Kotiseutu tutuksi: Konnekoski

Oinasmaan Juuso sai houkutelluksi meikäläisen tutustumaan Konnekoskeen Rautalammilla. Jotenkin nihkeällä mielellä olin lähdössä, mutta lopulta kuitenkin tuli suostuttua. Siitäpä seurasikin taas tapahtumarikas keikka. Itselle tämä olikin perhokalastus-kohteena neljäs uusi tälle kaudelle. Aiemmin uusina tulivat Äyskoski keväällä, Ahvenkoski sekä Huopana. Vielä noita kohteita riittää tutustuttavana ja noista vaikka päällimmäisinä voisi mainita Karvion sekä Iisalmen Pitkäkosken.

Ajeltiin Konnekoskelle Nokisen kautta ja katsasteltiin nopeasti tilanne auton ikkunasta. Vesi laskenut edelleen. Koskessa oli todella vähän kalamiehiä. Ainoastaan yksi virppamies sekä yksi perhojantteri saaressa. Siitä sitten sujuvasti ajeltiin Savon Taimenen & Tyyrinvirran ohitse Rautalammille ostamaan luvat. Koskella oltiin pikkuisen ennen iltakasia ja kalamiehiä paikalla olikin varsin kiitettävästi.

Kamoja laitellessa huomasin kauniimpaa perhokalastajaa lähestyvän ja samalla piti vilkaista vieressä olevaa autoa joka olikin varsin tuttu eli Artsihan se oli kanssa kosken rantaan saapunut rouvineen. Kertoili, että muutamia mukavia kaloja oli käynyt täräyttämässä, mutta eivät olleet kiinni pysyneet. Kuulemma myös alamittaista kalaa oli todella paljon. Virittelin larvat kehiin ja eikun syytämään. Eipä aikaakaan niin yksi reissun noin kymmenestä 30cm taimenesta kiinni. Samaan aikaan oikein miellyttävä kaveri Vantaan suunnalta sai larvaan paremman kalan kiinni. Sieltä nousikin varsin pätevä 54cm istari komealla pyrstöllä. Hän oli kyllä kaverinsa kanssa hyvä esimerkki herrasmiesmäisesti koskella käyttäytyvästä kalastajasta!

Pääsin larvastelemaan samoille kulmille ja itselle myös vähän parempi kala kiinni. Kala hyppyyn ja kohta irti. Sivusta seuranneet epäilivät, että oli selästään kiinni. Noh, eikun uutta putkeen. Eipä aikaakaan kun tuli oikein terävä ja hyvä tälli larvaan. Strippasin siimaa sisään, kun se löystyi, mutta kala uikin kohti ja kohta veti spurtin. Ja taas irti. Oli tunne, että mitä helvettiä! Katsoin siimaa, niin alin larva irti, kun kolminkertainen unisolmu oli pettänyt. Olen kalastanut koko ikäni käyttäen vain ja ainoastaan unisolmua vaapun, lipan, perhon kiinnitykseen ja ensimmäisen kerran kävi näin. Voin kertoa, että tämä pirun liukas siima ei enää ole käytössäni perhokalastuksessa (meni äsken kaapin perimmäiseen nurkkaan) vaikka varmasti hyvää onkin: http://www.rialinna.fi/index.jsp?pid=77&productid=137



Vähän tämän episodin jälkeen Artsi sai Carlin merkityn nelikymppisen (mikäli kuulin mitan oikein) kalan niskan tuntumasta. Koskelle myös saapui paikallinen perhokalastaja maalaisromanttisesti fillarilla. Eipä aikaakaan, kun kaveri 0.16 tapsilla mustalla pinturilla niskalta nappasi reilun 50cm kalan. Juuso kävi tarjoamassa haavitsemis apua, mutta ei ollut kelvannut vaan komiasti kala kiduskannesta ylös. Kala pussiin ja fillarin tanko kohti kotia. Näin se homma etenee. Siinä vaan haavi auki voi katsoa, että mitäpä sitä suotta koko iltaa syytämään.

Tästä innostuneena itsekkin laitoin Caddista siiman päähän ja niskaa syytämään. Pian sainkin 30cm kalan. Jäi varsin nätisti kiinni, kun samalla sen iskiessä nykäisin siiman takaheittoon. Jatkoin samalla linjalla ja taas mulahti perhoon. Nyt tuntui jo paremmalle. Mutta eipä mennyt mitta rikki vaikka tämäkin tosi kovan vastuksen kokoisekseen tarjosi. Olisiko ollut about 35cm. Helkkarin pirteitä olivat kalat!



Yöllä sitten olikin itsellä kaikkein kovimmat tapahtumat. Niskan ensimmäisen kiven takusesta tuli kunnon tällit larvaan ja heti tunsi, että parempi kala kiinni. Homma tuntui olevan hanskassa ja laskeuduin vallilta alemmas, jotta kai tämä muutaman minuutin päästä haavitaan. Kala oli "hivenen" toista mieltä ja otti aivan tolkuttoman spurtin virran yli vastarannan heittolaiturille mennessään hypäten. Ei mahdoton kala, mutta paras spurtti tälle kesälle. Scierran räikkä lauloi nätisti ja vapakin oli optimiasennossa, kun siima löystyi. Ja taas oli larva irti. Nyt oli siima katkennut. Mihin se katkesi en tiedä. 0.22 peruke olisi ehdottomasti pitänyt se paine kestää, kun räikkäkin varsin kauniisti huuti koko ajan. Vähän alkoi olla epätoivoinen olo jälleen kerran. Ennen tätä reissua olin karkuuttanut lyhyessä perhokalastus-historiassani yhden kalan Kellankoskella siiman katkeamisen vuoksi ja nyt tällä reissulla jo kaksi.

Jatkoin larvastelua samoilta tulilta ja eikun vaan taas parempi kala kiinni. Tai sille se tuntui. Tämä tuli ylöskin, mutta eväleikatulla mittaa 39cm. Mp keikka alkoi olla tosiasia. Joskus aamukolmen jälkeen niskalla pyörähti parempi kala ja Juuso sai sen kahdesti iskemään nymffi-pupa yhdistelmään, mutta ei halunnut tämäkään pilkkukylki ylös tulla. Vantaan miehellä oli myös yksi juna ollut vastarannalla kiinni. Ei ollut näyttäytynyt, mutta kovaa kyytiä oli kuulemma tarjonnut koko rahalla. Virppamies kantoi pois lähtiessämme tasan 40cm kalaa muovipussissa.

Sepäs oli semmoinen reissu. Tupla-mp keikka osa 2 Juuson kanssa. Konnekoski vaikutti varsin ok paikalta näin vähällä vedellä. Itse en sinne tulva-aikaan lähtisi, koska nytkin oli larvoissa 3-4.5g lyijyä paikoitellen. Pirun paljon oli eväleikattua alamittaa joskin seassa myös ehjäeväisiä. Olivat tosin myös oikein virkeitä ja tarjosivat mukavia tapahtumia. Erikoisuutena voisi mainita, että en saanut yhtään särkeä, ahventa tahi salakkaa vaan saman verran pientä taimenta kuin noita em. on normaalisti reissullaan tullut. Mutta jokatapauksessa kyllä tuolla voisi reissun uudelleenkin tehdä. Pistetään loppuun vielä kuva "polttopuista" jotka oli varattu kalamiesten iloksi. Kaikillahan on toki moottorisaha mukana peräkontissa...No okei okei...osan sai poikki poleksimalla