Pisto Jormaskoskelle

Niin kiire ei pidä perhelomallakaan olla etteikö lyhyttä pistoa ehtisi koskelle tehdä. Olen siis lasten ja vaimon kanssa viettämässä kauan odotettua Vuokatin viikkoamme. Mukavasti on loma lähtenyt käyntiin eikä helteet kiusaa. Sotkamon koskien suhteen olin prestudyn tehnyt jo 2000-luvun alussa jolloin firmallamme oli mökki rinteen juurella. Silloin oli tilanne se, että Jormaskosket eivät olleet vielä auki ja käytiin Tipasjoella virvelihommissa. Kahta haukea lukuunottamatta tyhjää pyydettiin. Tällä kertaa Jormaskosket ehtivät avautua eli lauantaina oli avajaisia vietetty ja lohta oli nostettu rannalle pk.netin juttujen mukaan ilmeisen ravakasti.

Omalta osaltani tällä reissulla ei saaliilla ollut niin väliä. Halusin nähdä millainen paikka on kyseessä ja pari tuntia siimoja oikoja muun kylpylä yms. hässäkän lomassa. Näinpä sitten maanantai aamuna suuntasin koskelle. Parkkipaikka oli tyhjä ja se on omalla kokemuksella ollut hyvä merkki muillakin koskilla. Näinpä siitä lompsin heti portaat alas ja kalastelin sillan alusta liitsi-kirrepupa virityksillä. Sillan alla pamahtikin kivasti, mutta kappas kutaletta, kun peruke sanoi ylimmästä tapsistaan sopimuksen irti heti tällissä. Olikin ensimmäinen kala aikoihin joka katkoi perukkeen. Vika tosin oli varmasti solmussa.

Kalastelin koskea vähän matkaa ylävirtaan, mutta jotenkin ei luottoa itseltä herunut, että nousukkaat sinne olisivat uineet. Teinkin taktisen peliliikkeen ja siirryin Kajaanin puolelle jokea ja takaisin sillan alusta onkimaan. Hieman heikolla tällillä sieltä tarttui kirre liitsiin ja teki kaksi suht pitkää syöksyä päätyen vastarannalla olevan saunan nurkille. Siellä yhteiselomme loppui ja kalamiehen suusta pääsi perkele. Kyljen näin kalasta pinnassa eikä se mahdottoman iso eväkäs ollut, mutta voimaa veijarilla piisasi kivasti.

 

Jatkoin koskea alaspäin ja olikin oikein mainiota kalastaa, kun sai koko kosken leveyden ongittua eikä ollut mitenkään syvää tai vaikeaa kahlattavaa. Samalla sain testattua viimein Vissun uutta siimaani ja se pelasi ainakin omasta mielestäni todella mukavasti. Tutkailin aikaisemmin ensimmäistä mainion näköistä nielua sillalta katsoen, että tuolla se kalan on oltava. No ei ollut nielussa, mutta kiventakusesta hieman rannempaa pinkki-iilimato erehdytti eväkkään. Tämäkin oli ihan jees kaveri vääntämään, mutta jäi kuitenkin kakkoseksi ja nyt kypsyy parasta aikaa foliossa grillissä.

Kalastelin vielä koskea alaspäin ilman tapahtumia. Muutamia aika mukavan tuntuisia monttuja tuntui olevan joskin tällä kertaa en rypenyt uimasilleen. Palasin vielä sillan juurelle toviksi heittelemään ja sitten lähdin ajelemaan takaisin Katinkultaa kohden. Nyt ei oltu kalastuslomalla vaan lapsien kanssa koetattava olla mahdollisimman paljon.

 

Jormaskoskesta jäi oikein mukava kuva. Todella miellyttävä kalastaa, helpot puhelinluvat ja naurettavan halvat eli 6e/vrk/3 kalaa. Erittäin suurella todennäköisyydellä vuoden päästä käyn ottamassa uudet ”tyypit” koskesta samaan aikaan. Nyt on kuitenkin alettava soittelemaan lauantaille kalalupia jonnekkin päin Pohjois-Savoa...

Blobbi testauksien tuloksena floppi

Kovasti oli taas jännän äärellä kalamies, kun mietiskeli sunnuntain kalastuskohdetta. Nokinen ja Konnekoski liikaa ryysistä. Nurmijoki kiinni, Vaikko ei nykyisellään iske, Vianta täynnä, Kolima-reitin koskilla tulvaa. Sittenpä jäi kaksi vaihtoehtoa eli lampihommiin joko Heinävedelle tai Iso-Valkeiselle. En saanut kalakaveria ja veneellä yksin tuulessa tolskaaminen ilman ankkuria oli tuhoon tuomittu ajatus jo etukäteen.

No näinpä lähdin testailemaan Heinäveden suunnalle perhon irvikuvia eli blobbeja. Nyt kun niihin sai matskua Mistpoolista. Oikein sopivaa koukkua ei mulla ollut ja olisi saanut olla lyhyempi vartinen ja isompikitainen kuin knapekin streamer koukku, jotta sidoksista olisi saanut enemmän pallomaisia. Näihin koukkuihin kuitenkin väsäilin muutamia suteja ja eikun lammelle.

Rannoilla olikin sitten sakkia kuin Elon pelissä ja selvisi, että siellä oli Heinäveden urheilukalastajien jäsenten väliset menossa. Sekaan kuitenkin sopi vispaamaan. Pahoja ennakkoaavistuksia tuli, kun lammella oli toistakymmentä tahna/virvelikalastajaa eikä kukaan ollut saanut yhtään mitään. Lopulta iltapäivällä kisa sitten ratkesi erään rouvashenkilön onkimaan, sanan täydessä merkityksessä eli kansallisromanttisesti mato-ongella, pienehköön kirjoloheen. No se oli täysin lammen sääntöjen mukaista eikä siinä mitään. Hauskan näköistä touhua vaan oli. Talvella osallistuin Kivilammen kirrepilkki kisoihin ja kyllähän sitä vähän huulipyöreänä katseli, kun porukka pistää kaksi tahnaonkea veteen ja alkaa juoruta keskenään. Minulla ei ole mitään tahnalla onkijoita vastaan, mutta luulisi nyt kisahommissa edes vaadittavan pelkkiä aktiivionkia. No sepäs kuitenkin siitä. 

Omalta osalta ei kyllä blobeista voinut sanoa juuta eikä jaata. Yksi varma tärppi iltapäivällä eikä muuta. Muutenkin lampi oli täysin kuollut eikä pinnassa kaloja näkynyt. Tämä oli nyt omalta kohdaltani saalisvarmasta kohteesta ensimmäinen mp reissu. Nyt sitten kuitenkin vielä viikko töitä ja sitten lomailemaan Vuokatin suuntaan. Sinne on tarkoitus myös perhovapa mukaan ottaa vaikka oletan, että saattanee kalastuskamat olla ensimmäiset jotka jää kyydistä jos kontti kovin ahtaaksi tuntuu käyvän

Tuttua ja turvallista menoa

Länsirintamalta ei mitään uutta. Näinhän kirjoitteli Erich Maria Remarque jo vuonna 1929 ja kyseinen opus taidettiin tavailla aikanaan Tervon ylä-asteella Tarotin Hietaloiden äidin käskyttämänä. Nimittäin käväisin perinteisen hiljaisen reissun Nokisenkoskella kahluukiellon viimeisillä metreillä. Samalla tarkkasin reissuni mm-kisojen Norja-pelin aikaan, jotta ei olisi liikaa porukkaa. No ei ollut eli taisi 4 kpl olla kalastajia enimmillään. En tiedä oliko Pete veneellä vai joku muu iltapäivällä, kun tulin koskelle. Ainakaan auto ei ollut tuttu tummanpunainen Ford. No olipa kuka oli, niin yksi mies perhoa veneestä viskoi.

Olin miettinyt etukäteen, että pommittelen matalan ja syvänuoman sillan alapuoleisia niskoja tinselillä. No näin toiminkin. Joskin järveltä puhaltanut tuuli tuppasi viskomaan perhoja silmille. Hiljaista piteli kummallakin niskalla ja samaa settiä tuntui olevan joka puolella koskea. Sillalta näin yhden taimenen ja siinäpä ne kalahavainnot sitten olivatkin. Pääsin kalastamaan esim. matalan uoman loppuliu'un mielestäni varsin hyvin, mutta ei vetoakaan. Kokeilin pinnalla ja syvälläkin uineiden streamereiden lisäksi myös piruittain skateria, mutta ei ollut sekään päivän sana.














Jos oli kalamiehellä synkkää, niin sen sijaan telkillä oli lystiä kosiohommissaan. Muutenkin siivekkäitä veijareita näkyi paljon. Muilla kalamiehillä näytti pitävän myös aika hiljaista. Yksi perhomies oli sen verran vilhakka, että meni kelluntarenkaalla niskan yläpuolelle ja juteltiin lyhyesti niitä näitä. Oli kuulemma edellisenä viikonloppuna ollut ensimmäisen istutuserän kalat aktiivisia ja oli kahteen lupaan kolme saanut ja parit kalat karkuutellut niskan yläpuolelta. Joku oli kuulemma peräti kahdeksan taimenta haavissa käyttänyt. Tuo rengas onkin hyvä tapa päästä väenpaljoutta karkuun ja näin keväällä varmasti olisi ehkä hyvä peli myös sumarihommissa.














Se oli semmoinen reissu. Omalta osalta kalastus oli niin perinteisen vaikeaa kun vaan voi olla. Kädenkin onnistuin saamaan kipeäksi roiskamisellani. Mutta eipähän siinä mitään eikä laiteta suuta mutruun. Kyllähän siellä varmasti kaloja olisi ollut jos vaan olisi löytänyt ja osannut onkia. Nokisen kalastus meni nyt tälle kaudelle sattuneista syistä vaikeammaksi ja veikkaisin painopisteen kalastuksessani siirtyvän Viitasaaren koskille. Seuraavaksi on sitten luvassa ehkä haukihommia lähijärvellä tahi sitten ehkä vielä yksi reissu lammelle eli Iso-Valkeinen tekisi mieli käydä kokeilemassa uutena perhokohteena. Muita tulevia kohteita lienevät Kellankoski Viitasaarella, Jormaskosket lomareissulla Vuokatissa lyhyen tutustumispiston muodossa ja Nurmijoelle olisi tarkoitus mennä kesäkuussa sekä Viannalle jahka kuhaa löytyy koskesta.

Kauden ensimmäisenä uutena kohteena Kivilampi

Viime kaudella jo teki mieli käväistä perhovehkein testaamassa kirrepilkinnöistä tuttu Kivilampi Rauhalahden kupeessa. Nyt siihen avautui mahdollisuus iltahommina ja mukaan sain Äsyn reissulta tutuksi tulleen Eetun. Kerrankin oli luvassa sellainen kalapaikka jonne ei tarvinnut ajaa kuin 20min kotoa. Itse lammesta löytyy lisätietoa hintoineen ja sääntöineen täältä. Eli paikkaa siis pyörittää SeikkailuKuopio ja varsinainen puuhamies on jämäkkä sälli Tossavaisen Mika. Lampea on talvella pyöritetty "kädestä-suuhun" menetelmällä kalastajille eli lupatuloja on laitettu likimain suoraan kaloina lampeen. Lammen arvo on varmasti järjestävälle seuralle ihan muualla eli yritysvieraitten kautta ja ilmeisesti kalastus on muutenkin Tossavaisen sydäntä lähellä mitä ollaan vähin turistu joitakin sanoja.

Käväisin Eetun koppasemassa kotoaan, haettiin airot&tappi Mikalta ja eikun ongelle. Sain keväällä pilkkiliitsillä viimeisellä reissullani kivasti kirreä Kallaveden puoleisesta lahukasta joten kokan suunta sinne. Eetu toki nuorena miehenä jouti suotamaan. Siellä oli kuitenkin kovin hiljaista. Tarjoilumme olivat koko illan varsin juotikaspainotteiset, koska pintakäyntejä nähtiin vain tasan yksi ja sekin kotiin lähdettäessä kelin tyynnyttyä ja auringonmollukan ilmestyttyä kauniseen kevätiltaan



Valuimme pikkuhiljaa kohti vanhan myllyn muodostamaa lahden poukamaa samalla rantoja tiukasti paiskoen ja ajoittain perhoja pohjassa makaavista puista repien. Yhtään tärppiä ei tällä siirtymätaipaleella lammen päästä päähän saatu. Tarkoituksenamme oli suunnata myllylle laskevan "kuohun" juurelle. Mutta kuinkas kävikään, niin sopivasti siihen ehti juuri nenämme edestä pari rantakalastavaa perhomiestä. Vähän harmiteltiin ja etenkin kun ei ollut ankkuria mukana. Nimittäin tuuli kovin nopeasti meitä liikutteli eikä haluttu toisten kalamiesten pelipaikkoja sotkea. Rantapaikat on kuitenkin varsin kortilla















Eetu halusi tehdä maihinnousun ja meni seurailemaan sillalle toimintaa. Kohta hänelle sieltä kala kiinni. Aiemman särjen koukutuksen jälkeen pettymykset jatkuivat, kun tällä kertaa oli Viannankosken vakiosaalis eli lahna siiman päässä. Hetki tämän jälkeen toinen rantamiehistä sai pupaan hyvän kalan kiinni ja tämä esittikin komean hypyn lisäksi vavan taivuttelua mukavan tovin. Väsyttelyn jälkeen nousi suht karkea 2600g kirre ylös. Eli olihan niitä kaloja siellä ja kookkaitakin. Siinä rupateltiin sitten niitä näitä tämän mukavan veijarin kanssa ja oli edellisenä päivänä pari kirjolohta saanut samoilta kulmilta.















Itse jatkoin veneellä rymyämistä ja ajoin veneen parkkiin rantaan josta pystyin heittämään suht hyvin ilman, että tarvitsi koko ajan vahdata veneen liikkeitä. Olin päättänyt lähteä vastarannalle ja strippailin siimaa sisälle. Kesken uiton vaihdoin kelalle ja kelasin siimaa sisään. Ihmettelin siiman kelalle tullessa, että pohjako tuli vastaan, mutta kirren piruhan sinne oli itsensä löytänyt. Pienen pintamesomisen ja yhden spurtinpoikasen jälkeen 1.55kg eväkäs lähti kermaperunoiden seuraksi huomiseen ruokapöytään. No eipähän mennyt pilit pataan.















Käytännössä kalastimme illan tuota samaa hotspottia. "Pupamies" rannalta sai toisen vähän pienemmän kirren ja kun pistimme hieman myöhemmin airo-köysi viritelmällä veneen keskemmäs matalikolle parkkiin, niin Eetukin sai ruokakalan samoilta kulmilta kuin omanikin tuli. Hieno homma, koska Eetu oli vielä enemmän noviisi lampihommissa kuin allekirjoittanut. Kivilampi ei kuitenkaan ole likimainkaan erityisen helppo kalastettava. Ei pilkillä eikä perholla. Etenkään jos tuntemusta lammesta ei paljoa ole. Kokoa on kuitenkin tällä kertaa aika savisen sävyisellä lammikolla muistaakseni 7ha.

Airoja palautellessa oli vielä Tossavainen paikalla ja kertoili, että intoa olisi kehittää kesätoimintoja lammen suhteen, mutta mutta...Nimittäin tuo lampi on aika otollisella paikalla kaikelle ilkivallalle. On kylän omat räkänokat sekä leirintäalueen kautta ilmestyvät veijarit. Tänä keväänä oli jo kuulemma lättähatut tai hukkatukat jo toisen laitureista irrotelleet ja ajelleet sillä lammella. Varmasti myös salakalastus on pahempi riesa kuin talvella. Omalta osaltani veikkaan, että tulen käymään vielä uudelleen joskus perhovälineinkin ja pilkillä varmasti. Renkaan omistajille ehdottomasti kokeilemisen arvoinen paikka. Nyt on kuitenkin lampihommat paketissa syksyyn asti jos ei ihmeitä tapahdu eli seuraavana sitten tinseliä virtaan jossain päin maakuntaa

Vappuna oiottiin siimoja Heinäveden suunnalla

Vuosi sitten vappuna oltiin velipojan kanssa vesisateessa Kymönkoskella ja taimenet purivat ahnaasti pinturia. Tänä vappuna kohdekalana olivat kirjolohet Heinäveden lammella. Keli ei sitten nytkään kyllä suosinut. Aamu oli komea (mielestäni muuten ehkä parasta koko suomessa on aikaiset ja hiljaiset valoisat aamut joissa sielu lepää), mutta pakkanen oli jäätänyt lammen kauttaaltaan. Viime keväänä käytiin samoihin aikoihin samalla lammella ja näköjään osataan valita ne pakkasaamut Varkauden veijarin kanssa. Kalakaveriksi saapunut Boman valjastettiinkin heti alkuunsa jollan kanssa jäänsärkijäksi, että saadaan jonkinlaista heittouraa aikaiseksi. Itse olin kasaillut parit setit päivälle eli toisessa normiliitsit väärin sidottuina sekä toisessa pieni #16 klinkki ja vielä pienempi oranssikuulainen nymfi #18. Näitä olin suunnitellut pintoville kaloilla tarjoilla. No ei tarvinnut siihen hommaan valitettavasti juurikaan yhtä testiä enempää ryhtyä. Siitä nimittäin piti aamulla huolen puuttuneet pintakäynnit ja kun lampi vähän suli, niin tuuli todella jäätävästi. Mikakin useaan otteeseen oli kuin varusmiehet nakkisuojassa tuulta karussa kyyryssä jollan takana.

Samoihin aikoihin meidän kanssa tulleet pari kalamiestä "veivät" meidän normaalin päätymme lammesta. Eipä siinä. Saalispäiväkirja kodalla osasi kertoa, että eilen oli saanut pari kaveria luvat täyteen eli 4kpl per lurjus. Nyt aamu kuitenkin oli kovin hiljainen. Ei vetoakaan. Päivän hieman lämmettyä näkyi yksi pintakäynti ja sinne nopeasti liitsi ja aina yhtä ihku pinkki versio lähti nopeasti eri suuntaan. Peruspötkö sieltä nousi ylös ja painoa 1.1kg eli tyypillinen lammen kala.

Samaan aikaan toisesta päästä lampea olivat saaneet myös yhden ootto-ongella. Muuten todella hiljaista. Ei nykyäkään. Myöhemmin päivällä alkoi tuulemaan aikuisten oikeasti suht kovaa sekä pirun kylmästi. Luntakin satoi ajoittain. Paikalle saapui viime syksynä tapaamani isä poikansa kanssa ja kertoi vappu-aaton olleen hiljanen reissu paitsi kahdella jotka tahnoilla onkineet. Mikan kanssa päästiin piakkoin vaihtamaan suosikkipoukamaan aamuisten kalamiesten lähdettyä. Lähinnä perkeleitä siellä lenteli tuulen kanssa temppuillessa, mutta kaloista ei havaintoakaan. Isä&poika kyllästyivät kylmään keliin ehkä vajaan 2h heittelyn jälkeen ja pysäyttivät ohiajaessaan kertoen, että kodan luona käy kaloja pinnassa, mutta pelti ei kelpaa...

















No mehän lähdettiin tomerina poikina sinne. Pintakäyntejä ei näkynyt, mutta sieltähän niitä alkoi lopulta oranssiin liitsiin löytymään pohjan tuntumasta valkoisen boobyn pyytäessä tyhjää. Kaikki samaa tuttua 1.1-1.4kg luokkaa. Mika oli jo koukuttanut aiempina päivinä varmaan kymmeniä kirrejä Varkauden virtapaikoissa joten paleleva nuorimies oli tällä kertaa hieman puolivaloilla mukana eikä saanut tärppiäkään. Tosin ei kalastanutkaan kovin aktiivisesti. Itse sain iltapäivän "hätsistä" vielä kolme ja sittenpä sitä olikin valmista kamaa kotiin juuri sopivaan aikaan.

Semmosta settiä työnjuhlan päivänä. Harmi vaan, että kelit oli mitä oli. Ei päässyt pikkuperhoja mielekkäästi uittamaan vaan pohjia kynnettiin liitseillä ja boobyilla. Päivän positiivinen anti oli perinteisesti mukava seura ja kiitokset kalakuvista Mikalle. Myös talvella lampihommia varten ostettu Sixth Sense Fast Inter -siima oli mielestäni todella hyvä. Tästä kiitokset pk.netissä neuvoneelle raadille. Lisäksi iso kiitos myös isukille joka viitsi meille erikseen vinkata kalojen olinpaikat. Olisi tullut varsin laiha reissu ilman tätä. Ei ne kaikki kalamiehet näköjään kuitenkaan niin läpeensä kateellista porukkaa olekkaan! Mutta päätetään tähän, koska kiitoksia on jo kohta kuin ylipitkässä Oscar-gaalan puheessa. Ei tämä nyt lampikeikkaa ihmeellisempi tarina kuitenkaan ollut. Seuraavana kalastuksessa vuorossa ehkä Rauhalahden Kivilampi uutena perhokohteena tai sitten Nokinen. Aika näyttää...