Koijattu apina ja kolmivitosten kirous

http://www.youtube.com/watch?v=zClGejnhHnE

Kummelin sketsi apinaa koijataan kuvaa aika mainiosti omaa Äyskosken kalastusta. Kalaa on koskessa vaikka kuinka ja paljon, mutta ei vaan tunnu taito riittävän saada niitä kiinni tai ylös. Tällä kertaa olin tosin suorittamassa vasta toista reissuani Äyskoskelle kesäaikaan perhovälinein iltaluvan muodossa. Tällainenkin lupavaihtoehto siis löytyy eli 18-24 ja edellyttää, että koskessa on silloin tilaa yöpymisen ja vrk kalastusluvalla olevilta kalastajilta. Hintaa luvalla 30e ja jos mielii noille luville kannattaa soitella respaan. Erikseen noita ei voi siis varailla. Mietiskelin kuitenkin, että jos 17e/6h on hinta Kymö, Kella & Kärnä akselilla ja ajomatkaa tulee 120km yhteensä enemmän, niin kovin kaukana ei tuo hinta enää Äyskoskesta ole ja onhan kyseessä kuitenkin aivan eritasoiset paikat.

Ajelin hyvissä ajoin Lohimaahan ja nautiskeltiin enon kanssa kalakiskan terassilla kupponen kahvia ja tuoppi olutta. Kumpi nautti kumman, niin sen voitte kotikatsomoissa arvailla. Eno totesi, että painu vaan jo kalalle ja eipä sitä kahta kertaa tarvinnut houkutella. Kun pääsin pienellä varaslähdöllä liikkeelle, niin päätin kopaista loppuliukua ruokakalan toivossa. Sieltä oltiin viikko pari aikaisemmin saatu kirreä ylös köytenään. Tuuli oli perkeleellisen kova, mutta jollain tavalla sai perhoja kuitenkin virtaan syydettyä. Alaosan nopeahkosta laskusta oli tuloksena yksi selvä tärppi. Siitä jatkoin sitten kävelysillalle ja kalastellahan sai aika rauhassa, koska koskessa oli ainoastaan yksi perhomies lisäkseni ja yläkoskella saunomassa ollut virvelimies-orkesteri ei juurikaan edes Patolan laiturilla näyttäytynyt.

Kävelysillan luona tarjoilin tinseliä ja sainkin pienen tällin pitkän peilin reunasta. Tein laskua alaspäin ja meinasin itseni pieneen liemeen saattaa kahlaamalla vähän turhan syvään kovassa virrassa. Virrasta itseni könyttyä ylös siirryin vastarannalle tekemään laskua. Pajupuskan kupeessa kävi ensin tinseliä tukistamassa pienempi kala ja kohta pienemmästä nielusta iski parempi kala kiinni. Kävelysillalle ilmestyneet Antsa ja Vehvis pääsivät näkemään miten kala kolmesti hyppäsi kohti meikäläistä ja kolmannella hypyllä perho irti. Eipä paljoa ehtinyt tekemään eikä vapaa alemmas painamaan. Kovasti tuntui vaan tykkäävän hypellä se kala. Väittäisin vielä, että se oli kirjolohi, koska jokaisella hypyllä erottui punertava kylkiviiva ja kala oli aika kirkkaan oloinen. Olisiko vanhat kirret sitten koskeenkin nousseet, no mene ja tiedä...

Pitkän peilin luona kokeilin myös caddista ja siihen ensin pikkutane hyppäsi ohi ja kohta perään parempi kala otti kiinni. Ilmeisesti kyseessä oli harjus ja pidin tätä 0.20 piuhalla suht tiukalla ja kohta kala irtosi. Alkoi olemaan aika koijatun apinan olo. Kävelysillan alla myöhemmin illalla oli myös jotain perhosta ilmassa niin maan perusteellisesti ja yhden nopean kalojen aktivoinnin ne aiheuttivatkin. Pari mitallista taimenta näin ilmassa likimain yhtäaikaa ja muutama pintakäynti. Se toiminta tosin loppui ihan yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Luvan loppupuolella katsoin, kun perhomies etelä-suomesta näkyi harjusta onkivan hyvällä tuloksella kävelysillan yläpuolelta. Itse olin laskeutunut patolan rantaa pajupuskan alapuolelle ja sieltä viimein otti kala kovasta virrasta tinseliin kiinni. Ensin olin varma, että nyt on parempikin kala, mutta lopulta kyseessä oli kolmivitonen taimen. Jotain sentään ylöskin. Tosin meikän osalta on nyt ainoastaan 3 kpl taimenia Äsyltä noussut ja ne kaikki ovat tuota koko luokkaa. No minkäs teet, kun ei vaan osaa. Samaan aikaan toinen perhomies oli saanut kävelysillan yläpuolelta miellyttävän 55cm yksilön.

Se oli semmoinen reissu se. Olin ajoittain täysin hukassa kalastuksen kanssa. Etenkin kun kalat pintoivat kävelysillan alla olin ihan äimänä, että mitä helvettiä mun nyt pitäisi tuonne heittää suht suppeista pinturirasioista. Nyt isot pojat tänne ja heti kertomaan, kuinka tässä toimitaan. Olin koettanut miettiä etukäteen vähän strategiaa, mutta silti 6h lyhyen ajan vs isohko koski aiheuttama "henkinen paine" sai aikaan kouhotusta. Tuntui välillä, että piti ehtiä sinne ja tänne ja tuonne. Luulisi jo tällä iällä osaavan rauhoittua, mutta ei sitä näköjään vielä. Ikävintä reissussa oli kyllä ehdottomasti aika pahasti vuotavat vanhat kahlurit. Vesi ei edelleenkään kovin lämmintä ole. Kohta kolme viikkoa on odoteltu uusia briteistä ja mulla on sellainen kutina, että niiden housujen kotiin saapumisesta tulee vielä pitkä vääntö.

Mutta lopuksi pitää todeta, että onhan se Äyskoski vaan todella hieno ja monipuolinen paikka kalastaa. Käykäähän perhomiehet kalassa! Kalaa siellä on varmasti ihan riittämiin ja omat taidot ovat sitten rajoite kalan saannille. Omaksi tavaramerkiksi näköjään alkaa tulla näitten parin huippukohteen eli Huopanan ja Äsyn heikot saaliit. Äsylle pitää yrittää vielä tänä kesänä palata. Huopanasta en varma ole. Seuraava reissuni sitten suuntautuu 93,2% varmuudella Konnekoskelle