Tuttua ja turvallista menoa

Länsirintamalta ei mitään uutta. Näinhän kirjoitteli Erich Maria Remarque jo vuonna 1929 ja kyseinen opus taidettiin tavailla aikanaan Tervon ylä-asteella Tarotin Hietaloiden äidin käskyttämänä. Nimittäin käväisin perinteisen hiljaisen reissun Nokisenkoskella kahluukiellon viimeisillä metreillä. Samalla tarkkasin reissuni mm-kisojen Norja-pelin aikaan, jotta ei olisi liikaa porukkaa. No ei ollut eli taisi 4 kpl olla kalastajia enimmillään. En tiedä oliko Pete veneellä vai joku muu iltapäivällä, kun tulin koskelle. Ainakaan auto ei ollut tuttu tummanpunainen Ford. No olipa kuka oli, niin yksi mies perhoa veneestä viskoi.

Olin miettinyt etukäteen, että pommittelen matalan ja syvänuoman sillan alapuoleisia niskoja tinselillä. No näin toiminkin. Joskin järveltä puhaltanut tuuli tuppasi viskomaan perhoja silmille. Hiljaista piteli kummallakin niskalla ja samaa settiä tuntui olevan joka puolella koskea. Sillalta näin yhden taimenen ja siinäpä ne kalahavainnot sitten olivatkin. Pääsin kalastamaan esim. matalan uoman loppuliu'un mielestäni varsin hyvin, mutta ei vetoakaan. Kokeilin pinnalla ja syvälläkin uineiden streamereiden lisäksi myös piruittain skateria, mutta ei ollut sekään päivän sana.














Jos oli kalamiehellä synkkää, niin sen sijaan telkillä oli lystiä kosiohommissaan. Muutenkin siivekkäitä veijareita näkyi paljon. Muilla kalamiehillä näytti pitävän myös aika hiljaista. Yksi perhomies oli sen verran vilhakka, että meni kelluntarenkaalla niskan yläpuolelle ja juteltiin lyhyesti niitä näitä. Oli kuulemma edellisenä viikonloppuna ollut ensimmäisen istutuserän kalat aktiivisia ja oli kahteen lupaan kolme saanut ja parit kalat karkuutellut niskan yläpuolelta. Joku oli kuulemma peräti kahdeksan taimenta haavissa käyttänyt. Tuo rengas onkin hyvä tapa päästä väenpaljoutta karkuun ja näin keväällä varmasti olisi ehkä hyvä peli myös sumarihommissa.














Se oli semmoinen reissu. Omalta osalta kalastus oli niin perinteisen vaikeaa kun vaan voi olla. Kädenkin onnistuin saamaan kipeäksi roiskamisellani. Mutta eipähän siinä mitään eikä laiteta suuta mutruun. Kyllähän siellä varmasti kaloja olisi ollut jos vaan olisi löytänyt ja osannut onkia. Nokisen kalastus meni nyt tälle kaudelle sattuneista syistä vaikeammaksi ja veikkaisin painopisteen kalastuksessani siirtyvän Viitasaaren koskille. Seuraavaksi on sitten luvassa ehkä haukihommia lähijärvellä tahi sitten ehkä vielä yksi reissu lammelle eli Iso-Valkeinen tekisi mieli käydä kokeilemassa uutena perhokohteena. Muita tulevia kohteita lienevät Kellankoski Viitasaarella, Jormaskosket lomareissulla Vuokatissa lyhyen tutustumispiston muodossa ja Nurmijoelle olisi tarkoitus mennä kesäkuussa sekä Viannalle jahka kuhaa löytyy koskesta.