Saavuin koskelle ja siellä oli lopettelemassa pari pääkaupunkiseudun perhokalastajaa ja yksi virvelivälinein kalastava edelleen pommitti koskea. Minulle jäi hieman epäselväksi mitä nämä mukavan tuntuiset etelä-suomen kaverit olivat koskelta saaneet, mutta ilmeisesti ei mitään isompaa. Heikkoa ilmeisesti oli syönti ollut. Joitain kaloja oli kuulemma ilmassa näkynyt. Itsellä sen sijaan oli askelmerkit selvät eli larvastellen aloitin laavun rannan kuohuista. Ja nytpä ei kauaa nokka tohissut, kun samainen oranssikuulainen pupa jolla sain Huopanan pari taimenta tartutti nyt kalan. Olin ajoittain vähän lirissä ko. kaverin kanssa, mutta lopulta sain 47cm eväleikattua veijaria haaviin ja pääsin testamaan Rialinnan pojilta ostettua uutta pappia. Hyvin pakeni taju eväkkäästä. Eli näytti varsin lupaavalta, kun alle vartti kalastusta ja ensimmäinen kala ylhäällä.
Virvelimies lopetti samaan aikaan kun sain kalan eli loppuyö oli sitten kalastusta loistavassa seurassa. Kalastus oli kyllä mukavaa koko loppuluvan, mutta koski oli täysin mykkä. Ei pintomisia, ei hyppyjä, ei tärppejä. Ei kerrassa mitään. Pimeimmän ajan heitin mustaa streameria, mutta larvastelin myös paljon. Niskaa pommitin myös pinturi-pupa yhdistelmällä. Koko loppuluvasta oli ainoat tapahtumat niskalta saatu pieni hauki sekä sillan alta simppu rokastamalla. Hyvä oli reissun alku, mutta kovin hiljaista oli sen jälkeen.
Mutta nyt odotellaankin sitten jo tiistai-yötä ja Huopanankoskea. Ennen sitä voisi kelloa katsoen lainata roudasta rospuuttoon -pätkää toteamalla: "Nyt jos koskaan, Kirsti. Varttitunniksi voisin kallistaa pääni vaikka siihen sohvalle ja vetää pikkusen henkeä ennenkuin jatkan. Älä sano mitään, kyllä minä tiiän perkele!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti