Taivas löi tulta Viialassa

Aamulla kun kollegan kanssa starttailtiin kalakukkolandiasta kohti mansesteria ei illan kalastusten suhteen hyvälle näyttänyt. Vettä tuli matkalla kuin aisaa ja oli jo pyyhe aika kehiin heitettynä, kun Hervannassa tuli katseltua interwebin kautta sadetutkaa. Mutta päivän myötä kuitenkin keli kirkastui aavistuksen ja työkaveri nopeasti hotellille sekä itse kohti Viialaa ja Haihunkoskea joka tuli arvottua muutaman tunnin piston kohteeksi työmatkan lomassa. Tällä kertaa pk.netin kautta otettiin yhteyttä etukäteen ja olikin todella mukava saada kaveri reissuun mukaan eli tso-nimimerkin taakse kätkeytyvä kalamies. Täytyy nöyränä todeta, että paljon törmää näihin blogin lukijoihin. Toisaalta yksi Kiuruvetinen opettaja totesi osuvasti, että kyllä kaikki apinan tuntee, mutta apina ei tunne ketään. No olipa mistä apinan koijaamisesta tahansa kyse, niin aina on mukava kuulla positiivista palautetta näistä jorinoista. On näillä varmasti myös vihaajansakkin...

Palataanpas taas olennaiseen eli kävin ostamassa lihapiirakan tuoksuiset luvat Viialan torigrilliltä Haihulle, mutta kippasin tällä kertaa paikalliset sitä sun tätä -annokset. Siitäpä sitten koskelle ja kevyet setit kasaan niin vapojen kuin kalastusvarustuksenkin suhteen. Olin etukäteen vähän tutkaillut paikkaa ja lueskellut syvällisesti Kirjo79-nikin kommentit pk.netistä ja koetinkin suunnata yläosan pohjapadolle

Ensin suunnistin vähän harhaan useita uomia sisältävällä koskella ja katselin sieltä miten virvelimiehet saivat ylempää pienet kirret ja painuivat sitten veks. Itsehän lähdin sinne tomerin askelin kuin kapteeni Kaarna jatkosodan alkumetreillä eli "mennäänpäs pojat suon yli että heilahtaa". Tuntemattomasta Sotilaasta tuttu kapteeni pääsi hieman pidemmälle ennen kaatumistaan ryssän luoteihin, mutta itse putosin ensimmäisellä askeleella reiden puoliväliä myöden mutaan kumppari-varustuksessa. Wuhuu!

No siitä ylös ja uudella reitillä saavuin viimein niskalle ja sieltä pääsin mukavasti heittämään liitsi-kirrepupa muunnosta ja eipä montaa heittoa mennyt, kun oli ehkä 700-800g kirjolohta haavissa. Kalaa väsytellessä pk.netin Toni soitteli ja tuli seuraksi sitten niskalle. Jonkun aikaa siinä ehdittiin syytää ilman tapahtumia, kun oli jo juostava autoille ukkosta pakoon ettei käy kuin yhden paikallisen kivijalkaliikkeen janttereille.

Siinäpä autoilla turistiin tovi niitä ja näitä sekä sateen hieman tauottua sain opastusta kosken ottipaikkoihin. Mukava oli nähdä ja kuulla, että mistä täältä kaloja voisi tavoittaa. Kurjemmaksi yltänyt keli kuitenkin pakotti lopulta luovuttamaan kalastuksen varsin ajoissa, kun kyseessä ei etenkään mikään hampaat irvessä tehtävä reissu ollut

Loppuun lisään vielä kalakuvan, koska nämä on harvinaista herkkua tässä blogissa. Nyt kun vielä onnistuin tässä yhdessä räpsyssä näinkin loistavasti, niin koin että olette mahdolliset lukijat etuoikeutettuja näkemään tämän ennenkuin sillä voitetaan vuoden luontokuva. Ja on c&r kirre se. Pussata unohdin, anteeksi.

Tulevista kalastuksista sen verran, että johtuen työreissun kuskina olemisestani, niin tänään ei pilkitä Henkan tiskillä vaan mahdollisesti seuraavat onkimiset on lauantaina yön yli kalastusta jossain päin pohjois-savoa. Ehkä Nokisella, ehkä Nurmijoella, ehkä jossain muualla