Kylläpäs polttelee

Nyt alkaa olla jo kyllä aika kovat sytyt kalalle. Viimeisetkin askelmerkit ovat valmiina kauden avaukseen. Omalta osaltani tarkoitti sitä, että tuli muutama perho vielä sidottua kuten vasemmalla oleva "simputin" sekä Procomp Solutions Oy muisti allekirjoittanutta lahjakortilla 10v yhteisen taipaleemme johdosta. Sen tuhlasin hankkimalla Vissun Vibe 85 siiman (pitkän arvonnan jälkeen päädyin 6-7 luokkaan vaikka vankkoja kokemuspohjaisia päätelmiä tuli muunkinlaisen ratkaisun tueksi) ja pidemmäksi ajaksi muistoksi Marttiinin visakoivu-kahvaisen kääntöveitsen. Pääsääntöisesti mukavaa on noiden vuosien aikana töissä ollut ja kalakavereita on löytynyt myös sitäkin kautta sekä esim. viime kesänä työmatkalla tutuksi tulleet Lempäälän koskikohteet, jotka olisivat varmasti muuten jääneet käymättä. Ei ne toki mitään elämää suurempaa tarjonneet, mutta mukavaa vaihtelua kuitenkin tällaiselle koskikohteiden suhteen vähemmän nirsolle onkimiehelle

Olen kuullut jo juttuja miten Juhani Ahon Perhokerhon nuorisokaarti oli kovasti taimenta saanut Haapakoskesta Nurmijoelta nyt kevään kynnyksellä pakkasten hellitettyä. Mukava homma. Nyt paraikaa kuluvalla hiihtoloma-viikolla on siellä hangessa porkkaamassa Kiuruvetinen koskivesiemme äänekkäin mies. Huuto kuuluu melkein tänne Pihkainmäkeen saakka. Ja eikö sieltä jo pukannut mms-viestiä, kun oli 45cm taimen haavissa pötköttämässä ja kohta soi perään puhelin 50 sentin rajan menneen rikki heti ekalla reissulla. Velipoika Iiro kävi kopaisemassa joku tovi sitten Kärnänkoskea, mutta siellä oli ollut loppuliuku vielä täysin jäässä. Maantiesillan yläpuolinen suvanto oli ollut kalojen suhteen mykkä yhtä epävarmaa tärppiä lukuunottamatta. Itse en koskille ole päässyt, mutta Äyskoskella kävin katsomassa vesitilannetta sunnuntaina 6.3 ja vesi oli aika alhaalla, mutta jäät ei olisi haitanneet kalastusta ainakaan Patolassa tai niskalla. Kalakioskille en erikseen ajellut katsomaan alaosan jäätilannetta

Sen verran kalassa tullut käytyä, että Heinävedellä kirjolohia käytiin Bomanin Mikan kanssa kiusaamassa tutulla lammella pilkkivälinein. Keli oli tuulinen, mutta aurinkoinen valtaosan päivästä. Aamun piteli hiljaista, mutta iltapäivällä Mikan kanssa bongattiin tuikki lammen hapettimen vieressä olleesta ehkä neliömetrin kokoisesta lämpäreestä. Tästä heräsi itsellä epäilys, että uikohan ne evämakkarat pinnassa hapettimen luona. No eikun testaamaan ja ehkä 50cm jään alta alkoi peltiin paukkumaan siten, että itse sain neljän kalan kiintiön täyteen ja Mika sai ruokakalan ja karkuutti kaksi. Hieman ehkä erikoisesti pintakäynti pelasti tuolloin pilkkireissun















Saapa nähdä vieläkö tulee Kivilammella käytyä pilkkihommissa vai joko sitä seuraavan kerran löytää itsensä sumareitten perästä koskivesien ääreltä. Siihen vaikuttaa kyllä myös Kuopion yliopistollisen sairaalan ihotautipolin Jukka Emil Vanajien lausunto 15.3. Melkoisen riesan sain noista jaloista joita komppaa mukavasti vihoitteleva alaselkä sekä polvi joka reistaa myös jostain ihmeellisestä syystä. Mutta eipä anneta näitten häiritä. Kesä tulee ja toivottavasti kohta saisi ensimmäiset kosketukset kaloihin myös perhovälinein!