Hotellikuolemaa karussa Lempäälässä

Tuli selvitettyä Tampereen työkeikan yhteyteen illaksi kalapaikkaa maanantai-illaksi Mansen kupeelta. Muutamia tarjokkaita tulikin, mutta lähinnä jo sijaintinsa vuoksi Lempäälän koskikohteet veivät voiton http://www.kuokkalankosket.net/. Sinne ei ollut pitkä matka töitten jälkeen Hervannasta ajella. Täytyy muuten sanoa, että jonkun verran korkealle pitää hattua nostaa kalastuskohteiden tienvarsi merkitsemisessä, rauhoitusaikojen sekä kahluukielto-alueiden esille tuonnissa, kotisivuissa ja yleensäkkin jämäkän oloisesta meininingistä kalastuskohteena joka ainakin nopealla silmäyksellä toiminnasta välittyy. Siitä voisi moni kalliimpikin koskikohde ottaa vaikkapa meillä pohjois-savossakin tiedotuksen suhteen mallia. Kohteiden miinusta sitten oli maitokahvin värinen vesi (sitäpä on nyt toki vaikea korjata millään) ja ainakin Herralankoskella suht paljon kalastajia näkyi lyhyen vierailun aikana (joka toki on myös ymmärrettävää, koska koskikohteita on kohtuullisen vähän alueella tarjolla)

Aloitin kalastuksen joskus n. 16.30 Herralankoskelta ostettuani kalaluvan ensin paikalliselta Nesteeltä. Tällöin ei vielä hyvin montaa kalastajaa koskella ollut. Hain tuntumaa kiertämällä heittopaikkoja aika nopealla rytmityksellä ja pian löysinkin itseni Ideaparkin puolelta loppuliu'usta. Sieltä "varma valinta tuntemattomille vesille" eli musta liitsi oranssilla kuulalla haksautti pikkaisen vajaan 1.5kg kirren. Kala tuntui tulevan nätisti haaviin, mutta rannasta vetikin yllättäen melkein koko kosken yli. No tulipahan hupia koko rahalla. Vastapäätä kalastaneelta vanhemmalta perhomieheltä kysäisin väsytyksen lomassa, että kelpaako hänelle ruokakala ja tuntui kelpaavan. Näin meillä oli kaksi hymyilevää kalamiestä yhdellä kalalla. Ihanan nerokasta!

Otin tämän jälkeen kalastuksen varsin lunkisti. Vanhempi perhomies jolle kalan annoin sai laavun kohdalta vielä 32cm harjuksen ja taisipa lopetella kalastuksen siihen. Ensin repi perhoa irti pohjasta ja sitten kävi perinteinen ahaa! -elämys, että minullahan on kala. Taisi tosin olla kivessä siima ensin kiinni. Reissun parasta hupia antoi nuori mies jolla oli ilmeisesti jigi kiinni pohjassa samoilla kulmilla laavun edessä. Jos meidän Iiro saa perhovavan poikki katsomalla sitä, niin täytyy ihmetellä ettei sen jokakodinkendomies-shown (meni kutakuinkin tähän tyyliin http://www.youtube.com/watch?v=BEtIoGQxqQs) jälkeen ollut vapa säpäleinä. Ei vaan ollut. Entinen ammattikouluajan luokkakaveri kävi myös juttelemassa ja siinäkin taisi yksi puolituntinen mennä rupatellessa kalastuksesta sun muusta. Hänellä oli kalastusharrastuksen aloittaminen mielessä. Käytiin niitä kuvioita siinä jokunen tovi läpi ja samalla päätin käydä katsomassa Hakkarinkosken "kotimatkalla". Siellä pari kalamiestä olikin ja toinen kertoili olevansa aloittelemassa perhohommia. Tosin ikää taisi likimain saman verran olla kuin itselläni. Niskan kopaisin nopeasti ilman saalista ja siirryin rautatiesillan alle. Suht synkillä painoilla oranssikuulaista valkoista liitsiä jontkaan ja sieltähän se tälläsi pienehkö kirre ja haaviin. Sai tämäkin perhomies kalan kotiin viemisiksi. Silminnähden oli kaveri iloinen ja siihenpä oli mukava pistää hyvillä mielin kalastus pakettiin kellon ollessa hieman vajaata iltakahdeksan

Ihan mukava ja erilainen tapa oli viettää hotelli-iltaa tämä. Tuota Herralankoskea voisi sanoa leikkisästi "hämäläiseksi Viannankoskeksi". Aika paljon samanlaiset sekalaiset ja kovat virtaukset sekä pakon sanelemat kalastustyylit voimakkaine painotuksineen muistuttavat toisiaan sekä erittäin monipuolinen kalalajisto. Katsellaampa sitten sitä seuraavaa reissua myöhemmin. Veikkaisin sen kohdistuvan Rautalammen suuntaan...