Kumitkin puhki Viannan lahna-sirkuksessa

Viannankoskelle oli taas kalamiehen mieli. Kalaa oli laitettu edeltävänä perjantaina ja sitä oli sieltä saatukkin mukavasti puskista kuuluneiden huhujen mukaan sekä viikonloppuna, että myös alkuviikosta. Odotuksissa oli vapoja taivutteleva reissu, kun vielä parkkipaikalla oli jantteri Audillaan kertoen ambulanssi-rapalan tuoneen kiintiön täyteen ja Esakin kertoi koskivesien herrasmiehen eli Hannun soitelleen puoliltapäivin lupansa olevan täynnä. Ja hyvällehän se näytti itselläkin. Ehkä viitisen heittoa ja eka kirre kiinni. Laiska kuin pyytäjänsä. Ei paljoa vastaan potkinut. Silti onnistuin melkein haavista ryssimään, kun ehkä liian väkisin kuitenkin koetin nostaa "plaaniin".

Sittenpä alkoikin muitakin kalamiehiä tulemaan ja lahnoja myös siiman päästä löytymään. Lahnoja oli kiinni valehtelematta ainakin 30kpl 6h aikana. Kirrejä ei vaan löytynyt. Yksi virvelijantteri löysi niitä kyllä uskomattomilla painoilla padon keskipilarin luota jonne minun välineillä ja eritoten taidolla ei ollut mitään asiaa. Aikani vallia syydettyä luovutin ja lähdin alajuoksun suuntaan josta viimeksi sain luvan täyteen. Mennessä kopaisin parkkipaikan alapuoleista virtaa ja siitä oli kala about 10s kiinni. Mikälie ollut, mutta irti pääsi sekin hyväkäs, jumalauta! <- kuten Repomiehen Rauno tähän sanoisi

















No alakoskessa oli virtaus ihan liian kova mielekkääseen perhokalastukseen ja aurinko paistoi niin kuumasti, että kahluutakki päällä oli koko ukko ihan märkä hiestä. Nopean visiitin jälkeen takaisin parkkikselle. Ensimmäinen havainto siellä, että no prkl kun auton takarengas tyhjä. Alle kahden viikon vanhat kesäkumit. Eipä siinä kuin vaihtamaan vararengasta alle. Mutta kuten reissun luonteeseen sopi, niin viimeistä pulttia avatessa sanoi patongin purijoiden rengasavain sopimuksen rikki eli meni katkipoikki. Ranskalaista v#ttuilua!! Onneksi kuitenkin toisella kalamiehellä oli Peugeot parkissa ja sen avaimella sain vaihdettua vararenkaan paikoilleen. Joku kirottu tikku oli mennyt renkaaseen eli vika löytyi kyllä

















Meinasin lopettaa jo onkimiset siihen, mutta kuitenkin päätin yrittää loppuun asti. Ja loppuun asti sain lahnoja. Valtaosa tarttui kun nosti siimaa heittoon. Rasittavia epeleitä. Kirret loistivat poissaolollaan. Itse asiassa 4 kpl näin reissun aikana saavan ja niistäkin yksi virvelillä kalastaneelle rokastamalla. Itse toki sain vielä sen pakollisen about 38cm taimenen joiden suhteen joku kirous leijuu yllä. Toinen virvelijanttereista sai ehkä nippanappa mitallisen ja todella kauniisti vapautti sen saatesanoilla, että kasvahan vielä. Kala oli vedessä käytännössä koko operaation ajan ja oli hyvä osoitus joillekkin tahoille, että kyllä ne haspelin syytäjätkin homman osaavat! Muutenkin oli todella mukavaa ja asiallista porukkaa kalassa eli paikkoja sekä kuulumisia vaihdeltiin.

Mutta omalta osalta tosiaan reissu palautti mp-kantaan. Eipähän siinä. Kun ei osaa, niin ei osaa. Seuraavaksi varmaan sitten lampihommia. Vissulta tilasin muuten viimeinkin ne nepparivapaat pöksyt ja eihän sitä tiedä jos vielä syysrauhoituksen jälkeen koettaisi onnea jossain taimen-kohteessa jos vaan kelit sen sallivat ja ne Ikonit siihen saapuvat

Balsamia haavoille

Vaikeaa on ollut tänä kesänä(kin) kalantulo. No eikun uutta matosta koukkuun ja Esalle soittoa, että millekkäs se näyttää tilanne Viannalla. Vettä oli kuulemma paljon ja ajattelinkin, että eipä tarvitse sitten kahlailla joten voisi käväistä. No vesi oli vähän tippunut ja pari kahluutestiä tein silläkin uhalla, että olin juuri jalat saanut parempaan kuntoon. Oli vaan virtaa liikaa niihin hommiin meikäläisen makuun ja onneksi kuitenkin säilyin kuivana koko reissun. Nyt odottelen sitten vastausta Visionilta jolta pyysin ohjeita kuinka saisin nepparivapaat Ikonit jolloin uskaltaisi kunnolla mennä virtahepona virrassa.

Sepäs näistä ainaisista kahlauksista ja palaillaan Esan purolle. Kalamiehiä oli yksi 12h lupalainen jolla näytti olevan sekä perho että haspelivälineet, kun saavuin paikalle aavistuksen ennen kello kuuttatoista. Lupien ostot ja perinteisesti vallilta syytämään. Lahnaa ja ahventa pukkaa ja pohjatärppejä. Tätä tuli tunti testailtua ja kuten aiemmin mainitsin, niin pari tunnustelua tein josko virran reunaan uskaltaisi kahlata. Ensimmäisen tunnin aikana alkoi myös satamaan vettä niin maan per..perusteellisesti. Samalla tuli myös iltaan tulevat kolme kalamiestä aloittelemaan ongintaansa. Kävin nauttimassa autolla operatiivisen oluen ja jatkoin siltamonttua kohti synkillä painoilla pupia ja kärjessä olevaa liitsiä syytäen. Ei sitten mitään ellei lasketa kirrepupan erehdyttämää "pientä" jigiä. Vähän pohdin jo, että onkohan mulla vaan liian pienet vehkeet, siis kalavehkeetkin

Sillan alapuolella vaihtelin tarjoiluiksi parit liitsit eli kärkeen mustaa oranssilla kuulalla ja ylemmäs valkeaa. Tarkoituksena oli valita yleiskäyttöisempää settiä jos sieltä taimentakin löytyisi. No taimenia ei löytynyt, mutta sähkölinjan yläpuolelta löytyi kirre jota pitkään luulin taimeneksi. Kala haaviin ilman suurempia sähläyksiä ja pieni Yes!-muotoinen tokaisu monien todella hiljaisten reissujen jälkeen. Tästä jatkoin alaspäin teemalla 90 astetta poikkivirtaan heittoja vapaalla uitolla siiman pituutta heittojen välillä pidentäen. Vissun Vibe 85 on kyllä ihana siima tuossa. Kyllä tykkään! Ja tällä yksinkertaiselle miehelle sopivalla yksinkertaisella tekniikalla sähkölinjan alta löytyi yksi ja vähän alempaa toinen peruspötkylä. Kaikki tulivat mustalla liitsillä. Lupa täynnä 3h kalastuksen jälkeen ja maakunnan mutkaisia teitä pitkin takaisin kotiin Pihkainmäkeen

Mukava oli saada kaloja vaikkeivat isoja olleetkaan. Viannan kaloiksi jopa vähän pieniä eli kilon molemmin puolin. Suht pirteitä kuitenkin vaikkei mitään huimia syöksyjä nähtykkään. Kuitenkin kun edellisestä istutuksesta oli kulunut jo kuukausi, niin ei voinut valittaa. Nyt on seuraavana vuorossa harrastusrintamalla sitten perinteinen sorsanmetsästyksen aloitus lauantaina Keiteleellä. Saapa nähdä onko piiput viileät. Yleensä ei kyllä ole ollut, mutta osumatarkkuus ei kyllä aivan huippua ole ollut joskin syömään on joka kerta päässyt ilman suhdetta 1 tavi - 1 sika. Ehkä pitäisi kuitenkin enemmän kuin kerran vuodessa ampua haulikolla eli käydä kiekkoja ampumassa pari kertaa treeniksi

Kalahommien jatkot on auki. Hyvin todennäköisesti nyt mennään kirre-voittoisissa hommissa syksyä eteenpäin. Ensi vuodelle jäi todella paljon petrattavaa taimenen onginnasta sekä reissujen tekemisestä ylipäätään. Mutta noistapa ei voi ketään syyttää vaan syypää laihoihin saaliisiin ja suht heikkoihin reissuihin löytyy aamulla vessassa hampaita pestessä vastapäiseltä seinältä

Mukava ahven piristi nihkeää lampi-reissua

Aloitettiin tämän kertainen kalareissu "esinäytöksellä", kun kävin sunnuntaina tytärtä noutaessa anopilta vilkaisemassa menomatkalla Varkauden Ämmänkoskea, jossa Bomanin poika kalastaa likimain jokapäivä. Oletin paikan olevan paljon pienimuotoisempi kuin se oli. Näytti kyllä sellaisella koskipätkälle, että jos patoluukut ovat sopivissa asennoissa, niin paljon on ison taimenen paikkoja ja niitä on sieltä kuulemma ajoittain saatukkin.

Mutta palataanpas tähän keikkaan eli aloiteltiin Bomanin kanssa lampihommia normaalia aiemmin kuin vuosi takaperin eli katselin juuri blogista, että silloin tuli käytyä syyskuun 8 päivä ensimmäistä kertaa. Se oli virhe se lähteä näin aikaiseen. Heinävedellä kodalla saalispäiväkirja näytti kaloja tulleen hyvin 10.7 asti (24.6-10.7 = 55kpl) ja sen jälkeen taisi olla tasan yksi kirre saatu merkintöjen mukaan. Ja samoissa tunnelmissa kalastelimme mekin (itse n. 6h ja Mika 4h). Yksi varma tärppi ja siinäpä ne mahdolliset kirre-havainnot. Ihan satavarmoja pintakäyntejäkään en ainakaan minä nähnyt vaikka vesimittaria olisi pinnassa ollut vaikka mitenkä ja paljon. Yritettiin pienillä perhoilla, isoilla perhoilla, pinnasta ja pohjasta.



Makkaratulia odotellessa reissulle tuli kuitenkin pienimuotoinen pelastus, kun oliivi liitsi erehdytti kovasti pientä kirreä muistuttavan eväkkään kiinni ja piti jo Mikalle hihkaista hätäpäissään, että haavia tänne. Lopulta sieltä paljastui kuitenkin ihan "pannukarkeaan" luokkaan kuuluva ahvenainen jolle meikäläisen digivaaka näytti painoa 535g. Eihän se mikään jättiläs ole, mutta taisi oma ennätykseni mennä uusiksi. Muistelen joskus polvenkorkuisena saaneen Utrianlahdelta kotipaikalta reilun 300g eväkkään ja pilkilläkin isommat, yllätys yllätys, ovat täkyni kiertäneet. Sinällään tämä sopi mukavasti erikoisten saaliiden tyyliin. Tälle kaudelle kiiski, simppu ja tuo ahven, pari kesää sitten made ja pari talvea sitten pilkkiliitsillä sorva. Ankeriaan kun vielä saisi...



Mutta joo...eipä jäänyt reissusta taaskaan hirveästi kertomista. Mukava oli kuitenkin ensimmäistä kertaa eläissään heittää kaksikätisellä perhovavalla ja muutaman kerran tapailla kuinka homma toimii. Varkauden ihme varta vasten otti setit mukaan joten kiitokset. Nyt pitää miettiä missä seuraavan kerran pyytäisi tyhjää. Heinävedelle on lammelle turha lähteä ennen tuoreempia eväkkäitä ja/tai vesi on viilennyt. Ehkä voisi yrittää reissun Konnekoskella käydä. Kahluupöksyjä en tälle kaudelle enää jalkaani laita joten se vähän nyt rajoittaa kalastuskohteita



Päivän huumoripläjäys oli kyllä kun ilmeisesti thaipoimijoita täynnä oleva rämisevä ja ryskävä Saab 9000 (eräät lähteet tietävät tämän kuitenkin olevan täydellinen henkilöauto) pyyhälsi ohi. Ei puuttunut kuin avoimesta takaikkunasta olisi pää työntynyt ulos saatesanoilla: "Kylä Lähtee!!!"

Olipas kapoinen "syönti-ikkuna"

Kylläpäs oli taas pelikaani turbiinissa jo ennen Viannankosken reissua. Esa oli Hujaselle soitellut, että kalalle voipi tulla ja keskenään saadaan olla, mutta vettä on sitten rannoille asti. Herkässä oli taas patovahdin liipasinsormi ollut. No kuitenkin päätettiin kalalle lähteä ja aamuvitoselta siimoja suoraksi uitella.

Mulla on kalustossa selkeä puute oikeasti synkän siiman osalta. Nyt kalastin sitten käytännössä Vissun Vibellä likimain koko luvan 1-3g mustikoilla, kun sain pidemmälle sillä tavalla siimat kuin vähemmän painottamalla Airflon fast interiä. Kuten Viannalla tapana, niin juoksutus oli taas Pielaveden puolelta eli patoluukkujen eteen ei yletetty kumpikaan kunnolla. Tosin kaloja löytyi laavun tasalta parit kappaleet virran reunasta ja todella lyhyt oli syöntiaika

Ne kalat vaan löytyivät "valitettavasti" Kiuruvetisen koskivesien selällään kellumisen mallisuorittajalle ja kuvassa perhoja lempipuskastaan repivälle eräänlaiseen kirrepupa muunnokseen. Ensin yksi ylös ja heti perään karkuutus puoli seiskan maissa. Yksi ilmeisesti kirre-karkuutus oli vielä tämän jälkeen jota itse epäilen ottipaikasta johtuen, mutta kaipa se on sankaria itseään uskottava. Tapsit pettivät. Alokasmaisia virheitä...















Omalta osaltani saalis oli (taas) lahnaa, ahventa ja särkeä. Nykyisin tuppaa joka reissu joku erikoisuus olemaan, niin tällä kertaa sain pelastettua vahingossa Hujasen supersynkän siiman kärjen joka oli painunut kiven koloon ja katkennut rannaristaan sitä pois repiessä. Kyllä oli mies tyytyväinen tästä. Olisi kirrenkin vielä oikein ihan vähän pyytäen antanut palkinnoksi jos vielä olisi saanut. No eipä tietenkään saanut. Varmaan uitteli pelkkiä mustikoita mokomakin hyväkäs!

Mutta joo. Eipä tässä nyt odotukset olleet kovin korkealla enää sen jälkeen, kun aamuöisen kissaviidakon läpi oli maakuntien mutkaisilta teiltä päässyt koskelle. Luvassa oli 6h syytämistä kivivallilta jolla en muista koskaan olleen noin paljoa vettä omilla reissuilla. Alaosa koskesta samoin kuin siltamonttu saivat jäädä rauhaan ja kahlaamaan ei ollut mitään asiaa, ei edes Hujasella. Mutta mutta...samoissa kovin mollivoittoisissa sävelissä kausi jatkuu. Heinäkuun loppuun sumariajoista taitaa saldo olla 5kpl kirrejä ja 4kpl mittataimenia. Reissuja kuitenkin ihan kohtuullisesti takana. Nyt on kuitenkin katse reilun viikon päähän Äyskoskelle. Sitä ennen tosin pitää pari päivää ensin köllötellä Tampereen kylpylässä ja Särkänniemessä perheen kanssa. Äsylle on jonkinlainen taktiikkakin mielessä. Se ei ole oletuksena mp reissu, mutta se on aika hyvä ja varma backup-pläni...

Sen verran vielä lopuksi Viannasta, että siellä ovat remontoineet turbiineja (ilmeisesti ei pelikaaneista johtuvista vaurioista) ja nyt on käsittääkseni kaksi kolmesta uudella tolalla. Esa kertoili, että oli remppamiehet todenneet, että mitenkähän sitä ensi kesänä ongitte, kun ovat huomattavasti tehokkaammat eli luvassa olisi siis kuivia aikoja patoluukkujen alapuolelle. No nämä asiat selvinnee, mutta remonttia siellä on tehty ja ilmeisesti jotain vaikutusta tällä tulenee olemaan tulevien kesien kalastukseen

Paluu arkeen

Huopanankoskelle oli tiistai-iltana suunta. Menomatkalla pyörähdin mummoa tervehtimässä Tervon palvelutalolla. Kovasti oli dementia tehnyt tehtäväänsä ja tällä vierailulla oli järkevät jutut kortilla. Koskelle ajellessa tuli sopivasti radiosta Viskarin hitiksi noussut Tuntematon Potilas, jonka hienoja sanoja tuli tällä kertaa kuunneltua hieman normaaliakin tarkemmin. No sepäs näistä, mutta ei ole tuo dementia kaunista katsottavaa rakkaalla ihmisellä jolta on kasvatuksensa saanut

Mutta palataanpa kalastusteknisiin kuvioihin ainakin toviksi. Iiro oli tulossa jälleen hieman myöhemmin koskelle joten kävin hakemassa lupani yssikseen vaille kuusi. Riitta kertoikin melkoisen esikuntakomppaniasta kuultua -tyyppisen tarinan, kun Kymöltä oli kuulemma saatu ja kolkattu sunnuntaina (ilmeisesti päivällä, koska yöllä olin itse siellä) karvan auki 7kg taimen. Oli joku Riitan tuttu nähnytkin kalan. No lukemat varmaan jossain vaiheessa tarkentuvat ja vaikka olisi vain puolet tuosta, niin onpa ollut komea eväkäs normaalisti siitä 45 +-5cm eväleikatusta koostuvalle kohteelle. Jatketaan kuitenkin nyt Huopanalla eli koskihan oli tupaten täyteen varattu, mutta kuitenkin varsin kivasti sieltä tilaa löytyi onkia.












Aloittelin onginnat torikosken loppuliu'usta jossa morjesteltiin tutun oloiselle kaverille kosken yli. Viime kesänä Kellankoskella ollut etelä-suomalainen kaveri oli kyseessä. Alunperin oli tarkoitus mennä kuninkaan väylään, mutta sinne painui "nenäni edestä" kolmen kalamiehen seurue joten oli jäätävä ylempiin kosken osiin. Torikosken loppuliuku ei siinä vaiheessa tarjonnut kuin niitä särkiä joita tuli taas paljon pitkin koskea ja jos mahdollista, niin osa alkoi olla jo pikkulahnan kokoisia. Etenkin tuplatärppinä säikäyttivät kivasti

Loppuliu'un kalastuksen jälkeen lähdin pinturoimaan Riuttakoskeen harjuksen toivossa. Ei tulosta. Iiro saapui paikalle ja siinä kahvit nappailtiin ja samalla Huopanan veteraanikävijää joka oli tuttu parin kesän takaa jututeltiin. Tämän jälkeen vaihdoinkin larva-setit joilla kalastin likimain koko loppuajan. Omalta osalta kalastus tuotti jälleen kerran pari kolmekymppistä taimenta Kuninkaanväylän sillan alapuolelta joita tunnun saavan kyllä mukavasti ja yhden karkuutin. Kuninkaanväylässä karkuutin yläosissa mielenkiintoisen tapauksen. Tuntui tärppi ja vapa pystyyn. Samalla siima lähtee liikkumaan sivuittain muutamia metriä ja tuntui tiukalle ja sitten irti. Mikä lie sitten ollut. Tätä piti miettiä lokin kanssa kimpassa vanhalla sillalla ja varovan melankolisesti jopa tapailla hyräillen hiljaa Junnu Vainion Albatrossia. Lokki kertoi mielipiteensä hyppäämällä välittömästä lentoon. Ei jatkoon!















Eräs nuorempi kalamies sai illan aikana ainakin kolme mitallista ja karkuutti pari isompaa kalaa. Joskin hän jäi kalaan, niin en tiedä lopullista saldoa. Reissun alussa moikkailtu huivipäinen "pupamies" sai paremman tuntuisen kalan kiinni Kuninkaan väylän alaosasta ja erinäisten seikkailujen jälkeen haavitsin tämän kaverina. Eväleikatulla oli pituutta ihan muikeat 51cm. Iiro karvasi samoilta sijoilta 46cm eväleikatun #16 Jyhiksellä. Evästauolla väisteltyjen lepakkojen jälkeen itse sain Torikosken loppuliu'usta ~30cm harjuksen. Vähän yli kolme oli 9 tuntia kalastusta takana ja haalarit vaihteeksi puolillaan vettä könyämisten ansiosta sekä palelsi jo aika mukavasti olon ollen samalla epämukava. Jouti kotiin nuolemaan haavojaan. Siinä kahlureita pois ottaessa Iiro kurvasi rehvakkaasti mersulla paikalle ja ilme paljasti välittömästi jotain tapahtuneen. Sieltä oli Torikosken alaosista larvaan tärpännyt mojova mölli, joka oli kiskaissut pohjasiimoille heti kättelyssä. Kuitenkin vielä jäi Iirolta 60cm rikkomatta tämän vapautensa saaneen lihavan kalan ollessa 57cm. Mutta kyllä se tuo velipoika silti pieksee nykyään reissusta toiseen ihan satanolla. Pakko se vaan on tunnustaa...

Semmosta settiä. Paluu arkeen kahden mittakalallisen reissun jälkeen. Tai no olihan tuo harri ehkä mitallinen mutta silti. Jotenkin täytyy sanoa, että aavistuksen alkanut tympiä tuo larvastelu. Kahdestakin syystä, tai no ehkä useammastakin, mutta ainakin käsi siinä kipeytyy ja joutuu kahlaamaan elukkana. Ei kiva. Todella tehokasta se kyllä on etenkin niillä ketkä sen hallitsevat hyvin. Itsellä on perisyntinä uitella toukkia vähän liian pitkillä siimoilla, kun haluaa minimoida sitä kahlausta. Streamerilla kalastin reissun lopussa about tunnin verran ja olihan se vaihteluna mukavaa ja tuo vissun vibe on ihana siima roimia kalajäljitelmää virtaan. Saaliiksi tästä jäi kuitenkin ainoastaan yksi tukistus Riuttakoskesta ja roiskaisu perään, kun uitin saman kohdan uudelleen

Nyt on sitten pari viikkoa Äyskosken lupavuorokauteen. Saapa nähdä tuleeko ensi viikolla käytyä kalassa missään. Ehkä Esan purolla voisi pistäytyä jos sinne nyt saa lupia. Kovin on suosittu sekin paikka nykyisellään

Salamastartti Kymönkoskella

Näin se vaan kesälomakausi koetti toimistorotallekkin. Ja hetihän se kalalle teki mieli vaikka tiedossa oli jo tulevan tiistain Huopanan reissu Iiron kanssa. Kohteen kanssa oli taas melkoista arpomista, mutta lopulta valinta osui Kymönkoskeen ja valintaa helpotti Viannankosken täysi varauskirja. Varasin siis luvat klo 23-05 ja kuulosti, että saan yksin yön kalastaa ja näin kävikin. Menomatkalla aiheutti hämmennystä Kymönkosken tiellä ollut väen paljous Myllytupa nimisen pienen kahvilan kulmilla. Ukkoa ja akkaa oli kuin elon pelissä. Tulomatkalla tämä selvisi eli bongasin kyltin Traktori jazzit. Kuulostaapa nimittäin todella koboltin kovilta kinkereiltä. Ilmeisesti kuitenkin sitä olivat jos vertasi siihen miten paljon taksia suihki Kymönkosken sillan yli alkuyöstä

Saavuin koskelle ja siellä oli lopettelemassa pari pääkaupunkiseudun perhokalastajaa ja yksi virvelivälinein kalastava edelleen pommitti koskea. Minulle jäi hieman epäselväksi mitä nämä mukavan tuntuiset etelä-suomen kaverit olivat koskelta saaneet, mutta ilmeisesti ei mitään isompaa. Heikkoa ilmeisesti oli syönti ollut. Joitain kaloja oli kuulemma ilmassa näkynyt. Itsellä sen sijaan oli askelmerkit selvät eli larvastellen aloitin laavun rannan kuohuista. Ja nytpä ei kauaa nokka tohissut, kun samainen oranssikuulainen pupa jolla sain Huopanan pari taimenta tartutti nyt kalan. Olin ajoittain vähän lirissä ko. kaverin kanssa, mutta lopulta sain 47cm eväleikattua veijaria haaviin ja pääsin testamaan Rialinnan pojilta ostettua uutta pappia. Hyvin pakeni taju eväkkäästä. Eli näytti varsin lupaavalta, kun alle vartti kalastusta ja ensimmäinen kala ylhäällä.



Virvelimies lopetti samaan aikaan kun sain kalan eli loppuyö oli sitten kalastusta loistavassa seurassa. Kalastus oli kyllä mukavaa koko loppuluvan, mutta koski oli täysin mykkä. Ei pintomisia, ei hyppyjä, ei tärppejä. Ei kerrassa mitään. Pimeimmän ajan heitin mustaa streameria, mutta larvastelin myös paljon. Niskaa pommitin myös pinturi-pupa yhdistelmällä. Koko loppuluvasta oli ainoat tapahtumat niskalta saatu pieni hauki sekä sillan alta simppu rokastamalla. Hyvä oli reissun alku, mutta kovin hiljaista oli sen jälkeen.

Mutta nyt odotellaankin sitten jo tiistai-yötä ja Huopanankoskea. Ennen sitä voisi kelloa katsoen lainata roudasta rospuuttoon -pätkää toteamalla: "Nyt jos koskaan, Kirsti. Varttitunniksi voisin kallistaa pääni vaikka siihen sohvalle ja vetää pikkusen henkeä ennenkuin jatkan. Älä sano mitään, kyllä minä tiiän perkele!"

Yö Huopanalla

Iiro soitteli alkuviikosta ja alkoi leuhottamaan kalalle lähdöstä. Pienien selvitysten jälkeen homma onnistui ja sain varattua viimeisen luvan Huopanalle ja samalla sovittiin, että muksut menee yökyläilemään ukkinsa luokse. Kelit eivät kalastuksellisesti mitään parasta luvanneet. Helteet olivat nostaneet vedenlämpötilaa ja se kuului Huopanalla alakosken leidien toisille virran yli huutelun mukaan olevan 24 astetta ja kioskin setä kertoi yöllä lämpötilaksi 23. Oli muuten aika perinteisiä huippujätkä on huippujätkä -juttuja, kun kävivät parin paikallisen kossin kanssa rupattelemassa. Muutakin kuin kansalaisluottamusta nauttinut kaveri muisti muutaman kerran julistaa saavansa aina ruokakalan koskesta ja saavansa vain istareita. No mikäpäs se siinä, toiset ne vaan osaa.

Palataanpas taas aiheeseen eli Riitalta hain omani ja Iiron luvat. Riitta jo vähän varoitteli, että hiljaista saattaa pidellä helteitten takia. Ja eipä tuosta reissusta nyt mitään ilotulitusta tullutkaan. Jotain tapahtumia kuitenkin. Eli ajelin kasailemaan vermeitä ja ruokailemaan sillä aikaa kun Keiteleen Luigi jäi kotiinsa huuhtomaan muniaan. Kun miestä ei näkynyt eikä kuulunut, niin kävin hieman larvastelemassa Torikoskea ristiin rastiin kevennetyssä varustuksessa eli shortseissa. Sillä pistolla jo selvisi, että virta on likimain puolillaan särkeä. Ja seassa isoakin sellaista (ei kuvassa). Sitä tuli koko reissun ajan ihan jokapaikasta. Niin kovimmista kuohuista kuin miedommastakin virrasta.















Iiron tultua alettiin tosissaan onkimaan klo 20-21 välillä ja painettiin sitä rataa aamukolmeen asti. Koskella oli porukkaa aika reilusti etenkin Kuninkaanväylän alaosissa. Keskityttiin omassa kalastuksessamme pitkälti Torikoskeen ja larvasteluun. Larvastelu oli ok, Torikoski tällä kertaa oli sitten väärä valinta. Sen sijaan alhaalta nuoret kuopiolaiset kalamiehet saivat muutamia varsin mukavia kaloja. Eihän se ollut ihme, sillä olihan mukana menossa monilla forumeilla näytillä olleen Äsyltä saadun kirkkaan 70cm saamamies. Voisi jopa sanoa, että mr SuurTaimaani. Erittäin mukavia ja kohteliaita nuoria miehiä olivat ja tosiaan joitakin +50cm kaloja saivat. Taisi isoin olla 56-57cm. Alkuillasta yksi heistä sai myös 51cm kirkkaan ehjäeväisen kalan Saarensalmen alaosista jonka myöhemmin Iiro löysi kuolleena. Lämmin vesi ei ole hyvä juttu. Omaa 19.7 olevaa Huopanan lupaa on harkittava kyllä pari kertaa jos kelit jatkuvat tällaisina.



Tosiaan alkuyön saldo oli meillä Iiron kanssa varsin laiha. Noin miljoona särkeä ja joitain salakoita, allekirjoittaneen about 28cm harjus caddiksella Riuttakoskesta sekä toooooodella perinteinen n. 35cm taimen Kuninkaanväylästä kuulapupalla. Lienenkö ollut yön ainut kuka sai alamitta-tanelin. Etenkin Torikoski oli täysin mykkä. Iiro sai jossain kohti koskea mittakalan hyppäämään surffiin, mutta tässäpä oli meidän tapahtumat ennenkuin lähdettiin possuvartaita paistelemaan. Pitää kuitenkin todeta, että se mikä oli mukava yllätys alkuillasta oli, että kävin kalastamassa Saarensalmen ensimmäistä kertaa. Luulin sitä paljon pienemmäksi puroksi, mutta siellähän oli mukavia paikkoja. Vettäkin oli ihan tarpeeksi ja kahlureihinkin tuli siellä hörpättyä. Alla on myös kuva mitä siitä seuraa allekirjoittaneen tapauksessa, kun vesi ja neopreeni ovat sekaisin pöksyissä.















No ruokailun jälkeen Iiro päätti mennä näkemään unia misseistä (ei kai kiekkoilijat muista näe) ja itse ajelin vielä Kuninkaanväylän kulmille, kun pinturivapa oli siellä odottelemassa. Kävin sillalta katselemassa ja kuulin, että oli juuri saatu +50cm kala ja hyvä eväkäs oli surffista hypännyt ohi. Päätin käydä kalastamassa Kuninkaanväylän kuohun josta sain kolmevitosen aiemmin. Samoista kuohuista napsahti nytkin ja tulihan se mittataimen viimein sekä pääsi edes vähän väsyttelyn makuun. 44cm eväleikattu antautui haaviin ja pääsi ruokapöytään. Samalla oli hyvä lopettaa kalastukset ja lähteä ajelemaan Keiteleelle jossa ehdin 2h torkahtaa ennenkuin porukat palasivat mökiltä ja oli aamupalan jälkeen aika lähteä kohti kotia.

Meinasi tosiaan olla Ismo-pojalla aika iso apina jo selässä mitallisten kalojen saannin suhteen. Onneksi nyt jotain tuli vaikkei mitään röytämistä ollutkaan. Tällä keikalla tuli myös opittua paljon Huopanan kalastuksesta. Lisäksi reissu osoitti ainakin omalta osaltani sen, että vireystaso ja jaksaminen on ihan toista, kun ei ole niitä muutamaa keskihölmöä mukana. Nyt on pari viikkoa oltu absolutisti-linjalla toistaiseksi jatkuvalla sopimuksella. Irtisanomisaika tosin on tarvittaessa lyhyt. Kumman paljon virkeämpi sitä ihminen on ja kalastaakin jaksaa paljon paremmin. Mutta nyt tosiaan odotellaan saako Pode kaiveltua kaloja päivällä vielä ylös ja mietittävä seuraavia reissuja. Jos jokin on varmaa, niin vaivalla täyttämäni liitsirasia kirrejen ongintaa varten tarvitsee uusintakierroksen. Aika kivasti lähti värit ainakin pinkeistä, kun pääsi vesi rasiaan. Pitäisi varmaan hommata vedenpitävä malli...

Kylläpäs tämä nyt on vaikeata

Nyt piti olla askelmerkit kohdallaan, kun oli aamuneljältä alkava lupa Viannalla ja sieltä oli aiemmin kovin jo taimentakin saatu. Kovasti mielessäni jo kaloja väsyttelin, kun väistelin kissoja ja jäniksiä maakunnan mutkaisilla hiekkateillä aamukolmen maissa. Mukaan kalalle oli tulossa myös kesäparran kasvattanut kahlaushirmu Hujanen

Koskella olikin jo sitten tuttu mies vastassa eli Hannu oli Karttulasta jo kalalle tullut puolille öin ja yhden paremman kirren saanut. No eikun nopeasti vaan koskea kohten ja kahlaamaan pelipaikoille. Virta oli omaan makuuni hieman liian kova kahlaukseen luukkujen lähelle keskempää ja lipallekkin pääsin kastelemalla itseni. No tapahtumia heti aamusta oli myös kalojen muodossa. Hujanen sai hyvässä lihassa olleen 46cm taimenen luukuilta ja miljoona säynettä, kuhan ja mitä lie vielä. Muikkukin löytyi kavalkadista. Itsellä oli kanssa aamun saldona pari alamittaista taimenta, n. 35cm kuha, säyneitä, lahna, ahvenia, särki ja kalastuksen kruunasi kiiski















Aamukutoselta paikalle saapui myös SM-liigassa linjatuomarina viilettävä perhomies, joka kaivoi patoluukuilta nelikymppisen kuhan ja haastoi kahlausinnossaan Kiuruveden ihmeen. Jotain muutakin pienempää kalaa hänellä näkyi vavan kulmakertoimen perusteella aina tasaisin ajoin olevan kiinni. Hannu pinturoi vallin edustaa josta joitain pienempiä taimenia kävi katsomassa perhoa, mutta kiinni asti eivät tainneet ottaa. Perhojakin jätettiin Hujasen kanssa varmaan yhteensä 30kpl Viannan aina niin ihaniin kivikoihin

On tämä kausi vaan ollut todellakin vaikea. Ei nyt edes rouva Fortuna tarjoile osumia. Nyt piti kellonajan olla sopiva ja tuli keskityttyä onkimaan se 6h suht täysillä. Silti ei havaintoakaan paremmista kaloista. Perjantaina oli kuulemma laitettu kalaa reilusti koskeen sisältäen 4kg möykkyjäkin, mutta näitä istukkaita ei juurikaan ollut saatu. Liekkö sitten vedenlämmöllä ollut osuutta asiaan. Esan mukaan lämpötila oli pikkasen rapiat 23 astetta ja kirrejä oltiin nähty uivan parvessa ilman suurempia ottihaluja. Koskella oli ollut pienimuotoinen vaaratilannekkin, kun oli automaattiluukut sekoilleet auki-kiinni-auki ja yksi kalamies oli käynyt uimasilleen. Toivottavasti nuo eivät toistu. Aika ikävä tilanne olisi jos luukku avautuisi heti kun sireeni soi. Aatteleppa ite, aatteleppa omalle kohallesi! Mutta onneksi oli kuitenkin mukava tulla mp-reissusta kotiin, kun kaksi koiraa oli oksentaneet kolmeen huoneeseen ja kolmas oli p#skonut tytön matolle. Sopii hyvin tämän kesän tyyliin. Toivottavasti suunta kuitenkin kääntyisi positiivisemmaksi viimeistään 19 päivä Huopanalla

Paluu Konnekoskelle

Meni vähän munilleen tuo keskikesän juhla turhan kosteissa merkeissä ja jäi lauantai-yö kalastamatta, kun pukkasi vielä aikamoisia oloja vaikka vesilinjalla silloin jo mentiin. Sunnuntaina soitteli Asikaisen Mikko, tuo entinen pelikaveri säbä-hommista, kysellen sunnuntaille ongelle. Lähdettiin sitten käymään Konnekoskella jonne alunperinkin oli tarkoitus mennä la-su yöksi. Meno matkailla bongailin, että Nokisella olisi ollut varsin tyhjää ja tullessa parkkipaikka oli täysin autio. Tottakai, perustuuri. Konnekoskella sen sijaan ei ihan niin tyhjää ollut vaan sellainen vajaa kymmenkunta ukkoa piiskasi koskea illan. Muutenkin reissusta tuli kuin 99% leffojen jatko-osista eli se alkuperäinen on parempi vaikkei kummoinen olisi sekään

Aloittelin kalastuksen niskan tuntumasta ja larvastellen. Kohta pääsin niskalle viskomaan pinturia. Pieni klinkki ei kelvannut, mutta skaterista räiski useampi taimen ohi. Yksi varsin komealla loikallakin. Tosin ei kauhean isoja nämä kalat olleet. Ilmeisesti yksi kävi kiinni asti ainakin silloin taustapiruna toimineen Kurosen Antin mukaan samalla kun hänen suuntaan jotain huikkasin. Joskus varmaan Anttiakin vastaan tullut pelattua, mutta eipä naama ollut jäänyt mieleen ja ohi olisi mennyt koko juttu jos ei Mikko olisi asiasta huomauttanut



Antti painui alemmas larvastelemaan ja samoille suunnille menin itsekkin painottaen kalastuksen virran reunaan josta viime reissullani eräs kaveri 53cm tanelin kesytti. Alakoskelta saatiin larvoilla erinäinen määrä sitä vakio about 30cm kalaa jota oli myös kaksi vuotta sitten koski puolillaan. Vähän sääliksi kävi näitä veijareita vaikka kuinka väkäsettömillä tuli ongittuakin. Ei varmaan ollut ensimmäiset eikä viimeiset koukutukset. Reissun ehkä parasta antia oli, kun pitkän salskea Asikainen marssi lierihatussaan vastarannan heittolaiturilla. Kovasti tuli siitä väsyneeseen mieleen takavuosien hittipeli Rick Dangerous ja hihittelin mielipuolisesti vastarannalla. Ikäänkuin nyt kuitenkaan vara olisi yhtään kellekkään hihitellä ja aika huono oli koko tämä juttukin, mutta sopii tyyliin onneksi

Myöhemmin illasta tuli paikalle myös itselle ennastaan tuntematon Audi-mies, ei kuitenkaan Esko Kiesi, mutta hän kertoi pidelleensä isoa kalaa pari päivää aiemmin loppuliu'ussa. Oli sitten kuitenkin karannut parin minuutin taistelun jälkeen isosta streamerista. Omalta osaltani oli lopetettava puolilta öin loppuliu'un ja niskan nopean streamer-kalastuksen jälkeen, koska oli tärkeä päivä luvassa töissä.



Eli tuttua munasoppaa taas keiteltiin jos ei paria pienempää taimenta ja muutamaa särkeä lasketa. Mikko laittoi kuvaviestin 45cm istarista aamulla joka oli jäänyt myöhemmän yön suurimmaksi kalaksi. Liekkö sitten viikon takaiset nousulohet jo menneet parempiin suihin, koska niitä ei kellekkään löytynyt alkuillasta vai oliko paikka vaan niin rikki piiskattu vai kalastajat surkeita. Ehkä kaikkien noiden yhdistelmästä oli kyse. Nokiselta sen sijaan olivat saaneet Jussina komean 64cm kalan sekä aamulla saatujen tietojen mukaan taimenta on taas Viannankoskessakin urakalla. Liekkö ne tumppaavat sitä niin paljon järveen, kun aika hurjia tuntuu nuo saaliit olevan. Koskeenhan sitä ei siellä istuteta.

Omista tulevista kalastuksista en nyt tiedä. Vähän ahdistaa, kun ei onnistu tekemään yön yli reissuja jo senkin takia, kun itse ne ryssii. Kun ei tähtimerkitkään satu kohdalle alkuillasta, niin turha odottaa ilotulituksia jos pitää lähteä pois parhaaseen kalastusaikaan. Motivaation kanssa on myös hieman ongelmia. Henkisesti ahdistaa jonkun verran koskelle tullessa, kun sitä piiskaa jo emälauma kalastajia ja ekalla kahluulla kastuu munat. Aika usein on se perinteinen "me ollaan hävitty tää peli!" fiilis ekan 10min jälkeen. Pitää nyt kuitenkin jotain keksiä noiden kahlureiden kanssa ainakin, kun Iiron kanssa varattiin Heinäkuun puolen välin paikkeille vuorokauden luvat Huopanalle ja siellä on tarkoitus jaksaa kalastaa oikeasti ja kunnolla yön yli. Pitää katsoa jos sitä ennen kävisi vaikka kerran kokeilemassa kuhia ja taimenia Viannalta. Siellä saa vavan ainakin mutkalle jos ei muuten, niin pohjatärppien ja lahnojen kanssa

Taivas löi tulta Viialassa

Aamulla kun kollegan kanssa starttailtiin kalakukkolandiasta kohti mansesteria ei illan kalastusten suhteen hyvälle näyttänyt. Vettä tuli matkalla kuin aisaa ja oli jo pyyhe aika kehiin heitettynä, kun Hervannassa tuli katseltua interwebin kautta sadetutkaa. Mutta päivän myötä kuitenkin keli kirkastui aavistuksen ja työkaveri nopeasti hotellille sekä itse kohti Viialaa ja Haihunkoskea joka tuli arvottua muutaman tunnin piston kohteeksi työmatkan lomassa. Tällä kertaa pk.netin kautta otettiin yhteyttä etukäteen ja olikin todella mukava saada kaveri reissuun mukaan eli tso-nimimerkin taakse kätkeytyvä kalamies. Täytyy nöyränä todeta, että paljon törmää näihin blogin lukijoihin. Toisaalta yksi Kiuruvetinen opettaja totesi osuvasti, että kyllä kaikki apinan tuntee, mutta apina ei tunne ketään. No olipa mistä apinan koijaamisesta tahansa kyse, niin aina on mukava kuulla positiivista palautetta näistä jorinoista. On näillä varmasti myös vihaajansakkin...

Palataanpas taas olennaiseen eli kävin ostamassa lihapiirakan tuoksuiset luvat Viialan torigrilliltä Haihulle, mutta kippasin tällä kertaa paikalliset sitä sun tätä -annokset. Siitäpä sitten koskelle ja kevyet setit kasaan niin vapojen kuin kalastusvarustuksenkin suhteen. Olin etukäteen vähän tutkaillut paikkaa ja lueskellut syvällisesti Kirjo79-nikin kommentit pk.netistä ja koetinkin suunnata yläosan pohjapadolle

Ensin suunnistin vähän harhaan useita uomia sisältävällä koskella ja katselin sieltä miten virvelimiehet saivat ylempää pienet kirret ja painuivat sitten veks. Itsehän lähdin sinne tomerin askelin kuin kapteeni Kaarna jatkosodan alkumetreillä eli "mennäänpäs pojat suon yli että heilahtaa". Tuntemattomasta Sotilaasta tuttu kapteeni pääsi hieman pidemmälle ennen kaatumistaan ryssän luoteihin, mutta itse putosin ensimmäisellä askeleella reiden puoliväliä myöden mutaan kumppari-varustuksessa. Wuhuu!

No siitä ylös ja uudella reitillä saavuin viimein niskalle ja sieltä pääsin mukavasti heittämään liitsi-kirrepupa muunnosta ja eipä montaa heittoa mennyt, kun oli ehkä 700-800g kirjolohta haavissa. Kalaa väsytellessä pk.netin Toni soitteli ja tuli seuraksi sitten niskalle. Jonkun aikaa siinä ehdittiin syytää ilman tapahtumia, kun oli jo juostava autoille ukkosta pakoon ettei käy kuin yhden paikallisen kivijalkaliikkeen janttereille.

Siinäpä autoilla turistiin tovi niitä ja näitä sekä sateen hieman tauottua sain opastusta kosken ottipaikkoihin. Mukava oli nähdä ja kuulla, että mistä täältä kaloja voisi tavoittaa. Kurjemmaksi yltänyt keli kuitenkin pakotti lopulta luovuttamaan kalastuksen varsin ajoissa, kun kyseessä ei etenkään mikään hampaat irvessä tehtävä reissu ollut

Loppuun lisään vielä kalakuvan, koska nämä on harvinaista herkkua tässä blogissa. Nyt kun vielä onnistuin tässä yhdessä räpsyssä näinkin loistavasti, niin koin että olette mahdolliset lukijat etuoikeutettuja näkemään tämän ennenkuin sillä voitetaan vuoden luontokuva. Ja on c&r kirre se. Pussata unohdin, anteeksi.

Tulevista kalastuksista sen verran, että johtuen työreissun kuskina olemisestani, niin tänään ei pilkitä Henkan tiskillä vaan mahdollisesti seuraavat onkimiset on lauantaina yön yli kalastusta jossain päin pohjois-savoa. Ehkä Nokisella, ehkä Nurmijoella, ehkä jossain muualla

Ei menny niinku Strömsössä

Kellankosken reissua on tullut odoteltua kovasti, koska itse tykkään paikasta kovasti ja se on suopea ollut myös kalojen suhteen. Lisäksi pari edellistä yritystä lähteä sinne on mennyt reisille. Nyt kuitenkin pääsin viimein ongelle sunnuntai-illaksi. Hieman tosin meinasi olla vielä takki tyhjä perjantain jäljiltä jolloin tuli luultua olevansa immuuni alkoholin vaikuttaville ainesosille, kun vietettiin työkavereiden kanssa pokeri-iltamia. Ennen noita ryyppäjäisiä selvisi myös tiukan Kuopion yliopistollisen sairaalan rumban jälkeen, että kumiallergia on tosiasia eikä enää vain arvailua. No, eipä tuo yllätys sinällään ollut, mutta pisti taas kahluuvehkeitten osalta peliä uusiksi. Vedenpitävät sukat ovat toimineet hyvin ja pitäneet nepparin ilmeisesti ihosta sujuvasti erillään eikä oireita siis tule ellei sitten mulase koskeen, kuten viikko takaperin kävi Viannalla. Kaksi päivää oli ihan hullut kutinat jaloissa. Kahluupöksyjen osalta selvittelyt ovat kuitenkin kesken ja jotain on tehtävä jo senkin takia, että "vanhat" alkoivat taas vuotamaan haaroista.

Mutta joo eli Kellankoskelle tuli ajeltua heittämään 6h lupaa. Vakiokalakaverit olivat jokainen omissa menoissaan, mutta tällä kertaa mukaan lähti Kymön taimenia armottomasti kurittanut mies suoraan Lepikontorpan kivijalan kulmilta eli koskivesiemme pisimmän haavin omaava Kokkaris Hannu. Kalatilanteistakin tuli ennakkotietoa, kun Heinosen Ville oli ollut seuruineen pe-la yön koskella. Silloin ei ollut streamereihin nakertanut, mutta larvat olivat maistuneet varsin mainiosti ja kalatkin olivat mukavaa 47-52cm kokoa.

Näillä samoilla eväillä oli tarkoitus alkaa itsekkin hommiin. Ensin tosin nopeasti niskan tsekkaus surffilaudalla. Niska oli varsin mykkä kuten koko illan ellei ihan rannasta saatua Hannun 43cm jänöpupa kalaa lasketa. Routalemmen Pekka Pasilan poliisiasemalta sanoisi tuohon niskan hiljaisuuteen: "Hyvin jännä, usein paljon tapahtumia antanut, nyt ihan mykkä. Jännä homma". Joku taimen siinä niskalla kuitenkin myöhemmin Seppo Rätymäisesti "v#ttuillakseen vilkutteli" eli hyppeli, mutta ei sille meikäläisen tarjoilut kelvanneet. Sen sijaan alempaa koskesta saatiin tapahtumia. Tai no Hannu sai haavin kastumaan sielläkin.



Itse koetin larvastella ja surffaria ja ja..Omat tapahtumat reissulla olivat: surffiin iski ohi, salakkastreamerissa oli potkun verran kala kiinni ja yön timpassa (mustassa streamerissa) ehkä 5s kiinni, irti ja pitkä litania perkeleitä kalamiehen toimesta. Pielaveden seppä sen sijaan koukutti tasaisesti jänökuulallaan kaloja ja yhden ehkä vähän paremman pudotti kovemmasta virrasta. Rannasta tuntuivat kalat ottavan. Myöhemmin illalla sitten jo streamerkin kelpasi. Hannu jäi vielä ongelle, kun itse lähdin eli aivan viimeisintä infoa ei ole saaduista kaloista.

Hieman pettymyshän tämä oli, sitä ei voi kiistää. Mutta toisaalta nyt ei tullut ryssittyä mitään suuremmin. Ei vaan kalat pysyneet. Nyt on sitten vaikea sanoa, että minne seuraavaksi kalaan. Viikon päästä on Tampereelle työreissu ja siellä saattaisi olla edessä Lempäälän koskilla pyörähdys kuten vuosi takaperinkin. Toisaalta nuo kahluritkin vuotaa ja siksi ei oikein hotsittaisi. Uusia ei saa joka tapauksessa nopeasti ja pitää asiaa pohtia huolellisesti nyt muutenkin. Kotiseudun kohteista Äsy tippui nyt pois listalta, koska allekirjoittaneen kipuraja ylittyi kun 6h lupa oli noussut 30e -> 50e. Kermankoskelle pitäisi itsensä eksyttää tässä jossain vaiheessa tutustumaan paikkaan. Toivotaan vaan kuitenkin nyt, että ei nämä helteet palaisi ihan heti. Aika pelottavan lämpöisen tuntuista oli vesi Kellankoskella

Ai niin joo ja lämpöiset onnittelut jammulla kebbailijalle eli Vikille nuorten perhokalastuksen suomenmestaruudesta ja Jusolle pronssista! Kunniakkaasti on savolaiset olleet framilla noissa kinkereissä...

Talviturkki jäi Viannankoskelle

Lomaviikon jälkeen olin suunnitellut lirkkiväni lauantaina Kellankoskea. No se jäi suunnitelmaksi, koska kosket sillä suunnalla olivat jo koko viikon osalta aivan tukosssa. Viikonloppuna ei ruuhkat kiinnosta lähikoskilla, niin jäi sitten vaihtoehdoksi Vianta. Joka ei kyllä sekään kovin tyhjä ollut eli kuhaa on alettu saamaan ja porukkaa koskella on niiden perässä myös kiitettävästi. Saatiin kuitenkin pitkästä aikaa koko veljessarja kasaan ja käytiin heittämässä lauantai-iltapäivä Esan purolla. Tällä kertaa ei ollutkaan suomen paras koski-isäntä (tätä ei voi toistaa liian usein) paikalla, mutta olikin tuttu mies Karttulasta eli Hannu myymässä lupia. Hieno herrasmies ja kohtelias kalastaja oli Esan "apupojaksi" enemmän kuin nappiin osunut ratkaisu.

Ehdin paikalle aiemmin kuin Petri ja Iiro. Aamulla olivat parit kalat saaneet pari perhomiestä ja tuorettakin kalaa oli virrassa. Aloin paiskomaan vallilta varmoja paikkoja joista ei kunnollista kosketusta kalaan. Olin aika varma kalan saavani niiltä kulmilta, mutta kun ei niin ei. Koko luvan ajan tuuli muuten kuin neuvostoliittolaisissa elokuvissa eikä ollut mitään järkeä valitettavasti lähteä alajuoksulle, kun puhalsi vaahtopäitä järveltä eli tuli syydettyä vaan vallilta. Alkuperäisessä plänissä oli tarkoitus käydä saunarannasta heittelemässä myös. No Pete ja Podekin paikalle saapuivat. Jälkimmäinenhän on rasvaletteineen kuulemma naisten unelma kaupungin yössä. Ja näkyi kelpaavan miehen "lähe lähe lähe" tarjoilut myös kirjaville lohille. Eli vetäistään tämä reissu nyt lyhyenä summana tähän: Pete nappaili lipalla meikän kauniissa kumisissa varahousuissa parit kirret ja Iiro osasi super-hyper-ultimate etsetera uppoavalla siimallaan kaivaa luvan täyteen.















Omalta osalta saldo oli kalastuksesta pari lahnaa (ylläri), yksi kirre tovin kiinni ja Simo Salmisen hienoille pellehypyille kunnianosoitus eli horjahtaminen Peten väsytellessä kalaa selälleen laavunedustan uomaan josta korjausliikkeellä pari potkua koiraa uiden takaisin kivivallia kohden. No näitä sattuu aika usein eikä siinä mitään. "Miten minulle voi aina sattua näin?" oli tuttu fraasi jo nuoruusvuosilta. Silloin se konkretisoitui, kun hyppäsin enon pikku-corollan takapenkille (karvaiset istuinsuojat) maitopurkin päälle ja se ei todellakaan säilynyt ehjänä. Myöhemmin näitä tämän reissun kanssa yhteneväisiä tapahtumia on olleet mm. viileä-jääkaapin alaosaan kumarrus ja avaaminen jääkaapin ovi omaan otsaan sekä takavuosina reipakkaan miehekäs sylkäisy Tuntsa-joella. Harmi vaan että oli hyttyshattu päässä...

Tämä oli siis näitä tuttuja ei ihan putkeen lähteneitä keikkoja. Pitää kokeilla varailla nyt lupa keskiviikolle Kymölle tai Kellalle. Kirreä on tullut ongittua tai no ainakin yritettyä ihan tarpeeksi tälle alkukaudelle.

Pisto Jormaskoskelle

Niin kiire ei pidä perhelomallakaan olla etteikö lyhyttä pistoa ehtisi koskelle tehdä. Olen siis lasten ja vaimon kanssa viettämässä kauan odotettua Vuokatin viikkoamme. Mukavasti on loma lähtenyt käyntiin eikä helteet kiusaa. Sotkamon koskien suhteen olin prestudyn tehnyt jo 2000-luvun alussa jolloin firmallamme oli mökki rinteen juurella. Silloin oli tilanne se, että Jormaskosket eivät olleet vielä auki ja käytiin Tipasjoella virvelihommissa. Kahta haukea lukuunottamatta tyhjää pyydettiin. Tällä kertaa Jormaskosket ehtivät avautua eli lauantaina oli avajaisia vietetty ja lohta oli nostettu rannalle pk.netin juttujen mukaan ilmeisen ravakasti.

Omalta osaltani tällä reissulla ei saaliilla ollut niin väliä. Halusin nähdä millainen paikka on kyseessä ja pari tuntia siimoja oikoja muun kylpylä yms. hässäkän lomassa. Näinpä sitten maanantai aamuna suuntasin koskelle. Parkkipaikka oli tyhjä ja se on omalla kokemuksella ollut hyvä merkki muillakin koskilla. Näinpä siitä lompsin heti portaat alas ja kalastelin sillan alusta liitsi-kirrepupa virityksillä. Sillan alla pamahtikin kivasti, mutta kappas kutaletta, kun peruke sanoi ylimmästä tapsistaan sopimuksen irti heti tällissä. Olikin ensimmäinen kala aikoihin joka katkoi perukkeen. Vika tosin oli varmasti solmussa.

Kalastelin koskea vähän matkaa ylävirtaan, mutta jotenkin ei luottoa itseltä herunut, että nousukkaat sinne olisivat uineet. Teinkin taktisen peliliikkeen ja siirryin Kajaanin puolelle jokea ja takaisin sillan alusta onkimaan. Hieman heikolla tällillä sieltä tarttui kirre liitsiin ja teki kaksi suht pitkää syöksyä päätyen vastarannalla olevan saunan nurkille. Siellä yhteiselomme loppui ja kalamiehen suusta pääsi perkele. Kyljen näin kalasta pinnassa eikä se mahdottoman iso eväkäs ollut, mutta voimaa veijarilla piisasi kivasti.

 

Jatkoin koskea alaspäin ja olikin oikein mainiota kalastaa, kun sai koko kosken leveyden ongittua eikä ollut mitenkään syvää tai vaikeaa kahlattavaa. Samalla sain testattua viimein Vissun uutta siimaani ja se pelasi ainakin omasta mielestäni todella mukavasti. Tutkailin aikaisemmin ensimmäistä mainion näköistä nielua sillalta katsoen, että tuolla se kalan on oltava. No ei ollut nielussa, mutta kiventakusesta hieman rannempaa pinkki-iilimato erehdytti eväkkään. Tämäkin oli ihan jees kaveri vääntämään, mutta jäi kuitenkin kakkoseksi ja nyt kypsyy parasta aikaa foliossa grillissä.

Kalastelin vielä koskea alaspäin ilman tapahtumia. Muutamia aika mukavan tuntuisia monttuja tuntui olevan joskin tällä kertaa en rypenyt uimasilleen. Palasin vielä sillan juurelle toviksi heittelemään ja sitten lähdin ajelemaan takaisin Katinkultaa kohden. Nyt ei oltu kalastuslomalla vaan lapsien kanssa koetattava olla mahdollisimman paljon.

 

Jormaskoskesta jäi oikein mukava kuva. Todella miellyttävä kalastaa, helpot puhelinluvat ja naurettavan halvat eli 6e/vrk/3 kalaa. Erittäin suurella todennäköisyydellä vuoden päästä käyn ottamassa uudet ”tyypit” koskesta samaan aikaan. Nyt on kuitenkin alettava soittelemaan lauantaille kalalupia jonnekkin päin Pohjois-Savoa...

Blobbi testauksien tuloksena floppi

Kovasti oli taas jännän äärellä kalamies, kun mietiskeli sunnuntain kalastuskohdetta. Nokinen ja Konnekoski liikaa ryysistä. Nurmijoki kiinni, Vaikko ei nykyisellään iske, Vianta täynnä, Kolima-reitin koskilla tulvaa. Sittenpä jäi kaksi vaihtoehtoa eli lampihommiin joko Heinävedelle tai Iso-Valkeiselle. En saanut kalakaveria ja veneellä yksin tuulessa tolskaaminen ilman ankkuria oli tuhoon tuomittu ajatus jo etukäteen.

No näinpä lähdin testailemaan Heinäveden suunnalle perhon irvikuvia eli blobbeja. Nyt kun niihin sai matskua Mistpoolista. Oikein sopivaa koukkua ei mulla ollut ja olisi saanut olla lyhyempi vartinen ja isompikitainen kuin knapekin streamer koukku, jotta sidoksista olisi saanut enemmän pallomaisia. Näihin koukkuihin kuitenkin väsäilin muutamia suteja ja eikun lammelle.

Rannoilla olikin sitten sakkia kuin Elon pelissä ja selvisi, että siellä oli Heinäveden urheilukalastajien jäsenten väliset menossa. Sekaan kuitenkin sopi vispaamaan. Pahoja ennakkoaavistuksia tuli, kun lammella oli toistakymmentä tahna/virvelikalastajaa eikä kukaan ollut saanut yhtään mitään. Lopulta iltapäivällä kisa sitten ratkesi erään rouvashenkilön onkimaan, sanan täydessä merkityksessä eli kansallisromanttisesti mato-ongella, pienehköön kirjoloheen. No se oli täysin lammen sääntöjen mukaista eikä siinä mitään. Hauskan näköistä touhua vaan oli. Talvella osallistuin Kivilammen kirrepilkki kisoihin ja kyllähän sitä vähän huulipyöreänä katseli, kun porukka pistää kaksi tahnaonkea veteen ja alkaa juoruta keskenään. Minulla ei ole mitään tahnalla onkijoita vastaan, mutta luulisi nyt kisahommissa edes vaadittavan pelkkiä aktiivionkia. No sepäs kuitenkin siitä. 

Omalta osalta ei kyllä blobeista voinut sanoa juuta eikä jaata. Yksi varma tärppi iltapäivällä eikä muuta. Muutenkin lampi oli täysin kuollut eikä pinnassa kaloja näkynyt. Tämä oli nyt omalta kohdaltani saalisvarmasta kohteesta ensimmäinen mp reissu. Nyt sitten kuitenkin vielä viikko töitä ja sitten lomailemaan Vuokatin suuntaan. Sinne on tarkoitus myös perhovapa mukaan ottaa vaikka oletan, että saattanee kalastuskamat olla ensimmäiset jotka jää kyydistä jos kontti kovin ahtaaksi tuntuu käyvän