Ei menny niinku Strömsössä

Kellankosken reissua on tullut odoteltua kovasti, koska itse tykkään paikasta kovasti ja se on suopea ollut myös kalojen suhteen. Lisäksi pari edellistä yritystä lähteä sinne on mennyt reisille. Nyt kuitenkin pääsin viimein ongelle sunnuntai-illaksi. Hieman tosin meinasi olla vielä takki tyhjä perjantain jäljiltä jolloin tuli luultua olevansa immuuni alkoholin vaikuttaville ainesosille, kun vietettiin työkavereiden kanssa pokeri-iltamia. Ennen noita ryyppäjäisiä selvisi myös tiukan Kuopion yliopistollisen sairaalan rumban jälkeen, että kumiallergia on tosiasia eikä enää vain arvailua. No, eipä tuo yllätys sinällään ollut, mutta pisti taas kahluuvehkeitten osalta peliä uusiksi. Vedenpitävät sukat ovat toimineet hyvin ja pitäneet nepparin ilmeisesti ihosta sujuvasti erillään eikä oireita siis tule ellei sitten mulase koskeen, kuten viikko takaperin kävi Viannalla. Kaksi päivää oli ihan hullut kutinat jaloissa. Kahluupöksyjen osalta selvittelyt ovat kuitenkin kesken ja jotain on tehtävä jo senkin takia, että "vanhat" alkoivat taas vuotamaan haaroista.

Mutta joo eli Kellankoskelle tuli ajeltua heittämään 6h lupaa. Vakiokalakaverit olivat jokainen omissa menoissaan, mutta tällä kertaa mukaan lähti Kymön taimenia armottomasti kurittanut mies suoraan Lepikontorpan kivijalan kulmilta eli koskivesiemme pisimmän haavin omaava Kokkaris Hannu. Kalatilanteistakin tuli ennakkotietoa, kun Heinosen Ville oli ollut seuruineen pe-la yön koskella. Silloin ei ollut streamereihin nakertanut, mutta larvat olivat maistuneet varsin mainiosti ja kalatkin olivat mukavaa 47-52cm kokoa.

Näillä samoilla eväillä oli tarkoitus alkaa itsekkin hommiin. Ensin tosin nopeasti niskan tsekkaus surffilaudalla. Niska oli varsin mykkä kuten koko illan ellei ihan rannasta saatua Hannun 43cm jänöpupa kalaa lasketa. Routalemmen Pekka Pasilan poliisiasemalta sanoisi tuohon niskan hiljaisuuteen: "Hyvin jännä, usein paljon tapahtumia antanut, nyt ihan mykkä. Jännä homma". Joku taimen siinä niskalla kuitenkin myöhemmin Seppo Rätymäisesti "v#ttuillakseen vilkutteli" eli hyppeli, mutta ei sille meikäläisen tarjoilut kelvanneet. Sen sijaan alempaa koskesta saatiin tapahtumia. Tai no Hannu sai haavin kastumaan sielläkin.



Itse koetin larvastella ja surffaria ja ja..Omat tapahtumat reissulla olivat: surffiin iski ohi, salakkastreamerissa oli potkun verran kala kiinni ja yön timpassa (mustassa streamerissa) ehkä 5s kiinni, irti ja pitkä litania perkeleitä kalamiehen toimesta. Pielaveden seppä sen sijaan koukutti tasaisesti jänökuulallaan kaloja ja yhden ehkä vähän paremman pudotti kovemmasta virrasta. Rannasta tuntuivat kalat ottavan. Myöhemmin illalla sitten jo streamerkin kelpasi. Hannu jäi vielä ongelle, kun itse lähdin eli aivan viimeisintä infoa ei ole saaduista kaloista.

Hieman pettymyshän tämä oli, sitä ei voi kiistää. Mutta toisaalta nyt ei tullut ryssittyä mitään suuremmin. Ei vaan kalat pysyneet. Nyt on sitten vaikea sanoa, että minne seuraavaksi kalaan. Viikon päästä on Tampereelle työreissu ja siellä saattaisi olla edessä Lempäälän koskilla pyörähdys kuten vuosi takaperinkin. Toisaalta nuo kahluritkin vuotaa ja siksi ei oikein hotsittaisi. Uusia ei saa joka tapauksessa nopeasti ja pitää asiaa pohtia huolellisesti nyt muutenkin. Kotiseudun kohteista Äsy tippui nyt pois listalta, koska allekirjoittaneen kipuraja ylittyi kun 6h lupa oli noussut 30e -> 50e. Kermankoskelle pitäisi itsensä eksyttää tässä jossain vaiheessa tutustumaan paikkaan. Toivotaan vaan kuitenkin nyt, että ei nämä helteet palaisi ihan heti. Aika pelottavan lämpöisen tuntuista oli vesi Kellankoskella

Ai niin joo ja lämpöiset onnittelut jammulla kebbailijalle eli Vikille nuorten perhokalastuksen suomenmestaruudesta ja Jusolle pronssista! Kunniakkaasti on savolaiset olleet framilla noissa kinkereissä...