Lämpimän syksyn päätöstä Viannankoskella

Kuukausi taukoa kalastuksesta ja vielä oli kelit sen verran lämpimiä, että poltteli ongelle. Jutut kertoivat, että Viannankoskella oli vedenkorkeus tippunut runsaasti ja kalaakin oli tullut edelleen mukavasti. Esimerkiksi Iisalmen pissiksien kuuma päiväuni Tommi oli saanut niin ison kirren, että oli pitänyt yhdistelmäajoneuvo tilata kotiinkuljetusta varten. Olvi-pitäjän Luigin saaliiden lisäksi myös siikaa oli noussut koskeen. Näitten innoittamani ja osittain vähän senkin takia ettei repsahda taas pelit seis naapurin isännän kanssa perjantaina,niin tuli varattua lupa Viannalle aamukahdeksaan. Koskelle ajaminen piti suorittaa ulkomuistista, sillä niin pirun sumuinen oli aamu. Ei olisi kyllä ehtinyt sitä kuuluisaa kissaa sanoa jos olisi hirvi tiellä pojottanut

Koskella olikin tuttu kaveri vastassa eli pk.netissä (jota osa omanarvonsa tuntevista kalastajista leikkisästi töhönetiksikin kutsuu) Ikari nimimerkillä tunnettu kalamies. Hänen kanssaan ollaan koskella törmäilty aiemminkin ja mukava herrasmies on hän. Ja kas kummaa, niin eikös suuri ystäväni mr. Patomestari ollut isontanut luukkuja edellisiltana eli taas oli likimain samanlainen tulva kuin viimeksikin. Yli ei päässyt kahlaamaan alhaaltakaan ja Riaskista erikseen viikolla hakemani indikaattorit kosken alaosien lirkkimiseen osoittautuivat tätä reissua silmällä pitäen turhiksi. No eipä siinä kuin Esan kanssa perusturinat ja kommenteista jäi mieleen, että kalaa oli tullut hyvin ja kävijöitä on ollut paljon. Jos nyt joku ei tiennyt, niin Viannallahan tuo kirren istutustoiminta loppuu lokakuun alkuun, kun Löytynlohi pistää putkan kiinni ja seuraavat istutukset ovat sitten Pääsiäisenä. Nyt kaloja oli kuitenkin säilynyt korkeasta vesitilanteesta johtuen pitkälle syksyyn mukavasti ja isoista taimenista on myös ollut havaintoja

Kalastus oli sitten taas kerran, prkl!, sitä perinteistä patoluukkujen edustaa valtaosan vähän reilusta 4h ajasta mitä selkä ja hermot antoivat myöden. Ihan luvan alussa sain kalan kiinni, spurtti pintaan, pärskäys ja parin potkun jälkeen irti. Siinäpä ne kalahavainnot. Ikari sai virpalla lisäksi yhden pienen taimenen. Lähtiessä tuli vielä esitettyä Joutsenlampea kivoilla ristiaskel-hyppy-ristiaskel-hyppy-hyppy kuvioilla ja turvalleen kivivallille. Ei ole muuten pojat lämmintä vettä. Sepä riitti täysin jumissa olevan alaselän lisäksi lopettamaan reissun likimain niille sijoilleen.  

Vähissä oli myös järkevät kalastuspaikat. No aina ei voi voittaa. Mukava oli kyllä keli kalastaa ja kalaakin tarjottiin, mutta ehkä vähän tuli turhaan pelattua sen kanssa kuin kippeen...no tiedätte minkä. Aika tympeää oli kalastus muuten kun vettä oli paljon ja pintasiimalla ongin -> 3-4g koko ajan tapsissa lyijyä. Tällä reissulla sanoi myös vedenpitävä kameranikin sopparin irti. Ei havainnon palaa mikä siihenkin tuli. Tosin nyt tuntuu hajoavan likimain kaikki taas käsiin ja osa mystisestikkin, kun viime viikolla mm. talvirengas hajosi nastan kannan väännyttyä ja suhisi nastan juuresta ilmat veks. 

Semmonen setti oli se. Ei kaloja, vettä paljon, mukava keli. Alkaa olla hiljalleen se aika, että voipi siirtyä pilkkien kiillotukseen ja miettimään talvikalastusta. Tulevalla offseasonilla ei onneksi perhoja tarvitse juurikaan sitoa eli viime kesänä taimen-perhojen hävikki oli erittäin pieni.