keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Synttärinä suuntana Palokki

Vuosi sitten olin synttärinä käymässä Viannalla ja siellä sattui luukkujen nostoa ja ekaa kertaa istutusautokin samalle päivälle. Oli kaikenlaista säpinää. Nyt oli Viantaa sen verran kalastettuna, että teki mieli kopaista jotain uutta ja tästä menee osittain kiitokset Joensuun nuoriso-osastolle jotka laittoivat kuvia Palokin lammista Heinävedeltä pk.nettiin. No eikun sinne vaan. Mennessä näin muuten sarjassamme "Luonto on vielä meidän" tapahtuman, kun Palokkiin vievällä tiellä yritti kärppä käydä variksen päälle. Harmi kun ei ehtinyt näkemään loppuun tätä episodia. Unohdetaan kuitenkin nyt kärpät, koska niistä tulee mieleen Oulu ja siitä tulee mieleen työt ja kohta alkaa taas ahistaa. Palataan siis Palokkiin. Kävin hakemassa luvat lammen rannalta vanhemmalta herrasmieheltä. Lupahinta oli edullinen yhdellä vavalla eli 11e/3 kalaa. Yksi sellainen siis, kiitos nam. Samalla rupateltiin istutuspolitiikasta ja kuulemma parin viikon välein laittavat kalaa. Tälläkin kertaa olin perinteisesti päivää ennen uutta satsia. No eikun vaan ongelle ja keskitin kalastukseni pienempään lampeen jotta ei mennyt ihan juoksenteluksi. Alla pari heikkolaatuista videota joissa ylemmästä selviää pienemmän lammen tragediset mitat ja alemmasta isomman lammen jota siis heittelin ehkä pari kymmentä heittoa reissun aikana.







Ruuhkaa näilläkään lammilla ei ollut. Yksi pariskunta oli tullut asuntoautolla tahnaongelle. Muita ei näkynyt. Eikä meinannut näkyä kalojakaan ja tuuli kuin Neuvostoliittolaisissa elokuvissa. Se haittasi paljon tienvarren luona olevien virtapaikkojen ympärystön kalastusta. Tosiaan tapahtumat olivat täysin hukassa kuten pintakäynnitkin. Pitkän laiturin päästä sen sijaan löytyi pohjasta pari hakoa joista löytyy nyt todella mageita liitsejä.

Kalastuksen aikana en nähnyt kuin pari pintakäyntiä. Toisesta sain reissun ainoan kalani valkealla boobylla. Tärppi oli sen verran napakka, että luulin pohjassa olevan ja nykäisin oikein miehekkäästi takaisin ja annoin sitten löysää ja nykäisin uusiksi. Sitten se pohja lähti liikkeelle. Ei iso kirre ollut, mutta kala kuitenkin. Pari mukavaa syöksyä otti. Toinen kalatapahtuma oli, kun aiemmin bongaamani pintakäynnin luota otti kirre kiinni aivan rannasta kiven juuresta, mutta lähti suoraan kohti, hyppäsi ja sanoi, että minä menen nyt puis. Siinäpä ne tapahtumat oli jos lukuisia ahvenia ei lasketa. Se mikä ihmetytti, niin pintakäyntejä ei ollut edes tyyntymisen jälkeen. Täysin mykkää. Pintakäynnit on kuitenkin omasta mielestäni se lampikalastuksen suola. Heittelipä niihin sitten pinturia, nymfiä tahi liitsiä.

















No tämä oli tällainen tuttavuus. Suht tummaa vettä oli. Ihan ok pärjäsi vaelluskengillä eli kahlurit ei pakolliset ja rannoilla oli ihan kivasti myös takaheitoille tilaa. Säännötkin hintoineen ihan jees. Ehkä kuitenkin itse tykkään enemmän näistä Heinäveden lammista Mustanlammesta useampine laitureineen. Ei kuitenkaan mikään pöllömpi paikka tämäkään ollut jos haluaa kilberttiä ruokapöydän jatkeeksi onkia. Tahnamiesten suosima paikka varmasti kuten Mustanlampikin, mutta minua ei lammella ne veijarit häiritse. Kalat kuitenkin liikkuvat enemmän kuin koskilla joissa jumittava kalastaja sotkee paljon enemmän kalastusta. Vielä kai sitä tälle syksylle pitäisi jossain käydä. Liekkö se sitten Vianta seuraavaksi vuorossa...

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Ma tahtoo veivaa, veivaa!

Joskus yksittäisestä kalamiehestä tuntuu, että Viannankosken patomestarin alter ego on Madagaskarista tuttu kuningas Julien. Sen verran tiuhaan tuntuu luukkua taas veivattavan. Oli aamulla taas isonnettu eilisestä ja mikä ikävintä yhden kalamiehen kumi/silikoni havaksinen haavi oli lähtenyt jontkaan sen myötä kivikolta. Jos joku näkee, niin ilmoitelkaa ja palautelkaa ehdottomasti Esalle! Toisaalta enhän minä noista patoluukkujen liikuttelustakaan mitään ymmärrä, mutta eipä se ole ennenkään hidastanut kommentointia mistään aiheesta ja sitäkautta herneitten nenään vetämistä pitkin maakuntia. Noh, jokatapauksessa tällä kertaa kuitenkin seikkailtiin Viannalla testaamassa uusia kahlureita ja niiden pitävyyttä sekä toki toivomassa kalakontakteja hiljaisen kauden loppumetreille.
















Kalakontakteja kyllä tuli. Ensimmäinen 45min ja kaksi kirreä pinkillä liitsillä ylhäällä laavun edustalta. Vettä sen verran (kuvassa vesitilanne ennen viimeistä luukkujen nostoa), että kahlaamaan ei lähde enää kuin Hujanen joka maanantaina oli onkinut kalaa useammankin edestä. Mies jolla on itseluottamusta ja itsesuojeluvaiston puuttumista niin paljon, että moni kamppailulajien edustaja saattaisi olla kateellinen. Ainut mitä ko. sankarilta kahlureista puuttuu varusteena on snorkkeli. Mutta tämä allekirjoittanut virtahevoksikin kehuttu ei nyt kahlaillut vaan tyytyi kalastamaan laavun edustalta kivikolta veden ollessa kovin korkealla. Parin ekan kalan jälkeen juteltiin Esan ja toisen kalamiehen kanssa pitkät tovit heidän luvanmyynti-session yhteydessä. Esa näytti samalla kuvaa puhelimestaan, jossa oli alueen kuuluisa lahnan pyytäjä saanut mukavan käsittääkseni karvan auki 2.5kg taimenen. Varmasti meni oikealle miehelle se ja mukava, että näitä vauraampiakin pilkkukylkiä Viannalla tuntuu jokibroilereitten seassa uivan. Tämän rupattelutuokion jälkeen kävi se jota ei ikinä toivoisi eli luukkujen aukaisusta tiedotettiin (ilmeisesti Julien aukaisi jo toisen tai peräti kolmannen kerran samalle päivälle, liekkö tulospalkkaus). Ohessa kuva jossa ympyröity missä vilkkuu valo ja video josta kuuluu ääni. Naurakaa taas vaan näille (alueen perhopellehän olen jo kuulemma muutenkin), mutta ehkä tätäkin lukee niitä jotka ei tästä tiedä eli taitaa 15min tästä vilkku-sireeni showsta olla kun luukut liikkuu. Keskelle kahlanneena kantsii lähteä kotia kohti likimain heti kun pilli vinkuu (ihan vaan sillä, että joskus on noussut luukut vikatilanteessa välittömästi)


















Noh, luukkujen noston jälkeen keskityin patoluukkujen edustaan, koska siellä virtaus ei juuri muuttunut. Sieltä kala kiinni ja otin jopa kelalle siiman. Olin varma, että kirre, mutta lähempänä nousi lahna pintaan. Eikun nopealla strippauksella sisään, mutta kappas kun siellä päätyperhossa olikin kirre kiinni. Hän halusi kuitenkin pysyä vaikka lahna teki kaiken työn karkuuttaaksen päätyperhon asukkin. Ei auttanut se vaan lähtee kirjolohi ihan näillä näppäimillä savustuslaatikkoon. Näin se tuli sitten pitkästä aikaa lupa täyteen aika nopeasti. Välillä kuitenkin kalaakin reppuun vaikka tuntui taas patoluukkujen vatuloinnin kanssa olevan kaikki merkit ilmassa mp-reissuun. Mukava oli saada kaloja, mutta niitä parin syksyn takaisia 2-3kg menijöitä kaipaa jotka veivät pohjasiimoille. Näistä kaloista ei kovin suurta vastusta kyllä ollut


Sen sijaan jotain parempiakin kaloja oli kuulemma väsytelty ja karkuuteltu viimeisen viikon kuluessa, mutta eipä niistä sen enempää ettei mene liikaa HTT-uutiskatsaukseksi. Reissun yksi focus (heh heh sentäs miten nörttiä termiä pukkaa) oli testata noita Vissun Ikoneita. Ai kun ne olikin sitten mukavat kun istuivat hyvin (kiitokset vielä henkseleitten asettelun avusta haavin hukanneelle kalamiehelle). Ei vielä päässyt kahlauksen makuun, mutta sen verran testasin, että ei pitäisi vuotaa. Etenkin housun sisäsauman osalta tuollaiset mittaan tehdyt ovat hyvät. Eivät lötkötä jalassa kuin lippa vinossa kulkevilla hukkatukilla. No vitsi vitsi...Mutta katsellaanpa minne nyt sitten seuraavaksi. Lokinlampikin kiinnostaisi pirusti Nurmeksessa käydä kokeilemassa, että onko niillä istutusmäärillä oikeasti se kala muka tiukassa siellä...

lauantai 17. syyskuuta 2011

Tärppien puuttumista ihmettelemässä, mutta palvelu sentään pelaa!

Olin naputellut tähän blogin alkuun etukäteen alkuviikosta jo kolmen kappaleen mittaiset "aika" kärkässävyiset pohdinnat nettikirjoittelusta ja sen kommentoinnista jne. Olkoot kuitenkin se. Mikään ei siellä muutu eikä taustalla. Asioita ymmärretään niin pirusti väärin, kun ei puhuta kasvotusten ja etenkin jos ollaan omilla aroilla aiheilla. Silloin jopo karkaa herkästi lapasesta metsähallituksen puolelle joko julkisesti ja/tai kulisseissa. Syyllistyn siihen itsekkin. No se nyt näistä eli lauantai-aamuna oli vuorossa Heinävedelle lampihommia. Edellisestä kalastuksesta olikin pari viikkoa ehtinyt kulua, kun meni reisille yritys lähteä Viannalle reilu viikko takaperin. Tällä kertaa oli siis tarkoitus hakea revanssia Bomanista, kun viimeksi kyykytti aika sata-nolla lammella. Sen verran tein taktisia muutoksia, että palasin käyttämään pintasiimaa vaikka en jaksa uskoa, että sillä suurta merkitystä oikeasti oli. Mutta kuten usein, niin aika paljonhan kalastukseen liittyvistä valinnoista on uskosta kiinni. Tämä taas näkyy onginnassa siten, että jos siiman päässä on perho johon ei luota tai uintisyvyys on mielestään väärä, niin kalastus tuppaa olemaan sellaista hosumista kuin nuorella miehellä toiminta rintsikoiden hakasta ensi kertaa avatessa...

Nyt mennään kuitenkin takaisin lammelle ennenkuin ollaan liian jännän äärellä noitten ihanaisten maitorauhasten kannattimien kanssa. Eli tällä kertaa piti käväistä aamulla mutka vielä kaupungissa ja viedä tyttäret hoitoon, mutta sen sijaan ei tarvinnut lupia ostella, koska tämä oli hoidettu ystävällisesti Varkauden ihmeen toimesta. Lammelle saavuttiin aikalailla samoilla kellonlyömillä eli kello 8.50.27. Olin ottanut etulyöntiaseman kasaamalla vavan valmiiksi ja näin pääsin heti valtaamaan ykköspaikat laiturilta. Lampi oli tyyni ja pari-kolme pintakäyntiäkin nähtiin heti. Yksi ihan laiturin edessä. Odotukset korkealla, koska kaksi viikkoa sitten oli tapahtumia pirusti ja nyt oltiin vielä aikaisemmin liikkeellä.















Ne odotukset karisi nopeasti. Mykkää, mykkää ja vielä mykempää. Ei vetoakaan. Ei koko päivänä. Ei pinnasta, ei pohjasta eikä edes indikaattoreilla uitetuilla perhoilla. Mistä johtui sitä ei tiedä tarinan kertoja. Paras arvaus on kuitenkin heti tultuamme alkanut ajoittain varsin ravakkakin tuuli. Se on tullut huomattua, että tänä vuonna menee kaikki päin v#ttua paitsi muna ja sen lisäksi toinen huomio on, että kun kirbeli pistää suun kiinni, niin se on myös kiinni. Mikan kanssa pohdittiin, että olisi ollut pirun kiva jos olisi ollut muutama kilpamies mukana lampi-experteistä ja olisi nähty onnistuvatko kaivamaan kaloja ja etenkin kun varmastikkin onnistuvat, niin mitkä olisi olleet tekniikat. Nyt sen sijaan tyydyttiin toteamaan yhden tahnakalan haavitseminen sekä lammella ensikertalais-pariskunnan kalansaanti pellillä. Toki Mikan piti elvistellen viedä voitto kalatapahtumista yhdellä särjellään. Tärpit meni sen sijaan tasan 0-0

Reissu sopi hienosti koko vuoden jatkuneeseen teemaan. Mutta jotain hyvääkin eli Visionin kanssa käytiin keskusteluja nepparivapaista kahlureista ja palveluhan pelasi aivan mahtavasti. Uudet pöksyt odottavat testiään eli Ikonit modatuilla sukilla. Vissu oli kyllä tässä tapauksessa maineensa arvoinen eli iso käsi siihen suuntaan. Näin pitäisi asiakaspalvelussa olevien ihmisten työskennellä!


Pitää nyt yrittää nuo housut vielä koeajaa vaikka Viannalla syksyllä, koska onhan se hyvä tarkistaa ettei ole lapsusta käynyt tehtaalla, joka tietysti minun tuurillani olisi täysi mahdottomuus. Muuten en oikein osaa loppusyksyn onkimisista sanoa mitään. Ehkä vielä kerran Heinävedellä ja Viantaa. Saa nähdä...

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

On se kone!

Nimittäin tuo Bomanin Mika. Ensin on alkusyksystä koukuteltu komeita +60cm taimenia useampia ja eipä tuo sen heikommin näyttänyt kirren ongintakaan sujuvan. Käytiin siis lampihommissa ja Mika oli jo pari kalaa ehtinyt saada, kun saavuin paikalle puoliltapäivin. Ei muuta kuin tohinalla liitsiä lampeen ja kohta jo tärppi tulikin ja heti perään ravakampi tälli. Perho jäi kalan suuhun, perskeles. No kaveri jatkoi kirren koukutusta ja itse mietiskelin, että mikähän tässä menee pieleen kun tarjoilut on likimain samanlaiset. Lopulta reilun tunnin kalastuksen jälkeen sain sentään yhden ylös asti. Mika oli tainnut saada pitkälti yli puolenkymmentä jo siinä vaiheessa (sovitut c&r kuviot lammen puuhamiehen kanssa)

Itse onnistuin tämän jälkeen karkuuttamaan yhden kalan haavin kehikon vierestä ja yksi irtosi vaisun tärpin jälkeen. Reissusta jäi mietittävää paristakin eri syystä. Nimittäin kaksi muutakin kertaa jäi perho kalan suuhun eli tapsi poikki. Viimeisellä kerralla sain perhon heitettyä tuikkiin ja samoin tein pam ja siima poikki. Ihan pikkusen rehellisesti sanottuna v#tutti siinä kohti. Nyt lähtee kyllä se parin vuoden vanha stroft-rulla roskikseen. Toinen mikä mietitytti oli, että mitä tuli tehtyä väärin, kun kaveri veti vierestä kalaa ja itsellä oli selvästi vähemmän tapahtumia vaikka aiemmilla reissuilla ollaan aika samanlaisia saaliita saatu. Suurin ero kalastuksessamme oli, että mulla oli intteri ja Mika syyti pintasiimalla mustikan kera.














Päivä oli kalastukseen todella komea ja aika rauhassa saatiin olla. Bomanin muutama kala oli todella kovia menijöitä ja esittivät todella hienoja syöksyjä sekä hyppyjä. Herrasmiehenä varkautelainen vielä antoi omista kiintiökaloistaan kotiin viemistä, kun ei itsellään ollut tarvetta kuin pariin ruokakalaan. Meillä kyllä menee eli kelpasivat mainiosti, kiitokset. Mukava reissu oli kaikinpuolin vaikka vähän pohdittavaa jäikin mitä pitäisi parantaa ja tehdä toisin. Nyt olisi sitten tulevana lauantaina Juhani Ahon perhokerhon jäsentenväliset Nurmijoella ja kuulemma pitäisi Hujasen mökille mennä perjantaina saunomaan ja parantamaan maailmaa. Saapa nähdä tuleeko siitä mitään eli irtoaako iltalomat...vanhempi tyttö on nimittäin ainakin jo äitiinsä tullut. Tänään tuli suora kommennti reissusta tultua "olit sitten yli kahdeksan tuntia. saitko ees kalaa??"

torstai 1. syyskuuta 2011

Sekatyömies

Alkoi Hujasen ja allekirjoittaneen kalareissu Viannalle kuten edellinenkin. Esa nimittäin oli soitellut, että vettä on taas rannoille asti. Siihen kun lisättiin perinteinen "päivää ennen istutusta" -tilanne päälle, niin askelmerkit olivatkin kohdallaan. Tuon vesitilanteen takia toteutin sen mitä olen monesti miettinyt eli kävin etsimässä vajan hyllystä pölyyntyneen koskiviehe-rasiani ja hain mökiltä virvelin mukaan koskelle ensimmäistä kertaa sen jälkeen kuin aloitin perhokalastuksen.

No vettä ei nyt kuitenkaan koskella ihan järjettömästi ollut. Saman verran kuin viimeksi kun kävin. Sen verran kuitenkin ettei kahluuhommiin ollut asiaa paitsi Hujasella jolta puuttuu itsesuojeluvaisto niin kahlauksen kuin vaimoaan kohtaan esitettyjen nettikommenttien suhteen. Kiuruveden sankari nimittäin alakautta kahlasi vallille ja koetti sillan yläpuolista osaa perhoilla tiukasti pommittaa. Taisi olla kolmekin kalaa yhtä aikaa kiinni joskin merkiltään olivat vääriä. Ei löytynyt sieltä kirjolohia

Eikä löytynyt patoaltaaltastakaan eikä siltamontusta eikä loppuliu'usta. Pääsääntöisesti tuli syydettyä perholla, mutta pari eri kertaa kokeilin legendaarista lottolippaa ja ainoa kontakti kirreen taisi sillä tulla. Pari pyrähdystä pysyi kiinni, mutta sitten sanoi heippa. Erikoisin tilanne oli, kun sain lotolla lahnan jonka selässä oli Hujasen kolmen perhon litka ja lippa kiinni niissä.














Mutta eipä tuosta virvelihomman kokeilusta mitään kauheaa nostalgiatulvaa tullut eikä tarvinnut itseä olalle taputella tunnelmissa "tihhhh!! isäs poika". Tuskinpa tulee enää uudelleen kokeiltua koskivesillä. Ylettäähän sitä raskaalla lipalla kyllä paremmin, mutta jotenkin se tuntuma siitä hommasta vaan puuttuu ja kyllähän se aina hieno tunne on tuntea tärppi siimassa ja sitä rataa. Tulipahan samalla selväksi, että paluuta vanhaan ei ole

Mutta joopas. Se oli sellainen reissu. Tekstiviesti kertoi kauden ensimmäisen mp-reissun olevan tosiasia Hujaselle. Tästä tuleekin mieleen nykyisen kapiaisen ja silloisen alikessu-kaveri Hartikaisen viikonloppu varallaolossamme saama postikortti "Guinness is good for you" (pienenä selvennyksenä joille tuo ei avautunut eli guinness = gines karkeasti lausuttuna = kiinniolo viikonloppu intissä). Hyvää se teki kyllä kansankynttilällekkin joskus palata kuolevaisten sekaan. Omalta osaltahan tämä oli ihan normireissu. Mietiskelin kotiin ajaessa tämän kauden kalastuksia ja eipä ole kyllä ollut kuin ehkä toissakertainen Viannan kopaisu sekä keväinen Kymönkosken pinturointi olleet sellaisia mukavasti tapahtumia sisältäneitä sekä sitten lampireissu keväällä jäiden seassa ja sekin osittain tuurilla, kun löytyi luvan lopussa kalat. Tulevista reissuista ei pitäisi sanoa mitään, kun ei näytä ikinä pitävän paikkaansa. Paras arvaus kuitenkin on, että Heinävedelle lammelle