Mustalampi

Hiljaista on ollut kalastusrintamalla. Nyt kuitenkin pitkästä aikaa lammelle ja tämä reissu on vähän samanlainen traditio kuin kevään avausheitot Viannalla. Bomanin kanssa ollaan lammella käyty muutamia kertoja jäiden lähdön aikaan ja kalaa on tullut suht mukavasti. Viime kevät tosin jäi välistä ja silloin vierailtiin vielä huhtikuun lopulla Viannalla. Se oli suht harvinaista, koska yleensä siellä on silloin tulva. Mutta nyt tosiaan tutulla lammella ja moni voisi kysyä mikä se ajattaa tuonne yli 100km päähän? No seura ensinnäkin eli hyviä kalakavereita ei ole liikaa. Toisekseen Mustalampi on erittäin hyvä kalastettava perholla, koska siellä on heittolaittureita ja ei tarvitse tolskata veneen kanssa. Myöskin hyvä katos löytyy makkaranpaistoon eli puitteet on kaikkinensa mukavat. Kalaakin on ollut pääsääntöisesti varsin kivasti joskaan keskikoko ei mitään mahdotonta. En ole tainnut yli 1,5kg kirreä sieltä saada. Ja nytkin oltiin taas reissuun liian myöhässä jäiden lähdön suhteen...

Vielä tähän lampeiluun liittyen, niin yhtä asiaa hieman ihmettelen. Nimittäin sen suosion laimeutta. Olen jonkun verran myynyt perhoja ja liitsejä menee aina kaupaksi. Ne juotikkaat tosin ovat vähän kuin kuparipannu huutokauppakeisari Akilla Palsanmäellä, varma nakki myytäväksi. Mutta boobyt ei taas mene kaupaksi ollenkaan ja härskin yleistyksen olen tehnyt, että se kertoo jotain myös lampikalastuksen vähyydestä. Kyseessähän on kuitenkin varsinkin viileään veteen ehkäpä jopa ykkösperho kirbelssonille. Lampikalastus saisi yleistyä, koska silloin kohteitakin tulisi lisää ja varmasti myös niitä joissa olisi kalanvaihtuvuus pientä = haasteellisia kaloja ongittavaksi. Myöskään lammella ollessa ei tarvitse ihan niin tarkkaan puntaroida etiikkaansa kalastuksen suhteen jos haluaa evästä viedä kotiin. Eikä siellä olla kiusaamassa uhanalaista taimenta. Minusta tämä on mukavaa vaihtelua virtavesikalastukseen, suosittelen kyllä lämpimästi



Mutta nyt itse kalareissuun. Mikan kanssa kun lammelle tultiin, niin siellä jo pari kuuluisaa tahna-Seppoa olikin. Hiljaista oli pidellyt. Ja niin piteli meilläkin vaikka yhden tärpin suht pian sainkin. Myöhässä oltiin tosiaan jäiden lähdön suhteen ja uutta kalaa ei varmastikkaan ollut laitettu. No haastetta piisasi. Lopulta sain yhden kalan hyväksymään boobyn, mutta onnistuin ryssimään sen karkuun. Samalla kirosin alimpaan helvettiin Skalkan ohutlankaiset koukut. Sehän oikeni siinä kalan hypätessä. Paljon tulee sidottua perhoja, mutta omiin perhoihin tulee valittua aina vähän sitä ja tätä ja tuota materiaaleihin. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.



Eki kävi jossain välissä lupiakin kyselemässä ja lammella melkein aina tarkastus osuu kohdalle. Tänään peräti kahdesti. Mutta nälkäkin siinä tolskatessa ehti onkimiehille tulemaan ja kyrsät maistuu aina hyvälle ulkoilmamyrkytystä saadessa. Ruokatauon jälkeen joskus seiskan maissa illalla sai Mika puolihuolimattomasti kirren kiinni ja tämä ei karannut. Samoilta tulilta itse sain hetkeä aiemmin parit tärpit. Mutta näihin havainnot jäi meiltä kirjolohien osalta. Mukava reissu, opetti taas paljon. Mm. sen, että paremmat koukut ja pitäisi kasailla kyllä toinen setti aina valmiiksi. Nyt jäi nymfien uitto liian vähälle puhtaasti laiskuuden takia. Ja olipa siellä näköjään joku muukin käynyt perhojen kanssa kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Ottipelin oloinen suti vaikka koukku lienee oiennut puuhun osuessaan..kenen lie perho, se jäi meille arvoitukseksi

Ensimmäinen heitto

Sitä kalamies aina hiljaa haaveilee, että kun saisi reissulle lentävän lähdön ja kala hyväksyisi pyydön jo ensimmäisellä heitolla. Mulla näin ei ole tainnut koskaan käydä koskihommissa. No tänään tuli muutos. Kyseessä siis jokakeväinen Viannankosken pääsiäisreissu. Normaalisti olen käynyt torstaina, mutta nyt jotkut opettajanretkut oli varanneet koko kosken. Onneksi omat työt joustaa ja näin sitten siirsin lähdön keskiviikolle aamuun. Tiistaina soittelin Esalle työreissusta, että mikäs se on koskella tilanne. Vettä oli kuulemma jonkun verran, puolikas luukku auki. Aamusta kun koskelle tulin, niin kyllähän siellä oli yksi luukku sitten selällään eli lisää oli aukaistu. Yksin pääsin kuitenkin kalaan joten ei passaa valittaa...

Ensimmäinen heitto laavun edestä ja kala haaviin. Tästä tiesi, että istukkaat on otillaan ja suuria sankaritekoja ei tänään(kään) tulla näkemään. Pienehkö kirre siis yllättäen pinkillä liitsillä. Sitten hetken vähän hiljaisempaa joskin yksi kala kävi pari potkua antamassa. Säästelin vähän painoissa, kun ajattelin säästellä samalla perhoja. Tapahtumia kun ei alkanut kuulumaan, niin punttia lisää ja heti kala ylös, Pian sitten se kolmaskin ja kiintiö täynnä. Viimeinen tuli sivutapsissa olleella valkealla pienellä liitsillä, muille kelpasi pinkki. Aika normireissu Pääsiäiselle. Istutuksen jälkeen on helppo olla elämänsä kovin kalamies, mutta parin päivän päästä on jo varmasti vaikeaa. Nyt virtaa sen verta paljon vettä, että kirret  tuskin alajuoksulle pysähtyy. Toivottavasti kalaa jäisi pääsiäisen pyhiksi koskeen, että saisi muutkin kalamiehet vapaa mutkalle. Yksi virvelimies minun lisäksi paikalle saapui ja hänkin yhden kirjon sai, kun siinä lähtöä tein. Tunnin olin koskella josta varmaan puolet meni Esan kanssa jutellessa.



Mutta nämä on näitä ja tämmöstä se keväinen kirren onginta Viannalla on. Löysät on otettu taas pois ja saa nähdä minne sitten. Sumarireissuja tuskin tulee. Mieltä kuitenkin lämmitti, kun sain viestiä eräältä joka meikäläisen sitomilla sumaripintureilla oli Kermalta seitsemän taimenta käyttänyt haavissa. Siitä tulee aina hyvä mieli ja tietää, että omat sidokset toimii vaikka ei ehdi mahdottomia niitä itse aina testailemaan. Nyt pitää Pääsiäisen pyhinä yrittää vielä pilkillä käydä. Viime sunnuntaina käytiin äitipuolen kanssa Nilakalla ja oli kyllä tosi heikko reissu saaliin suhteen. Jospa tuosta jostain lähijärviltä vielä ehtisi muutaman raitapaidan käydä onkimassa ennen jäiden lähtöä. Varovainen pitää nyt olla jäillä jokatapauksessa. Esan kanssa juteltiin äsken aiheesta ja sanoi, että tunnissa ehtii muuttua jäätilanne isosti etenkin virtapaikoissa. Hänellä jonkinlainen kokemus asiasta lienee tuolta Viannan alajuoksuilta...

Viikko vielä

Viikon päästä keskiviikkona oikeaa perhosiimat ensimmäistä kertaa tälle vuotta Viannalla. Jos vaan siellä tulva ei ole päällä. Niin vaan siinä taas kävi, että jäi sumarikeikat tekemättä. On ollut olevinaan tässä kaikkea muuta ja työkeikkaa sun muuta on luvassa lähiaikoina muutenkin. Sumarihommia enemmän harmittaa, että pilkille ehti luvattoman vähän. Oli mahtavia kelejä tässä alkukeväästä. Toivottavasti jäät kestäisi vielä tovin, että pääsisi vielä kokeilemaan. Puutossalmen lossilla on ollut suunnitelmissa käydä asenteella "matkailu avartaa". Sieltä on vissiin ainakin joskus isompaakin ahventa saatu. Nyt yhden reissun tein tuohon lähijärvelle, mutta sieltä löytyi lähinnä haukea ja pienempää ahventa. On siellä niitä isojakin, kun kesällä tulee uistelemalla, mutta missä ne on talvella, sitä ei tarina valitettavasti kerro...



Tuleva Viannan keikka on samalla ensitesti uudelle kahluutakille sekä kengille. Toivottavasti pelaavat hyvin. Pitäisi vissiin perhojakin sinne jokunen sitoa. Tosin perinteisesti siellä ei Pääsiäisenä ole tarvinnut kuin pinkkiä liitsiä. Sopivan yksinkertaista ensimmäiselle reissulle yksinkertaiselle kalamiehelle. Perhojen sidonnasta puheenollen, niin nyt on tuolla uudella penkillä tullut sidottua jo nelinumeroinen määrä sutturoita. Alkurouheuden jälkeen siitä on kuoriutunut kelpo työkalu. Ainakin toistaiseksi leuat on kestäneet hyvin. Kierrelukitetta piti pariin ruuviin laittaa, mutta se näytti auttavan löystymisvaivoihin. Nyt jonkinlaisella kokemuksella antaisin Anvillin penkille arvosanan tyydyttävän ja hyvän välimaastosta. Heikko viimeistely, siinä penkin suurin ongelma.

Pilkillä

Venyi aika pitkälle kevättä ensimmäinen pilkkireissu. Perhoja on tullut perinteisesti varsin paljon sidottua, mutta muuten on kalastukset olleet jäissä. Nyt kuitenkin naistenpäivänä herrasmiehenä jätettiin naiset rauhaan ja lähdettiin Iiron kanssa ongelle Nilakalle. Keli ei ihan parastaan tarjonnut. Tuuli ihan pirusti. Tässä lajissa se ei kuitenkaan ihan niin kohtalokasta ole kuin perhostelussa, onneksi. Ajeltiin paikoille josta Iiro oli seuramiehineen aiempina päivinä saanut hyvin parempaa ahventa. Nyt vaan piteli etenkin aamusta varsin hiljaista. Ihan ykköskalat saatiin. Itselle tuli pari kalaa ihan putkeen joka olikin päivän teema...



Paikan vaihto toi mukanaan heti pari messevän kalan karkuutusta ja nopeasti perään muutama ylös. Ja sitten taas laakista hiljaista. Vaikeaa oli. Kalat ilmeisesti liikkuivat pienissä parvissa varsin vikkelästi. Viimeiseltä onkipaikalta saatiin vielä muutamia hyviä ja toki kovin kalamies sen isoimman sai (jääköön arvoitukseksi kumpi oli) eli ihan jees 440g oli isoin. Tämä haksahti karvapyrstöiseen tasuriin joka tuntui toimivan ihan kohtalaisesti. Niin oli toiminut kuulemma eilenkin toisella kalamiehellä. Meikäläinen on aika noviisi näissä ahvenhommissa, ei osaa sanoa oikein mitään noista ottipeleistä. Morria ja tasuria pääsääntöisesti tänään tarjoiltiin. Tärkeinhän on että kalaa vähin tulee ja homma on mukavaa. Ja sitähän se oli. Joskin mönkijäkyyti oli aika kylmää ja märkää, kun vettä oli jäällä paikoitellin. Säikäytteli muuten yksi haukikin Iiroa mukavasti...Lopulta parempia ahvenia kuitenkin sen verran oli, että siivoamaan joutui, ei kehusaalis, mutta ihan ok



Reissun kruunasi ruokailu Keiteleellä jossa pääsi maistamaan paistettua rautua, kun isä ja Tuula olivat kotiutuneet Sevettijärveltä. Oli muuten mualiman hyvvee evästä! Jäätä oli muuten minusta aika vähän ja toivottavasti tulisi yöpakkasia ettei kausi lopu käsiin. Työ sotkee hyviä harrastuksia ja tässä on vielä yksi turnaus salibandyakin pelaamatta maaliskuussa. Kireitä pilkkimiehille ja olkaa varovaisi jäillä!

Metsästys vaihtuu kalastukseen

Viimeinen jänoreissu on taputeltu. Lumi oli turhan karkeaa ja viimeistään päivällä tullut tieto alueelle ilmestyneistä kolmesta susihukkasesta ajoi meidät kotiin itä-Karttulasta. Ajoa ei oikein saatu aikaiseksi vaikka vanhalle jäljelle lajinsa ääntä löytyikin. Mutta mukava syksy takana ja kiittää pitää, kun kotiovelta on metsälle haettu vierailevaksi tähdeksi. Kolme jänistäkin pääsin ampumaan ja nykyään, kun metstästystä on paljon vähemmän ohjelmassa kuin viistoistakesäisenä, niin se oli ihan kelpo määrä. 

Nyt sitten aloitellaan hiljalleen pilkkihommia. Avannon ympärillä kyykkiminenhän on ainakin allekirjoittaneelle kevätlaji. Ikä tuonut mukanaan mukavuudenhalua eikä jaksa paleltua räntäsateessa. Hiljalleen myös lähenee perhokalastuksen startti. Siitä kertoo, että viime viikolla piti Esalle soittaa ja varata perinteinen lupa Viannankoskelle pääsiäiseksi...

Lunta kainaloita myöten

Tai no koiran kainaloita ainakin. Käytiin lauantaina vielä jäniksessä ja ei oikein enää hommista tullut mitään. Ei saanut Sara ajoa valmiiksi. Vaikeaa oli eteneminen vaikka joku yöllinen jälki kiikarissa olikin. Mutta keli oli muuten mainio ulkoiluun ja ei kai sitä joka kerta saalista tarvitse saadakkaan. Makkara oli hyvää ja vaatteet haisi vahvasti savulle..saa nähdä vieläkö tälle vuotta reissua jänikseen saa aikaiseksi. Muuten kai sitä putsaillaan ja rasvaillaan torrakko odottamaan sorsastuksen alkua...

Jänishommat lähenee loppuaan

Nimittäin tältä vuotta. Pohjois-Savossa alkaa lunta olla niin paljon, että koirat alkaa tarvita snorkkelia ja periskooppia. Vielä kuitenkin käytiin sähkökatkosten värittämänä viikonloppuna lauantai metsällä Riuttalassa. Heti alkuun ajo saatiinkin, mutta tämä veijari oli ilmeisesti rusakko ja painui isolle tielle. Koira pois ja paikan vaihto. Sieltä makkaratulilla istuskellessa ajo käyntiin ja vaikka matkaa ei ollut kuin muutama satametriä, niin mitään ei kuulunut. Lumi vaimensi kaikki äänet metsässä tehokkaasti.

Kun oltiin saatu kyrsänpätkää rauhassa tuulensuojaan, niin siirryttiin passaamaan ja Mika pääsikin pienehkön jäniksen ampumaan. Päivä oli hyvä lopetella siihen. Saattoi olla viimeinen reissu tälle metsästyskaudelle ristiturpien perään. Riippuu vähän lumitilanteesta...

Nyt sitten sidoskellaan perhoja ja odotellaan perinteistä Viannankosken avausta. Pitäisikin Esalle soitella ja varata pääsiäisen seutuun lupa. Voisi kyllä yrittää sumarikalaankin jonnekkin. Luvattoman vähälle jäänyt viime vuosina se harrastus...

Pakkassäässä Tervossa

Käytiin joulun jälkeen parin enon kanssa kotipaikalla pupuja ihmettelemässä. Lunta oli satanut alkuyöstä ja pakkastakin oli yli 10 astetta. Jokunen tovi etsiskeltiin tuoreita jäniksen jälkiä niin koiran kuin ukkojen toimesta. Lopulta sellaiset löydettiin ja ajo saatiin aikaiseksi. Tai no ajo ja ajo, aika pirusti oli koira jäljessä ja lähinnä sellaista hukalla olemistahan se oli, mutta jänis oli kuitenkin liikkeellä. Pari kertaa pääsin näkemäänkin, mutta ampumahommiin ei tarvinnut alkaa. Koiralle näytti GPS n. 15km lenkkiä ja itselleni ostama Polarin M400 tiesi kertoa, että rapiat 7km tuli pakkassäässä köpösteltyä. Lähellä oli pupun saanti, mutta eipä niitä aina.

Enon beagle on saanut rohkeutta kivasti lisää ja toiminta on parantunut kovasti. Nytkin ampui heti jollekkin vanhalle jäljelle ja oli poissa ukkojen luota pitkän huikosen ja kävi aika kaukana. Hukkien selvittämisessä vielä tekemistä, kun palaa omia jälkiään pirusti taaksepäin ja homma etenee kovin hitaasti vaikka liikettä kaverilla onkin. Tosin minä en näistä ajohommista ymmärrä mitään, mutta tuommoisia havaintoja siinä tehtiin ja on tehty pitkin syksyä...

Ajo tiukassa

Käväistiin itsenäisyyspäivänä aamupäivästä tovi Riuttalassa jänisten perässä. Aamulla oli kuudesta lähtien sadellut lunta ja meinasi olla tiukassa saada pupu ylös. Lopulta reilun 2h karvaamisen jälkeen ristiturpa löytyi ja kolme varttia kestäneeseen ajoon sen pääsin ampumaan. Ei ollut pahasti vielä Sara edes pitkäkorvaa perässä siinä vaiheessa. Mukava tapa oli viettää itsenäisyyspäivää. Nyt ensi viikonloppu menee taas reikäpallon perässä, mutta jospa sitä vielä joulua edeltävänä lauantaina pääsisi metsälle. Mukavahan se on raikkaassa ilmassa käyskennellä, siellä ei Mirkku motkota...

Revanssi

Pihkainmäen suunnalla oli sadellut yön lunta, kun lähdettiin Riuttalaan uuttamaan jänisten kanssa uusintamatsia. Nyt oli ukkoa vähemmän ja mentiin yhdellä koiralla. Aamu näytti että voi olla tiukemmassa saada jänö ylös, mutta lopulta kuitenkin näin kävi. Minun ja Mikan lisäksi kolmanneksi passimieheksi tullut Kimmo sai todistaa, että puolen tunnin ajon jäljiltä isäntä pääsi ison jäniksen ampumaan "toiselle lenkilleen" eli omille jäljilleen. Nähtiin myös vähän erilainen suolistustyyli jossa käytettiin putkesta tehtyä kinnerpuuta apuna. Nätisti lähti pitkäkorva puhtaaksi.

Vaihdettiin paikkaa ja pian taas ajo käyntiin. Tämä ei kauaa kestänyt, kun ilmeisesti rusakon ja jäniksen sekoitus juoksi passiin eteeni ja päätti siihen päivänsä. Kimmo poistui rivistä ja lähdettiin vielä yhtä ajoa hakemaan. Sellaisen Sara sai vielä aikaiseksi ja n. 40min ajosta pääsin isohkon metsäjäniksen ampumaan. Tuli täysin kopiksi ja onnistuin pyörähdykseen ohi ampumaan, mutta paikko kuitenkin lopetti ristiturvan matkanteon. Hieno jahtipäivä onnistumisineen, ei voi valittaa...

Huomenna luvassa jäniksen nylkemistä ja nyt ainakin viikon tauko jahteihin, kun tulevana lauantaina höntsäillään taas reikäpallon perässä mahtavissa nelosdivarin kamppailuissa...

Jäniksille 100-0

Ei onnistunut lauantainen jahti saaliin osalta. Ajo saatiin käyntiin Riuttalassa pienen etsiskelyn jälkeen ja pääsin näkemään n. 300m päästä hitaasti vuppasseen lumivalkean jäniksen, mutta ammuttavaksi asti ei pupu tullut. Toinenkin ajo saatiin ja siitä näki jäniksen useampi. Taidettiin sitä kerran pitkähköön matkaan ampuakkin ilman vaikutusta. Näin lauantain metsästysreissun saldoksi jäi pari ajoa ja  hyvät nuotiomakkarat (suosittelen muuten Kivikylän juustotuhtia, ehkä paras markkinoilla oleva makkara at tö moument). Viikon päästä uusinta jos ei ihmeitä tapahdu, jospa vähän paremmalla tuurilla saataisiin joku jänö nurinkin silloin...

Ristiturpien perässä

Erittäin vähän ehtinyt tälle syksyä metsälle. Aikataulut menneet aina ristiin ja vaimon kolmivuorotyö sotkee likimain aina kaiken mahdollisen. Nyt viimein päästiin Riuttalan suunnalle lähtemään naapurinmiehen ja hänen poikansa kanssa. Olivat sieltä jo joitakin jäniksiä ampuneet ja suomenajokoira Sara oli niitä mukavasti pöllyytellyt. Mukana opissa myös nuori alle vuoden vanha uros jolla homma vielä alkutekijöissään.

Nyt näytti, että saadaan heti pupu ylös, mutta ei kuitenkaan. Reilun tunnin päästä ajo kuitenkin käyntiin ja tunnin ehti rallatella ennenkuin isäntä pääsi varsin tummassa karvassa olleen metsäjäniksen tälläämään hengiltä. Kapean uran yli ollut jänis kovaa tullut joten ei niitä helpoimpia paikkoja. Toinenkin ajo saatiin samoilta kulmilta, mutta pitkäkorva painoi kovaa vauhtia tielle ja sinne tuli sitten hukka. Päivä oli täynnä ja isäntäväki lähti peijaisiin. Itse liukastelin Karttulaan ja voin veljet kertoa, että en muista milloin on sivutiet olleet niin liukkaat kuin ne tänään oli!



Viikon päästä olisi tarkoitus yrittää jänikseen uudelleen jos vaan koiran juoksut ei sotke, saapa nähdä miten tässä käy...

Kahluukenkien uusinta

Pari kesää palvelleet Scierra Contour -kahluukengät tulivat tiehensä päähän. Ne on olleet liukkaimmat huopapohjaiset mitä koskaan mulla ollut. Virittelin niihin kotikutoiset nastat ja vähän paremmat olivat, mutta ei oikein hyvät sittenkään. Nykyisin näyttää, että huovat on jotain synteettistä keinotekoista materiaalia normaalin perinteisen sijaan. Veikkaisin syyn liukkauteen löytyvän sieltä...

Sain tässä tilauksen sitoa 160kpl boobyja ja kävin matskuja katsastamassa Rialinnassa työmatkalla. Joskus tulee tehtyä heräteostoksia ja tänään oli sellaisen vuoro. Muutenkin näin lamassa tarpoessa on hyvä muistaa välillä tukea kotimaisiakin ja paikallisia kivijalkapuoteja. Ostin siis Orvis Riverguard kumipohjaiset kengät nastoilla. Näillä nyt toivottavasti pääsisi muutaman kesän eteenpäin. Itse en ole mikään välinehifistelijä joten en jaksanut mitään syvällisempää analyysiä tekemään minkämerkkiset pitäisi ostaa. Puolesta ja vastaan on aina porukkaa kuitenkin. Nyt alkaakin sitten taas olla jo ensi suven hankinnat tehtynä. Aika vähällä sitä pääsee, kun ei sorru mahdottomia ädläämään...Kahluutakki tosin olisi jossain vaiheessa vaihdettava, mutta ehkä sillä vielä yksi kausi menee vaikka susirumahan tuo vanha Vissun Classic on, mutta niin on mieskin...

Sidontapenkki vaihtoon

Kaksi edellistä talvea olen sitonut Danican penkillä ja se on ollut varsin hyvä. Paitsi..paitsi ettei sen leuat ole kestäneet. Enää en lähtenyt toisia varaleukoja ostamaan vaan päätin vaihtaa penkkiä. Tämä ei ollutkaan se ihan yksinkertaisin juttu. Neuvojia piisaa ja vaihtoehtoja on paljon. Muutama malli oli mielessä ja jotain kävin katsomassa kivijalkakaupassakin. Lopulta ajatusmaailmaan iskostui, että haluan edelleen sitoa ns. true rotation penkillä. Minulla oli jo aiempaa kokemusta Tiemcon penkistä jonka ostin käytettynä eikä siinä ko. ominaisuutta ollut. En tykännyt sen rotaatiosta ja siinä oli muutakin ongelmaa leukojen jumimisen kanssa.






Nyt sitten lopulta päädyin Anvillin Atlas Vise -penkkiin. Siihen sain suositteluja ja olin netistäkin lukenut. Lopulta tilasin penkin Ruodosta ja sain sen kotiin. Hämmästys oli melkoinen, kun penkki mun silmään näytti varsin käytetyllä ja siinä oli lievästi sanottuna karu viimeistely ottaen huomioon että melkein 200e vempain kyseessä. Otin yhteyttä ja kuulemma tällainen työnjälki on tässä jenkkiläisessä penkissä normaalia. No käyttöön se mulle tulee ja en jaksa siitä enempää tapella. Toivottavasti kestää sitten paremmin kuin miltä näyttää. Parit ekat perhot on sidottu ja ominaisuudet on kyllä sitä mitä haen. Hyvin tilaa sitoa ja leukojen pikakiinnitys tuntuu hyvältä. Myös jalusta on jämäkkä ja riittävän painava mitä esim. Tiemcon penkissä ei ollut. Nyt sitten tässä talven mittaan nähdään mihin tästä oikeasti on....

Perhostelut pakettiin

Viannaltahan se keväällä aina alkaa ja sinneppä se oli hyvä myös lopetella tämän vuotiset perho-onkimiset. Nyt oli vähän toiveissa, että luukkuja olisi pikkusen avattu ja kalat olisi "valuneet" alajuoksulle ja siellä olisi hyvät virtaukset heitellä liitsejä rannalta suoralla selällä toinen käsi lantiolla. No ihan näinhän se ei nyt sitten mennyt. Vettä oli edelleen aivan järkyttävän vähän ja kalastus painottui siis patoluukuille. Edellisestä istutuksesta kuukauden päivät joten oli odotettavissa kalojen olevan tiukemmassa. Onneksi koski oli saanut olla rauhassa ja yksin sain tiistai-iltaa kalastella...

Esa jäi katselemaan joko se heti vapa taipuisi, ei taipunut. Aika pitkään piti vispata kunnes parempi kala kiinni joka paljastui 50cm taimeneksi. Sivuosumia tulee ja kala vapauteen. Pian sen jälkeen sain luukuilta peruskirren ja en onnistunut sitäkään ryssimään. Mustaa liitsiä puri molemmat. Kävin myös alaosia kopaisemassa ilman havaintoja, paitsi että sitä vettä oli vaan järkyttävän vähän.



Luukuilta sain myöhemmin n. 40cm taimenen ja pienen kirren tai tanelin tiputin sekä yhden ison ahvenen vapautin. Siinäpä ne saaliit. Ihan tyytyväinen tapahtumiin tällä vedellä. Nyt on aika laitella kamoja talviteloille ja pääsiäiselle Esan kanssa jo treffejä sovittiin. Silloinhan sitä on perinteisesti keväällä perhovapaa naftaliinista kaiveltu. Nyt jatkuu syksy muitten harrastusten parissa. Kalastusta luvassa sitten pilkkimisenä. Saa nähdä tuleeko kirrepilkille lähdettyä, viime vuosi oli välivuosi. Ahvenia ainakin kevätauringossa sitten jallitellaan, se on todella mukavaa hommaa kelin osuessa kohdalleen!

Ensimmäinen jänisjahti

Syntymäpäivän kunniaksi viimeinkin löytyi aikarako lähteä jänikseen. Paikkana kotitilan maat Tervossa. Mukaan aamulla koppasin enon Syvänniemeltä ja tämän Torsti-nimeä tottelevan Beagle-merkkisen koiran. Torsti ei ihan hirveään lentoon ole päässyt jäniksen ajamisessa eikä voida ajokoneesta puhua. Kuitenkin ristiturpia on ammuttu useita, mutta ajot ovat jääneet usein suht lyhyiksi ja hukkien, ei onneksi karvaisten, kanssa on ollut ongelmia.

Nyt oli aamusta ongelmia heti gps-pannan kanssa. Ei yhteyttä millään ja sen kanssa tapellessa meni joku tovi. Lopulta illalla syyksi paljastui nurin mennyt palvelin. Kyseessä ei ole kahden valtamerkin panta enkä nyt muista mikä tämä oli. No ei toiminut, niin ei toiminut.

Lähdettiin kiertämään tuttuakin tutumpia seutuja, mutta ei näkynyt jänöjä. Yhtä pyytä koetettiin ohessa hieman jahdata jos saataisiin toisen eteen ajettua, mutta eipä siitä valmista tullut eikä ollut pyypillikään minulla mukana. Enohan ei kuule koko vihellystä ja minäkin meluvamman takia vain toisella korvalla joten suuntiminen on aavistuksen vaikeaa.

Meidän mailla on vanhat mäyrän onkalot olleet vissiin iät ja ajat siellä ollen elämää a silloin ja b tällöin. Nyt alkoi koira siellä haukkua ja askelta pidentäen lähdettiin katsomaan onko siellä supikoira, tuo metsiemme vitsaus. No eipä ollut supi vaan hirven emä ja vasa oli Torstin "haukussa". Näillä kavereilla ei ihan paras säkä käynyt vaikka salaa siellä olivatkin, vaan pyörähtivät Äyskosken suunnalla olleeseen hirvipassiin. Vasa sieltä nurin. Taisimme tuurilla pelastaa ohessa hirviporukan päivän.

Koirakin ilmeisesti kotipaikan nurkilla vähän matkaa jänistä kyyditti. Ihan täyttä varmuutta asiaan ei ollut, mutta pari haukahdusta kuultiin. Tuuli ajoittain varsin ravakasti ja vei äänen mukavasti mennessään. Mutta siinäpä meidän havainnot siltä reissulta oli. Purettiin vähän piikkilankaa metsästä, ihmeteltiin Natura-aluetta jonka ely-keskus on "vuokrannut" meiltä suojelualueeksi, kyseessä joku lehtometsä-hässäkkä. En tiedä tarkemmin, mutta suojeltu on. Hirvikärpäsiä ei enää onneksi mahdottomia ollut, mutta oli kuitenkin ja lähinnä meikäläisen niskassa. Nokipannu-kahvit soramontulla maistuivat makkaran kanssa aina hyville. Erittäin mukava reissu tutuissa maisemissa ja mukavaa ulkoilua. Saalista ei ole pakko aina saada vaan kyllä nämä lapsuusmuistojen verestämiset vie voiton helposti ainakin satunnaisilla reissuilla.

Lintuja olen kerran tässä syksyllä käynyt katsomassa, kolme teertä näin kaukaa. Tänään voisi töiden jälkeen ehkä uudelleen. Loppuu kausi käsiin. Huomenna tiistaina sitten illaksi Viannankoskelle ja siellä lienee kalat jo tiukassa, kun kuukausi istutuksesta ja uskoisin patoluukkujen olevan jo enemmän raollaan = virtaus tuppaa kaloja viemään järveen. Siihen reissuun on sitten hyvä päätellä perhokalastus tältä kaudelta, viikon päästä lauantaina ollaankin jo reikäpallon perässä Iisalmessa. Alkaa salibandy season. Puuhastelu ei pääse kesken loppumaan...

Aamu lammella

Pitkästä aikaa lampihommia. Suuntana tuttu Mustanlampi Heinävedellä. Niitä harvoja paikkoja joissa pystyy mukavasti rannalta kalastamaan. Alkuun ko. lammelta oli saaliit hyviä, mutta viime vuosina on tökkinyt. Nyt oli hellekesä alla joten vähän epävarmoissa tunnelmissa mentiin vaikkakin tarina kertoi uuttakin kalaa lammessa olevan.

Bomanin Mika oli perinteisesti seurana ja aloiteltiin aamusta ihmisten aikaan puoli seiskan korvilla. Lampi oli parkkipaikan puolelta pelottavan hiljainen. Mikalle yksi epävarma tärppi ja that's it. Vaihdettiin toiseen päähän joka on ollut ehkä se parempi meille. Karkuutin liitsistä melkein heti laiturin vierestä kalan, kun sivuperukkeessa ollut luttero jäi lumpeeseen, seli seli. Mika taasen koukutti kevyesti painotetuilla liitseillään pari kalaa melko nopeasti. Itsellä piti mykkää...

Piakkoin aloin uskoa, että ehkä tämä volsukuulilla painotettu liitsitroikka ei ole paras ase ja vaihdoin ylätapsiin kirkkaan vihreää liitsiä sekä pienen haulin solmun yläpuolelle (pintasiimalla kalastin) ja kärkeen valkean boobyn. Voe tokkiisa kun alkoi toimimaan. Varovaisia oli tärpit ja hitaasti sai uitella, mutta aika nopeasti oli kiintiön sallimat kolme kalaa ylhäällä. Viimeisellä kirbelssonilla oli vielä erittäin paksussa monofiilissa kiinni ollut pieni kolmihaara huulessa, tahnaukot...



Mika sai myöhemmin kolmannen kalansa, kun olin jo kotia kohden menossa makkaratulien jälkeen. Bomanin perhetuttu oli myös mukana virvelin kanssa ja tärppejä paljon sekä kuulemma lopulta nopeasti kolme kalaa vastarannalta. Mukavasti siis tapahtumia kaikille. Mahtava aamu oli muutenkin kelin puolesta. Tyyntä ja lämmintä. Nyt alkaa olla hiljalleen tämän vuoden onginnat tässä. Ehkä yksi reissu vielä Viannalle, ehkä ei,..tiedä häntä

Liian helppoa

Viannankoskella pitkästä aikaa pistäytymässä ja perhokalastajat.net tiesi kertoa, että kalaa oli tullut köytenään. Syykin siihen selvisi paikalle päästyä. Vettä todella vähän ja Esa oli tilannut kalaa 300kg erän Rovaniemeltä. Siinä on sellainen kahden muuttujan yhtälö ettei tuntemattomia ole vaikea ratkaista huonommallakaan matikkapäällä.

Koski-isännän kanssa rupatellessa meni varmaan puolet siitä 45min mikä kesti saada kiintiöön kuuluvat kaksi kalaa. Ne tuli molemmat Pielaveden puolelta virranreunasta toinen mustalla ja toinen pinkillä liitsillä. Ei tästä nyt suurta tarinaa saa millään. Kotimatkan ajoin Siilinjärven kautta ajatuksella, että käyn Ahmolla heittämässä frisbeegolffia, mutta äärettömän hyvä suunnitelma kariutui siihen, että kiekot oli toisessa autossa.



Pitää tässä syksylle ehkä vielä yksi tai kaksi kalareissua koettaa järkkäillä. Lampikalassakin olisi kiva pitkästä aikaa käydä...

Sorsastuksen aloituksesta floppi

Sorsanmetsästyksen aloitus on tullut jo yli 10 vuotta vietettyä Keiteleellä. Lintuja on ollut vaihtelevasti. Viime vuonna saatiin yksi heikoimmista saaliista eli kaksi sinikkoa ja tavi vakiopaikaltamme ja sitä kautta ajatus lähti siirtää avauksen kohdetta hieman toisaalle. Lintuja olikin mökin luona olevassa lahukassa näkynyt viikolla mukavasti ja isoimmat parvet 40 heinärin luokkaa...

Mutta aloituksesssa oli kaikki toisin. Yhtä sorsaa päästiin ampumaan, hieman kauas sitäkin ja tappiot oli lähinnä henkisiä. Ylipäätään laukauksia kuului vähän ja lintuja näkyi vieläkin vähemmän. Iltalennolta Petri oli yhden heinärin saanut alas joten ihan kokonaan ei pilit mennyt pataan. Harmittavan hiljaista kuitenkin

Tämä sorsastus on metsästysmuotona näin aikuisiällä rajoittunut lähinnä aloitukseen joten siksi tämä oli vähän harmi homma. Ehkä ensi vuonna teemana on back to basics ja häntä koipien välissä takaisin entisille paikoille. Nyt sorsaan tälle syksyä korkeintaan kotipaikalle iltalennolle Tervoon. Jänisjahdit alkaa kohta ja lintujakin pitää katsella. Ja starttaapa se salibandykausikin ja vie peliaikaa metsästysreissuilta. Hakusessa olisi vuorokauteen lisätunteja sekä pidemmällä pinnalla varustettu vaimo...

Helle

Voi elämä taas näitä kelejä. Ei tarvinnut näilläkään kesälomilla paljoa kalassa käydä vaikka ajatuksissa kyllä oli joku yön yli reissu tehdä. Aika surkealle näyttää jos tämmöisiä on kesät jatkossa. Toisaalta pitää muistaa, että viime kesänä oli ainakin täällä savossa ainoastaan pari kappaletta ns. hellepäiviä eli yli 25 astetta ja 30 asteen rajapyykkiä ei taidettu hätyytellä lainkaan...

No näillä keleillä on mukava käydä järvellä. Liian vähän sielläkin, mutta eilen viimein saatiin nuoremman tyttären kanssa aikaiseksi lähteä ja pientä haukeahan sieltä pukkasi. Mallisuorituksen voi katsoa tästä. Se on kyllä jännä otus tuo vihernieriä, että se kyllä syö aina. Ja itse olen kanssa omituinen otus, sillä oikeasti tykkään paistetusta hauesta. Mutta nyt odotellaan kelien viilenemistä ja taitaa sitten hiljalleen jo reissut kallistuakkin Viannankosken perinteisen syksykalastuksen suunnalle. Metsästysaika tosin verottaa niitäkin reissuja lajinsa...