Hain seuraa Kangaslammen kalareissulle pk.netistä (ei tarkoita päiväkahvit.net) ja sitäpä ei todellakaan pitkään tarvinnut odotella. Iivosen Antti Ankkalinnan Perhokalastajista pisti nopsaan viestiä, että olisi halukas lähtemään mukaan. Näinpä varmana nakkina otin tarjouksen vastaan ja sitä kautta sitten tehtiin vähän taustatutkimusta ja selvisi, että Kangaslammelta oli jo veneet käännelty mutta niitä sai käyttää. Ajelin varuilta kuitenkin maanantaina katsomaan veneiden ja airojen tilanteen sekä tapasin samalla sattumalta jälleen kerran viininpunaisella fordilla ajavan perhomiehen (mistä näitä oikein tulee) ja samalla turistiin kalapaikoista sun muista. Hän oli silloin saanut yhden kirjon Jyhis-tyyppisellä jatkoperäpupalla ja yleensäkkin kalat olivat olleet aika pinta-aktiivisia. Tarjoilu oli hyväksytty jos pupa oli aivan pintakalvon alla.
Kun nyt saavuin paikalle niin sama Ford napotti parkissa ja mies kohta rantaan soutelikin kirjon kanssa, kun olin jo sotisovassa rannalla Antsaa odottamassa. Samalla huomattiin hiekkarannan laiturin vierellä ruokaileva kirjo, joka ilmeisesti söi jotain pinnasta. Liekkö koivusta tippunut jotakin önninmönniäisiä. Antsakin saapui paikalle ja saatiin kaverilta vene käyttöön ja sitä kautta suunnattiin kohti vasemmalla olevaa lahdenpohjukkaa, koska siellä oli tuntunut olevan kaloja maanantaina ja oli ollut nytkin. Samalla katsottiin kauempaa, kun tämä tekijämies sai kirren nousemaan tod.näk. pupaansa ja otti kalan pois kuleksimasta. Kovin pirteitä kaloja. Tämäkin otti hyvän spurtin, kun huomasi kaverin haavin.
Itse olin viritellyt kaksi settiä eli #7 vavassa oli upposiima kera boobyn, liitsin ja nymfin. Demonissa taas pinturi ja pupa. Antsa taisi alusta asti viritellä superpupaa kehiin ja se kyllä pelitti todella hyvin. Itse aloitin perinteisemmillä välineillä ja en ehtinyt heittää kuin ehkä viisi heittoa, kun kala kiinni. Pieni kirjo oli hyväksynyt mustan boobyn yön timomaisilla silmillä. Edellisenä iltana sidoin elämäni ensimmäisen tämäntyyppisen kirjon surman. Samalla kokemusasteella oli itse kalastusreissu lampien osalta. Antsalla ei myös juuri sen enempää kokemusta seisovan veden touhuista. Jonkun aikaa vääntelin Gordonilla kirjoa ja Antsa sen kohta haaviin nappasi. Oli niin pieni (reippaasti alle kilon), että laskin takaisin kasvamaan. Pohdintaa tästä toiminnasta tämän jutun lopussa. Kuitenkin sähäkkä alku. Tämän jälkeen alkoikin suht näppärästi sataa. Ihan maahan asti kuten alla olevasta kuvasta selviää.
Sade onneksi taukosi ja päästiin taas tositoimiin, kun kelikin tyyntyi ja aurinko näyttäytyi. Antsa pääsi tarjoilemaan mukavasti pintakäyntiin ja näimpä kirre hyväksyi superpupan. Tämä oli selkeästi parempi kala. Valitettavasti jonkun tovin jälkeen ehkä hivenen turhan kovankin paineen takia 0.15 siima sanoi poks. Tämän jälkeen kalastus noudatti aika pitkälti sitä kaavaa, että katseltiin pintakäyntejä ja meikä tarjoili aika paljon myös booby, liitsi settiä hiljaisempina aikoina. Jonkun tovin päästä Siilinjärven Seat-mies sai superpupaan pienemmän kirjon kiinni ja ylös asti.
Käväistiin juomassa yhdet välikaljat autolla ja vielä sai Antsa yhden kalan kiinni superpupaan illan jo pikkuhiljaa hämärtyessä, mutta nyt oli tuulisolmu syyllinen siimankatkomiseen. Samalla kun ihailtiin todella reippaalla Catch a Fish-tyyppisellä lusikalla syytävää virppamiestä lähdettiin kohti "kotirantaa". Huomasin huopaillessa edessäni komean evällisen pintakäynnin ehkä vain 3-4m päässä veneestä ja löin jarrut päälle sekä huikkasin kohti keulatuhoa, että nyt sitä perhoa tuonne. Antsahan kääntyi vavan kanssa herkällä presentaatiolla kuin Jörn Donner tuolissaan ja näinpä vaan kirjo tarjoilun hyväksyi. Siitäpä sitten Iivosen perheelle ruokakala. Pirun pirteitä olivat kyllä. Kalat. Tämäkin väänsi ihan tosissaan jahka ensin tajusi, että tästähän saattaa pannulle joutua. Lopussa vielä pääsin itsekkin tarjoilemaan pinnassa käyneille kaloille, mutta meikän oliivipupa ja superpupa-tarjoilut ei kelvanneet. Näinpä sitten lähdettiin pikkuhiljaa autoille ja oltiin reissuun tyytyväisiä. Itse olin myös tyytyväinen uuteen Airflon ridge line pintasiimaan sekä eritoten siihen että Antilla on molemmat silmät vielä tallella vaikka monta tuntia huiskettiin samassa veneessä. Nopea jantteri väistelemään! Vähän kuin Keanu Reeves Matrixissa...
Loppupohdintoina voisi todeta, että syksyinen lampikalastus todella yllätti positiivisesti. Paljon tapahtumia ja pintakäyntejä oli mukavasti. Välillä vähän tuuli sotki. Ankkuri olisi syytä olla mukana, mutta noviiseina se unohdettiin. Kangaslampi paikkana oli todellakin jees. Sopivan kokoinen ja kalaakin tuntui olevan. 11e kera ruokakalan kelpaa ainakin allekirjoittaneelle hintapolitiikasta. Sääntöjä ei vaan löydetty mistään. Veneen vuokrasta ei puhelimessa mainittu mitään. Kelluntarengas tuntui olevan vieras keksintö, kun siitä tiedustelin. C&r hommista unohdin kysyä. Antsan kanssa laskettiin yhdet pienet kirret takaisin. En tiedä tehtiinkö jotain väärin. Väkäsettömillä kyllä kalastettiin ja nopeasti kalat takaisin elementtiinsä pääsivät ja voin vakuuttaa, että elossa ovat seuraaville kalamiehille. Vanhana jankkaana jälleen kerran palaan siihen, että jos olisi ollut uimarannalla kyltti kera laminoidun A4 jossa olisi kalastussäännöt, niin ei tarvitsisi arpoa ja miettiä, että onko joku sallittua jos ei ole kiellettyä tahi päinvastoin. No 22 eemeliä meiltä tuli tuloja Camp Atraimelle ja yksi ehkä tasan kilon kirjo lammesta ylös otettiin.
Todella miellyttävä kuva jäi Kangaslammesta sekä eritoten syksyisestä lampikalastuksesta. Olen oikeasti yllättynyt sillä oletin lampikalastuksen olevan mukavaa kuin keväinen kivien keruu pelloilta maatalossa. Tätä lampihommaa varmasti jatketaan. Seuraavaksi sitten kopaisemaan Korpilohi Viitasaarella jos vaan aikaa siihen löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti