Nyt on vähän tylsä juttu luvassa Viannalta, kun ei ole edes kuvia laittaa. Mutta kävin tosiaan syytämässä reippaat 4h. Hieman vaan meinasi olla edellisen illan jäljiltä heikko happi ja se kyllä näkyi kalastuksessa. Melkoista puolivaloilla roiskamista. Mutta kerrotaan kuitenkin nyt parilla sanalla tästäkin reissusta...
Syksy oli saapunut ja lähempänä Viantaa oli maa valkeana ja loskaa maassa. Aamun kalastaneilla oli ollut myös myrskyä josta itse en mitään tiedä, koska heräsin vasta 11.50. Aamusta oli joku jantteri saanut kolme kalaa putkeen patoluukuilta ja kuulemma hirveällä vauhdilla aina palannut heittopaikalleen ettei vaan nyt joku muu sinne mene. Muilla oli pidellyt hiljaisempaa. Kaksi oikein mukavaa kalamiestä oli lisäkseni heittämässä 12h lupaa, mutta heillä ainut tapahtuma oli ollut pieni taimen.
Ensimmäinen tunti oli itsellä tosi hiljaista eikä mitään kosketusta kaloihin ollut. Pääsin joskus kolmen maissa viskomaan edellisen reissun ottipaikalle ja sieltähän kirbeli tälläsikin kirkkaan vihreään blobbiin. Sama perho jolla viimeksikin tuli pari kirreä. Ilmeisesti jälleen oli vanhempaa saapumiserää ja menohaluja oli kalalla tosi paljon. Suht pitkän taistelun jälkeen sain kalan kuitenkin haaviin. Ohikulkumatkalla ollut Paanasen Jani sattui sopivasti samaan aikaan rannalle ja siinä turistiin joku tovi. Veikkasin kalalle painoa 2.2kg ja vaaka näytti 2160g. Se veikkaus osui suht nappiin.
Sitten taas piti tosi hiljaista. Koetin kalastella paljon sillanalustaa, mutta en kyllä sieltä saanut mitään kosketusta kaloihin. Toiset kalamiehet menivät tulille n. klo 17 ja Esakin ilmestyi paikalle. Liityin itsekkin seuraan ja mukavat oli jutut taas. Pikkasen kyllä pitää vakavissaan alkaa miettimään dieettiä, kun Esa kauniisti totesi valitellessani olevani laiska kahlaamaan, että kyllä sinulle kahlaus tekisi hyvää. Edellisenä iltana piti käydä Sakari Kuosmasen Pieni sydän -kappale raiskaamassa, kun naapurin mielestä kovasti alkuperäisesittäjää muistutan. En todellakaan pidä karaokesta ja ei varmaan kovin moni meikän laulusta, mutta pakkohan se oli mennä kun olivat ilmoittaneet.
Tulilta lähdettyäni päätin vielä käydä parkkipaikan kohdalla olevaa lirua heittämässä, kun siitä tuntui kaikki muut paitsi itse saavan kalaa. Tällä kertaa sainkin jo sentään tärpin kivivallin juuresta. Mietin jo, että taidan lähteä kotiin, mutta päätin kuitenkin käydä vielä Pielaveden puoleisenkin virran viskomassa. Heittelin paljon siltaa kohti hiljaisempaan virtaan, mutta ajattelin kokeilla myös "kovemmasta" virrasta. Koviten virtaavasta osasta tälläsikin kala voimakkaasti kiinni. Jonkun aikaa epäilin, että onko kyseessä taimen, mutta pintakäynti paljasti kirjoksi. Tämäkin kala oli todella sähäkkä ja pahimman pulskuutensa menettänyt. Evätkin oli suht ok kunnossa kuten ensimmäiselläkin kalalla. Menohaluja oli hopeakyljellä pirusti. Muutaman minuutin väsyttelyn jälkeen vielä repäisi paria metriä vaille pohjasiimoille. Mutta sippasihan tämäkin kala lopulta ja haavi kutsui. Eipä enää jaksanut alkaa tuon jälkeen heittämään, kun alkoi hämäräkin tulla. Toisen perhomiehen ilme oli aika paljon puhuva, kun jampat oli päivän tyhjää syytäneet. Sama ilme on ollut omalla naamalla lukemattomia kertoja.
Kelin suhteen kävi hullu munkki, kun piti olla myrskyä, mutta sain kalastaa täysin ilman vesisadetta ja tyynessä. Kun otin kahlurit veke niin silloin alkoi sataa. Mukava mutta väsynyt keikka oli. Väsymys oli kuitenkin ihan omaa tyhmyyttä hommattua. Seuraavan kerran kalalle sitten ensi viikonloppuna, kun poikien kanssa tullaan porukalla syytämään Viannan kuohuja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti