Myrskyssä yllättävän mukavaa Viannalla

Tuolla pk.netissä jo hivenen arvostelivat synkkäsävyisistä kirjoituksista täällä blogissa ja toki ihan aiheestakin. Tänäänkin oli ainekset katastrofiin olemassa, mutta nyt oli vähän säkääkin mukana. Homma alkoi, että lähdin hakemaan postista Garry Evanssilta tilaamaani Greys GRXi+ kelaa. Pistivät Airflo Ridge Linen kanssa niin hyvän tarjouksen, että kävi Sulo Vilenit. Oli muuten brittipojat oikein valmiiksi puolanneet ja näköjään sain pohjasiiman kaupanpäälle. Varsin mallikasta toimintaa. Tällä kelan hakureissulla meinasi jo käydä kylmät, kun moottoritien ohituskaistaa ajaessani pikkasen rapiaa satasta työnsi rinnalta saabbi kylkeen. Pikkasen huusi ensin renkaat ja sen jälkeen torvi sekä valot välkkyivät. Onneksi ei pahempaa sattunut vaan about 10cm turvaväli jäi. Tulomatkalla kävin myös suomalaista kauppaa kannattamassa eli ostin Rialinnalta pohjasiiman sekä Air Cel pintasiiman dt-mallisena kutosluokkaan. Tämä oli halpa täsmähankinta Viannan likaisille ja teräväkivisille vesille. Tuntui päivän mittaan toimivan ihan hyvin.

Kotona jo rouva ihmetteli miten tuohon tuuleen voi mennä kalaan. Noh, onhan se mentävä kun olin luvan varannut. Soittelin Esalle ja kyselin illan kalastajien lukumäärää ja ikäväkseni kuulin, että viisi jantteria oli tulossa. Kysyinkin heti, että voinko tulla aiemmin kalaan. Ja se onnistuikin. Näin ollen saavuin kalalle jo hieman klo 13 jälkeen. Koski oli tyhjä eli näytti lupaavalle. Uutta kelaa kiinni ja pohjalle pientä pinkkiä liitsiä, keskelle kirrepupaa ja kärkeen Kullervo Kuulapäätä. Lähdin oitis kohti Pielaveden puoleista patovallia. Sain rauhoitettua intoa sen verran, että maltoin kalastaa kiven edustan, jolle olin aikonut heittämään. Siitäpä heti kolmannella heitolla kala kiinni ja kohtuu mukavasti oli kaverilla menohaluja. Ei mikään raketti kuitenkaan. Kirrepupan pettämä 1.8kg kirbeli avasi pelin ja Greys toimi kalan kanssa mukavasti.



Sitten pitelikin hivenen hiljaisempaa. Tuuli oli todella kova. Onneksi myötäinen. Rouvakin soitteli kotoa, että oli katolta lähtenyt savupiipun sadesuojapelti. Keskityin kalastuksessa lähinnä Pielaveden puoleiseen osioon. Jonkin ajan päästä sainkin saman kiven kupeesta mistä edellisellä reissulla tuli 2.5kg kirjo kalan kiinni. Tällä oli menohaluja ja vaikutti, että ehkä haluaaa mennä patoluukun läpikin. Kala ajautui kovaan virtaan jossa se hyvin nopeasti sippasi ja tuli kyljellään kohti. Kädet kävi kuin kattilan pesijällä, mutta en ehtinyt kelata kyllin nopeasti. Kala pyörähti virrassa kiven yli ja sanoi heippa. No näitä tulee. Ehkä olisi väkäsellisessä pysynyt. Tiedä häntä..

Sitten pitikin hiljaisempaa taas. Joitain ahvenia silloin tällöin. Ilmeisen paljon tuntuu olevan sitä lajia nyt Viannassa. Lähdin makkaranpaistoon joskus neljän maissa ja samaan aikaan tuli toinen perhomies paikalle rouvansa kanssa. Esalle maksoin luvat ja juteltiin joku tovi niitä näitä sekä nappailin makkarat huiviin. Esa kertoi, että kolme kalamiestä oli perunut tulonsa eli nyt ei ollut ruuhkaa. Yes! Virittelin uutta litkaa kehiin. Peruke muuten kuluu Viannalla aivan uskomattoman nopeasti. Liitsiä kärkeen ja pari pientä pupaa ylemmäs. Palasin vanhalle tutulle heittopaikalle, koska toinen kalamies meni Maaningan puolelle patovallin lipan alle. En kauhean montaa heittoa ehtinyt heittää, kun siima kiristyi ja alkoi räikkä huutaa. Oli pirteä kaveri. Pohjasiimoilla käytiiin ja ilmeisesti asukki oli aiempia istutuskertoja. Se noilla lötköillä on, että kun ne sippaa, niin sen jälkeen tulevat suht helposti haaviin. Niin tämäkin. Kala oli 60g pienempi kuin ensimmäinen ja puri mustakuulaiseen pinkkikauluksiseen keltavihreä runkoiseen pikkupupaan. Esakin oli vielä paikalla ja rupateltiin taas tovi ja aloin lopulta etsimään puukkoa. Olin sitten sen pudottanut jotenkin mystisesti koskeen. Onneksi halpa taittomalli prismasta. Toinen porukka lainasi ystävällisesti teräasetta jotta sai evämakkaralta suolet lokeille.



Toinen perhomies saapui lipalta ja kehottelin häntä menemään Pielaveden puoleisen kuohun alle. Sinne hän painuikin ja toivottavasti on kalaa tullut illalla. Itse totesin, että annetaampa toiselle kalamiehelle rauha, että saa kalastaa nautiskellen patovalleja yksin. Kaksi kalaa kyllä riittää meidän perheelle. Oli tarkoitus käydä myös sillan alla olevaa virtaa kokeilemassa taimenen toivossa, mutta sen teki tuuli mahdottomaksi. Kaksi tuntia jäi lupaa jäljelle, mutta katellaampa ensi viikolla uudelleen jos vaan aikaa reissuun järjestyy.

Ihan mukava reissu siis oli ja onneksi tuuli ei lopulta sotkenut, kun käytännössä tuli selän takaa. Loppuun vielä parit vinkit Viannan kalastukseen. Pienet pupat toimivat esim. tämä: http://perhorasia.fi/Fly/Fly.thtml?flyID=18240. Kalat ovat Pielaveden puoleisella kuohulla ja sen rajavirroissa molemmin puolin. Kuulapäät kohti vallia ja tuntuma pitäen vapaalla uitolla. Noilla teeseillä pitäisi kalaa irrota.