tiistai 6. huhtikuuta 2010

Pinturia Äyskosken virtaan

Kovasti oli empiminen, että kumpaanko paikkaan menisi lomalla näillä näkymin ainoana mahdollisena kalastuspäivänä. Nokisellekko vai Äsylle. Sattuneista syistä johtuen arpa osui nyt Äyskosken suuntaan vaikkakin oli tiedossa, että mitään ilotulitusta ei varmasti kelin puolesta ole luvassa pintovien kalojen suhteen. Taas nostalgia nousi miehen ajatuksiin öljysoralla lähellä Lohimaata. Mielessä kävivät aikanaan Juha Jokisen ja Aake Kallialan näkeminen Lohimaassa, Pulkkis Unton hirvien ampuminen, että ne kuolevat ilmaan, "juppi" Karhusen hirvikolari 200m Lohimaan portilta sillalle päin ja mieliin painuvimpana ehkä oma sekoilu teinivuosina eli mopolla salaa Tervon kylille iltamyöhään tikapuita pitkin karaten ja solivieteristä levisi katkojan kärjet sillä reissulla. Kotimatkalla kun oli mopoa työnnetty n. 8km "kyliltä", niin kovin hyvää oli Äyskosken vesi talvella jota oli pakko käydä hörppimässä, kun pilkkihaalareissa nuorelle miehelle puski hikeä niskaan...

Onneksi tuli kalapaikat vastaan ettei menty liikaa "tihhh...isäs poika" tunnelmissa. Nyt aloittelin tarkoitushakuisesti, olettaen kalastuspaineen keskittyvän Patolalle, niin onkimisen loppuliu'usta sumaripinturilla ja nymfillä summassa syytäen. Keli oli kaunis ja tyyni. Sen verran oli kuitenkin viileää ettei korreja näkynyt kuin joitain muutamia kalasataman laiturille vieneen polun varrella.





Jonkun tovin päästä alkoi soimaan puhelimesta Kenraali Panchon tunnari ja tämä sai naaman virneelle sekä kertoi samalla siitä, että tuttuja miehiä työelämästä oli Patolaan saapunut. Totesin veden olevan riittävän viileää ja aamukahvin tehneen tehtävänsä joten oli aika siirtyä Patolan huvilan ja huussin tuntumaan. Patolalla vaihdeltiin kuulumisia, niin ennalta tuttujen jamppojen kanssa, kuin yhden ilmeisesti keski-suomen suunnalta olleen pätevän oloisen kalamiehen kanssa. Kovin hiljaiseksi valitteli hän kokemuksia edellisen ja tämän päivän osalta. Myöskin kaksi aikaisempaa päivää oli olleet varsin vaisuja Huopanalla. Aloinkin sitten itse syytämään perinteisellä kohottelulla todella matalalla virtaavaa vettä. Ei havaintoa kaloista. Sillan juurelta tämä keski-suomen (jos nyt oletus meni oikein) jantteri toisen kaverinsa kanssa saivat larva/nymfi systeemeillä pari taimenta. Toinen niistä oli sama 53cm jonka oli nuorempi painos koukuttanut helmikuussa. Nyt oli kokeneemman kaverin vuoro käyttää sama kala haavissa



Velipoikakin pyörähti paikalla ja puitiin niitä näitä. Edellisenä päivänä oli Iiro vaatimattomasti kolme mittataimenta Kärnällä käyttänyt haavissa ja yleensäkkin aika koboltin kovan startin ottanut kauteen useiden mittakalojen muodossa. Käväisin Lohimaan puolen sillanalusen kalastamassa tyhjää kohotellen sekä vaihdoin takaisin pinturihommiin ja ensin pyysin tyhjää päävirran reunasta cdc-sumarilla ja nymfillä, mutta samalla tavalla sokkona uitettuun caddikseen pyörähti taimen kiinni. Aika hellästi pitelin kalaa 0.15 tapsilla, mutta suht nopsaan kuitenkin haaviin. Kauniilla kalalla pituutta tarkalleen silmämääräisesti 36,4cm (minua puri pienenä radioaktiivinen mittarimato ja omaan sitäkautta yliluonnollisia kykyjä). Jonkun tovin jatkoin kalastusta Patolan laiturilta samoilta tulilta, mutta ei tapahtumia. Vaihdoin vastarannalle ja siellä ilmeisesti pienempi harjus kiinnostui myös caddiksesta, mutta ei kiinni asti halunnut jäädä. Kolmesti kuitenkin yritti.



Iltapäivällä oli työelämä-ihmiset nähneet pintoviakin kaloja muutamia alhaalla. Sieltä oli pari pienempää harria sekä Mikan mitallinen taimen olleet saaliit. Patolassa ei sen sijaan koko päivänä näkynyt kuin kaksi kosken ylittänyttä korria eikä yhtään pintakäyntiä. Se nyt ei mikään yllätys ollut. Nuorempi painos keskisuomalaisista sai vielä erittäin miellyttävän kokoisen 47cm harrin pikkutinselillä laiturilta ja vielä yhden about 200-300g hauenkin koukuttivat. Siinäpä ne kalatapahtumat sitten olivat tältä päivältä.

Aivan helvetin mukavaa oli heittää pinturia! Yleensäkkin loistavaa kalastusta, kun edelliset likimain kymmenkunta reissua olen syytänyt kolmea liitsiä jontkaan mustikoiden kera. Airflon Ridgeline siimaa heitin nyt toisen kerran Demonilla. Todella hyvät fibat siitä. Liukas kuin savolainen autokauppias. Samoin nyt vähän jo alkaa Sharpes of Aberdeenin Gordon 2:lla siima oikeamaan. Ei ollu röytämistä reissu, mutta on tullut paljon huonompiakin keikkoja heitettyä. Nyt on sitten seuraava reissu täysin auki. Voi tulla pidempikin tauko. Aika sekä tulvat näyttävät kevätkalastuksen suunnan...

torstai 1. huhtikuuta 2010

Viimeinkin kausi starttasi!

Viimeinkin koetti se hetki, että oli aika aloittaa perhokalastus herran vuonna 2010. Tai no en minä siitä herrasta ymmärrä, mutta tulipahan kuitenkin startattua. Olin varannut Viannalle ajoissa luvan pääsiäisen seudulle samoin kuin edellisenäkin vuonna. Vuosi sitten piteli tosi huonoa keliä ja kaloista ei havaintoakaan. Tänä vuonna olikin sitten kaikki toisin. Ei edes yltiöitsevarma ruokaohjelmien katsominen rouvan kanssa edellisenä iltana ja sitäkautta pääsiäisen kirreaterian suunnittelu onnistunut keikkaa vesittämään. Kelikin oli mielettömän komea joten heti aamulla tuntui mukavalle ajella kalalle ja aloitella talvilomat. Muutaman kerran kyllä mietin, että ei tämä nyt kyllä ihan täyspäisen hommaa ole, koska oli sumarikeli parhaimmillaan. Niitä on kuitenkin kovin vähän kevään aikana. No etukäteen kun lupia varailee, niin vaikeapa sitä on Pekka Poutana saati sitten Juha Föhrinä etukäteen kalakelejä lupailla joten lupa Viannalle oli varma valinta.

No jokatapauksessa itse pääsin viimein korkkaamaan kauden ja tämä olikin erittäin suurella todennäköisyydellä ainut reissu kevään aikana ko. kohteeseen. Kesällä en ole juuri käynyt paitsi nyt vähän olen suunnitellut eritoten kuhan jahtaukseen liittyviä keikkoja. Syksyllä kuitenkin Vianta on taas suunnitelmissa mukana. Sepäs siitä ja itse asiaan. Viannankosken tirehtööri ja maailman mukavin mies eli Esa oli valitettavasti estynyt saapumasta paikalle, mutta oli saanut tuuraajan tilalle. Aamulla saavuttiinkin hänen kanssa suunnilleen yhtäaikaa. Samalla kun tyrkkäsin autoa parkkiin, niin vallilla ollut kalamies nyki kirreä haaviin. Jamppa oli aamukutoselta tullut ja oli pieni yllätys, että kalaporraslaskurin mukaan about 100kpl nousuerästä oli vasta yksi noussut ylös. No siitäpä luvanmaksuun ja vallilta patoluukkuja pommittamaan itsekkin. Vallilta kalastus oli sitä samaa mitä myöhään syksylläkin. Jostain syystä X on tullut paksua limaista levää luukkujen edustalle joka tarttuu kuin takiainen perhoihin ja siimoihin. Aika hermoja repivää kalastusta!



Iiro ehti tulla myös paikalle ja kahlasi alemmille pelipaikoille kalastamaan pitkillä heitoilla kohti siltaa. Kohta siellä jo kala haaviin sujahti. Kävin huomenet toivottamassa ja samoihin hommiin itsekkin samoille tulille. Eipä aikaakaan kun oli valkoinen liitsi erehdyttänyt kalan samasta rajavirrasta. Pian oltiin uudelleen samoilla jalansijoilla ja Iiro vaihtoi perhoa jättäen heittolinjan auki ja huikkasin, että taidan ottaa kalan tuosta sun pelipaikoilta. Kerrankin toimi kuin elokuvissa ja toinen kirre haaviin. Samalla kantoi haaviin kirret pari kalamiestä myös vallilla. Itseä ei enää kahlaus kiinnostanut ja meninkin maantietä pitkin sekä lumessa tetsaten sillan alle palkin juureen. Samoilta paikoilta kuin kaksi aiempaakin iski kolmas kala. Tämä olikin yllättävän kova menijä ja räikkää huudatti istutetuksi talvikalaksi mukavasti. Kala kuitenkin haaviin ja lupa oli täynnä parin tunnin kalastuksen jälkeen. Alla kuva perhonsidontataiteen suurimmista helmistä eli päivän ottipeleistä. Ja kyllä..Valehtelin tuosta kuulasta hujanen sinulle. Oli se kuitenkin valkeassa versiossa...



Kalantulo hiljeni muillakin ja itse keskityin makkaranpaistoon sekä kahvitteluun. Ei oikein tuo c&r iske Viannalla joten lopettelin kalastuksen ja suuntasin mutkaisia metsäteitä kohti Äyskoskea jossa oli toveri Söderström & co kalassa. Käväisin ensin toteamassa Patolassa, että tuntuu muuten tuulevan aika reilusti ja kävin loppuliu'ussa, mutta pojat olivat vissiin aivan kosken alaosissa laiturin kupeella jonne ei viitsinyt lenkkareissa porkata. Kaloja olivat mukavasti saaneet pintureilla sekä myöskin kuuleman mukaan eritoten Patolan alaosista oli kalaa saatu hyvin. Iirokin soitteli vielä iltapäivällä ja kertoi Viannalta kolme kalaa pudottaneensa. No kyllä se siitä. Vähän kun treenailee niin alkaa ne pysyä...

Se on nyt kausi auki. Kirret on ongittu ja pääsiäsmenun takia ei tarvitse kauppaan. Seuraava reissu on sitten näillä näkymin tulevana tiistaina. Kohde on vielä hieman auki. Äsy kiinnostaisi kovasti. Se edellyttää, että on oltava aikaa kalastaa ilman häiriöitä (suomeksi vaimo ja lapset hätyyttelemässä). Toinen vaihtoehto on sitten Nokinen. Eli nyt on selkeänä painopisteenä taas taimenen ja harjuksen jahtaus syksyyn asti. Huomenna on kuitenkin luvassa myös kasvatustyötä eli lähdetään Tervoon pilkkikisoihin joissa en aio itse onkia taaskaan laisinkaan vaan koetan perehdyttää tyttäriä kalastuksen jalon ja hienon harrastuksen pariin