Pieni harjus saaliiksi ja isomus irti Äyskoskella

Viimein löytyi se rako, että pääsi koko kesän odotetun Äsyn reissun suorittamaan. Harmi vaan, että se meni myöhempään heinäkuuhun eli odotettavissa "ensikertalaiselle" vaikea keikka. Siis vielä kerran kertauksen omaisesti eli oma Äyskosken kesäkalastus on ollut virvelöintiä sekä viime keväänä muutama hyvin hiljainen sumarikeikka perhovälinein. Eli suomeksi keskikoskea en ollut perhostellen aiemmin nykäissytkään.

Onneksi kuitenkin paikalla oli paljon osaavia kavereita ja tietysti etunenässä Juhana Helmenkalastajat Söde ja Matti..Mistä nimi, niin katsokaa ao. kuvasta leuan ja hartioiden välistä. Mukana oli myös Häkkisen Ville sekä Pehkosen Janne. Kaikkiaan varsinaisen kalastusluvan ostaneita taisi olla 6kpl. Reissu alkoikin mainiosti Pehkosen kanssa oluen nauttimisella lodgen terassilla. Myös Häkkinenkin siihen saapui kalajuttujen turinointiin mukaan. Parin tuopposen jälkeen olikin aika viritellä kamoja valmiiksi ja sitä ennen Ville tosin esitteli ansiokkaasti kävelysillan pelipaikat sekä vinkit kalastukseen. Samalla nähtiin, kun joku nuorempi jamppa koukutti pitkän peilin alapuolelta klinkillä 42cm ja 50cm taimenet melkein peräkkäisillä heitoilla. Vaikutti lupaavalle... Klo 18 sitten siimat jo allekirjoittaneeltakin kastuivatkin



Yhden laskun ehdin kävelysillan ympäristössä tehdä larvojen kera, kun taas oli mentävä terassille Söden ja Matin saavuttua. Pojat olivat saapuneet köyhän miehen Law & Government säätiön kuormurilla sekä ottivat vähän rennommin ja niinhän kuumalla kelillä kannattaisi ottaakin. Itsellä oli taas oli kova kytö kalalle ja lähdinkin kalakioskin kulmilta nousemaan pinturin ja pupan kera. Täytyy rehellisesti tunnustaa, että on vielä pitkä ja kivinen tie pinturi-kalastuksen saloihin. Sokkona tosin syydin ihan uittamisia harjoitellen. No jokatapauksessa nousu saaren kupeelle ilman havaintoja. Janne tulikin siinä vastaan ja oli jonkun harrin saanut pintureihin nousemaan.



Jatkoin pinturointia kävelysiltaa kohden vailla tapahtumia. Sitten taas larvastellen, mutta ei mitään. Iltakin alkoi hämärtyä ja kalamiehiäkin alkoi olla varsin mukavasti. Häkkinen oli käynyt kosken lopppuliukua syytämässä tinselillä viimeisen pohjapadon tuntumasta ja saanut 57cm oikein virkeän taimenen. Ville nimittäin hallitsee tämän tinselöinnin...Illan hämärtyessä saaren ympärystössä alkoi olla sakkia kuin Elon pelissä joten lähdin kokeilemaan tinseliä maantiesillan alle. Ei tapahtumia. Palasin kävelysillan tuntumaan ja siinä n. puoli yhdeltä sain heti sillan alta parit potkut tinseliin. Ei vaan pysynyt kiinni. Sitten hetken nojailin sillalla ja totesin olevani aivan liian sippi kalastamaan. Turhaan tuli aloitettua liian aikaisin ja edellisen yön heikot unet painoivat. Lisäksi helteessä tuli pari päivää vajaa kasailtua niin eihän se lihava konttorirotta moiseen ole tottunut. No jokatapauksessa lähdin kotipaikalle tuttuun sänkyyn unille ja rehellisesti sanottuna nukuin parhaan kalastusajan yli, mutta kyllä mieluummin kalastan virkeänä kuin aivan silmät ristissä. Ja meikäläisen kahluu on nähty väsyneenä, kun ei tahdo pysyä virkeänäkään pystyssä.



Aamulla palailin takaisin pelipaikoille seiskan maissa ja siellä olikin hiljaista. Larvastelin nopeasti patola2 alapuoleista virtaa ja lähdin sitten larvastelemaan patolan yläpuoleista maantiesillan alapuolella olevan virran reunaa. Sieltä sainkin 31cm harrin (mitattu verraten vaparenkaisiin ja nopsaan laskettu veks) ja ikäänkuin totaali mp oli vältetty. Kävin myös lirkkimässä siltamontut molemmin puolin tietä. Ei tapahtumia. Soittelin enolle ja kyselin kalakioskin avautumisaikaa. Siihenkin oli vielä joku tovi. Kävelin takaisin riippusillalle ja mietin, että joko kahvia odottelemaan vai heittäiskö vielä. Päätin kuitenkin kokeilla pitkän peilin larvastuksen, koska paikka oli saanut olla rauhassa. Sieltähän se sitten peilin alaosasta nasahti. Ensin tuntui pari potkua ja hätkähdin itsekkin, että kalakos siellä. Kalahan se siellä ja kohta huuti räikkä kuin viimeistä päivää ja vavasta tunsi, että nyt viedään ja aikuisten oikeasti. Oli todellakin vauraampi taimen. Tätä lystiä ei vaan kestänyt kuin n. 5s, kun pamahti siima poikki. En tiedä mihin 0.22 katkesi. Heitin kolmen larvan litkaa ja ylimmästä tapsista nasahti. Ottiko se kiinni johonkin. Sitä en tiedä, mutta mietin vielä pitkään. Koeponnistan kyllä solmut joka kerta, kun teen perukkeen. Vähän aikaa oltiin aika hiljaista poikaa keskellä virtaa.



Painuinkin kahville ja kiitokset ilmaisista kahveista Lohimaalle. Palasin vielä hetkeksi syytämään kävelysillalle, mutta tapahtumat jäivät kolmeen oikein komeaan +50cm taimenen hyppyyn jolle ei meikän tarjoilut kelvanneet. Pikkuhiljaa kuulin myös yön saldot eli Söde oli saanut 58cm ja 52cm taimenet. Jälkimmäinen Caddiksella. Pehkosen Jannelle myös miellyttävät 57cm ja 42cm. Södeltä oli karannut joku about 60cm kala sekä Matti oli karkuuttanut todella ison taimenen Patolan suvannon yläosasta ilmeisesti loppuliu'usta. Kalaa siis oli ja kuten tunnettua, niin yöllä oli ollut kovin syönti. Mutta tämä oli hyvää sekä arvokasta (monellakin tapaa) opettelua ja tuli päästyä kahlaamaan ja tutkimaan paikkoja. Samalla tuli paljon hyödyllistä tietoa yleensäkkin Äsyn kalastuksesta. Lähtiessä torjuin vielä lamaa hakemalla savukirren kioskilta. Täytyy sanoa, että oli oikein hyvää. Saapa nähdä jääkö rouvalle jahka ehtii iltavuorostaan. En ainakaan itse havainnut suuria makuhaittoja vrt löytynlohen savukirret. Mutta tämän kesän Äyskosken kalastus oli tässä. Nyt on luvassa Nokisenkosken ilmaislupia. Hieno koski, mutta valitettavan harvoin pääsee. Ensi keväänä viimeistään uudelleen ja kesällä haetaan sitten revanssia.