Vuosi sitten vappuna oltiin velipojan kanssa vesisateessa Kymönkoskella ja taimenet purivat ahnaasti pinturia. Tänä vappuna kohdekalana olivat kirjolohet Heinäveden lammella. Keli ei sitten nytkään kyllä suosinut. Aamu oli komea (mielestäni muuten ehkä parasta koko suomessa on aikaiset ja hiljaiset valoisat aamut joissa sielu lepää), mutta pakkanen oli jäätänyt lammen kauttaaltaan. Viime keväänä käytiin samoihin aikoihin samalla lammella ja näköjään osataan valita ne pakkasaamut Varkauden veijarin kanssa. Kalakaveriksi saapunut Boman valjastettiinkin heti alkuunsa jollan kanssa jäänsärkijäksi, että saadaan jonkinlaista heittouraa aikaiseksi. Itse olin kasaillut parit setit päivälle eli toisessa normiliitsit väärin sidottuina sekä toisessa pieni #16 klinkki ja vielä pienempi oranssikuulainen nymfi #18. Näitä olin suunnitellut pintoville kaloilla tarjoilla. No ei tarvinnut siihen hommaan valitettavasti juurikaan yhtä testiä enempää ryhtyä. Siitä nimittäin piti aamulla huolen puuttuneet pintakäynnit ja kun lampi vähän suli, niin tuuli todella jäätävästi. Mikakin useaan otteeseen oli kuin varusmiehet nakkisuojassa tuulta karussa kyyryssä jollan takana.
Samoihin aikoihin meidän kanssa tulleet pari kalamiestä "veivät" meidän normaalin päätymme lammesta. Eipä siinä. Saalispäiväkirja kodalla osasi kertoa, että eilen oli saanut pari kaveria luvat täyteen eli 4kpl per lurjus. Nyt aamu kuitenkin oli kovin hiljainen. Ei vetoakaan. Päivän hieman lämmettyä näkyi yksi pintakäynti ja sinne nopeasti liitsi ja aina yhtä ihku pinkki versio lähti nopeasti eri suuntaan. Peruspötkö sieltä nousi ylös ja painoa 1.1kg eli tyypillinen lammen kala.
Samaan aikaan toisesta päästä lampea olivat saaneet myös yhden ootto-ongella. Muuten todella hiljaista. Ei nykyäkään. Myöhemmin päivällä alkoi tuulemaan aikuisten oikeasti suht kovaa sekä pirun kylmästi. Luntakin satoi ajoittain. Paikalle saapui viime syksynä tapaamani isä poikansa kanssa ja kertoi vappu-aaton olleen hiljanen reissu paitsi kahdella jotka tahnoilla onkineet. Mikan kanssa päästiin piakkoin vaihtamaan suosikkipoukamaan aamuisten kalamiesten lähdettyä. Lähinnä perkeleitä siellä lenteli tuulen kanssa temppuillessa, mutta kaloista ei havaintoakaan. Isä&poika kyllästyivät kylmään keliin ehkä vajaan 2h heittelyn jälkeen ja pysäyttivät ohiajaessaan kertoen, että kodan luona käy kaloja pinnassa, mutta pelti ei kelpaa...
No mehän lähdettiin tomerina poikina sinne. Pintakäyntejä ei näkynyt, mutta sieltähän niitä alkoi lopulta oranssiin liitsiin löytymään pohjan tuntumasta valkoisen boobyn pyytäessä tyhjää. Kaikki samaa tuttua 1.1-1.4kg luokkaa. Mika oli jo koukuttanut aiempina päivinä varmaan kymmeniä kirrejä Varkauden virtapaikoissa joten paleleva nuorimies oli tällä kertaa hieman puolivaloilla mukana eikä saanut tärppiäkään. Tosin ei kalastanutkaan kovin aktiivisesti. Itse sain iltapäivän "hätsistä" vielä kolme ja sittenpä sitä olikin valmista kamaa kotiin juuri sopivaan aikaan.
Semmosta settiä työnjuhlan päivänä. Harmi vaan, että kelit oli mitä oli. Ei päässyt pikkuperhoja mielekkäästi uittamaan vaan pohjia kynnettiin liitseillä ja boobyilla. Päivän positiivinen anti oli perinteisesti mukava seura ja kiitokset kalakuvista Mikalle. Myös talvella lampihommia varten ostettu Sixth Sense Fast Inter -siima oli mielestäni todella hyvä. Tästä kiitokset pk.netissä neuvoneelle raadille. Lisäksi iso kiitos myös isukille joka viitsi meille erikseen vinkata kalojen olinpaikat. Olisi tullut varsin laiha reissu ilman tätä. Ei ne kaikki kalamiehet näköjään kuitenkaan niin läpeensä kateellista porukkaa olekkaan! Mutta päätetään tähän, koska kiitoksia on jo kohta kuin ylipitkässä Oscar-gaalan puheessa. Ei tämä nyt lampikeikkaa ihmeellisempi tarina kuitenkaan ollut. Seuraavana kalastuksessa vuorossa ehkä Rauhalahden Kivilampi uutena perhokohteena tai sitten Nokinen. Aika näyttää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti