keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Sidontaa, välineiden hankintaa ja tuskastumista

Kevät ei sitten mennyt ihan niin kuin oli suunniteltu kalastusrintamalla. Toisaalta oletinkin, että oppirahoja ensimmäisestä sumarikaudesta pitää maksaa. Viime keväänä kävin ainoastaan yhden reissun ja silloin en ymmärtänyt sumari-hommista sen enempää kuin pässi tähdistä. Noh, nyt kun sitten edes pintaraapaisun ymmärsin, niin koko kevään saldo oli kaksi pintakäynnin näkemistä silloin kun korreja ei näkynyt missään. Kävin kuitenkin Äyskoskellakin neljä kertaa ja Nokisella pikaiseen yhden reissun, mutta kun ei kelit suosi niin ei. Paras anti oli kuitenkin ensimmäinen pinturikala Äsyltä vaikkakin se tuli sokkona uittaen. Se kyllä lämmitti mieltä!

Nyt olen sitten tässä perhoja sidoskellut kesää varten. Lähinnä joitain streamereita. Mielikuvituksellisesti kun olen köyhä niin eritoten Huopanankosken reissun aamuyötä varten on white marabou-muddleria valmiina ja enää puuttuu vaan 0.35 peruke :) Se mistä alan olla varma, niin minusta ei saa muddler-päitten ystävää ihan vähällä. Tai ystävä olen kyllä, mutta tekemisen kanssa on niin ja näin. Ja olen kyllä lukenut mainion artikkelin pk.netistä kuinka homma hoituu. Toivottavasti nuo omat sötökset kuitenkin kalalle kelpaisivat



Lisäksi hommailin kesälle pari tärkeää hankintaa eli Olympuksen 850sw kameran jota toivottavasti en saa rikki reissuilla. Toinen vieläkin tärkeämpi hankinta oli varuste.netistä vedenpitävä pussukka kännykälle. Ei ole tainnut mennä kuin puolenkymmentä luuria rikki kastumisen vuoksi. Noh, yksi kyllä tippui saunaillassa vessanpönttöön, mutta ei kerrota sitä muille, kun kuitenkin Nokian protosta oli kyse. Toivottavasti tämä pussukka jokatapauksessa nyt ajaisi asiansa: http://www.varuste.net/tuotetiedot2.asp?_prodid=2559&nimi=Aquapac+Mini+-matkapuhelin-+/+GPS+-pussi

Tulevana viikonloppuna olisi sitten ollut parikin mukavaa menoa. Toinen on perhomessut Mansester sityssä ja toinen on Juhani Ahon perhokerhon kokous Nurmijoella. Jälkimmäisessä oli vakaa aikomus käydä oikomassa siimoja juhahujasen kanssa ja taputtelemassa saunalla olalle huippujätkä on huippujätkä tunnelmissa, mutta näin vaan on tyttären 6v synttäreitä juhlittava kahtena viikonloppuna. Onneksi ei ole luvannut kuin vähän toistakymmentä astetta lämmintä ja auringon paistetta. Mieluumminhan sitä aina katselee kymmentä tenavaa jotka pistää kämpän remonttiin...Koiratkin hilseilee niin paljon ettei siinä mitkään vidalsassuunit auta. Perhomessuilta sentään Söderström lupaili tuoda uuden haavin jos vaan Didan-kilpakampetta on siellä jäljellä. Oma vanha Rialinnasta ostettu taimen-haavi alkaa vedellä viimeisiään ja tarvitsee seuraajan. Sen verran on koluttu rantakivikossa...

Tulevien reissujen osalta on tilanne avoin. Viannankoskella alkaa kevään juoksutukset elleivät jo ole alkaneet. Nokisenkoskelle en mene ennenkuin kahluukielto on ohi eli reissu menee toukokuun 15 päivän jälkeen. Äyskoski voisi olla yksi vaihtoehto, mutta lupahinnan ja sumarikauden ohi menemisen suhteen pitää sitäkin harkita. Välinepuolella ikävä takaisku oli kuulla, että Scierran XDP kela, joka on takuussa, on jarrun osalta suht susi kapistus. Näin ollen loistava kevät sai jatkoa ja suht todennäköistä on, että kelakin on hankittava jossain vaiheessa. Toivottavasti kelasta saisi soivan kamppeen jarrun kiinnitysruuvien liimauksella. Mutta ans kattoo ny... jokatapauksessa jonnekkin kyllä pitäisi siimoja päästä oikomaan ettei tule ukko hulluksi...

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Länsi-rintamalta ei mitään uutta

Vaihteeksi Äsyllä tänään lopettelemassa talvilomia. Eilen sunnuntaina oli mukavat kelit iltapäivällä, mutta eipä se aurinko näyttäytynyt maanantaina vaikka vähän oli lupailtu. Tuultakin oli taas ihan riittävästi ajoittain. Aamulla tuli tekstaria Iirolta, että ei ollut nukuttanut ja oli ajellut Patolaan jo ennen kasia. Kun itse sinne ehdin vaille yhdeksän, niin hänellä oli ollut jo pari tapahtumaa kaloihin, mutta ylös ei vielä ollut kaloja tullut. Paikalla olivat myös Juso isänsä kanssa ja samaan aikaan parkkikselle saapuivat Vehvis sekä nuotiojuttujen perusteella SETA:n kunniajäsen nro 69 eli Söde. Myös Progamer eli Ville kahden kaverinsa kanssa olivat myös maisemissa. Noh, siitäpä sitä Patolan laiturille ja Iirohan koukutti siitä komiasti 43 senttisen lurjuksen ruskealla vinylrib-larvalla pinkillä kauluksella ja tämän kalan könysin mahallaan laiturilta haaviin. Kohtuu matalalla vesi tai sitten on maha kohtuu iso...Iiron kalasta on kuva myös vuoden luontokuvaajan toimesta, mutta juuri saamamme tiedon mukaan se on hivenen suttuinen ja se jää nyt tähän juttuun laittamatta. Halukkaille se on saatavissa huomenna. *kuva lisätty 14.4.2009. Kuva: Mikko Söderström*



Tästä jatkettiin Patolassa ja Iiro sai hienoa indikaattoria perhoineen syydettyä mukaville etäisyyksille. Itsellä oli vähän ongelmaa heittopituuksien kanssa, mutta se menee kyllä ihan yleisen kömpelyyteni/taitamattomuuteni piikkiin. Kohta olikin toimitusjohtaja Anttosella parempi kala kiinni hieman saunalta alaspäin, mutta tämä tykkäsi karata. Siihen loppuivatkin tapahtumat meiltä. Progamerilla oli ollut taneli kiinni loppuliu'ussa indikaattorihäsmäkässä ja Juso sai koukutettua kahluusessioidensa välissä ennätysharjuksensa 42.5cm. Oli muuten joku Pröön seurueessa hommannut kilpakohon, kun katselin auton katolla olleita vapoja. Ei puuttunut kuin se ruotsin lippu..

Itselle tuli uutena oppina Patolan vastapään kiviriutalle kahlailu (kiitos Söde) sekä alhaalla oleva yksityisalue (kiitos Vehvis) kalakiskan vastapäätä. Olen pahoillani syvästi, että siitä tuli kuljettua, mutta ei kyllä sattunut kyltti silmään ja ei ole tuolla tullut ennen käytyä. Päivän komiikkapläjäyksestä vastasi yllättäen Iiro eli kovin oli Podemainen meno. Autonavaimet takakonttiin kahvia hakiessa ja kontti lukkoon. Vanhempi velipoika tulikin vastaan kotiin ajellessa vara-avainten kanssa. Lisäksi toki jotain pitää Iirolta aina särkyäkkin..nyt lähti kahluukengän huopapohja. Mutta onneksi kuitenkin hänelle kalatapahtumia ja mukava harjus. Veikkaan, että tulevan kesän veljesten keskinäisessä kilpailussa ottaa vanhin painos aika pahasti kuokkaan..Oma meno oli tänään(kin) allaolevan kuvan mukaista eli havaintoakaan kaloista.



Tai no onhan omassakin haavissa kaloja käynyt, mutta ne on olleet Vikin ja Iiron. Tosin ei ole sattunut kelit kyllä kohdilleen, mutta kaipa sitä ei vaan osaa. Jospa ensi keväänä sitten sattuisi kunnon sumarisessiohin aurinkoisena päivänä ja silloin yhden kauden viisaampana homma toimisi. Mutta eipä pidä silti luovuttaa. Nyt kuitenkin pientä taukoa koskilta ja jos malttaisi odotella kuun loppupuolelle, kun on Juhani Ahon perhokerhon kokous ja sinne voisi koettaa kalakamojen kanssa suoria (loma-anomus lähtee hsl+hsl, mutta veikkaan tulevan urhomattina takas) eli ehkä Nurmijoki on sitten seuraava kohde..

Niin ja sitähän piti vielä sanoa, että käytiin iltapäivällä Lodgessa kahvittelemassa (myös Viki ja Häkkinen siellä patsastelivat seurana). Respan setämies Kosti kertoi, että tulevana kesänä on Äsyllä yöpyminen hotellihuoneessa kalalupineen 79e..Tuota ei voi pahana pitää ja ei kannata kyllä auton penkillä yöpyä!

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Tyttöjen kanssa pitkäperjantaina pilkillä

Pitkänä perjantaina käytiin ties monennetko Utrianlahden Metsästäjien perinteiset pilkkikilpailut Tervon Nilakalla. Nyt oli sellainen myräkkä ja takatalvi aamulla, että vaihdettiin hieman kalastuspaikkaakin suojaisempaan sijaintiin. Itselle nämä kilpailut ovat olleet viime vuodet harvoja yhteisiä reissuja tyttärien kanssa ja näimpä jätin nytkin oman ongen pois keskittyen opastukseen.

Keli ilmeisesti karkoitti kalamiehiä ja kisakin lyhennettiin kestämään 9.30-12. Jotain kai taas kertoi, että osallistujia oli 23 joista Tolosia 13.



Viimahan oli järvellä kova, mutta se ei menoa haitannut vaan lämmintä kaakaota oli muksuille tarjolla. Tyttäret saivat muutaman ahvenen koukutettua, mutta meikäläisen serkut (lähes samanikäiset kuin omat lapset) veivät tällä kertaa lasten sarjan voiton. Omista muksuista Vilma voitti Sallan kolmella grammalla ja kalojahan saatiin perheeseen yhteensä 11 kpl. Päivän kovin saalis oli vajaa kilo ahvenia joten ei kovin ihmeellisiä tuloksia tällä kertaa esitelty.

Lopuksi pitää laittaa kuva ehkä meidän päivän suurimmasta kalasta (about 20g), koska Iiro on kovasti kaivannut kalakuvia tänne blogiin. Meikän toimesta niiden saaminen voi olla lujassa, mutta onneksi tytöt avittavat.



Tulevista kalareissuista vielä sen verran, että tilanne on täysin auki. Iiro sotkee parasta aikaa Häkkis Villen kanssa Viannalla ja houkutteli maanantaille perhokalalle. Pitää nyt katsoa. Äsyllä tuntui olevan luvat jo vähissä ja melkein pitäisi jo keli tietää kohdalleen ennen lähtöä. Perhonsidonta-koneisto pitäisi taas pyöräyttää käyntiin eilisen Viannan-keikan ansiosta..

torstai 9. huhtikuuta 2009

Ei tässä näin pitänyt käydä

Mutta niin vain kävi. Kuukausia sitten varattu lupa Viannalle ja odotukset olivat kovat, koska kalaa oli maanantaina koukutettu vielä mukavasti. Esa kertoili, että tiistai oli ollut hiljaista, mutta keskiviikkona oli taasen pari jokibroileria löytynyt haaviin.

Ei pitäisi synkistellä, mutta ei ollut yllätys, että keli ei sattunut kohdilleen. Lähtiessä Kuopion Tekun sääasema näytti 8 m/s puhuria. Vesikin oli suht vähissä koskessa. Leipäkään ei maistu leivältä, hiekkalaatikko 1m*1m*1m ja siinä on kuution kokoinen kivi...No niin...Päätä nyt ylös...

Eli siis tosiaan Viannan reissu meni mp ilman mitään kalatapahtumia jos nyt ei joku tätä jo hoksannut. Mukana menossa oli itseni lisäksi Artsi tuuraamassa kipeää hujasta sekä kolme muuta kaveria joista kaksi kalasti virpalla. Aamulla oli ollut neljä kaveria kalassa ja ainoastaan yksi taimen oli aivan alhaalta käynyt haavissa. Tällä omalla porukalla saatiin täysvaltainen mp keikka ja naureskeltiinkin tulilla mp-kerhon perustajakokouksella.



Tulipa kyllä reissulla tarjottua vaikka ja mitä, mutta pohja oli ainut kelle kelpasi. Ja sille muuten taas kelpasi. Viannalla on kyllä varmasti yksi suomen kettumaisimmista koskikalapaikkojen pohjista. Ehkä epätoivoisin veto oli itseltä laittaa kivikoppa siiman päähän, kun se muistutti ehkä eniten rehupalleroa. Se kun alkaa olla nuo kalalomat tiukassa rouvalta, kun se ei oikein pyydystä ja päästä hommiakaan ymmärrä. Luulisi sillä takavuosien miesten pyörittelyllä ymmärtävän myös c&r ideologian, mutta ehkä tähän ei ole biologisia edellytyksiä ;)

Mutta mukavaa seuraa oli kyllä taas koskella. Se oli tärkeintä. Kiitokset nokipannu-kahveista. Hyvää oli!! Paikkojakin vaihdeltiin tiuhaan eikä kukaan jumittanut mihinkään. Tuuli ja kivet vaan pilasivat kalastusnautintoa jonkun verran. Mutta tokihan tämäkin keikka kotiolot voitti. Huomiselle on luvassa pilkkikisat ja lastenkin takia toivoisin parempaa keliä. Tämän päivän tuulella on Nilakan selällä aikuisten oikeasti kylmä..

Lopuksi vielä haluan kiittää KalPaa pronssista!!!! ja Häiväläisen Harria perinteisestä kalaonnen toivotuksesta, kun olin ajelemassa Viannalle. Se toimi taas hyvin ja toivottelen sitä samaa jälleen sinulle myös koko kaudeksi samalla kun äherrät niiden hehkuvien kuuliesi kanssa :)

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Jälleen huonossa kelissä, mutta viimein kastui haavi

Täytyy sanoa, että ei oikein nyt Tolosen Sari vainaan poikaa suosi nämä kelit. Näytti nytkin, että iltapäivälle tulisi lämpimämpää, mutta kissanviikset. Aamulla näytti Pihkainmäessä pakkasmittari -8 ja satoi lunta. Ei vaan voinut periksi antaa, kun oli reissuun henkisesti latautunut ja lapsiperheessä on menojen suhteen suhtauduttava kuin entinen työkaveri aina muistutti eli "suahessa on otettava"

Näimpä löysin itseni Patolalta aamuysin maissa. Paikalla oli yksi kalamies itseni lisäksi ja hän kertoi yhden pintakäynnin nähneensä. Tuuli oli aika hyytävää, kun aloitin perinteisesti koho-ongella eli indikaattorilla Patolassa. Kohta soittelikin Lappalais Artsi ja juuri silloin keli näytti paremmalle. Artsi siis tuli myös vähän myöhemmin puolisoineen paikalle. Lisäksi Patolaan kurvasi tuttu kaveri eli Heiskasen Pekka oli kanssa harmittelemassa kuinka kelit ei satu kohdille. Hänellä oli kuitenkin luvat loppuviikolle. Toivotaan parempia kelejä sinne!

Kellään ei mitään ihmeempiä tapahtumia ollut ja vapakatkojien seuran ykkösmies Iiro tuli käymään paikalla kahvittelemassa ja tuomassa matkasta alokasmaisesti unohtuneen oluen. Lähes ainoa korrihavainto olikin Iiron piposta patolan pukuhuoneella. Kahvin jälkeen joutikin sitten lupia maksamaan lodgeen. Lodgessa oli setämies respassa vaihtunut tätiin ja antaisin asiantuntevalla Hottis-taulukolla 9+ eli potentiaalinen alkuillan juttuseura, kun ei vielä kännikorjain ole tehnyt tehtäväänsä.

Sain kuin sainkin taisteltua itseni Lodgen tiskiltä satamaan ja kun oli Progameri kovasti koukuttanut kalaa punaisessa takissa tein vähän samanlaisen eleen kuin Sylvester Stallone Over the Top leffassa eli nyt ei käännetty lippistä vaan punainen takki kehiin. Tämä kyllä lähinnä kahlausteknisistä syistä eli kahlailin rengaskivelle. Keli tyyntyi ja vaihdoin aivan uskomattoman tyylikkääseen caddikseen epätoivon hetkillä. Kaksi heittoa ja pyörähti. Vapaa pystyyn ja tovin päästä oli 36cm taimenta haavissa. Elämäni ensimmäinen jalokala pinturilla ja tunne sen mukainen. Antoi vähän uskoa, että jotain kai tulee tehtyä oikeinkin ja luottoa, että edes sinnepäin on omat sidokset. Nyt varmaan jos joku tätä nyt vahingossa on eksynyt lukemaan, niin miettii, että mitä se keulii yhdellä 36cm taimenella. No ei se mulla ensimmäinen petikaverikaan mikään Janina ollut joten ei passaa lähteä mopolla moottoritielle kylmiltään...

Sitten alkoikin taas tuulemaan ja vaparenkaat oli koko ajan jäässä. Pahiten tämän kauden reissuista. Kia-maasturimies oli saanut niskalta yhden pienehkön taimenen sekä myöhemmin tulleesta seurueesta joku sai taimenen venelaiturin alapuolisesta saaresta. Huutoa kuului jonkun verran, mutta kalan koko jäi arvoitukseksi.

Siinäpä se reissu. Scierran xdp kela lähtee takuuvaihtoon eli alkoi pyörimään tyhjää vaikka jarru oli suht kireällä. Suht ikävä ominaisuus, kun siima on sykkyrällä rullalla...Onneksi taas kerran Rialinnan palvelu pelaa ja eritoten Heimolan Jari-Pekalle isot propsit eli Jaspen Nautiluksella lähdetään sotkemaan torstaina Viannalle. Viannan reissulta en paljoa odota, koska siellä nostetaan nyt kahdessa vuorossa istukkaita ylös. En oikein syty sille touhulle. Aika hyvä esimerkki perhorasian juttu jossa on c&r tyylisesti kalastettu kirrejä ja sitten ostettu toinen lupa, kun istukkaita on paljon. Voi aina miettiä, että tarvitseeko oikeasti 6kpl kirrejä pakkaseen. Lisäksi Luonto-eno on kommentoinut erittäin mainiosti tuota istareiden c&r kalastusta, että kalat on istutettu syötäviksi eikä leikkikaluiksi. Mutta jokainen tyylillään ja siihen on oikeus, koska mitään sääntöjähän ei ole rikottu. C&r kuuluu kyllä omaankin varastoon Viannalla, mutta kirret kyllä kolkkaan

Lopuksi vielä sen verran, että kävin lähtiessä vielä kotipaikalla katselemassa vanhempia kuvia Äsyltä. Ei löytynyt niistä kansioista. Veikkaan, että enoilta löytyy. Pidän tämän edelleen mielessä ja koetan onkia kuvia ja pistää porukalle näytille. Jotta ei ihan ilman kuvia jäätäisi tässä jutussa, niin laitetaan lopuksi kuva pikkuhiljaa rapistuvasta lapsuuskodista

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Talviloma starttaa lumisateessa


Kauan odotettu talviloma alkoi viimein. Käytiin viikonloppuna perheen kera Kajaanissa kyläilemässä ja lilluttelemassa Katinkullassa. Sunnuntaina takaisin ajellessa jonkun verran olin kateellinen sumarikalassa olijoille. Aivan mahtava keli ja itse piti vitostien ruuhkassa paahtaa. Noh, toisaalta perheen kanssa vietetty loma on kai kuitenkin tärkeämpää kuin kalastus

Nyt ensimmäiselle viralliselle lomapäivälle olin suunnitellut muutakin kuin blogin kirjoitusta eli kalalle piti päästä. Aamulla molemmat tytöt kipeitä ja joutuivat jäämään kotiin. Ulkona sataa lunta ja on pakkasta. Alkuviikoksi luvattu samaa settiä sekä vaimon aina yhtä ihanasti harrastukset sotkevat työvuorot. Tällä hetkellä torstaille näyttäisi sumarikeliä, mutta silloin pitää olla Viannankosken nousulohien kimpussa. Toivottavasti juhahujanen myös kuntoutuisi tuolle reissulle.

Eilen sunnuntaina olivat pojat tosiaan koukutelleet komeita kaloja. Ville otti pohjat 61cm Äsyn taimenellaan ja muutenkin oli kalaa noussut hyvin. Myös Nokisenkoskelta oli saatu 58cm vanha istaritaimen. Pintakäynnit olivat sielläkin kuulemma nyt jo oleellisesti lisääntyneet. Velipoika Iiro oli taas yhden Irskimäisen reissun vetänyt ja tuloksena aurinkolasit koskeen sekä uusi vapa poikki. Jotenkin muistuttaa meikäläistä samanikäisenä. Nyt on jo vauhti tippunut itseltä, niin vähän paremmin pysyy kamat ehjänä. Tuli tuosta vavan katkeamisesta elävästi mieleen Kuusingin reissu vuosien takaa joka alkoi sillä, että ensin enolta katkesi ainut perhovapa hattuhyllyn väliin ja itse könysin kivikoilla haspelista kiinnitysjalan poikki.

Tämän viikon strategiaan siis tuli vähän muutoksia. Torstaina Vianta ja perjantaina on muksujen kanssa hirviseuran pilkkikisat Äsyn yläpuolisella Nilakkajärvellä. Itseltä aika menee tyttäriä opastaessa eli taitaa pilkkikausi taaskin jäädä välistä. Ainakin järven jäällä. Tiskillä pilkkimistä siima nenässä ei lasketa tähän. Lisäksi pitää kyllä tähän viikolle koettaa nyt joku reissu johonkin saumaan saada. Muuten kai tässä joutaa keskittymään vaikka perhon sidontaan. Tulikin Rialinnan majakalta ja perävaunulta ostettua Partridgen authentic chech nymph -koukkuja. Kehuivat kuplille ja vaikuttavat kyllä paksulankaisina ja erittäin "sivuväärinä" soiville kamppeille. Piti yksi testisidoskin tehdä vasemmalla kädellä. Villit hevosmiesten tietotoimiston jutut ovat kertoilleet, että kokonaan oliivit larvat pinkillä iskupisteellä olisivat hyvin kalaa tuoneet tänä keväänä...

torstai 2. huhtikuuta 2009

Pikavisiitti Nokiselle



Alkoi päivällä näyttää, että pilvien välistä pilkistää aurinko ja sain nopean ajatuksen lähteä käväisemään Nokisella. Ajatus kuului lähestulkoon yhtätyperiin kuin henkkaan lähtö n. 9 vuotta sitten jolloin tapasin tulevan ex-vaimoni :)

Nokiselle kun saavuin niin parkkiksella perinteisesti autoa runsaasti. Jostain syystä en yllättynyt. Kävin Niskalla laiturilla vilkaisemassa tilannetta niin tuulla hujotti todella kovaa -> niskan kalastus jäi siis nollaan. Sitten lähdin veneelle ja katsastelemaan tilannetta loppuliukuun. Syvänuomassa olikin korreja suht mukavasti räpiköimässä pinnalla. Pian vierelle ilmestyi myös toinen kaveri ja tunnin pätkä katseltiin suht tyynessä, koska oltiin tuulelta suojassa, mutta missään ei näkynyt pintovia kaloja.





Matalanuoman loppuliu'ussa oli jo pari jamppaa ja en halunnut lähteä sinne sotkemaan. Nokisella kun tuo kalastus on vähän ongelmallista siinä mielessä, että parhaat pelipaikat on matalan uoman kaislikon tuntumassa ja jos siellä paikkoja vaihdellaan niin takuu varmasti ei saa kukaan mitään muuta kuin armottoman vatutuksen. Vieruskaveri kuuli, että siellä olisi kaloja käynyt pinnassa, mutta en halunnut itse lähteä härkkimään toisten apajia.



Parkkiksella vielä tapasin viime keväältä tutun mukavan jantterin ja hän kertoi, että ei ole juuri tänä keväänä paljoa pintovia kaloja näkynyt. En kysynyt monestikko oli käynyt, mutta veikkaan että monesti.

Summa summarum: Typerä veto koko reissu, mutta tulipahan saatua happea ja aurinkoa. Tein samalla päätöksen jonka varmasti taas tavoilleni uskollisena pyörrän, mutta jatkossa keskitän sumari-reissut Äsylle. Nokisella se homma on kuin isän kanssa sorsakauden avauksissa eli kyykitään kojussa ja odotellaan äksöniä. Se ei tällaiselle "nuorelle" ja levottomalle miehelle tahdo sopia. Äsyllä pääsee pahimpia paineita aina purkamaan välillä vaikka patolaan. Mutta tämä nyt edustaa vain meikäläisen näkökantaa ja jos pääsee hyville pelipaikoille ja pintakäyntejä on, niin varmasti on mukavaa sumari-kalastus myös Nokisella!

Lopuksi vielä pitää mainita, että pk.netin Masi sai hyvin aprilli-lankaan meikän Läsä-arvonnassa..onneksi en ollut ainut :)