Huopanalla isompia ja pienempiä kaloja

Lähdettiin käväisemään Huopanalla Häkkisen Villen ja Iiron kanssa. Omalta osalta reissun teki jännittäväksi, kun tyttäret vuoronperään aamuvitoselta laatoittivat sänkynsä lähtöaamuna. Kiitokset tästä naapurustoon, kun oli synttärikemut järjestetty mahataudin juuri kärsineessä perheessä. Noh, jokatapauksessa eikun vessapaperia sekä jallua lääkkeeksi mukaan ja Ville koppasi meikäläisen kyytiin sekä totutun kaavan mukaisesti käytiin mennessä katsomassa Kellankosken vesitilanne. Vesi oli kyllä sielläkin laskenut melkoisesti. Luvat käytiin mennessä hakemassa ja meitä oli kalaan tulossa 11kpl, koska yksi oli kuulemma joutunut perumaan. Vatsataudin vuoksi...

Aloiteltiin Häkkisen kanssa kalastus torikosken yläosasta kutoselta, kun Iiroa ei kuulunut vielä kalalle. Oli äitinsä enon luona katselemassa/testaamassa jotain aika nostalgisia Kekkosen ja Ahon entisiä perhovehkeitä Huopanan kupeessa. Aika yllättävää silti myöhästyminen. Illan aikana kalasteltiin intensiivisesti tuttujakin ottipaikkoja, mutta kovin oli hiljaista. Ville taisi saada jonkun 35-40cm harrin sekä pienemmän taimenen jänönymffillä. Itselle lähinnä larvalla larvoja (ja niitä tuli paljon) ja särkeä oli koskessa myös todella paljon. Sain kyllä alhaalta sokkona uitettuun caddikseen mukavan tällin mahdollisesti harjuksen muodossa, mutta kala ei halunnut jäädä kiinni.



Jututin yöllä jotain kokeneempaa Huopanan kävijää ja hänkin kertoili, että hiljaista pitelee edelliseen yöhän verrattuna. Näin myös hänen seurassaan suomalaistuneen itämaalaisen (Korea tms.) ja sujuvalla suomen kielellä kertoi edellisiltana karkuuttaneensa torikosken sillan yläpuolelta n. 80cm taimenen 15min väsytyksen jälkeen. Tätä tarinaa tuki toisen kalamiehen viikko aiemmin näkemänsä n. 70cm kalan hyppy samalla paikalla..Nooohh..mitat elää ja näin se kuuluukin. Tapahtumat tahtoivat olla lujassa ja itselle lohikalojen muodossa ainoastaan jotain alamittaa. Iiron kanssa koetettiin mennä unille aamuyöstä, mutta itselle ei tullut uni silmään. Lompsin siitä niskalle ja siellä sainkin heti ensimmäisillä heitoilla mittakalan timppaan kiinni varsin rannasta. 10-15s potkujen jälkeen irti. Alkoi olla aika turhautunut fiilis.



Palasin larvastelemaan torikoskelle ja huomasin myös Villen sinne ilmestyneen sekä aurinkokin oli löytänyt itsensä takaisin taivaalle. Kohta kuuluikin huuto, että parempaa kalaa olisi kiinni. Ja niinhän siellä oli. Alla on jälleen video väsytyksestä. Pahoittelen, etten oikein päässyt perään paremmin ja ei tahdo lopusta saada kunnolla selvää (ei tuo olympus zoomaa). Toki muutama perinteinen V alkuinen sanakin videolla eli varoitus perheen pienimmille. Haavitsemis-episodin jälkeen "vikin" kala oli haavissa eli 65cm n. 3kg. Jonkinlainen Nykäsmäinen bon vojaas -tästä tapahtumasta tuli. Onnea kuitenkin isolla kädellä Villelle hienosta kalasta ja pönöstä! Pikkasen vapisi muuten kaverilla kädet ja niin se pitääkin kun enkat paukkuu...Ottipelinä muuten joku kuulaviherhypersuperpuperkuperlarva ottiväreissä #12. Kysykää iteltään tarkemmin..





Iirokin heräsi sopivasti tähän tohinaan ja palasi kalastelemaan ja Ville puolestaan unille. Jatkettiin larvastelu-linjalla. Itse sainkin ensin n. 30cm tanelin torikosken sillan luota ja heti perään 40.5cm istarin. Mp reissu oli vältetty ja simpanssi selästä ainakin hetkeksi. Myöskin olin tyytyväinen, että ensimmäistä kertaa sitomani jatkoperälliset pupat kelpasivat kaloille. Istuskelin oluen ääressä kalakioskin kupeella, kun Iiro tuli päättäväisin askelin tohkeissaan luokseni. Tämä on kyllä suht normaalia näillä reissuilla ja yleensä on vapaa poikki, paukkuliivit täynnä, lasit koskessa tms. pientä äksidenttiä. Mutta tällä kertaa oli sitten se mörkö käynyt larvassa kiinni sillan yläpuolella. Iirolla oli kädet jäätynyt aika pahasti, kun oli kalan hypyssä nähnyt ja eipähän tuo ihme ole. Mutta ei täysin sen piikkiin karkuutus vissiin mennyt, mutta suht nopeasti oli kala tiessään. Pettymys valtava. Ja ymmärtäähän sen. Ei ollut ensimmäinen parempi kala joka jäi saamatta haaviin Keiteleen mieheltä. Mutta päätä pystyyn vaan. Kyllä ne alkaa tulemaan myös perille!



Kalat aktivoituivat aamusta ilmeisesti yöksi tauonneesta kalastuspaineesta. Torikoskesta oli tapahtumia sekä Iirolla & Villellä ja karkuuttivat sieltä useamman mittakalan. Myös kuninkaanväylän alaosasta oli pienempiä istareita saatu saaliiksi. Jututeltiinkin niitä saaneita oikein mukavaa kaverikaksikkoa useammin reissun aikana. Puoli kahden maissa alkoi kuitenkin olla takki sen verran tyhjä, että oli aika lähteä kotiin. Olipahan taas reissu. Paljon tapahtumia. Minkäänlaisia hätsejä ei nähty ja hyvin vähän kaloja muutenkaan pintomassa tai pinnan yläpuolella. Niskalla koetin superpupaakin, jonka pienin kauniin nakkisormin väsäsin, mutta siinä oli koko ajan joku salakka kiinni. Siis lähinnä larvasteluksi meni ja samaa sanoivat muutkin eli esim. tinseliin tapahtumat nollassa. Saapa nähdä kuka on se onnellinen joka käyttää sen ison kalan haavissa sillan kupeesta vai ehtiikö taimen ottaa ritolat ennen sitä. Aika näyttää...