Tuulta ja taimenia Nokisenkoskella

Velipoika Iiro oli käynyt kaverinsa kanssa eilen Nokisenkoskella ja pojilla oli ollut tapahtumia mukavasti. Iiro sai kiintiön täyteen isoimman ollessa 52cm ja kaverinsa oli pudottanut ainakin 5 kalaa. Näitten runsaiden tapahtumien ja vaimon vapaapäivän innoittamana suorin itsekkin Nokiselle. Tätä ennen kuitenkin kävin hakemassa Adventuren vavan tyviosan Rialinnalta ja ostamassa lisää Scierran koukkuja sekä pinkkiä tinseliä. Ja toki oli myös perinteiset Heimolan keu-keu jutut kuunneltava...

Töissä oli tilanne, että oli odottelua Oulusta joten livahdin klo 15 jo kotiin. Siitä koskelle ja siellä olin about klo 16.20. Tuuli mahdoton ja parkkipaikka tyhjä!! Taas...Outo meno. No siitä sitten sillan kautta matalaan uomaan ja otin niitä kaivattuja vesitilanne kuvia.





Pojat oli kalojaan eilen koukutelleet tinselillä, joten perhonvalintaan ei tarvinnut montaa piipullista öyhyytellä. Eli tinseliä kehiin ja sivuperukkeeseen pientä pinkkiä liitsiä. Tuuli aivan pirusti ja ehkä parikymmentä minuuttia syydin matalan uoman niskaa tuloksetta. Katsoin, että syvän niskaa pääsee mukavaan myötäiseen syytämään ja eikun sinne. Olisko ollut viides heitto jonka sain lähemmäs saarta niskan imuun, niin samalla suoritti pari sinikkoa ylilennon. Katsoin niska väärällään taivaalle, että tuosta sitä ehkä syksyllä saisi tuplat. Ajatus katkesi, kun vapa nytkähti. Tovin aikaa käytiin taimen vs isomahainen mies kamppailua, jonka kuitenkin jälkimmäinen vei tällä kertaa nimiinsä. Kalaa haavissa 52cm, 1.7kg ja kyseessä suht tuore eväleikattu kala.



Kalalle pamppua ja peruspuhelut veljelle ja uhallaan piti Häiväläiselle soitella, kun on muistanut kalatuuria toivottaa ja oma reissunsa Iso-Valkeiselle oli vissiin aika pettymys ja kuulemma tuleva kesä menee remonttia tehdessä. Voimia sinne. Noh, jahka itsensä kehuminen alkoi maistua puulta ja kala oli viety auton alle varjoon, niin uutta heittoa kehiin. Nyt ehkä 20 kertaa ehdin heittää niin taas kala kiinni. Tuntui, että nyt olisi vähän vauraampi kala ja paukutti pinnassa perhoa suupielestä irti. Tätä saikin vähän kauemmin väsytellä, mutta scierran koukku ei petä. Jos tuo koukku olisi nainen, niin varma haku olisi lähe lähe lähe -mentaliteetilla viimeisiltä hitailta. Kala kuitenkin ylös ja tällä mittaa 50cm, 1.6kg ja ottipelinä sama tinseli



Mukavia istareita ja pahoittelen Rialinnalla olevia kavereita naapurifirman mainoksesta hatussa. On nimittäin niitä harvoja hattuja, jotka meikän isoon päähän sopivat. Kun sain kalan haaviin niin aiemmin jo sillalta bongaamani kalastuksen valvoja hyppäsi jostain puskasta kysymään lupia ja monesko kala oli. Siinä turistiin niitä näitä reilu vartti ja toin esille ankkurointi häsmäkän edelliseltä päivältä. Tästä oli Laakkosen Laurille nyt mennyt tieto ja jotain info-taulua on luvassa Nokiselle. Hyvä näin.

Olipahan lyhyt keikka Nokiselle eli kotona jo ennen puoli seiskaa. Mukavan kuntoista istaria ovat pistäneet ja vedenkorkeus on oikein hyvä. Kelpaa siellä kilpaa syytää. Toivottavasti kalaa riittää kisaankin ja eivät täysin itseään ressaa viikonlopun varmasti kovasta kalastuspaineesta. Itse en ehkä ennen kisoja käy Nokisella, koska kalaa on nyt sen verran kuin meidän perhe tarvitsee. Tai jos käyn niin väkäset on kasassa visusti...On vaan jotenkin tuo istareiden vapauttaminen oudon tuntuista...