Rentoa meininkiä "kauden päättäjäisissä"

Oltiin sovittu poikien kanssa ikäänkuin päätösreissu samaantapaan Viannalle kuin oltiin keväällä Äyskoskella. Nyt kuitenkin illanvietto hivenen typistyi eikä porukkaa jäänyt Harrin nurkkiin yöksi notkumaan (tai näin luulisin) eikä tarjolla ollut Artsin maittavaa kookoskanakeittoa. Aamu kuitenkin alkoi siten, että kävin koppaamassa Söden ja Artsin kyytiin Kuopiosta. Menomatkalla oli Karttulan tiellä poliisitkin paikalla, kun paikallisen lemmikkihoitolan maasturi oli syvällä metsähallituksen puolella. Kelit on liukkaita joten tarkkana on syytä olla varsinkin aamuliikenteessä.

Jahka sain pojat koppastua kyytin, niin ajeltiin Siilinjärvelle ja siellä kohtaamispaikalle X saapuikin lähes yhtäaikaa toinen autokunta jossa olivat Iivos Antsa, Häiväläis Harri sekä Vehviläis Masa. Näimpä sitten suuremmin ihmettelemättä kohti Esan puroa. Esakin sattui sopivasti samaanaikaan paikalle vaikka taidettiin olla koskella jo 45min ennen luvan alkua. Olipahan vaan pirun kylmä aamu ja tätä pahensi suht navakka puhuri järveltä päin. Hyvin pian oli kaikilla rensselit läjässä ja eikun vaan nokka kohti hyistä Viannan vettä. Vesitilanteesta sen verran, että nyt oli laitettu Maaningan-puoleiset patoluukut kokonaan kiinni, mutta Pielaveden puolelta aavistus oli lisätty juoksutusta eli vettä oli ehkä 5-10cm enemmän kuin viimeksi käydessä. Porukka levittäytyi pitkin koskea ja Antsa taisi viimeisenä tulla ja suunnistaa perinteiselle laavunedus-kivivallille heittämään ja ei varmaan kymmentä kertaa heittänyt, kun ensimmäinen pieni kirre oli haavissa



Tästä ei kovin kauaa ehtinyt mennä, kun kohta taipui Hurja-Hartsalla vapa Pielaveden patoluukkujen edessä. Melkoisen haavitsemis esityksen jälkeen iso kirjo haavissa ja hymy miehellä mairea. Taisivat jotain jäädä Söden kanssa vallille juttelemaan ennen kalan tuontia autoille, niin itse vaihdoin kivivallille Antsan jalansijoille heittämään. Oletin, että kalaa varmaan tuossa aamusta olisi ennenkuin niitä on liikaa liitseillä häiritty. Parin heiton jälkeen sainkin siitä tarttumaan sateenkaariraudun kirkkaan vihreään blobbiin, joka oli kolmen litkassa ylimpänä, koska mustan piti olla päivän sana. Kala oli ilmeisesti tuoreita istareita eikä kovin ihmeellistä vastusta tarjonnut. Lähinnä omat haavitsemisasennon hölmöilyt olivat suurinta viihdettä tämän kanssa. Siitäpä sitten Harrin rinnalle toteamaan, että mitäpäs me lohenpyytäjät ja Esakin oli sopivasti paikalla. Esan puntari näytti Harrin kalalle painoa 3kg ja omalleni 1.9kg, mutta oma vaakani näytti kummallekkin 150g vähemmän. Testasin äsken insinööri-perinteille uskollisena vajaalla ämpärillisellä vettä sekä keittiövaakaa käyttäen oman vaakani luotettavuuden. Molemmat näyttivät punnukselle tasan 3040g joten taidan edelleen luottaa suht hyvin tuohon omaani. Tuo Harrin saama kala oli muuten varsin komean muotoinen eikä tuo kuva tee täyttä oikeutta. Ainoa kauneusvirhe oli pyrstön yläosassa oleva vekki evässä.



Näitten kolmen kalan jälkeen tilanne rauhoittui. Koskea kalastettiin ensimmäinen parituntia suht tehokkaasti joskin Antsa löi höntsäilyvaihteen päälle eli kalan saannin jälkeen ei kahlailu hirveästi nappaillut. Ruokatauolle ei ollut kellään mitään tapahtumia jos ei lasketa omista kahluuhousuistani näköjään vuotavaa vasenta neopreenisukkaa. Pakko on investoida uudet pöksyt. Ei voi mitään. Harmittaa myös, kun ostin tälle kaudelle uudet Orviksen kahluukengät, niin niissä on todella ohut huopapohja ja sekin alkaa olla melkein loppuun kulunut vaikken ole mitään pitkiä marsseja tehnyt.



Iltapäivästä hiljainen tahti jatkui joskaan Söden hetero- ja homoeroottisille tarinoille ei tuntunut tulevan loppua. Niitä tuntui olevan takataskussa suht ehtymätön määrä. Joskus kahden maissa oli koko orkesteri kaljalla rannassa (pois lukien kuskit eli meikä ja Antsa) ja itse virittelin punttia kasaan parkkipaikan alapuolisen pikkulirun larvasteluun. Pojat jatkoivat maailman parannusta, kun lähdin lirkkimään lirua. En ehtinyt kovin paljoa syytää, kun vapa niiasi ja siitä saatiinkin sirkushuveja koko orkesterille. Tämäkään kirjo ei mahdoton menijä ollut. Harri sen jonkun tovin jälkeen sai haaviin ja painoa otuksella muistaakseni 2.2kg. Itselläni oli jo kalaa, mutta ei tuntunut kenellekkään kelpaavan jotan otin puhelun Esalle. Sinne kala kelpasi ja hyvä näin. Ottipelinä muuten oli mustakuulainen pinkkikauluksinen ja keltavihreärunkoinen #12 kuulapää



Vähän tämän jälkeen Harri meni lipalle (yo. kuvassa keskipilarin vieressä. Tässä kuvassa siellä on Söde) heittämään ja aiemmin kun siellä käytiin, niin kertoikin minulle missä kalat siellä ovat. En saanut niitä silloin ottamaan, mutta tekijämies kyllä sai. Sieltä vaan Hartsa lirkki n. 2.6kg hopeakyljen. Tämän jälkeen ei kauheasti enää kalastettukkaan. Masa taisi testailla Söden lasikuitukeppiä ja itse testailin Artsin 11 jalkaista Vissun kepukkaa. Kalojen osalta reissu oli tässä ja ehkä se teki ihan hyvää koko kesän tamaaneja kaksin käsin repineille guideille ottaa välillä mp vaikka ei tainneet kumpikaan kovin väkinäisesti kalaa nyt jahdatakkaan.

Joskus puoli neloselta ajeltiin Harrin luo katsomaan taimen-aiheisia videoita ja syötiin isännän itsensä kauniin kätösin leipomaa oikein hyvää suklaakakkua jota koristi teksti "60". Itse olin vähän pihalla mikä tämän jutun juju oikein oli. No se selvisi pian kuitenkin eli samalla juhlistettiin Artsin ja Söden kesän maagisen 60cm rikkoutumisia taimenen kalastuksessa. Taisipa niitä Masakin useamman saada, mutta en ole varma oliko niitä saatu jo aiempina kesinä. Jospa sitä itsekkin vielä joskus.

Loppuillasta ei ole tarkkaa tietoa vaan itse poistuin paikalta pikaisen saunomisen jälkeen hieman ennen iltaseiskaa. Kiitoksia Matille luvan varailuista ja makkaroista, Harrille isännöinnistä ja eritoten kaikille oikein mukavasta seurasta. Reissulla otettiin suht legendaarisia kenkäpönöjä kaloista ja toivottavasti jotain kautta niitä saataisiin näkyviin. Nyt omat seikkailut jatkuvat vielä ainakin yhdellä Viannan-keikalla. Äsyllä kiinnostaisi myös käydä harjusta jahtaamassa ja korpilohella lammella. Mitkä sitten realisoituu niin luoja sen tietää jos hänkään.