Paluu Konnekoskelle

Meni vähän munilleen tuo keskikesän juhla turhan kosteissa merkeissä ja jäi lauantai-yö kalastamatta, kun pukkasi vielä aikamoisia oloja vaikka vesilinjalla silloin jo mentiin. Sunnuntaina soitteli Asikaisen Mikko, tuo entinen pelikaveri säbä-hommista, kysellen sunnuntaille ongelle. Lähdettiin sitten käymään Konnekoskella jonne alunperinkin oli tarkoitus mennä la-su yöksi. Meno matkailla bongailin, että Nokisella olisi ollut varsin tyhjää ja tullessa parkkipaikka oli täysin autio. Tottakai, perustuuri. Konnekoskella sen sijaan ei ihan niin tyhjää ollut vaan sellainen vajaa kymmenkunta ukkoa piiskasi koskea illan. Muutenkin reissusta tuli kuin 99% leffojen jatko-osista eli se alkuperäinen on parempi vaikkei kummoinen olisi sekään

Aloittelin kalastuksen niskan tuntumasta ja larvastellen. Kohta pääsin niskalle viskomaan pinturia. Pieni klinkki ei kelvannut, mutta skaterista räiski useampi taimen ohi. Yksi varsin komealla loikallakin. Tosin ei kauhean isoja nämä kalat olleet. Ilmeisesti yksi kävi kiinni asti ainakin silloin taustapiruna toimineen Kurosen Antin mukaan samalla kun hänen suuntaan jotain huikkasin. Joskus varmaan Anttiakin vastaan tullut pelattua, mutta eipä naama ollut jäänyt mieleen ja ohi olisi mennyt koko juttu jos ei Mikko olisi asiasta huomauttanut



Antti painui alemmas larvastelemaan ja samoille suunnille menin itsekkin painottaen kalastuksen virran reunaan josta viime reissullani eräs kaveri 53cm tanelin kesytti. Alakoskelta saatiin larvoilla erinäinen määrä sitä vakio about 30cm kalaa jota oli myös kaksi vuotta sitten koski puolillaan. Vähän sääliksi kävi näitä veijareita vaikka kuinka väkäsettömillä tuli ongittuakin. Ei varmaan ollut ensimmäiset eikä viimeiset koukutukset. Reissun ehkä parasta antia oli, kun pitkän salskea Asikainen marssi lierihatussaan vastarannan heittolaiturilla. Kovasti tuli siitä väsyneeseen mieleen takavuosien hittipeli Rick Dangerous ja hihittelin mielipuolisesti vastarannalla. Ikäänkuin nyt kuitenkaan vara olisi yhtään kellekkään hihitellä ja aika huono oli koko tämä juttukin, mutta sopii tyyliin onneksi

Myöhemmin illasta tuli paikalle myös itselle ennastaan tuntematon Audi-mies, ei kuitenkaan Esko Kiesi, mutta hän kertoi pidelleensä isoa kalaa pari päivää aiemmin loppuliu'ussa. Oli sitten kuitenkin karannut parin minuutin taistelun jälkeen isosta streamerista. Omalta osaltani oli lopetettava puolilta öin loppuliu'un ja niskan nopean streamer-kalastuksen jälkeen, koska oli tärkeä päivä luvassa töissä.



Eli tuttua munasoppaa taas keiteltiin jos ei paria pienempää taimenta ja muutamaa särkeä lasketa. Mikko laittoi kuvaviestin 45cm istarista aamulla joka oli jäänyt myöhemmän yön suurimmaksi kalaksi. Liekkö sitten viikon takaiset nousulohet jo menneet parempiin suihin, koska niitä ei kellekkään löytynyt alkuillasta vai oliko paikka vaan niin rikki piiskattu vai kalastajat surkeita. Ehkä kaikkien noiden yhdistelmästä oli kyse. Nokiselta sen sijaan olivat saaneet Jussina komean 64cm kalan sekä aamulla saatujen tietojen mukaan taimenta on taas Viannankoskessakin urakalla. Liekkö ne tumppaavat sitä niin paljon järveen, kun aika hurjia tuntuu nuo saaliit olevan. Koskeenhan sitä ei siellä istuteta.

Omista tulevista kalastuksista en nyt tiedä. Vähän ahdistaa, kun ei onnistu tekemään yön yli reissuja jo senkin takia, kun itse ne ryssii. Kun ei tähtimerkitkään satu kohdalle alkuillasta, niin turha odottaa ilotulituksia jos pitää lähteä pois parhaaseen kalastusaikaan. Motivaation kanssa on myös hieman ongelmia. Henkisesti ahdistaa jonkun verran koskelle tullessa, kun sitä piiskaa jo emälauma kalastajia ja ekalla kahluulla kastuu munat. Aika usein on se perinteinen "me ollaan hävitty tää peli!" fiilis ekan 10min jälkeen. Pitää nyt kuitenkin jotain keksiä noiden kahlureiden kanssa ainakin, kun Iiron kanssa varattiin Heinäkuun puolen välin paikkeille vuorokauden luvat Huopanalle ja siellä on tarkoitus jaksaa kalastaa oikeasti ja kunnolla yön yli. Pitää katsoa jos sitä ennen kävisi vaikka kerran kokeilemassa kuhia ja taimenia Viannalta. Siellä saa vavan ainakin mutkalle jos ei muuten, niin pohjatärppien ja lahnojen kanssa

Taivas löi tulta Viialassa

Aamulla kun kollegan kanssa starttailtiin kalakukkolandiasta kohti mansesteria ei illan kalastusten suhteen hyvälle näyttänyt. Vettä tuli matkalla kuin aisaa ja oli jo pyyhe aika kehiin heitettynä, kun Hervannassa tuli katseltua interwebin kautta sadetutkaa. Mutta päivän myötä kuitenkin keli kirkastui aavistuksen ja työkaveri nopeasti hotellille sekä itse kohti Viialaa ja Haihunkoskea joka tuli arvottua muutaman tunnin piston kohteeksi työmatkan lomassa. Tällä kertaa pk.netin kautta otettiin yhteyttä etukäteen ja olikin todella mukava saada kaveri reissuun mukaan eli tso-nimimerkin taakse kätkeytyvä kalamies. Täytyy nöyränä todeta, että paljon törmää näihin blogin lukijoihin. Toisaalta yksi Kiuruvetinen opettaja totesi osuvasti, että kyllä kaikki apinan tuntee, mutta apina ei tunne ketään. No olipa mistä apinan koijaamisesta tahansa kyse, niin aina on mukava kuulla positiivista palautetta näistä jorinoista. On näillä varmasti myös vihaajansakkin...

Palataanpas taas olennaiseen eli kävin ostamassa lihapiirakan tuoksuiset luvat Viialan torigrilliltä Haihulle, mutta kippasin tällä kertaa paikalliset sitä sun tätä -annokset. Siitäpä sitten koskelle ja kevyet setit kasaan niin vapojen kuin kalastusvarustuksenkin suhteen. Olin etukäteen vähän tutkaillut paikkaa ja lueskellut syvällisesti Kirjo79-nikin kommentit pk.netistä ja koetinkin suunnata yläosan pohjapadolle

Ensin suunnistin vähän harhaan useita uomia sisältävällä koskella ja katselin sieltä miten virvelimiehet saivat ylempää pienet kirret ja painuivat sitten veks. Itsehän lähdin sinne tomerin askelin kuin kapteeni Kaarna jatkosodan alkumetreillä eli "mennäänpäs pojat suon yli että heilahtaa". Tuntemattomasta Sotilaasta tuttu kapteeni pääsi hieman pidemmälle ennen kaatumistaan ryssän luoteihin, mutta itse putosin ensimmäisellä askeleella reiden puoliväliä myöden mutaan kumppari-varustuksessa. Wuhuu!

No siitä ylös ja uudella reitillä saavuin viimein niskalle ja sieltä pääsin mukavasti heittämään liitsi-kirrepupa muunnosta ja eipä montaa heittoa mennyt, kun oli ehkä 700-800g kirjolohta haavissa. Kalaa väsytellessä pk.netin Toni soitteli ja tuli seuraksi sitten niskalle. Jonkun aikaa siinä ehdittiin syytää ilman tapahtumia, kun oli jo juostava autoille ukkosta pakoon ettei käy kuin yhden paikallisen kivijalkaliikkeen janttereille.

Siinäpä autoilla turistiin tovi niitä ja näitä sekä sateen hieman tauottua sain opastusta kosken ottipaikkoihin. Mukava oli nähdä ja kuulla, että mistä täältä kaloja voisi tavoittaa. Kurjemmaksi yltänyt keli kuitenkin pakotti lopulta luovuttamaan kalastuksen varsin ajoissa, kun kyseessä ei etenkään mikään hampaat irvessä tehtävä reissu ollut

Loppuun lisään vielä kalakuvan, koska nämä on harvinaista herkkua tässä blogissa. Nyt kun vielä onnistuin tässä yhdessä räpsyssä näinkin loistavasti, niin koin että olette mahdolliset lukijat etuoikeutettuja näkemään tämän ennenkuin sillä voitetaan vuoden luontokuva. Ja on c&r kirre se. Pussata unohdin, anteeksi.

Tulevista kalastuksista sen verran, että johtuen työreissun kuskina olemisestani, niin tänään ei pilkitä Henkan tiskillä vaan mahdollisesti seuraavat onkimiset on lauantaina yön yli kalastusta jossain päin pohjois-savoa. Ehkä Nokisella, ehkä Nurmijoella, ehkä jossain muualla

Ei menny niinku Strömsössä

Kellankosken reissua on tullut odoteltua kovasti, koska itse tykkään paikasta kovasti ja se on suopea ollut myös kalojen suhteen. Lisäksi pari edellistä yritystä lähteä sinne on mennyt reisille. Nyt kuitenkin pääsin viimein ongelle sunnuntai-illaksi. Hieman tosin meinasi olla vielä takki tyhjä perjantain jäljiltä jolloin tuli luultua olevansa immuuni alkoholin vaikuttaville ainesosille, kun vietettiin työkavereiden kanssa pokeri-iltamia. Ennen noita ryyppäjäisiä selvisi myös tiukan Kuopion yliopistollisen sairaalan rumban jälkeen, että kumiallergia on tosiasia eikä enää vain arvailua. No, eipä tuo yllätys sinällään ollut, mutta pisti taas kahluuvehkeitten osalta peliä uusiksi. Vedenpitävät sukat ovat toimineet hyvin ja pitäneet nepparin ilmeisesti ihosta sujuvasti erillään eikä oireita siis tule ellei sitten mulase koskeen, kuten viikko takaperin kävi Viannalla. Kaksi päivää oli ihan hullut kutinat jaloissa. Kahluupöksyjen osalta selvittelyt ovat kuitenkin kesken ja jotain on tehtävä jo senkin takia, että "vanhat" alkoivat taas vuotamaan haaroista.

Mutta joo eli Kellankoskelle tuli ajeltua heittämään 6h lupaa. Vakiokalakaverit olivat jokainen omissa menoissaan, mutta tällä kertaa mukaan lähti Kymön taimenia armottomasti kurittanut mies suoraan Lepikontorpan kivijalan kulmilta eli koskivesiemme pisimmän haavin omaava Kokkaris Hannu. Kalatilanteistakin tuli ennakkotietoa, kun Heinosen Ville oli ollut seuruineen pe-la yön koskella. Silloin ei ollut streamereihin nakertanut, mutta larvat olivat maistuneet varsin mainiosti ja kalatkin olivat mukavaa 47-52cm kokoa.

Näillä samoilla eväillä oli tarkoitus alkaa itsekkin hommiin. Ensin tosin nopeasti niskan tsekkaus surffilaudalla. Niska oli varsin mykkä kuten koko illan ellei ihan rannasta saatua Hannun 43cm jänöpupa kalaa lasketa. Routalemmen Pekka Pasilan poliisiasemalta sanoisi tuohon niskan hiljaisuuteen: "Hyvin jännä, usein paljon tapahtumia antanut, nyt ihan mykkä. Jännä homma". Joku taimen siinä niskalla kuitenkin myöhemmin Seppo Rätymäisesti "v#ttuillakseen vilkutteli" eli hyppeli, mutta ei sille meikäläisen tarjoilut kelvanneet. Sen sijaan alempaa koskesta saatiin tapahtumia. Tai no Hannu sai haavin kastumaan sielläkin.



Itse koetin larvastella ja surffaria ja ja..Omat tapahtumat reissulla olivat: surffiin iski ohi, salakkastreamerissa oli potkun verran kala kiinni ja yön timpassa (mustassa streamerissa) ehkä 5s kiinni, irti ja pitkä litania perkeleitä kalamiehen toimesta. Pielaveden seppä sen sijaan koukutti tasaisesti jänökuulallaan kaloja ja yhden ehkä vähän paremman pudotti kovemmasta virrasta. Rannasta tuntuivat kalat ottavan. Myöhemmin illalla sitten jo streamerkin kelpasi. Hannu jäi vielä ongelle, kun itse lähdin eli aivan viimeisintä infoa ei ole saaduista kaloista.

Hieman pettymyshän tämä oli, sitä ei voi kiistää. Mutta toisaalta nyt ei tullut ryssittyä mitään suuremmin. Ei vaan kalat pysyneet. Nyt on sitten vaikea sanoa, että minne seuraavaksi kalaan. Viikon päästä on Tampereelle työreissu ja siellä saattaisi olla edessä Lempäälän koskilla pyörähdys kuten vuosi takaperinkin. Toisaalta nuo kahluritkin vuotaa ja siksi ei oikein hotsittaisi. Uusia ei saa joka tapauksessa nopeasti ja pitää asiaa pohtia huolellisesti nyt muutenkin. Kotiseudun kohteista Äsy tippui nyt pois listalta, koska allekirjoittaneen kipuraja ylittyi kun 6h lupa oli noussut 30e -> 50e. Kermankoskelle pitäisi itsensä eksyttää tässä jossain vaiheessa tutustumaan paikkaan. Toivotaan vaan kuitenkin nyt, että ei nämä helteet palaisi ihan heti. Aika pelottavan lämpöisen tuntuista oli vesi Kellankoskella

Ai niin joo ja lämpöiset onnittelut jammulla kebbailijalle eli Vikille nuorten perhokalastuksen suomenmestaruudesta ja Jusolle pronssista! Kunniakkaasti on savolaiset olleet framilla noissa kinkereissä...

Talviturkki jäi Viannankoskelle

Lomaviikon jälkeen olin suunnitellut lirkkiväni lauantaina Kellankoskea. No se jäi suunnitelmaksi, koska kosket sillä suunnalla olivat jo koko viikon osalta aivan tukosssa. Viikonloppuna ei ruuhkat kiinnosta lähikoskilla, niin jäi sitten vaihtoehdoksi Vianta. Joka ei kyllä sekään kovin tyhjä ollut eli kuhaa on alettu saamaan ja porukkaa koskella on niiden perässä myös kiitettävästi. Saatiin kuitenkin pitkästä aikaa koko veljessarja kasaan ja käytiin heittämässä lauantai-iltapäivä Esan purolla. Tällä kertaa ei ollutkaan suomen paras koski-isäntä (tätä ei voi toistaa liian usein) paikalla, mutta olikin tuttu mies Karttulasta eli Hannu myymässä lupia. Hieno herrasmies ja kohtelias kalastaja oli Esan "apupojaksi" enemmän kuin nappiin osunut ratkaisu.

Ehdin paikalle aiemmin kuin Petri ja Iiro. Aamulla olivat parit kalat saaneet pari perhomiestä ja tuorettakin kalaa oli virrassa. Aloin paiskomaan vallilta varmoja paikkoja joista ei kunnollista kosketusta kalaan. Olin aika varma kalan saavani niiltä kulmilta, mutta kun ei niin ei. Koko luvan ajan tuuli muuten kuin neuvostoliittolaisissa elokuvissa eikä ollut mitään järkeä valitettavasti lähteä alajuoksulle, kun puhalsi vaahtopäitä järveltä eli tuli syydettyä vaan vallilta. Alkuperäisessä plänissä oli tarkoitus käydä saunarannasta heittelemässä myös. No Pete ja Podekin paikalle saapuivat. Jälkimmäinenhän on rasvaletteineen kuulemma naisten unelma kaupungin yössä. Ja näkyi kelpaavan miehen "lähe lähe lähe" tarjoilut myös kirjaville lohille. Eli vetäistään tämä reissu nyt lyhyenä summana tähän: Pete nappaili lipalla meikän kauniissa kumisissa varahousuissa parit kirret ja Iiro osasi super-hyper-ultimate etsetera uppoavalla siimallaan kaivaa luvan täyteen.















Omalta osalta saldo oli kalastuksesta pari lahnaa (ylläri), yksi kirre tovin kiinni ja Simo Salmisen hienoille pellehypyille kunnianosoitus eli horjahtaminen Peten väsytellessä kalaa selälleen laavunedustan uomaan josta korjausliikkeellä pari potkua koiraa uiden takaisin kivivallia kohden. No näitä sattuu aika usein eikä siinä mitään. "Miten minulle voi aina sattua näin?" oli tuttu fraasi jo nuoruusvuosilta. Silloin se konkretisoitui, kun hyppäsin enon pikku-corollan takapenkille (karvaiset istuinsuojat) maitopurkin päälle ja se ei todellakaan säilynyt ehjänä. Myöhemmin näitä tämän reissun kanssa yhteneväisiä tapahtumia on olleet mm. viileä-jääkaapin alaosaan kumarrus ja avaaminen jääkaapin ovi omaan otsaan sekä takavuosina reipakkaan miehekäs sylkäisy Tuntsa-joella. Harmi vaan että oli hyttyshattu päässä...

Tämä oli siis näitä tuttuja ei ihan putkeen lähteneitä keikkoja. Pitää kokeilla varailla nyt lupa keskiviikolle Kymölle tai Kellalle. Kirreä on tullut ongittua tai no ainakin yritettyä ihan tarpeeksi tälle alkukaudelle.

Pisto Jormaskoskelle

Niin kiire ei pidä perhelomallakaan olla etteikö lyhyttä pistoa ehtisi koskelle tehdä. Olen siis lasten ja vaimon kanssa viettämässä kauan odotettua Vuokatin viikkoamme. Mukavasti on loma lähtenyt käyntiin eikä helteet kiusaa. Sotkamon koskien suhteen olin prestudyn tehnyt jo 2000-luvun alussa jolloin firmallamme oli mökki rinteen juurella. Silloin oli tilanne se, että Jormaskosket eivät olleet vielä auki ja käytiin Tipasjoella virvelihommissa. Kahta haukea lukuunottamatta tyhjää pyydettiin. Tällä kertaa Jormaskosket ehtivät avautua eli lauantaina oli avajaisia vietetty ja lohta oli nostettu rannalle pk.netin juttujen mukaan ilmeisen ravakasti.

Omalta osaltani tällä reissulla ei saaliilla ollut niin väliä. Halusin nähdä millainen paikka on kyseessä ja pari tuntia siimoja oikoja muun kylpylä yms. hässäkän lomassa. Näinpä sitten maanantai aamuna suuntasin koskelle. Parkkipaikka oli tyhjä ja se on omalla kokemuksella ollut hyvä merkki muillakin koskilla. Näinpä siitä lompsin heti portaat alas ja kalastelin sillan alusta liitsi-kirrepupa virityksillä. Sillan alla pamahtikin kivasti, mutta kappas kutaletta, kun peruke sanoi ylimmästä tapsistaan sopimuksen irti heti tällissä. Olikin ensimmäinen kala aikoihin joka katkoi perukkeen. Vika tosin oli varmasti solmussa.

Kalastelin koskea vähän matkaa ylävirtaan, mutta jotenkin ei luottoa itseltä herunut, että nousukkaat sinne olisivat uineet. Teinkin taktisen peliliikkeen ja siirryin Kajaanin puolelle jokea ja takaisin sillan alusta onkimaan. Hieman heikolla tällillä sieltä tarttui kirre liitsiin ja teki kaksi suht pitkää syöksyä päätyen vastarannalla olevan saunan nurkille. Siellä yhteiselomme loppui ja kalamiehen suusta pääsi perkele. Kyljen näin kalasta pinnassa eikä se mahdottoman iso eväkäs ollut, mutta voimaa veijarilla piisasi kivasti.

 

Jatkoin koskea alaspäin ja olikin oikein mainiota kalastaa, kun sai koko kosken leveyden ongittua eikä ollut mitenkään syvää tai vaikeaa kahlattavaa. Samalla sain testattua viimein Vissun uutta siimaani ja se pelasi ainakin omasta mielestäni todella mukavasti. Tutkailin aikaisemmin ensimmäistä mainion näköistä nielua sillalta katsoen, että tuolla se kalan on oltava. No ei ollut nielussa, mutta kiventakusesta hieman rannempaa pinkki-iilimato erehdytti eväkkään. Tämäkin oli ihan jees kaveri vääntämään, mutta jäi kuitenkin kakkoseksi ja nyt kypsyy parasta aikaa foliossa grillissä.

Kalastelin vielä koskea alaspäin ilman tapahtumia. Muutamia aika mukavan tuntuisia monttuja tuntui olevan joskin tällä kertaa en rypenyt uimasilleen. Palasin vielä sillan juurelle toviksi heittelemään ja sitten lähdin ajelemaan takaisin Katinkultaa kohden. Nyt ei oltu kalastuslomalla vaan lapsien kanssa koetattava olla mahdollisimman paljon.

 

Jormaskoskesta jäi oikein mukava kuva. Todella miellyttävä kalastaa, helpot puhelinluvat ja naurettavan halvat eli 6e/vrk/3 kalaa. Erittäin suurella todennäköisyydellä vuoden päästä käyn ottamassa uudet ”tyypit” koskesta samaan aikaan. Nyt on kuitenkin alettava soittelemaan lauantaille kalalupia jonnekkin päin Pohjois-Savoa...

Blobbi testauksien tuloksena floppi

Kovasti oli taas jännän äärellä kalamies, kun mietiskeli sunnuntain kalastuskohdetta. Nokinen ja Konnekoski liikaa ryysistä. Nurmijoki kiinni, Vaikko ei nykyisellään iske, Vianta täynnä, Kolima-reitin koskilla tulvaa. Sittenpä jäi kaksi vaihtoehtoa eli lampihommiin joko Heinävedelle tai Iso-Valkeiselle. En saanut kalakaveria ja veneellä yksin tuulessa tolskaaminen ilman ankkuria oli tuhoon tuomittu ajatus jo etukäteen.

No näinpä lähdin testailemaan Heinäveden suunnalle perhon irvikuvia eli blobbeja. Nyt kun niihin sai matskua Mistpoolista. Oikein sopivaa koukkua ei mulla ollut ja olisi saanut olla lyhyempi vartinen ja isompikitainen kuin knapekin streamer koukku, jotta sidoksista olisi saanut enemmän pallomaisia. Näihin koukkuihin kuitenkin väsäilin muutamia suteja ja eikun lammelle.

Rannoilla olikin sitten sakkia kuin Elon pelissä ja selvisi, että siellä oli Heinäveden urheilukalastajien jäsenten väliset menossa. Sekaan kuitenkin sopi vispaamaan. Pahoja ennakkoaavistuksia tuli, kun lammella oli toistakymmentä tahna/virvelikalastajaa eikä kukaan ollut saanut yhtään mitään. Lopulta iltapäivällä kisa sitten ratkesi erään rouvashenkilön onkimaan, sanan täydessä merkityksessä eli kansallisromanttisesti mato-ongella, pienehköön kirjoloheen. No se oli täysin lammen sääntöjen mukaista eikä siinä mitään. Hauskan näköistä touhua vaan oli. Talvella osallistuin Kivilammen kirrepilkki kisoihin ja kyllähän sitä vähän huulipyöreänä katseli, kun porukka pistää kaksi tahnaonkea veteen ja alkaa juoruta keskenään. Minulla ei ole mitään tahnalla onkijoita vastaan, mutta luulisi nyt kisahommissa edes vaadittavan pelkkiä aktiivionkia. No sepäs kuitenkin siitä. 

Omalta osalta ei kyllä blobeista voinut sanoa juuta eikä jaata. Yksi varma tärppi iltapäivällä eikä muuta. Muutenkin lampi oli täysin kuollut eikä pinnassa kaloja näkynyt. Tämä oli nyt omalta kohdaltani saalisvarmasta kohteesta ensimmäinen mp reissu. Nyt sitten kuitenkin vielä viikko töitä ja sitten lomailemaan Vuokatin suuntaan. Sinne on tarkoitus myös perhovapa mukaan ottaa vaikka oletan, että saattanee kalastuskamat olla ensimmäiset jotka jää kyydistä jos kontti kovin ahtaaksi tuntuu käyvän

Tuttua ja turvallista menoa

Länsirintamalta ei mitään uutta. Näinhän kirjoitteli Erich Maria Remarque jo vuonna 1929 ja kyseinen opus taidettiin tavailla aikanaan Tervon ylä-asteella Tarotin Hietaloiden äidin käskyttämänä. Nimittäin käväisin perinteisen hiljaisen reissun Nokisenkoskella kahluukiellon viimeisillä metreillä. Samalla tarkkasin reissuni mm-kisojen Norja-pelin aikaan, jotta ei olisi liikaa porukkaa. No ei ollut eli taisi 4 kpl olla kalastajia enimmillään. En tiedä oliko Pete veneellä vai joku muu iltapäivällä, kun tulin koskelle. Ainakaan auto ei ollut tuttu tummanpunainen Ford. No olipa kuka oli, niin yksi mies perhoa veneestä viskoi.

Olin miettinyt etukäteen, että pommittelen matalan ja syvänuoman sillan alapuoleisia niskoja tinselillä. No näin toiminkin. Joskin järveltä puhaltanut tuuli tuppasi viskomaan perhoja silmille. Hiljaista piteli kummallakin niskalla ja samaa settiä tuntui olevan joka puolella koskea. Sillalta näin yhden taimenen ja siinäpä ne kalahavainnot sitten olivatkin. Pääsin kalastamaan esim. matalan uoman loppuliu'un mielestäni varsin hyvin, mutta ei vetoakaan. Kokeilin pinnalla ja syvälläkin uineiden streamereiden lisäksi myös piruittain skateria, mutta ei ollut sekään päivän sana.














Jos oli kalamiehellä synkkää, niin sen sijaan telkillä oli lystiä kosiohommissaan. Muutenkin siivekkäitä veijareita näkyi paljon. Muilla kalamiehillä näytti pitävän myös aika hiljaista. Yksi perhomies oli sen verran vilhakka, että meni kelluntarenkaalla niskan yläpuolelle ja juteltiin lyhyesti niitä näitä. Oli kuulemma edellisenä viikonloppuna ollut ensimmäisen istutuserän kalat aktiivisia ja oli kahteen lupaan kolme saanut ja parit kalat karkuutellut niskan yläpuolelta. Joku oli kuulemma peräti kahdeksan taimenta haavissa käyttänyt. Tuo rengas onkin hyvä tapa päästä väenpaljoutta karkuun ja näin keväällä varmasti olisi ehkä hyvä peli myös sumarihommissa.














Se oli semmoinen reissu. Omalta osalta kalastus oli niin perinteisen vaikeaa kun vaan voi olla. Kädenkin onnistuin saamaan kipeäksi roiskamisellani. Mutta eipähän siinä mitään eikä laiteta suuta mutruun. Kyllähän siellä varmasti kaloja olisi ollut jos vaan olisi löytänyt ja osannut onkia. Nokisen kalastus meni nyt tälle kaudelle sattuneista syistä vaikeammaksi ja veikkaisin painopisteen kalastuksessani siirtyvän Viitasaaren koskille. Seuraavaksi on sitten luvassa ehkä haukihommia lähijärvellä tahi sitten ehkä vielä yksi reissu lammelle eli Iso-Valkeinen tekisi mieli käydä kokeilemassa uutena perhokohteena. Muita tulevia kohteita lienevät Kellankoski Viitasaarella, Jormaskosket lomareissulla Vuokatissa lyhyen tutustumispiston muodossa ja Nurmijoelle olisi tarkoitus mennä kesäkuussa sekä Viannalle jahka kuhaa löytyy koskesta.

Kauden ensimmäisenä uutena kohteena Kivilampi

Viime kaudella jo teki mieli käväistä perhovehkein testaamassa kirrepilkinnöistä tuttu Kivilampi Rauhalahden kupeessa. Nyt siihen avautui mahdollisuus iltahommina ja mukaan sain Äsyn reissulta tutuksi tulleen Eetun. Kerrankin oli luvassa sellainen kalapaikka jonne ei tarvinnut ajaa kuin 20min kotoa. Itse lammesta löytyy lisätietoa hintoineen ja sääntöineen täältä. Eli paikkaa siis pyörittää SeikkailuKuopio ja varsinainen puuhamies on jämäkkä sälli Tossavaisen Mika. Lampea on talvella pyöritetty "kädestä-suuhun" menetelmällä kalastajille eli lupatuloja on laitettu likimain suoraan kaloina lampeen. Lammen arvo on varmasti järjestävälle seuralle ihan muualla eli yritysvieraitten kautta ja ilmeisesti kalastus on muutenkin Tossavaisen sydäntä lähellä mitä ollaan vähin turistu joitakin sanoja.

Käväisin Eetun koppasemassa kotoaan, haettiin airot&tappi Mikalta ja eikun ongelle. Sain keväällä pilkkiliitsillä viimeisellä reissullani kivasti kirreä Kallaveden puoleisesta lahukasta joten kokan suunta sinne. Eetu toki nuorena miehenä jouti suotamaan. Siellä oli kuitenkin kovin hiljaista. Tarjoilumme olivat koko illan varsin juotikaspainotteiset, koska pintakäyntejä nähtiin vain tasan yksi ja sekin kotiin lähdettäessä kelin tyynnyttyä ja auringonmollukan ilmestyttyä kauniseen kevätiltaan



Valuimme pikkuhiljaa kohti vanhan myllyn muodostamaa lahden poukamaa samalla rantoja tiukasti paiskoen ja ajoittain perhoja pohjassa makaavista puista repien. Yhtään tärppiä ei tällä siirtymätaipaleella lammen päästä päähän saatu. Tarkoituksenamme oli suunnata myllylle laskevan "kuohun" juurelle. Mutta kuinkas kävikään, niin sopivasti siihen ehti juuri nenämme edestä pari rantakalastavaa perhomiestä. Vähän harmiteltiin ja etenkin kun ei ollut ankkuria mukana. Nimittäin tuuli kovin nopeasti meitä liikutteli eikä haluttu toisten kalamiesten pelipaikkoja sotkea. Rantapaikat on kuitenkin varsin kortilla















Eetu halusi tehdä maihinnousun ja meni seurailemaan sillalle toimintaa. Kohta hänelle sieltä kala kiinni. Aiemman särjen koukutuksen jälkeen pettymykset jatkuivat, kun tällä kertaa oli Viannankosken vakiosaalis eli lahna siiman päässä. Hetki tämän jälkeen toinen rantamiehistä sai pupaan hyvän kalan kiinni ja tämä esittikin komean hypyn lisäksi vavan taivuttelua mukavan tovin. Väsyttelyn jälkeen nousi suht karkea 2600g kirre ylös. Eli olihan niitä kaloja siellä ja kookkaitakin. Siinä rupateltiin sitten niitä näitä tämän mukavan veijarin kanssa ja oli edellisenä päivänä pari kirjolohta saanut samoilta kulmilta.















Itse jatkoin veneellä rymyämistä ja ajoin veneen parkkiin rantaan josta pystyin heittämään suht hyvin ilman, että tarvitsi koko ajan vahdata veneen liikkeitä. Olin päättänyt lähteä vastarannalle ja strippailin siimaa sisälle. Kesken uiton vaihdoin kelalle ja kelasin siimaa sisään. Ihmettelin siiman kelalle tullessa, että pohjako tuli vastaan, mutta kirren piruhan sinne oli itsensä löytänyt. Pienen pintamesomisen ja yhden spurtinpoikasen jälkeen 1.55kg eväkäs lähti kermaperunoiden seuraksi huomiseen ruokapöytään. No eipähän mennyt pilit pataan.















Käytännössä kalastimme illan tuota samaa hotspottia. "Pupamies" rannalta sai toisen vähän pienemmän kirren ja kun pistimme hieman myöhemmin airo-köysi viritelmällä veneen keskemmäs matalikolle parkkiin, niin Eetukin sai ruokakalan samoilta kulmilta kuin omanikin tuli. Hieno homma, koska Eetu oli vielä enemmän noviisi lampihommissa kuin allekirjoittanut. Kivilampi ei kuitenkaan ole likimainkaan erityisen helppo kalastettava. Ei pilkillä eikä perholla. Etenkään jos tuntemusta lammesta ei paljoa ole. Kokoa on kuitenkin tällä kertaa aika savisen sävyisellä lammikolla muistaakseni 7ha.

Airoja palautellessa oli vielä Tossavainen paikalla ja kertoili, että intoa olisi kehittää kesätoimintoja lammen suhteen, mutta mutta...Nimittäin tuo lampi on aika otollisella paikalla kaikelle ilkivallalle. On kylän omat räkänokat sekä leirintäalueen kautta ilmestyvät veijarit. Tänä keväänä oli jo kuulemma lättähatut tai hukkatukat jo toisen laitureista irrotelleet ja ajelleet sillä lammella. Varmasti myös salakalastus on pahempi riesa kuin talvella. Omalta osaltani veikkaan, että tulen käymään vielä uudelleen joskus perhovälineinkin ja pilkillä varmasti. Renkaan omistajille ehdottomasti kokeilemisen arvoinen paikka. Nyt on kuitenkin lampihommat paketissa syksyyn asti jos ei ihmeitä tapahdu eli seuraavana sitten tinseliä virtaan jossain päin maakuntaa

Vappuna oiottiin siimoja Heinäveden suunnalla

Vuosi sitten vappuna oltiin velipojan kanssa vesisateessa Kymönkoskella ja taimenet purivat ahnaasti pinturia. Tänä vappuna kohdekalana olivat kirjolohet Heinäveden lammella. Keli ei sitten nytkään kyllä suosinut. Aamu oli komea (mielestäni muuten ehkä parasta koko suomessa on aikaiset ja hiljaiset valoisat aamut joissa sielu lepää), mutta pakkanen oli jäätänyt lammen kauttaaltaan. Viime keväänä käytiin samoihin aikoihin samalla lammella ja näköjään osataan valita ne pakkasaamut Varkauden veijarin kanssa. Kalakaveriksi saapunut Boman valjastettiinkin heti alkuunsa jollan kanssa jäänsärkijäksi, että saadaan jonkinlaista heittouraa aikaiseksi. Itse olin kasaillut parit setit päivälle eli toisessa normiliitsit väärin sidottuina sekä toisessa pieni #16 klinkki ja vielä pienempi oranssikuulainen nymfi #18. Näitä olin suunnitellut pintoville kaloilla tarjoilla. No ei tarvinnut siihen hommaan valitettavasti juurikaan yhtä testiä enempää ryhtyä. Siitä nimittäin piti aamulla huolen puuttuneet pintakäynnit ja kun lampi vähän suli, niin tuuli todella jäätävästi. Mikakin useaan otteeseen oli kuin varusmiehet nakkisuojassa tuulta karussa kyyryssä jollan takana.

Samoihin aikoihin meidän kanssa tulleet pari kalamiestä "veivät" meidän normaalin päätymme lammesta. Eipä siinä. Saalispäiväkirja kodalla osasi kertoa, että eilen oli saanut pari kaveria luvat täyteen eli 4kpl per lurjus. Nyt aamu kuitenkin oli kovin hiljainen. Ei vetoakaan. Päivän hieman lämmettyä näkyi yksi pintakäynti ja sinne nopeasti liitsi ja aina yhtä ihku pinkki versio lähti nopeasti eri suuntaan. Peruspötkö sieltä nousi ylös ja painoa 1.1kg eli tyypillinen lammen kala.

Samaan aikaan toisesta päästä lampea olivat saaneet myös yhden ootto-ongella. Muuten todella hiljaista. Ei nykyäkään. Myöhemmin päivällä alkoi tuulemaan aikuisten oikeasti suht kovaa sekä pirun kylmästi. Luntakin satoi ajoittain. Paikalle saapui viime syksynä tapaamani isä poikansa kanssa ja kertoi vappu-aaton olleen hiljanen reissu paitsi kahdella jotka tahnoilla onkineet. Mikan kanssa päästiin piakkoin vaihtamaan suosikkipoukamaan aamuisten kalamiesten lähdettyä. Lähinnä perkeleitä siellä lenteli tuulen kanssa temppuillessa, mutta kaloista ei havaintoakaan. Isä&poika kyllästyivät kylmään keliin ehkä vajaan 2h heittelyn jälkeen ja pysäyttivät ohiajaessaan kertoen, että kodan luona käy kaloja pinnassa, mutta pelti ei kelpaa...

















No mehän lähdettiin tomerina poikina sinne. Pintakäyntejä ei näkynyt, mutta sieltähän niitä alkoi lopulta oranssiin liitsiin löytymään pohjan tuntumasta valkoisen boobyn pyytäessä tyhjää. Kaikki samaa tuttua 1.1-1.4kg luokkaa. Mika oli jo koukuttanut aiempina päivinä varmaan kymmeniä kirrejä Varkauden virtapaikoissa joten paleleva nuorimies oli tällä kertaa hieman puolivaloilla mukana eikä saanut tärppiäkään. Tosin ei kalastanutkaan kovin aktiivisesti. Itse sain iltapäivän "hätsistä" vielä kolme ja sittenpä sitä olikin valmista kamaa kotiin juuri sopivaan aikaan.

Semmosta settiä työnjuhlan päivänä. Harmi vaan, että kelit oli mitä oli. Ei päässyt pikkuperhoja mielekkäästi uittamaan vaan pohjia kynnettiin liitseillä ja boobyilla. Päivän positiivinen anti oli perinteisesti mukava seura ja kiitokset kalakuvista Mikalle. Myös talvella lampihommia varten ostettu Sixth Sense Fast Inter -siima oli mielestäni todella hyvä. Tästä kiitokset pk.netissä neuvoneelle raadille. Lisäksi iso kiitos myös isukille joka viitsi meille erikseen vinkata kalojen olinpaikat. Olisi tullut varsin laiha reissu ilman tätä. Ei ne kaikki kalamiehet näköjään kuitenkaan niin läpeensä kateellista porukkaa olekkaan! Mutta päätetään tähän, koska kiitoksia on jo kohta kuin ylipitkässä Oscar-gaalan puheessa. Ei tämä nyt lampikeikkaa ihmeellisempi tarina kuitenkaan ollut. Seuraavana kalastuksessa vuorossa ehkä Rauhalahden Kivilampi uutena perhokohteena tai sitten Nokinen. Aika näyttää...

Kevään toisen reissun suuntana Kymönkoski

Hiljaista on ollut Ismo-pojan kalastukset tänä keväänä. Viannan kauden avauskin meni tulvien takia reisille, mutta se nyt ei kauhean surulliseksi kuitenkaan tehnyt. Mukava olisi kuitenkin ollut Esan kanssa turista ja jokibroilereita jahdata, mutta katsotaanpa ensi keväänä uudellen. Töissäkin on ollut ehkä kiireisintä ja haastavinta useisiin vuosiin ja talvilomillekkin ehti vasta nyt pääsiäisen jälkeen. Nyt kun sain talvilomat viimein käyntiin, niin jokaiselle päivälle tuntui olevan jotain p#skantärkeää menoa vaimon työvuorojen sotkiessa loput. Sentään kuitenkin tiistaille löytyi aamuun vapaa-aika ja erinäisen arvontakierroksen jälkeen kohteeksi tuli valittua viime Vappuna mukavasti tapahtumia antanut Kymönkoski Viitasaaren suunnalla. Tätä ratkaisua tuki myös mystinen polvivamma, joka ei kauheista patikoinneista tykkää.

Tällä kertaa mukaan eksyi Kiuruveden nettipalstojen hellankoukku ja supersankari ilman yliluonnollisia voimia eli salaperäinen juhahujanen. Tosin aika usein on tunne tämän saman salaperäisen sankarin kanssa kalastaessa kuin Burt Reynoldisilla tässä pätkässä http://www.youtube.com/watch?v=yFW-PRNQFXk. Tämä kalareissu myös aiheutti ehkä ensimmäisen myyttisen riitin jota joutuu toistamaan. Nimittäin Klamydian levyä matkalla kuunnellessa ei ilman kaloja näköjään jäädä. Tästä jäänee nyt sitten tapa. Lisäksi tuli nähtyä muitakin luonnon eläviä eli orava, tuo metsiemme työmyyrä, meinasi jäädä alle Tervon lentokentällä, ukkometso lenteli Tervon ja Vesannon paikkeilla, kurki napotti pellolla ja joutsenia oli toki kuten nykyään kuuluu kuvaan likimain joka lammella.

No nyt menee kovin kansallisromanttiseksi eli takaisin asiaan. Uuden Seatin omistajan kanssa oltiin kosken rannalla, tällä kertaa kovin vähävetisen, suunnilleen samoilla kellonlyönneillä. Siinä hän ystävällisesti tarjosi olutta ja ensimmäisen hörpyn jälkeen kertoi päiväyksen olevan vanhaa. Jaa-a, että näinkös tämä reissu nyt menikin. Siirryttiin niskalle kalastamaan ja siellä säännöllisen epäsäännöllisesti pintoi kaloja. Itse jäin tulipaikan puolelle ja Hujanen vastarannalle. Jälkimmäinen ehti siinä melkein heti karkuuttaa yhden streamerista unissaan ja kohta perään meikäläisen sumarinymfi kelpasi pintoneelle kalalla. Kalalla tosin mittaa ehkä 30cm arviolta. Rasvaevää en muistanut tsekkailla. Näitä pintoneita kaloja ja vähemmän pintoneita tavoitettiin siten, että Hujanen pudotti kolme ja itse sain tuon 30cm ja pudotin kaksi. Kuitenkin sain vielä nousemaan yhden taimenen pinturiin ja olin jo onnessani, että nyt on parempi kala kiinni. Pyöritteli itsensä kiveen ja lopulta erinäisen shown jälkeen pikkasen yli 40cm taimen haaviin. Ainoa vika, että oli sitten tarttunut pyrstöstä nymfiin pinturista ohitärpin/hylkäyksen jälkeen. Nopsaan lähti eväleikattu kaveri takaisin uimaan.

Sitten päivä kirkastui ja hiljeni kovin. Kuitenkin niskaa pommittaessa yksi pintakäynti näkyi ja sille nopsaan luottoperho nenän eteen pinturivavan ollessa rannalla ja tämähän kuvassa olevalle 43cm eväleikatulle kelpasi. Kauden ensimmäinen taimen (yllättäen istaripötkö) ja suusta ongittuna oli tosiasia.

Pitkään näytti että Kiuruveden mies jää ilman kalaa, mutta sieltä kaiveli sillan alta 46cm varsin hyvässä lihassa olleen eväleikatun. Siinäpä ne meidän kalatapahtumat pääpiirteittään olivatkin. Toinen kalamies tuli puolisonsa kanssa yhden maissa ja kahdelta alkoi sataa sekä koko viikonlopun vaivannut flunssan tynkä tekivät lihassärkyineen ja heikkoine oloineen selväksi, että nyt on parempi lähteä tekemään kotona keskenään oleville lapsille ruokaa 5h heittelyn päätteeksi.

Ihan mukava reissu oli. Kalat pintoivat aamulla vähin ja käytännössä niskan kalat tulivat niiltä sensseiltä joissa tuikki näkyi. Itse tykästyin pinturi-nymfi yhdistelmällä kalastukseen ja tästä sain taas hyvää uutta oppia jatkoa varten. Hujanen kävi vielä lähtiessään Korpilohella, mutta siellä oli jäät estäneet täysimittaisen kalastuksen. Nyt jos tämä lentsu ei iske päälle, niin seuraava reissu on sovittu omalta osaltani Bomanin Mikan, hyvän ystäväni ja Facebook-kamuni, kanssa Heinävedelle 1.5 sunnuntaina. Eli ei olla laulamassa Työn orjat sorron yöstä nouskaa!, vaan jahtaamassa toivottavasti pirun äkäisiä talvehtineita kirjolohia

Kirrepilkit päätökseen

Talvinen lampikausi on nyt päätöksessä. Reissut suuntautuivat kahdelle lammelle eli kävin 5 kertaa Kivilammella Kuopiossa ja kerran Mustalammella Heinävedellä. Kauden avauksessa Kivilampi antoi yhden kirjon lätkällä ja yhden karkuutin liitsistä. Silloin ei jaksanut täyttä päivää olla, koska pakkanen piti siitä huolen. Myöhemmin lajia varten ostetut Power bootsit sitten helpottivat tarkenemisen puolesta. Tuon avauksen jälkeen tulikin todella hiljaisia reissuja. Monta reissua putkeen ilman tärpin tärppiä. Sama koski myös Tammikuun lopulla ollutta Itä-Suomen lohicupin kisaa.

Viimein kaloja alkoi tulla, kun käytiin Bomanin kanssa Heinävedellä ja sieltä napsui peltiin kiintiökalat 4 kpl. Nyt 10.4 kävin laittamassa kauden päätökseen Kivilammella. Aamun piti hiljaista, mutta ennalta tuntemattoman kalakaverin kanssa lompsittiin suojaisessa lahukassa olevan puron luokse, niin alkoi tarjoilut maistua kaloille. MA liitsi väriltään valkoinen huijasi kolme kalaa ylös ja aika villiä oli onkiminen, kun vettä oli jään alla max 50cm. Mutta näin se on tämä kausi päätöksessä onnellisesti ja jatketaan ensi talvena taas muutamien reissujen voimin. Kivilampi lienee ykköskohde silloinkin. Mutta nyt on aika keskittyä perhokalastukseen. Saapa nähdä minne seuraava reissu vie...

Kausi avattu keväisessä säässä

Kerrankin kelit lupasivat hyvää eli oltiin työtuttujen toimesta varattu luvat Äyskoskelle 5.4 eli pukkasi talvilomapäivää. Viikonloppuna jo näytti hyvälle, kun ilmatieteenlaitoksen ennusteessa jaksoi auringonmollukka pysytellä tiistain kohdalla ja asteet plussalla. Lisäksi sosiaalisten medioiden kautta löytyi uusi kalakaveri Eetu Myöhäsen muodossa ja näinpä sain oikein kyydinkin koskelle. Tällä kertaa keli pisti tuulta lukuunottamatta parastaan ja sen näki myös rakkaassa entisessä kotikunnassa, sillä Äyskosken rannoille oli löytynyt runsaasti kalamiehiä. Kaikenkaikkiaan taisi kalastajia olla likimain seuraava orkesteri: allekirjoittanut, työelämätuttavat Timo & Mika, Eetu, Kuopion Mike Tyson eli Häksy, Häksyn kaveri, Juso isänsä kanssa, Pekka Heiskanen, pari tuntematonta jantteria sekä pari niskalla nähtyä joista Pieksämäkeläisen kanssa turistiinkin sillalla tovi iltapäivästä.

Aloiteltiin Eetun kanssa hommat aamuysin maissa Patolasta. Siellä olikin Häksy jo kaverinsa kanssa ja Pekkakin saapui paikalle. Häksy oli ilmeisesti aamulla yhden kalan karkuuttanut ja kohta saikin satunnaisen epäsäännöllisesti pintovista kaloista yhden koukkuun, mutta se pirulainen karkasi varsin pian. Häkkisestä on kyllä sanottava, että armoitetun kova kalamies on kyllä. Vauhtia on kuin sukunimi-kaimallaan McLarenin  ratissa takavuosina, mutta pirun tehokkaasti se kaveri onkii. Itsekkin intouduin alakautta kahlaamaan vastarannalle mahdollsimman vähän kalamiehiä häiriten ja samalla totesin sen jota epäilin kahlureitani pelikuntoon aiemmin katsellessa eli haaroista ne pirut vuotaa. Aika mystisesti on sauma kulunut hieman "väärästä" kohtaa minusta, mutta tästä käydään hyvässä hengessä keskustelut Riaskin kanssa lähipäivinä. Vika voi olla toki minunkin eikä housujen















No sieltä vastaranannalta näkyi muutamia tuikkeja ja itse sain sumaripinturiin kalan möyrähtämään kahdesti. Ensimmäisellä kerralla ehdin näinkin hitaaksi kaveriksi viedä ehkä perhon kalan suusta, mutta toisella erää yllätyin kun ei jäänyt kiinni. Siinä olivatkin omalta osalta valitettavasti mahdollisuudet saada kala ko. päivän osalta aktiivisten tärppien suhteen.

Patolassa piti hiljaisempaa, niin lähdettiin Eetun kanssa kyrsän käristyksen jälkeen alaosiin ja samalla käväistiin Perälälle lyömässä euroja kouraan. Varmistelin myös, että onhan äitienpäivälounasta tarjolla jos veisi rouvaa syömään silloin ja kuulemma parit kattaukset on luvassa joista netissä vissiin myöhemmin tietoa. No takaisin asiaan eli alhaaltahan oli Häksy saanut aamulla 50cm tanelin jostain kaikkien kavereiden eli karavaanareitten alueen kupeilta. Steppailin hikipäässä laivasataman laiturille työkaverin seuraksi samalla kun Eetu pommitti loppuliukua. Timon kanssa todettiin, että korreja vähin valuu laivauomassa, kun tuuli malttaa tyyntyä. Ei vaan oikein malttanut. Yksi tuikki nähtiin sinä aikana kun olin siinä. Armoton kengittäjä tiesi kertoa, että about vuosi takaperin kun oltiin, niin silloin oli pintovia kaloja näkynyt koko ajan samoilla sensseillä. No nyt ei näkynyt ja siihen oli varmasti osasyynsä vähällä vedellä ja tuulella.

Loppuliuku vaikutti etenkin tuulen takia varsin kuolleelta, niin palattiin takaisin Patolalle. Samalla tulikin jo puhelu joka kertoi Juson saaneen 58 kalan pinturilla niskalta. Hyvä homma. Loppuaika tuli itseltä kalastettua pääsääntöisesti Patolaa. Siinä tuli todistettua Häksyn 47, Häksyn kaverin 44 ja Juson kohottelemalla saatu n. 45cm harjus. Eetu sai myös oikein mainiosti 54 taimenen haaviin ja ensimmäinen korripinturilla saatu mittakala oli tosiasia. Lopulta kuulin myös, että työtuttu Mika oli saanut 47 laivauomasta ja jonkun pienen pudotellut laivasataman laiturilta. Vaatimattomana miehenä oli vähän pettynyt kun ei kalaa tullut 15 minuutin välein ja sekin olisi kuulemma ajanut tilanteesen, ettei jaksa kalastaa kun kalaa tulee solkenaan. Vaikea mies. Itsellä tuli väsy ja pieni turhautuminenkin ehkä 8h syytämisen jälkeen ja lähdettiin Eetun kanssa kotia kohden. Todennäköisesti jonkun kalan porukka vielä illasta Patolasta koukuttaa.















No nyt on kausi auki. Oli aika perinteistä tolskaamista alku eli perukkeet sekaisin ja välillä perho selässä kiinni jne. Korreja ja aktiivisesti ruokailevia kaloja ei oikein näkynyt, mutta satunnaisia pintakäyntejä oli Patolassa kuitenkin aika mukavasti ja keli oli loistava. Omalta osalta pitänee vielä opetella sitomaan perhoja ja kalastusta harjoiteltava. Kyllä se sitten joskus kuitenkin nappaa. Äyskoski tarjosi kuitenkin hienoa ja monipuolista kalastusta joskin varsin vähällä vedellä sekä kalakaverit saivat hienoja kaloja ja pääosin pintaperhoilla. Nyt pitää selvitellä kahluuhousut kuntoon ja seuraava reissu lienee Viannalle pääsiäisenä ellei siellä ole tulva. Sieltä saa istutettuja kirjolohia. Niitä osaan kuitenkin edes jotenkuten onkia, luulisin...

Kylläpäs polttelee

Nyt alkaa olla jo kyllä aika kovat sytyt kalalle. Viimeisetkin askelmerkit ovat valmiina kauden avaukseen. Omalta osaltani tarkoitti sitä, että tuli muutama perho vielä sidottua kuten vasemmalla oleva "simputin" sekä Procomp Solutions Oy muisti allekirjoittanutta lahjakortilla 10v yhteisen taipaleemme johdosta. Sen tuhlasin hankkimalla Vissun Vibe 85 siiman (pitkän arvonnan jälkeen päädyin 6-7 luokkaan vaikka vankkoja kokemuspohjaisia päätelmiä tuli muunkinlaisen ratkaisun tueksi) ja pidemmäksi ajaksi muistoksi Marttiinin visakoivu-kahvaisen kääntöveitsen. Pääsääntöisesti mukavaa on noiden vuosien aikana töissä ollut ja kalakavereita on löytynyt myös sitäkin kautta sekä esim. viime kesänä työmatkalla tutuksi tulleet Lempäälän koskikohteet, jotka olisivat varmasti muuten jääneet käymättä. Ei ne toki mitään elämää suurempaa tarjonneet, mutta mukavaa vaihtelua kuitenkin tällaiselle koskikohteiden suhteen vähemmän nirsolle onkimiehelle

Olen kuullut jo juttuja miten Juhani Ahon Perhokerhon nuorisokaarti oli kovasti taimenta saanut Haapakoskesta Nurmijoelta nyt kevään kynnyksellä pakkasten hellitettyä. Mukava homma. Nyt paraikaa kuluvalla hiihtoloma-viikolla on siellä hangessa porkkaamassa Kiuruvetinen koskivesiemme äänekkäin mies. Huuto kuuluu melkein tänne Pihkainmäkeen saakka. Ja eikö sieltä jo pukannut mms-viestiä, kun oli 45cm taimen haavissa pötköttämässä ja kohta soi perään puhelin 50 sentin rajan menneen rikki heti ekalla reissulla. Velipoika Iiro kävi kopaisemassa joku tovi sitten Kärnänkoskea, mutta siellä oli ollut loppuliuku vielä täysin jäässä. Maantiesillan yläpuolinen suvanto oli ollut kalojen suhteen mykkä yhtä epävarmaa tärppiä lukuunottamatta. Itse en koskille ole päässyt, mutta Äyskoskella kävin katsomassa vesitilannetta sunnuntaina 6.3 ja vesi oli aika alhaalla, mutta jäät ei olisi haitanneet kalastusta ainakaan Patolassa tai niskalla. Kalakioskille en erikseen ajellut katsomaan alaosan jäätilannetta

Sen verran kalassa tullut käytyä, että Heinävedellä kirjolohia käytiin Bomanin Mikan kanssa kiusaamassa tutulla lammella pilkkivälinein. Keli oli tuulinen, mutta aurinkoinen valtaosan päivästä. Aamun piteli hiljaista, mutta iltapäivällä Mikan kanssa bongattiin tuikki lammen hapettimen vieressä olleesta ehkä neliömetrin kokoisesta lämpäreestä. Tästä heräsi itsellä epäilys, että uikohan ne evämakkarat pinnassa hapettimen luona. No eikun testaamaan ja ehkä 50cm jään alta alkoi peltiin paukkumaan siten, että itse sain neljän kalan kiintiön täyteen ja Mika sai ruokakalan ja karkuutti kaksi. Hieman ehkä erikoisesti pintakäynti pelasti tuolloin pilkkireissun















Saapa nähdä vieläkö tulee Kivilammella käytyä pilkkihommissa vai joko sitä seuraavan kerran löytää itsensä sumareitten perästä koskivesien ääreltä. Siihen vaikuttaa kyllä myös Kuopion yliopistollisen sairaalan ihotautipolin Jukka Emil Vanajien lausunto 15.3. Melkoisen riesan sain noista jaloista joita komppaa mukavasti vihoitteleva alaselkä sekä polvi joka reistaa myös jostain ihmeellisestä syystä. Mutta eipä anneta näitten häiritä. Kesä tulee ja toivottavasti kohta saisi ensimmäiset kosketukset kaloihin myös perhovälinein!