvekkaan ja Esa ei kirjojen c&r kalastuksesta pidä joten kotiinpa siitä jouti kasin maissa ajamaan. En kyllä minäkään suurin kirbelssonien c&r rintaman kärkimies ole. Vähän monisyinen juttu ja eiköhän tuosta liene väännetty tarpeeksi. Kuitenkin itse kun vieraana on koskella, niin kohteliaisiin tapoihin kuuluu kunnioittaa järjestävän tahon toiveita kalastuksesta...












Semmosta settiä. Kolme reissua ja kaikilla saanut kalaa, jotain on pielessä siis. No eiköhän tilanne korjaudu seuraavalla kerralla. Tietäisi vaan milloin se on ja missä...

Niin joo ja kaloista ylipäätään, niin aika hiljaista oli Esan mukaan ollut niin kuha kuin taimen rintamallakin. Kylmä keli vaikuttaa. Pienempää taimenta oli noussut nyt koskeen ja sitä tullut. Lisäksi viime viikolla oli iso ankerias ollut kiinni, mutta karannut. Hrrr.....toivottavasti ei oman siiman päähän sellainen eksy ettei mene köntsät housuun!

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Nykyaika, kiire, priorisointi..huoh sentäs

Blogi on ollut hiljainen siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole kalalla käynyt lainkaan edellisen Viannan reissun jälkeen. Allekirjoittaneelle kesäkuu on aina kiireisin työkuukausi ja muut harrastukset sekä vaimon työvuorot vieneet peliaikaa ja ehkäpä jotain muita harrastuksia on tullut priorisoitua kalastuksen ohi. Pakko myös myöntää, että alamittasekoilu ei koskikalastuksen kiinnostavuutta omalta osaltani ole lisännyt. Mutta nyt sentäs juhannuspäivän aamuun on reissu Viannalle luvassa ja varattu. Saapa nähdä löytyykö kuhiakin jo koskesta. Tosin sitä ennen pitäisi kyllä yrittää jo käydä haukeakin uistelemassa. Kalapihvejä tekisi mieli ja vaaleampi kalakin välillä maistuisi...

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Farssiksihan se menee

Enkä tarkoita nyt Plihalin tekemää maalia Kärppiä vastaan vaan tätä rumbaa jolla halutaan taimenen alamittaa laskea. Mikähän se meille suomalaisille on niin pirun vaikeaa ymmärtää kalakantojen huonoa tilaa joidenkin lajien osalta? Tosiasioiden ymmärtäminen ja oman toimintansa sopeuttaminen ei tarkoita samaa kuin kukkahattutäteily tai puiden halailu. Järkeä käteen lähimmäiset. Näitä miettiessä voi pieni ihminen ottaa kantaa vaikkapa nettiadressissa joka tuli itsekkin äsken allekirjoitettua: http://www.adressit.com/sano_ei_jarvitaimenen_alamitan_laskemiselle

Tästäkin huolimatta, niin mukavaa viikonloppua! Salakka-aika alkaa olla kohta puoliin jo käsillä...

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Mahtavaa kevätkeliä

Pukkasi hienoa keväkeliä, kun lähdettiin Bomanin Mikan kanssa käymään Viannalla. Mikalle reissu oli ensimmäinen koskelle ja piti olla luvassa tapahtumarikasta meininkiä, koska kuuleman mukaan pääsiäisen alla oli kalaa laitettu. Mutta kuten usein ennenkin, niin toisin kävi. Ukkoa oli koskella aamun ollut ja ei kalaakaan ylös. Ja oli kalamiehiä iltapäivällekkin riittävästi. Tapahtumia oli ollut aamulla ylipäätään hyvin niukasti. Vesi oli laskenut edellisestä parin viikon takaisesta pistosta ja tarina tiesi kertoa, että kaloja oli jo päivää aiemmin saatu varsin alhaalta koskea.

No eipä siinä kuin ongelle kuitenkin ja patovallin edustan tsekkaus. Ei mitään. Eikä oikein muualtakaan iltapäivän alussa. Ilmeisesti sillan alla oli yksi kala käynyt kiinni ja tämmöisestä rupattelimme klo 16 maissa, kun makkaroita lämmiteltiin.















Makkaratulilta mentiin Mikan kanssa saunarantaan ja sieltä sain yhden kalan kaivettua ylös. Särkeä oli jo myös alaosilla ja melkoista mekkalaa piti lokit niitä jahdatessaan. Lisäksi joku parempi kala siellä vettäkin pärskäytti näyttävästi. Mutta siiman päähän ei tätä yhtä lukuunottamatta muita saatu.















Siltapilarilta saatiin virvelillä samoihin aikoihin toinen kala ja siinäpä ne päivän haavitsemiset sitten olikin. Perinteinen kuvio eli kalat viihtyivät varsin vähän aikaa ennenkuin painuivat järvelle tai laittoivat suun kiinni. Mutta hieno oli keli ulkoilla, ei voi valittaa. Ei kosken rannalla Mirkku motkottanut....

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Ihastus ja mietteitä taimenen alamitasta

Viannankosken reissun jälkeen ei ole tullut kalassa käytyä. Nyt pääsiäisenä vähän himottanut jo, mutta paikat suht vähissä. Heinävedellä oli lammetkin jäässä ja Mikan mukana Ämmänkoskelle ei ollut nyt järkeä lähteä vierailijaksi. Pitänee katsoa jos Esalle soittelisi josko johonkin väliin sopisi. Helpot kalat ainakin on Viannalta ongittu pois jos uusia istutuksia ei ole tehty.

Sidoskelin tässä perhoja pitkin suomi-neitoa ja törmäsin yhteen itselleni uuteen malliin. Nyblomin kirjan J.P salakkaan. Se veikin sydämen vaikka ihan oikeita materiaaleja ei minulla ollutkaan kuten jääkarhua. Ja pyrstöön ja alussiipeen olisi saanut olla bucktailia jäykempänä matskuna, mutta valkoista uupui. Ylhäällä kuvassa kuitenkin oma räpellykseni. Resepti:

- koukku: fulling mill streamer #4
- pyrstö alhaalta ylös: helmiäsfläsä, kettu, hopeafläsä
- runko: icewing dubattuna
- siipi alhaalta ylös: alla kettu, punaista fläsää muutama suikale, uv-pearl ice wing, jotain sinikeltaista maagista fläsähärdelliä (etikettiä ei tallessa)
- pää: fly-rite puppelina

Mutta mennäänpä aidasta aidan seipääseen eli varovaisen diplomaattisesti on vähin tullut otettua kantaa tuohon taimenen alamitan nostoonkin. Tarkoitus ei ole ollut nousta kukkahattutädiksi vaan herätellä hieman, että ylipäätään kalastuksessa on aika paljon ristiriitoja. Ja kuten osuvasti eräässä face-to-face keskustelussa paikallisessa kalastustarvikeliikkeessä todettiin, niin lopulta kalamiehet, niin verkkomiehet, uistelijat, virppamiehet koskilla ja perhokalastajat, ajavat lopulta lähinnä vaan omia etujaan ja turvaavat omaa kalastustaan. Niin ja onko se sitten väärin? Ehkä se on jos se tehdään unohtaen kalakantojen heikko happi.

Meikäläisestä ei mitään Jasperia saa enkä sellaiseksi haluakkaan, mutta minun ajatusmaailmaan ei vaan millään uppoa sivuuttaa sitä asiaa, että c&r kohteissa uhanalaisten kalalajien kalastaminen on hyvin kyseenalaista hommaa. Mutta se lienee kuitenkin nykymenossa se ehkä paras kompromissi kalakantojen hoidon silmin, kun totaalikielto tuskin lienee vaihtoehto ainakaan kovin monella kohteessa. Tulen varmasti itsekkin käymään näillä koskilla, sillä kyllä kalastuksesta sen verran tykkään.

Sivusta seuranneena ja tilastoista yms. ymmärtämättömänä sunnuntaikalastelijana näyttäisi kuitenkin ehkä se suurista suurin ongelma olevan tuolla järvialtailla. Verkotusta ja miksipä ei uisteluakin pitäisi ehdottomasti tiukasti rajoittaa reittivesillä joissa vaeltavaa järvitaimenta on, siis jos sitä enää on. Itselläni ei vaan usko riitä, että tämä tulee kalastuskuntien toimesta koskaan onnistumaan. Tai ainakaan tarpeeksi ajoissa. Siksi olisi valtion otettava nyt oikeasti sitä sankarin viittaa niskaan ja hoidettava asia. Alamitan nosto oli hyvä juttu, mutta lisätoimia tarvitaan. Järkeviä sellaisia ja niihin ei kuulu esimerkiksi täyskielto verkoille. Taisi se kuuluisa jalkaväenkenraalikin jo todeta aikanaan, että suomalaisia on johdettava edestä esimerkillään ja tässä sen johtajan kypärässä lukee MMM

Lyhyesti vielä tuosta ceeärrästä loppuun, niin itse vielä tuossa vuosi sitten ajattelin vaikkapa kirjolohen c&r kalastusta huonona juttuna. Nyt jos miettii, niin ehkä se ei ole huono juttu. Parempi juttu sekin on kuin kalastaa luonnontaimenta c&r sen uhanalaisuuden takia. Toivottavasti tänne pohjois-savoon löytyisi yrittäjiä jotka voisi vaikka sivubisneksinä pyörittää suuren Kangaslammen tapaisia kirrekohteita joissa voisi olla myös taimenta ja idea ei olisi onkia heti kaikkia pois istutuksesta vaan kalat ehtisivät oppia luonnonravinnolle ja niiden onkiminen ei sitten enää olekkaan ihan niin helppo jobi. Tuon lampikulttuurin nousua toivoisi suuresti sillä se kuitenkin tarjoaa mahdollisuutta moninaiseen onkimiseen pintaperhostuksesta lähtien ja on sitä kuuluisaa kestävää kalastusta

Mutta nää on näitä ja mennäänpä kesää kohti. Taidan itse veivata kohta Esan numeron ja kysellä sopiiko sinne Viannalle nyt pyhinä vai nou....

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Mukava startti

Normaalisti on tullut keväällä käytyä yksi reissu aina pääsiäisenä Viannalla. Nyt kun "avajaiset" eivät ole kiinni enää Löytynlohen avauksesta, niin tällä kertaa ongelle päästiin jo Huhtikuun alussa. Itseltä olisi saattanut kinkerit mennä ohi, mutta Hujanen kutsui mukaan ja ainahan sitä kalalle joutaa jos muut aikataulut mätsäilee.

Luvassa oli siis suht vastaistutettujen kirjolohien ongintaa. Ei elämää suurempaa jutskaa, mutta ihan okei-hommaa kauden avaukseen. Esa kertoili, että myös isompaa taimenta oli saatu nyt lähipäivinä. Siis ihan nykymitat rikkovaa ja kalat oli silti saaneet jatkaa matkaansa. Kalastuskulttuurit ainakin koskivesillä hitaasti mutta varmasti muuttuvat ja taimenten osalta näin on varmasti hyvä. Kirjolohta oli sitten ongittu tiistaina isolla kädellä ja useita lupia kalastettu. Vähän kyllä omituiselle ajatukselle ainakin itselle tuntuisi onkia kolme lupaa = 60e putkeen, mutta eihän siinä. Ja se on nähty niin monena vuonna, että istarit ei pitkään koskessa keväällä viihdy joten suurempaa vahinkoa ei taida siinä tulla
















Hujasen ja allekirjoittaneen lisäksi koskella oli parin miehen seurue lisänään poika, joka otti ensimetrejään perhokalastuksessa. Oma näkemykseni on, että Vianta ei siihen kyllä paras paikka ole vaikka kalaa onkin kivasti. Tässä harrastuksen alkuvaiheessa olisi omasta mielestäni hyvä vaihtoehto, kun olisi kirrelampia joissa kunnolliset heittolaiturit. Saisi perushommia kuntoon ilman virran sekä mahdollisimman kahlauksen tuomaa haastetta ja oppisi näin tekniikoita rauhassa kuntoon.


Mutta se siitä ja pari sanaa kalastuksesta. Omalta osalta mukava startti, kun ehkä 10min ja ensimmäinen kirjo kivivallilta paiskoen haaviin. Sitten pitelikin hiljaista ellei yhtä virppamiehen kalaa lasketa. Hujanen karvasi pitkin koskia perinteiseen tyyliin, mutta kalat oli lujassa. Parin tunnin kalastuksen jälkeen kahlailin sillan keskipilarille ja Kiuruveden ihme tuli lirkkimään siltamonttua. Saikin siitä pari kalaa ja neuvoi samalla minulle miten se kuuluu kalastaa. Puolihuolimattomasti itsellekkin kala kiinni, mutta haavin vierestä karkuun. Väkäsetön koukku oli vääntynyt kiveen aiemmin enkä moista ollut huomannut. Oma moka.















Patovallilta löysin kuitenkin parit kalat, kun pääsi heittämään lähemmäs luukkuja. Pinkillä liitsillä, milläpä sitä muulla. Patolipalla tuli käytyä ja samalla uitua. Oli muuten pojat kylmää vettä. Kolmannen kalan (12h lupa) jälkeen olikin ohjelmassa pikaiset kuittailut Hujaselle, kun kerrankin oli vähemmän kalaa siinä vaiheessa ja Corollan nokka nopeasti Pihkainmäkeä kohti ja lämppärit täysille. Olihan se opettajamieskin sitten kalan vielä saanut ja yhden pudottanut joten tasapeliksi meni

Mut mut...mukava reissu uimista lukuunottamatta. Perussähläämiset sählätty kuten tuli nähtyä taas. Pitkän kahlaamisen jälkeen huomasi perukesiimarullan olevan auton kontissa ja perhot pohjassa. Nää on näitä. Mutta nyt osimoilleen kesää kohti ja toivottavasti tuuri olisi jatkossakin kohdillaan.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Viisi vuotta

Blogin synttäreitä siis vietellään, viisi vuotta kirjoittelua takana. Aloitin blogin kirjoittamisen idealla, että kirjoittelen kaikista kalareissuistani ja silloin ne koostuivat likimain pelkästään perhokalastuksesta ja enimmäkseen koskilla. Näin on tullut toimittua, mutta nykyään metsästys on tullut harrastuksiin ja pilkkimistä myös sekä kesäisin hauen uistelua. Koskikalastus ehkä vähentynyt ja nämä painotukset muuttuvat tässä elämän myötä aina suuntaan jos toiseen. Esimerkiksi pari vuotta sitten kävin innokkaasti kirjolohipilkillä, mutta nyt ei kertaakaan talvella ja ahvenen onginta kiinnostaa enemmän. Samoin urheilu vie aika paljon peliaikaa kalastukselta, kun reikäpallon perässä tulee hötkellettyä 3-5 kertaa viikossa ja siihen päälle muutama kerta kuntosalilla.
















Mutta paljon mukavia tapahtumia on viiden vuoden aikana ollut. Hyvin paljon epäonnistuneita reissuja lähinnä omista mokista johtuen, mutta mukana myös onnistumisia. Mitään huippukalastajaa tai perhonsitojaa ei tässä ajassa ole tullut, eikä ehkä tarvekkaan. Näin iän lisääntyessä on oppinut jo ottamaan vähän rennommin ja keskittymään vain omiin tekemisiinsä ja kilpailuvietti vähentynyt. Luulin ikääntyessä tulevien juttujen olevan vaan tarua, mutta ei se ihan niin ollutkaan. Sen on huomannut etenkin urheillessa, mutta myös mentaalipuolella kalastuksessa




























Ihan ilman konflikteja ei ole menty, mutta niistäkin selvitty ja tosiaan tärkein opetus on ollut itselle, että keskittyy vain ja ainoastaan omiin hommiinsa ja jokainen muu tehkööt ja kalastakoot miten lystää. Se on ollut hyvä linjaus mielestäni. Joskin tämän asennemuutoksen takia on tullut hiljennyttyä kovasti tuolla forumeilla ja muualla somessa kalastuksen suhteen. Se kun kovasti tunteita nostaa ja mielipiteitä on monia.


















Yksi iso ongelma on myös tullut ratkaistua tässä vuosien varrella eli neppariallergia. Se oli aika rasittava systeemi ennenkuin varmistui ja ostin Visionilta erikoisvalmisteiset housut. Mistään ihan pikkujutusta ei kuitenkaan ollut kyse, sillä olin muutaman yön sairaalassa ihotautipolilla vaivan takia. Onneksi se on kuitenkin historiaa.













































Tästä blogin olemassaolon ajalta jos nostaa muutaman reissun tapetille jotka on erityisesti mieleen jääneet, niin pintaperhoilu reissu vappuna Iiron kanssa 2010, juhannuksen reissu Viannalle 2013 Korhosen Jannen kanssa sekä lampikeikat Bomanin Mikan kanssa. Näitä on aina mukava muistella!











































Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, en tiedä. Tai no sen verran tiedän, että ensi keskiviikkona Viannalla perinteinen kauden avaus. Sen jälkeen on sitten epävarmaa. Yksi mikä kiinnostaisi kovasti, niin olisi haukea käydä Tervossa kotijärvellä matalasta lahukasta kokeilemassa surffilla. Se voisi olla mukavaa hommaa. Ainakin nuorena lipalla kalastaessa sai hyviä fiboja, kun näki vihernieriän aallon lähestyvän jo kaukaa uistinta.













































Mutta sepä näistä ja rapsaa Viannan kevätavauksesta keskiviikkona sekä kireitä siimoja kalamiehille suvelle 2014!!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Missä aurinko?

Kevättä puskee ja jäät lähtee. Mutta missä on aurinko joka toisi pilkkireissuille sen oikean fiiliksen? Mollukka on ollut hukassa ainakin omilta vähiltä reissuilta. Tänäänkin tuuli taas kuin vanhoissa Neuvostoliittolaisissa elokuvissa. Ahvenkin oli hyvin valikoivalla otillaan. Yhdestä avannosta käytännössä karvan auki kilo assuja nousi jäälle. Mitenkään hampaat irvessä ei ole tullut panostettua vaan parin tunnin pistoja kauppareissulla. Yksi kunnollinen reissu pitäisi kuitenkin tehdä ennen kelien loppumista. Muutenhan tässä mennään vahvasti kohti avovesikautta ja pitäisi varmaan pirautella Vallan Esalle kysellen mitä kuuluu Viannankoskelle sekä onko "avajaisten" ajankohdasta tietoa...

torstai 27. helmikuuta 2014

Köyhänmiehen liitsi

Säännöllisin väliajoin kysellään ohjeita chenilleliitsin sitomiseen ja jottei aina tarvitse jatkossa samoja juttuja naputella, niin teenpä tästä lyhyen ohjeen. Saattaapa hyvinkin olla ensimmäinen ja viimeinen tämän tyylinen lisäys tänne blogiin. Tämä on siis tarkoitettu lähinnä vaikkapa ensimmäisiä kalastusperhoja sitovalle eikä missään nimessä kannata unohtaa runkohäkilöityjä yms. malleja liitseistä. Tässä esitelty on kehitetty nopeaksi ja edulliseksi sidottavaksi. Todistettavasti kalaa on saatu ja etenkin muut kuin allekirjoittanut. Mutta asiaan eli tarvikelistaus:
  • koukku esim. Kamasan b170 tai b175
  • kuula maun mukaan. Itse käytän volframikuulaa 3,8-4.0mm #8 koukussa
  • Marabou
  • Cactuschenille

Työvaiheet:
Kuula koukulle ja koukun pohjustus sidontalangalla













Otetaan nippu marabouta sormiin ja tasataan nippu saksilla tyvestä. Nippu asetetaan kiinni koukulle kuulan juureen ja sidontalangalla kiinni ja rungon "karkea tasoitus". Runkoon saa paksuutta ja halutessa lisäpainoa myös lyijylangalla































Seuraavaksi nyppäistään pyrstö haluttuun mittaan sormin. Toki voi asetella suoraankin koukulle oikeaan mittaan, mutta itse tulee tätä tyyliä käytettyä. Pyrstön pituus ja tuuheus on niitä asioita joita naapurin musti miettii munaskuitaan nuoleskellessa. Huom! PYRSTÖÄ EI SAKSITA














Chenille kiinni runkoon ja kierretään koukulle. Päättely piilosolmulla ja päälle tippa lakkaa. Ja eikun ongelle!




















Pienellä treenillä näitä sitoo 30-40kpl tunnissa. Tässä vielä lopuksi listaus esimerkkinä tarvikkeista:


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Pilkillä käyty ja perhorasioita täytellään

Tänään tuli avattua pilkkikausikin viimein, kun keli oli plussalla ja muita aktiviteettaja ei ollut. Kävin Syvänniemellä kyläkaupan viereisellä Kuttajärvellä josta ko. kylällä asuva enoni joskus totesi: "en ikinä ole niin helvetin huonoa pilkkijärveä nähnyt kuin tuo Kuttajärvi ja aika monta järveä olen nähnyt". Tämä kertookin jo paljon, mutta mulle ei se saalis niin iso juttu ole. Haussa lähinnä pata-ahvenet. Nyt vähän myöhästyin, koska alkuun sain ahvenia, joskin todella pieniä, suht mukavaan tahtiin mutta sitten hiljeni. Saalis taisi jäädä siivottuna johonkin puolen kilon tietämille joten suurta juhlaa ei ollut. Muutamia aika ravakoita nykäisyjä oli, mutta kuten aina, niin ne isot karkaa

Se mikä vähän huolestutti, niin vastoin muita maakunnan kuulumisia, niin tuolla ei jäätä kauheasti ollut. Lumen sekaista sohjoa jäällä nilkkaan ja mustaa teräsjäätä maksimissaan 40cm. Paita ei reikiä tehdessä kastunut. Mutta kuulemma muualla maakunnassa jäätä piisaa ja hyvä niin sillä pilkkiminen on kevätlaji. Itse aion siihen näin vasta keväämmällä keskittyä kelien lämmetessä ja se on todella mukavaa puuhaa & ulkoilua auringon paistaessa. Kirrepilkit sen sijaan meinasin jättään kokonaan väliin tältä vuodelta ja keskittyä ahventen ongintaan.

Perhorintamalla pinturirasiaa olen täytellyt ja sain viimein uuden kukonniskan ostettua. Lähinnä sumariperhoja ja caddiksia olen sitonut. Toukkarasiaa pitää vielä ainakin iskupiste-larvoilla täydentää, mutta sittenpä alkaa suteja olemaan tarpeeksi. Ajatukset on vaan tulevasta suvesta kovin sekavat perhostelun suhteen. Tunnelmat on, että kalastus tulee vähenemään entisestään. Mahdollisuuksia pidempiinkään reissuihin ei oikein vielä ole. Muutama vuosi vielä ja sitten kyllä mennään...

torstai 9. tammikuuta 2014

Tervossa jäniksessä

"Huh hellettä sanoi jänis pakkasella" on monelle tuttu sanonta, mutta kovin vieras tänä talvena ollut. Nytkin oli pari astetta plussalla, kun lähdettiin Iiron ja isän kanssa käymään kotipaikallani Kivelässä Tervossa jäniksessä. Mukana touhuissa oli nuori ajokoirauros Tami, joka oli lupaavia otteita esittänyt vaikka ikää ei ollut kuin vajaa 8kk. Yksi ammuttu jänis oli jo saldona sekä useita ajoja pisimpien kestäessä liki tunnin. Myöskin ylösotot ovat onnistuneet nuorukaiselta varsin mallikkaasti

Nyt ei helpointa keliä ollut taaskaan tarjolla. Vettä oli sadellut, lunta vain siellä ja täällä sekä tunnetusti valkea jänis ei ihan sypäkin ole lähtemään liikkeelle ilman lunta. Aamu kierreltiin tyhjää koiran haistellessa vanhoja jälkiä, mutta iltapäivästä Tami komeasti kaivoi jussin ylös pellonkulmalta. Valitettavasti pitkäkorva vei ajon välittömästi Lohimaan ohi vievälle "isolle tielle" ja pyöritti koiran aivan sölymyyn. Ei tullut sovittua miten hukan aikana toimitaan ja vähän ehkä tyhmästikkin ammuin perinteisesti soramontulle löntystelleen jäneksen reppuun. No suurta vahinkoa ei tässä käynyt, mutta olisi voinut kyllä yrittää saada nuoren koiran takaisin jäljelle.



Loppupäivästä muutamia hyviä hakuja, mutta ei tulosta. Lisäksi nähtiin yksi metso sekä pari teertä. Mukava reissu ja jänispaistia luvassa lähipäivinä...

lauantai 28. joulukuuta 2013

Joulukuun jahdit

Joulukuun jänisjahdeista ei aivan hirveästi jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Itsepäisyyspäivänä käytiin enon kanssa kotipaikalla beaglea ulkoiluttamassa. Silloin oli pohjois-savossa vielä lunta topakasti. Aamuyöllä satanut lumi vaikeutti tuoreen jäljen löytämistä ja nuori koira ei saanut jänistä ylös vaikka yritettiin vähän miehissä auttaakkin. Jälkeä oli runsaasti käytännössä kaikkialla missä kuljettiin eli tyhjissä metsissä ei tarvottu. Itselle kävi vähän kylmät, kun en ollut kotimetsissä käynyt vuosikausiin ja moto oli paikoin heilunut isolla kädellä. Meinasi vähän tulla suunnistusmurheita, mutta suht pienellä harhailulla kuitenkin selvittiin. Ajoakaan siis ei silloin saatu aikaiseksi.

Joulukuun alkuopuolella naapurin koiralla oli juoksut ja ne reissut oli sitten siinä. Joulujuhlan siirtäminen lauantai-aamuksi vei jahtipäivän ja nyt Tapaninpäivän jälkeen vasta pääsi mukaan metsälle. Lumet oli käytännössä sulaneet likimain kaikki pois, joka vaikeuttikin metsästystä pahasti. Jänö kuitenkin saatiin liikkeelle metsästyskaverin sitä poukkoon ampuessa. Siitä ajo saatiin joka päättyi laukauksiin ja pupujussin häviämiseen. Ei mennyt kuin strömssössä vaikka nyt en tässä tapahtumassa ampuvana osapuolena ollutkaan enkä koko ristiturpaa edes nähnyt. No näitä sattuu ja katsellaanpa tammikuussa lisää. Tarkoitus olisi loppiaisena isän ja velipoika Iiron kanssa käydä kotipaikalla kokeilemassa Iiron nuorta +6kk ikäistä ajokoiraa jolle oli jo ensimmäinen kaato saatukkin. Saisi vaan tuota lunta tulla jo veden sijaan hiljalleen!

Perhorintamalla ei uutta. Mitään varusteita ei tarvitse hankkia eikä perhojakaan kovin paljoa sitoa. Uusi taimenen 60cm alamitta tuo oman mausteensa tulevaan suveen. Mielenkiinnolla seurailen mitä sen suhteen tapahtuu koskikohteilla...

maanantai 2. joulukuuta 2013

Syksyn metsästyksiä

Tänä vuonna on metsästys noussut takaisin salibandyn lisäksi harrastuksiin vahvasti. Reikäpallon osalta löytyy kirjoittamani jutut seuran sivuilta täältä. Metsästyksen osalta aion jatkossa pitää omaa "päiväkirjaa" ainakin osittain samalla tavalla kuin kalastuksesta tässä blogissa. Jahtireissuthan meikäläisellä on kuten kalastuskeikatkin eli lyhyitä ja vähäsaaliisia. Ehkä ihan kaikista metsästyksistä en kirjoittele, mutta jotain koosteita ainakin ilmestyy säännöllisesti. Samoin kuin myös kevään tulevista pilkkireissuista eli muutosta tapahtuu laajentamalla juttuja pois pelkästään perhokalastuksesta kuitenkaan sitä unohtamatta.

Sitten asiaan eli syksyn metsästykset alkoivat kyyhkyjahdilla josta saatiin yksi lintu alas. Ei hirveää revittelyä joskaan ei missään viljapellolla oltukkaan. Oli muuten kyyhkystyksen neitsyyden menetys allekirjoittaneella. Ensimmäinen metsästyskortti on maksettu 8.8.1988 joten ehkä oli aikakin. Sorsastuksen aloitusaamuna käytiin uudelleen ja yksi lintu tonttiin. Vesilintuja nähtiin avauksessa ennätysvähän. Muutamia kuitenkin saatiin kojusta saaliiksi sen verran, että syömään pääsi. Nämä reissut tuli tehtyä Keiteleellä. Sorsassa tuli käytyä myös kotipaikalla Utrianlahdella (kuvassa yllä) yksi iltalentoreissu Ilpon kanssa ja kerran myös yksin. Sieltä saatiin ekalla reissulla sorsa ja toista päästiin ampumaan. Yksin käydessäni tapahtumiksi jäi hillittömän joutsenien metakan kuuntelu sekä kaulushaikaran ääntelyn ihmettely.















Jäniksen avauksessa olin piiiiitkästä aikaa mukana ja nostalgisesti vielä kotipaikalla Tervossa. Ilpo-enon nuori Torsti nimeä totteleva beagle on hakenut vielä askelmerkkejään jäniksen jäljille. Tuolloin lyhyt ajo saatiin ja pieni nyrkillä tapettava jänis olisi pystytty ampumaan Urpo-enon kanssa, mutta jätettiin ampumatta kun ei varsinaisesti ollut ajo eikä hukkakaan meneillään. Jäniksessä on tullut käytyä sen jälkeen pari reissua myös itä-karttulassa vieraana ja ensimmäisellä reissulla pääsinkin pitkästä aikaa pupun tälläämään ajosta joka ei ehtinyt kestää kuin ehkä 5min. Myöhemmin sillä reissulla isäntänä toiminut kaveri ampui jäniksen, joka ei oikein ajossa kulkenut ja sillä oli paha vekki kuonossaan. Samoin kuulemma lihat oli surkastuneet. Mikä lie keskigruusialainen hyppykuppa ollut sillä.















Linnussa kävin vaimon enon mailla Pihkainmäessä. Seurana oli meidän pystykorvainen seropi Vili. Vili sai yhden teeren ajettua sivulta hyvälle tontille ja se "nuakkotöyr" lopetti lentonsa siihen. Vilistä oli myös hyvä apu lintua etsiessä vaikka muuten se ei tunnu linnuista ymmärtävän sen enempää kuin pässi tähdistä. Tuota aluetta kiersin usein, mutta enempää teeriä en saanut enkä juuri ampunutkaan. Päätöspäivänä yhdeltä höyheniä pöläytin ja siinäpä ne. Jonkun pyyn olisi ehkä saanut ammuttua, mutta piti passailla kun olivat aina lenkin alkupäässä. Muutenkin tuo alue oli turhan pieni, kun matkaa oli n. 2km koko lenkillä eli yksi suoaukea. 















Mutta mukavaa on ollut jahdeissa pitkän tauon jälkeen ja jos kelit sallii, niin tuolla itä-karttulan suunnalla varmastikkin tulee vielä naapurin mukana kuljettua ristiturpia ihmettelemään. Paluuta hirvenmetsästyksen pariin suunnittelin jo tälle syksyä, mutta ainakin vuodella se vielä lykkääntyi. Kuitenkin ehkä paras metsästysmuisto toistaiseksi on se ensimmäisen hirven ampuminen joskus 18-kesäisenä...

lauantai 12. lokakuuta 2013

Kautta hiljalleen pakettiin Riistavedellä

Korhosen Janne, tuo takavuosien reikäpallosuuruus, kyseli ongelle ja ehkä hyvä näin. Sain siis itseni vaihteeksi tämänkin harrastuksen ääreen piiskattua. Viannankoskelle on tullut monesti yritettyä, mutta aina jokin ollut vastaan. Lähinnä koski varattuna kuten nytkin lauantaina. Näinpä sitten arvottiin paikkaa ja lopulta päädyttiin suureen Kangaslampeen Riistavedellä, joka on ennenkin tarjonnut pintovien kirjolohien ongintaa eli luvassa olisi ehkä muutakin kuin aivotonta liitsin paiskomista. Aiemmilta reissuilta ottipeleinä oli tiedossa ainakin Jyhis-tyyppiset kalvopupat ja superpupa pintureista. Nyt oli kuulemma myös siikaa kiintiökalaksi asti laitettu ja sen onginnasta ei ollut kyllä muuta hajua kuin että jotain ihan pirun pientä olisi pitänyt olla eikä ollut ja rehellisiä kun ollaan, niin en jaksanut alkaa sitomaan.

Camping Atrain oli omistajaa vaihtanut, mutta veneitä oli edelleen saatavilla 10e vuokralla ja kalastussääntöjen sekä lupien tarkempi info löytyy täältä. Veneelle mentäessä nähtiin ensimmäinen tuikki ja toinen viritteli pintasysteemiä ja toinen liitsejä. Harmi kyllä pintomiset loppuivat siihen ja ainoastaan ihan muutamia nähtiin koko päivän aikana. Kuitenkin heti reissun alkuun musta liitsi petti pintavesistä alla olevassa vuoden kalakuva TOP3:n kalan uimarannan edestä.















Jatkettiin hiljalleen oikealla olevaan lahukkaan ja sieltä joitain tapahtumia saatiin. Pari kalaa veneelle asti ja pari karkasi. Ei mitään rytkettä kuitenkaan. Musta liitsi oranssilla kuulalla tuntui olevan päivän sana. Pinnemmasta ei nymfiin eikä pinturiin ottanut. Se vähän ihmetytti samoin kuin ne pintomisen puutteet.



Käväistiin välillä kahvilla autolla ja palattiin uimarannasta katsoen vasemmalle. Siellä saatiin vielä kalat mieheen, mustalla liitsillä kas kummaa. Erikoisvahvuutemme oli myös jäätävä yhteispeli veneessä ja vain hyvällä tuurilla molemmilla on vielä kumpikin silmä päässä...













Mutta mukava reissuhan tuo oli ja tylsää ei ainakaan ollut. Jännän hiljaista muuten kylläkin kun kahdestaan saatiin olla. Se taitaa tuo 1 kalan kiintiö pelotella isoimman osan pois ja enhän itsekkään ole kirjolohien vapautusjärjestön nokkamiehiä (solmuton järvihaavi pitää muistaa nyt kuitenkin ostaa ensi kaudelle). Mutta mukava tämmöisiäkin kohteita olla ja minusta nämä säännöiltään "poikkeavat" tuovat sitä omaa maustetta kalapaikkoihin.

Paljoa ei tullut ongella tänä vuonna käytyä eli lähellekkään reissu per viikko vauhdissa ei oltu. Siksi tämä blogikin on ollut hiljaisempi. Mitään elämää suurempaa ei siis kalavesillä tapahtunut mistä suurta kronikkaa voisi kirjoittaa. Mieleenpainuvin reissu oli Viannalle tämän päiväisen kalaseuran kanssa aiemmin kesällä josta pullea salakkaimuri saaliiksi kruunasi mukavan onginnan. Muista vispaamisista ei juuri kerrottavaa. Perhoja sidoin kyllä kesän aikana melkoisesti ja ehkä vuoden parasta antia olivat alla olevat viestit ja monet muut samanlaiset. Kiitokset teille ja kaikille mukavaa kalastuskauden jatkoa! Palailen varmaan vielä tämän blogin ääreen tämän vuoden puolella ja melkoisena vatvojana en täysin yllättyisi vaikka vielä jonnekkin extempore tulisi kalallekkin lähdettyä...

"neljän päivän reissu lokinlammella takana ja aikamoista kirjojen teurastusta oli. 55 killeä neljään mieheen, joista suurin osa boobeilla. Isoin kala taisi olla 2.8kg."

"Just eilen sain sun liitseillä hyvin kalaa vilppulankoskilla.(pinkki,oranssi, musta)"

"Eilen 13 pullalohta ja tänään 7. Kyllä sun liitsit pelittää! Iso hatun nosto laadusta ja palvelusta."

"reissu lusittu ja ajattelin nyt vielä kiittää kovasti perhoista. Erittäin kestäviä ja kalastavia! Eräskin jänökuula pysyi vielä hienosti koossa varmaan ~200 kalan jälkeen, vaikka suonipihtejäkin käyttelin surutta irrotukseen. Sain perhoillasi mm. 52 ja 45cm raudut, "miljoona" +40cm harjusta ja hyviä taimeniakin"

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Missä Mustanlammen kalat?

Otsikon kysymys jäi päällimmäiseksi mieleen aamureissusta Heinävedelle Enson miehen eli Bomanin Mikan kanssa. Pari vuotta sitten kalaa tuli kuin solkenaan, mutta nyt on ollut täysin mykkää lammella. Mika tosin oli pari viikkoa sitten kaverinsa kanssa muutaman paremman kalan saanut, mutta tiukassa olleet silloinkin. Se mikä on ihmeellistä, niin taas kerran oli pintaelämä täysin kuollutta. Ei tuikkeja, ei missään...

Liekkö sitten kalaa vähemmän vai mikä, mutta ei sitä vaan löytynyt vaikka kuinka yritettiin. Nyt pitää taukoa ottaa ko. paikan kalastukseen sillä sen verran monta tosi hiljaista reissua takana. Kuitenkin lampireissuilta haetaan tapahtumia, onhan se kuitenkin tylsempää kuin virtavesissä tapahtuva perhostelu. Paikkanahan tuo muuten on loistava ja järjestävä seura pitää lammesta tosi hyvää huolta. Myös hyvät rannalta heittopaikat ovat olleet syy miksi ajaa 100km lampiongelle. Ei puutu kuin kalat. Eipä tästä reissusta tämän enempää. Saaliina ahven ja Mikalla pari särkeä. Kirreistä ei tärppiäkään

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Kalalla vaihteeksi

Hiljaista ollut kalastusrintamalla. Edellisen reissun jäljiltä tullut lähinnä pari metsästysreissua tehtyä eli sorsastuksen aloitus josta pari lintua saatiin sekä jänistä yritettiin enon ensimmäiseen syksyynsä lähtevältä beaglelta kotipaikalla Tervossa. Lyhyt ajo saatiin aikaiseksi ja jäniksiä nähtiin, mutta ajoon ei päästy ampumaan. Nyt kuitenkin teki mieli pitkästä aikaa kalalle ja soittelinkin Esalle vesitilannetta Viannalla. Ja sehän oli hyvä. Eikun aamukalalle ja yksin sain aloitella ja myöhemmin vanha tuttu eli Karppisen Hannu saapui myös paikalle. Esan kanssa turistiin puolisen tuntia niitä ja näitä. Helposti kyllä lipsahtaa maailmanparannuksen puolelle jos on taukoa reissujen välillä...

Kaloja oli saatu ja kännykästään koski-isäntä näytti komeaa taimenta (n. 3kg) ja niitä oli saatu vissiin muutamia muitakin. Sellaiset silmissä kalalle, mutta taimenten osalta tuloksena oli perinteiset n. 35cm kirkkaat yksilöt. Enpäs hölmöyksissäni muuten hoksannutkaan katsoa, että olivatko eväleikattuja. Ruokakalan sain maantiesillan alta eli peruskirre perusvalkealla liitsillä josta tulee perussavukalaa. Aikamoista persuilua

Ahvenia koskessa tuntui olevan todella paljon ja Esa kertoili jonkun pojan saaneen liki kiloisen. Itsekkin sain varmasti liki 20kpl raitapaitoja vaikken niitä sen kummemmin yrittänyt. Lahnasaldo jäi nollaan. Hannu taisi jonkun kaksikätisellään koukutella. Patoluukun edusta oli yllättävän mykkä vaikka sai sen rauhassa kalastella ja yletti jopa kohtuullisesti. Kyynärpää vaan vihoitteli jälleen aika pahasti.

Kalakuva jäi ottamatta, kun akku loppui ekaan kuvaan kamerasta. No eiköhän noita kirrejä ole nähty. Nyt sitten syksyä eteenpäin ja ehkä joku reissu vielä Viannalle tai lammelle tai jonnekkin. Nyt alkaa vaan aikaa viemään entistä enemmän salibandy sekä jänismetsällä on tarkoitus kulkea kanssa, kun nyt on koira minkä kanssa kotipaikan metsissä käydä...

lauantai 10. elokuuta 2013

Kyyhkyjä ja Kärnänkoskea

Aikaslailla mielenvikasta rallia taas oli, kun pitkään ollaan etsitty englanninspringerspanielillemme uutta kotia tosiaan pitkän harkinnan jälkeen (vaikeuksia uroskoiran kanssa) ja piti lähteä ex-tempore viemään perjantaina illalla sitä Pohjois-Karjalaan Lieksan kulmille. 6-vuotias Peppimme sai sieltä vanhemmalta mieheltä tyttärensä avustuksella mukavan tuntuisen kodin ja jäi sinne. Tämä mutka oli henkisesti aika raskas ja takasi sen, että aamulla tapahtuvaan kyyhkyjahdin starttiin ei jäänyt kuin 2h yöunet ennen siirtymistä Keiteleelle. No kuten vänrikki Kärkikin joskus aikanaan sanoi, niin nukkuminenhan on homojen hommaa. Eli eikun vaan silmät ristissä kohti henkkoht-tasolla ensimmäistä kyyhkysjahdin starttia. Meitä oli pienen riistapellon laidassa kaikkiaan 5 henkilöä ja nuhruinen lauantai-aamu ei mahdottomia tarjonnut. Itseni pääsi yksi 3 parvi yllättämään ja meni ampumatta läpi sekä yhtä kaakana-merkkistä tipua kohden alaputken tyhjensin tuloksetta. Petri sen sijaan yhden siivekkään sai alas ja siihen jäi meidän pulujahdin saldo. Ei kyllä mennyt panoksiakaan. Mutta olihan se varsin mukavaa ja pitää nyt vähän selvitellä pelipaikkoja tästä lähempää jos vuoden päästä onnistuisi ilman 100km siirtymiä tämä. Mutta sepäs metsästyksestä. Jatketaan sitä 20 päivä sorsanaloituksessa samoilla "huudeilla"

Kun oltiin kyyhkyt katseltu ajeltiin Iiron kanssa Kymönkosken ruokapuodille. Perinteisen koskenvaihtoruletin neula pysähtyi tällä kertaa Kärnänkoskelle. Varsin vähävetiselle. Tiedossa oli, että sieltä kaloja oli saatu, mutta vesi oli tosiaan aikasta vähissä sekä oltiin kellonajallisesti ehkäpä huonoimpaan aikaan eli 9-15 liikkeellä.















Kalasteltiin monipuolisesti maantiesillan ympäristöä ja sillan yläpuolella luvan aikana yksi parempi kala Iiroa kiusasi useaan otteeseen. Pintoviakin kaloja siinä niskalla näkyi, mutta ainakin minun caddikseni sai rauhassa olla vaikka aika tarkkaan ja useasti tuli paikka sillä kammattua. Iiro sai yhden kaloista punttiahveneen toviksi kiinni, mutta karkasi. Itsellä samaa vikaa streamereissa yläkoskella parin kalan verran ja Iirolla myös taisi joku kala siellä joitain potkuja sätkiä.

Luvan lopussa sain työvoiton 41cm eväleikatusta jonka näin kiven huopeessa ja pääsin kahlaten sille streamerin nenän eteen uittamaan. Iirokin heti perään vajaan 40cm sai ja sitä ennen pari jo sillan luota. Luvattoman pientä on kyllä eväleikatut kalat luvan hintaan nähden. Hinta nousi 8e/6h lupa ja kalat senkun pienenee. Ei ole kiva purnata, mutta kyllä vähän aihetta on. No jaloillahan voi onneksi äänestää.













Mutta semmosta settiä. Aika perusmenoa. Ehkä larvastelemalla olisi tulos ollut parempi, mutta isot kalat kiiluivat silmissä streameria uitellessa. Iiro oikein Scottin vavalla. Leuhkoja vehkeitä! Mutta tämä oli tosiaan sellainen oheisreissu kyyhkyjahdin kylkiäisenä ja katsellaanpa miten tämä syksy etenee kalastuksen myötä. Syksystähän tässä hiljalleen voidaan jo taas puhua ja huomata, että kesäpä se taas oli ja meni...