lauantai 25. kesäkuuta 2016

Juhannusta Viannalla

Oli tarkoitus lähteä juhannuksena aamusta kalalle Nokisenkoskelle. Oli jo vähän sellainen olo, että taitaa jäädä välistä, kun yöunet on olleet aika vähäisiä ja muutenkin takki aika tyhjä teini-ikäisten tyttärien ja erityisesti 10kk Konsta-herran kanssa. On muuten jätkällä virtaa ja samanlainen täystuho on tulossa kuin isästään. Viikon päästä alkaa kesäloma ja silloin on tarkoitus unikoulua pitää ja jospa alkaisi paremmin nukkumaan -> ehkä löytyisi virtaa myös koskelle silloin suunnata. Mutta se siitä ja nyt hommat muuttuivat, kun Korhosen Janne soitteli ja kyseli Viannalle. Pienen luparumban jälkeen sinne mentiin. Mutta onhan tilanne nyt muuttunut huonompaan, kun yhtään ei tiedä vesitilanteesta, kalastajien määrästä jne jne. Nytkin kun koskelle ehdin 4.45 aamulla, niin siellähän olikin kolme miestä itseni lisäksi. Onneksi yksi näistä oli Janne...

Vesitilanne oli ihan mukava. Nyt oli juoksutus keskipilaria lähimpää ja se aiheutti kahlaamiseen pieniä muutoksia. Tosin nyt yletti heittää kivivalliltakin pelipaikoille. Hyvin pian selvisi, että Korhonen oli liekeissä ja vapa oli mutkalla jatkuvaan parkkipaikan alapuolisissa virroissa. Itse kalastin kivivallilta aamun yrittäen kuhaakin tavoittaa, mutta yhteen kirreen jäi oma kalasaalis.

Kalastelin aika paljon yli kahlaten patoluukkujen Pielaveden edustaa. Se oli ehkä virhe, kun toisen kalamiehen kanssa asiaa juteltiin. Kirbeleitä ei siellä tuntunut olevan ja ehkä tähän oli syynä aika kova virtaus kosken läpi. Hän oli itse sillan alta paukutellut luvan täyteen ja kaloja useampikin kiinni. Itse vastaavasti karkuutin yhden kirren aivan haavin vierestä tämän tehtyä yllätyssyöksyn pohjaan lopussa ja virran reunasta tarttui myös parempi kala jota hieman epäilen myös taimeneksi. Se pysyi puolisen minuuttia ja sanoi moe! Muitakin lohikaloja oli useampia perhoissa vain potkun tai kaksi kiinni.

Ennen lähtöä Janne näytti vielä useamman karkuutuksen paikalta missä seisoo kuvassa. Viimeisin oli hyvä kuha joskin kroppakala. Itsekkin yhden pienen kuhan sain nimenomaan selästä kiinni olevana. Taimenista ei mitään varmaa hajua eikä paremmin juuri niistä kuhistakaan. Ahvenia oli sen sijaan pirusti. Vanhempi virvelimies jumitteli kivivallilla ja näkyi siitä pari kirreä saavan, mutta ainakaan minun silmiini ei kuhaosumia tullut. Ja varmoista hajuista tuli mieleen, että se herrasmies joka jätti isomman hauen raadon kivivallille mätänemään, niin ansaitsisi laukauksen polveen...

Kalaa tuntui koskessa olevan reippaasti joten eikun vaan halukkaat ongelle. Enemmänkin olisi varmasti saanut jos olisi ollut aikaa jäädä pitempään lirkkimään ja jaksanut kahlailla sekä larvastella kovan virran reunoja. Tänään oli pelipaikkojen suhteen itsellä ehkä vähän väärät valinnat, seliseliseli-seliseliseli-seliseliseli

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Edustustehtävissä

Joskus keväällä Hujanen kyseli mukaan Jyrkälle kalaan. Taka-ajatuksena oli, että piti hoitaa tunnin keikka jossa esitellään perhokalastusta Ruukilla kesäteatterissa vierailleelle porukalle. Eipä mulla tuota vastaan ollut ja kun ajoissa sovittiin, niin mikäpäs siinä. Näinpä löysin itseni sieltä kalasta ja vaikka Nurmijoella olen käynyt useampiakin reissuja vuosien varrella, niin oman lupansa takana oleva Jyrkänkoski oli tuntematon suuruus. Ja sitä oli likimain kalastuskin tältä suvelta, kun ollut muut hommat päällimmäisenä mielessä. Eikä vähiten epävarmat ja sekavat työkuviot. Teki kyllä senkin varjolla hyvää päästä ongelle hetkeksi tuulettamaan pääkoppaa...

Saavuin kohteeseen about klo 16 ja paikalle saapunut Kiuruvetinen käveli jo siellä polleana valehtelematta 3kg kirren kanssa. Pietun pupamaiseen perhoon oli purrut. Ja niitä oli kuulemma muutama saatu edellisenä iltana. Ilmeisesti padon yläpuolelta valuu muutamia, koska Nurmijokeen ei kirreä istuteta. Sellaisen about 2kg eväkkään onnistuin itsekkin yhden narraamaan mustalla hopearunkoisella liitsillä ennen klo 18 alkanutta perhoshowta

Taimenia ei näkynyt alkuillasta lainkaan ja vettä oli vissiin vähän. Esittely vedettiin siten, että Hujanen kertoili teoriaa, esitteli perhoja sun muita pelivälineitä ja meikä suoritti käytännön aktiviteettia koskessa. Ja sain sentään ahvenen näytille, että ei ihan tyhjää pyydetty. Vettäkin alkoi tuon jälkeen vihmoa ja käytiin pubin puolella välitauolla katsomassa, kun Islanti melkein onnistui yllättämään Unkarin. Toinen meistä nautiskeli savuoluen ja toinen munkkikahvit. 


Koskelle palailtiin ysin maissa ja sinne oli pari muutakin perhomiestä löytynyt. Neljällä ukolla koski olikin aika tukossa. Nuorempi kalastajista tuntui larvastelevan ja kiventakusista pari pienempää taimenta löysikin. Vanhemmalla kaverilla tuntui askelmerkit olevat selvät ja kalasti pitkään samaa aluetta saaden yhden arviolta 45cm perinteisen mustan nurmijokelaisen sekä yhden ilmeisesti ylivuoteisen todella hoikan yksilön minkä takaisin laskikin. Hujanenkin yhden vajaan 40cm kroppakalan vapautti. 

Vähän klo 23 jälkeen oli luovutettava. Sitä ennen nähtiin episodi jossa aivan rantavedestä opettaja sai isomman kalan kiinni ja se juoksuttikin miehen kosken läpi loppuliukuun. Siellä kuitenkin arviolta ehkä jopa +60cm taimen sanoi heippa juuri ennen haavia ja näytti seitinohuesti kalamiestä se harmittavan. Näitä parempia istareitahan on nyt tänä vuonna ollut Nurmijoella. Itse sain kanssa samaan aikaan ylävirtaan suunnatulla heitolla tanelin kiinni streameriin, mutta muutamien potkujen jälkeen halusi hän irrota. 


Semmonen reissu. Aika vähän kalastettavaa niukalla vedellä. Tosin pirun mukavaa settiä oli kokeilla ronkkia surffilaudalla keskikoskea, mutta ei tuntunut kelpaavan eli mykkää oli. Mitään suuria tunteita Jyrkänkoski ei kuitenkaan tarjonnut. Seuraavaksi voisi yrittää nyt sen aamureissun tehdä Nokiselle. Hieman on vaan tuon pikkujätkän huonojen yöunien ansiosta univelkaa joten saa nähdä jääkö se reissu suunnitteluasteelle ja nukkumasa vie pidemmän korren...