keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Yön hämyssä tehot kateissa

Erinäisten kissanristiäisten sun muitten vuoksi oli mahdollisuudet päästä kalalle suht rajoitetut. Tällä kertaa oikeastaan ainut sauma osui tiistai-illalle ja siihenkin oli vielä Firma-sählyjä tunnin verran klo 19-20. Oli tarkoitus yön yli keikka heittää Nokiselle Iiron kanssa. Iiron lähtö meni reisille autonhuollon vuoksi. Kuitenkin mukava yllätys oli, kun Sinisalon Mika soitteli iltamassa ja kertoili, että voisi tulla mukaan kalalle.

Nokisella olikin sitten porukkaa aika mukavasti, kun sinne joskus puoli kympin maissa illalla ehdin. Tuttu mies Viannankoskelta oli parkkiksella ja turistiin siinä joku tovi. Meinasi muuten taas tulla kallis reissu, kun oli Karttula-Suonenjoki tiellä rapiat 110 todellista nopeutta maijan tullessa vastaan 80 alueella. Onneksi tuli tiukassa mutkassa. Viime kesänä jo tuolla todella pienellä tiellä Pieksämäen sattumapartio muisti päiväsakkoihin oikeuttavalla pikavoitolla Nokiselta tuloreissulla. No se siitä ja takaisin parkkikselle...

Siis tosiaan ukkoa oli mukavasti. Ennakkoon oli jo tiedossa Heinosen Villen ja Jokelan Tapion tulo paikalle. Jälkimmäinen olikin tunnin kalastuksen jälkeen koukuttanut 54 tai 53cm vanhan istarin. Tapsalle kolmas reissu putkeen yli viiskymppisen kanssa. Tähän pienet aplodeeraukset. Tälläkin kertaa kohottelemalla pienellä larvalla. Villelle oli myös jotain tukistuksia ollut ja nähnyt myöhemmin illalla syvässä uomassa salakka-ajoja

Mikakin saapui paikalle ja joku tovi sotkettiin siimoja veteen sekä ihmeteltiin väkimäärää. About varttia vaille 12 yöllä oli koskessa 10 ukkoa. Tiistai-ilta. Nooh..näitä sattuu ja usein kun sattuu niin tottuu. Lähdettiin turisemaan makkaratulille ja siellä taisikin joku tovi vierähtää. Saareenkin meni porukkaa ja ei oikein sinnekkään huvittanut mennä. Kalastus kävi hieman epämukavaksi, kun kahlatessa alkoi paleltaa. Amatöörimäisesti kai liian vähän päällä. Omalta osalta koko reissun antimiksi jäi yksi epävarma tärppi. Mika sen sijaan sai matalasta uomasta saaressa olleen kaksikon harmiksi reilun nelikymppisen kirkkaan evällisen kalan (c&r luonnollisesti). Oli kuulunut kuulemma "voi perk....", kun Mikalla vapa taipui kaksikon juuri kalastamalla paikalla. Pikkuahvenaiseen oli purrut.

Väsy korjasi allekirjoittaneen ja oli vähän kylmäkin varttia vaille neljä aamulla. Syykin selvisi, koska toinen neopreeni-sukka näkyy vuotavan kuin seula. Noh tätä se on. Köyhällä ei pitäisi olla vara ostaa halpaa. Pätee myös kahluukamoihin...

lauantai 23. toukokuuta 2009

Talkoissa Aittokoskella


Tuli talvella liityttyä Juhani Ahon perhokerhoon. Tuntui sille, että voisi jonkun euron kantaa tämänkin harrastuksen puolesta junioreita omaavaan seuraan. Lisäksi Nurmijoki oli muutenkin tuttu virppa-ajoilta joten seuran valinta oli helppo. Valitettavasti talvi meni siten, että kerhoiltoihin ei tullut päästyä. Koetin korjata tilannetta edes sen verran, että osallistuin talkoisiin ja samalla oli tarkoitus myös tutustua kerhon jäseniin sekä kerhon hallinnoimaan mökkiin. Mökki sijaitsee Nurmijoen Aittokosken rannalla ja Pihkainmäen kotoluolasta sinne tuli aika tarkalleen 125km matkaa.

Mökille olikin saapunut porukkaa ja oli kunnia tavata vanhempaa kaartia myös. Valitettavasti seuran puheenjohtaja ei päässyt paikalle ja osa nuorisosta Vihtori etunenässä olivat Nokisenkosken karsinnoissa. Mökki vaikutti oikein mukavalle ja samoin saunatilat. Liiteritiloihin teinkin sitten paremminkin tuttavuutta eli siirtelin halkoja pisteestä a pisteeseen b tulevien polttopuutalkoiden tieltä. Seuran sihteeri esitteli toimintaa a4 muodossa ja keskusteltiin välinetilauksista ulkomailta kahvimukin ääressä.



Kun hommat alkoivat olla lapasessa saapui viimeinkin muka vahingossa pommiin nukkunut juhahujanenkin paikalle. Hujasen kanssa käytiin katsomassa suht lähellä olevaa Mäkärä-koskea ja hän esitteli ansiokkaasti ottipaikat joissa kannattaa perhoja siellä liotella. Tullessa vielä saatiin yksi episodi, kun ei aivan peräkärryn peruuttamisen top10 sakkiin kuulunut paikallinen isäntä veti Feliciansa kanssa multakuorman ojaan. Tätä selviteltiin tovi, mutta lopulta päästiin kuitenkin takaisin mökille



Ylläolevassa kuvassa muuten Aittokoskea mökiltä eli loppuliu'usta ylöspäin kuvattuna. Niin eli tosiaan sittenpä alkoi ollakkin talkoot lapasessa ja kotia kohti. Kuulin muuten villinä huhuna, että hujasella ollaan myöntämässä harvinaista arvonimeä seurassa eli sudenpentujen hengessä: Mielettömän Ällistyttävä Nymfi Taikuri ja Tinseleistä Innostuva

Lähtiessä kävin vielä katsomassa Koirakosken tilanteen. Pari sälliä siellä rannoilla näkyi. Perhokerhon janttereita lähtee huomenna sunnuntaina sotkemaan ko. koskelle ja kireitä heille. Tässä vielä lopuksi kuva Koirakosken vesitilanteesta 23.05.2009

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Tutkimusretkellä Ahvenkoskella


Tuli bongattua pk.netin keskusteluista tämä paikka ja vähän esiselvitystä tehtyä. Sunnuntai oli sopiva päivä lyhyelle kalastusvisiitille, joten Seatin nokka kohti Jyväskylää. Itse koskestahan löytyy lisäinfoa tuolta: http://www.kalapaikka.net/rbu.asp?id=3149&iid=11554&l=s

Kävin maksamassa luvan Janoisessa Karhussa (pikkaisen outo nimi, kun ei ollut edes keski-kaljaa myynnissä. Valitettavan yleistä tuolla seudulla ja Jari-Pekkahan on elinikäisessä boikotissa) ja kyselin vähän istutuksista. Ei oikein katu-uskottavan varmaa vastausta tullut, mutta vuosittain kuulemma laitetaan ja kovasti väittivät, että myös kirjolohta. Kolmen vavan rajoituksesta koetin kysyä, mutta en ole vieläkään yhtään viisaampi mitä se tarkoittaa...



Katselin hivenen ympärilleni ja totesin, että kohde on tosiaan hyvin puromainen ja niskan ja loppuliu'un välissä ei selkeää hitaammin virtaavaa osaa ollut. Erittäin mukavan näköisiä akanvirtoja ja miksipä ei rajavirtojakin levysiipisiä varten oli keskellä koskea. Vesilämpömittaria ei ollut mukana, mutta oletin että kalojen metsästys kosken keskivaiheilta lienee turhaa.



Aloitin kalastuksen niskalta mustalla pikkuliitsillä ja mini-skidi (kuten tytär sanoisi) tinselillä. Eipä aikaakaan, kun perhot puussa. Vaihtelin larvoja tilalle ja niitä paiskoin tovin. Sitten totesin, että on mielekkäintä lähteä kalastamaan loppuliukua. Siellä homma jo alkoikin erehdyttävästi muistuttaa perhokalastusta, kun kahlaili varovasti ja alavirtaan paiskoi streameria



Vaihdoin Yön Timoksi lanseeraamani perhon (http://perhorasia.fi/Fly/Fly.thtml?flyID=18946) ja jätin larvastelusta jänökuulan sivuperukkeesen. Sillan alla sitten alkoikin tapahtua, kun erittäin tukevasti nasautti kala kiinni timppaan. Parikymmentä sekuntia pisti kovasti vastaan ja hieman kun aloin jarrua löysäämään niin kala hyppyyn ja irti. Kävi nyt se Vehviksen varoittelema karkuutus Scierran koukusta. Tosin nyt oli väkänen kasassa. En tiedä olisko pysynyt muuten. Kalalla mittaa lasermittauksen perusteella 38,3 cm...No vakavissaan niin joku 35-40cm taneli se oli. En ollut odottanut tältä reissulta mitään, mutta kuitenkin mukava kalatapahtuma tuli



Loppuajasta ei sitten tapahtumia. Pari perhoa löysin ja yhden jurmu/jermu/what ever vaappu oli myös rannalla. Kävin lähtiessä vielä ajamassa Mehtiönkoskella. Sinne tuli n. 10km Ahvenkoskelta. 5 km suht perinteisessä kunnossa olevaa hiekkatietä. Perillä oli yksityisalue-kyltti ja porukkaa oli siellä, niin en sitä toista uraa joka vissiin koskelle vei kävellyt. Paikka kuitenkin löytyi.

Summa summarum: Mukava käydä uusia paikkoja katsomassa. En näe syytä miksi jollain työkeikalla alkukesästä ei toisenkin kerran ostaisi 3h luvan. Ja saapahan tuosta janoisesta karhusta savukirreä mukaan jos perinteinen mp yllättää...

torstai 14. toukokuuta 2009

Tuulta ja taimenia Nokisenkoskella


Velipoika Iiro oli käynyt kaverinsa kanssa eilen Nokisenkoskella ja pojilla oli ollut tapahtumia mukavasti. Iiro sai kiintiön täyteen isoimman ollessa 52cm ja kaverinsa oli pudottanut ainakin 5 kalaa. Näitten runsaiden tapahtumien ja vaimon vapaapäivän innoittamana suorin itsekkin Nokiselle. Tätä ennen kuitenkin kävin hakemassa Adventuren vavan tyviosan Rialinnalta ja ostamassa lisää Scierran koukkuja sekä pinkkiä tinseliä. Ja toki oli myös perinteiset Heimolan keu-keu jutut kuunneltava...

Töissä oli tilanne, että oli odottelua Oulusta joten livahdin klo 15 jo kotiin. Siitä koskelle ja siellä olin about klo 16.20. Tuuli mahdoton ja parkkipaikka tyhjä!! Taas...Outo meno. No siitä sitten sillan kautta matalaan uomaan ja otin niitä kaivattuja vesitilanne kuvia.





Pojat oli kalojaan eilen koukutelleet tinselillä, joten perhonvalintaan ei tarvinnut montaa piipullista öyhyytellä. Eli tinseliä kehiin ja sivuperukkeeseen pientä pinkkiä liitsiä. Tuuli aivan pirusti ja ehkä parikymmentä minuuttia syydin matalan uoman niskaa tuloksetta. Katsoin, että syvän niskaa pääsee mukavaan myötäiseen syytämään ja eikun sinne. Olisko ollut viides heitto jonka sain lähemmäs saarta niskan imuun, niin samalla suoritti pari sinikkoa ylilennon. Katsoin niska väärällään taivaalle, että tuosta sitä ehkä syksyllä saisi tuplat. Ajatus katkesi, kun vapa nytkähti. Tovin aikaa käytiin taimen vs isomahainen mies kamppailua, jonka kuitenkin jälkimmäinen vei tällä kertaa nimiinsä. Kalaa haavissa 52cm, 1.7kg ja kyseessä suht tuore eväleikattu kala.



Kalalle pamppua ja peruspuhelut veljelle ja uhallaan piti Häiväläiselle soitella, kun on muistanut kalatuuria toivottaa ja oma reissunsa Iso-Valkeiselle oli vissiin aika pettymys ja kuulemma tuleva kesä menee remonttia tehdessä. Voimia sinne. Noh, jahka itsensä kehuminen alkoi maistua puulta ja kala oli viety auton alle varjoon, niin uutta heittoa kehiin. Nyt ehkä 20 kertaa ehdin heittää niin taas kala kiinni. Tuntui, että nyt olisi vähän vauraampi kala ja paukutti pinnassa perhoa suupielestä irti. Tätä saikin vähän kauemmin väsytellä, mutta scierran koukku ei petä. Jos tuo koukku olisi nainen, niin varma haku olisi lähe lähe lähe -mentaliteetilla viimeisiltä hitailta. Kala kuitenkin ylös ja tällä mittaa 50cm, 1.6kg ja ottipelinä sama tinseli



Mukavia istareita ja pahoittelen Rialinnalla olevia kavereita naapurifirman mainoksesta hatussa. On nimittäin niitä harvoja hattuja, jotka meikän isoon päähän sopivat. Kun sain kalan haaviin niin aiemmin jo sillalta bongaamani kalastuksen valvoja hyppäsi jostain puskasta kysymään lupia ja monesko kala oli. Siinä turistiin niitä näitä reilu vartti ja toin esille ankkurointi häsmäkän edelliseltä päivältä. Tästä oli Laakkosen Laurille nyt mennyt tieto ja jotain info-taulua on luvassa Nokiselle. Hyvä näin.

Olipahan lyhyt keikka Nokiselle eli kotona jo ennen puoli seiskaa. Mukavan kuntoista istaria ovat pistäneet ja vedenkorkeus on oikein hyvä. Kelpaa siellä kilpaa syytää. Toivottavasti kalaa riittää kisaankin ja eivät täysin itseään ressaa viikonlopun varmasti kovasta kalastuspaineesta. Itse en ehkä ennen kisoja käy Nokisella, koska kalaa on nyt sen verran kuin meidän perhe tarvitsee. Tai jos käyn niin väkäset on kasassa visusti...On vaan jotenkin tuo istareiden vapauttaminen oudon tuntuista...

torstai 7. toukokuuta 2009

Voi veljet!

Suomi otti turpaansa ja väsymys pakotti siirtämään aiemmin suunnitellun aikaisen herätyksen ja kalalle lähdön. Aamulla ehti puoli yhdeksältä postikuriirikin käydä tuomassa velipojalle tilatut Loopin Opti ZPEY vavat. Kylläpä niillä kelpaa syytää. No sitten tuossa keli alkoi jo näyttää sille, että teki mieli kuitenkin käydä nopeasti uutta siimaa Nokisella testaamassa. Eikun kumppareita jalkaan ja menoksi...

Parkkiksella oli tyhjää ja se olikin varmaan sitten niitä tämän kauden ainoita reissuja, kun näin oli. Kävin katselemassa sillalla näkyykö kioskin kumikaloja, mutta eipä näkynyt. Laittelin pikkusalakkaa siiman päähän ja kävin syvän uoman niskaa syytämässä. Ei ketään. Siitäpä sitten veneelle...

Veneellä huopailin matalan uoman loppuliukuun ja koska ei ollut muita kalamiehiä niin ajattelin, että teen "vapaita" laskuja ja samalla syydän mustaa streameria. Sivuperukkeessa liitsi. Toisella laskulla jo sitten nasahtikin. Heti tunsi, että on vähän mukavampi kala kiinni. Ja niinhän siellä olikin. Kohtuu tovin sai kaveria väsytellä, mutta lopulta tiensä löysi uuteen vissun haaviin. Pituutta 54cm. Veneessä huomasin, että kala oli nielaissut mustan streamerin todella syvälle ja koukkuna oli vielä Scierran isokitainen väkäsellinen. Verta lähti kiduksista, kun ronkin perhoa suonipihdeillä irti. Se viimeistään varmisti papittamisen. Kalalle oli ehtinyt kasvaa jo rasvaevää takaisin joten tuore istari ei ollut kyseessä. Silti olisin sitä mieltä, että luonnonkala ei ollut koska evä oli arpeutunut. No lakia ei ole rikottu jokatapauksessa, koska luonnonkaloistakin saa yli 50cm ottaa, mutta en kyllä itse aio ottaa jos on selkeästi ehjä evä ja kala kunnossa



Annoin loppuliu'un rauhoittua tovin, mutta en sieltä kalakontakteja enää saanut. Sillan alle oli ilmestynyt toinen perhomies ja hänen kontaktinsa jäi katkenneeseen siiman larvastellessa. Siis kalan kanssa katkenneeseen. Oli kuulemma ollut 0.16 tapsi ja epäili tuulisolmua perukkeessa. Itse näin vielä saaren edustalla yhden kalan käyvän pinnassa jota yritin caddis-#18 pupa yhdistelmällä, mutta en oikein saanut tarjoiluja riittävälle etäisyydelle.

Lopuksi vielä kuvia vesitilanteesta. Mukava reissu! Haavi toimi, siima toimi ja taisipa oma ennätys perhovehkeillä saadusta taimenestakin mennä rikki.







tiistai 5. toukokuuta 2009

Odotellaan, odotellaan...

...nimittäin seuraavaa kalareissua kuin kuuta nousevaa. Hinku on hirveä kalalle, mutta ei ole Pohjois-Savossa nyt aivan järkyttävästi loistavia kohteita tähän aikaan vuodesta tarjolla lyhyeen ja edulliseen keikkaan sekä omakotitalo-asujana on suht paljon kaikkea muutakin menossa polttopuu-systeemeineen, äitienpäivineen, pihan siivouksineen ja tätä rataa seuraavan 7s verran.

Varusteita tuli jälleen päiviteltyä sen verran, että Vissun haavin ostin vanhan tilalle Samfishingiltä. Tarkastusmittaus kotosalla osoitti, että haaviin mukavasti kaiverretut mitat on ainoastaan sielläpäin ja vaatii pientä treeniä katsoa miten ne saa siitä tarkasti kohdalleen kalan kanssa c&r tilanteissa. Tosin mitat taisi alkaa vasta jostain reilusta neljästäkympistä. Toinen hankinta oli pk.netissäkin keskustelua aikaiseksi saaneen Hardyn Machin heittosiiman putsailun turhaksi osoittautumisen jälkeen uuden siiman hankinta eli hommasin Scierran HMT wf narun tuohon Demonin kaveriksi. Lisäksi vein vanhasta Loopin taimen setistä vavan vaihtoon, kun kahva mureni käsiin ja takuukin oli vielä voimassa...

Nyt tässä on katseltu muitten kalakuvia ja kuunneltu tunnelmia kateudesta vihreänä. Itse meinaan kotitoimistopäivää viettää torstaina ja jos nyt ei paha silmä tai kuunkierto ole epäsuotuinen, niin ammun Nokiselle aamunelosesta jonnekkin aamukymppiin tutkiskelemaan meininkiä kumpparit jalassa (kahluukielto) ja tarjoilemaan ehkä jotain pientä salakkaa, simppua ja toki myös mahdollisesti pinkkiä liitsiä sivuperukkeessa nousutaimenelle...