Made in Viannankoski

On pojat ja miksipä ei tytötkin, niin ollut vaikea kalastuskesä. Aika hyvin on palauteltu ahdin toimesta meikäläistä maantasalle, kun on ollut hetkittäin jopa tunne, että jotain ymmärtäisin perhokalastuksesta. Heinäkuun saldo oli yksi nippanappa mitallinen taimen Huopanalta ja 31cm harri Äyskoskelta sekä pirusti alamittoja Konnekoskelta ja muutama karkuutus. Nyt oli tarkoitus hakea vähän jo onnistumisiakin Viannankoskelta, josta oli hujanen mukavasti saanut lähiaikoina kalaa ja kuuleman mukaan myös muutkin. Sen verran olin scoutannut, että sidoin pupia pienempiinkin koukkuihin reissulle valmiiksi. Tällä kertaa oltiin sotamies Anttosen kanssa liikkeellä eli medialentsu ei ollut vielä Rissalan puolisotilaalliseen lennokkikerhoon iskenyt

Kun saavuin Viannan rannalle niin ensihavainto oli, että näin vähällä vedellä en ole ennen kalassa ollutkaan. Pari kalamiestä oli valmiiksi paikalla ja heistä toinen oli yhden kirren saanut luukkujen edestä pinkillä liitsillä. Itse virittelin kolmen pupan litkan valmiiksi ja jahka Esaa oli morjesteltu, niin painuin patoluukun vallille syytämään sitä virran reunaan. Eipä aikaakaan, kun ensimmäinen lahna kiinni



Ehdittiin ehkä puoli tuntia kalastella, kun huomasinkin jo Iiron kantavan haavissa kirbeliä. Ajattelin, että tämähän vielä saattaisi iloksi muuttua. Heittelin vielä kolmen pikkuliitsin litkaa tovin ja kävin Iiron kalaa katsomassa. Aika yllärinä Iiro oli saanut sen vahingossa rokastamalla eli selästään oli kala kiinni, mutta oli kyllä Viannan kirbeliksi tosi komea kala. Evät olivat yhdet ehjimmistä mitä olen Viannalla nähnyt! Valitettavasti kuvaa en ehtinyt kalasta ottamaan ja oli jo suoletkin pellolla.



Tämän jälkeen kohta lähtikin pari kalamiestä ja saatiin pari virvelijamppaa tilalle. Varsin mukavasti kaikille löytyi kuitenkin kalastettavaa ja Esa fiksuna jamppana on koettanut pitää kalamiesten lukumäärän neljässä näin vähällä vedellä. Itse keskityin patovallin edustan kalastukseen, mutta en ymmärrä mitä teen väärin, mutta kalaa en saa millään. Tai saan kyllä ahventa, särkeä, lahnaa jne. mutta tämä reissu meni täysin ilman kontaktia kirjoihin. Meinaa vetää jo aika hiljaiseksi. Hiljaisuuden rikkoi pari kertaa ambulanssin pillit, kun isä ensin kyssille potilasta viedessään päräytti pillejä sillalla ja kyydiltä tullessaan otti Iiron kalan Keiteleelle paisteltavaksi



Vielä luvan lopuilla sain ikäänkuin jälleen Ahdin kuittina tällä kertaa pienen matikan. Näitä tuskin kovin usein saa. Ja pinkillä liitsillä suusta kiinni kala. On se vaan vaikeaa ollut tänä kesänä ja näkyy tahti jatkuvan. No turhapa mussutella. Yritellään lisää vaikka vaimon puolelta alkaa kommentit olla jo aika murhaavia reissulta palattua. Mutta kalamies ei luovuta!



Muita kommentoimisen arvoisia asioita olivat Iiron Garry Evanssilta ostaman partridgen upposiiman (mullakin on nyt sama kevään seikkailuihin) testaus ja se oli varsin mukava Göran Anderson Loopilla nopeasti testattuna sekä samaisen merkin kela #5/6. Sekin vaikutti erittäin soivalta peliltä. Olis voinut itsellekkin hommata Scierran seuraajaksi mutta ei kasva raha puissa. Testailin myös tällä reissulla tuplaunia perukesolmuna ja toimii jees. Yllätyin myös, että omissa heitoissani en saanut kolmella perholla edes takaheitoissa settejäni sekaisin. Nyt on sitten seuraavaksi ehkä koetettava käydä Nokisenkoskella. Saa nähdä milloin. Kuitenkin ensi viikon torstaina on vuorossa haulikko perhovavan sijaan ja sorsapaisti olisi mielessä Keiteleeltä. Toivottavasti sen suhteen ei käy kuten kalojen eli kotiin ei tarvitse kantaa ammuttua silkkiuikkua...