Viimeinkin kausi starttasi!

Viimeinkin koetti se hetki, että oli aika aloittaa perhokalastus herran vuonna 2010. Tai no en minä siitä herrasta ymmärrä, mutta tulipahan kuitenkin startattua. Olin varannut Viannalle ajoissa luvan pääsiäisen seudulle samoin kuin edellisenäkin vuonna. Vuosi sitten piteli tosi huonoa keliä ja kaloista ei havaintoakaan. Tänä vuonna olikin sitten kaikki toisin. Ei edes yltiöitsevarma ruokaohjelmien katsominen rouvan kanssa edellisenä iltana ja sitäkautta pääsiäisen kirreaterian suunnittelu onnistunut keikkaa vesittämään. Kelikin oli mielettömän komea joten heti aamulla tuntui mukavalle ajella kalalle ja aloitella talvilomat. Muutaman kerran kyllä mietin, että ei tämä nyt kyllä ihan täyspäisen hommaa ole, koska oli sumarikeli parhaimmillaan. Niitä on kuitenkin kovin vähän kevään aikana. No etukäteen kun lupia varailee, niin vaikeapa sitä on Pekka Poutana saati sitten Juha Föhrinä etukäteen kalakelejä lupailla joten lupa Viannalle oli varma valinta.

No jokatapauksessa itse pääsin viimein korkkaamaan kauden ja tämä olikin erittäin suurella todennäköisyydellä ainut reissu kevään aikana ko. kohteeseen. Kesällä en ole juuri käynyt paitsi nyt vähän olen suunnitellut eritoten kuhan jahtaukseen liittyviä keikkoja. Syksyllä kuitenkin Vianta on taas suunnitelmissa mukana. Sepäs siitä ja itse asiaan. Viannankosken tirehtööri ja maailman mukavin mies eli Esa oli valitettavasti estynyt saapumasta paikalle, mutta oli saanut tuuraajan tilalle. Aamulla saavuttiinkin hänen kanssa suunnilleen yhtäaikaa. Samalla kun tyrkkäsin autoa parkkiin, niin vallilla ollut kalamies nyki kirreä haaviin. Jamppa oli aamukutoselta tullut ja oli pieni yllätys, että kalaporraslaskurin mukaan about 100kpl nousuerästä oli vasta yksi noussut ylös. No siitäpä luvanmaksuun ja vallilta patoluukkuja pommittamaan itsekkin. Vallilta kalastus oli sitä samaa mitä myöhään syksylläkin. Jostain syystä X on tullut paksua limaista levää luukkujen edustalle joka tarttuu kuin takiainen perhoihin ja siimoihin. Aika hermoja repivää kalastusta!



Iiro ehti tulla myös paikalle ja kahlasi alemmille pelipaikoille kalastamaan pitkillä heitoilla kohti siltaa. Kohta siellä jo kala haaviin sujahti. Kävin huomenet toivottamassa ja samoihin hommiin itsekkin samoille tulille. Eipä aikaakaan kun oli valkoinen liitsi erehdyttänyt kalan samasta rajavirrasta. Pian oltiin uudelleen samoilla jalansijoilla ja Iiro vaihtoi perhoa jättäen heittolinjan auki ja huikkasin, että taidan ottaa kalan tuosta sun pelipaikoilta. Kerrankin toimi kuin elokuvissa ja toinen kirre haaviin. Samalla kantoi haaviin kirret pari kalamiestä myös vallilla. Itseä ei enää kahlaus kiinnostanut ja meninkin maantietä pitkin sekä lumessa tetsaten sillan alle palkin juureen. Samoilta paikoilta kuin kaksi aiempaakin iski kolmas kala. Tämä olikin yllättävän kova menijä ja räikkää huudatti istutetuksi talvikalaksi mukavasti. Kala kuitenkin haaviin ja lupa oli täynnä parin tunnin kalastuksen jälkeen. Alla kuva perhonsidontataiteen suurimmista helmistä eli päivän ottipeleistä. Ja kyllä..Valehtelin tuosta kuulasta hujanen sinulle. Oli se kuitenkin valkeassa versiossa...



Kalantulo hiljeni muillakin ja itse keskityin makkaranpaistoon sekä kahvitteluun. Ei oikein tuo c&r iske Viannalla joten lopettelin kalastuksen ja suuntasin mutkaisia metsäteitä kohti Äyskoskea jossa oli toveri Söderström & co kalassa. Käväisin ensin toteamassa Patolassa, että tuntuu muuten tuulevan aika reilusti ja kävin loppuliu'ussa, mutta pojat olivat vissiin aivan kosken alaosissa laiturin kupeella jonne ei viitsinyt lenkkareissa porkata. Kaloja olivat mukavasti saaneet pintureilla sekä myöskin kuuleman mukaan eritoten Patolan alaosista oli kalaa saatu hyvin. Iirokin soitteli vielä iltapäivällä ja kertoi Viannalta kolme kalaa pudottaneensa. No kyllä se siitä. Vähän kun treenailee niin alkaa ne pysyä...

Se on nyt kausi auki. Kirret on ongittu ja pääsiäsmenun takia ei tarvitse kauppaan. Seuraava reissu on sitten näillä näkymin tulevana tiistaina. Kohde on vielä hieman auki. Äsy kiinnostaisi kovasti. Se edellyttää, että on oltava aikaa kalastaa ilman häiriöitä (suomeksi vaimo ja lapset hätyyttelemässä). Toinen vaihtoehto on sitten Nokinen. Eli nyt on selkeänä painopisteenä taas taimenen ja harjuksen jahtaus syksyyn asti. Huomenna on kuitenkin luvassa myös kasvatustyötä eli lähdetään Tervoon pilkkikisoihin joissa en aio itse onkia taaskaan laisinkaan vaan koetan perehdyttää tyttäriä kalastuksen jalon ja hienon harrastuksen pariin