Istaria, istaria, istaria

Keksittiin nohevina poikina Iiron kanssa, että järjestettäisiin kerrankin reissu jonne lähdettäisiin koko veljessarjan voimin. Tämä onnistuikin mukavasti, kun tyttäret pääsivät Kari-ukin ja Tuulan hoiviin Keiteleelle yökylään, rouva oli yötöissä ja me pojat sitten suunnattiin heittämään 12h lupaa Kellankoskelle. Tällä kertaa siis oltiin koko trio paikalla, kun mestiksessä SapKon takalinjoilla viihtyvä Petrikin pääsi mukaan. Voisi kuvitella, että kolminkertainen määrä tulee tuhoa särkyneiden vermeiden muodossa, mutta tästä reissusta tuli historiallinen eli mitään ei mennyt rikki eikä hävinnyt. Reissuun liittyi myöhemmin yöstä myös Iiron kaveri Heksu.

Käytiin hakemassa kaupalta luvat ja toki siellä jo ensimmäinen kylähullu nähtiin: "minu ei tarvii lohen onginnasta mittää maksoo!" julisti naama punottaen hivenen sekavan oloinen mies. Niin ja en ollut minä. No näitä aina sopii etenkin pienille paikkakunnille. Itselle ehkä legendaarisimmat vastaavat ovat tulleet nähdyksi Piippolan Shellillä 88-tien varressa. No jokatapauksessa luvat saatiin ostettua ja painuttiin virittelemään vermeitä. Kellalla meitä odottikin tuttu auto ja Niskasen Jukkahan se oli tullut kalalle mukanaan Jääskeläisen Tuomas, joka on isällä ollut ambulanssissa joskus töissäkin. Tuomakselle muuten vielä kiitokset virkistävistä vodka-ryypyistä. Pojilta oli lupa alkanut klo 18 ja meidän odotellessa oman lupamme alkamista klo 19 sai Jukka niskalta pari reilua nelikymppistä kalaa ja vastaavia tapahtumia oli myös kalakaverillaan.



Iiro ja Pete ampuivat luvan aloituksessa alas ja itse jäin syytämään niskaa. Sieltä oli ensimmäisellä kerralla tuloksena ohilyönti tinseliin. Hetken päästä itse painuin alemmas ja pojat ylemmäs ja Iiro nokitti viidellä ohilyönnillään niskalla. Itse kalastelin kosken keskiosaa ja alaosaa ilman mitään kontakteja kaloihin. Vettäkin oli ehkä turhan paljon. Palailin niskalle ja siellä oli ollut edelleen joitain ohilyöntejä. Pohdiskelin taktiikan vaihdosta ja pistin pienen salakan (http://perhorasia.fi/Fly/Fly.thtml?flyID=18966) ja uittelin sitä erittäin hitaasti. Kohta siihen puolivahingossa kahlauslinjaa katsoessa iski kala kiinni. Sieltä nousi eväleikattu 37cm taimen. Heti kohta otti nielun reunasta mitallinen kiinni, mutta se ei pysynyt kuin reilun 10s. Ennen luvan alkamista kävi rannalla joku näitten koskien vakikävijä joka kertoi tapahtuneen jonkinlaisen onnettomuuden Kymön kasvattamolla ja siellä oli sähkölinja kaatunut kala-altaaseen tuhoisin seurauksin jos yhtään käsitin oikein. Tämän vuoksi isompaa istaria ei kai ollut saatavilla ja esim. Huopanan suhteen Riitta kertoi istutusten siellä alkavan vasta juhannuksen kupeessa, koska pyyntikokoista istaria ei saada. Kellallakin oli alamitta ko. syystä laskettu 45cm ->40cm. Tästä toiminnasta sekä 36-39cm istarien tumppaamisesta koskeen voi jokainen olla mitä mieltä tahtoo. Itsellänikin oma mielipide on...

Sitten nähtiin jossain välissä niskalla myös aika erikoinen episodi. Iiro oli paiskomassa "heittokivellä" ja hänen selkänsä takana kävi iso molskaus. Rannalla pari pappaa oli kyyläilemässä ja taisivatpa kivellä viskata. Luikkivat sitten sieltä karkuun. Käsittämätöntä menoa. Onneksi näitä vatipäitä ei nähty sen koommin. Mutta noita pieniä taimenia sen sijaan näkyi myös jatkossa. Niskalla sitä evästä tuntui riittävän. Lopulta saatiin saldoksi "omalla" porukalla seuraavasti ja kaikki kalat olivat eväleikattuja:

allekirjoittanut 37, 38, 39, 40, 41, 42
Petri 39, 40
Iiro 2kpl n. 36-39
Heksu 40 ja reilun kilon hauki

Näistä kaloista eniten mieltä lämmitti Petrin saama ensimmäinen mitallinen taimen jota hartaasti nostettiin ylös. Omista kaloista miellyttävin oli juuri ennen lähtöä saamani 42cm yksilö, jonka sain Yön Timpalla, kuten muutkin mitalliset, josta oli jo kierrekkin kappaleina roikottamalla niskan heittokiveltä likimain pohjasiimoille niskan nielun alle. Nykäisin aina metrin pari siimaa kelalta ja annoin streamerin uida pienin nykäyksin. Tarpeeksi kun oli tavaraa ulkona oli kala kiinni. Okei..Ison kalan kanssa olisi voinut hätä tulla, koska kova koski oli suoraan alla. Ottipelit olivat illan ja yön aikana aika peruskauraa eli mustaa streameria ja tinseliä. Koetin aamulla myös pinturiakin niskalla, mutta ei siihen salakoitakaan edes noussut.



Se oli semmoinen reissu. Hiacen takaosasto patjalla ja makuupussilla ei aikaleimalla 02-04 ole ollenkaan yliarvostettu ratkaisu. Vähän jotenkin höntti olo tuosta taimen istareiden onginnasta jäi ja hivenen harmittaa, kun ei ehjä eväisiä joukossa näkynyt. Mukavaahan noitakin oli onkia ja osa antoi kovassa virrassa ihan kelpo vastuksen. Tyttärillä oli myös ollut hauskaa ja olivat päässeet mönkkäriajelulle jne. Vastaava keikka voitaisiin ottaa uusiksi joskus. Iiron kanssa vähän mietittiin, että jos seuraava reissu tehtäisiin Konnekoskelle. Saapa nähdä sitten toteutuuko se vai onko kohde joku muu...

Hiljainen Huopana

Kevät oli odoteltu ja paljon puhuttu Huopanankosken viikonlopusta. Odotukset olivat korkealla ja kalaa toivottiin saavan runsaasti. Näitä odotuksia vastaan jouduimme kuitenkin hieman pettymään vaikka reissu muuten loistava olikin. Meitä lähti lopulta reissuun 9kpl, kun yksi lähtijöistä perui viime metreillä "työkiireiden" vuoksi. Näimpä meitä kosken rannalla heilui Söde, Masa, Artsi, Pode, Raksa-Apina (Söden lanseerama ja jatkossa käytettävä nimitys), Antsa, Häivis, Häksy ja allekirjoittanut. Reissu aloiteltiin Niskantalolla virallisella serenomialla jossa Söde ojensi Artsille lahjakortin nelivitosten verkkojen ostoon Riaskilta sekä kurkun huuhdokkeeksi pullon aina yhtä mainiota jallua. Artsilla oli siis synttärit. Reissun alkuun saimme myös varsin mainiota viihdykettä, kun Harri ja Juho saapuivat sa-int mallisella entisellä ambulanssilla ja pyörivät pihassa tovin etsimässä parkkipaikkaa. Ensin meinasi mennä navetta nurin ja sitten ikäänkuin ei tilaa olisi ollut, niin aivan liki Iivosen Antsaa amppari parkkiin ja hyvässä nousussa ollut raksa-apina tempaisi oven suoraan Antsan auton kylkeen/peiliin. Jonkun verran oli "pienimuotoista" repeilyä porukassa havaittavissa..

Jahka siitä sitten joskus lähempänä kasia maltettiin kalalle lähteä nähtiin aika pian, että kalastuksesta tulee aika haastavaa. Kahluukielto ja tulvavesi ovat perhomiehelle aika paha yhdistelmä. Edellisen päivän virvelikalastajien saalistietolomakkeet näyttivät ettei nekään tarjoilut olleet toimineet. Mutta eihän siinä kuin yrittämään ja streameria virtaan. Heti reissun alkuun raksa-apina sai niskalta mitallisen taimenen tinselillä sekä Artsilla oli kala kiinni niskalla. Sitten hiljenikin ja eipä muita kunnollisia tapahtumia perjantai-iltana ollut ellei lasketa homoeroottisia juttuja nuotiolla sekä naapurimökin elämöintiä. Pojat pariinkin kertaan siellä vierailivat ja taisipa sieltä joskus aamuvitosen aikaan pari "leidiä" pyörähtää mökillä, mutta tapahtumista eikä "naikkosista" tainut paljon jäädä kerrottavaa jälkipolville

Lauantai aamuna tuli herättyä ja huomattua vanha vitsaus. Joku kulkukissa oli pissinyt suuhun. No maku lieveni kuitenkin hampaiden pesulla ja keskioluella eli eikun suunnittelemaan kalastusta. Päivän aikana taidettiin Artsin kanssa eniten kalastella ja tuli käytettyä aika monenlaista tekniikkaa. Tuli paiskottua tinseliä, pinturia, larvasteltua ja yleensä kaikkea erilaista kokeiltua, kun ei tuntunut mitään tulevan. Salakka nousi viikonlopun aikana koskeen ja lauantaina niitä nousi jo pinturiin ja yksi tarttui kuninkaanväylästä kroppakalana jäljitelmäänsä. Minkäänlaista lätinää niskalla tai missään koskea ei reissun aikana kuitenkaan käynyt eikä salakka-ajoja näkynyt.

Päivän kalatapahtumaksi jäi Häksyn koukuttama nelikymppinen komea ehjäeväinen kala joka nousi hiiri-jäljitelmään. Illemmalla alettiin paukuttaa koskea koko arsenaalilla ja Iiro saikin pari kalaa torikosken kovan kuohun peileistä jallitettua. Suurin niistä 45cm. Masa sai sillan yläpuolelta tinselillä yhden 43cm yksilön ja karkuutti möykyn sillan yläpuolelta. Monia isoja kaloja pidellyt Matti totesi harmissaan kalan olleen reilusti yli kuusikymppinen. Siinäpä ne kalatapahtumat sitten olivatkin. Sunnuntaina Harri kävi vielä viskomassa aamusta ilman mitään tapahtumia. Valtaosa porukasta itse mukaanlukien kipattiin sunnuntain kalastus ja lähdettiin ajelemaan kotia kohden ajoissa. Iiro sen sijaan jäi kalalle ja illalla kuulee, että vieläkö hälle puri siellä. Perinteistä Iiroakin reissulla nähtiin eli ties monennetko aurinkolasit ovat Huopanan pohjassa. Onnistuin kyllä itsekkin ryssimään pudottamalla täysin omituisesti kelan puolan koskeen ja piti pyydellä kahlurimiehiä auttamaan sen onkimisessa.

Reissu oli kyllä kalantulon suhteen pettymys. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kahluukielto, toki tarpeellinen, rajoitti kyllä kalastusta aika paljon etenkin korkealla vedellä. Kuitenkin kohtuullisesti saatiin koski haravoitua, mutta kalat eivät nyt oikein innostuneet tarjoiluista vaikka salakkaakin koskeen ilmestyi. Kokonaisuudessaan reissu oli kuitenkin varsin mukava ja seura oli hyvää. Niskantalo on tukikohtana tällaiselle reissulle loistava. Kelit suosivat ja itse kalastin koko viikonlopun ilman kahluuhousuja läpökkäissä tai kumppareissa. Ei käynyt mielessäkään vetää kurahuosuja jalkaan. Nyt onkin sitten taas kerran seuraava reissu ihan auki. Kellankoski himottaisi. Saapa nyt nähdä sitten mistä sitä itsensä seuraavaksi löytää...

Aikainen onkimies taimenen nappaa

Viime vuotinen jatkuva epäonnistuminen eritoten kesäaikaan Nokisella ajoi päätökseen keskittää reissut todella aikaiseen aamuun, koska toissa kesänä aamuyö tuntui olevan sekä hiljaisin kalastajien suhteen, että myöskin tapahtumarikkain ajankohta. Nytkin kello oli soimassa 3.45, mutta toki kalamiestä aina sen verran jännittää, että pää nousi tyynystä jo tasan kolmelta. On se vaan luonto kaunista aamulla ja ulkona sai kuulla lintujen laulua sekä suht harvinaista hiljaisuutta, kaunista auringon nousua jne. Luontomami pisti parastaan. Tällä kertaa tuli myös Iisveden kupeessa nähtyä harvinaisempi asukki tienposkella näillä kulmin eli fasaani. Telkillä oli myös koskella aika kovasti kevättä rinnassa ja siipien suhinaa sekä pään kallistelua oli mukava seurata.

Nokisenkoskella oli edelleen kahluukielto ja onneksi asia tuli Laakkosen Laurin kanssa puheiksi, koska olin täysin siinä käsityksessä mitä Nokisenkosken sivuilla sanottiin eli sen mukaan kielto olisi loppunut 11.5. Samalla Laurin kanssa sovittiin, että aamulla nähtäisiin koskella ja keräiltäisiin mätirasiat koskesta pois (toki edellyttäen, että ovat tyhjiä). Noh, aamun aikana ei valitettavasti Lauria näkynyt eikä kuulunut ja puhelinkaan ei miehellä tuntunut mukana olevan. Syykin tähän myöhemmin selvisi, kuten oletinkin, eli oli oma aamun suht aikainen poistumispakkoni palkkatöihin mennyt häneltä ohi puhelun aikana. Paikalle myöhemmin tulleen Huopanankosken sumarispesialistin (http://www.perhokalastajat.net/kuvagalleria/displayimage.php?pos=-21165) kanssa olivat rasiat saaneet myöhemmin päivällä pois. Hyvä näin! Kuulemma yksi saaren rannassa olleista rasioista oli jonkun vatipää-kahlaajan toimesta rikottuna. Kirotut lättähatut!

Kahluukieltohan Nokisella vaikeuttaa kalastusta jonkun verran etenkin jos ei ole venettä käytössä. Aloittelin omaa kalastusta sillan alta larvastelemalla sekä syvän uoman niskaa tinselillä pommittaen. Kovin hiljaista oli. Siirryin veneellä saaren taakse ja siellä päätin vaihtaa yön timppaa kehiin (alla kuvassa) ja suorittaa veneellä matalan uoman loppuliu'ussa laskuja samalla heitellen samoin kuin edellisenä keväänä jolloin sain sieltä ko. systeemillä 54cm taimenen



Tällä kertaa ensimmäisellä laskulla jo tärähti ja niinhän sieltä vanha eväleikattu 51cm kala haaviin pujahti. Mittailin nopeasti ensin haavilla ja sitten tarkastusmittaus (vissun mitta-asteikko haavissa on metsässä), nopea kuvaus ja laihahko kala takaisin jatkamaan matkaansa. Likimain pakko oli tuo kala ylhäällä käyttää tuolla haavilla yksin ja montaa sekuntia pidempään ei mennyt mittaillessa ja kuvatessa (lähinnä tiedoksi niille ketä ahdistaa kuitenkin tuo kuva). Tuota loppuliukua olisi helppo kalastaa jos veneen ankkurointi olisi sallittu tai olisi kaveri matkassa. Itsekseen ei ehdi kuin ehkä 4 heittoa heittää ennenkuin huomaa olevansa jo järvellä

Kävin saaresta käsin myös syvää uomaa lirkkimässä sekä pohjasta, että pinnemmasta, mutta eipä sieltä kalaa löytynyt. Piakkoin palasinkin jo rannalle odottelemaan Laakkosta josta nyt ei mitään tullut väärinkäsitysten johdosta. Muutaman tunnin kalastelin ympäriinsä koskea eri tekniikoilla ja mitään muita kosketuksia muuten kuin pohjaan ei tullut. Pohjaan jäikin sitten mukavasti perhoja ja pitää spigotin laulaa todennäköisesti ennen tulevaa Huopanankosken reissua. Aamupäivästä oli koski varsin tyhjän oloinen sekä kalastajista että kaloista eikä silloin vielä tuoreita nousukaloja läheisestä poikastuottoalueelta ollut vielä koskeen kumipyörillä tullut tälle kaudelle. Esimerkiksi niskalla ei näkynyt yhtään kalaa, mutta Hiltusen Ville oli sillan alapuolelta yhden mukavamman harjuksen bongannut. Tätä kirjoittaessa ei ole illan tapahtumista tarkempaa tietoa. Omat kalastukset jatkuvat nyt mahdollisesti jollain nopealla hauen jahtaukseen liittyvällä pistolla lähijärvelle sekä sitten on puolentoista viikon päässä se odoteltu Huopanankosken valloitus savolaisittain

Pakkasaamu, Heinävesi & ruokakalat

Joskus on kalamiehellä edessään tilanne, etenkin hänen ollessaan perheellinen jossa kalakin maistuu, että olisi saatava ruokapöytäänkin eväkästä. Tähänhän on pari vaihtoehtoa. Joko a: ostaa kalatiskiltä tai b: käy onkimassa tarkoitukseen soveltuvasta paikasta samalla yhdistäen huvin ja hyödyn. Koska tosiaan keväiset Viannankosken kirjolohet olivat aikaa sitten hävinneet parempiin suihin ja lampikalastukseen tuntui pientä kytöä oli helppo valita vaihtoehto b. Tällä kertaa kohteeksi tuli valittua hieman eksoottisempi ja perhomiehille ehkä tuntemattomampi Mustalampi Heinävedeltä. Toki kalantulo ei ollut kirkossa kirjoitettua ennen reissua, koska kaloja on laitettu viimeksi talvella pilkkimiesten riemuksi. Lammella on veneen käyttö kielletty ja uskoisin myös saman koskevan kelluntarengasta. Lammen pääkäyttäjinä otaksuttiin olevan tahnakalastajat sekä talvisin että kesäisin. Kohteen valintaan vaikutti vahvasti Varkauden suuri perhomies ja ajoittain kaupungin pitkästyneimmältä kuulostava, mutta komeimmat perhot sitova jantteri eli Bomanin Mika aiemmilla jutuillaan. Näimpä sitä erinäisten sattumusten ynnämuiden kautta pää nousi tyynystä aamulla 3.45, Seatin nokka kohti Heinävettä ja tarkoitus oli käydä kalassa sekä palata vielä takaisin sorvin ääreen. Tämä onnistuikin hyvin.

Lammella tuli oltua hyvissä ajoin puoli kuusi likiman yhtäaikaa Mikan kanssa ja hänellä olikin jo luvat meikäläiselle valmiiksi ostettuna. Eikun vaan kamoja kasaan ja päätin ottaa käyttöön pitkästä aikaa xdp-kelan jossa oli varsin heikolla hapella oleva samaisen valmistajan HMT-pintasiima. Tarkoitus oli kuitenkin varsin tummavetisessä lammessa uitella booby&liitsi -tyyppisiä ratkaisuja ja samalla testailla onko varakelan jarru hengissä. Ja olihan se. Yöpakkanen oli vaan tehdä meille tepposet eli pelipaikat olivat riitteessä ja ainoastaan pieniä aukkoja oli siellä täällä. Näihin aukkoihin alettiin paiskoa ja eipä kauaa mennyt kun Varkauden ihme sai pienen kirren kiinni ja sitä kautta haaviinsa. Kirbeli toimi myös samalla jäänmurtajana heittosiiman avustuksella ja aika erikoisen oloista oli väsytys.

Mikan väsyttelyjen ansiosta saatiin pieni ura riitteen sekaan jonne sopi heittämään. Kohtapa oli itselläkin kala kiinni ja parempi kokoinenkin, mutta puoli metriä ennen haavitsemista karkasi. Kohta Mikalla taas samalta paikalta kala kiinni ja ylös. Ja heittopaikan vaihto ja itselle jonkin ajan päästä kala kiinni. Tovin päästä irti. Ennen tätä reissua luulin olevani hyväkin pitämään kaloja kiinni, mutta aika pahasti rapisi se usko sillä jatkoa seurasi. Kuitenkin onnistuin aamun vähän valjettua ja jäiden hivenen lähdettyä saamaan mustalla boobylla 810g killen, jonka kanssa piti hätäpäissään oikein kuvakin ottaa, kun tuntui kaikki kalat tippuvan.

Sittempä niitä kaloja saatiinkin mukavasti. Silti pudotin kaikkiaan reissussa ainakin 6 kalaa saaden vain luvan sallimat 4 ylös isoimman ollessa aika perus n. 1400g. Mika taisi saada 6-7 kalaa (kalastuksen valvojen kanssa sovittu c&r kuviot) karkuuttamatta yhtään ja taisi noiden joukossa olla jokunen vauraampikin yksilö. Itsellä jäi kyllä miettimistä, että miksi ihmeessä kaloja karkasi niin paljon. No okei, tärpit olivat rauhallisia ja hitaita sekä ainakin yhden karkuutin omaa hölmöyttäni päästäessäni siiman löystymään. Monta kalaa karkasi kuitenkin vapa pystyssä tiukalla siimalla ja samoissa knapekeissa on Viannankoskella kirret pysyneet moitteetta. Ei oikein muuta syytä keksi kuin tärppien varovaisuuden. Ehkä joku muu keksisi...

Reissuhan meni siis mainiosti ja ehti vielä hyvin suunnitellusti palkallisiin hommiin. Mukava täsmäisku aamutuimaan. Paikkana Mustalampi oli miellyttävä joskin matkaa tuli vähän reilusti eli n. 115km kotiovelta. Perhomiehen kannalta selkeähkö kevätpaikka. Kesällä on paikalla olleiden tahnamiesten mukaan hiljaisempaa kalojen suhteen ja veden väristä voisi päätellä, että jokibroilereissa on makuhaittaakin silloin. Kalojen perkaukselle oli varattu oma katos ja jos onkimies epäilee olevansa krapulassa, niin konsti löytyy varmistamaan tämä olotila. Nimittäin nielaisemalla palanen sianihraa jossa on muutama karva pystyssä, päälle aimo tujaus taskulämmintä dry vodkaa sekä perään luukku auki ja syvä nuuhkaisu Mustalammen kalanperkeitä täynnä olevaan kompostiin. Jos ankkuri edelleen pitää, niin ei ainakaan kovin paha kohmelo ole. Pistetään tähän lopuksi vielä melkein 360 astetta kuvaus lammesta videon muodossa.

Toisenlainen Vappu

Vuosi sitten olin tehnyt 8 kpl kalareissuja verrattuna samaan päivään kuin nyt. Tänä keväänä olen päässyt kahdesti kalalle. Tämä mietintä pohjusti pitkälle vappu-viikon kovan tason ratkaisun eli jätetään lähikioskin huippujätkä on huippujätkä, elä tykkee pahhoo -tyyppiset karaoket välistä vapun aattona ja suunnataan kalalle vappu-päivänä. Alun perin suunnittelin käyväni Korpilohella lampihommissa. Paljon hyvää kuullut paikasta ja varta vasten omin kauniin pikkukätösin sidoskelin pieniä #18 nymfejä sitä reissua varten. Mutta sittempä tulikin takapakkia kuin aikanaan itselle illan viimeisten hitaitten kyselyissä, kun lampi olikin vielä jäässä. Nokinen kävi suunnitelmisssa mielessä, mutta viidakkorummut kertoivat Kymönkoskelta tulleen mukavasti niskalta kalaa. Näimpä varailin sinne 6h luvan ja viime kesäinen kotiseutu tutuksi -teema sai jatkoa eli kauden ensimmäinen uusi koskikohde. Kolima-Keitele -koskireitin muut Kärnä ja Kellankoski olivatkin ennestään jo tuttuja.

Kun isän ylpeydeksi myös toinen kolmesta veljeksestä eli taimen pehtoori Iiro päätti pitää selvän vapun ja lähteä mukaan, niin oli hyvä reissu tiedossa. Lisäksi vielä scouttailin ottipelejä koskivesien pisimmän haavin (ainakin viime kesänä Huopanalla) omaavalta Pielaveden ihmeeltä, niin näiltäkin osilta oli ennakkovalmistelut kohdallaan.

Kävin hakemassa luvat Kymönkosken ruokapuodilta sovitusta paikasta ja ilokseni sain huomata, että saamme kahden kalastaa koko päivän. Lupahan meillä alkoi klo 9. Sinällään kalastajien vähyys ei yllätys, kun vettä tuli ravakasti luvatun mukaisesti ja olihan vappu-aamu. Näimpä siitä sitten laavua kohden ja pelit tulille. Selkeästi oli tiedossa niskan olevan hotspot aluetta. Kasailin pari settiä erilaisilla streamer virityksillä ja aloittelin kalastuksen. Hyvin pian saapui Iirokin paikalle sekä niskalla näkyi paremman kalan pintakäyntejä sateen rikkomassa virrassa. Kala ei tuntunut hyväksyvän sen paremmin caddis-nymfi settiä kuin steamereitakaan. Eikä sille tuntunut Iiron tarjoilutkaan kelpaavan sen paremmin.

Ensimmäisen tunnin jälkeen oli kalakontaktit nollassa. Sitten alkoi kuitenkin tapahtua. Iiro nimittäin hallitulla ja harkitulla uittelulla tyyliin "oho mulla on kala!" sai sumaripinturiin 43cm taimenen kiinni ja allekirjoittaneen haaviin. Ei ihan tyypillisin pinturikeli ehkä ollut. Kalalla oli rasvaevää tallessa ja vapaus koetti hänelle.


Heti perään vaihdoin itsekkin sumaripinturia ja niskalta kiven juuresta kala kiinni. Ehkä about 25cm harjus. Mietin Vicky Rostin tutuksi tuoman laulun sanoja mukaillen: "näinkö mulle täällä aina näin käy, käy käy". Heti perään Iirolta katkesi tapsi pinturiin tulleessa tärpissä. Itse keskityin jahtaamaan niskalla näyttäytynyttä parempaa taimenta. Lopulta cdc-sumari kelpasi ja kala näytti paljon suuremmalta kuin lopulta oli. Etenkin hypyssä. 0.15 kaapeleilla hennolla pitelyllä kala haaviin ja oli todella kaunis yksilö. Kuvasta ei valitettavasti rasvaevän kokoa näe, mutta hieno kala oli. Mittaa 46cm. Vapaus koetti tällekkin. Se oli muuten meikäläisen ensimmäinen mitallinen taimen pinturilla.


Sitten alkoikin röytämään aika reippaasti. Suht rannasta saatiin sumaripintureilla sekä white marabou muddlerilla useita kaloja. N. klo 13 lähdettiin paistamaan makkaraa saldona oli 11 kpl n. 35cm-46cm taimenia sekä allekirjoittaneen pieni harjus. Itseltänikin yksi kala katkotti tärpissä perukkeen. Iirolle lukumäärällisesti enemmän eli 4 mitallista ja 35,36&39cm ja meikälle 46cm,43cm sekä pari alamittaa. Toki kovin kalamies on se joka saa reissun isoimman kalan. Näissä kaloissa oli etenkin rasvaevältään monenlaista yksilöä. Selkeitä eväleikattuja oli kaksi joista toinen oli mitallinen ja toinen oli saamani todella virkeä about 35cm kaveri. Iiron saama eväleikattu 42cm jolta oli toinen etuevistä rikki oli ainut mikä otettiin reissulta mukaan.

Iltapäivällä loppui sade ja hiljeni myös kalantulo. Yksi taimen kävi katsomassa sumaripinturiani ja totesi, että vielä pitäisi sidoksia parantaa jos meinaat että kelpaa. Selkeästi kalat passivoituivat ja kävivät varovaisemmeksi vesisateen loputtua. Mutta olipahan mukava tapa viettää vappua tämäkin. Paljon tapahtumia ja eritoten pintaperhoissa on aina miellyttävää. Etenkin kun uutta kalaa ei tälle keväälle ole vielä laitettu eli talvehtineita kokeneempia kettuja jallitettiin.

Nyt on sitten reissukalenteri taas levällään. Tarkoitus olisi päästä yksi reissu Korpilohelle tekemään ja ehkäpä myös Nokiselle. Sitten on tarkoitus lähijärvellä kokeilla millaista on hauen perhokalastus. Kuun loppupuolella on sitten odotettu Huopanankosken viikonloppu. Mukavissa tunnelmissa mennään kohti alkavaa kesää. Niin joo sitähän sitä piti vielä, että Kymön laavulla oli ennakkotietojen mukaan oikein sähkötkin sekä kahvinkeitin. Ylläripylläri, että sitä oli jotkut lättähatut halunneet sitten käyttää syöpäkääryleiden tumppien varastointiin ja huuhtelunkin jälkeen vempain oli tukossa. Länsirintamalta ei mitään uutta, valitettavasti.

Pinturia Äyskosken virtaan

Kovasti oli empiminen, että kumpaanko paikkaan menisi lomalla näillä näkymin ainoana mahdollisena kalastuspäivänä. Nokisellekko vai Äsylle. Sattuneista syistä johtuen arpa osui nyt Äyskosken suuntaan vaikkakin oli tiedossa, että mitään ilotulitusta ei varmasti kelin puolesta ole luvassa pintovien kalojen suhteen. Taas nostalgia nousi miehen ajatuksiin öljysoralla lähellä Lohimaata. Mielessä kävivät aikanaan Juha Jokisen ja Aake Kallialan näkeminen Lohimaassa, Pulkkis Unton hirvien ampuminen, että ne kuolevat ilmaan, "juppi" Karhusen hirvikolari 200m Lohimaan portilta sillalle päin ja mieliin painuvimpana ehkä oma sekoilu teinivuosina eli mopolla salaa Tervon kylille iltamyöhään tikapuita pitkin karaten ja solivieteristä levisi katkojan kärjet sillä reissulla. Kotimatkalla kun oli mopoa työnnetty n. 8km "kyliltä", niin kovin hyvää oli Äyskosken vesi talvella jota oli pakko käydä hörppimässä, kun pilkkihaalareissa nuorelle miehelle puski hikeä niskaan...

Onneksi tuli kalapaikat vastaan ettei menty liikaa "tihhh...isäs poika" tunnelmissa. Nyt aloittelin tarkoitushakuisesti, olettaen kalastuspaineen keskittyvän Patolalle, niin onkimisen loppuliu'usta sumaripinturilla ja nymfillä summassa syytäen. Keli oli kaunis ja tyyni. Sen verran oli kuitenkin viileää ettei korreja näkynyt kuin joitain muutamia kalasataman laiturille vieneen polun varrella.

Jonkun tovin päästä alkoi soimaan puhelimesta Kenraali Panchon tunnari ja tämä sai naaman virneelle sekä kertoi samalla siitä, että tuttuja miehiä työelämästä oli Patolaan saapunut. Totesin veden olevan riittävän viileää ja aamukahvin tehneen tehtävänsä joten oli aika siirtyä Patolan huvilan ja huussin tuntumaan. Patolalla vaihdeltiin kuulumisia, niin ennalta tuttujen jamppojen kanssa, kuin yhden ilmeisesti keski-suomen suunnalta olleen pätevän oloisen kalamiehen kanssa. Kovin hiljaiseksi valitteli hän kokemuksia edellisen ja tämän päivän osalta. Myöskin kaksi aikaisempaa päivää oli olleet varsin vaisuja Huopanalla. Aloinkin sitten itse syytämään perinteisellä kohottelulla todella matalalla virtaavaa vettä. Ei havaintoa kaloista. Sillan juurelta tämä keski-suomen (jos nyt oletus meni oikein) jantteri toisen kaverinsa kanssa saivat larva/nymfi systeemeillä pari taimenta. Toinen niistä oli sama 53cm jonka oli nuorempi painos koukuttanut helmikuussa. Nyt oli kokeneemman kaverin vuoro käyttää sama kala haavissa



Velipoikakin pyörähti paikalla ja puitiin niitä näitä. Edellisenä päivänä oli Iiro vaatimattomasti kolme mittataimenta Kärnällä käyttänyt haavissa ja yleensäkkin aika koboltin kovan startin ottanut kauteen useiden mittakalojen muodossa. Käväisin Lohimaan puolen sillanalusen kalastamassa tyhjää kohotellen sekä vaihdoin takaisin pinturihommiin ja ensin pyysin tyhjää päävirran reunasta cdc-sumarilla ja nymfillä, mutta samalla tavalla sokkona uitettuun caddikseen pyörähti taimen kiinni. Aika hellästi pitelin kalaa 0.15 tapsilla, mutta suht nopsaan kuitenkin haaviin. Kauniilla kalalla pituutta tarkalleen silmämääräisesti 36,4cm (minua puri pienenä radioaktiivinen mittarimato ja omaan sitäkautta yliluonnollisia kykyjä). Jonkun tovin jatkoin kalastusta Patolan laiturilta samoilta tulilta, mutta ei tapahtumia. Vaihdoin vastarannalle ja siellä ilmeisesti pienempi harjus kiinnostui myös caddiksesta, mutta ei kiinni asti halunnut jäädä. Kolmesti kuitenkin yritti.



Iltapäivällä oli työelämä-ihmiset nähneet pintoviakin kaloja muutamia alhaalla. Sieltä oli pari pienempää harria sekä Mikan mitallinen taimen olleet saaliit. Patolassa ei sen sijaan koko päivänä näkynyt kuin kaksi kosken ylittänyttä korria eikä yhtään pintakäyntiä. Se nyt ei mikään yllätys ollut. Nuorempi painos keskisuomalaisista sai vielä erittäin miellyttävän kokoisen 47cm harrin pikkutinselillä laiturilta ja vielä yhden about 200-300g hauenkin koukuttivat. Siinäpä ne kalatapahtumat sitten olivat tältä päivältä.

Aivan helvetin mukavaa oli heittää pinturia! Yleensäkkin loistavaa kalastusta, kun edelliset likimain kymmenkunta reissua olen syytänyt kolmea liitsiä jontkaan mustikoiden kera. Airflon Ridgeline siimaa heitin nyt toisen kerran Demonilla. Todella hyvät fibat siitä. Liukas kuin savolainen autokauppias. Samoin nyt vähän jo alkaa Sharpes of Aberdeenin Gordon 2:lla siima oikeamaan. Ei ollu röytämistä reissu, mutta on tullut paljon huonompiakin keikkoja heitettyä. Nyt on sitten seuraava reissu täysin auki. Voi tulla pidempikin tauko. Aika sekä tulvat näyttävät kevätkalastuksen suunnan...

Viimeinkin kausi starttasi!

Viimeinkin koetti se hetki, että oli aika aloittaa perhokalastus herran vuonna 2010. Tai no en minä siitä herrasta ymmärrä, mutta tulipahan kuitenkin startattua. Olin varannut Viannalle ajoissa luvan pääsiäisen seudulle samoin kuin edellisenäkin vuonna. Vuosi sitten piteli tosi huonoa keliä ja kaloista ei havaintoakaan. Tänä vuonna olikin sitten kaikki toisin. Ei edes yltiöitsevarma ruokaohjelmien katsominen rouvan kanssa edellisenä iltana ja sitäkautta pääsiäisen kirreaterian suunnittelu onnistunut keikkaa vesittämään. Kelikin oli mielettömän komea joten heti aamulla tuntui mukavalle ajella kalalle ja aloitella talvilomat. Muutaman kerran kyllä mietin, että ei tämä nyt kyllä ihan täyspäisen hommaa ole, koska oli sumarikeli parhaimmillaan. Niitä on kuitenkin kovin vähän kevään aikana. No etukäteen kun lupia varailee, niin vaikeapa sitä on Pekka Poutana saati sitten Juha Föhrinä etukäteen kalakelejä lupailla joten lupa Viannalle oli varma valinta.

No jokatapauksessa itse pääsin viimein korkkaamaan kauden ja tämä olikin erittäin suurella todennäköisyydellä ainut reissu kevään aikana ko. kohteeseen. Kesällä en ole juuri käynyt paitsi nyt vähän olen suunnitellut eritoten kuhan jahtaukseen liittyviä keikkoja. Syksyllä kuitenkin Vianta on taas suunnitelmissa mukana. Sepäs siitä ja itse asiaan. Viannankosken tirehtööri ja maailman mukavin mies eli Esa oli valitettavasti estynyt saapumasta paikalle, mutta oli saanut tuuraajan tilalle. Aamulla saavuttiinkin hänen kanssa suunnilleen yhtäaikaa. Samalla kun tyrkkäsin autoa parkkiin, niin vallilla ollut kalamies nyki kirreä haaviin. Jamppa oli aamukutoselta tullut ja oli pieni yllätys, että kalaporraslaskurin mukaan about 100kpl nousuerästä oli vasta yksi noussut ylös. No siitäpä luvanmaksuun ja vallilta patoluukkuja pommittamaan itsekkin. Vallilta kalastus oli sitä samaa mitä myöhään syksylläkin. Jostain syystä X on tullut paksua limaista levää luukkujen edustalle joka tarttuu kuin takiainen perhoihin ja siimoihin. Aika hermoja repivää kalastusta!



Iiro ehti tulla myös paikalle ja kahlasi alemmille pelipaikoille kalastamaan pitkillä heitoilla kohti siltaa. Kohta siellä jo kala haaviin sujahti. Kävin huomenet toivottamassa ja samoihin hommiin itsekkin samoille tulille. Eipä aikaakaan kun oli valkoinen liitsi erehdyttänyt kalan samasta rajavirrasta. Pian oltiin uudelleen samoilla jalansijoilla ja Iiro vaihtoi perhoa jättäen heittolinjan auki ja huikkasin, että taidan ottaa kalan tuosta sun pelipaikoilta. Kerrankin toimi kuin elokuvissa ja toinen kirre haaviin. Samalla kantoi haaviin kirret pari kalamiestä myös vallilla. Itseä ei enää kahlaus kiinnostanut ja meninkin maantietä pitkin sekä lumessa tetsaten sillan alle palkin juureen. Samoilta paikoilta kuin kaksi aiempaakin iski kolmas kala. Tämä olikin yllättävän kova menijä ja räikkää huudatti istutetuksi talvikalaksi mukavasti. Kala kuitenkin haaviin ja lupa oli täynnä parin tunnin kalastuksen jälkeen. Alla kuva perhonsidontataiteen suurimmista helmistä eli päivän ottipeleistä. Ja kyllä..Valehtelin tuosta kuulasta hujanen sinulle. Oli se kuitenkin valkeassa versiossa...



Kalantulo hiljeni muillakin ja itse keskityin makkaranpaistoon sekä kahvitteluun. Ei oikein tuo c&r iske Viannalla joten lopettelin kalastuksen ja suuntasin mutkaisia metsäteitä kohti Äyskoskea jossa oli toveri Söderström & co kalassa. Käväisin ensin toteamassa Patolassa, että tuntuu muuten tuulevan aika reilusti ja kävin loppuliu'ussa, mutta pojat olivat vissiin aivan kosken alaosissa laiturin kupeella jonne ei viitsinyt lenkkareissa porkata. Kaloja olivat mukavasti saaneet pintureilla sekä myöskin kuuleman mukaan eritoten Patolan alaosista oli kalaa saatu hyvin. Iirokin soitteli vielä iltapäivällä ja kertoi Viannalta kolme kalaa pudottaneensa. No kyllä se siitä. Vähän kun treenailee niin alkaa ne pysyä...

Se on nyt kausi auki. Kirret on ongittu ja pääsiäsmenun takia ei tarvitse kauppaan. Seuraava reissu on sitten näillä näkymin tulevana tiistaina. Kohde on vielä hieman auki. Äsy kiinnostaisi kovasti. Se edellyttää, että on oltava aikaa kalastaa ilman häiriöitä (suomeksi vaimo ja lapset hätyyttelemässä). Toinen vaihtoehto on sitten Nokinen. Eli nyt on selkeänä painopisteenä taas taimenen ja harjuksen jahtaus syksyyn asti. Huomenna on kuitenkin luvassa myös kasvatustyötä eli lähdetään Tervoon pilkkikisoihin joissa en aio itse onkia taaskaan laisinkaan vaan koetan perehdyttää tyttäriä kalastuksen jalon ja hienon harrastuksen pariin

Kauden avausta odotellaan ja odotellaan ja odotellaan...

Viime keväänä tässä vaiheessa oli jo monta reissua Äyskoskella takana. Nyt perhokauden avaus antaa odotuttaa itseään turhankin pitkään myöhässä olevasta keväästä, maasäteilystä sekä pahan silmän katseesta johtuen. Sen vuoksi myös blogini on elänyt aika hiljaista eloa kevään ajan. Osa syy on myös sillä, että perhoja en yhtä villiä ideaa lukuunottamatta ole sitonut tammikuun jälkeen eli ei ole ollut esiteltävää silläkään saralla. Mutta meinaapa pojat vähän sitten ollakkin polttoja kalalle! Ensimmäiset sumariaiheiset unet näin toissa yönä. Tervettä? Ehkei... Kaluston osalta ädläys ollut kerrankin luvatun mukaan nollassa talven osalta. Oikeastaan ainoa päivitys on, kun viimein ymmärsin jättää alasarjasählyt 10v kävelemisen jälkeen, niin sieltä vapautuneen pelikassin otin parempaan käyttöön kuten kuvasta näkyy

Olen tässä viime päivinä kuunnellut kuinka velipoika Iiro käytti viikonloppuna kauden avaavaa mittataimenta haavissa, lueskellut Sipposen Pietun Muuramenjoen kirjoista, Södekin soitteli jo haavinsa kastelleen ja Pielaveden suuri poika on menossa Kärnälle tulevana sunnuntaina. No ei ainakaan vähennä intoa nämä uutiset päästä kalalle. Valitettavasti omalta osalta avaus taitaa olla suht perus kirjojen ongintaa kiirastorstaina Viannalla. Toisaalta mukava aloittaa kausi niinkin vaikkei mitään saisikaan. Tuleepahan heitettyä ainakin paljon. Todellinen korkkaus tulee sitten sumareiden perään mikäli keli sallii pääsiäisen jälkeen tiistaina Nokisenkoskelle. Siinä on vielä monta mutkaa matkassa kuitenkin. Eniten tässä harmittaa, että Äyskosken kalastus jäänee likimain nollaan ja en oikein itse ole sellaisia ihmisiä, että soittelen ja varailen luvat ja sitten perun ne kelien ollessa huonot. Sen verran on myös rahat nyt tiukassa etenkin kun tuli viikko-osake perheen kanssa ostettua Katinkullasta, että ei viitsisi lähteä larvastelemaan 30e hinnalla Patolaan. No aika näyttää miten kevät tästä etenee. Selkeästi vähemmän on kalastusta kuitenkin luvassa kuin viime keväänä.

Kuitenkaan ihan ilman kalastusta ei ole tullut oltua. Kävin Kivilammella nautiskelemassa kevät säästä ja liitsejä liottamassa. Pari kirjoa sain ruokapöytään ja olivatkin varsin nättejä eväkkäitä. Harmi, että paikan säännöt ovat kesän ja perhokalastajien suhteen hieman nihilistiset eli venevuokra kohtuuton ja kelluntarengas kielletty (tosin ei mulla sellaista ainakaan vielä ole muuta kuin vyötäröllä). Ei tarvitse perhokalalle sinne mennä, valitettavasti. Samalla opin taas ties monennenko kerran, että ei pitäisi ostaa halpaa. Ostin nimittäin motonetistä halpaa siimaa pilkkionkeen, temppu jota en tekisi perhoperukkeisiin, ja tästäpä sitä sitten yhden kalan karkuutuksen kärsin siiman katkeamisesta johtuen. No Siperia opettaa...

"Ei ole vuodet veljiä keskenään"

Näin totesi minulle Lappalaisen Artsi taannoin, kun tuossa mainitsin, että taisi olla helmikuun alkua hänen korkatessaan perhokalastajat.net sivuston "Suuret perhoharrit 2009" -ketjun 48cm kalalla Äyskoskelta. Ja eipä tosiaan ole samanlainen talvi nyt. Eletään Helmikuun 22 päivää parhaillaan ja pakkanen on ollut jo iäisyyksiä parissa kympissä ja sen ympärillä. Äyskoskella olen pari kertaa ajellut ja voisi paikan sanoa olevan ankkajäässä jos vertaa vuoden takaiseen.

Tälläinen talvi ajaa ihmisen kokeilemaan jotain uutta. Tai no omassa tapauksessani jotain vanhaa eli n. 15v tauon jälkeen hommailin kirjojen pilkintään tarvittavat vermeet. Tahnaonkiin en sortunut vaan ostin perusvapoja jotka "tuunasin" jarruiltaan herkäksi ja sopivat siimat laitoin näihin. Toki perhoiluun hurahtaneena oli hommattava liitsejä vieheiksi. Olisin tehnyt itse, mutta sopivia koukkuja en löytänyt nopeasti etsittynä. Ostin motonetistä halpis-versioita ja rapsin niistä jäykän pyrstön pois ja lisäsin marabouta sidontapakista tilalle. Näin sitten heti ensimmäisellä suht nopealla pistolla Iso-Valkeiselle Kuopion moottoritien kupeeseen tuotti yhden vajaan parikiloisen kalan ja yhden karkuutuksen. Sen voi sanoa, että aika halpaa on tämä perhoiluun verrattuna. Nyt maksoi kolme vapaa n. 10e ja näihin siimat about 5e.

Toisen reissun tein ravakassa pakkasessa suht tuoreeseen kohteeseen eli Kivilammelle Rauhalahden leirintäalueen kupeeseen (http://www.seikkailukuopio.fi/fi/kivilammen_uusi_virkistyskalastusalue/) . Sieltä oli saaliina "väärin pyydettynä" papukaija-väritteisellä pellillä 1.6kg sateenkaarirautu. Reissuna tämä oli suht ikimuistoinen, kun ilmeisesti jäämaratonia seuraamaan tulleet Hollantilaiset toimittajat tulivat lammen kalastusta pyörittävän seikkailukuopion mukana sopivasti seuraamaan kalastustani. Ja kuin manulle illallinen sain kalan heidän ollessaan 1om päässä avannosta. Tämän jälkeen oli sitä perinteistä "whot a bjuutiful fish" läppää rally driver englannilla. No se kuitenkin näistä pilkkihommista. Reissuja tulee kuitenkin vielä keväällä myös pilkinnän merkeissä tehtyä. Varsin mukavaa on väsytellä ohuilla siimoilla suht karkean kokoisia kaloja avannosta ylös. Tärppi myös on mukava tuntea "hieman" kesäistä kalastusta lyhyemmässä vavassa.

Nyt sitten perhokalastuksen suhteen odotellaan sumarikelejä. Toivottavasti kelit lämpiäisivät reippaasti. Talvilomani aion pitää pääsiäisen tienoilla ja sinne varailen varmaankin ainakin vuorokauden tai parin luvat varsin sekavassa tilassa ulkopuolisin silmin olevalle Äyskoskelle. Nokiselle on yksi "vapaalippu" vielä lunastamatta ja saa nähdä tuleeko se sumariaikaan käytettyä. Viikolla pitää päästä jos sinne menee. Viikonloppuisin voi saaren takana olla porukkaa kuin vilkkilässä kissoja. Luntakin on taivaalta työntänyt myöhäisemmän kevään kalastusta ajatellen siihen malliin, että saapa nähdä miten reippaat tulvat on luvassa. Tosin ehkä vähän tätä tilannetta kompensoi viime kesän vähävetisyys. Ankkalinnan poikien kanssa tehtävä viikonlopun mittainen reissu Huopanalle Toukokuun loppupuolella jo siintää silmissä ja kalat on jo moneen kertaan yöunissa haavissa käytetty ja mittailtu. No näissä tunnelmissa mennään kohti pikkuhiljaa tulevaa kesää. Sitä ennen on kuitenkin ensi viikolla käytävä viikon verran rymyämässä isänmaan asialla vääpelin jämiä hommaamassa näitten alla olevassa kuvassa olevien vehkeitten kanssa. Tai no pojat ampuilee ja itse juon kahvia komentopaikalla samalla katsoen, että viesti kulkee...

Sidontaa ja reissujen suunnittelua

On pojat ollu melkoiset pakkaset. Toki hyvä, että välillä on kunnon talveakin eikä tammikuussa sada vettä. Kalastusrintamallahan tämä tarkoittaa, että pitelee hiljaisempaa ainakin perhovälinein. Netissä kalastuskeskusteluista paistaa usein turhastuminen ja paljon on painoa myös varustehankintojen mietinnällä. Omalla osalla hankinnat ovat talven osalta tosi vähäiset. Kiitokset siitä asuntolainalle ja sille ettei palkkatyöllä suomessa rikastu. Sen verran kuitenkin viimein sain aikaiseksi, että ostin uuden perhonsidontapenkin eli tämän monelle tutun edullisen, mutta hyvän Snowbee Fly-Mate rotaatio penkin. Tätä ennen tuskailin parin halpis version kanssa joista toinen oli varsin hyvä, kunnes leuat ei enää jaksaneet pitää koukkuja paikoillaan. Kunnollinen keraaminen spigotti on tosin edelleen vielä ostamatta, mutta suht selvillä olen minkä hankin.

Ennen uutta penkkiä sidoin kesälle jo pikkuperhot eli larvat, pupat ja nymfit siihen malliin kuin halusinkin. Samoin sidoin kirjolohelle suunnatut härpäkkeet jos vaikka keväällä tulisi jossain lammella käytyä tai mahdollisesti Viannalla. Uuden penkin myötä käynnistelin streamereiden sidontaa ja aloittelin tinseleillä. Minulle noitten monien haukkuma malli oli todella vaikea sitoa kunnes sain teknistä apua tänään reserviin päässeeltä velipojalta. Laiskuuksissaan sidon ne edelleen yhdestä nipusta, mutta nyt vähän on jo profiili parempi kuin aiemmissa sötöksissä. Kovin hyviä ne ei ole vieläkään. Koukkuna luotan Scierran Salt Waterin #6 kuin vuoreen.




Edelliselle kesälle sidoin jonkun surffilaudan ja jäi sellainen kuva, että mistpoolista hommaamani foami ei oikein jaksanut kelluttaa kunnolla. Nyt lähdin tälle kesälle juoppohullun päiväkirjoista tutulla "minulle ei v#¤tuilla" -linjalla ja liimasin kaksi foamia päällekkäin. Ei ole komea sidos, mutta jospa kelluisi ja vesi pärskyisi. Punttisalakka-osasto saa ollakkin sitten aiemmilta vuosilta tuttua. Joudun myös uusimaan Yön Timoksi (kuva alla) ristimäni sidoksen, koska sen kanssa oli varsinkin kovempi virtaisilla koskilla ongelmaa siivessä eli perinteisesti pyöri koukun mutkaan. Profiili perhossa oli kyllä todella hyvä. Ajattelin myös pyrstön ketun vaihtaa bucktailiin. Saa nähdä mitä niistä kokeiluista sitten tulee jahka sinne asti edetään.



Sitten niihin reissuihin. Ankkalinnan pojat kutsuivat mukaan Huopanalle viikonlopuksi, kun Mikko "rusifiksi" Söderström oli reissun varannut. Onneksi puhelu tuli, kun olin viemässä rouvaa kaupoille ja kiinalaiseen ravintolaan niin lupa reissuun irtosi. Oikeastaan vasta eilen tajusin Häksyn kanssa jutellessa, että siellähän on kahluukielto vielä toukokuun lopulla. No tuleepahan hyvää treeniä alaheittoihin ja pitää pojilta koettaa utsia vähän opastusta. Toinen vaihtoehto on juoda torikosken siltamontun kupeella kaljaa 48h ja syytää larvaa jontkaan. Jospa näistä toiseen ei ainakaan syyllistyisi...

Toinen reissu on sitten kesäkuun puolessa välissä samaiseen paikkaan Juhani Ahon kerhon kanssa. Edellinen reissu vuosi sitten oli kaikinpuolin menestys vaikka itse jäinkin ilman mitallista taimenta. Muuten onkin sitten reissut suunnittelematta tarkemmin. Äyskoskelle keväällä varmastikkin tulee suunnattua jahka kelit on kohdillaan. Samoin kesälomalla ainakin yksi reissu. Elättelin haaveita pohjoisen reissusta Näätämölle ja Sevettijärvelle, mutta siellä on ilmeisesti nyt pistetty hyviä harjuskoskia kiinni metsähallituksen toimesta jos nyt yhtään Iiron puheista ymmärsin. Olisi se toki mahtava reissu muutenkin. No sitä pitää vielä pohtia ja katsella puolison lomat jne. Mutta jokatapauksessa hyvällä mallilla alkaa olla sidonta kuin muukin touhu eli varustepuoli pitäisi olla ok. Enää puuttuu vain kesä!

Pohdintaa menneestä kaudesta 2009

Toinen täysi kausi perhovälinein alkaa olla nyt finaalissa. Sellaisia pakkasia on luvassa, että ei taida olla ennen vuodenvaihdetta mitään asiaa kalalle ja kuten todettua niin kyseessähän on kesälaji. Nyt on siis hyvää aikaa sidonnan lomassa miettiä miten se kausi oikein kokonaisuutena meni. Mitä tuli tehtyä ehkä oikein ja missä mentiin takapuoli edeltä petäjään. Jaetaan nyt aluksi vuosi kevätkauteen, keskikesään sekä syksyyn ja pientä pohdintaa noista jokaisesta omaa kalastusta silmällä pitäen.

Kevät:
Aloin aika varhaisessa vaiheessa käymään Äyskoskella halpojen lupien innoittamana. Valitettavasti kertaakaan ei sattunut sumarihätsit kohdalleen. Ehkä parhaiten pääsin sumareita näkemään Nokisella, mutta koko kevään aikana en nähnyt yhtään korennoilla ruokailevaa kalaa. Joka tapauksessa reissuja tuli jonkin verran alle. Ensimmäisellä reissulla Äsyllä oli kirjo kiinni pyrstöstä ja myöhemmin sain alempaa hivenen alamittaisen tanelin summassa uitetulla Nyblom Caddiksella. Erittäin paljon olosuhteista johtuen tuli kalastettua indikaattorilla, joka oli itselleni uusi tekniikka. Kalat vaan tuntuivat kiertävän sitomani larvat ja kivikopat todella kaukaa. Äyskosken kalastuksen summana yksi vaatimaton alamitta-taimen koko keväältä. Jospa edes kelit sattuisi paremmin kohdalleen tulevana keväänä, jotta pääsisi oikeasti haastamaan ruokailevia kaloja.



Kevään mittaan kävin myös kerran Viannankoskella pääsiäisenä. Tämä oli ainut reissu kaudella jolloin tuli oltua osittain istareiden perässä "tositarkoituksella" eli oli etukäteen tiedossa pääsiäisen istutus. Valitettavasti kalat olivat vaan suu kiinni silloin koko porukalle ketkä koskella olivat. No tämä ei kuitenkaan suuresti murheelliseksi allekirjoittanutta tehnyt.



Nokisenkoskella taasen kävin yhden lyhyen sumarikeikan ja korentoja olikin silloin räpiköimässä. Pelipaikoilla saaren kupeessa oli ruuhkaa joten tyydyin kyttäilemään kaloja venerannan pohjukassa. Pintakäyntejä ei vaan valitettavasti näkynyt. Myöhemmin keväällä sain veneestä käsin kauden avauskalaksi 54cm vanhan istaritanelin ja kyllähän se suun hymyyn veti. Pikkaisen ennen kahluukiellon loppumista sain vielä lyhyellä reissulla elämäni ensimmäiset tinselikalat syvänuoman niskalta kiviriutan luota jotka molemmat olivat niukasti yli 50cm. Alkoi näyttää, että tästähän voi tulla mukava kausi.



Kokonaisuutena kevät oli pienoinen pettymys johtuen sumarikeikkojen reisille menosta. Mutta erittäin paljon sain arvokasta oppia ja oli kunnia tavata Äyskoskella hienoja kalamiehiä ja ammentaa oppia konkareiden jutuista. Myöskin reissu Ahvenkoskelle ysitien kupeeseen toukokuun puolessa välissä oli miellyttävä. Sielläkin oli mittakala sillan alla kiinni, mutta halusi irrota hypyssä.



Kesä:
Kesän kalastukset aloitin Nokiselta. Jotain ihmeellistä tunnuin tekevän koko kesän väärin ja en saanut kevään jälkeen yhtään mitallista kalaa sieltä. Yksi virhe oli edelliseen kauteen, että ei tullut oltua yhtään kokonaista yötä kalassa. Tästä Nokisen kalastuksesta jäi paljon pohdittavaa nyt talvi-illoille.



Tuli käytyä myös pari reissua Huopanankoskella kesä-heinäkuussa. Paikka oli itselle uusi. Ensimmäisellä reissulla sain ensimmäisen perhoharjukseni ja yhden alamittaisen tanelin. Toisella keikalla sentään nippanappa mitallinen taimen pääsi haaviin ja useita pienempiä. Erikoisuutena oli, että olin kuvaamassa saman 65cm taimenen pussituksen molemmilla keikoilla. Ensin sen jallitti Kivistön Viki ja toisella kerralla Häkkis Ville. C&r kalastusta parhaimmillaan.



Saaliin osalta paras reissu osui kesäkuussa Kellankoskelle josta sain pari mitallista taimenta ja kontakteja oli useaan kalaan. Konnekoski oli taasen uusi tuttavuus kohteena, jonka uusi kalakaveri Oinasmaan Juuso sai ottamaan listalle. Siellä koski tuntui olevan täynnä alamittaista taimenta. Karkuutin siellä pari mittakalaa. Ensimmäisessä tapauksessa petti ensimmäistä kertaa eläessäni unisolmu luistamalla läpi ja toisessa tapauksessa kala katkaisi tapsin hirmuspurtin jälkeen. Kaksi heittoa tuon jälkeen maksimoitiin harmitus 39cm taimenen muodossa. Kokonaisuutena jäi mukava kuva Konnekoskesta. Niskalla oli mukava heittää pinturia ja alaosa oli enemmän larvastelu-osastoa.



Nurmijoellakin käväistiin Hujasen kanssa yksi reissu kesällä ja sieltä itselle totaalinen mp. Viannankoskella kävin kesällä ainoastaan kerran velipojan kanssa ja sieltä yksi kirjo lähti silloin mukaan. Koetin kovasti jahdata kuhia, mutta ensi kesää odottaa ensimmäinen perhokuha.



Kesän kruunasi reissu Äyskoskelle. Tuli aloitettua hölmöyksissään kalastus heti luvan alettua ja väsytettyä itsensä illalla pyytämällä tyhjää. Yöllä sentään yksi kala kävi tinseliä tukistamassa. Sitten korjasi väsy ja piti kotipaikalla käydä joku tunti nukkumassa. Aamulla sain patolalta nippanappa mitallisen harrin ja pitkästä peilistä karkuutin ison kalan larvasta. Peruke poikki ja pettymys oli suunnaton. No ensi kaudella uusiksi paremmalla taidolla ja menestyksellä.



Kesäkalastus meni kyllä suht penkin alle. Selkeä muutos ensi kaudelle on, että esim. Nokiselle on ihan turha lähteä alkuiltaa heittämään. Muutenkin pitää keskittää kalastus myöhäiseen iltaan ja siitä läpi aamuun asti. Se nyt ainakin suurimpana kehityspiirteenä on otettava huomioon tulevana kesänä. Yksi kesän miellyttävimpiä tapahtumia oli Nokisenkosken päällikkötason keskustelut Tervon kunnanjohtajan kanssa. Kellankosken reissu oli myös varsin onnistunut.

Syksy:
Syksyn kalastus oli jälleen pääsääntöisesti Viannankoskea. Reissu tai pari tuli myös tehtyä Nokiselle joista toisen sotki älytön myrsky. Viannalla hommat meni mukavasti eli kirjoja löytyi, kun edellisenä vuonna tuli opittua taktiikat ja pelipaikat. Toistakymmentä eväkästä sieltä tulikin saaliiksi. Olisi voinut tulla enemmänkin, mutta lopettelin ainakin pari kertaa, kun oli kaksi kalaa takataskussa. Taimenet kiersivät siellä perinteisesti. Aivan viimeisillä reissuilla yksi reilu 35cm taimen haavissa nopeasti kävi. Kuhat tuntuvan kiertävän myös tarjoilut. Yksi kuha tod.näk. oli kiinni patoluukkujen edessä, mutta se jäi arvoitukseksi mikä se lopulta oli. Toki kuhien osalta pitäisi Viannalla syytää kesällä, mutta silloin kyllä kiinnostaa enemmän taimen-kohteet.



Lampikalastus-neitsyys tuli myös korkattua Riistavedellä Kangaslammella. Yksi pieni kirre sieltä boobyyn saaliksi. Antsa koukutti mukavasti kalaa superpupalla ja kaikenkaikkiaan pintovat kirjot ja lampihomma oli pirun mukavaa. Harmi vaan, että reissu jäi ainoaksi.



Syksyn tiimoilta kalastus meni varsin mainiosti. En taimen-kohteissa juurikaan käynyt enää elokuun jälkeen. Tämän suhteen tuskin kauheasti tulen taktiikkaa kaudella 2010 muuttamaan.

Summa summarum:
Omalta osalta voisi kaudelle antaa arvosanan tyydyttävä. Heittäminen on kehittynyt, mutta ei minusta kilpaviskojaa saa. Kiinnostaa vähän turhan paljon tuo kalastus enemmän kuin heiton treenaus. Pintureita pääsi uittamaan turhan vähän ja koska ei tullut läpi yön kalastusreissuja oikeastaan muualle kuin Kellankoskelle, niin streamer-kalastus oli myös selkeästi vähäisempää kuin larvastelu.



Tulevan kauden tavoitteina voisi olla mitallinen pintaperhotaimen, läpiyön kestävät kalareissut ja ehkä ensimmäinen perhokuha Viannalta. Haave-osastolla on reissu Sevettijärvelle ja sitä kautta Näätämölle jos sieltä löytyisi noita mitä velipoika kannattelee alla olevassa kuvassa. Uusia kohteita kesällä voisi olla esim. Kermankoski ja ehkä Kymönkoski. Nyt sitten vaan odotellaan lämpöisempiä kelejä ja lähdetään niiden tullen Äyskosken 10e luville kohottelemaan Patolan laiturille.

Talvi saapui Savoon

Tässä on nyt pari kuukautta tullut kytättyä, että tulisi se hieman lämpöisempi ja aurinkoisempi päivä, jotta voisi yrittää pinturilla lähteä kiusaamaan harjusta Äyskoskelle. Alkaa näyttää aika pahalle sen suhteen. Lunta nimittäin lykkäsi aika mukavasti maahan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ja ilmeisesti loppuviikosta jälleen pakastaa.

Kävin ostamassa ilmastointiruuveja joista tein nastat uusiin kahluukenkiini ja olihan niitä kuitenkin päästävä testaamaan. Hintaa hankinnalla oli kaikki 0.28e paikallisesta maxi-kodintukusta. Luontevinta oli niitä käväistä testaamassa todella liukkailla kivillä Viannalla. No näimpä kävinkin sitten hivenen vajaan 3h reissun heittämässä. Aiemmin maanantaina oli velipoika Iiro käynyt mp keikalla Esan purolla, mutta pari muuta perhomiestä oli saanut kalat mieheen. Toinen kaloista tosin mahasta tahattomasti rokastaen, mutta toinen kunniallisesti mustalla liitsillä suusta. Molemmat kirbelit olivat ottaneet klo 9 aikaan aamulla ja sen jälkeen ei ollut kuulemma merkkiäkään kaloista koko päivänä



Patoluukut oli jälleen laitettu kiinni ja vesi oli todella vähissä. Pääasiassa tuli tuon lyhyen session aikana kalastettua sekä patoluukkujen edestä lipalta että maantiesillan yläpuoleista suvantoa. Mitään kontaktia ei kaloihin tullut. Sen sijaan perhorasia harveni jälleen mukavasti. Heittelinkin tarkoituksella enempi vähempi munilleen menneitä sidoksia. Häiväläisen Harrikin kävi tarjoamassa maittavat pikasumpit (tämä murukahvi tunnetaan meillä töissä nimellä Haista V#¤tu -kahvi) ja ehkä reilun tunnin pätkän kalasteli seurana ilman saalista (lupa-asiat olivat kyllä ok vaikka lyhyesti Hartsa kävikin).

Noh, reissun päätarkoitus olikin siis testailla "nastoja" ja kyllä niillä pito oli parempi. En taida alkaa kuitenkaan niitä liimailla ainakaan vielä aquasealilla jos pysyisivät noin. Olisi helppo vaihtaa tarvittaessa uusiin terävämpi särmäisiin tai poistaa kokonaan jos tarvitseekin lähteä vaikka rauhalahteen naistentansseihin kesken reissun. Voi tosin nastojen kanssa käydä kuin Klamydian Nina Autio -biisissä joka meni suurin piirteen näin "vika on poken sen parimetrisen" eli perinteinen "ei tänään" -tyyppinen ratkaisu



Kylläpä se nyt alkaa oikeasti olla lopuillaan tämä kausi. Ei sille vaan voi mitään. Vesikin on virtapaikoissa erittäin vähissä ilmeisesti koko maakunnassa. Uskoisin, että korkeintaan yksi reissu tulee enää tälle vuodelle heitettyä jos sitäkään. Perhojen sidontaa olen aloitellut ja pääpaino niissä tulee olemaan larva yms. kulutustavara osastolla. Streamereita ei ehkä kovin kauheasti tule sidottua, koska niitä jäi mukavasti kesän jäljiltä. Ädlääminen eli uusien kamppeitten hankinta jäänee aika nollaan. Ei oikein ole mitään minkä hankintaa voisi perustella a: itselle b: saati vaimolle.