Meni vähän munilleen tuo keskikesän juhla turhan kosteissa merkeissä ja jäi lauantai-yö kalastamatta, kun pukkasi vielä aikamoisia oloja vaikka vesilinjalla silloin jo mentiin. Sunnuntaina soitteli Asikaisen Mikko, tuo entinen pelikaveri säbä-hommista, kysellen sunnuntaille ongelle. Lähdettiin sitten käymään Konnekoskella jonne alunperinkin oli tarkoitus mennä la-su yöksi. Meno matkailla bongailin, että Nokisella olisi ollut varsin tyhjää ja tullessa parkkipaikka oli täysin autio. Tottakai, perustuuri. Konnekoskella sen sijaan ei ihan niin tyhjää ollut vaan sellainen vajaa kymmenkunta ukkoa piiskasi koskea illan. Muutenkin reissusta tuli kuin 99% leffojen jatko-osista eli se alkuperäinen on parempi vaikkei kummoinen olisi sekään
Aloittelin kalastuksen niskan tuntumasta ja larvastellen. Kohta pääsin niskalle viskomaan pinturia. Pieni klinkki ei kelvannut, mutta skaterista räiski useampi taimen ohi. Yksi varsin komealla loikallakin. Tosin ei kauhean isoja nämä kalat olleet. Ilmeisesti yksi kävi kiinni asti ainakin silloin taustapiruna toimineen Kurosen Antin mukaan samalla kun hänen suuntaan jotain huikkasin. Joskus varmaan Anttiakin vastaan tullut pelattua, mutta eipä naama ollut jäänyt mieleen ja ohi olisi mennyt koko juttu jos ei Mikko olisi asiasta huomauttanut
Antti painui alemmas larvastelemaan ja samoille suunnille menin itsekkin painottaen kalastuksen virran reunaan josta viime reissullani eräs kaveri 53cm tanelin kesytti. Alakoskelta saatiin larvoilla erinäinen määrä sitä vakio about 30cm kalaa jota oli myös kaksi vuotta sitten koski puolillaan. Vähän sääliksi kävi näitä veijareita vaikka kuinka väkäsettömillä tuli ongittuakin. Ei varmaan ollut ensimmäiset eikä viimeiset koukutukset. Reissun ehkä parasta antia oli, kun pitkän salskea Asikainen marssi lierihatussaan vastarannan heittolaiturilla. Kovasti tuli siitä väsyneeseen mieleen takavuosien hittipeli Rick Dangerous ja hihittelin mielipuolisesti vastarannalla. Ikäänkuin nyt kuitenkaan vara olisi yhtään kellekkään hihitellä ja aika huono oli koko tämä juttukin, mutta sopii tyyliin onneksi
Myöhemmin illasta tuli paikalle myös itselle ennastaan tuntematon Audi-mies, ei kuitenkaan Esko Kiesi, mutta hän kertoi pidelleensä isoa kalaa pari päivää aiemmin loppuliu'ussa. Oli sitten kuitenkin karannut parin minuutin taistelun jälkeen isosta streamerista. Omalta osaltani oli lopetettava puolilta öin loppuliu'un ja niskan nopean streamer-kalastuksen jälkeen, koska oli tärkeä päivä luvassa töissä.
Eli tuttua munasoppaa taas keiteltiin jos ei paria pienempää taimenta ja muutamaa särkeä lasketa. Mikko laittoi kuvaviestin 45cm istarista aamulla joka oli jäänyt myöhemmän yön suurimmaksi kalaksi. Liekkö sitten viikon takaiset nousulohet jo menneet parempiin suihin, koska niitä ei kellekkään löytynyt alkuillasta vai oliko paikka vaan niin rikki piiskattu vai kalastajat surkeita. Ehkä kaikkien noiden yhdistelmästä oli kyse. Nokiselta sen sijaan olivat saaneet Jussina komean 64cm kalan sekä aamulla saatujen tietojen mukaan taimenta on taas Viannankoskessakin urakalla. Liekkö ne tumppaavat sitä niin paljon järveen, kun aika hurjia tuntuu nuo saaliit olevan. Koskeenhan sitä ei siellä istuteta.
Omista tulevista kalastuksista en nyt tiedä. Vähän ahdistaa, kun ei onnistu tekemään yön yli reissuja jo senkin takia, kun itse ne ryssii. Kun ei tähtimerkitkään satu kohdalle alkuillasta, niin turha odottaa ilotulituksia jos pitää lähteä pois parhaaseen kalastusaikaan. Motivaation kanssa on myös hieman ongelmia. Henkisesti ahdistaa jonkun verran koskelle tullessa, kun sitä piiskaa jo emälauma kalastajia ja ekalla kahluulla kastuu munat. Aika usein on se perinteinen "me ollaan hävitty tää peli!" fiilis ekan 10min jälkeen. Pitää nyt kuitenkin jotain keksiä noiden kahlureiden kanssa ainakin, kun Iiron kanssa varattiin Heinäkuun puolen välin paikkeille vuorokauden luvat Huopanalle ja siellä on tarkoitus jaksaa kalastaa oikeasti ja kunnolla yön yli. Pitää katsoa jos sitä ennen kävisi vaikka kerran kokeilemassa kuhia ja taimenia Viannalta. Siellä saa vavan ainakin mutkalle jos ei muuten, niin pohjatärppien ja lahnojen kanssa
maanantai 27. kesäkuuta 2011
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Taivas löi tulta Viialassa
Aamulla kun kollegan kanssa starttailtiin kalakukkolandiasta kohti mansesteria ei illan kalastusten suhteen hyvälle näyttänyt. Vettä tuli matkalla kuin aisaa ja oli jo pyyhe aika kehiin heitettynä, kun Hervannassa tuli katseltua interwebin kautta sadetutkaa. Mutta päivän myötä kuitenkin keli kirkastui aavistuksen ja työkaveri nopeasti hotellille sekä itse kohti Viialaa ja Haihunkoskea joka tuli arvottua muutaman tunnin piston kohteeksi työmatkan lomassa. Tällä kertaa pk.netin kautta otettiin yhteyttä etukäteen ja olikin todella mukava saada kaveri reissuun mukaan eli tso-nimimerkin taakse kätkeytyvä kalamies. Täytyy nöyränä todeta, että paljon törmää näihin blogin lukijoihin. Toisaalta yksi Kiuruvetinen opettaja totesi osuvasti, että kyllä kaikki apinan tuntee, mutta apina ei tunne ketään. No olipa mistä apinan koijaamisesta tahansa kyse, niin aina on mukava kuulla positiivista palautetta näistä jorinoista. On näillä varmasti myös vihaajansakkin...
Palataanpas taas olennaiseen eli kävin ostamassa lihapiirakan tuoksuiset luvat Viialan torigrilliltä Haihulle, mutta kippasin tällä kertaa paikalliset sitä sun tätä -annokset. Siitäpä sitten koskelle ja kevyet setit kasaan niin vapojen kuin kalastusvarustuksenkin suhteen. Olin etukäteen vähän tutkaillut paikkaa ja lueskellut syvällisesti Kirjo79-nikin kommentit pk.netistä ja koetinkin suunnata yläosan pohjapadolle
Ensin suunnistin vähän harhaan useita uomia sisältävällä koskella ja katselin sieltä miten virvelimiehet saivat ylempää pienet kirret ja painuivat sitten veks. Itsehän lähdin sinne tomerin askelin kuin kapteeni Kaarna jatkosodan alkumetreillä eli "mennäänpäs pojat suon yli että heilahtaa". Tuntemattomasta Sotilaasta tuttu kapteeni pääsi hieman pidemmälle ennen kaatumistaan ryssän luoteihin, mutta itse putosin ensimmäisellä askeleella reiden puoliväliä myöden mutaan kumppari-varustuksessa. Wuhuu!
No siitä ylös ja uudella reitillä saavuin viimein niskalle ja sieltä pääsin mukavasti heittämään liitsi-kirrepupa muunnosta ja eipä montaa heittoa mennyt, kun oli ehkä 700-800g kirjolohta haavissa. Kalaa väsytellessä pk.netin Toni soitteli ja tuli seuraksi sitten niskalle. Jonkun aikaa siinä ehdittiin syytää ilman tapahtumia, kun oli jo juostava autoille ukkosta pakoon ettei käy kuin yhden paikallisen kivijalkaliikkeen janttereille.
Siinäpä autoilla turistiin tovi niitä ja näitä sekä sateen hieman tauottua sain opastusta kosken ottipaikkoihin. Mukava oli nähdä ja kuulla, että mistä täältä kaloja voisi tavoittaa. Kurjemmaksi yltänyt keli kuitenkin pakotti lopulta luovuttamaan kalastuksen varsin ajoissa, kun kyseessä ei etenkään mikään hampaat irvessä tehtävä reissu ollut
Loppuun lisään vielä kalakuvan, koska nämä on harvinaista herkkua tässä blogissa. Nyt kun vielä onnistuin tässä yhdessä räpsyssä näinkin loistavasti, niin koin että olette mahdolliset lukijat etuoikeutettuja näkemään tämän ennenkuin sillä voitetaan vuoden luontokuva. Ja on c&r kirre se. Pussata unohdin, anteeksi.
Tulevista kalastuksista sen verran, että johtuen työreissun kuskina olemisestani, niin tänään ei pilkitä Henkan tiskillä vaan mahdollisesti seuraavat onkimiset on lauantaina yön yli kalastusta jossain päin pohjois-savoa. Ehkä Nokisella, ehkä Nurmijoella, ehkä jossain muualla
maanantai 13. kesäkuuta 2011
Ei menny niinku Strömsössä
Kellankosken reissua on tullut odoteltua kovasti, koska itse tykkään paikasta kovasti ja se on suopea ollut myös kalojen suhteen. Lisäksi pari edellistä yritystä lähteä sinne on mennyt reisille. Nyt kuitenkin pääsin viimein ongelle sunnuntai-illaksi. Hieman tosin meinasi olla vielä takki tyhjä perjantain jäljiltä jolloin tuli luultua olevansa immuuni alkoholin vaikuttaville ainesosille, kun vietettiin työkavereiden kanssa pokeri-iltamia. Ennen noita ryyppäjäisiä selvisi myös tiukan Kuopion yliopistollisen sairaalan rumban jälkeen, että kumiallergia on tosiasia eikä enää vain arvailua. No, eipä tuo yllätys sinällään ollut, mutta pisti taas kahluuvehkeitten osalta peliä uusiksi. Vedenpitävät sukat ovat toimineet hyvin ja pitäneet nepparin ilmeisesti ihosta sujuvasti erillään eikä oireita siis tule ellei sitten mulase koskeen, kuten viikko takaperin kävi Viannalla. Kaksi päivää oli ihan hullut kutinat jaloissa. Kahluupöksyjen osalta selvittelyt ovat kuitenkin kesken ja jotain on tehtävä jo senkin takia, että "vanhat" alkoivat taas vuotamaan haaroista.
Mutta joo eli Kellankoskelle tuli ajeltua heittämään 6h lupaa. Vakiokalakaverit olivat jokainen omissa menoissaan, mutta tällä kertaa mukaan lähti Kymön taimenia armottomasti kurittanut mies suoraan Lepikontorpan kivijalan kulmilta eli koskivesiemme pisimmän haavin omaava Kokkaris Hannu. Kalatilanteistakin tuli ennakkotietoa, kun Heinosen Ville oli ollut seuruineen pe-la yön koskella. Silloin ei ollut streamereihin nakertanut, mutta larvat olivat maistuneet varsin mainiosti ja kalatkin olivat mukavaa 47-52cm kokoa.
Näillä samoilla eväillä oli tarkoitus alkaa itsekkin hommiin. Ensin tosin nopeasti niskan tsekkaus surffilaudalla. Niska oli varsin mykkä kuten koko illan ellei ihan rannasta saatua Hannun 43cm jänöpupa kalaa lasketa. Routalemmen Pekka Pasilan poliisiasemalta sanoisi tuohon niskan hiljaisuuteen: "Hyvin jännä, usein paljon tapahtumia antanut, nyt ihan mykkä. Jännä homma". Joku taimen siinä niskalla kuitenkin myöhemmin Seppo Rätymäisesti "v#ttuillakseen vilkutteli" eli hyppeli, mutta ei sille meikäläisen tarjoilut kelvanneet. Sen sijaan alempaa koskesta saatiin tapahtumia. Tai no Hannu sai haavin kastumaan sielläkin.
Itse koetin larvastella ja surffaria ja ja..Omat tapahtumat reissulla olivat: surffiin iski ohi, salakkastreamerissa oli potkun verran kala kiinni ja yön timpassa (mustassa streamerissa) ehkä 5s kiinni, irti ja pitkä litania perkeleitä kalamiehen toimesta. Pielaveden seppä sen sijaan koukutti tasaisesti jänökuulallaan kaloja ja yhden ehkä vähän paremman pudotti kovemmasta virrasta. Rannasta tuntuivat kalat ottavan. Myöhemmin illalla sitten jo streamerkin kelpasi. Hannu jäi vielä ongelle, kun itse lähdin eli aivan viimeisintä infoa ei ole saaduista kaloista.
Hieman pettymyshän tämä oli, sitä ei voi kiistää. Mutta toisaalta nyt ei tullut ryssittyä mitään suuremmin. Ei vaan kalat pysyneet. Nyt on sitten vaikea sanoa, että minne seuraavaksi kalaan. Viikon päästä on Tampereelle työreissu ja siellä saattaisi olla edessä Lempäälän koskilla pyörähdys kuten vuosi takaperinkin. Toisaalta nuo kahluritkin vuotaa ja siksi ei oikein hotsittaisi. Uusia ei saa joka tapauksessa nopeasti ja pitää asiaa pohtia huolellisesti nyt muutenkin. Kotiseudun kohteista Äsy tippui nyt pois listalta, koska allekirjoittaneen kipuraja ylittyi kun 6h lupa oli noussut 30e -> 50e. Kermankoskelle pitäisi itsensä eksyttää tässä jossain vaiheessa tutustumaan paikkaan. Toivotaan vaan kuitenkin nyt, että ei nämä helteet palaisi ihan heti. Aika pelottavan lämpöisen tuntuista oli vesi Kellankoskella
Ai niin joo ja lämpöiset onnittelut jammulla kebbailijalle eli Vikille nuorten perhokalastuksen suomenmestaruudesta ja Jusolle pronssista! Kunniakkaasti on savolaiset olleet framilla noissa kinkereissä...
Mutta joo eli Kellankoskelle tuli ajeltua heittämään 6h lupaa. Vakiokalakaverit olivat jokainen omissa menoissaan, mutta tällä kertaa mukaan lähti Kymön taimenia armottomasti kurittanut mies suoraan Lepikontorpan kivijalan kulmilta eli koskivesiemme pisimmän haavin omaava Kokkaris Hannu. Kalatilanteistakin tuli ennakkotietoa, kun Heinosen Ville oli ollut seuruineen pe-la yön koskella. Silloin ei ollut streamereihin nakertanut, mutta larvat olivat maistuneet varsin mainiosti ja kalatkin olivat mukavaa 47-52cm kokoa.
Näillä samoilla eväillä oli tarkoitus alkaa itsekkin hommiin. Ensin tosin nopeasti niskan tsekkaus surffilaudalla. Niska oli varsin mykkä kuten koko illan ellei ihan rannasta saatua Hannun 43cm jänöpupa kalaa lasketa. Routalemmen Pekka Pasilan poliisiasemalta sanoisi tuohon niskan hiljaisuuteen: "Hyvin jännä, usein paljon tapahtumia antanut, nyt ihan mykkä. Jännä homma". Joku taimen siinä niskalla kuitenkin myöhemmin Seppo Rätymäisesti "v#ttuillakseen vilkutteli" eli hyppeli, mutta ei sille meikäläisen tarjoilut kelvanneet. Sen sijaan alempaa koskesta saatiin tapahtumia. Tai no Hannu sai haavin kastumaan sielläkin.
Itse koetin larvastella ja surffaria ja ja..Omat tapahtumat reissulla olivat: surffiin iski ohi, salakkastreamerissa oli potkun verran kala kiinni ja yön timpassa (mustassa streamerissa) ehkä 5s kiinni, irti ja pitkä litania perkeleitä kalamiehen toimesta. Pielaveden seppä sen sijaan koukutti tasaisesti jänökuulallaan kaloja ja yhden ehkä vähän paremman pudotti kovemmasta virrasta. Rannasta tuntuivat kalat ottavan. Myöhemmin illalla sitten jo streamerkin kelpasi. Hannu jäi vielä ongelle, kun itse lähdin eli aivan viimeisintä infoa ei ole saaduista kaloista.
Hieman pettymyshän tämä oli, sitä ei voi kiistää. Mutta toisaalta nyt ei tullut ryssittyä mitään suuremmin. Ei vaan kalat pysyneet. Nyt on sitten vaikea sanoa, että minne seuraavaksi kalaan. Viikon päästä on Tampereelle työreissu ja siellä saattaisi olla edessä Lempäälän koskilla pyörähdys kuten vuosi takaperinkin. Toisaalta nuo kahluritkin vuotaa ja siksi ei oikein hotsittaisi. Uusia ei saa joka tapauksessa nopeasti ja pitää asiaa pohtia huolellisesti nyt muutenkin. Kotiseudun kohteista Äsy tippui nyt pois listalta, koska allekirjoittaneen kipuraja ylittyi kun 6h lupa oli noussut 30e -> 50e. Kermankoskelle pitäisi itsensä eksyttää tässä jossain vaiheessa tutustumaan paikkaan. Toivotaan vaan kuitenkin nyt, että ei nämä helteet palaisi ihan heti. Aika pelottavan lämpöisen tuntuista oli vesi Kellankoskella
Ai niin joo ja lämpöiset onnittelut jammulla kebbailijalle eli Vikille nuorten perhokalastuksen suomenmestaruudesta ja Jusolle pronssista! Kunniakkaasti on savolaiset olleet framilla noissa kinkereissä...
lauantai 4. kesäkuuta 2011
Talviturkki jäi Viannankoskelle
Lomaviikon jälkeen olin suunnitellut lirkkiväni lauantaina Kellankoskea. No se jäi suunnitelmaksi, koska kosket sillä suunnalla olivat jo koko viikon osalta aivan tukosssa. Viikonloppuna ei ruuhkat kiinnosta lähikoskilla, niin jäi sitten vaihtoehdoksi Vianta. Joka ei kyllä sekään kovin tyhjä ollut eli kuhaa on alettu saamaan ja porukkaa koskella on niiden perässä myös kiitettävästi. Saatiin kuitenkin pitkästä aikaa koko veljessarja kasaan ja käytiin heittämässä lauantai-iltapäivä Esan purolla. Tällä kertaa ei ollutkaan suomen paras koski-isäntä (tätä ei voi toistaa liian usein) paikalla, mutta olikin tuttu mies Karttulasta eli Hannu myymässä lupia. Hieno herrasmies ja kohtelias kalastaja oli Esan "apupojaksi" enemmän kuin nappiin osunut ratkaisu.
Ehdin paikalle aiemmin kuin Petri ja Iiro. Aamulla olivat parit kalat saaneet pari perhomiestä ja tuorettakin kalaa oli virrassa. Aloin paiskomaan vallilta varmoja paikkoja joista ei kunnollista kosketusta kalaan. Olin aika varma kalan saavani niiltä kulmilta, mutta kun ei niin ei. Koko luvan ajan tuuli muuten kuin neuvostoliittolaisissa elokuvissa eikä ollut mitään järkeä valitettavasti lähteä alajuoksulle, kun puhalsi vaahtopäitä järveltä eli tuli syydettyä vaan vallilta. Alkuperäisessä plänissä oli tarkoitus käydä saunarannasta heittelemässä myös. No Pete ja Podekin paikalle saapuivat. Jälkimmäinenhän on rasvaletteineen kuulemma naisten unelma kaupungin yössä. Ja näkyi kelpaavan miehen "lähe lähe lähe" tarjoilut myös kirjaville lohille. Eli vetäistään tämä reissu nyt lyhyenä summana tähän: Pete nappaili lipalla meikän kauniissa kumisissa varahousuissa parit kirret ja Iiro osasi super-hyper-ultimate etsetera uppoavalla siimallaan kaivaa luvan täyteen.
Omalta osalta saldo oli kalastuksesta pari lahnaa (ylläri), yksi kirre tovin kiinni ja Simo Salmisen hienoille pellehypyille kunnianosoitus eli horjahtaminen Peten väsytellessä kalaa selälleen laavunedustan uomaan josta korjausliikkeellä pari potkua koiraa uiden takaisin kivivallia kohden. No näitä sattuu aika usein eikä siinä mitään. "Miten minulle voi aina sattua näin?" oli tuttu fraasi jo nuoruusvuosilta. Silloin se konkretisoitui, kun hyppäsin enon pikku-corollan takapenkille (karvaiset istuinsuojat) maitopurkin päälle ja se ei todellakaan säilynyt ehjänä. Myöhemmin näitä tämän reissun kanssa yhteneväisiä tapahtumia on olleet mm. viileä-jääkaapin alaosaan kumarrus ja avaaminen jääkaapin ovi omaan otsaan sekä takavuosina reipakkaan miehekäs sylkäisy Tuntsa-joella. Harmi vaan että oli hyttyshattu päässä...
Tämä oli siis näitä tuttuja ei ihan putkeen lähteneitä keikkoja. Pitää kokeilla varailla nyt lupa keskiviikolle Kymölle tai Kellalle. Kirreä on tullut ongittua tai no ainakin yritettyä ihan tarpeeksi tälle alkukaudelle.
Omalta osalta saldo oli kalastuksesta pari lahnaa (ylläri), yksi kirre tovin kiinni ja Simo Salmisen hienoille pellehypyille kunnianosoitus eli horjahtaminen Peten väsytellessä kalaa selälleen laavunedustan uomaan josta korjausliikkeellä pari potkua koiraa uiden takaisin kivivallia kohden. No näitä sattuu aika usein eikä siinä mitään. "Miten minulle voi aina sattua näin?" oli tuttu fraasi jo nuoruusvuosilta. Silloin se konkretisoitui, kun hyppäsin enon pikku-corollan takapenkille (karvaiset istuinsuojat) maitopurkin päälle ja se ei todellakaan säilynyt ehjänä. Myöhemmin näitä tämän reissun kanssa yhteneväisiä tapahtumia on olleet mm. viileä-jääkaapin alaosaan kumarrus ja avaaminen jääkaapin ovi omaan otsaan sekä takavuosina reipakkaan miehekäs sylkäisy Tuntsa-joella. Harmi vaan että oli hyttyshattu päässä...
Tämä oli siis näitä tuttuja ei ihan putkeen lähteneitä keikkoja. Pitää kokeilla varailla nyt lupa keskiviikolle Kymölle tai Kellalle. Kirreä on tullut ongittua tai no ainakin yritettyä ihan tarpeeksi tälle alkukaudelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)