Hakkarais Teuvon kulmilla

Jos ei mene Kymönkosken sahurilla lujaa, niin ei mennyt kyllä itselläkään. Reissua kuvastaa muutamat avainsanat: koski liian jäässä, koski liian sula, liitsirasia kotona, liian pilvistä, liian tuulista, perhoja pohjassa pitkä rivi, taito ei riitä, vesi kylmää, karsean makuista Olvin juhlaolutta (yök) ja kaikki menee päin v#ttua paitsi muna. Näissä tunnelmissa tuli käytyä ongella ja happea haukattua sekä aamulla pirun liukkailla teillä huonoilla nastarenkailla kurvailtua. Kerrotaan kuitenkin pari sanaa mitä tuli taas tehtyä tyhjän pyytämisen lomassa jottei jää turhan negatiivissävyinen-pläjäys tästä

Eli olin suunnitellut meneväni Kymölle kalalle perustuen keskusteluun viime viikonloppuna Kärnällä mainiosti kalastelleen Sipposen Pietun kanssa. Pietu ei Kymöllä ollut käynyt eli ei missään nimessä hänen vikansa ja tosiaankin esim. Kellan loppuliuku oli hyvin auki ja samoin Kärnä. Kymön niska sen sijaan oli jäässä siten, että järkevää kalastettavaa ei ollut kuin muutamia metrejä eli piti vaihtaa lennosta kohde Kärnälle. No sehän vaan passasi vaikka onkin jostain syystä ollut mulle se varmin mp paikka näistä kolmesta koskesta. Siinä glögit kyläkaupalla ryyppäsin sekä kuuntelin jonkun kylähullun örinöitä ja tempaisin rellun Kärnälle.

















No Kärnällä näytti tilanne hyvälle. Pienimuotoisen huussille edestakas-tetsauksen jälkeen aloin kalastamaan sillan yläpuoleista suvantoa. Streameria virtaan ja samalla tutkailin, että tarvitseeko käyttää kasattua pinturisettiä eli näkyykö korreja/pintakäyntejä. Korreja ei näkynyt yhtään, mutta sepä nyt ei vielä ylläri ollut. Kaksi tai kolme pintakäyntiä näkyi päivän aikana suvannossa ja loppuliu'ussa yksi. Suvannon rantojen jää oli jo heikentynyt niin paljon, että sen reunoille ei ollut mitään asiaa. Se pikkaisen karsi heittopaikkoja. Loppuliu'ussa jonne marssin jälkeen ei taas tarvinnut ihmetellä saamaani titteliä suomen hikisimmästä miehestä, niin oli jään reuna myös siinä kunnossa, että siitä irtosi isoja laattoja kun vaatimattoman painoni sinne yritin ängätä. Yksin kun olin, niin en uskaltanut urheilla enempää. Loppuliu'un kalastuksesta tuli siis likimain fiasko. Harmi homma, kun tästä Iironkin kanssa juteltiin ja varmasti kevään parhaita kalapaikkoja tuolla.

















Mutta tosiaan valtaosan kalastelin sillan yläpuoleista suvantoa streamerilla sekä yritin myös pinturilla ja nymfillä sieltä missä pari pintakäyntiä näkyi. Ei vedon vetoa eikä tärpin tärppiä. Keli oli kalastukseen ihan jees joskin elättelin toiveita auringostakin. Yritin myös maantisillan alapuolelta hiljaisemmasta virrasta, mutta sitä en kyllä rehellisesti sanoen osannut kalastaa ja edelleen kohottelemisessa on opettelua. Jännä oli, että yhtään tälliä ei streamereihin tullut vaikka monensorttista tarjoilin hitaalla uitolla ja perhomenekistä päätellen varmastikkin ihan tarpeeksi pohjasta.

Mutta tämmönen keikka tämä ja seuraavia odotellessa. Kiirastorstain kalastus Viannalla meni reisille perunkirjoituksen takia ja varasin keskiviikolle sinne luvan. Saa nyt nähdä miten sen homman kanssa käy. Muuten on onkimiset suht auki. Kirrepilkillä pitäisi ehkä yksi reissu vielä Kivilammen kevään hotspoteille tehdä.

Keväistä päivää Viannalla

Oli tarkoitus alunperin lähteä kirrepilkille Kivilammelle,  mutta perjantaina pyörähdin erään mielenkiintoisen perhonsidonta-projektin tiimoilta Rialinnassa ja kuulin huhuja, että oli saatu jopa kala Viannankoskelta viikko takaperin ja siimojakin katkottu jonkun kanssa. No siitähän se ajatus sitten lähti eli vavan mittaa pidennettiin huomattavasti pilkkiongesta ja eikun Esan luokse. Vesitilannehan koskella oli perhokalastuksen suhteen suorastaan loistava. Jo ennen reissua tiesi, että röytöähän tästä ei tule, kun talvella tuppaa taimenet loistamaan poissaolollaan ja kirrejä on laitettu viimeksi syys-lokakuun vaihteessa. Mutta eipä tässä ollut odotuksetkaan korkealla. Esan kanssa turistiin tovi muuttuneista lupahinnoista ja kiintiöistä. 6h luvan nostaminen 15e/2 lohikalaa & 2 kuhaa oli kuulemma heti näkynyt siten, että porukka on varannut 12h lupia. Itselläni ei oikein ole mielipidettä asiasta, koska mulle on enemmän kuin jees jos joskus saa 2 kalaa vahingossa. Ymmärrän kuitenkin vaikkapa Kuopiosta kalalle ajavan lottolipan/liitsin heittäjän ja hyvänä päivänä on sitten kiintiö täysi 30min aikana. No ei siitä enempää, mutta tällaiset on muutokset jos joku blogia lukeva ei niistä vielä tiennyt. Tarkempi info täältä
















Oli kuitenkin pirun mukava käydä oikomassa siimoja. Seppäsen Aku oli kaverinsa kanssa myös ja ilmeisesti yhtä kalaa pääsi pitelemään jos ymmärsin oikein. Jos Aku luet tätä, niin pistä kommentti miten se iltapäivän loppu meni jos haluat. Lisäksi tuli myös yksi sekakäyttäjä (virveli, perho) koskelle n. klo 13 aikaan ja sunnuntaillekkin oli tulijoita. Polttelee, polttelee kalamiehiä kesän tulo. Itse lähinnä yritin tällä reissulla keskittyä nautiskelemaan kalastuksesta ja mukava oli kyllä ulkoilla sekä siimoja oikoa, kun keli oli kohdallaan. Alaselkä vaan ei kestä tällä hetkellä juurikaan yli 4h seisoskelua eli se on vähän tympeä homma ja oli pelipaikat jätettävä vähän kesken

Pääsääntöisesti kalastelin larva-larva, larva-liitsi, liitsi-liitsi -yhdistelmillä ja välillä indikaattorillakin. 4h saldona oli ihan älyttömän lähellä varmastikkin ollut tärppi. Yllättävän vähänkin jopa oli ekalle reissulla ominaista siimojen kanssa sekoilua vaikka toki välillä sitäkin oli ja setit puussa. Kausi on avattu nyt hiljaisissa merkeissä ja jospa ei koko kesä mollissa. Tämä oli kuitenkin odotettavissa, mutta pääsiäisviikolla pitäisi kyllä sitä kirjavaa lohta jo sitten kiirastorstaina Esan purolta nousta. Tässä blogissa on sitten esimakua miten huonoja tulee kuvat jatkossa olemaan ellen kännyllä kuvaa eli viime syksynä viimeisellä Viannan-reissulla hajonnut Olympus (ei hyvä sekään) on korvattu todellisella halpiksella eli 70e Kodakin vedenpitävällä mallilla. Pitää katsoa nyt jos kuvat vähän paranisivat kesää kohti valon lisääntyesssä. Jos ja ehkäpä kun ei, niin ensi kesälle sitten parempi kamera. Nyt on tällä mentävä tuleva suvi ja jospa noista se olennaisin selviäisi mikä kiinnostaa eli vesitilanne ja kalojen koko jos niitä sattuu tulemaan...

Sumari-hommia suunnitellessa

Sumukorento, tuo keväisten koskivesiemme työmyyrä. Näin aloittaisi tämän jutun Alfonso, mutta nyt ei ole Studio Julmahuvi -juttuja luvassa vaikka ne ovatkin tv-historian helmiä. Nimittäin pitäisi pohdiskella, että missäs sitä keväällä kävisi ne vähät sumari-reissut. Viannalle on perinteinen pääsiäisen reissu jo varattu, mutta siellä on varmasti liitsien lillutusta luvassa kirjolohia kiusaten ja mieli tekisi myös päästä pintaperhoa syytämään virtaan. Siitä kai tässä perhokalastuksessa on kyse ainakin osittain eli jonkin sortin önniäiseen saadaan kala nousemaan ja tärppi nähdään silmin ja jos perhokin on itse sidottu, niin voi onnitella itseään olemalla viisaampi kuin kala jolla on ehkä tsiljoona kertaa pienemmät aivot. Kala toisaalta ei kirjoittaisi noin ylipitkiä lauseita kuin tuo edellinen. No oli miten oli, mutta näin on, niin se ruoja se osaa vaan pitää pilkkanaan ja tietyllä tapaa vähästä saa ihminen lopulta suuren elämyksen. Näin myös allekirjoittanut

Olen sumari-reissuni aiemmin suunnannut lähinnä Äyskoskelle ja Nokiselle. Nyt tekisi mieli hakea ehkä jotain muuta. Mutta mitä? Vähissä tuppaa paikat olemaan. Nurmijoella oli ollut viime keväänä mukavasti kalaa ja vanhat istarit olivat oppineet myös syömään pinnasta. Ehkä kuitenkin itse tykkäisi päästä mahdollisesti sen jättipotin kanssa painimaan eli yli 60cm taimenen. Siihen parhaat mahdollisuudet tarjonnee lähiseudulta Äsy ja siellä on kuitenkin kotikonnuillaan jossa harvemmin enää tulee käytyä. Joskin tänään kuulemani mukaan hinta luvalle ilman majoitusta on aika suolainen eli 50e. Aika kipurajan ylärajoilla mennään omalta osalta, mutta ehkä sumariaikana tuon raskii ja kun voin reissuni ajoittaa toivottavasti hiljaisemmalle ajalle eli keskelle viikkoa. 

Nokisenkoskella taas tarvitsisi olla vene ja siellä on porukkaa nurkuen passissa jo muutenkin ihan tarpeeksi. Ei kiitos. Viitasaarella on kyllä kalaa mukavasti Kymö&Kärnä -akselilla. Sinne taas tulee matkaa paljon eikä luvat ole halpoja. Lisäksi kala on pääosin sitä 40-50cm istaria. Huopanalle lienee luvat jo myyty. Aika vahvasti näyttää, että omat reissut on perinteinen Äsy ja pikkaisen sumariajan jälkeen Kymö, jossa on helppo kalastaa ja kalaa kuitenkin nousee niskalta pinturiin ja nymfiin mukavasti. Näillä päätelmillä mennään kevättä kohden eli vähiin jää reissut virtavesille. Lammelle lähdettäneen taas Heinävedelle Bomanin kanssa jahka siellä jäät sulavat paitsi että aamulla kuitenkin kivasti jäässä ovat äs juusual

Spigotti kävi kuumana

Sain pk.netin kautta pyynnön sitoa yksinkertaisia pieniä perhoja kirjolohien ja taimenten jahtaukseen. En ole missään aiemmin myyntiin ilmoitellut sitovani, mutta suostuin kuitenkin. Lopulta sidottavaksi tuli ihan mukava 46kpl erä. Sinällään teki ihan hyvääkin vähän spigottia pyöritellä, koska koko talven aikana olin omiin rasioihin sitonut ehkä puolenkymmentä erilaista sutturaa. Samalla tuli ennätys kun päivässä pyörittelin näitä yksinkertaistakin yksinkertaisimpia toivottavasti ottipelejä 40kpl. Niskahan siinä kipeäksi tuli, mutta tulipahan samalla vähän rutiinia. Pitäisi kuitenkin vielä muutama sumaripinturi ehkä sitaista ennen kevättä.

Näitä pienehköjä eriä voin jatkossakin sitoa jos joku välttämättä haluaa ostaa. Kovin monimutkaisiin sidoksiin meikäläisellä ei ole materiaalia eikä oikein taitoakaan. Lähinnä noita kirrepupia, larvoja, jänökuulia jne. Ei kuitenkaan ole kiva jos perho on ennen ensikastautumistaan sen näköinen että siitä paistaa joko a: vahva itsetekemisen leima tai b: sen olettaisi olleen jo usean kalan hampaissa

Kivilammen kisat ja Lokinlammen reissu

Kirrepilkit jatkuvat tässä talven edetessä ja aika heikostihan ne on menneet mikä nyt ei hirveä uutinen ole. Kävin itä-suomen lohicupin kisassa Kivilammella ja keli oli todella ravakasti pakkasella. Rapiat 20 astetta oli, mutta porukkaa oli silti varsin paljon. Keskitin oman kalastukseni uimarannan suunnalle ja hiljaista oli. Yhden kirren karkuutin paksut rukkaset kädessä avannon reunalta ja siinäpä ne tapahtumat olivatkin. Jälkikäteen kyllä yllätyin podiumin vallanneiden kalansaaliista, koska uimarannan alueelta näin max 5 kalaa saatavan ja nekin meni eri henkilöille ja valtaosa porukasta kuitenkin siellä kalasteli. Liekkö sitten ottipaikat olleet vanhan myllyn luona olevassa lahukassa. Olipa missä oli, mutta tässä tulokset kisasta: http://www.telemail.fi/kari.kuikka/lohipil.htm

Eilen lauantaina käytiin sitten Iiron kanssa Nurmeksen maineekkaalla Lokinlammella. Siellä oli normaaliin tiuhaan istutustahtiin tuonut taukoa paukkupakkaset, mutta kalaahan niissä lammissa aina on. Iiro sai kaksi lätkällä ja lisäksi yhden ootto-ongella. Omalta osalta saaliiksi jäi yksi eväkäs pellillä ja kesken loppunut jallu. Lisäksi reissulla testailtiin Petrin ja Iiron isälle ostamaa uutta hienoa pilkkikaikua. Varsin hauskaa oli muuten seurata meininkiä, kun paikanpitäjä kävi avaamassa istutusavannon ja vähitellen puolijuoksua ukot riensivät ympärille reikiä kairaamaan ja sitten ihasteltiin porukalla, kun kaloja laskettiin tynnyristä järveen ja saivathan ne vajaan puolenkymmentä "lohta" siitä heti ylös. Hassua menoa.

Kävin pitkästä aikaa myös kirjautumassa pk.nettiin ja siellä olikin yksityisviestejä pukannut. Saapa nähdä joutuuko tässä sitomaan ensimmäiset myyntiin tulevat perhotkin. En ole ilmoituksia kyllä laittanut minnekkään, mutta jos joku nyt väkisin haluaa ostaa, niin onhan se autettava hädässä. Muuten ei ole kyllä perhokalastuksen suhteen tullut mitään tehtyä paitsi välillisesti kyllä selän treenaamisen suhteen. Viime kaudella alkoi olla selkä jo ihan rikki 6h kalaluvan lopulla ja nyt aktiivinen treenaus ja etureisien venyttely ovat toistaiseksi pitäneet kivut loitolla. Jospa sitä tulisi sitä kautta mukavampi kesä kalastella, kun ihottumatkin on parantuneet todella hyvin ja nepparivapaat kahlurit roikkuvat tuossa odottamassa kalastusten alkamista

Ongelle suuntaan seuraavan kerran todennäköisimmin Kivilammelle pilkille. Sumarihommia pitäisi kanssa nyt miettiä jo vähän aktiivisemmin. Ajatuksena olisi pitää talvilomapäivä joskus pääsiäisviikolla ma-ti jolloin jossain voisi käydä. Tosin kelithän näyttelee ko. hommassa isoa osaa. Kiirastorstaina joka tapauksessa Esan purolle ottamaan löysiä pois olipa keli sitten mikä tahansa

Vuosi 2012 alkoi surullisesti

Vuosi 2012 sai ikävän alun kun mummoni nukkui pois hieman vajaan 85 vuoden ikäisenä ja hänet kannoimme eilen 22.1 Tervon hautausmaalle ikuiseen lepoon äitini, tätini ja vaarini vierelle. Hän kasvatti minut vauvasta asti siihen, kun käytännössä muutin ammattikoulun asuntolaan 15 vuoden vanhana ja sitä tehden maailma vei nuoren miehen mukanaan. Mummon kanssa ehdittiin kalahommiakin harrastaa sillä enoni olivat tiukkoja kasvattajia eikä veneelle poikasena ollut yksin asiaa ja niin asian tietysti piti ollakkin. Näinpä pidimme yhdessä katiskoita läheisellä järvellä ja niitä kävimme kokemassa monet monituiset kerrat. Saalistakin saatiin vaihtelevasti, lähinnä kuitenkin ahventa, särkeä ja haukea. Hämärästi muistelen eräällä reissulla ehtineeni venettä siirtää sen verran liukkaasti, että mummo tippui laiturilta veteen. Hyvin Ismomaisesti meni reissut siis jo silloin. Muutenkin varmasti kalastus sekä metsästys tulivat mummolle väkisinkin läheiseksi kotipaikalla. Esimerkiksi tuulastuksesta eli "tuulaalta" varmasti monesti odotteli sydän syrjällään, että vieläkö sieltä pimeältä järveltä kotiin tullaan laisinkaan ja tietenkin eritoten syksyiset hirvenmetsästykset olivat varsin kiihkeää aikaa, kun ukkoa ravasi tuvan ovista suuntaan jos toiseenkin. Oikein levollista ja rauhallista unta haluan hänelle toivottaa myös tätä kautta ja muistaa mummoa näin myös kalastuksen näkökannalta.

Mutta elämä kuitenkin jatkuu eikä pidä jäädä tuleen makaamaan eli palataan asiaan. Perhokalastuksen suhteen olen hieman täydennellyt toukkarasiaa lähinnä perussötöksillä eli jänönymfiä yms. on tullut sidoskeltua. Uutena "hittinä" omaan rasiaan on kesää varten ilmestynyt pinkillä kuulilla olevia larvoja "normilla" oliivilla jänödubbauksella selkäkilpineen kuin vinylribistäkin väsättynä. Näihin tuli uskoa viime kesänä Huopanankoskella, kun eräs nuori jantteri sai niihin paljon tapahtumia. Mielikuvituksellisesti köyhänä tapauksena tuli heti sitten ideaa omittua. Jotenkin olen vaan kovasti vierastanut pinkin värin käyttöä taimenen kalastuksessa vaikka surutta kyllä kirrelle tulee tarjoiltua. Tuohon rasistiseen pinkkien syrjimiseen ei kyllä mitään järkevää syytä ole kuten harvaan muuhunkaan asiaan elämässäni mukaan lukien tämä tipaton tammikuu joka onneksi on jo voiton puolella.















Ensimmäisen kevään kalaluvan varailin perinteisesti Viannankoskelle kiirastorstaille. Kuten aiemminkin, niin koski on jo täynnä pitkäperjantaina ja lauantaina. Tänä vuonnahan pääsiäinen on aikaisemmin joten toivottavasti nyt pääsisi myös ongelle, kun viime keväänä oli jo täysi tulva kiirastorstaina eli reissu peruuntui silloin. Villi Pohjola oli myöskin tarkistellut hintoja ylöspäin ja pudotellut saaliskiintiötä. Omalta osalta ei herneet menneet asiasta nessukkaan. Päivitetyt tiedot löytyvät täältä. Varsinaisen sumarikalastuksen suhteen paikat ovat auki. Perinteisesti olen Äsyllä yhden reissun käynyt, mutta pitää nyt vähän katsoa mitä hinnat ovat. Omalta osalta kyllä viime vuotinen 40e/päivä oli jo kipurajan yläpäässä vaikka paikka hieno toki onkin. Voi olla, että Kymö tai Kärnä ovat suuntana keväällä ja mikäli Nurmijoellakin on ruokailevia kaloja viime vuoden tapaan pintaperhojen ulottuvissa, niin eipä ole poissuljettu sekään kohde. Nokinen toki myös harkinnassa. Pitää tuota miettiä keväämmällä tarkemmin.

Kirrepilkeistä sen verran, että kausi tuli avattua Kivilammella about kuukausi "avajaisista" tammikuun alkupuolella. Ukkoa ja akkaa oli niin pirusti ja hiippalakkejakin pyöri sesongin mukaisesti eli laskeskelin jotain n. 30 kalahenkilöä päivän aikana. Kaloja näin saatavan tasan 2 kpl. Tosin kuulin muutamasta muustakin. Omalta osalta saaliiksi jäi silloin yksi pieni hauki ja heti sen perään lenti vapa kädestä tärpissä, kun rupattelin puolihuolimattomasti erään pariskunnan kanssa. Se kala jäi saamatta siis ihan omaa hölmöyttä. Muuten pitelikin sitten hiljaisempaa koko valoisan ajan.

Toisen piston tein Iso-Valkeiselle moottoritien kupeeseen viikko ko. lammen avajaisten jälkeen. Avajaisissa oli ollut 80-90 henkeä ja kalaa oli lammelle istutetusta 500kg erästä noussut hyvin. Ilmeisesti oli noussut viikollakin tai sitten oli suut kiinni, kun itselle ei tullut kuin perinteinen hauki reilun neljän tunnin aikana ennenkuin vilu alkoi turhan kovasti kapajamaan. Eikä tullut kaverin puolen kilon siikaa lukuunottamatta muillekkaan noin 20 kalastajalle mitään. Harmi kun se saalisvarma Lokinlampi on niin kaukana päiväreissuja silmälläpitäen. Nämä "harvoin, mutta enemmän kalaa" -tyyliset istutukset kyllä antavat varmasti heti istutuksesta tapahtumia, mutta siihenpä se valitettavasti sitten likimain jääkin etenkin alkutalvesta. Tähän harrastukseen etenkin talvisydämellä toivoisi niitä tapahtumia. Keväällä jo taasen onkii tyhjää mielellään, kun auringon mollukka lämmittelee kivasti.

Nyt olisi tulevana viikonloppuna Itä-Suomen lohicupin pilkkikisat Kivilammella. Saapa nähdä lähtisikö sinne nöyryyttämään itseään edellisvuoden tapaan. Viime vuonnahan 4h värjöttelystä saaliina ei ollut tärpin tärppiä...

Mitäs sitten tehtäisiin?

Talvi yrittää tehdä tuloaan, mutta huonolle näyttää. Vuosi sitten oli jo kirrepilkilläkin käyty, mutta toistaiseksi en ole jäihin pudonnut koskaan enkä aio nytkään eli niitten hommien aloittaminen odottelee pakkasia. Siivoilin sidontapöydän valmiiksi, että jos aloittaisi muutamia sutturoita väsäilemään. Kurkkaus rasioihin kuitenkin kertoi, että ei ei tarvitse kuin ehkä puolenkymmentä sumaripinturia sitoa laskuvarjohäkilällisenä eli taimenen kalastukseen on sutturoita ihan riittävästi jemmassa. Menneen kesän perhojen menekki oli kuitenkin niin vähäistä.

Tulevalle suvelle ei myöskään ollut juuri välinehankintoja. Poikkeuksena oli kahluukengät ja niistä tehtiinkin kaupat Rialinnalla Villen kanssa kuluneella viikolla eli tulevana kesänä könytään Scierran popoilla. Halusin nimenomaan huopapohjalliset ja nuo vaikuttivat ihan ok hinta-laadultaan sekä kuulemma kesän aikana monia ei ollut liikkeeseen palauteltu. Toinen vaihtoehto olisi ollut Loopin Waimea joita oli spesiaalibuutsit tarjolla huopapohjalla, mutta olen mietiskellyt, että jos joskus yli 100e kengät ostan, niin ne on sitten Simmsit. Nyt on käytännössä kalusto siinä kunnossa, että ensi kesä pitäisi pärjäillä. Ehkä jotain kartioperukkeita tulee tilattua, mutta siimat, vavat jne. on omaan kalastukseen sopivassa iskussa

Palautan tähän blogiin kuitenkin tuon kommentointi mahdollisuuden, koska noita kalapaikka kyselyitä yms. on vuosien varrella aina joitain ollut. Tämä lienee viimeinen päivitys tälle vuodelle eli oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua sekä kireitä siimoja vuodelle 2012 kaikille kalamiehille tasapuolisesti!

Vaienneen viulun kausianalyysi 2011

Talvi saapui viimein myös Pohjois-Savoon eli on aika palautella mieliin, että mitenkäs ne perhokalastukset menivät vuonna 2011. Käsittelen kuitenkin yhden asian ennen sitä eli kuten ehkä jotkut ovat huomanneet, niin täältä blogista on poistunut mahdollisuus kommentointiin. Sille on syynä se, että allekirjoittaneen malja on täyttynyt nettikirjoittelussa liittyen perhokalastukseen ja sen mukanaan tuomiin lieveilmiöihin. Siinä ei sen suurempaa dramatiikkaa ole eli mistään yksittäisestä tapauksesta ei ole herneet nokkaan menneet ja täällä blogissahan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on ollut ihan mukavat ja eritoten asialliset kommentit. Samaa mieltähän ei asioista tarvitse koskaan toki olla. Jokatapauksessa toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella itseni kanssa en kirjoita enää yhtään riviä kalastukseen liittyvää minnekkään muualle kuin tänne blogiin, jonka päivittämistä jatkan kuten ennenkin enkä tähän aiheeseen palaa tämän jutun jälkeen. Eniten alkoi ärsyttää taustalla selaimen F5-näppäintä painelevat joiden päätehtävänä tuntuu olevan pollata kirjoituksia ja hypätä sitten jos joku aihe sattuu pistämään sydäntä, niin jotain viestintä pitkin heti silmille vähän samalla ideologialla kuin Brandon väijyy torin nurkalla. Ja toinen ilmiö mikä on ottanut kupoliin iät ja ajat on nimettömänä räksytys, josta hyvä esimerkki löytyy nyt vaikkapa Nokisenkosken vieraskirjasta

Toki nyt siellä kotikatsomoissa naureskellaan, että kuka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön, mutta onneksi nämä on niitä leikkejä jonka voi jättää kesken toisin kuin esimerkiksi vaikkapa vattumaisesti rääkyvän koliikkivauvan hoitamisen, joka on mielekkyydessään joskus verrattavissa netissä tapahtuvaan "keskusteluun". No sepä tästä ja jos jotain asiaa on kalastukseen liittyen, niin meilillä tavoittaa edelleen (löytyy ylänurkasta Kuka mitä häh! -osiosta) ja Facebookin kautta viestillä. Se siitä ja sitten asiaan eli pohdinnat menneestä kaudesta 2011 perinteisellä jaotuksella

Kevät:
Pääsiäisen seutuun oli tarkoitus käydä Viannankosken "avajaisissa", mutta myöhäisestä ajankohdasta johtuen se meni juoksutusten takia mönkään. Sen sijaan Huhtikuun alussa tuli heitettyä yksi lupa Äsylle korrikalojen perässä. Sieltä niitä tekijämiehille joku haaviin vaikka sumareita ei juuri näkynytkään. Itselle pari nousua pinturiin, mutta ei tartutuksia. Reissua varjosti haaroista vuotaneet kahlurit



Seuraavaksi käytiinkin edellisvuoden innoittamana Kymöllä Huhtikuun lopulla Hujasen kanssa. Sieltä saaliiksi 43cm taimen streamerilla ja pari pienempää nymfillä joista toinen oli kauden ainut kroppakala ollen pyrstöstään kiinni eli jäi päätyperhoon iskiessään ohi/hylätessään pinturin. Sitten olikin luvassa pari reissua seisovaa vettä eli ensin Mustanlammelta Heinävedeltä 4 kirreä Bomanin kanssa ja sen jälkeen Myöhäsen Eetun kanssa tutustuttiin Kivilampeen Kuopiossa ja sieltä saatiin kirret mieheen.





Toukokuussa tuli käytyä myös perinteinen pilit pataan reissu Nokiselle päivää ennen kahluukiellon loppua sekä yllättävän mykkä reissu Mustanlammelle. Kuun lopussa oltiin perheen kanssa lomailemassa Vuokatissa ja silloin tutustuin paikalliseen Jormaskoskeen. Sieltä yksi äkäinen kirjolohi karkasi ja toinen päätyi lopulta folion sisään grilliin.




Kesä:
Kesäkuun alussa tuli tehtyä reissu Viannalle veljesten voimin. Petri ja Iiro pitivät pilkkanaan ja itselle napsahti mp. Samoissa tunnelmissa jatkettiin ennen niin varmalla saalispaikalla eli Kellankoskella. Pielaveden pitkävartisten koskihaavien markkinamies väsytetteli taimenia vähän väliä, kun itselle oli saldona vain kaksi karkuutusta. Sitten olikin vuorossa jo Haihunkoski Tampereen kupeella työreissulla lähempänä Juhannusta. Siellä tuli saatua mukavasti opastusta kalastukseen ja yhden kirren käytin haavissa. Mukava paikka jonne palaan ensi kesänä jos ei ihmeitä tule. Kesäkuun loppuun sopi myös yksi pisto Konnekoskelle, josta ei muuta tullut kuin alamittaisia taimenia useampia





Heinäkuun alussa taas yksi mp Viannalle ja sitten Iiron kanssa Huopanalle. Sekin reissu vaikutti todella hiljaiselle jos ei lasketa 99 särkeä, mutta aivan lopussa sain sentään yhden 44cm eväleikatun tanelin. Huopanan jälkeen kävin yön Kymöllä, josta heti luvan alkuun sain 47cm taimenen ja sitten olikin loppuyö mykkää. Tarina tosin kertoi, että seuraavana päivänä olisi saatu kauhea mötkö sieltä, mutta sille ei nyt vahvistusta ole tullut. Heinäkuulle sopi vielä yksi mitallisten suhteen mp Huopanalle sekä tulvavetinen reissu Viannalle, jossa Hujanen loisti varttitunnin ajan, mutta muuten oli vienti samaa kuin aikanaan illan viimeisillä hitailla



Syksy:
Elokuun alussa käytiin Bomanin kanssa taas Mustanlammella ja laihat oli saaliit. Lopussa tuli onneksi päivää piristänyt reilu 500g ahven yllärinä. Sitten taas Viannalle ja nyt oli vesitilanne kohdallaan. Kosken alaosista tuli lupa täyteen yllättävän nopeasti mustalla liitsillä. Seuraava reissu Esan purolle ei mennyt ihan niin putkeen eli mp ja rengas rikki autosta



Syyskuu aloiteltiin Hujasen kanssa tulvassa olevalta Viannalta ja tulos mp. Nuo tulvat kiusasivat koko ajan ja joutui ajoittain turvautumaan myös virveliinkin vuosien tauon jälkeen. Sitten käytiinkin katsomassa Varkauden pojan näytöstä Mustanlammella. Tuli pataan aika selvästi, mutta onneksi nyt edes yksi kirre vältti mp-reissun. Tosin heti parin viikon perään tehtiin täysin mykkä keikka samalle lätäkölle. Tämän jälkeen taas Viannalle, josta patoluukku-shown tahdissa kuitenkin lupa täyteen. 35-v synttäreitä juhlistin tutustumalla Palokkiin Heinävedellä ja sieltä yksi kirre sekä karkuutus



Lokakuussa reissu Viannalle aivan järjettömään tulvaan ja sieltä virpalla yksi kala. Sitten pitivät seuraavaksi pintovat kirjolohet pilkkanaan Riistavedellä ja saaliiksi jäi yksi pikkuinen liitsillä. Kuun lopussa vielä kerran Palokkiin ja aivan lopussa Mikan gtfourilla tuli saatua liki 2.8kg possu. Kauden viimeinen reissu tuli tehtyä 12.11 Viannalle ja jälleen oli yöllä patoluukut avautuneet. Reissun alussa yksi kiinni ja siinäpä ne kalakontaktit



Summa summarum:
Edelleen on ensimmäinen taimen näkemättä joka ruokailee korreilla (tosin eipä tuo ihme näillä sumari-reissujen määrillä) ja kesän osalta kalastus oli perinteisen vaikeaa. Syksyllä sotki taas Viannan suhteen tulva monta reissua. Mutta toisaalta kaloja tuli ihan ok ja painopiste säilyi ennallaan eli muutamia taimenia ja kirrejä sitten vähän enemmän. Kauden mittaan yksi asia sai varmuuden eli neppari-allergia varmistettiin testeillä KYS:n ihotautipolilla ja sitä kautta on nyt Vissun Ikonit neopreenivapaana hommattu mittatilauksena. Visionille todella iso kiitos aivan loistavasta palvelusta tässä asiassa!




Talveksi blogi taas hiljenee jonkun verran ja kelaa vauhtia kevättä kohden kuin vanha diesel. Perhoja on tulevalle suvelle mukavasti jäljellä. Kalustoa ei tarvitse kahluukenkiä lukuunottamatta hankkia lisää. Nyt on hyvä siirtyä etsimään kirrepilkki-välineitä varastosta ja seuraava kalareissu lieneekin liitsin lilluttelua Kivilammella jahka siellä on avajaiset. Mukavaa talvea kaikille kalamiehille!

Lämpimän syksyn päätöstä Viannankoskella

Kuukausi taukoa kalastuksesta ja vielä oli kelit sen verran lämpimiä, että poltteli ongelle. Jutut kertoivat, että Viannankoskella oli vedenkorkeus tippunut runsaasti ja kalaakin oli tullut edelleen mukavasti. Esimerkiksi Iisalmen pissiksien kuuma päiväuni Tommi oli saanut niin ison kirren, että oli pitänyt yhdistelmäajoneuvo tilata kotiinkuljetusta varten. Olvi-pitäjän Luigin saaliiden lisäksi myös siikaa oli noussut koskeen. Näitten innoittamani ja osittain vähän senkin takia ettei repsahda taas pelit seis naapurin isännän kanssa perjantaina,niin tuli varattua lupa Viannalle aamukahdeksaan. Koskelle ajaminen piti suorittaa ulkomuistista, sillä niin pirun sumuinen oli aamu. Ei olisi kyllä ehtinyt sitä kuuluisaa kissaa sanoa jos olisi hirvi tiellä pojottanut

Koskella olikin tuttu kaveri vastassa eli pk.netissä (jota osa omanarvonsa tuntevista kalastajista leikkisästi töhönetiksikin kutsuu) Ikari nimimerkillä tunnettu kalamies. Hänen kanssaan ollaan koskella törmäilty aiemminkin ja mukava herrasmies on hän. Ja kas kummaa, niin eikös suuri ystäväni mr. Patomestari ollut isontanut luukkuja edellisiltana eli taas oli likimain samanlainen tulva kuin viimeksikin. Yli ei päässyt kahlaamaan alhaaltakaan ja Riaskista erikseen viikolla hakemani indikaattorit kosken alaosien lirkkimiseen osoittautuivat tätä reissua silmällä pitäen turhiksi. No eipä siinä kuin Esan kanssa perusturinat ja kommenteista jäi mieleen, että kalaa oli tullut hyvin ja kävijöitä on ollut paljon. Jos nyt joku ei tiennyt, niin Viannallahan tuo kirren istutustoiminta loppuu lokakuun alkuun, kun Löytynlohi pistää putkan kiinni ja seuraavat istutukset ovat sitten Pääsiäisenä. Nyt kaloja oli kuitenkin säilynyt korkeasta vesitilanteesta johtuen pitkälle syksyyn mukavasti ja isoista taimenista on myös ollut havaintoja

Kalastus oli sitten taas kerran, prkl!, sitä perinteistä patoluukkujen edustaa valtaosan vähän reilusta 4h ajasta mitä selkä ja hermot antoivat myöden. Ihan luvan alussa sain kalan kiinni, spurtti pintaan, pärskäys ja parin potkun jälkeen irti. Siinäpä ne kalahavainnot. Ikari sai virpalla lisäksi yhden pienen taimenen. Lähtiessä tuli vielä esitettyä Joutsenlampea kivoilla ristiaskel-hyppy-ristiaskel-hyppy-hyppy kuvioilla ja turvalleen kivivallille. Ei ole muuten pojat lämmintä vettä. Sepä riitti täysin jumissa olevan alaselän lisäksi lopettamaan reissun likimain niille sijoilleen.  

Vähissä oli myös järkevät kalastuspaikat. No aina ei voi voittaa. Mukava oli kyllä keli kalastaa ja kalaakin tarjottiin, mutta ehkä vähän tuli turhaan pelattua sen kanssa kuin kippeen...no tiedätte minkä. Aika tympeää oli kalastus muuten kun vettä oli paljon ja pintasiimalla ongin -> 3-4g koko ajan tapsissa lyijyä. Tällä reissulla sanoi myös vedenpitävä kameranikin sopparin irti. Ei havainnon palaa mikä siihenkin tuli. Tosin nyt tuntuu hajoavan likimain kaikki taas käsiin ja osa mystisestikkin, kun viime viikolla mm. talvirengas hajosi nastan kannan väännyttyä ja suhisi nastan juuresta ilmat veks. 

Semmonen setti oli se. Ei kaloja, vettä paljon, mukava keli. Alkaa olla hiljalleen se aika, että voipi siirtyä pilkkien kiillotukseen ja miettimään talvikalastusta. Tulevalla offseasonilla ei onneksi perhoja tarvitse juurikaan sitoa eli viime kesänä taimen-perhojen hävikki oli erittäin pieni.  

Vuoden viimeisiä reissuja viedään

Jos oli lauantaina tähtäimessä pintovat kalat Riistavedellä, niin nyt oltiin isoja porsaita metsästämässä Palokissa Varkauden lahjan valokuvauksen HDR-maailmalle kanssa. Kyseessä siis varmasti yksi viimeisistä kalareissuista tälle vuodelle perhovälinein. Ehkä vielä kerran joko lammella tai Viannalla ja sitten jos kelit sallii, niin Nurmijoella Hujasen kanssa rauhoituksen jälkeen. Tosin silloin on tarkoitus enemmänkin vaan parantaa maailmaa ja testailla Kiuruveden kansankynttilän saunaa sekä ehkä pari siivua neuvoa antavia ottaa ikäänkuin lääkkeeksi. 

Mutta nyt oli työpäivä jo mennyt osittain repaleiseksi ja sama oli pistää iltapäivän osalta loputkin. Tosin tämä nyt ei mitään uutta ole, kun aikalailla 24/7 tulee oltua firman käytettävissä eli läppäri laulaa sitä suloista virttään taas jossain välissä. Meillä homma toimii työmaalla hyvin ja eletään mukavassa symbioosissa. Mutta nyt tosiaan Palokkiin, koska siellä oli tietojen mukaan vähän ravakampaa kalaa vaihtelun vuoksi tarjolla. Ostin luvan ja samalla kuulin, että pirusti on sakkia käynyt. On ollut reipasta kahtakymmentä kalastajaa ja tainnut kolmenkymmenenkin raja mennä rikki. Pääosinhan nämä ovat ootto-onkijoita, joita tänään ei juurikaan näkynyt. Luvan ostettuani katselin, että siellä se Mika-poika kivasti ison lammen vastarannalla kirreä jo haavitsee. Ajelin kuitenkin parkkiin pienemmälle lammelle. Siellä oli yksi setä hillittömällä virvelillä paiskomassa peltiä lampeen ja yhden laiturin pätkän varannut ootto-ongellaan. Mika saapuikin pian ja melkoisen lötkön oli saanutkin. Aivan loistavasti arvioi itse sen max 2kg kalaksi, mutta pakko oli puntari kaivaa esille, kun olin vahvasti eri mieltä asiasta. Kirbelssonilla oli painoa kuitenkin varsin ravakat 2700g ja osia päälle.



Virveli-mies kertoi pari n. 2kg kalaa saaneensa ja kirrekalastukselle perinteisesti lyhyellä aikavälillä. Se on muuten yksi ko. lajin kalastuksen rasittavimmista piirteistä etenkin suht tuoreiden istareiden kanssa eli saatat heittää kuusi tuntia ja kala on aktiivinen max 30min. Näin on käynyt monesti etenkin Viannalla. No nyt ei sitten kala ollut vaan aktiivinen missään vaiheessa iltapäivää. Ei tärppiäkään kummallekkaan. Olin jo aika kyllästynyt, kun perhoja jäi lammen pohjaan ajoittain. Ilmeisesti jotain hakoja siellä. Viimeinen setti meni jo pois lähtiessä ja olin kuitenkin jo huudellut Mikalle, että käyn kopaisemassa sillan kupeen josta viimeksi kaloja nappasi. Ei jaksanut enää perukkeita väsätä ja ruinasinkin testiin Varkauden jantterin Vissun GT fourin jota lähdettiin sitten kimpassa ihmettelemään. Siinä lyhyen testijakson aikana möyrähti kala ehkä 2m päässä jaloissa. Eikun liitsit sinne ja "kala kiinni!" kuten eräs legendaarinen jallu-mies tähän sanoisi. Kylmä vesi on alkanut kaloissa tekemään tehtäväänsä, joten tästä väsyttelystä ei hirveää spektaakkelia tullut ja pian Mika koukkasikin 2775g kirjolohta haaviin. Alla olevassa kuvassa näkyykin lihavat porsaat (saamamies ja kala)

Siihen olikin sitten hyvä pistää päivä pakettiin. Tuuli haittasi kalastusta paljon ja varsinkin sen takia, kun suunta vaihtui kuin nuorella morsiamella hääjärjestelyt. Nyt alkaa sitten tosiaan olla perhohommat tältä kaudelta suht lähellä finaalia. Jahka varmuudella viimeinen keikka on heitetty, niin sitten onkin perinteisen kausi-analyysin paikka

Pintovia kaloja jahtaamassa Riistavedellä

Työelämästä tuttu Maki oli käynyt kaverinsa Niton (nimet muutettu) ja heidän seurueen kanssa Kangaslammella. Siellähän olikin muutama kirre buzzerilla noussut pintakalvosta ja liitseihinkin oli purrut pinnan alta. Tämä sai itsenikin innostumaan nimenomaan noista pintovista kaloista, koska liitsiä on tullut viskottua jo niin maan perusteellisesti kuluvalla kaudella. Näistä tietolähteistä viimeistään oli tiedossa, että nykyään Riistaveden Perhokalastajien ylläpitämä lampi tarjoaisi pitkään lammessa olleita kaloja, jotka osaavat ruokailla. Kirret ei kuulemma koollaan päätä huimaa, mutta laatu on sen sijaan hyvä. Juttelin vene-politiikasta sähköpostitse ko. kerhon puheenjohtajan kanssa ja samalla sain tietooni, että lampeen on istutettu myös siikaa männä viikolla. Talvelle on myös tulossa mahdollisesti ehkä muutoksia sääntöihin eli nykyäänhän ootto-onget on kiellettyjä (iso plussa) ja 10e hintaan saa c&r onkia ja 15e korvauksella voi kalastaa siten, että saa ruokakalan mukaan. Otin itselleni jälkimmäisen luvan. Yleisestikkään en ole kirjolohen c&r kalastuksen puolestapuhujia, mutta tämä lampi tekee poikkeuksen ainakin toistaiseksi, koska siellä on näitä pinnasta ruokailevia vaikeita veijareita kuten tuli tänäänkin huomattua

Aamusta siis juuri leiman saaneen rellun nokka kohti Riistavettä. Menomatkalla piti Haminalahdessa sanoa poliisisedälle Huugo, mutta tämä ei vielä varikolle liputtanut. Rantaan veneelle kävellessä näkyi jo ensimmäinen pintakäynti heti uimarannassa. Hyvä merkki. Suunnistin edellisen reissun, joka on parin vuoden takaa, tutuille ottipaikoille lammen vasempaan reunaan. Nyt ei ollut Iivosen Anatoli mukana ja ei ollut kirrejäkään siellä pinnassa. Olin kasaillut pari settiä jossa kevyemmässä oli #14 superpupa ja sen perässä koukunmutkasta #16 buzzer. Ei kelvannut nämä. Toisessa setissä oli hillitty musta&valkoinen liitsi-yhdistelmä intteri-siimassa, mutta ei näitäkään kalat kelpuuttaneet. Parisen tuntia viskoin niillä seuduilla ilman kalahavaintoja. Joku sattumakala näkyi pinnassa.

















Palasin uimarannalle ja siellä oli paljon lehteä lammessa rannalla olevan ison koivun pudottamana. Siellä pintoi kaloja a silloin, b tällöin, mutta ei niille meikäläisen tarjoilut kelvanneet. Hakattuani siellä tovin päätä seinään suunnistin uimarannalta katsoen oikealle suojaiseen lahukkaan josta sain liitsillä reissun pelastaneen pienen, mutta varsin mallikkaan kirren.

















Palasin vielä takaisin uimarannalle ja siinä pintoi kaloja suht säännöllisesti. En vaan saanut niitä ottamaan millään. Ehkä mulla oli liian paksut tapsit (0.16) ja liian isot perhot. Kirret vei tämän erän enkä pinnasta saanut kalaa toisinkuin ensimmäisessä lauseessa mainittu bambu-mies. Mutta ne on tekijät erikseen. Reissu jätti paljon mietittävää ja opittavaa pinnasta kalastukseen seisovassa vedessä. Päällimmäiset ajatukset ovat, että pitäisi olla ehdottomasti ohuemmat tapsit vieläkin eli 0.12/0.14. Pituutta oli perukkeessa minusta riittävästi eli pari vavan mittaa eli 16 jalkaa. Lisäksi oma perhoarsenaalini on hävyttömän huono pienten perhojen suhteen. Se menee täysin laiskuuden piikkiin. Lammella on aiemmin ainakin toiminut Jyhis-tyyppinen pupa ja sen kanssa kuten vähän buzzerinkin oli mulla upotusongelmia eli tuppasi perho vaan jäämään pintakalvoon kyljelleen vaikka kuinka sitä lillutteli. Etenkin tuo Jyhis, kun siinä on thorax aukiharjattua pupujussikkaa.

Mukava reissu oli silti ja pitkästä aikaa joutuu taas vähän miettimään oikeasti mitä tein väärin tai parhaimmillaankin vähemmän oikein. Kaloja oli hollilla, mutta tällä kertaa ei ollut mitään saumaa niihin. Tämä oli kuitenkin yksi parhaista syksyn reissuista. Kirjolohi on haastava kala jos on saanut olla lammessa pidempään eikä todellakaan tule kuin Manulle illallinen. Lisää tällaisia paikkoja lähistölle, kiitos nam!

Vettä rannoille asti

Aamulla oli ongelle lähtiessä selvästi syksyn merkit voimakkaammin ilmassa. Ensimmäistä kertaa piti nimittäin raapata autonlaseja eli pakkasyö oli taustalla. Toinen varma merkki on punanuttuisten taistelijoiden ilmestyminen "katukuvaan". Hieman haikeuttakin oli heitä katsellessa. Metsästin joskus aiemmin aktiivisesti itsekkin noita sarvipäitä ja kolme olen päässyt ampumaan. Sittemmin into hommaan on lopahtanut vaikka siitä kyllä saa aivan omanlaisensa jännityksen jota ei kalastuksesta saa. Enkä tarkoita nyt jännityksellä, että ampuuko passikaveri selkään vaan sitä odottelua ja risahduksien kuulostelua. Eritoten tykkään kovasti ajomiehillä metsästystyksestä jossa passit ovat järkimittaisia ja itse metsästykseen pääsee osallistumaan paljon enemmän porukkaa kuin koiran kanssa. Taas kerran näköjään sitten lipesin vähän aiheesta eli palaillaan ruotuun. Luvassa oli siis 6h lupa Viannalle ja mukaan oli tulossa Iiro, joku hänen kaverinsa sekä koskivesien adhd-mies Häkkinen

Saavuin koskelle about 10.30 ja paikalla oli kaksi autoa. Toinen kalamiehistä olikin tuttu ja oltiin tavattu aiemminkin. Hänelle oli lupa tullut täyteen virvelillä ja perholla oli pyydetty tyhjää. Varmasti osin johtuen vesitilanteesta. Sitä nimittäin oli ihan tarpeeksi. Pääsin kuitenkin kahlaamaan kivivallille ja pian siellä tälläsikin kirre alempaa virranreunasta kiinni. Syöksy ja komea korkea hyppy. Pysyi vielä. Siitä spurtti "sumpulle" rantaan ja toinen korkea hyppy salakavalasti ja irti. Samoihin aikoihin saapuivat myös Iiro & co. Iiro aloittikin kalastuksen loistavasti. Ehkä 10min ja huolimaton kahlaus vallille kostautui uintireissulla. Eikun vehkeitä vaihtoon ja virppahommiin.

Sitten alkoikin taas kerran patomestarin piip-piip-piip show. Kolmesti nosteltiin luukkuja peräkkäin ja vettä oli niin paljon ettei päässyt enää vallille. Meni virvelihommiksi, koska aivan rannalta ei kovin mielekästä ole heittää. Nimittäin normaalisti heittopaikkana toimiva kivivalli verottaisi perhorasiaa liikaa. Myöhemmin paikalle tuli vielä yksi perhokalastaja, joka kuulemma on mäkimiehiä. Sen verran oli kaverilla v-tyyli kohdallaan heittäessä ja telemarkki haavitessa, että kaksi kirreä ronkki parkkipaikan kohdalta. Itsekkin kävin siinä kokeilemassa, mutta niin kylmää vettä oli olla vyötärösyvyydessä, että turhan paljon tuli mieleen ajatus lääkärisedästä sormi pyllyssä, omassa pyllyssä vieläpä, että jäi enemmälti kahlaamatta

Tästä reissusta ei jäänyt paljon kerrottavaa. Yhden kirren sain ruokakalaksi virpalla, Häksy taisi kanssa saada yhden special-spoteiltaan perholla sekä Tommikohan se oli kaveri joka multa lipan lainasi sai sillä yhden. Iiro karkuutti jonkun ja taisi yksi kirre hypätä pää edellä betoniseinäänkin leikkisästi. Esan kanssa turistiin päivällä ja kertoi Hannun saaneen alajuoksulta paremman taimenen sekä manaili noita juoksutuksia, että kun ne tehtäisiin etenkin näin syksyllä viikolla, kun ei ole kalamiehiä silloin juurikaan. No nyt ne tehtiin näin ja jäi kyllä perhohommat aika nollaan tällä reissulla ensimmäisen tunnin jälkeen. Mukava oli kuitenkin kuulla, että edellisellä reissulla vallilla haavinsa hukannut kalamies oli saanut omansa takaisin eli nuotta oli löytynyt alajuoksulta. Saapa nyt sitten nähdä vieläkö jossain tulee käytyä tälle vuodelle. Montaa reissua ei jokatapauksessa ole enää edessä ennen "talviunia"

Synttärinä suuntana Palokki

Vuosi sitten olin synttärinä käymässä Viannalla ja siellä sattui luukkujen nostoa ja ekaa kertaa istutusautokin samalle päivälle. Oli kaikenlaista säpinää. Nyt oli Viantaa sen verran kalastettuna, että teki mieli kopaista jotain uutta ja tästä menee osittain kiitokset Joensuun nuoriso-osastolle jotka laittoivat kuvia Palokin lammista Heinävedeltä pk.nettiin. No eikun sinne vaan. Mennessä näin muuten sarjassamme "Luonto on vielä meidän" tapahtuman, kun Palokkiin vievällä tiellä yritti kärppä käydä variksen päälle. Harmi kun ei ehtinyt näkemään loppuun tätä episodia. Unohdetaan kuitenkin nyt kärpät, koska niistä tulee mieleen Oulu ja siitä tulee mieleen työt ja kohta alkaa taas ahistaa. Palataan siis Palokkiin. Kävin hakemassa luvat lammen rannalta vanhemmalta herrasmieheltä. Lupahinta oli edullinen yhdellä vavalla eli 11e/3 kalaa. Yksi sellainen siis, kiitos nam. Samalla rupateltiin istutuspolitiikasta ja kuulemma parin viikon välein laittavat kalaa. Tälläkin kertaa olin perinteisesti päivää ennen uutta satsia. No eikun vaan ongelle ja keskitin kalastukseni pienempään lampeen jotta ei mennyt ihan juoksenteluksi. Alla pari heikkolaatuista videota joissa ylemmästä selviää pienemmän lammen tragediset mitat ja alemmasta isomman lammen jota siis heittelin ehkä pari kymmentä heittoa reissun aikana.

Ruuhkaa näilläkään lammilla ei ollut. Yksi pariskunta oli tullut asuntoautolla tahnaongelle. Muita ei näkynyt. Eikä meinannut näkyä kalojakaan ja tuuli kuin Neuvostoliittolaisissa elokuvissa. Se haittasi paljon tienvarren luona olevien virtapaikkojen ympärystön kalastusta. Tosiaan tapahtumat olivat täysin hukassa kuten pintakäynnitkin. Pitkän laiturin päästä sen sijaan löytyi pohjasta pari hakoa joista löytyy nyt todella mageita liitsejä.

Kalastuksen aikana en nähnyt kuin pari pintakäyntiä. Toisesta sain reissun ainoan kalani valkealla boobylla. Tärppi oli sen verran napakka, että luulin pohjassa olevan ja nykäisin oikein miehekkäästi takaisin ja annoin sitten löysää ja nykäisin uusiksi. Sitten se pohja lähti liikkeelle. Ei iso kirre ollut, mutta kala kuitenkin. Pari mukavaa syöksyä otti. Toinen kalatapahtuma oli, kun aiemmin bongaamani pintakäynnin luota otti kirre kiinni aivan rannasta kiven juuresta, mutta lähti suoraan kohti, hyppäsi ja sanoi, että minä menen nyt puis. Siinäpä ne tapahtumat oli jos lukuisia ahvenia ei lasketa. Se mikä ihmetytti, niin pintakäyntejä ei ollut edes tyyntymisen jälkeen. Täysin mykkää. Pintakäynnit on kuitenkin omasta mielestäni se lampikalastuksen suola. Heittelipä niihin sitten pinturia, nymfiä tahi liitsiä.

No tämä oli tällainen tuttavuus. Suht tummaa vettä oli. Ihan ok pärjäsi vaelluskengillä eli kahlurit ei pakolliset ja rannoilla oli ihan kivasti myös takaheitoille tilaa. Säännötkin hintoineen ihan jees. Ehkä kuitenkin itse tykkään enemmän näistä Heinäveden lammista Mustanlammesta useampine laitureineen. Ei kuitenkaan mikään pöllömpi paikka tämäkään ollut jos haluaa kilberttiä ruokapöydän jatkeeksi onkia. Tahnamiesten suosima paikka varmasti kuten Mustanlampikin, mutta minua ei lammella ne veijarit häiritse. Kalat kuitenkin liikkuvat enemmän kuin koskilla joissa jumittava kalastaja sotkee paljon enemmän kalastusta. Vielä kai sitä tälle syksylle pitäisi jossain käydä. Liekkö se sitten Vianta seuraavaksi vuorossa...

Ma tahtoo veivaa, veivaa!

Joskus yksittäisestä kalamiehestä tuntuu, että Viannankosken patomestarin alter ego on Madagaskarista tuttu kuningas Julien. Sen verran tiuhaan tuntuu luukkua taas veivattavan. Oli aamulla taas isonnettu eilisestä ja mikä ikävintä yhden kalamiehen kumi/silikoni havaksinen haavi oli lähtenyt jontkaan sen myötä kivikolta. Jos joku näkee, niin ilmoitelkaa ja palautelkaa ehdottomasti Esalle! Toisaalta enhän minä noista patoluukkujen liikuttelustakaan mitään ymmärrä, mutta eipä se ole ennenkään hidastanut kommentointia mistään aiheesta ja sitäkautta herneitten nenään vetämistä pitkin maakuntia. Noh, jokatapauksessa tällä kertaa kuitenkin seikkailtiin Viannalla testaamassa uusia kahlureita ja niiden pitävyyttä sekä toki toivomassa kalakontakteja hiljaisen kauden loppumetreille.

Kalakontakteja kyllä tuli. Ensimmäinen 45min ja kaksi kirreä pinkillä liitsillä ylhäällä laavun edustalta. Vettä sen verran (kuvassa vesitilanne ennen viimeistä luukkujen nostoa), että kahlaamaan ei lähde enää kuin Hujanen joka maanantaina oli onkinut kalaa useammankin edestä. Mies jolla on itseluottamusta ja itsesuojeluvaiston puuttumista niin paljon, että moni kamppailulajien edustaja saattaisi olla kateellinen. Ainut mitä ko. sankarilta kahlureista puuttuu varusteena on snorkkeli. Mutta tämä allekirjoittanut virtahevoksikin kehuttu ei nyt kahlaillut vaan tyytyi kalastamaan laavun edustalta kivikolta veden ollessa kovin korkealla. Parin ekan kalan jälkeen juteltiin Esan ja toisen kalamiehen kanssa pitkät tovit heidän luvanmyynti-session yhteydessä. Esa näytti samalla kuvaa puhelimestaan, jossa oli alueen kuuluisa lahnan pyytäjä saanut mukavan käsittääkseni karvan auki 2.5kg taimenen. Varmasti meni oikealle miehelle se ja mukava, että näitä vauraampiakin pilkkukylkiä Viannalla tuntuu jokibroilereitten seassa uivan. Tämän rupattelutuokion jälkeen kävi se jota ei ikinä toivoisi eli luukkujen aukaisusta tiedotettiin (ilmeisesti Julien aukaisi jo toisen tai peräti kolmannen kerran samalle päivälle, liekkö tulospalkkaus). Ohessa kuva jossa ympyröity missä vilkkuu valo ja video josta kuuluu ääni. Naurakaa taas vaan näille (alueen perhopellehän olen jo kuulemma muutenkin), mutta ehkä tätäkin lukee niitä jotka ei tästä tiedä eli taitaa 15min tästä vilkku-sireeni showsta olla kun luukut liikkuu. Keskelle kahlanneena kantsii lähteä kotia kohti likimain heti kun pilli vinkuu (ihan vaan sillä, että joskus on noussut luukut vikatilanteessa välittömästi)


















Noh, luukkujen noston jälkeen keskityin patoluukkujen edustaan, koska siellä virtaus ei juuri muuttunut. Sieltä kala kiinni ja otin jopa kelalle siiman. Olin varma, että kirre, mutta lähempänä nousi lahna pintaan. Eikun nopealla strippauksella sisään, mutta kappas kun siellä päätyperhossa olikin kirre kiinni. Hän halusi kuitenkin pysyä vaikka lahna teki kaiken työn karkuuttaaksen päätyperhon asukkin. Ei auttanut se vaan lähtee kirjolohi ihan näillä näppäimillä savustuslaatikkoon. Näin se tuli sitten pitkästä aikaa lupa täyteen aika nopeasti. Välillä kuitenkin kalaakin reppuun vaikka tuntui taas patoluukkujen vatuloinnin kanssa olevan kaikki merkit ilmassa mp-reissuun. Mukava oli saada kaloja, mutta niitä parin syksyn takaisia 2-3kg menijöitä kaipaa jotka veivät pohjasiimoille. Näistä kaloista ei kovin suurta vastusta kyllä ollut

Sen sijaan jotain parempiakin kaloja oli kuulemma väsytelty ja karkuuteltu viimeisen viikon kuluessa, mutta eipä niistä sen enempää ettei mene liikaa HTT-uutiskatsaukseksi. Reissun yksi focus (heh heh sentäs miten nörttiä termiä pukkaa) oli testata noita Vissun Ikoneita. Ai kun ne olikin sitten mukavat kun istuivat hyvin (kiitokset vielä henkseleitten asettelun avusta haavin hukanneelle kalamiehelle). Ei vielä päässyt kahlauksen makuun, mutta sen verran testasin, että ei pitäisi vuotaa. Etenkin housun sisäsauman osalta tuollaiset mittaan tehdyt ovat hyvät. Eivät lötkötä jalassa kuin lippa vinossa kulkevilla hukkatukilla. No vitsi vitsi...Mutta katsellaanpa minne nyt sitten seuraavaksi. Lokinlampikin kiinnostaisi pirusti Nurmeksessa käydä kokeilemassa, että onko niillä istutusmäärillä oikeasti se kala muka tiukassa siellä...

Tärppien puuttumista ihmettelemässä, mutta palvelu sentään pelaa!

Olin naputellut tähän blogin alkuun etukäteen alkuviikosta jo kolmen kappaleen mittaiset "aika" kärkässävyiset pohdinnat nettikirjoittelusta ja sen kommentoinnista jne. Olkoot kuitenkin se. Mikään ei siellä muutu eikä taustalla. Asioita ymmärretään niin pirusti väärin, kun ei puhuta kasvotusten ja etenkin jos ollaan omilla aroilla aiheilla. Silloin jopo karkaa herkästi lapasesta metsähallituksen puolelle joko julkisesti ja/tai kulisseissa. Syyllistyn siihen itsekkin. No se nyt näistä eli lauantai-aamuna oli vuorossa Heinävedelle lampihommia. Edellisestä kalastuksesta olikin pari viikkoa ehtinyt kulua, kun meni reisille yritys lähteä Viannalle reilu viikko takaperin. Tällä kertaa oli siis tarkoitus hakea revanssia Bomanista, kun viimeksi kyykytti aika sata-nolla lammella. Sen verran tein taktisia muutoksia, että palasin käyttämään pintasiimaa vaikka en jaksa uskoa, että sillä suurta merkitystä oikeasti oli. Mutta kuten usein, niin aika paljonhan kalastukseen liittyvistä valinnoista on uskosta kiinni. Tämä taas näkyy onginnassa siten, että jos siiman päässä on perho johon ei luota tai uintisyvyys on mielestään väärä, niin kalastus tuppaa olemaan sellaista hosumista kuin nuorella miehellä toiminta rintsikoiden hakasta ensi kertaa avatessa...

Nyt mennään kuitenkin takaisin lammelle ennenkuin ollaan liian jännän äärellä noitten ihanaisten maitorauhasten kannattimien kanssa. Eli tällä kertaa piti käväistä aamulla mutka vielä kaupungissa ja viedä tyttäret hoitoon, mutta sen sijaan ei tarvinnut lupia ostella, koska tämä oli hoidettu ystävällisesti Varkauden ihmeen toimesta. Lammelle saavuttiin aikalailla samoilla kellonlyömillä eli kello 8.50.27. Olin ottanut etulyöntiaseman kasaamalla vavan valmiiksi ja näin pääsin heti valtaamaan ykköspaikat laiturilta. Lampi oli tyyni ja pari-kolme pintakäyntiäkin nähtiin heti. Yksi ihan laiturin edessä. Odotukset korkealla, koska kaksi viikkoa sitten oli tapahtumia pirusti ja nyt oltiin vielä aikaisemmin liikkeellä.















Ne odotukset karisi nopeasti. Mykkää, mykkää ja vielä mykempää. Ei vetoakaan. Ei koko päivänä. Ei pinnasta, ei pohjasta eikä edes indikaattoreilla uitetuilla perhoilla. Mistä johtui sitä ei tiedä tarinan kertoja. Paras arvaus on kuitenkin heti tultuamme alkanut ajoittain varsin ravakkakin tuuli. Se on tullut huomattua, että tänä vuonna menee kaikki päin v#ttua paitsi muna ja sen lisäksi toinen huomio on, että kun kirbeli pistää suun kiinni, niin se on myös kiinni. Mikan kanssa pohdittiin, että olisi ollut pirun kiva jos olisi ollut muutama kilpamies mukana lampi-experteistä ja olisi nähty onnistuvatko kaivamaan kaloja ja etenkin kun varmastikkin onnistuvat, niin mitkä olisi olleet tekniikat. Nyt sen sijaan tyydyttiin toteamaan yhden tahnakalan haavitseminen sekä lammella ensikertalais-pariskunnan kalansaanti pellillä. Toki Mikan piti elvistellen viedä voitto kalatapahtumista yhdellä särjellään. Tärpit meni sen sijaan tasan 0-0

Reissu sopi hienosti koko vuoden jatkuneeseen teemaan. Mutta jotain hyvääkin eli Visionin kanssa käytiin keskusteluja nepparivapaista kahlureista ja palveluhan pelasi aivan mahtavasti. Uudet pöksyt odottavat testiään eli Ikonit modatuilla sukilla. Vissu oli kyllä tässä tapauksessa maineensa arvoinen eli iso käsi siihen suuntaan. Näin pitäisi asiakaspalvelussa olevien ihmisten työskennellä!

Pitää nyt yrittää nuo housut vielä koeajaa vaikka Viannalla syksyllä, koska onhan se hyvä tarkistaa ettei ole lapsusta käynyt tehtaalla, joka tietysti minun tuurillani olisi täysi mahdottomuus. Muuten en oikein osaa loppusyksyn onkimisista sanoa mitään. Ehkä vielä kerran Heinävedellä ja Viantaa. Saa nähdä...

On se kone!

Nimittäin tuo Bomanin Mika. Ensin on alkusyksystä koukuteltu komeita +60cm taimenia useampia ja eipä tuo sen heikommin näyttänyt kirren ongintakaan sujuvan. Käytiin siis lampihommissa ja Mika oli jo pari kalaa ehtinyt saada, kun saavuin paikalle puoliltapäivin. Ei muuta kuin tohinalla liitsiä lampeen ja kohta jo tärppi tulikin ja heti perään ravakampi tälli. Perho jäi kalan suuhun, perskeles. No kaveri jatkoi kirren koukutusta ja itse mietiskelin, että mikähän tässä menee pieleen kun tarjoilut on likimain samanlaiset. Lopulta reilun tunnin kalastuksen jälkeen sain sentään yhden ylös asti. Mika oli tainnut saada pitkälti yli puolenkymmentä jo siinä vaiheessa (sovitut c&r kuviot lammen puuhamiehen kanssa)

Itse onnistuin tämän jälkeen karkuuttamaan yhden kalan haavin kehikon vierestä ja yksi irtosi vaisun tärpin jälkeen. Reissusta jäi mietittävää paristakin eri syystä. Nimittäin kaksi muutakin kertaa jäi perho kalan suuhun eli tapsi poikki. Viimeisellä kerralla sain perhon heitettyä tuikkiin ja samoin tein pam ja siima poikki. Ihan pikkusen rehellisesti sanottuna v#tutti siinä kohti. Nyt lähtee kyllä se parin vuoden vanha stroft-rulla roskikseen. Toinen mikä mietitytti oli, että mitä tuli tehtyä väärin, kun kaveri veti vierestä kalaa ja itsellä oli selvästi vähemmän tapahtumia vaikka aiemmilla reissuilla ollaan aika samanlaisia saaliita saatu. Suurin ero kalastuksessamme oli, että mulla oli intteri ja Mika syyti pintasiimalla mustikan kera.

Päivä oli kalastukseen todella komea ja aika rauhassa saatiin olla. Bomanin muutama kala oli todella kovia menijöitä ja esittivät todella hienoja syöksyjä sekä hyppyjä. Herrasmiehenä varkautelainen vielä antoi omista kiintiökaloistaan kotiin viemistä, kun ei itsellään ollut tarvetta kuin pariin ruokakalaan. Meillä kyllä menee eli kelpasivat mainiosti, kiitokset. Mukava reissu oli kaikinpuolin vaikka vähän pohdittavaa jäikin mitä pitäisi parantaa ja tehdä toisin. Nyt olisi sitten tulevana lauantaina Juhani Ahon perhokerhon jäsentenväliset Nurmijoella ja kuulemma pitäisi Hujasen mökille mennä perjantaina saunomaan ja parantamaan maailmaa. Saapa nähdä tuleeko siitä mitään eli irtoaako iltalomat...vanhempi tyttö on nimittäin ainakin jo äitiinsä tullut. Tänään tuli suora kommennti reissusta tultua "olit sitten yli kahdeksan tuntia. saitko ees kalaa??"

Sekatyömies

Alkoi Hujasen ja allekirjoittaneen kalareissu Viannalle kuten edellinenkin. Esa nimittäin oli soitellut, että vettä on taas rannoille asti. Siihen kun lisättiin perinteinen "päivää ennen istutusta" -tilanne päälle, niin askelmerkit olivatkin kohdallaan. Tuon vesitilanteen takia toteutin sen mitä olen monesti miettinyt eli kävin etsimässä vajan hyllystä pölyyntyneen koskiviehe-rasiani ja hain mökiltä virvelin mukaan koskelle ensimmäistä kertaa sen jälkeen kuin aloitin perhokalastuksen.

No vettä ei nyt kuitenkaan koskella ihan järjettömästi ollut. Saman verran kuin viimeksi kun kävin. Sen verran kuitenkin ettei kahluuhommiin ollut asiaa paitsi Hujasella jolta puuttuu itsesuojeluvaisto niin kahlauksen kuin vaimoaan kohtaan esitettyjen nettikommenttien suhteen. Kiuruveden sankari nimittäin alakautta kahlasi vallille ja koetti sillan yläpuolista osaa perhoilla tiukasti pommittaa. Taisi olla kolmekin kalaa yhtä aikaa kiinni joskin merkiltään olivat vääriä. Ei löytynyt sieltä kirjolohia

Eikä löytynyt patoaltaaltastakaan eikä siltamontusta eikä loppuliu'usta. Pääsääntöisesti tuli syydettyä perholla, mutta pari eri kertaa kokeilin legendaarista lottolippaa ja ainoa kontakti kirreen taisi sillä tulla. Pari pyrähdystä pysyi kiinni, mutta sitten sanoi heippa. Erikoisin tilanne oli, kun sain lotolla lahnan jonka selässä oli Hujasen kolmen perhon litka ja lippa kiinni niissä.

Mutta eipä tuosta virvelihomman kokeilusta mitään kauheaa nostalgiatulvaa tullut eikä tarvinnut itseä olalle taputella tunnelmissa "tihhhh!! isäs poika". Tuskinpa tulee enää uudelleen kokeiltua koskivesillä. Ylettäähän sitä raskaalla lipalla kyllä paremmin, mutta jotenkin se tuntuma siitä hommasta vaan puuttuu ja kyllähän se aina hieno tunne on tuntea tärppi siimassa ja sitä rataa. Tulipahan samalla selväksi, että paluuta vanhaan ei ole

Mutta joopas. Se oli sellainen reissu. Tekstiviesti kertoi kauden ensimmäisen mp-reissun olevan tosiasia Hujaselle. Tästä tuleekin mieleen nykyisen kapiaisen ja silloisen alikessu-kaveri Hartikaisen viikonloppu varallaolossamme saama postikortti "Guinness is good for you" (pienenä selvennyksenä joille tuo ei avautunut eli guinness = gines karkeasti lausuttuna = kiinniolo viikonloppu intissä). Hyvää se teki kyllä kansankynttilällekkin joskus palata kuolevaisten sekaan. Omalta osaltahan tämä oli ihan normireissu. Mietiskelin kotiin ajaessa tämän kauden kalastuksia ja eipä ole kyllä ollut kuin ehkä toissakertainen Viannan kopaisu sekä keväinen Kymönkosken pinturointi olleet sellaisia mukavasti tapahtumia sisältäneitä sekä sitten lampireissu keväällä jäiden seassa ja sekin osittain tuurilla, kun löytyi luvan lopussa kalat. Tulevista reissuista ei pitäisi sanoa mitään, kun ei näytä ikinä pitävän paikkaansa. Paras arvaus kuitenkin on, että Heinävedelle lammelle