Kevään toisen reissun suuntana Kymönkoski

Hiljaista on ollut Ismo-pojan kalastukset tänä keväänä. Viannan kauden avauskin meni tulvien takia reisille, mutta se nyt ei kauhean surulliseksi kuitenkaan tehnyt. Mukava olisi kuitenkin ollut Esan kanssa turista ja jokibroilereita jahdata, mutta katsotaanpa ensi keväänä uudellen. Töissäkin on ollut ehkä kiireisintä ja haastavinta useisiin vuosiin ja talvilomillekkin ehti vasta nyt pääsiäisen jälkeen. Nyt kun sain talvilomat viimein käyntiin, niin jokaiselle päivälle tuntui olevan jotain p#skantärkeää menoa vaimon työvuorojen sotkiessa loput. Sentään kuitenkin tiistaille löytyi aamuun vapaa-aika ja erinäisen arvontakierroksen jälkeen kohteeksi tuli valittua viime Vappuna mukavasti tapahtumia antanut Kymönkoski Viitasaaren suunnalla. Tätä ratkaisua tuki myös mystinen polvivamma, joka ei kauheista patikoinneista tykkää.

Tällä kertaa mukaan eksyi Kiuruveden nettipalstojen hellankoukku ja supersankari ilman yliluonnollisia voimia eli salaperäinen juhahujanen. Tosin aika usein on tunne tämän saman salaperäisen sankarin kanssa kalastaessa kuin Burt Reynoldisilla tässä pätkässä http://www.youtube.com/watch?v=yFW-PRNQFXk. Tämä kalareissu myös aiheutti ehkä ensimmäisen myyttisen riitin jota joutuu toistamaan. Nimittäin Klamydian levyä matkalla kuunnellessa ei ilman kaloja näköjään jäädä. Tästä jäänee nyt sitten tapa. Lisäksi tuli nähtyä muitakin luonnon eläviä eli orava, tuo metsiemme työmyyrä, meinasi jäädä alle Tervon lentokentällä, ukkometso lenteli Tervon ja Vesannon paikkeilla, kurki napotti pellolla ja joutsenia oli toki kuten nykyään kuuluu kuvaan likimain joka lammella.

No nyt menee kovin kansallisromanttiseksi eli takaisin asiaan. Uuden Seatin omistajan kanssa oltiin kosken rannalla, tällä kertaa kovin vähävetisen, suunnilleen samoilla kellonlyönneillä. Siinä hän ystävällisesti tarjosi olutta ja ensimmäisen hörpyn jälkeen kertoi päiväyksen olevan vanhaa. Jaa-a, että näinkös tämä reissu nyt menikin. Siirryttiin niskalle kalastamaan ja siellä säännöllisen epäsäännöllisesti pintoi kaloja. Itse jäin tulipaikan puolelle ja Hujanen vastarannalle. Jälkimmäinen ehti siinä melkein heti karkuuttaa yhden streamerista unissaan ja kohta perään meikäläisen sumarinymfi kelpasi pintoneelle kalalla. Kalalla tosin mittaa ehkä 30cm arviolta. Rasvaevää en muistanut tsekkailla. Näitä pintoneita kaloja ja vähemmän pintoneita tavoitettiin siten, että Hujanen pudotti kolme ja itse sain tuon 30cm ja pudotin kaksi. Kuitenkin sain vielä nousemaan yhden taimenen pinturiin ja olin jo onnessani, että nyt on parempi kala kiinni. Pyöritteli itsensä kiveen ja lopulta erinäisen shown jälkeen pikkasen yli 40cm taimen haaviin. Ainoa vika, että oli sitten tarttunut pyrstöstä nymfiin pinturista ohitärpin/hylkäyksen jälkeen. Nopsaan lähti eväleikattu kaveri takaisin uimaan.

Sitten päivä kirkastui ja hiljeni kovin. Kuitenkin niskaa pommittaessa yksi pintakäynti näkyi ja sille nopsaan luottoperho nenän eteen pinturivavan ollessa rannalla ja tämähän kuvassa olevalle 43cm eväleikatulle kelpasi. Kauden ensimmäinen taimen (yllättäen istaripötkö) ja suusta ongittuna oli tosiasia.

Pitkään näytti että Kiuruveden mies jää ilman kalaa, mutta sieltä kaiveli sillan alta 46cm varsin hyvässä lihassa olleen eväleikatun. Siinäpä ne meidän kalatapahtumat pääpiirteittään olivatkin. Toinen kalamies tuli puolisonsa kanssa yhden maissa ja kahdelta alkoi sataa sekä koko viikonlopun vaivannut flunssan tynkä tekivät lihassärkyineen ja heikkoine oloineen selväksi, että nyt on parempi lähteä tekemään kotona keskenään oleville lapsille ruokaa 5h heittelyn päätteeksi.

Ihan mukava reissu oli. Kalat pintoivat aamulla vähin ja käytännössä niskan kalat tulivat niiltä sensseiltä joissa tuikki näkyi. Itse tykästyin pinturi-nymfi yhdistelmällä kalastukseen ja tästä sain taas hyvää uutta oppia jatkoa varten. Hujanen kävi vielä lähtiessään Korpilohella, mutta siellä oli jäät estäneet täysimittaisen kalastuksen. Nyt jos tämä lentsu ei iske päälle, niin seuraava reissu on sovittu omalta osaltani Bomanin Mikan, hyvän ystäväni ja Facebook-kamuni, kanssa Heinävedelle 1.5 sunnuntaina. Eli ei olla laulamassa Työn orjat sorron yöstä nouskaa!, vaan jahtaamassa toivottavasti pirun äkäisiä talvehtineita kirjolohia

Kirrepilkit päätökseen

Talvinen lampikausi on nyt päätöksessä. Reissut suuntautuivat kahdelle lammelle eli kävin 5 kertaa Kivilammella Kuopiossa ja kerran Mustalammella Heinävedellä. Kauden avauksessa Kivilampi antoi yhden kirjon lätkällä ja yhden karkuutin liitsistä. Silloin ei jaksanut täyttä päivää olla, koska pakkanen piti siitä huolen. Myöhemmin lajia varten ostetut Power bootsit sitten helpottivat tarkenemisen puolesta. Tuon avauksen jälkeen tulikin todella hiljaisia reissuja. Monta reissua putkeen ilman tärpin tärppiä. Sama koski myös Tammikuun lopulla ollutta Itä-Suomen lohicupin kisaa.

Viimein kaloja alkoi tulla, kun käytiin Bomanin kanssa Heinävedellä ja sieltä napsui peltiin kiintiökalat 4 kpl. Nyt 10.4 kävin laittamassa kauden päätökseen Kivilammella. Aamun piti hiljaista, mutta ennalta tuntemattoman kalakaverin kanssa lompsittiin suojaisessa lahukassa olevan puron luokse, niin alkoi tarjoilut maistua kaloille. MA liitsi väriltään valkoinen huijasi kolme kalaa ylös ja aika villiä oli onkiminen, kun vettä oli jään alla max 50cm. Mutta näin se on tämä kausi päätöksessä onnellisesti ja jatketaan ensi talvena taas muutamien reissujen voimin. Kivilampi lienee ykköskohde silloinkin. Mutta nyt on aika keskittyä perhokalastukseen. Saapa nähdä minne seuraava reissu vie...

Kausi avattu keväisessä säässä

Kerrankin kelit lupasivat hyvää eli oltiin työtuttujen toimesta varattu luvat Äyskoskelle 5.4 eli pukkasi talvilomapäivää. Viikonloppuna jo näytti hyvälle, kun ilmatieteenlaitoksen ennusteessa jaksoi auringonmollukka pysytellä tiistain kohdalla ja asteet plussalla. Lisäksi sosiaalisten medioiden kautta löytyi uusi kalakaveri Eetu Myöhäsen muodossa ja näinpä sain oikein kyydinkin koskelle. Tällä kertaa keli pisti tuulta lukuunottamatta parastaan ja sen näki myös rakkaassa entisessä kotikunnassa, sillä Äyskosken rannoille oli löytynyt runsaasti kalamiehiä. Kaikenkaikkiaan taisi kalastajia olla likimain seuraava orkesteri: allekirjoittanut, työelämätuttavat Timo & Mika, Eetu, Kuopion Mike Tyson eli Häksy, Häksyn kaveri, Juso isänsä kanssa, Pekka Heiskanen, pari tuntematonta jantteria sekä pari niskalla nähtyä joista Pieksämäkeläisen kanssa turistiinkin sillalla tovi iltapäivästä.

Aloiteltiin Eetun kanssa hommat aamuysin maissa Patolasta. Siellä olikin Häksy jo kaverinsa kanssa ja Pekkakin saapui paikalle. Häksy oli ilmeisesti aamulla yhden kalan karkuuttanut ja kohta saikin satunnaisen epäsäännöllisesti pintovista kaloista yhden koukkuun, mutta se pirulainen karkasi varsin pian. Häkkisestä on kyllä sanottava, että armoitetun kova kalamies on kyllä. Vauhtia on kuin sukunimi-kaimallaan McLarenin  ratissa takavuosina, mutta pirun tehokkaasti se kaveri onkii. Itsekkin intouduin alakautta kahlaamaan vastarannalle mahdollsimman vähän kalamiehiä häiriten ja samalla totesin sen jota epäilin kahlureitani pelikuntoon aiemmin katsellessa eli haaroista ne pirut vuotaa. Aika mystisesti on sauma kulunut hieman "väärästä" kohtaa minusta, mutta tästä käydään hyvässä hengessä keskustelut Riaskin kanssa lähipäivinä. Vika voi olla toki minunkin eikä housujen















No sieltä vastaranannalta näkyi muutamia tuikkeja ja itse sain sumaripinturiin kalan möyrähtämään kahdesti. Ensimmäisellä kerralla ehdin näinkin hitaaksi kaveriksi viedä ehkä perhon kalan suusta, mutta toisella erää yllätyin kun ei jäänyt kiinni. Siinä olivatkin omalta osalta valitettavasti mahdollisuudet saada kala ko. päivän osalta aktiivisten tärppien suhteen.

Patolassa piti hiljaisempaa, niin lähdettiin Eetun kanssa kyrsän käristyksen jälkeen alaosiin ja samalla käväistiin Perälälle lyömässä euroja kouraan. Varmistelin myös, että onhan äitienpäivälounasta tarjolla jos veisi rouvaa syömään silloin ja kuulemma parit kattaukset on luvassa joista netissä vissiin myöhemmin tietoa. No takaisin asiaan eli alhaaltahan oli Häksy saanut aamulla 50cm tanelin jostain kaikkien kavereiden eli karavaanareitten alueen kupeilta. Steppailin hikipäässä laivasataman laiturille työkaverin seuraksi samalla kun Eetu pommitti loppuliukua. Timon kanssa todettiin, että korreja vähin valuu laivauomassa, kun tuuli malttaa tyyntyä. Ei vaan oikein malttanut. Yksi tuikki nähtiin sinä aikana kun olin siinä. Armoton kengittäjä tiesi kertoa, että about vuosi takaperin kun oltiin, niin silloin oli pintovia kaloja näkynyt koko ajan samoilla sensseillä. No nyt ei näkynyt ja siihen oli varmasti osasyynsä vähällä vedellä ja tuulella.

Loppuliuku vaikutti etenkin tuulen takia varsin kuolleelta, niin palattiin takaisin Patolalle. Samalla tulikin jo puhelu joka kertoi Juson saaneen 58 kalan pinturilla niskalta. Hyvä homma. Loppuaika tuli itseltä kalastettua pääsääntöisesti Patolaa. Siinä tuli todistettua Häksyn 47, Häksyn kaverin 44 ja Juson kohottelemalla saatu n. 45cm harjus. Eetu sai myös oikein mainiosti 54 taimenen haaviin ja ensimmäinen korripinturilla saatu mittakala oli tosiasia. Lopulta kuulin myös, että työtuttu Mika oli saanut 47 laivauomasta ja jonkun pienen pudotellut laivasataman laiturilta. Vaatimattomana miehenä oli vähän pettynyt kun ei kalaa tullut 15 minuutin välein ja sekin olisi kuulemma ajanut tilanteesen, ettei jaksa kalastaa kun kalaa tulee solkenaan. Vaikea mies. Itsellä tuli väsy ja pieni turhautuminenkin ehkä 8h syytämisen jälkeen ja lähdettiin Eetun kanssa kotia kohden. Todennäköisesti jonkun kalan porukka vielä illasta Patolasta koukuttaa.















No nyt on kausi auki. Oli aika perinteistä tolskaamista alku eli perukkeet sekaisin ja välillä perho selässä kiinni jne. Korreja ja aktiivisesti ruokailevia kaloja ei oikein näkynyt, mutta satunnaisia pintakäyntejä oli Patolassa kuitenkin aika mukavasti ja keli oli loistava. Omalta osalta pitänee vielä opetella sitomaan perhoja ja kalastusta harjoiteltava. Kyllä se sitten joskus kuitenkin nappaa. Äyskoski tarjosi kuitenkin hienoa ja monipuolista kalastusta joskin varsin vähällä vedellä sekä kalakaverit saivat hienoja kaloja ja pääosin pintaperhoilla. Nyt pitää selvitellä kahluuhousut kuntoon ja seuraava reissu lienee Viannalle pääsiäisenä ellei siellä ole tulva. Sieltä saa istutettuja kirjolohia. Niitä osaan kuitenkin edes jotenkuten onkia, luulisin...

Kylläpäs polttelee

Nyt alkaa olla jo kyllä aika kovat sytyt kalalle. Viimeisetkin askelmerkit ovat valmiina kauden avaukseen. Omalta osaltani tarkoitti sitä, että tuli muutama perho vielä sidottua kuten vasemmalla oleva "simputin" sekä Procomp Solutions Oy muisti allekirjoittanutta lahjakortilla 10v yhteisen taipaleemme johdosta. Sen tuhlasin hankkimalla Vissun Vibe 85 siiman (pitkän arvonnan jälkeen päädyin 6-7 luokkaan vaikka vankkoja kokemuspohjaisia päätelmiä tuli muunkinlaisen ratkaisun tueksi) ja pidemmäksi ajaksi muistoksi Marttiinin visakoivu-kahvaisen kääntöveitsen. Pääsääntöisesti mukavaa on noiden vuosien aikana töissä ollut ja kalakavereita on löytynyt myös sitäkin kautta sekä esim. viime kesänä työmatkalla tutuksi tulleet Lempäälän koskikohteet, jotka olisivat varmasti muuten jääneet käymättä. Ei ne toki mitään elämää suurempaa tarjonneet, mutta mukavaa vaihtelua kuitenkin tällaiselle koskikohteiden suhteen vähemmän nirsolle onkimiehelle

Olen kuullut jo juttuja miten Juhani Ahon Perhokerhon nuorisokaarti oli kovasti taimenta saanut Haapakoskesta Nurmijoelta nyt kevään kynnyksellä pakkasten hellitettyä. Mukava homma. Nyt paraikaa kuluvalla hiihtoloma-viikolla on siellä hangessa porkkaamassa Kiuruvetinen koskivesiemme äänekkäin mies. Huuto kuuluu melkein tänne Pihkainmäkeen saakka. Ja eikö sieltä jo pukannut mms-viestiä, kun oli 45cm taimen haavissa pötköttämässä ja kohta soi perään puhelin 50 sentin rajan menneen rikki heti ekalla reissulla. Velipoika Iiro kävi kopaisemassa joku tovi sitten Kärnänkoskea, mutta siellä oli ollut loppuliuku vielä täysin jäässä. Maantiesillan yläpuolinen suvanto oli ollut kalojen suhteen mykkä yhtä epävarmaa tärppiä lukuunottamatta. Itse en koskille ole päässyt, mutta Äyskoskella kävin katsomassa vesitilannetta sunnuntaina 6.3 ja vesi oli aika alhaalla, mutta jäät ei olisi haitanneet kalastusta ainakaan Patolassa tai niskalla. Kalakioskille en erikseen ajellut katsomaan alaosan jäätilannetta

Sen verran kalassa tullut käytyä, että Heinävedellä kirjolohia käytiin Bomanin Mikan kanssa kiusaamassa tutulla lammella pilkkivälinein. Keli oli tuulinen, mutta aurinkoinen valtaosan päivästä. Aamun piteli hiljaista, mutta iltapäivällä Mikan kanssa bongattiin tuikki lammen hapettimen vieressä olleesta ehkä neliömetrin kokoisesta lämpäreestä. Tästä heräsi itsellä epäilys, että uikohan ne evämakkarat pinnassa hapettimen luona. No eikun testaamaan ja ehkä 50cm jään alta alkoi peltiin paukkumaan siten, että itse sain neljän kalan kiintiön täyteen ja Mika sai ruokakalan ja karkuutti kaksi. Hieman ehkä erikoisesti pintakäynti pelasti tuolloin pilkkireissun















Saapa nähdä vieläkö tulee Kivilammella käytyä pilkkihommissa vai joko sitä seuraavan kerran löytää itsensä sumareitten perästä koskivesien ääreltä. Siihen vaikuttaa kyllä myös Kuopion yliopistollisen sairaalan ihotautipolin Jukka Emil Vanajien lausunto 15.3. Melkoisen riesan sain noista jaloista joita komppaa mukavasti vihoitteleva alaselkä sekä polvi joka reistaa myös jostain ihmeellisestä syystä. Mutta eipä anneta näitten häiritä. Kesä tulee ja toivottavasti kohta saisi ensimmäiset kosketukset kaloihin myös perhovälinein!

Keep it simple, stupid!

Otsikko kuvaa sitä jota hoen yrittäessäni viedä tätä hienoa perhokalastusharrastusta eteenpäin osaltani mieleni kieroissa sopukoissa. Sinällään kyseinen ajatusmaailma ei oikein lajille sovi, mutta allekirjoittaneelle se sopii kuin sialle otsatukka. Monia perhomiehiä varmasti närkästyttää tapani tehdä asiat järkijään niin helposti kuin mahdollista ja yleensä vielä halvimmalla mahdollisella käytettävissä olevalla keinolla. Joskus tuota omaa "tyyliä" tulee ehkä liikaakin tyrkytettyä turuilla ja toreilla kansankeskuudessa eli nykypäivänä interwebissä. Noh, ylipäätään ei mitään pitäisi tuputtaa ja joskus tulisi osata olla myös hiljaa. Edellä mainittu ei ole valitettavasti koskaan ollut vahvin puoleni ja usein olen huomannut, että unohtui kytkeä aivoihin virta ennen suun avaamista. Yksinkertaistamisesta haluan kuitenkin korostaa, että etenkin aloittelevat nuoret kalamiehet, niin oppikaa ja erehtykää, erehtykää ja oppikaa lisää. Älkää myöskään yksinkertaistako liikaa jos virtaa on opiskella ja harjoitella sekä lahjoja sitoa hienoja monimuotoisia perhoja. Tämä oma valitsemani "polku" ei ole välttämättä kovin suositeltava vaikka en nyt miksikään pimeän puolen Sith Lordiksi itseäni koekkaan.

Siinä pieni alkupuhe paatoksella kuin kirkossa konsanaan, johon en muuten edes kuulu, mutta hypätäänpäs viimein itse asiaan eli kausihan se alkaa ovella jo kolkutella. Ei ole enää kauaa, kun sumarit ryömivät hangilla ja vilinää käy veden päällä (kuten kuvassa pari vuotta sitten Nokisenkoskelta bongattu) sekä eritoten rannoilla kalastajien yrittäessä vallata Pohjois-Savonkin vähiä hyviä sumukorentopaikkoja. Niille apajille sitä pitäisi itsekkin ängätä jos vaan kelit sallii ja kaikki tarvittavat muuttujat ovat suotuisissa asennoissa. Noihin reissuun lähtöön vaikuttavia muuttujia ovat eniten omat rakkaat tyttäreni ja he ovat taas vuoden vanhempia eli näin kalalle pääsy on vuosi vuodelta hieman helpompaa. Se on mukava juttu. Enää ei tarvitse pelätä onko toiselta tukka leikattu sinä aikana, kun hetken ovat ilman vanhempia keskenään. Tosin kolmen-neljän vuoden päästä pitänee olla jo alustavasti huolissaan kaikenmaailman Rodrigojen mahdollisesti pyöriessä tontin rajoilla ja alkaa öljyillä haulikkoa

Kuten tuossa alussa jo mainitsin, niin yksinkertainen tekeminen yksinkertaiselle miehelle on teemani. Tälle kaudelle olen jälleen sitonut kohtuullisen vähän perhoja ja käytännössä malleja joita uitan on aika hintsusti. Tinseli, surffilauta, musta streamer, peruslarva, Jyhis, Nyblom caddis, superpupa, punttisalakka ja painoahven. Lammille ja kirrekohteisiin liitsit ja boobyt sekä ärsykepupat ja blobbeihin olen matskua etsinyt Mistpoolin tarjotessa kivasti onneksi auttavaa käteään. Siinäpä ne perhomallit suunnilleen ovat joita käytän. Toki jotain muutakin löytyy, mutta nuo ovat ylivoimaisesti eniten uitetut. Osittain tämä vähäinen sidontamäärä johtuu siitä, että nämä mallit ovat muiden isojen poikien toimesta toimiviksi todettu sekä siitä, että hyönteisravinnolla ruokailevan kalan näkeminen kalastuskohteissani on erittäin harvinaista joten en koe järkeväksi sitoa monia eri kokoja miljoonia eri önniäisiä pölyttymään rasioihin. Puren hammasta tiedostaen edellisen jos omat tarjoilut ei kelpaa joita rasiasta löytyy. Lisäksi olen ohjelmistoalalla työskentelevänä "koodannut pyörän uusiksi" jo niin monta miljoonaa kertaa, että koen paremmaksi pysyä tutuissa ja turvallisissa sidoksissa. Niitäkin pyrin yksinkertaistamaan koko ajan nopeammaksi tehdä etenkin jos ovat herkästi pohjaan jääviä malleja

















Jossain jo aiemmin mainitsinkin, niin lampikalastus on varmasti vahvassa roolissa tulevana keväänä & syksynä. Siihen liittyen emmin ja arvoin ja vielä pari kertaa arvoin sekä emmin vielä lisää horoskoopilleni uskollisena, mutta lopulta sain tilattua siiman niihin hommiin. Valinta kohdistui Airflon Sixth Sense 6/7 fast interiin, koska tätä Perhokalastajat.netin asiantunteva raati taisi eniten suositella. Hieman epäilen onko se mitä haluan uppoamisnopeudeltaan, mutta jos ei ole, niin tilaan samaisen valmistajan halvan Trucast siiman uppona tai keksin jotain muuta. Mustikoilla pelaamisen haluaisin kuitenkin tämän vuoden aikana lopettaa lampihommissa ja vähentää koskikohteissakin. Lammella Bomanin Mikaakin saattaisi vähemmän pelottaa jos ei ole 3g lyijyä perukkeessa ja roiskaminen olisi vähemmän hirvittävän näköistä. Olen myös vähän pohdiskellut taktiikoitakin jo miten kalastella ja päätynyt, että isoon osaan kohteista kasaan aina kaksi settiä. Toinen on pinturisetti kevyt Sonikin SK3 #4 8' ohuella tapsilla ja toinen on lammella fast inter siimalla oleva #6 9' keppi ja koskikohteissa samanlainen vapa mutta pintasiimalla. Mentaalitasolla hommat ovat siis jo sillä mallilla, että kauden avauskalat ovat haavissa käyneet useampaan kertaan...

Niin joo ja blogin ulkoasua on taas muokattu. Voi jee, ylläri sentään että yksinkertaisemmaksi. Tässäkin on kuitenkin selkeä tarkoitushakuisuus eli yritän etsiä suht ajatonta selkeää formaattia mitä ei tarvitsisi uusia koko ajan ja päivitystarve kohdistuisi lähinnä julkaistaviin teksteihin. Siksi olen poistanut linkit blogista. Mieluummin ilman linkkejä kuin että en ole varma niiden olevan kunnossa. Anteeksi ammatistani ja sieltä tulevista kokemuksista johtuva lähestyminen asiaan kivojen bling-bling elementtien sijaan ja vuosia useilla muilla sivustoilla näkyvien "uusia uutisia päivitetään heti kun ehditään" ja ikivanhojen "ajankohtaista" juttujen sijaan. Lisäksi rajoituksia ulkoasuun asettaa Nokian puhelinten suht vaatimaton selain joka ei tykkää läpinäkyvistä taustoista. Yritän kuitenkin tulevankin kauden ylläpidollisesti kirjoitella jutun jokaisesta reissusta heti tänne jotta se on myös itseni saatavilla näin talven pimeinä hetkinä toimien eräänlaisena kalapäiväkirjana

Päivä hiljalleen pitenee

Talvisissa tunnelmissa mennään. Toissa kesänä rakennetun liiterin perukoille heitetyt koivuhalot hupenevat kovaa vauhtia takkaan vaikka toki nyt hieman pakkaset viimein jo hellittivät. Päästiin Iiron kanssa käymään jo kirrepilkilläkin edellisenä viikonloppuna, mutta kohteeksemme valittu Iso-Valkeisen lampi oli suljettuna syystä tai toisesta joten jouduimme menemään Kivilammelle. Siellä oli pojat jo hiljaisen reissun tehneet aiemmin ja nytkin suurinta aktiviteettia tarjosivat kelkkailevat, hiihtävät ja lomailevat hiippalakit idän suunnasta. Siinä olisi veteraaneilla mennyt puurot väärään kurkkuun, kun sen venäläisen posmotuksen olisivat kuusikosta kuulleet. Itsellehän tuli tyylipuhdas mp reissu ilman tärppiäkään, mutta Iiro sai iltapäivän hämärässä yhden mukavan kirren Kuusamon lätkällä ja sitä aiemmin vajaan kiloisen hauen. Omalta osaltani tämän talvikauden toisen kirrepilkinnän suurin anti oli Rialinnasta ostettujen powerbootsien toimiviksi toteaminen eli liekkö ollut ensimmäinen kerta, kun pilkillä ei paleltanut jalkoja.

Perhokalastuksen suhteen elellään suht hiljaisia aikoja. Upposiima seisovan veden kalastukseen on tarkoitus ostaa eli Airflo Sixth Sense Briteistä, Freditistä pitää tilata kartioperukkeita pinturointiin sekä Rialinnalla vieraillaan Stroft-kaupoilla eli perukesiimat tarvitsevat täydennystä. Sidonnassa on ollut hiljaista. Joitain yksittäisiä perhoja olen tehnyt. Käytännössä kuitenkin kaikki on valmista kauden alkuun.

Tulevaa kautta olen miettinyt jonkun verran. Ihottumat alkavat hitaasti, mutta toivottavasti varmasti parantua ja ehkäpä kahlurit saa jalkaan kuitenkin. Ensi kaudella on tavoitteena ehdottomasti käydä Kermankoskella, koska se jäi käymättä viime vuoden helteiden vuoksi. Konnekoskella myös pitää käydä. Nurmijoella pitäisi joskus käyttää perhokerhon jäsenmaksujen etuja hyödyksi ja yöpyä Aittokosken mökillä ja kalastaa siellä muulloinkin kuin heinäkuun helteillä. Eli nuo kolme kohdetta pitäisi kalenteriin upottaa nyt touko-kesäkuulle. Ruunaa käy mielessä ajoittain, mutta en ehkä sinne ruuhkaan halua. On tarjottu kotiväen puolesta mahdollisuutta kesälomalla myös pidemmälle reissulle ja Sipposen Pietulta jo kysyin apuja Finnmarkin suhteen ja sain todella asiallisia sekä loistavia neuvoja. Noitten jalkamurheiden vuoksi en ehkä vielä uskalla lähteä sinne tulevalla kaudella. Voi olla, että käyn Kuusingilla/Kitkalla 3-4 päivän reissun jos se vain on mahdollista ja ei minua se tyhjää pyytäminen pelota. Sen reissun arvomaailma on jossain ihan muualla. Äsyllä on tarkoitus myös käydä. Nokisenkosken kalastus jäänee tulevalla kaudella vähemmälle. Yleisestikkin voisi sanoa, että yritän tulevalle kaudelle ottaa itseäni niskasta kiinni sekä vähentää suorittamisen painetta ja tutustua uusiin sekä vähemmän tuttuihin kohteisiin paremmin taimenen kalastuskaudella

Joulu se tulla jollottaa

Tässä päässä näppäimistöä on tyttäret kasvaneet jo niin isoiksi, että enää joulupukkia ei odoteta tänä vuonna kuin ainoastaan lahjojen merkeissä. Eikä tarvitse odotella kyllä itsekkään. Seuraava "pukki" lienee kalastusmielessä Procompin toimitusjohtaja joka toivottavasti firman linjan mukaisesti jakaisi lahjakortin 10v palveluksen jälkeen läheiseen alan liikkeeseen kevättalvella, kun ko. virstanpylväs tulee täyteen helmikuun alussa. Enkä tarkoita nyt liha-alan liikkeitä vaan paikallisia kalastustarvike-kauppoja.

No olipa pukit tai toimarit miten anteliaita tahansa, niin talvi on iskenyt vanhan kunnon Korkea Jännityksen tavoin eli kuin miljoona volttia. Vaikkei nyt ollakkaan huudettu "Himmel! Sukeltakaa!", niin talvesta on tulossa sidonnan sekä myös kalastuksen osalta suht tylsä. Itse perhokalastus on voitu haudata jo taka-alalle aikaa sitten. Pari tuoretta perhomallia kehittelin sumarihommiin (kuvassa ylipitkällä häkilällä) sekä toukka-osastolle ärsykeväriin. Muuten viime kausi takasi laiskalle sitojalle sen, että uusia perhoja ei ole juuri tarvinnut sitoa, koska perhohävikki oli mitätön. Jotain simppuviritelmää olen myös sidoskellut, mutta se ei taida päivänvaloa kestää

Ensi kaudesta tulenee muutenkin aika mielenkiintoinen. Makoilin kolme päivää kuluvalla viikolla Kuopion Yliopistollisen sairaalan ihotautipolin osastolla. Se ei ole mieltä ylentävä paikka se suht nuorelle miehelle. Iho-ongelmathan on alkaneet presiis samaan aikaan kuin hengittävien kahlureiden käyttö eli pari vuotta sitten tasaisesti koko ajan pahentuen. Nyt homma on taas aisoissa, mitä se ei todellakaan loppusyksystä ollut, ja on erittäin todennäköistä, että ensi kauden tulen painottamaan lampikalastukseen antaakseni jaloille aikaa parantua ennalleen. Tästä on vielä ihotautipolin kontrollissa juteltava tarkemmin maaliskuussa erikoislääkärin kanssa. Tämä varmasti naurattaa monia turhana valituksena ja tuntuu ainakin erään vastarannalle heittävän, no en sano, no sanon, narsistisen persoonallisuushäiriön omaavan etelä-suomalaisen kalamiehen mielestä akkamaiselta valitukselta, mutta se herkeää välittömästi naurattamasta kun osuu omalle kohdalle. Voin luvata tämän vaikken sitä toki faktana esitä.

Kirrepilkilläkin olen kerran ehtinyt käymään. Kivilammen avauksessa pyörähdin ja sieltä saaliina oli yksi kirbeli lätkällä ja karkuutus liitsistä avannon reunalta alokasmaisesti sekä kohtuu hyvät vapinat kelin kylmyydestä. Säät on nyt turhan jäätäviä sen homman jatkamiseen. Suunnitelmissa touhun parissa turaaminen kuitenkin on jahka Pekka Pouta lupaa lämpöisempiä olosuhteita.

Pohdintaa kaudesta 2010

Ollaan jälleen siinä pisteessä, kun talvi tekee vahvasti tuloaan, että kuten viime vuonnakin, niin pistän tähän blogiin vähän mietintöjä ehkä jopa hieman merkillisestäkin kalastuskaudesta 2010. Ajatuksia herättävä tämä vuosi on ollut etenkin perhokalastuksen suhteen. Ehkä pientä identiteetti-kriisiäkin havaittavissa.

Jaottelen homman samalla tavalla kuin vuosi takaperin eli kevät, kesä, syksy ja lopuksi yleismaallista pohdintaa asiasta jos toisestakin. Olettaisin, että näitä on kiva jallu-muki kädessä lueskella sitten talven kovilla pakkasilla ja palautella kautta mieleen.

Kevät:

Toisin kuin vuonna 2009 suhteellisen kova talvi jatkui pitkään keväälle eikä sumari-reissuille saumaa tullut omasta kalenterista. Käytännössä kalastus alkoi osaltani vasta pääsiäisenä Viannankoskella. Tällä kertaa oli Ahti armollinen ja aika nopeasti napsahti kiintiö täyteen kolmella kirjolohella. Samalla talven aikana parantuneet jalan ihottumat pahenivat välittömästi, kun kahlureita käytin ja iho-ongelmat vaivasivat koko kauden todella pahasti. Viannankosken keikan aikana olisi ollut loistava sumarikeli ja samaan aikaan oli mm. pk.netin ylläpitäjä Äsyllä ja kalaa oli kivasti tullut. Yhden ns. sumarikeikan kävin Äyskoskellakin, mutta kylmää piti silloin. Joitain yksittäisiä korreja näkyi satamassa ryömimässä, mutta vielä odotuttaa se hetki, että näkisin sumareilla ruokailevan kalan. Tuon reissun tuloksena oli yksi itselleni perinteeksi Äsyllä tullut n. 35cm taimen summassa uitettuun Caddikseen Patolasta.

Vappuna käytiin Iiron kanssa Kymöllä ja se olikin kauden paras keikka. Taimenet purivat pinturia ahnaasti vesisateesta huolimatta. Reissun isoimmaksi jäi oma ensimmäinen mitallinen pintaperholla saatu, vieläpä ehjäeväinen, 46cm kaunokainen. Kaikkiaan taimenia saatiin toistakymmentä 6h aikana. Tämän ensimmäisen mitallisen pintaperholla saadun taimenen kun sai vielä siten, että säännöllisesti pintovalle kalalle sai cdc-sumarin ohuella 0.15 tapsilla hyväksytyksi, niin valkeni jonkun verran lisää perhokalastuksen filosofiasta.

Sitten hommat jatkuivatkin Bomanin Mikan kanssa Mustalammella Heinävedellä josta muodostui suosikkikohteeni järkevän lupapolitiikan sekä hyvien heittopaikkojen takia. Äkäisiä kirjoja nousi mukavasti riitteen seasta joskin tuntui myös tippuvan luvattoman paljon. Myös Nokisen kausi korkattiin ja se oli lähes identtinen aiemman vuoden kanssa. Matalasta uomasta mustaa streameria veneestä syytäen, kiitos Artsi!, puri tällä kertaa hoikka 51cm vanha istari joka jäikin kauden isoimmaksi taimeneksi. Sen verran oppia oli tullut, että tuo sai jatkaa uintiaan, koska aika onneton ruokakala olisi ollut.

Kevään piti huipentua Huopanankosken viikonloppuun josta tuli kauden pisin yhtämittainen kalastustapahtuma. Kalat loistivat poissaolollaan ja reissulla taisi noista ainoastaan 2 tai 3 mitallista taimenta ja Vehviläisen moukarin karkuutus. Tulva ei helpottanut asiaa yhtään eikä myöskään kahluukielto. Reissu oli kuitenkin kaikinpuolin miellyttävä mukavassa seurassa.

Kesä:

Kesäkautta tuli koko veljessarjan voimin aloiteltua Kellankoskelta josta suht pienehköä istaria nousi ylös mukavasti. Kärnälläkin piipahdettiin Iiron kanssa. Sieltä saaliina ainoastaan suvannosta luvan lopussa Iiron saama nippa nappa mitallinen taimen.

Sitten tulikin käytyä kuhaa jahtaamassa Esan purolla ja Vianta viimein ensimmäisen mitallisen yksilön suostui antamaan. Sitten käväisin iltaluvan Äsyllä josta tuli saaliiksi jälleen about 35cm taimen streamerilla ja ehkä kirjolohen karkuutus tinselistä useiden hyppyjen jälkeen. Seuraavaksi olikin ajantappo keikka työreissulla eli kävin tutustumassa Lempäälän koskikohteisiin Hämeessä. Sieltä pari kirjoa sain ja sopivasti sattui kalamiehiä rinnalle jotka saivat niistä ruokapöytiinsä täytettä. Aika huisia oli kalastaa kuravedessä. Ei vastaavia onneksi kuitenkaan täällä Savossa ole vaikka moni joki/koski kovin humuspitoisia ovatkin, kiitos turvetuotannon. Juhannustakin tuli vietettyä kalalla kuten Vappuakin. Juhannus meni Nokisella Bomanin kanssa ja saaliina yksi tärppi. Perussettiä...

Heinäkuu olikin sitten aika legendaarisen helteinen ja rajoitti kalastusta paljon. Yksi reissu tuli tehtyä Kellalle ja sieltä ruokakala löytyi. Sitten tulikin pyydettyä likimain tyhjää Viannalla, Karvionkoskella sekä Nurmijoella eli painotettua reissut mahdollisimman vähän mahdollista luonnonkantaa sisältäviin kohteisiin veden lämpötilan vuoksi. Heinäkuun kalastus tuntuu olevan aika haastavaa ja tarvitsee paljon vielä oppimista sen suhteen. Karvio oli kauden uusia kohteita, mutta ei sytyttänyt eikä tule olemaan listallani jatkossa kuin korkeintaan myöhään syksyllä.

Syksy:

Elokuussa reissut olivat käytännössä Viannankoskea kolmen otannan voimin. Viimein alkoi myös joitain kaloja tulemaan. Mitallinen taimen siellä vaan kiersi edelleen omat pyynnöt vaikka jotkut suharit niitä saivat kymmenittäin. Syyskuussa sitten kävin ennen rauhoitusta vielä Äsyllä. Pinturilla joitain kaloja sain samoin kuin tutulla streamerilla. Mitallinen taimen vaan silti odotuttaa. Nyt taisi isoin olla 39cm Caddiksella kävelysillan alta.

Loput syksyn reissut olivatkin yhtä Viannan keikkaa lukuunottamatta vierailuja Mustalammella josta kalaa nousi varsin mukavasti. Osa reissuista aika lyhyitäkin kiintiön täytyttyä. Kirjolohta tuli syksyllä pyydettyä sekä syötyä aika paljon. Lampikalastus yleensäkkin on sytyttänyt ja se tulee varmasti jatkumaan kaudella 2011.

Summa summarum:

Helle sotki kalastusta kesällä aika paljon ja taimenen pyynti jäi vähiin. Saaliin puolesta mitallisia kaloja tuli samaa luokkaa kuin vuotta aiemmin. Kirjolohia sen sijaan ruokapöydästä löytyi huomattavasti enemmän kuin aiemmin, kiitos lammelle suuntautuneiden reissujen. Kalastusta häiritsi todella pahasti jalkojen ihottuma jonka tutkinta on edelleen niin sanotusti "open case". Toivottavasti jotain ratkaisua löytyisi talvella ja kaudella 2011 voisi keskittyä itse kalastukseen.

Yksi aika tärkeä pointti mikä on mietityttänyt näin loppukaudesta on ollut se, että mitä tältä harrastukselta oikein hakee. PK.netin blogi-listalta bongasin aiemmin syksyllä vastaavaa pohdintaa jossa Pope-nikin omaava käyttäjä oli samaa mietiskellyt. Eli suomeksi sitä, että miksi harrastus on muuttunut suorittamiseksi ja miksi kalaa on pakko saada. Tätä pohdintaa pitää talven pimeinä tunteina jatkaa ja miettiä, että mihin tätä omaa touhua vie. Tällä hetkellä esim. perhonsidonnassa menen sieltä mistä aita on matalin. Sidonta ei vaan ole mun juttu eikä intoa harjoitteluun oikein ole. Kalastus kyllä kiinnostaa, mutta siitä on tullut kyllä liikaa saaliskeskeistä. Se ei ole hyvä juttu se. Onneksi ensi kesälle on laadukas reissu tarjolla jos vaan rouvan lupaukset viikon mittaisesta visiitistä lappiin pitävät loppuun asti...

Ädläys-rintama tulenee olemaan yhtä hiljainen talvella kuin sidontaosastokin. Katselin, että esim. larva-rasiasta taisi mennä perhoja kaudella alle 5kpl. Ensimmäisen vapani onnistuin ryssimään poikki ja sekin on nyt kunnossa. Ehdin vielä Södeltä ostaa myös toisen #6 9' vavan. Vapa ja kela -osasto ovat ihan ok kunnossa. Pari upposiimaa tarvitsisi lampihommiin sekä kartioperukkeita. Siinäpä ne suurimmat hankinnat. Kahluriosasto on vaihdellut kauden mittaan algeeriasta johtuen ja se voi elää edelleen riippuen mikä vaikuttaa hyvälle. Kiintokengälliset hengittävät tuli kokeiltua, mutta en ainakaan testaamaani snowbeen mallia suosittele, koska kenkä on kuin kumppari -> pehmeä kenkä jossa tuntuu kaikki kivet todella ikävästi etenkin varpaissa.

Netissä on tullut aktiivisesti pyörittyä sekä kalastusohjelmia myös katsottua. Niissä on riittänyt monenlaista ihmetystä. Olen mielestäni erittäin suvaitseva persoona ja en kovin monen ihmisen kanssa riitoihin hakeudu tai heitä arvostele, mutta löytyi sieltä netistä yksi sellainen jota ei vaan voi ymmärtää. Ajoittain menee kuppi nurin ihmisen täydelliseen Minä-keskeisyyteen joka on piirre jota en vain voi sietää ellei sitä heitetä läpällä. Mutta siinäkin on hyvä tapaus itselle työstää tulevalle kaudelle talven aikana eli anger managementtia kehiin isommassa määrin.

Lopuksi vielä, että talveksi tämä blogi varmaan hiljenee perhokalastuksen suhteen ellen sitten koe jotain heräämistä ja innostumista perhonsidontaan. Jotain juttuja varmaan päivittelen sitten jahka alkaa kirren pilkinnät. Se osoittautui todella mukavaksi hommaksi viime keväänä ja tykkäsin kovasti. Tarkoitus on kairaa teroitella ja jatkaa liitsien heiluttelua. Tahnahommiin minusta ei ole. Tärppi pitää tuntea vavassa. Siinä on minusta kalastuksen suola. Tavoitteena on pilkki-rintamalla myös osallistua Kivilammella järjestettävään lohicupin-kisaankin tammikuun lopulla jos vaan aikataulut sen sallivat. Näihin kuviin ja tunnelmiin eli eikun hyvää talvikautta arvon kalastajat sekä kireitä siimoja, vähemmän kireitä naamoja, tulevalle kaudelle 2011!

Ensimmäinen mitallinen pinturilla, jebou!

Ei tiedolla, ei taidolla vaan tuurilla

Alkoi jo näyttää, että kalastukset on kalasteltu, mutta lopulta sen verran oli lämmintä, että pääsi kerran vielä lammelle. Edellisenä päivänä käytiin perheen kanssa Päivärannan marketeilla ja samalla tuli syynättyä Iso-Valkeisen veneet, että vieläkö ovat oikeinpäin jos vaikka sunnuntaina sinne. Sunnuntaina aamulla keli näytti kuitenkin sille, että tuuleksii enkä omista ankkuria veneeseen. Näimpä sitä kuitenkin tuli tehtyä nopea päätös, että käyn Heinävedellä pistämässä kauden pakettiin vaikka en ehdi kuin nelisen tuntia valoisalla kalastaa.

Koko matkan satoi ja koko ajan Leppävirtaa lähestyessä idea reissuun lähdöstä tuntui vaan huonommalle ja huonommalle. Lisäksi joku viikko sitten oli Boman käynyt onkimassa tyhjää lammella. En kuitenkaan antanut periksi vaan Heinäveden Nesteen kautta lammelle. Muita kalamiehiä ei näkynyt paikalla. Kasailin Sharpesin vavan ja löin vaihteeksi kylkeen XDP kelan. Lähinnä siksi, että siinä oli helppoheittoisempi HMT siima paikallaan. Kalastelin nopeasti "perkuupaikan" spotit, mutta todella hiljaista. Pintakäyntejä ei näkynyt, kuten ei koko päivänä. Vaihdoin vanhoille ottipaikoille lammen toiseen päähän ja reilun 30min päästä kalastuksen startista sainkin kirren kiinni. Oli ehkä 10-15s ja irtosi vavan ollessa mutkalla. Kyrsi niin maan penteleesti.

Kohta sotkin heittosiiman heittolaiturin lautojen rakoihin ja perhot laiturin vieressä vedessä. Sitten mentiinkin otsikon mukaisella teemalla eli kuvan pienehkö kirre halusi siitä nielaista mustan liitsin siimojen ollessa sekaisin ja löysällä. Tällä kertaa tuo kala oli vaan tarkoitettu tulevan ylös, koska sillä oli kaikki mahdolliset saumat karata. Mikäpä siinä. Ei mennyt kulkuset pataan. Sain pari tärppiä myös noilta spoteilta. Myöhemmin paikalle tuli myös isä-poika yhdistelmä jotka syysivät valoisan ajan peltiä lampeen tuloksetta. Mukava porukka oli ja juteltiinkin pitkät tovit mm. lammen kehittämisestä jne.

Joskus olisiko ollut kahden maissa iltapäivällä sain toisen kalan heittolaiturilta rantaviivaa mukailevalla heitolla. Hyvin tyypillinen lampikala eli ensin tärppi ja seuraavan strippauksen pysäytyksessä boobya vietiin. Ihan jees reilu kilon kala joka ainakin kolme kertaa esitti komeita hyppyjä. Siinäpä ne kalatapahtumat olivatkin. Lähdin vähän neljän jälkeen ajelemaan kotiin. Koko päivän satoi vettä ja tuuli ikävästi. Onneksi kuitenkaan kylmä ei ollut.

Nyt on 99% kalastukset tältä kaudelta ohi. Seuraavaksi odotellaan sumareita ja seuraillaan talven kehittymistä. Kirjolohia käyn varmasti etenkin kevättalvella pilkkimässä liitseillä ja lätkillä. Se on vaan jotenkin varsin mukavaa puuhaa. Loppuyhteenveto kaudesta olisi tarkoitus julkaista lähiviikkoina.

Sleep mode

Tämä aika erikoinen kausi saa näköjään myös arvoisensa päätöksen. Nyt elellään nimittäin valmiustilassa, kun syysflunssakin on pahimmoilleen päällänsä. Ilmeisesti lampikalastukset ovat mennyttä ja turha niistä haaveilla. Nyt odotellaan sopivaa keliä ja saumaa käydä vielä jossain kalassa päättämässä kausi. Jotenkin kesken se vielä on ja haluaisi siimat vielä kerran kastella

Jotain kuitenkin tuli ädlättyä eli ostin kohta eläkkeelle jäävän hienon Kuopiolaisen näyttelijän pojalta Sharpesin Gordon 2 vavan perinteisessä #6 9' luokassa ja mitassa. Hommat Hardyn kanssa nytkähtivät myös eteenpäin ja nyt on jo luottokorttia veloitettu uuden kärjen osalta. Yleisvapa-osastolla siis kaikki nyt kunnossa, ainakin toivottavasti. Lisäksi bongasin Tärppi-Japin laittaman ilmoituksen pk.netissä jossa hän möi Vissun Sprinter kahluukenkiä 12e hintaan, tosin ilman nauhoja. Perus Sulo Vilenit ja piti nakitella asiakkaan puolelta kollega hakemaan ne Tampereella. Ainakin mms perusteella ei tuo järkyttävä rahasumma todellakaan hukkaan mennyt. Kuten ylimmästä kuvasta näkyy, niin Orviksen ultra light kengät menivät pirun nopeasti pohjan suhteen huonoon kuntoon. "Nastat" lisäsin valitettavasti peruuntunutta Viannankosken reissua varten. Käytännössä yhdessä kaudessa meni huovat loppuun enkä paljoa edes kalasta saati kävele pitkiä matkoja. Kun kerran löytyi korvaavat kengät edullisesti, niin eipä viitsi enää noihin huopapohjia etsiä. Toivottavasti Vissun kengillä ensi kesä menisi.

Nyt tosiaan odotellaan, että vieläkö oikeasti pääsisi kerran kalalle ja eiköhän se homma sitten ala olla siinä. Omat mystisen ihosairauden vaivaamat jalat on myös aika heikolla hapella. Ihan kaikki ei mene ilmeisesti neppari-allergiankaan piikkiin. No asiaa selvitellään ja salvaa sekä nappia nautiskellaan. Onpahan tässä nyt taas talvi aikaa saada paikkoja kuntoon. En silti kyllä kellekkään näitä vaivoja toivo. On nimittäin todella hanurista. Yhteenvetoa menneestä varsin sekavasta kaudesta on luvassa jahka sleep mode vaihtuu power off -tilaan

Lepopäivän pyhitystä siimaa lypsäen

Lampihommia oli luvassa tällä kertaa. Viantaa oli sen verran jo syydetty tälle kaudelle ja syksyllä on tunnetusti vähän uupelo kalastuskohteista, että vaihtoehdot on suht vähissä. Kalalle on loppukesästä ja syksystä ollut vaikea saada kaveria, kun omat suunnitelmat muuttuu koko ajan ja velipoika Iirokin aloitti kouluhommat Savonlinnan suunnalla. Nyt kalakaverikin löytyi ja sain menot sovittua vaimon vapaan viikonlopun ansiosta ja sunnuntaina suunnattiin siis Heinävedelle Bomanin Mikan kanssa.

Oltiin likimain yhtäaikaa paikalla puoliltapäivin. Itse vielä hieman yskiskelin tietokone-asennuksista palkkioksi saadun kreikkalaisen luostariviinan tjsp. kohtuu tympeää makua, jota maistelin kalsarit jalassa edellisenä iltana, samalla kun kasailin kalavermeitä tulille parkkipaikalla. Tilanne näytti vähän pelottavalle, kun parkkipaikka oli täynnä autoja. Kuitenkin homman juju selvisi aika pian eli lammella oli ollut ilmeisesti sitä pyörittävän seuran kisat jotka onneksi loppuivat puolilta päivin. Punnitukset oli menossa, kun kyseltiin ettei nyt vaan olla huonoon aikaan paikalla. No ei onneksi oltu jos luvat vaan oli ostettu ja olihan meillä joten näinpä sitä ammuttiinkin siitä viime keväältä tutuille ottipaikoille. Tuuleskeli aika mukavasti eikä kalaa näkynyt pinnassa joten aika perinteisillä juotikas-jäljitelmillä mentiin kuten nykymuodin mukaisesti tulee liitseistä puhua. Sellaiseen erittäin vähemmän suosittuun pinkkillä värityksellä olevaan sai Mika pari kalaa varsin nopeasti laiturin edestä nappaamaan. Mikan kalastaessa 6h/1 kala lupaa nämä olivat kauniisti c&r

Itse koetin taas räiskiä liitsejä lampeen kevyellä Sonikilla ja melkoista tuskaa oli tuulenkin takia. Jonkun tovin päästä kuitenkin 1.5kg kirre erehtyi varsin rannasta maistamaan perhoa ja peli oli avattu omaltakin osalta. Sain vielä toisenkin kirren ehkä parin tunnin kalastelun jälkeen, mutta sitten piti yhtä pientä syöntipiikkiä lukuunottamatta hiljaista jossa yhden karkuutin muutaman potkun jälkeen ja yksi tärppi tuli heti perään

Tuossa n. klo 15-17 tuntui koko lampi hiljenevän ja peli tuntui menetetyltä. Kuitenkin viiden jälkeen sen verran virkosi tilanne, että sain kolmannen kalan (kuvassa komean kalastajan kanssa) ja puoli kutosen jälkeen Mika sai oman ruokakalansa. Tuossa hiljaisen sesongin aikaan saatiin Mikan kanssa yhdet hauet ja ylittäjäluonne Varkaudesta taisi hieman isomman yksilön koukuttaa

Mutta sen verran ylittäjä on oltava itsekkin, että hamusin neljättä kalaa Mikan saatua kolmannen ja tasan klo 18 se tuli haaviin rantamatalasta tärpänneenä. Tuo klo 18 oli itsellä raja jolloin olisin muutenkin lopettanut kalastuksen. Miellyttävä keikka oli ja kiva oli olla kalassa, kun oli mukavaa seuraa. Aika paljon tulee kuitenkin yksin tahkottua kalareissuilla. Mikan "Simo tässä Vaatehuoneelta hei!" hinnalla ostamaa Vissun GTFour SW #6 9' (kaipa tuo meni oikein) vapaa testailin ja hyvin tasapainoisen setin oli hän onnistunut kasaamaan. Oikein miellyttävän tuntuinen kapistus ja tykkäsin kovasti. Hinta-laatu oli varmasti siinä kohdallaan. Tulevista kalareissuista ei osaa sanoa mitään. Voi olla että tulee vähän taukoa nyt. Saa nähdä. Demonin kärkipalan uusiminen on listalla nyt aika kärkipäässä ja toivottavasti se asia selviää eteenpäin tulevalla viikolla

Olipas taas outo reissu

Se oli 34-vuotis syntymäpäivät, kun aamulla klo 04 nostin pään tyynystä ja rauhallisen aamupalan jälkeen ajelin Viannalle. Alunperin oli tarkoitus käydä torstai-iltana, mutta suunnitelmiin tuli taas muutos. Nyt reissu alkoi jo sillä tavalla perinteisesti etten oikein ollut perillä miten pitkälle syksy oli ehtinyt. Oli nimittäin aamukutoselta vielä aivan sairaan pimeää. Esa toki siellä jo päivysti odottelemassa pakkasaamussa ja sitä kautta sitten kalalle. Minulla oli suunnitelmia käydä lammella kalassa, mutta päädyin kuitenkin Viannalle, koska luukkuja oli avattu eli ei tarvitsisi aivan höperönä enää kahlata. Samalla oli tarkoitus testata lyhennettyä Demonin kärkeä kuinka se toimisi eli olisiko se liian raaka peli heittää saati sitten kalojen kanssa.

Aloittelinkin pimeässä kalastelemaan laavun edustalta ja aika paljon tahtoi perkeleitä lennellä, kun ei nähnyt mitään ja aika Vesku Loirimaiset rempulatkin vetäisin. Meillä on vaan Veskun kanssa se ero, että Vesku näyttää nyt samalta kuin minä kolmikymppisenä. Toivottavasti vanhoilla päivillä muutos on päinvastainen. No aamu kuitenkin pikkuhiljaa valkeni usvaisena ja pian sainkin ensimmäisen kalatapahtuman. Lahna, kappas vaan. Piakkoin myös kävi pienehkö tod.näk. taimen tukistelemassa liitsiä muutaman potkun. Sittenpä kävikin se mitä ei ikinä Viannalla toivoisi omalla luvalla käyvän eli patomestari avasi luukkuja. Nykyinen vesitilanne näkyy alla olevasta videosta (ylimmäinen kuva on ennen luukkujen avausta) eli ei sitä liikaa ole, mutta edellisestä istutuksesta oli jo tovi aikaa ja virtaus koveni, niin vähän tippui rukkaset kädestä.

Sittenpä tulikin rauhassa kahviteltua ja jututettua Esaa. Aamulla tirehtööri kertoi, että istutus tullaan tekemään tänään ja olin ensimmäistä kertaa mukana sellaisessakin tapahtumassa. Täysin sattumalta tosin. Käsittääkseni kyseessä on kauden viimeinen nousuerä. Olin auttamassa kalojen kantamisessa koskeen ja kyllähän siinä jotenkin outo fiilis tuli. Hieman aiemmin paikalle tulleet City-marketin pitkän huiskea Väiski eli Asikais Mikko sekä sählypeleissä järkijään kasetin pihalle sylkevä Nopos Pekka olivat myös todistamassa tätä tapahtumaa. Oli mukava nähdä tuttuja myös entisen harrastuksen parista. Istutuksen jälkeen tunnustan, että yhden kalan kävin onkimassa. Siihen ei varttia pidempää tainnut mennä. Enempää ei ilennyt eikä tehnyt mieli yrittää. Aika laiska eväkäs oli jos vertasi vaikkapa viikko takaperin saatuihin.

Että semmoinen reissu. Sekavat tunnelmat jäi koko touhusta. Yksi päivän oudoista tapahtumista oli, kun sain patoluukuilta virppavavan kärkiosan. Se tuntui minusta pieneltä vattuilulta. Sen sijaan aika vahva fiilis jäi Hardyn Demonista ja sen lyhennetystä kärkikappaleesta. Uuden se ostattaa, ei voi mitään. Liian repivän jäykkä se kärki on. No eipä tuo kokeilu maksanut kuin 2.5e eli kärkirenkaan verran. Esa muuten kiitteli JA kerhon junnuja, että oli viesti mennyt hyvin perille ja oli koskella käyttäydytty ja toimittu erinomaisesti. Hyvä pojat!! Vielä tässä jonkun reissun ehtisi tekemään ennen talvea. Saa nyt nähdä sitten minne...

Sataa sataa ropisee, pili pili pom

Pari reissua oli kirrelammille takana ja Viannankoski kutsui jälleen. Lammilta oli kivasti kalaa tullut, mutta nyt oli taasen aika epäluuloinen olo reissuun lähdettäessä. Iiro-boyn kanssa oli nimittäin alunperin sunnuntaina tarkoitus käydä pitkästä aikaa yhdessä kalassa, mutta eipä Viannalle silloin sopinut kahta kalastajaa. Savonlinnan naisten märkä päiväuni onnistui omalla reissullaan saamaan yhden kirjon ja pari taisi karata joista yksi vauraampi tapaus (CSI Keitele tutkii kalan lajia vielä tänäkin päivänä). Maanantaina oli ongella olleet myös Kuopion nuoret hulttiot eli Hiltunen ja Häkkinen. Häksy perinteilleen uskollisesti veti jälleen mp Viannalta ja edellisviikolla viisi kalaa haavissa käyttänyt Hiltunen joutui myös tyytymään pariin alamittaiseen taneliin. Näitä lähtökohtia vasten ei ollut kovin hyvä reissu odotettavissa etenkin kun jouduin sen vielä keskiviikon aamureissusta tiistai-illaksi vaihtamaan. Aamu on nyt ollut kuuleman mukaan Esan purolla selkeästi parasta kalastusaikaa

Syksy on kuitenkin hienoa aikaa ja oma reissukin alkoi n.6 km "yksikaistaisella" metsäautotiellä "poekameton" bongaukseen kuten meilläpäin nuoremmasta metso-merkkisestä poikalinnusta sanottaisiin. Siitä sitten vielä eräällä pellolla paimentavien kurkien katselun kautta Viannalle. Siellä ei suurta ruuhkaa ollut, vaan ainoastaan tuttu auto oli parkissa eli ranskalaisten lahja suomen kalastajille Alexis oli siellä heittämässä. Myöhemmin hänen jutuille pääsinkin ja oli kuulemma pari kalaa saanut ja aamulla oli jotain elämää ollut myös virveli-kalastajalla. Ranskan poika on kyllä esimerkki siitä mitä perhokalastajien tulisi olla. Kohtelias, kertoo tapahtumat, hyvä huumori jne. Hieno mies!

Oman reissuni voisi lyhyesti kiteyttää näin. Sain patoluukkujen tuntumasta kaksi kirjoa 1,6kg (kuvassa) ja 1,8kg melkein peräkkäin fl.keltaisella liitsillä n. 16.30. Kovia menijöitä molemmat. Mukavia väsyteltäviä kevyellä Sonikin vavalla. Kivoja spurtteja. About tunnin päästä sain 39-40cm taimenen samoilta sijoilta samoilla vehkeillä. Yhden pienemmän tanen karkuutin. Koetin repiä nuo taimenet aika raakana ylös jotta pääsevät mahdollisimman nopeasti takaisin uimaan

Muutenhan reissu oli ihan jees, mutta vettä tuli kuin..no en sano kun oma mummo on Esteri samoin kuin vaimonkin mummo..no tuli sitä sitä kuitenkin maahan asti koko luvan ajan. Tällä reissulla oli ekaa kertaa testissä tilaamani vedenpitävät sukat ja ensimmäiset vaikutelmat on suht jees. Ainakaan vielä ei kutittele jalkoja pahemmin. Varuste-rintamalla pientä takapakkia on tullut Hardyn vavan kärkiosan vaihdossa. N. 87e kustantaisi posteineen. Aika tarkassa mietinnässä on mitä sen kanssa tekisi. Onneksi tässä ei hätä nyt ole. Talvelle on myös ädläys-listalle lisättävä uudet kahluukengät.

Nyt on sitten taas kalareissut auki. Jotenkin on takki aika tyhjä Viannan suhteen vaikka sinne vissiin isompi nousulastikin olisi tulossa niihin aikoihin, kun kaksi suomalaista suurmiestä viettää syntymäpäiviään. Toinen on Häkkisen Mika ja toista voitte arvailla. En vaan oikeasti tykkää tuosta kahlaamisesta yhtään Viannalla. Tänä vuonna kun vesi on edelleen niin vähissä ettei pääse pelkästään laavun edestä vallilta heittämään siten, että voisi oikeasti odottaa kaloja saavansa. Tai no tiedän minä yhden, joka pystyisi siitä heittämään, mutta ei lähdetä nyt siihen. Voipi lampi-hommat kutsua seuraavaksi, kun siellä pärjää kuivalla kelillä vaikka nappaskengillä

Väärin ongittu

Perheellisen kalamiehen on ainakin omassa tapauksessa aika tarkkaan suunniteltava kalareissut vaimon epäsäännöllisen kolmivuoro-työn mukaan eli työlistat vaihtuu 3-viikon välein aika randomilla jos tällainen nörttitermi sallitaan. Nyt oli ainoastaan maanantai-ilta vapaa ja sekin vielä siten, että aloitusaika kalalle pääsyyn muuttui myöhemmin epävarmaksi. No näimpä jouduin sitten perumaan Viannalle varatun luvan ja odottelemaan ehtisinkö lampikalalle. Kalalle lähtemisen järkevyys oli vähän fifty-sixty, mutta päätin kuitenkin lähteä. Hommaa ei helpottanut reipas vesisade. Mietin, että laitanko kahluutakin päälle vai varustelekasta pari vuotta sitten ostetun ihka-aidon länsi-saksalaisen maastokuvioidun sadetakin jossa piti olla jonkinlainen kalvo mallia gore-tex olemassa. No jokainen voi arvata, että ei takki oikein toiminut...

Tutulle lammelle kalaan kuitenkin taasen n. klo 17 rapiassa vesisateessa ja oma kalusto-arsenaali oli "aika" vajaa. Käytössä oli tasan yksi #3/4 Sonik SK3 kasijalkaisena. Ja vettä tuli kuin aisaa eli eikun liitsit kehiin. Pari tärppiä sain suht nopeasti, mutta ei mitään kiinni. Yllättäen tuli pari pintomista lähellä ja sieltä "otsikkokuvana" oleva kirbeli haaviin. Oli reissun kovin menijä. Kolme kovaa spurttia otti. Lammelle täysin sopimattomalla lyhyellä ja kevyellä vavalla oli ehkä tämän kauden hienoin taistelu toistaiseksi. Jatkoin samaa väärin onkimista kahdella liitsillä pienellä painotuksella sen sijaan, että olisin käyttänyt 9/10 jalkaista 6/7 luokkaista vapaa ja vieläpä ongin pintasiimalla lyijyllä upottaen. Suht piakkoin tuli toinenkin kirre haaviin ja tämä oli enemmän Patrick Sjöberg -tyyppinen tapaus eli korkealle hypittiin ja usein.

Kolmatta piti metsästää pidempään, mutta rantamatalasta sekin löytyi. Sitten viimein tuli pientä taukoa sateeseen, mutta pintomisia oli vähän. Vaihdoin pohjolan perhokalastajasta tutun barehook-nymfin kehiin, mutta kun se oli siimassa alkoi heti taas sataa reippaasti ja kohta huomasin, että lenkki-lenkki liitokseni olivat aiheuttaneet perukkeessa aivan uskomattoman härdellin -> kartioperuke tai kiinteät solmut toimisivat varmasti paremmin näitten tosi pienten perhojen kanssa ja oikeaisi peruke moitteetta. Sotkua pätkiässäni hieman ehkä yllättäen ukkonen myös jyrähteli. Vaihdoin nopeasti jo ennakkoon perukkeeseen jättämään 0.25 kärkeen liitsiä ja sieltä 5-6 kertaa liitsin pyrstön nyppäisyn jälkeen reissun isoin about 1.2-1.4kg kirre antautui. Ukkonen alkoi olla aika pahasti päällä eikä sateeseen oikein ollut luvassa taukoja, niin päätin lopettaa kalastuksen siihen. Välillä näytti hyvälle, että tulisi pintureiden uittelukeliä, mutta kun ei niin ei. Pintakäynnitkin olivat säännöllisen epäsäännöllisiä ja ei noita oikein tumput suorina jaksanut vesisateessa odotella

Nyt on lampihommia pari reissua takana ja ehkä seuraavaksi Viannalle. Yllä olevassa kuvassa on briteistä tilaamani vedenpitävät sukat joita on tarkoitus testailla silloin. Toivon erittäin suuresti, että ne auttavat kirotussa neopreeni vaivassa. Se mikä vähän lohduttaa, niin en tosiaankaan tunnu yksin tuon ongelman kanssa painivan. Sen verran on yhteyksiä sen aiheen tiimoilta otettu. Tässä samalla on myös ollut menossa Hardyn maahantuojan kanssa keskustelut uuden kärkikappaleen toimituksesta. Ne ovat menneet hyvässä hengessä, vaikkakin prosessi on vielä kesken. Onneksi kausi alkaa olla lopuillaan. Olen ihan pihalla minkä toisen "jämäkämmän" vavan hommaan Demonin rinnalle. Ehkäpä kenties jonkun nopeamman kepin...

Loppusanoina vielä, että blogin ulkoasuun en täysin tyytyväinen ole, mutta toisaalta olen hetero-mies. Antaa sen nyt olla näin. Ilmeisesti tätä nyt pystyy ainakin suht ok lukemaan myös mobiiliselaimilla

Blogin ulkoasu elää

Sain palautetta ettei nykyinen ulkoasu pelaa mobiiliselainten kanssa joten tässä viilaillaan uutta ulkoasua kuntoon pikkuhiljaa...tässä kävi siis kuten jo aiemmin mainitsin eli ikinä ei pitäisi korjata toimivia vehkeitä

Kolme vuotta siihen meni...

Ai että mihinkäkö? No siihen, että napsahti ensimmäinen perhovapa poikki. Siitä tarkemmin myöhemmin. Olin jo siis käynyt maanantaina Äyskoskella, mutta keskiviikkona oli aivan mieletön syyssää, kun vein tyttöä aamupäivällä hammaslääkäriin eli tämä osittain ajoi ronkumaan rouvalta iltalomat. Kerrankin eivät tulleet urhomattina takaisin ja eikun lampihommiin keväältä tutuille paikoille Heinäveden suuntaan. Samoilla seteillä oli jo Bomanin Mika käynyt aiemmin ja kalaa oli mukavasti ollut pohjan tuntumassa. Paikalle ehdin joskus hieman ennen klo 17 lupien oston jälkeen ja yksi kaveri lammella ootto-onkea päivysti. Mukana oli arsenaalia perhovavan sekä myöskin virvelin muodossa. Käsittääkseni yhdet kalat oli molemmilla noista saatu. Viimeistä kalaa jo siinä odoteltiin ennen luvan täyttymistä.

Kasailin kamat ja päätin aloittaa liitsi-virityksillä, koska aiemmin ei kuulemma pintureihin ole ollut mielenkiintoa. Alku oli hiljaista ja erilaisten paikan vaihtojen jälkeen palasin takaisin lähtöruutuun yhden tärpin viisaampana, kun paikalla ollut kalamies sai lupansa täyteen. Mukava savolainen kaveri. Juttua piisasi. Ei selvästikkään Oulun suunnalta. Koetin Mikan oppien mukaisesti uitella perhoja aika pohjan tuntumassa eikä oikein mitään tapahtunut. Pintakäyntejä näkyi aika harvakseltaan. Lopulta yhden tuikin viereen ehdin liitsit heittää ja perhoja vietiin. Sieltäpä se lopulta antautui 1,3kg kirre haaviin. Haavinhan ostin päivällä maxin kodintukusta. Hieno peli. Mallia Abu. Maksoi kaikki 9e ja soiva peli näihin hommiin kun laiturilta on vattumainen kyykkiä lyhyt vartisella koskikalastukseen tarkoitetulla haavilla. Tosin Pielavedellä asustelee yksi kaveri jolla on koskivesillä haavin varren mitta samaa kuin Sergei Bubkalla oli aikanaan seiväs.

Tämän jälkeen heti napsuikin toinen kala pinkkiin liitsiin, kun ensimmäinen tykkäsi sivuperukkeen keltaisesta. Tämäkin otti aika lailla heti, kun perhot läsähti veteen. Noh edelleen jatkoin tästä mantralla, että upotellaan lähemmäksi pohjaa. Lopulta vaihdoin taktiikkaa ja sain kolmannen kalan kiinni kun strippasin perhoja aika nopeasti suht pinnassa. Kala haaviin ja kävelin kohti rantaa laiturilta. Näin, että heittosiima on mutkalla laiturin päässä, mutta laiskuus iski. Kokeilin kävellä että jos jarru antaisi periksi ja saisin kalan kuiville. No antoihan se. Jatkoin kävelyä ja kohta jokin ei enää antanut periksi ja se oli vavan kärki. Kolme vuotta perhokalastusta takana ja tuli aika jolloin se "ruks" kuului ensimmäisen kerran. Toivottavasti vähälle aikaa viimeisen. Kyrsi pirusti. Olin vähää aikaisemmin jättänyt superpupan puuhun kevyemmällä setillä ja varoin katkomasta vapaa ja vedin siiman poikki käsin.

Mietin tämän jälkeen, että lähtisiköhän sitä kotiin vaikka kiintiöön vielä yksi kala mahtuisikin. Päätin kuitenkin kasata kevyen setin uudelleen ja liitsit siihen. Sieltä vielä kala löytyi pinnasta ja oli ehkä vanhempaa istutuskertaa. Hienot kyydit tarjosi. Evien reunat olivat jo vaalenneet eikä varmasti ihan tuore istukas ollut vaikka pinkki-liitsi kaikessa ihanuudessaan maistui. Se riitti allekirjoittaneelle eli neljän kalan kiintiö oli täynnä. Päätin lähteä kotiin pohdiskelemaan vapa-ongelmaani eli nyt on ainoastaan yksi #4 käytössä syksylle. Tarvitsisin joka tapauksessa toisen #6 tai #7 vavan rinnalle näitä tapauksia varten. En vaan tykkää ädlätä ylimääräistä ja pitää vapoja nurkissa pölyyntymässä. Pitää nyt tovi sulatella tätä hommaa ja miettiä vaihtoehtoja. Demoni on saatava kuntoon kuitenkin. Sen verran mukava peli se on.

Lammelle ajaessa soittelin myös kuulumisia Kangaslammen suuntaan ja siellä oli pinnasta mukavasti saatu kalaa. Kyllähän syksy on hienoa aikaa kalastaa. Ainakin lammilta. Ikävä vaan, että pimeys laskeutuu jo likimain iltaysiltä. Kotona pistin kaloja "lihoiksi" ja hauska huomio oli, että kahdelta kirbeliltä löytyi tahnat kiduksista. Niin vaan olivat tahnamasoja kurmuuttaneet...

Taimenen kalastuskausi pakettiin Äyskoskella

Heinäkuusta eteenpäin on aika vahvasti reissut suuntautuneet Viannalle ja nyt alkoi tulla jo kiire tehdä taimenen kalastuksen osalta viimeinen reissu. Siihen sopiva ja hieno ympäristö on toki Äyskoski vaikka tarkoitus oli Konnekoskella käydäkkin. Soittelin sunnuntaina Perälän Timolle ja tilaa koskessa tuntui 6h luvalle olevan. Livahdin härskisti töistä ajoissa ja olin Lohimaassa puoli kolmosen maissa. Perälän kanssa muutama sana vaihdettiin mm. nettimarkkinoinnista ja Lohimaan sivujen kuolleisuudessa oli aika tuttu-puttu syy eli sivuja ei ollut päässyt päivittämään. No sepäs nyt ei ensimmäinen yritys ole jossa näin on käynyt ja eikä tule olemaan myöskään viimeinen, valitettavasti.

Koski oli aika tyhjä jos maantiesillalta virvelöinyttä Vladimiria ei lasketa. Lisäksi about klo 18 aikaan paikalle saapui ilmeisesti kotimaiset virveli ja perhomies. Eipä tarvinnut ruuhkassa syytää, kun virvelimieskin erittäin hienosti kalasti ko. hommaan varatulla alueella. Olin asennoitunut ja laatinut taktiikan reissulle seuraavalla tavalla: kalastan alkuillan pintureilla kevyellä setillä ja myöhemmin vaihdan streamer-hommiin. Larvastelu saa nyt luvan jäädä. Noh tällä taktiikalla aloitin kävelysillan alta ja toisella heitolla pieni harri kiinni. Kohta tuli jo parempi ja nopea vapaa vasten tehty mittaus osoitti pituutta 32,4cm. No en minä sitä oikeasti noin tarkkaan mitannut. Siellä meni jo jollain taas pullat väärään kurkkuun kuitenkin

Kalastelin kävelysillan alapuolta ja sainkin caddikseen siitä mielestäni paremman kalan, mutta eipä sekään lopulta ollut "kuin" 38-39cm taimen. Hieman alempaa sain n. 33cm kuvassa olevan harjuksen ja ottipelikin näyttäisi huulessa olevan. C&r kuvausta tarvitsisi harjoitella kyllä, että saisi räpsyn nopsaan ja olisi parempi laatuisia kuin tämä. Aika usein kun tulee oltua ilman kaveria liikkeellä.

Illemmalla tuossa n. klo 19 kantturoissa vaihdoin puhtaasti streamer-hommiin ja ronkin pitkän peilin ja tein sitten entisen ravintolan tasalla olevalle pikkusaarelle asti laskun patolan puoleista rantaa. Sen puolen rannalla olevan puskan tasalta sainkin yön timppaan kalan kiinni maukkaan oloisesta nielusta. Mutta kuten meikän tyyliin sopii niin sekin oli n. 38cm. Tiukassa on mitallinen perhotaimen Äsyltä. Loppuluvasta ei sitten enää tapahtumia ollut.

Mukava keikka oli ja keli loistava. Tapahtumia oli paljon ja harjusta tuntuu olevan kivasti pitkin koskea. Sain yhden pienemmän myös patolan yläpuolelta. Taimenet tuntuu perhot kiertävän tehokkaasti. No ensi kesänä sitten. Hieno paikka Äsy on. Sitä ei voi kiistää. Nyt on kuitenkin aika antaa taimenille kuturauha ja keskittyä lampihommiin ja varmaan tutulla ja turvallisella Viannallakin ehkä joku reissu tehtyä. Ai niin..pistin vähän bling-bling päivitystä tähän blogiinkin, vaikka inhoan periaatteesta tapaa korjata toimivia vehkeitä.