Viimeinkin muutakin kuin munasoppaa

Taas oli kuulunut kovia saaliita Viannankoskelta. Maanantaina oli Söde, velipoika sekä Hujanenkin kovasti kalaa nostaneet. Ehdin jo ennen näitä tietoja luvan varailla keskiviikolle ja näinhän sitä oli taas lähdettävä illaksi lirkkimään Viannan kuohuja. Joskin pieniä sellaisia. Menomatkalla oli jo tapahtumia, kun oikaisin Viannalle tuosta maakunnan poikki ja pätkän verran on sellaista auton leveää tietä. Eikö sieltä joku seropi meinannut alle juosta. Eipä ehtinyt mitään tehdä, mutta onneksi jäi muutaman kymmenen senttiä vajaaksi kaverin syöksy tielle. Sitten kuuntelin myös, kun kerholaisetkin olivat mukana Kiuruvedellä kalatapahtumassa ja eilen tiistaina oli lyöty 120kg kirreä virtaan. Ei sitten ollut kukaan saanut ainuttakaan ylös tänään. Harmi homma, kun olis ollu tärkeitä elämyksiä koululaisille. No onneksi oli kuulemma ahventa ja muuta kalaa edes vähän tullut.

Kun pääsin Viannalle niin siellä oli kalassa ainoastaan yksi perhomies. Kelikin vaikutti mukavalle eli aurinko malttoi pysyä poissa. Esan kanssa perinteiset turinat ja miekkonen kertoilikin, että viiden aikaan on tulossa 4 jamppaa lisää ja kaikki perhovälinein. Tämä hivenen nosti niskavilloja pystyyn, koska vesi on tosi vähissä -> hotspoteille tunku -> tunku on josta tykkään kaikista vähiten. No äkkiä kalalle, että ehtii pari tuntia syytää ennen ryysistä.

Kahlailin perinteisesti patoluukkujen alle lipalle, koska toinen perhomies oli hotspoteilla. Eipä aikaakaan, kun jantteri sieltä kirjon haaviin varsin varmanoloisesti sujautti. Kaveri tuli suolistamaan kalaa ja katselin, että lähteekö jo pois. Kun olin sitä mieltä, että lähtee niin päätin vaihtaa Pielaveden puoleisten luukkujen eteen. Jamppa kuitenkin jäi vielä kalalle, mutta itse olin jo menossa luukuille. Eipä aikaakaan, kun sain kalan kiinni. Toisen syöksyn jälkeen karkasi. Rehellisesti voin kertoa, että kuului jokunen kirosana varsinkin, kun näin että keskimmäinen pupa oli poissa ja solmun juuresta katkennut sivuperuke. Pikkasen söi miestä. Olin jo aika maani myynyt, koska kausi on tosi vaikea ollut. Vaihtelin kuitenkin uutta litkaa ja hieman pidemmällä heitolla kiven juurelle nasahtikin kunnolla pinkkiin liitsiin heti perhojen pudottua veteen. Kala pärski pinnassa koko ajan eikä kummempia syöksyjä ottanut. Pelotti, että puistaa itsensä väkäsettömästä irti. No ei puistanut ja kala haaviin. Oli Kummelin sanoin "hjuva fiilis". Viimeinkin edes jonkinlainen onnistuminen. Kala nyt ei perinteisesti kaunis ollut eli evät oli sitä ja tätä. Painoa kuitenkin rapiat 2.5kg



Kala kylmälaukkuun ja toinen kalamies ei halunnut samoille paikoille mennä vaikka annoin kyllä aikaa ja tilaa siihen. Kahlailin sinne uudelleen ja kohtapa pinkkiin tärähti taas. Nyt vietiin sitten ja kunnolla. Kala otti likimain 10 syöksyä vieden joka kerta melkein pohjasiimoille. Lopulta kuitenkin samoilta jalansijoilta kuin ensimmäinenkin kala haaviin. Rannalla huomasin, että ilmeisesti ehkä oli ollut etuevästään kiinni. Pahoittelut mahdollisesta tahattomasta rokastuksesta. Kala oli hivenen pienempi eli reilun 1.8kg

Esakin tuli myymään lupia ja uutta porukkaa saapui. Kävin vielä kerran samoilla tulilla syytämässä ilman tulosta. Tulin kuitenkin ihan tarkoituksella pois, kun näin että alkaa jampoilla olla kamat viriteltynä. Vaikutti varsinkin Opelilla saapunut porukka sellaiselle, että on ehkä ennenkin perholla kalastettu. Oma lupani ei ollut vielä puolessakaan ajallisesti. Pöyrähdin alhaalla ilman suurempia havaintoja kaloista. Takaisin tultua katselin, että eipä tuonne viitsi sekaan työntyä. Alla olevasta kuvasta selvinnee vähän, että miksi. Kalamiesten vikahan se ei ole vaan tällä vedellä mielestäni olisi paikallaan ehdottomasti kolmen kalastajan kiintiö.



Lähdin ajelemaan kuitenkin varsin tyytyväisenä kotiin ja elättelen pieniä toiveita, että lyhyt reissu palkittaisiin kotoa irtoavalla luvalla suorittaa esim. iltakeikka sunnuntaina Nokiselle. Saa nyt nähdä. Nyt kuitenkin savustetun kirbelin pariin.