Ai että mihinkäkö? No siihen, että napsahti ensimmäinen perhovapa poikki. Siitä tarkemmin myöhemmin. Olin jo siis käynyt maanantaina Äyskoskella, mutta keskiviikkona oli aivan mieletön syyssää, kun vein tyttöä aamupäivällä hammaslääkäriin eli tämä osittain ajoi ronkumaan rouvalta iltalomat. Kerrankin eivät tulleet urhomattina takaisin ja eikun lampihommiin keväältä tutuille paikoille Heinäveden suuntaan. Samoilla seteillä oli jo Bomanin Mika käynyt aiemmin ja kalaa oli mukavasti ollut pohjan tuntumassa. Paikalle ehdin joskus hieman ennen klo 17 lupien oston jälkeen ja yksi kaveri lammella ootto-onkea päivysti. Mukana oli arsenaalia perhovavan sekä myöskin virvelin muodossa. Käsittääkseni yhdet kalat oli molemmilla noista saatu. Viimeistä kalaa jo siinä odoteltiin ennen luvan täyttymistä. 
Kasailin kamat ja päätin aloittaa liitsi-virityksillä, koska aiemmin ei kuulemma pintureihin ole ollut mielenkiintoa. Alku oli hiljaista ja erilaisten paikan vaihtojen jälkeen palasin takaisin lähtöruutuun yhden tärpin viisaampana, kun paikalla ollut kalamies sai lupansa täyteen. Mukava savolainen kaveri. Juttua piisasi. Ei selvästikkään Oulun suunnalta. Koetin Mikan oppien mukaisesti uitella perhoja aika pohjan tuntumassa eikä oikein mitään tapahtunut. Pintakäyntejä näkyi aika harvakseltaan. Lopulta yhden tuikin viereen ehdin liitsit heittää ja perhoja vietiin. Sieltäpä se lopulta antautui 1,3kg kirre haaviin. Haavinhan ostin päivällä maxin kodintukusta. Hieno peli. Mallia Abu. Maksoi kaikki 9e ja soiva peli näihin hommiin kun laiturilta on vattumainen kyykkiä lyhyt vartisella koskikalastukseen tarkoitetulla haavilla. Tosin Pielavedellä asustelee yksi kaveri jolla on koskivesillä haavin varren mitta samaa kuin Sergei Bubkalla oli aikanaan seiväs.
Tämän jälkeen heti napsuikin toinen kala pinkkiin liitsiin, kun ensimmäinen tykkäsi sivuperukkeen keltaisesta. Tämäkin otti aika lailla heti, kun perhot läsähti veteen. Noh edelleen jatkoin tästä mantralla, että upotellaan lähemmäksi pohjaa. Lopulta vaihdoin taktiikkaa ja sain kolmannen kalan kiinni kun strippasin perhoja aika nopeasti suht pinnassa. Kala haaviin ja kävelin kohti rantaa laiturilta. Näin, että heittosiima on mutkalla laiturin päässä, mutta laiskuus iski. Kokeilin kävellä että jos jarru antaisi periksi ja saisin kalan kuiville. No antoihan se. Jatkoin kävelyä ja kohta jokin ei enää antanut periksi ja se oli vavan kärki. Kolme vuotta perhokalastusta takana ja tuli aika jolloin se "ruks" kuului ensimmäisen kerran. Toivottavasti vähälle aikaa viimeisen. Kyrsi pirusti. Olin vähää aikaisemmin jättänyt superpupan puuhun kevyemmällä setillä ja varoin katkomasta vapaa ja vedin siiman poikki käsin.
Mietin tämän jälkeen, että lähtisiköhän sitä kotiin vaikka kiintiöön vielä yksi kala mahtuisikin. Päätin kuitenkin kasata kevyen setin uudelleen ja liitsit siihen. Sieltä vielä kala löytyi pinnasta ja oli ehkä vanhempaa istutuskertaa. Hienot kyydit tarjosi. Evien reunat olivat jo vaalenneet eikä varmasti ihan tuore istukas ollut vaikka pinkki-liitsi kaikessa ihanuudessaan maistui. Se riitti allekirjoittaneelle eli neljän kalan kiintiö oli täynnä. Päätin lähteä kotiin pohdiskelemaan vapa-ongelmaani eli nyt on ainoastaan yksi #4 käytössä syksylle. Tarvitsisin joka tapauksessa toisen #6 tai #7 vavan rinnalle näitä tapauksia varten. En vaan tykkää ädlätä ylimääräistä ja pitää vapoja nurkissa pölyyntymässä. Pitää nyt tovi sulatella tätä hommaa ja miettiä vaihtoehtoja. Demoni on saatava kuntoon kuitenkin. Sen verran mukava peli se on.
Lammelle ajaessa soittelin myös kuulumisia Kangaslammen suuntaan ja siellä oli pinnasta mukavasti saatu kalaa. Kyllähän syksy on hienoa aikaa kalastaa. Ainakin lammilta. Ikävä vaan, että pimeys laskeutuu jo likimain iltaysiltä. Kotona pistin kaloja "lihoiksi" ja hauska huomio oli, että kahdelta kirbeliltä löytyi tahnat kiduksista. Niin vaan olivat tahnamasoja kurmuuttaneet...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti