Yö Huopanalla

Iiro soitteli alkuviikosta ja alkoi leuhottamaan kalalle lähdöstä. Pienien selvitysten jälkeen homma onnistui ja sain varattua viimeisen luvan Huopanalle ja samalla sovittiin, että muksut menee yökyläilemään ukkinsa luokse. Kelit eivät kalastuksellisesti mitään parasta luvanneet. Helteet olivat nostaneet vedenlämpötilaa ja se kuului Huopanalla alakosken leidien toisille virran yli huutelun mukaan olevan 24 astetta ja kioskin setä kertoi yöllä lämpötilaksi 23. Oli muuten aika perinteisiä huippujätkä on huippujätkä -juttuja, kun kävivät parin paikallisen kossin kanssa rupattelemassa. Muutakin kuin kansalaisluottamusta nauttinut kaveri muisti muutaman kerran julistaa saavansa aina ruokakalan koskesta ja saavansa vain istareita. No mikäpäs se siinä, toiset ne vaan osaa.

Palataanpas taas aiheeseen eli Riitalta hain omani ja Iiron luvat. Riitta jo vähän varoitteli, että hiljaista saattaa pidellä helteitten takia. Ja eipä tuosta reissusta nyt mitään ilotulitusta tullutkaan. Jotain tapahtumia kuitenkin. Eli ajelin kasailemaan vermeitä ja ruokailemaan sillä aikaa kun Keiteleen Luigi jäi kotiinsa huuhtomaan muniaan. Kun miestä ei näkynyt eikä kuulunut, niin kävin hieman larvastelemassa Torikoskea ristiin rastiin kevennetyssä varustuksessa eli shortseissa. Sillä pistolla jo selvisi, että virta on likimain puolillaan särkeä. Ja seassa isoakin sellaista (ei kuvassa). Sitä tuli koko reissun ajan ihan jokapaikasta. Niin kovimmista kuohuista kuin miedommastakin virrasta.















Iiron tultua alettiin tosissaan onkimaan klo 20-21 välillä ja painettiin sitä rataa aamukolmeen asti. Koskella oli porukkaa aika reilusti etenkin Kuninkaanväylän alaosissa. Keskityttiin omassa kalastuksessamme pitkälti Torikoskeen ja larvasteluun. Larvastelu oli ok, Torikoski tällä kertaa oli sitten väärä valinta. Sen sijaan alhaalta nuoret kuopiolaiset kalamiehet saivat muutamia varsin mukavia kaloja. Eihän se ollut ihme, sillä olihan mukana menossa monilla forumeilla näytillä olleen Äsyltä saadun kirkkaan 70cm saamamies. Voisi jopa sanoa, että mr SuurTaimaani. Erittäin mukavia ja kohteliaita nuoria miehiä olivat ja tosiaan joitakin +50cm kaloja saivat. Taisi isoin olla 56-57cm. Alkuillasta yksi heistä sai myös 51cm kirkkaan ehjäeväisen kalan Saarensalmen alaosista jonka myöhemmin Iiro löysi kuolleena. Lämmin vesi ei ole hyvä juttu. Omaa 19.7 olevaa Huopanan lupaa on harkittava kyllä pari kertaa jos kelit jatkuvat tällaisina.



Tosiaan alkuyön saldo oli meillä Iiron kanssa varsin laiha. Noin miljoona särkeä ja joitain salakoita, allekirjoittaneen about 28cm harjus caddiksella Riuttakoskesta sekä toooooodella perinteinen n. 35cm taimen Kuninkaanväylästä kuulapupalla. Lienenkö ollut yön ainut kuka sai alamitta-tanelin. Etenkin Torikoski oli täysin mykkä. Iiro sai jossain kohti koskea mittakalan hyppäämään surffiin, mutta tässäpä oli meidän tapahtumat ennenkuin lähdettiin possuvartaita paistelemaan. Pitää kuitenkin todeta, että se mikä oli mukava yllätys alkuillasta oli, että kävin kalastamassa Saarensalmen ensimmäistä kertaa. Luulin sitä paljon pienemmäksi puroksi, mutta siellähän oli mukavia paikkoja. Vettäkin oli ihan tarpeeksi ja kahlureihinkin tuli siellä hörpättyä. Alla on myös kuva mitä siitä seuraa allekirjoittaneen tapauksessa, kun vesi ja neopreeni ovat sekaisin pöksyissä.















No ruokailun jälkeen Iiro päätti mennä näkemään unia misseistä (ei kai kiekkoilijat muista näe) ja itse ajelin vielä Kuninkaanväylän kulmille, kun pinturivapa oli siellä odottelemassa. Kävin sillalta katselemassa ja kuulin, että oli juuri saatu +50cm kala ja hyvä eväkäs oli surffista hypännyt ohi. Päätin käydä kalastamassa Kuninkaanväylän kuohun josta sain kolmevitosen aiemmin. Samoista kuohuista napsahti nytkin ja tulihan se mittataimen viimein sekä pääsi edes vähän väsyttelyn makuun. 44cm eväleikattu antautui haaviin ja pääsi ruokapöytään. Samalla oli hyvä lopettaa kalastukset ja lähteä ajelemaan Keiteleelle jossa ehdin 2h torkahtaa ennenkuin porukat palasivat mökiltä ja oli aamupalan jälkeen aika lähteä kohti kotia.

Meinasi tosiaan olla Ismo-pojalla aika iso apina jo selässä mitallisten kalojen saannin suhteen. Onneksi nyt jotain tuli vaikkei mitään röytämistä ollutkaan. Tällä keikalla tuli myös opittua paljon Huopanan kalastuksesta. Lisäksi reissu osoitti ainakin omalta osaltani sen, että vireystaso ja jaksaminen on ihan toista, kun ei ole niitä muutamaa keskihölmöä mukana. Nyt on pari viikkoa oltu absolutisti-linjalla toistaiseksi jatkuvalla sopimuksella. Irtisanomisaika tosin on tarvittaessa lyhyt. Kumman paljon virkeämpi sitä ihminen on ja kalastaakin jaksaa paljon paremmin. Mutta nyt tosiaan odotellaan saako Pode kaiveltua kaloja päivällä vielä ylös ja mietittävä seuraavia reissuja. Jos jokin on varmaa, niin vaivalla täyttämäni liitsirasia kirrejen ongintaa varten tarvitsee uusintakierroksen. Aika kivasti lähti värit ainakin pinkeistä, kun pääsi vesi rasiaan. Pitäisi varmaan hommata vedenpitävä malli...