Huopanankoskelle oli tiistai-iltana suunta. Menomatkalla pyörähdin mummoa tervehtimässä Tervon palvelutalolla. Kovasti oli dementia tehnyt tehtäväänsä ja tällä vierailulla oli järkevät jutut kortilla. Koskelle ajellessa tuli sopivasti radiosta Viskarin hitiksi noussut Tuntematon Potilas, jonka hienoja sanoja tuli tällä kertaa kuunneltua hieman normaaliakin tarkemmin. No sepäs näistä, mutta ei ole tuo dementia kaunista katsottavaa rakkaalla ihmisellä jolta on kasvatuksensa saanutMutta palataanpa kalastusteknisiin kuvioihin ainakin toviksi. Iiro oli tulossa jälleen hieman myöhemmin koskelle joten kävin hakemassa lupani yssikseen vaille kuusi. Riitta kertoikin melkoisen esikuntakomppaniasta kuultua -tyyppisen tarinan, kun Kymöltä oli kuulemma saatu ja kolkattu sunnuntaina (ilmeisesti päivällä, koska yöllä olin itse siellä) karvan auki 7kg taimen. Oli joku Riitan tuttu nähnytkin kalan. No lukemat varmaan jossain vaiheessa tarkentuvat ja vaikka olisi vain puolet tuosta, niin onpa ollut komea eväkäs normaalisti siitä 45 +-5cm eväleikatusta koostuvalle kohteelle. Jatketaan kuitenkin nyt Huopanalla eli koskihan oli tupaten täyteen varattu, mutta kuitenkin varsin kivasti sieltä tilaa löytyi onkia.
Aloittelin onginnat torikosken loppuliu'usta jossa morjesteltiin tutun oloiselle kaverille kosken yli. Viime kesänä Kellankoskella ollut etelä-suomalainen kaveri oli kyseessä. Alunperin oli tarkoitus mennä kuninkaan väylään, mutta sinne painui "nenäni edestä" kolmen kalamiehen seurue joten oli jäätävä ylempiin kosken osiin. Torikosken loppuliuku ei siinä vaiheessa tarjonnut kuin niitä särkiä joita tuli taas paljon pitkin koskea ja jos mahdollista, niin osa alkoi olla jo pikkulahnan kokoisia. Etenkin tuplatärppinä säikäyttivät kivasti
Loppuliu'un kalastuksen jälkeen lähdin pinturoimaan Riuttakoskeen harjuksen toivossa. Ei tulosta. Iiro saapui paikalle ja siinä kahvit nappailtiin ja samalla Huopanan veteraanikävijää joka oli tuttu parin kesän takaa jututeltiin. Tämän jälkeen vaihdoinkin larva-setit joilla kalastin likimain koko loppuajan. Omalta osalta kalastus tuotti jälleen kerran pari kolmekymppistä taimenta Kuninkaanväylän sillan alapuolelta joita tunnun saavan kyllä mukavasti ja yhden karkuutin. Kuninkaanväylässä karkuutin yläosissa mielenkiintoisen tapauksen. Tuntui tärppi ja vapa pystyyn. Samalla siima lähtee liikkumaan sivuittain muutamia metriä ja tuntui tiukalle ja sitten irti. Mikä lie sitten ollut. Tätä piti miettiä lokin kanssa kimpassa vanhalla sillalla ja varovan melankolisesti jopa tapailla hyräillen hiljaa Junnu Vainion Albatrossia. Lokki kertoi mielipiteensä hyppäämällä välittömästä lentoon. Ei jatkoon!
Eräs nuorempi kalamies sai illan aikana ainakin kolme mitallista ja karkuutti pari isompaa kalaa. Joskin hän jäi kalaan, niin en tiedä lopullista saldoa. Reissun alussa moikkailtu huivipäinen "pupamies" sai paremman tuntuisen kalan kiinni Kuninkaan väylän alaosasta ja erinäisten seikkailujen jälkeen haavitsin tämän kaverina. Eväleikatulla oli pituutta ihan muikeat 51cm. Iiro karvasi samoilta sijoilta 46cm eväleikatun #16 Jyhiksellä. Evästauolla väisteltyjen lepakkojen jälkeen itse sain Torikosken loppuliu'usta ~30cm harjuksen. Vähän yli kolme oli 9 tuntia kalastusta takana ja haalarit vaihteeksi puolillaan vettä könyämisten ansiosta sekä palelsi jo aika mukavasti olon ollen samalla epämukava. Jouti kotiin nuolemaan haavojaan. Siinä kahlureita pois ottaessa Iiro kurvasi rehvakkaasti mersulla paikalle ja ilme paljasti välittömästi jotain tapahtuneen. Sieltä oli Torikosken alaosista larvaan tärpännyt mojova mölli, joka oli kiskaissut pohjasiimoille heti kättelyssä. Kuitenkin vielä jäi Iirolta 60cm rikkomatta tämän vapautensa saaneen lihavan kalan ollessa 57cm. Mutta kyllä se tuo velipoika silti pieksee nykyään reissusta toiseen ihan satanolla. Pakko se vaan on tunnustaa...
Semmosta settiä. Paluu arkeen kahden mittakalallisen reissun jälkeen. Tai no olihan tuo harri ehkä mitallinen mutta silti. Jotenkin täytyy sanoa, että aavistuksen alkanut tympiä tuo larvastelu. Kahdestakin syystä, tai no ehkä useammastakin, mutta ainakin käsi siinä kipeytyy ja joutuu kahlaamaan elukkana. Ei kiva. Todella tehokasta se kyllä on etenkin niillä ketkä sen hallitsevat hyvin. Itsellä on perisyntinä uitella toukkia vähän liian pitkillä siimoilla, kun haluaa minimoida sitä kahlausta. Streamerilla kalastin reissun lopussa about tunnin verran ja olihan se vaihteluna mukavaa ja tuo vissun vibe on ihana siima roimia kalajäljitelmää virtaan. Saaliiksi tästä jäi kuitenkin ainoastaan yksi tukistus Riuttakoskesta ja roiskaisu perään, kun uitin saman kohdan uudelleen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti