Joka kesä on ollut tapana tehdä yksi reissu joka on kaikinpuolin suht pyllystä. Tänään oli kesän 2010 osalta sellaisen vuoro. Viannankoskelta oli kuulunut juttuja hurjista kalasaaliista ja tarpeeksi kun alkoi viestiä tulemaan monesta suunnasta oli lupa varattava vaikka jo mielessäni vähän reissuja myöhempään syksyyn sinne suunnittelin. Näimpä sitä sitten 02.20 nousi pää tyynystä ja kohti Esan puroa. Kauniissa aamussa ajelun päätteeksi näin, että koski oli tyhjä, kun saavuin paikalle. Äkkiä settiä läjään ja heittämään vallille. Lahnaa heti selästä kiinni ja kirjolohen hotspotilta karkuutus kalasta jonka merkistä ei tietoa. Perhoja alkoi jäämään kivasti kiviin ja loppusaldo luvan päätteeksi oli about 15-20 liitsiä kivien kyljissä.
Aamunelosen jälkeen tuli edellisellä reissullani yhtä aikaa ollut oikein fiksun oloinen nuorempi virppamies kaverinsa kanssa. Hekin totesivat vallilta heittelyn olevan suht tapahtumaköyhää. Itse vielä koettelin ja kun vapauttelin selästä kiinni olleen lahnan ja kun se pudotessaan tarttui toiseen perhoon vetäen knapekin likimain juurta myöten sormeeni, niin aloin olemaan varma, että tästä reissusta ei tule kuin sanomista. Vallilta hetken jo luulin saaneeni kirren kiinni, mutta säynehän sieltä ylös nousi. Ensikertalainen virvelimiehistä sai sähkölinjan alta suht mukavan kokoisen kirren ja toiselle pienempiä taimenia. Itsekkin yhden about 35 taimenen vapauttelin.
Esa kävi lupia myymässä ja sanoi, että niin paljon on ukkoa koskessa käynyt, että loppuu lupapaperitkin. Samalla näytti kännykästään kuvan aiemmin saadusta 2.8kg taimenesta joka oli kyllä komea. Pulskakin kuin mikä. Luvan loppuun kiertelin saunarannassa ja vaikka sun missä ilman mitään suurempia kalakontakteja. Toinen virppamiehistä sai sillan alta yhden kirren. Valliakin he heittivät useamman kerran, mutta ei mitään. Omaa tekemistä alkoi haitata jo myös se, että sormessa ei perhosiimaa tunnu nahka kestävän (ei ole siima sharkskin ennen kuin joku sitä kysyy)
Luvan lopun kruunasi, kun sain paremman kalan kiinni patoluukkujen edestä about puoli kympiltä. Sieltä lopulta näkyville nousi about 1.5-2kg oikein miellyttävä kuha. No kala haaviin. Samalla ihmettely että mit vit! miksi kala ei putoa pussiin. No oli sitten havas lenkillä kehikon ympärillä ja tennismaila-tyyppinen ratkaisu ei ihan paras haavi ole. Kuha hyppäsi, putosi jalkoihin josta epäonnistunut haavitsemis yritys ja tuosta pari heittoa päälle, niin loput liitsit kiveen kiinni. Hieno päätös tälle suht epäonnistuneelle reissulle.
Oli muuten vielä ensimmäinen kala eläissäni jonka ryssin haavista. Noh, tällaista on kalastus välillä. Ei tässä nyt kuitenkaan suuremmin harmita. Muutama päivä sitten oli vesitilanne ollut myös toisenlainen Viannalla. Unski kävi jutuilla ja kertoi automaatin pienentäneen luukkuja eli oli päässyt kahlaamaan yli. Nyt en ollut niin elämääni kyllästynyt, että olisin ilman kahluusauvaa lähtenyt telkkuamaan koskeen vaikka toki sinne himokahlaaja olisi mennytkin. Valitettavasti vain taimenet näkyivät mosuavan kovan virran reunassa ja sinne ei meikäkäisen heittotaidoilla ja dt siimalla ollut lyijyjen kanssa asiaa kiviriutalta.
Nyt sitten lomailemaan Katinkultaan kolmeksi yöksi perheen kanssa. Sieltä kun palaillaan, niin sitten seuraava kohde pohdintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti