Pisto Jormaskoskelle

Niin kiire ei pidä perhelomallakaan olla etteikö lyhyttä pistoa ehtisi koskelle tehdä. Olen siis lasten ja vaimon kanssa viettämässä kauan odotettua Vuokatin viikkoamme. Mukavasti on loma lähtenyt käyntiin eikä helteet kiusaa. Sotkamon koskien suhteen olin prestudyn tehnyt jo 2000-luvun alussa jolloin firmallamme oli mökki rinteen juurella. Silloin oli tilanne se, että Jormaskosket eivät olleet vielä auki ja käytiin Tipasjoella virvelihommissa. Kahta haukea lukuunottamatta tyhjää pyydettiin. Tällä kertaa Jormaskosket ehtivät avautua eli lauantaina oli avajaisia vietetty ja lohta oli nostettu rannalle pk.netin juttujen mukaan ilmeisen ravakasti.

Omalta osaltani tällä reissulla ei saaliilla ollut niin väliä. Halusin nähdä millainen paikka on kyseessä ja pari tuntia siimoja oikoja muun kylpylä yms. hässäkän lomassa. Näinpä sitten maanantai aamuna suuntasin koskelle. Parkkipaikka oli tyhjä ja se on omalla kokemuksella ollut hyvä merkki muillakin koskilla. Näinpä siitä lompsin heti portaat alas ja kalastelin sillan alusta liitsi-kirrepupa virityksillä. Sillan alla pamahtikin kivasti, mutta kappas kutaletta, kun peruke sanoi ylimmästä tapsistaan sopimuksen irti heti tällissä. Olikin ensimmäinen kala aikoihin joka katkoi perukkeen. Vika tosin oli varmasti solmussa.

Kalastelin koskea vähän matkaa ylävirtaan, mutta jotenkin ei luottoa itseltä herunut, että nousukkaat sinne olisivat uineet. Teinkin taktisen peliliikkeen ja siirryin Kajaanin puolelle jokea ja takaisin sillan alusta onkimaan. Hieman heikolla tällillä sieltä tarttui kirre liitsiin ja teki kaksi suht pitkää syöksyä päätyen vastarannalla olevan saunan nurkille. Siellä yhteiselomme loppui ja kalamiehen suusta pääsi perkele. Kyljen näin kalasta pinnassa eikä se mahdottoman iso eväkäs ollut, mutta voimaa veijarilla piisasi kivasti.

 

Jatkoin koskea alaspäin ja olikin oikein mainiota kalastaa, kun sai koko kosken leveyden ongittua eikä ollut mitenkään syvää tai vaikeaa kahlattavaa. Samalla sain testattua viimein Vissun uutta siimaani ja se pelasi ainakin omasta mielestäni todella mukavasti. Tutkailin aikaisemmin ensimmäistä mainion näköistä nielua sillalta katsoen, että tuolla se kalan on oltava. No ei ollut nielussa, mutta kiventakusesta hieman rannempaa pinkki-iilimato erehdytti eväkkään. Tämäkin oli ihan jees kaveri vääntämään, mutta jäi kuitenkin kakkoseksi ja nyt kypsyy parasta aikaa foliossa grillissä.

Kalastelin vielä koskea alaspäin ilman tapahtumia. Muutamia aika mukavan tuntuisia monttuja tuntui olevan joskin tällä kertaa en rypenyt uimasilleen. Palasin vielä sillan juurelle toviksi heittelemään ja sitten lähdin ajelemaan takaisin Katinkultaa kohden. Nyt ei oltu kalastuslomalla vaan lapsien kanssa koetattava olla mahdollisimman paljon.

 

Jormaskoskesta jäi oikein mukava kuva. Todella miellyttävä kalastaa, helpot puhelinluvat ja naurettavan halvat eli 6e/vrk/3 kalaa. Erittäin suurella todennäköisyydellä vuoden päästä käyn ottamassa uudet ”tyypit” koskesta samaan aikaan. Nyt on kuitenkin alettava soittelemaan lauantaille kalalupia jonnekkin päin Pohjois-Savoa...